Nuortenpäivät/Alustus 12.03.2011

Armo, laupeus ja rauha lisääntyköön meille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.

Me aluksi laitetaan kädet ristiin ja kiitetään Taivaan Isää elämän lahjasta ja kaikesta hyvyydestä, mitä olet meille antanut. Rakas Taivaan Isä, sinä tiedät kaikkien meidän elämämme ja myöskin koko maailmalle. Maailman, ihmisten, elämän, tuskan ja vaivat. Auta, Taivaan Isä, kaikkia niitä ihmisiä, joilla on tuskaa ja ahdistusta tänä päivänä.

Me olemme nyt hiljentymässä kuulemaan ajatuksia aiheesta. Auta yksin. Älä, Taivaan Isä, meitä jätä yksin tämän asian kanssa. Ole henkesi kautta meidän ajatuksiamme ja puheitamme johtamassa. Ja siunaa tämä meidän yhteinen olomme täällä tänään. Aamen.

Me on tässä suurin osa varmasti, ei kaikki, mutta suurin osa saa tuolla kirkossa ja viettämässä ehtoollisjumalan palvelusta. Ja sielläkin meillä oli hyvä olla. Emme ehkä siellä kokeneet yksinäisyyttä suoranaisesti. Tänä päivänä tähän tilaisuuteen on tullut etupäässä nuoria, mutta joitakin vanhempiakin hyvin monenlaisista elämäntilanteista.

Ja nyt kun puhutaan yksin olemisesta ja yksinäisyydestä, niin tämä voi olla jollekin kipeäkin asia. Ja tällaisella arkuudella ja sillä, että olette pyytäneet tätä Taivaan Isää myöskin johtaisena tätäkin puheenvuoroa, niin rohkenen tästä ajatuksia esittää. Kiitos.

Tämä aihe on semmoinen, että se liittyy meidän jokapäiväiseen elämään. Eikä se sillä tavalla ole Jumalan sanalla tuettua nämä ajatukset, vaan ne liittyvät tähän elämään ja mitä siitä nousee mieleen tässä puheenvuorossa. Mutta kyllä tähän jotain Jumalan sanankohtiakin olen löytänyt aiheeseen liittyen.

Tämä puheenvuoron aihe liittyy oikeastaan vähän kahteen asiaan: yksin olemiseen ja sitten yksinäisyyteen. Kaksi asiaa: yksin oleminen ja yksinäisyys. Siinä on ajatuksia yksinäisyydestä, yksinolosta ja sitten on yksinoloa tai yksinäisyyttä elämän eri vaiheissa. Sinne kuuluu murrosikä ja kodista irtautuminen, ystävyys, seurustelu ja avioliitto. Ja sitten on yksinäisyys.

Siinä on muutamia ajatuksia siitä, miten Jumala tuntee meidät jokaiset henkilökohtaisesti ja tietää sinun ilot ja surut paremmin kuin sinä itse. Tämä on hyvä puoli tässä asiassa, että Jumala tietää sinua, että sinä istut siinä. Ja sinulla on ne ajatukset ja odotukset, mitkä on, niin ne eivät ole Jumalalta salassa.

Ensin on tässä ajatuksia yksinäisyydestä. Muutamia. Tämä on tässä ajassa suuri kysymys. Se koskee nuorten yksinäisyyttä ja vanhemman väen yksinäisyyttä. Tässä puheenvuorossa keskitytään nuorten yksinäisyyteen ja yksinoloon, ei niinkään vanhemman väen.

Joka on... Sekin olisi puheenvuoroarvoinen varmaan. Tämä on Suomessa ollut niinkin tärkeä asia, että tämän vuoden yhteisvastuukeräyksessä kerätään varoja nuorten yksinäisyyteen. Siis Suomen tasolla. Koskee kaikkia nuoria Suomessa. Ja presidentti siinä yhteisvastuukeräyksen aloituspuheenvuorossaan käsitteli nimenomaan nuorten yksinäisyyttä.

Eli jos joku kokee, ja kun joku kokee yksinäisyyttä täälläkin kuulijoissa, niin se on laajempikin asia. Se ei ole jotenkin semmoinen erikoinen tai harvinainen tänä päivänä. On ilmeisesti niin, että useammalla ihmisellä, lähes kaikilla, on toisen ihmisen läheisyyden kaipuu olemassa. Haluaisi toisen ihmisen läheisyyttä.

On näinkin todettu, että kaikki ihmiset, jokainen ihminen kokee elämässään joskus yksinäisyyttä. Ja se ei riipu siitä, että onko ystäviä vai ei. Eikö ole? Voi olla siis ystäviä ja kokea yksinäisyyttä jostakin syystä.

Tässä tulee kohta niitä asioita, mistä se voisi johtua. Tällaisia syitä yksinäisyyteen väliaikaiseen voi johtua esimerkiksi, että joku ihmissuhde on katkennut. Onko se vielä? Onko se seurustelusuhde tai kaverisuhde? Mutta kun se katkeaa, niin voi kokea yksinäisyyttä, joka voi olla väliaikaista.

Täällä saattaa olla useitakin semmoisia, jotka ovat tietynlaista yksinäisyyttä kokeneet sen takia, että ovat muuttaneet joltakin paikkakunnalta tänne. Eli paikkakunnan vaihtuminen. Tämä ei tietysti ollut mikään yllätys, mutta ei näissä puheenvuoroissa mitään yllätyksiä yleensä olekaan. Samoja asioita kerrataan aina Jumalan lasten kesken.

Mutta se tietynlailla repäisee jostakin vanhasta pois ja on niin kuin irrallaan. Se on hyvä tiedostaa. Sairastuminen voi aiheuttaa yksinäisyyttä. Kun tulee tällainen muutos nopeasti elämässä ja se katkaisee jotain, mikä on ollut aikaisemmin normaalia ja jatkuvaa.

Eli tällaisia syitä on, joiden takia voi kokea yksinäisyyttä. Yksinäisyyttä voi myöskin lievittää. Sellaisia asioita ovat harrastukset ja kerhot ja liikunta ja retkeily ja matkustelu. Yhteydenpito puhelimella ja tietokoneella olemalla Facebookissa.

Nuorisolle tiedoksi, että Facebookissakin voi olla, että ei ole niin yksinäinen. Mä en ole ollut Facebookissa. Voisi siinä ollakin, mutta mä aina lapsilta kyselen, että mitä ihmisille kuuluu ja ne sitten selittää, kun ne on ollut Facebookissa. Joka paikassa, ei tietokoneella kannata olla, mutta ystävien, tuttujen kanssa voi Facebookissa jutella.

Ystävien, tuttujen kanssa voi Facebookissa jutella. Sellaisia asioita, ettei ole yksinäinen. Uskoasioita ei kannata ruveta setvimään semmoisten kanssa, joita ei tiedä kenen kanssa niitä setvii. Varmaan uskovaiset, kun tuntee toisensa, ne voi Facebookissa uskoasioitakin setviä, kun ne tietää kenen kanssa ne setvii niitä.

Se on tärkeää kuitenkin kaikissa vaiheissa, että kenen kanssa ne setvii. Ja kuitenkin kaikissa vaiheissa tekee matkaa yhdessä Jumalan joukon kanssa. Oli miten oli.

Tässä oli muutamia asioita yksinäisyydestä. Sitten on toinen kohta, yksinolo. Varmaan osaattekin ajatella, että se on vähän eri asia: olla yksinäinen tai olla yksin. Onko yksinolo negatiivinen vai positiivinen asia? Jos kysyisin sitä, niin saattaisi puolella salilla nousta käsi pystyyn, että se on negatiivinen ja puolella, että se on positiivinen asia. Tai kaikilla, että se on positiivinen.

Nimittäin yksinolohan tuo tietynlaisia mahdollisuuksia. Ja se on yksinolo. Ja se on yksinolo elämään verrattuna siihen, että ihminen kaipaa välillä. Kaipaa olla yksin. Oletteko huomanneet? Tämmöisiä asioita. Joskus on kaikista paras olla ihan yksin. Ja ne voi olla vaan joku ilta tai pienempikin aika. Itse. Jokainen tietää elämänsä tilanteen.

Mutta tämmöinen yksinolohan antaa mahdollisuuksia esimerkiksi opiskeluun ja harrastuksiin ja aikaa itselle. No näitähän voi tehdä vaikka ystäviäkin. Mutta antaa ne tietyn tilan. Jos ei olekaan aina niitä toisia ihmisiä lähellä.

Sitten kun on harrastaa jotain tai opiskelee jotain esimerkiksi, niin sieltä sitten voi yksin ollessa ilmaantua joitakin kavereitakin ja ystäviä, jos niitä haluaa.

Tämä puheenvuoro, niin kuin huomaatte, tuo näitä mahdollisuuksia, että voi olla yksin tai kaikissa. Pääasia, että voisi olla silleen, mikä tuntuu sopivammalta. Se tarkoittaa sitä, että jos joku on semmoinen luonteeltaan esimerkiksi, että haluaa olla yksin, niin sitä ei kannata ihmetellä tai ajatella, että se on jotenkin erakko tai joku on yksin tai erikoinen, että joskus haluaa olla yksinkin.

Se on niin kuin toisille käy hyvin. Yksin ollessa voi kerätä voimia ja se elämä voi olla syvempää kuin jotakin semmoista pintalentoa. Niin kuin. Sitten ei kerkeä niin kuin ajatella. Vaan niin kuin mennään, pöhötetään hirveätä vauhtia aina. Eikä niin kuin hiljennytä jotenkin niin kuin ajattelemaan.

Ja tämmöistä sanotaan, että luovuutta ja tämmöinen luovuus niin kuin herää enemmän yksin ollessa ja ajatellessa. Vaikka lukiessa jotain.

Jaa. Nythän on, tähän järjestetäänkin tämmöisiä kaikkia hiljentymisyyttöjä, mutta mä en niin kuin niitä tarkoita. Nehän saattaa olla jotakin, en mä itse tiedä onko niissä voi olla jotain tämmöistä uskonnollista. En mä tiedä, mä en sano mitään, kun mä en tiedä.

Tämmöisiä hiljaisuuden retriittejä. Haluutan niin kuin oikein maksaa siitä, että saa olla etuja. Saat olla etuja hiljasta. Mut sen vähemmälläkin saa varmaan. Sen yksinoloista tarvitsee lähteä johonkin kauaksi, jos haluaa.

Aikuisuuteen kuuluu se, että voi olla myöskin yksin. Se on tietynlainen kasvaminen siinä, että voi olla yksin tai kaksin. Puolisot, vaikka kahdesta.

Tässä oli muutamia ajatuksia yksinolon hyvistä puolista ja mitä niillä saa. Sitten on joitakin mietteitä yksinolosta tai yksinäisyydestä elämän eri vaiheissa.

Ensimmäisenä on tällainen kuin murrosikä. Se on joku vähän ennen aikuisuutta. Silloin hyvin tiedätte. Te olette murrosiän ohittaneita. Valtaosa. Mikä on? Minkälaista se on? Murrosiät aika helposti kokee yksinäisyyttä. Sillä tavalla tai erilaisuutta. Olen jotenkin erilainen kuin muut. Eikä minulla ole paikkaa elämästä. Haen paikkaa. Kuka minä olen?

Täälläkin voi olla joitakin, jotka tällaisessa tilanteessa ovat. Jokainen on oltu joskus sillä. Jossakin vaiheessa kun se menee ohi, niin sillä tavalla posahtaa se tietoisuus itsestä. Niitä on varmaan erilaisia näitä tarinoita murrosiästä.

Sitä ei kannata säikähtää, vaikka vähän tuntuu omituiselta, että olen erilainen ja kukaan ei välitä minusta. Minulla ei ole kavereita. Tällaisia voi tulla mieleen. Veikkaan, että useammalle on tullut. Kukaan ei välitä minusta.

Tämä liittyy murrosiän kasvukipuihin. Itse asiassa hyvin monikin välittää paljon. Vanhemmat esimerkiksi välittävät murrosikäisistä ja rakastavat. Teidän isät ja äidit.

Haetaan hyväksyntää ja rajoja. Mutta niin kuin tiedätte, murrosiässä tarvitsee paljon rakkautta ja lämpöä. Sellaista pitkää mielisyyttä. Useimmiten murrosiässä on tarve kavereille. On tarve kavereista. Että olisi kavereita.

Pyydetään Taivaan Isältä, että se Taivaan Isä antaisi jokaiselle kavereille, jotka kokevat, että ei ole oikein kavereita. Taivaan Isä on nimittäin luvannut kuulla lastensa rukoukset.

Taivaan Isä on nimittäin luvannut kuulla lastensa rukoukset.

Taivaan Isä on nimittäin luvannut kuulla lastensa rukoukset.

Sitten on... Tää menee vähän niin kuin ikäryhmittäin. Kodista irtautumiseen muutamia ajatuksia. Teillä on siitä... Jos tässä olisi keskustelua, niin jokainen pystyisi tai useimmat teistä pystyisi käyttämään puheenvuoron.

Vähän miltä tuntui lähteä kotoaan. Osa on vielä kotona. Linnunpoika lähtee pesästä. Siivet on vähän hatarat vielä, että kantaako ne. Vanhemmat ajattelee, että... Mitkä on hyvät. Nuori ajattelee, että miten selviän.

Kodistahan on hyvä siinä mielessä lähteä, että sinnehän on aina ovet auki. Teidänkin joidenkin koti ei ole täällä, vaikka kauempana. Siellä teidän isät ja äidit ja siskot ja veljet odottaa aina, että tulisi nuoria vieraita takaisin kotiin.

Mä oon omille nuorille sanonut, että ne... Nehän voi ajatella sillä tavalla, kun ne muuttaa toiselle paikkakunnalle, että niiden koti on siellä toisella paikkakunnalla, jos ne haluaa.

Mutta mä oon sanonut, että jos haluatte, niin ilman muuta teidän koti on siellä, mistä se on ollukin, meidän luona. Niin kauan kuin te haluatte.

Että ei milloinkaan nuori ole niinku jotenkin irrallaan. Vaan se siinä kodin lämmössä ja rakkaudessa, mistä se on kasvanut, niin se saa sitä kokea myöskin siellä vieraalla paikkakunnalla. Ja näin teilläkin on varmasti.

Niin ei siinä mielessä tarvitse yksinäisyyttä kokea, vaikka on tullut vieraalle paikkakunnalle. Se kodista irtautuminenhän on normaalia.

Tässä... Joku päivä sitten oli äiti ilossa, niin toinen äiti sanoi, että ensimmäinen lapsi lähti kodista pois, niin se oli tosi rankka juttu, kun se siirtyi pois.

Ni niin toinen äiti oli siinä vieressä, että on tosi mahtavaa, että lähti, että heillä on 70 henkeä, jos ne ei olisi lähteneet.

Että kyllä se kodista irtautuminen on normaalia. Siihen vähän kipuja siinä on, mutta kyllä se onnistuu.

Siinähän tulee tämmösiä... Sitten, että siinä voi vähän vapaammin päättää niistä omista asioista ja mitä, miten menee ja sehän on semmoinen vapauden tunne siinä, kun ei ole taas niitä kahleita siitä kodista.

Semmoisia... Ei ole sitä tilintekoa aina, että voi mennä vähän niinku omaan, miten niinku itse haluaa. Eikö se oo ihan mukavaa?

Mutta niistähän on sitten niistä menemisestä vastuussakin. Ja näin poispäin.

Raamattu kertoo Joosefista, kun se Joosef joutui sinne Egyptiin. Egyptiin, niin sehän joutui ihan yksin sinne. Ei se ollut ketään tuttuja sille. Vaara on... Tai se oli siellä vankilassa.

Jumala on sitten johdattanut siis taas siellä Egyptissä, mutta alkuvaiheessaan se koki vain... Ei varmaan yksinäisyyttä siellä.

Niin... Raamattu kertoo, että Joosef oli vieraalla maalla onnellinen. Sillä Jumala oli hänen kanssansa.

Ja niinhän se on meilläkin ja teillä, veljet ja siskot, niin saatte olla onnellisia vieraallakin paikkakunnalla, kun Jumala on teidän kanssanne ja Jumalan sijo, niin Jumalan lasten seurat on samanlaiset joka puolella ja mielellähän Jumalan lapset hakeutuvat sinne paikkakunnallisten seuroihin, mihin on muuttanut.

Mihin hän tekijöitä tehnyt. Ja sehän on aika iso tämmönen verrattuna semmoisiin, jotka eivät ole uskovaisia eikä sillä lailla ole tuttuja, niin ei ole niinku sitä mahdollisuutta, että voi mennä seuroihin vaikka Tampereen rauhastukselle.

Siihen palataan myöhemmin, että miltä se tuntuu, jos on Tampereen rauhastukselle ja on 500 henkeä ja ei tunne ketään ja on ihan yksin tuolla jossakin nurkassa. Kukaan ei puhu mitään ja ei se oo mahdollistakaan. Mut palataan siihen, siihen, siihen kohta.

Kodista irtautumisesta vielä sen verran, että sehän lähti ja että se kotiväki, ne on rukouksen lapsia molemmat. Ja ne pyytävät molemmat, että Taivaan Isä varjelisi siellä vieraalla paikkakunnalla ja jos on tarvista, niin sieltä löytyisi ystäviä ja saattomiehiä.

Mutta kotiin on aina tervetullut käymään. Eikö ole iso lahja se, se koti. Voi mennä ehjänä ja rikkinäisenä, sellaisena kun on. Se on suuri Jumalan lahja se koti ja siitä me kiitetään Taivaan Isää.

Sitten on ystävyydestä. Me äsken puhuttiin... Palautan teidän mieliin, niin ensin vähän murrosiästä ja sitten kodista irtautumisesta. Ja nyt on ystävyydestä.

Ystävä on tämmönen saattomies. Mutta saattomiehiä voi olla, vaikka ei ole ystäviäkään. Jos vaikka haluaa olla aika paljon yksin. Mutta silti on hyvä, että on saattomiehiä.

Ja ne saattomiehet voi olla vaikka mummo, taikka pappa tai joku kuka vaan. Uskovain saattomies. Teilläkin voi olla siitä kokemuksia, että se saattomies on ihan joku naapurin mummo, jossa on mukava käydä juttelemassa tiestä ja matkasta.

Tämä ystävyys on semmoinen kallis lahja, joka sen saa. Sitä kannattaa vaalia. Ystävyys, siihen tarvitaan luotettavuutta ja uskollisuutta ja myötätuntoa sekä ylä- että alamäessä.

No sitten täällä ollaan siihen, että semmoinenkin on mahdollista, että on ei ole oikein ystävää eikä ole seurustelukumppania. Näitä molempia on oikeastaan pyytänytkin Taivaan Isältä. Niitä ei ole.

Ja sitten on jossakin suuressa ihmisjoukossa, esimerkiksi Suviseuroissa. Tällaisessa voi tilanne kärjistyä. Eikä varmaan sieluvihollinenkaan ole tämmönen ihan joutilainen, että antaa sen nyt olla rauhassa.

Vaikka nyt tuolla Suviseuroissa, vaikka se onkin yksin. Se, että on yksin siellä, niin siihen voi olla monia syitä. Sen me jokainen omalta kohdalta tiedetään.

Jokainen, jollekin voi olla Jumala antanut semmoistakin kuormaajasairautta, että on vaikea solmia ihmissuhteita. Me ehkä tällaisiakin löydetään läheisten joukosta.

On tärkeätä kuitenkin muistaa, että Taivaan Isälle jokainen ihminen on yhtä arvokas ja tärkeä. Vaikka se ei esimerkiksi pystyis olemaan isoissa ihmisjoukoissa, vaan vähän niinkun erillään, niin se on silti niinkun Taivaan Isän silmissäni yhtä arvokas ja kallis ja kallisti uskomus.

Meillä on siinä mielessä hyvää Jumala. Se muistaa jokaista.

Sitten on seurustelusta ja avioliitosta. Tämä on osalle teistä tuttua. Monet ihmiset kaipaavat puolisoa ja perhettä. Mutta kaikki ihmiset eivät kaipaa puolisoa ja perhettä. Ja taas on ihan sama arvo.

Siis, että ei se ole niinkun ihmisarvomista tai ei ole mikään asia. Mutta Jumala on silleen sen laittanut, että monet ihmiset kaipaavat puolisoa ja perhettä ja lapsia.

Sitten voi olla semmonen tilanne, että ne rukoukset eivät ole toteutuneet, ainakaan siinä aikataulussa, mitä on itse ajatellut. Niistä kannattaa kuitenkin puhua Taivaan Isälle.

Siitä tilanteesta. Vaikka siitä, että älä johdata aviopuolissa. Anna olla ilma. Se on niinkun se elämän muoto. Tai sitten, että anna aviopuolissa. Mutta että sitä pyytää, mitä Taivaan Isältä, mikä halu on ja tahto ja toivomus ja haave ja unelma.

Siin saa lapsellisesti Taivaan Isältä pyytää elämää. Ja Taivaan Isä on luonut kuulla ne rukoukset. Mutta että meidän usko on niin vähäistä, että esimerkiksi, jos sinulta kysytään, että onko se Taivaan Isän kädessä, että minulla on aviopuoliso tai että antaako se Taivaan Isä sen vai ei, niin ei millään tahdo uskoa, että se on niinkun Taivaan Isän kädessä.

Ei, ei millään. Että niin meillä on vähän niinkun uskoa. Ja siis, etteihän se Jumala ole sanassaan sanonut, että se niinkun kuulee. Ja niinkun Luther selittää joka päivä sitä leipää uskon kappaleesta, että minä uskon Jumalaan, että Jumala on minut ja kaikki elävät, olennot luonut ja niin edelleen.

Siihen kuuluu nämä kaikki tämän ajan, tämän elämän tarpeet. Jumala ne antaa.

Uskovainen aviopuoliso on todella arvokas. Uskovainen aviopuoliso.

Miksi uskovainen aviopuoliso on todella arvokas? Epäuskoinen aviopuoliso, suostuminen epäuskosen kanssa avioliittoon, niin se on lankemus.

Jumalahan haluaa sitä, että lähin saattomies saattaa. Ja uskovainen aviopuoliso saattaa sitä aviopuolisoaan taivaaseen.

Jumala ei halua, että siinä lähellä on sellainen ihminen, joka ei halua taivaaseen.

Tästä erään nuoren kanssa keskusteltiin, kun hän puhui, että onko se oikein vai väärin, että epäuskosen kanssa menee naimisiin. Että mistä se on Raamatussa kerrottu.

Me silloin sillä tavalla tätä asiaa käsiteltiin, että minä kysyin, että haluaako Jumala, että lähellä olevat saattomiehet ja ystävät olisivat uskovaisia. Että haluaako se Jumala silleen.

No se nuori sanoi, että ilman muuta. Kyllähän Jumala sitä haluaa. Se haluaa, että maailma olisi ihan siinä.

Niin sitten minä sanoin, että jos se aviopuoliso ei olekaan uskovainen, niin eikö siinä ole tehnyt sillä tavalla, kun Jumalan tahtoa vastaan.

Ni niin se nuori sanoi, että on. Mutta onhan siinä eri tavalla tehnyt kuin mitä Jumala haluaa.

Niillä on nimi tällä asialla, jos tekee eri tavalla kuin Jumala haluaa. Sitä Raamattu nimittää synniksi.

Se on juuri sitä, jos tekee eri tavalla kuin mitä Jumala haluaa.

Sen takia, että Jumala antaisi uskovaisen aviopuolisoille.

Että minä olen tätä asiaa elänyt. Olen niin läheltä elämässä, että minä en puhu jostakin vieraasta asiasta.

Minulla on uskovainen aviopuoliso, joka on Jumalan lahja. Mutta olen sitäkin läheltä seurannut, että se välttämättä ei ole se puoliso uskovainen.

Siinä tulee niitä vaikeuksia elämässä. Ja eräskin nuori tällaiseen lankeemukseen oli joutunut. Se kysyi, että saako se minusta anteeksi.

Tässä on se älyttömän tärkeä asia, joka pitää nostaa yli vielä. Jumalan valtakuntahan on sitä varten.

Jumalan valtakunnassa sanotaan syntejä anteeksi. Jumalan valtakunnalla ei ole muuta tehtävää kuin sanoa syntejä anteeksi.

Ja lankeemukset ja synnit saa aina uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Mutta epäuskoisesta aviopuolesta, vaikka Jumala antaa parannuksen armon sitä lankeemuksesta, niin se on kuitenkin siinä mukana siinä elämässä sitten.

Ja lasten kasvatuksessa voi tulla tämmöisiä ristiriitoja. Ne on sitten myöhemmin. Niitä ei ehkä ajattele siinä, mutta sitten siihen tulee vaikeutta elämään ja kitkaa.

Sitten on vielä mahdollisuus, että se aviopuoliso on jostakin muualla, muusta kulttuurista. Täälläkin voi olla sellaisia.

Siinä tulee myöskin semmoisia lisähaasteita, jos käytetään tämmöisiä nykyaikaisia termejä. Nykyään nuoret kulkee paljon ja voi tämmöisiä suhteita sitten solmia.

Ja näiden vieraiden kulttuurien kanssa voi tulla tämmöisiä haasteita. Mutta tärkeätä olisi se, että ne aviopuolisot mistä kulttuurista tahansa, että ne olisi samalla lailla uskomassa samaan isän lapsia.

Sitten tästä avioliitosta vielä sen verran, että avioliitossakin voi olla tämmöistä yksinäisyyttä ja riitoja ja mykkäkouluja.

Mykkäkoulua, niin kuin se yksi mies sanoi, että se tuli kotiin ja se mies ja se vaimo oli siellä kotona. Mutta se mies tuli, se oli ollut jossakin lenkillä vähän jäähyllä.

Se aukoi kaappien ovia huoneesta toiseen. Ja se vaimo rupesi sitä seuraamaan, että mikähän sillä on nyt menossa. Ne oli ollut mykkäkoulussa nimittäin pitkään.

Ja se vaimo viimeisenä ei jaksanut olla hiljaa enää. Niin se kysyi, että mitä sä oikein etsit? Niin se sanoi, että juttukaveriahan kattelee tässä.

Että myöskin tämmöinen huumori voi laukasta. Tietenkin tämmöisen yksinäisyyden, missä nämäkin puolisot olivat, vaikka ne oli lähellä, mutta kuitenkin kaukana.

Mutta se, että se anteeksiantamuksen evankeliumi on kotona ja saa sopia, niin se ei tarvitse kokea yksinäisyyttä avioliitossa. Ja puhua niistä asioista, jotka mieltä painaa.

Sellaista se avioliitossa. Ja menee on. Täällä on aviopareja. Ne tietää jo hyvin sen, että ei kannata mököyttää. Se on tosi raskasta nimittäin olla yleipuhumatta. Kokemuksessa kaikki tietää aviopuolista. On aika rasittavaa.

Sitten on mukava, kun saa sopia ja puhua asioista. Meillä on kaksi osaisia. Niin, erilaisia päiviä. Siinä oli tuosta seurustelusta ja avioliitosta.

Sitten tämmönen otsikko, että Jumala tuntee jokaisen ihmisen sinutkin nimeltään. Tästä tuli tuo yksi Sionin laulu mieleen.

Kun me täällä saatetaan semmoistakin yksinäisyyttä kokea. Täällä ajassa, että missä ei ole niinkun Herra Jeesus lähellä. Niin kuin yksin. Missä olet Jeesus? Hyössä yksin. Niin kyseiden läsnäoloasi kaipaan.

Lohdutusta tarvitsen. Katso vierelläsi kuljen. Kärsivänä minäkin. Haavoitetun käteen tartu. Rauhan löydät sinäkin. Kiitos, että olet läsnä. Jeesus hiljaa kuuntelen. Tahdon jäädä tähän turvaan. Armossasi leväten.

Jumalaan. Jumalaan. Jumalaan. Jumalaan.

Herra Jeesus on luvannut olla sinun kanssasi. Jeesus sanoi niille opetuslapsille, että te olette minun ystäviä.

Löytyi yksi ystävä. Kyllä te tiesittekin, että Herra Jeesus on sinun ystävä. Mutta tuli vähän kerrottua.

Jumalan sanasta sanotaan, Jeesus sanoo opetuslapsille, että te olette minun ystäviäni, koska minä olen kertonut teille kaiken.

Siinä mielessä ei ole yksinäistä, että ei Herra Jeesus olisi vierellä, niin kuin tuossa Sionin laulussa oli.

Niinkuin kirkossa kuultiinkin jo, niin Jumalan sana myöskin sanoo siitä, että Taivaan Isä on sinut nimeltä kutsunut. Minä olen sinut nimeltäsi kutsunut, sinä olet minun.

Vuoret väistyköön ja kukkulat horjukoon, mutta minun rauhanliittoni ei horju, sanoo Herra sinun armahtajasi.

Taivaan Isä tietää sinut nimeltä ja vähän enemmänkin.

Minä luen täältä tutun psalmin, te olette kuulleet tämän aikaisemminkin, mutta ei se haittaa.

Tässä Jumalan sana kertoo siitä, että Taivaan Isä tosi hyvin tietää ja tuntee sinut. Olet yksin, seurustelet, avioliitossa, kotona, kotoa muuttanut, murrosiässä, yksin Suviseurassa.

Isoassa porukassa, kaveriporukassa, jossa juttu lentää. Missä vaan, niin Taivaan Isä tietää.

Psalmi 139, tästä joitakin jakeita.

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten. Äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Kiitos.

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla. Mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. Sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala. Kuinka valtava onkaan niiden määrä. Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin hiekan jyviä.

Minä lopetan, mutta tiedän, sinä olet kanssani. Kiitos.

Taivaan Isä tietää ja tuntee sinun tilanteesi tarkasti. Aika keventävä tieto.

Taivaan Isä tietää, joka on kaikki luonut ja tehnyt ja pitää voimassa, niin sinutkin tietää. Mahtava.

Aika mahtava olla Jumalan lapsena täällä maailmassa. Taivaan Isä tietää sinun ilosi. Jos se tietää sinun nimesi ja jokaisen sinun luusi ja silmäteräsi ja pääsi ja pääsi hiukset niinkuin henkilökohtaisesti, jokaisen, niin se tietää myöskin sinun ilosi ja surusi.

Mä luen vielä Raamattua kahdesta kohdasta. Matteuksen evankeliumista Jeesuksen puheita nämä on.

Älkää siis murehtiko, mitä me syömme tai mitä me juomme tai mistä me saamme vaatteet. Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat.

Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette näitä kaikkea. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki nämäkin.

Älkää siis huolehtiko huomispäivästä. Se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittää omat murheet. Kiitos.

Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa. Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikki noista hyvää, niin paljon enemmän teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.

Tämäkin oli Jeesuksen puhetta. Että me saadaan kyllä ihan turvallisesti luottaa Taivaan Isään.

Toisaalta elää sitä elämää, niin kuin tuossa alkupuolella puhuttiin, niin yhdestä, joka on ihan hauskaa, ja yksin, jos se tuntuu paremmalta.

Jos me halutaan pyytää ystäviä tai puolisoa, niin me saadaan turvallisesti sitä pyytää Taivaan Isältä.

Mutta kun meillä on niin vähän uskoa, niin me sanotaan niin kuin opetuslapsille, että Herra lisää meille uskoa. Että sitä me tarvitaan, sitä lapsen uskoa.

Ja sitä me saadaan omistaa nytkin evankeliumissa. Taivaasta alas lasketussa lasten evankeliumissa.

Että millä mielellä oletkin täällä seuroissa. Taivaan Isä haluaa sinua lähestyä omalla nimellä ja niin kuin on luvannut nimeltä tuntea.

Ja tätä, ja sitä, että sinä olet hyvä. Ja sitä, että sinä olet hyvä. Ja nostaa sinun katsetta ja lohduttaa sinun sydäntä ja antaa turvallisia näköaloja.

Että Herran Jeesuksen nimessä on synnit anteeksi. Tämmöinen aika tuttu terveinen ja hyvä, että saa uskoa synnit anteeksi.

Se on meille semmoinen iso asia, että saa synnit uskoa anteeksi, vaikka se tuntuu, että sitä uskoa on vähän ja sitä on maailman keskellä vähän.

Tuntee yksinäisyyttä ainakin. Se puoli tässä on käsittelemättä, mutta maailman puoleltahan sitä monesti tuntee vähän semmoista orpoutta Jumalan lapsi.

Täällä Jumalan valtakunnassa Taivaan Isä nostaa ja kantaa evankeliumilla ja saa uskoa synnit ja kiusaukset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kallissa maahanvuotaneessa sovintovereessä.

Rauhaan ja vapautteen ja iloon asti. Kiitos.

Kädet ristiin ja hiljennytään iltarukoukseen.

Rakas Taivaan Isä, siunaa edelleenkin meidän kokoontumistamme ja meidän ajatuksiamme ja puheitamme. Anna meille saattomiehiä, ystäviä.

Ja anna meidän kokea. Kiitos, että sinä Herra Jeesus olet meidän kanssamme ja meidän ystävämme ja meidän läheisemme.

Ja me tässä valtakunnassa saadaan turvallisesti olla ja kulkea kohti kunnian taivasta.

Levolle laske luojani, armias ole suojani. Jos sieltä en nousiskaan, taivaaseen tattukyysi. Aamen.

Kiitos. Kiitos.