Ylöjärven myyjäisten iltaohjelmma/Puheenvuoro 11.04.2015

Rakkaat veljet ja sisaret. Olemme kokoontuneet tähän iltaan kuulemaan tämän puheenvuoron. Aloitetaan tämä yhteisellä kiitoksella ja rukouksella. Pyhä ja voimakas, Jumala. Rakas Taivaallinen Isämme.

Tänään kauniina keväisenä lauantai-iltana sinä olet koonnut meitä tänne yhteen Pyhän sanasi ääreen. Me olemme siinä uskonnon rukouksella ja pyynnöllä tänne tulleet, että me saisimme olla kokemassa sinun henkesi läsnäoloa. Että me saisimme tänäänkin iltana tämän puheenvuoron kautta sinne sydämellemme niitä taivaan valtakunnan aakkosia, reimareita, joiden keskellä ja joiden kautta me täällä kuljemme täällä vieraan maan päällä. Meitä sinun lapsinasi, tänä iltana.

Tuomme kiitoksineen kaikesta. Siitä hyvyydestäsi ja rakkaudestasi. Sinä olet meitä rakastanut. Tuomme kiitoksen kaikesta tästä ajallisesta, jota niin runsain määrin olet meille itse kullekin antanut. Ennen kaikkea suurin kiitos, tänäkin iltana.

Tuomme kiitoksen tästä Jeesuksesta Kristuksesta. Siitä uhrikuolemasta, jonka muistamme juuri olemme saaneet olla viettämässä. Avaat sinä eteemme sydämemme niin, että me voisimme iloiten uskoa, seurata tahtoasi ja toimia sanasi mukaan. Isä, me pyydämme tänäkin iltana. Kun me tähän puheenvuoroon käymme, anna meille kuulevat korvat ja kätkevä sydän.

Aamen.

Ylöjärvellä eteisessä jaettiin vähän näitä vuoroja tähän iltaan. Herkki aloitti tämän meidän myyjäistapahtuman. Sitten kun tätä puheenvuoroa tarjottiin minulle, niin pyysin, että jos joku vanha pitää, niin se passaa. Jos teistä joku oli lokakuussa viime vuoden puolella Raumalla, niin tämä on lähes sama alustus, vähän päivitettävä.

Tässä aihekokonaisuudessa, jos ajattelemme, niin Jumalan sana ja ajan ilmiöt. Voisimme näistä molemmista puhua koko illan ja molemmat aiheet jäisivät hyvin vajaaksi sittenkin. Tällaisen puheenvuoron tarkoituksena on se, että se herättelee teidän ajatuksianne. Saatte sitten siellä kyläpaikoissa ja kotona jatkaa keskustelua.

Minä tuossa esitän lopuksi muutamia kysymyksiä, joita voi jäädä miettimään ja niiltä pohjilta sitten aloitella sitä keskustelua siellä missä sitten keskustelettekin. Tällaisen alustuksen kun tekee, niin siinä aina peilaa itseään. Alustuksessa Raamatun lisäksi olen paljon käyttänyt näitä kristillisyyden vuosikirjoja. Siellä on aivan suoria lainauksia, mutta yhteiseksi rakennukseksi ne kirjatkin on meille julkaistu. Jumalan sana ja ajan ilmiöt.

Tämän alustuksen olen jakanut neljään osaan: Jumalan Sana, ajan ilmiöt, valvominen ja luottamus Jumalan johdatukseen. Siis Jumalan sana. Raamattu alkaa luomiskertomuksella. Alussa Jumala loi taivaan ja maan.

Hebrealaiskirjeessä todetaan, miten uskonne kautta me ymmärrämme, että maailma on Jumalan sanalla valmistettu. Sieltä kaikki mitä me näemme, se on tyhjästä tehty. Jumala loi sanallaan kaiken ja sanallaan hän myös kerran päättää tämän maailman ajan. Hänen sanansa kannattelee kaiken aikaa tätä maailmankaikkeutta.

Jumalan sana on katoamaton kuten Vapaase ja me opetimme. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. Apostoli Pietari kuvaa ihmisen haurautta vertamalla sitä ruohoon, joka kuivattuu, mutta toteaa sen jälkeen: Mutta Herran sana pysyy iäti. Juuri tämä sana on teille ilosanomana julistettu.

Jumalan sana on meille katoamaton aarre, koska siinä Jumala on ilmoittanut meille itsensä ja tahtonsa. Jumala on meille salattu Jumala, mutta hän kuulee meitä ja ilmoittaa sanassaan itsensä kuten heprealaiskirje kirjoittaa. Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla. Mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille pojassaan. Apostoli Pietari vertaa Jumalan sanaa pimeässä loistavaan kynttilään, joka valaisee tietä ja näyttää suunnan.

Pietari toteaa myös Jumalan sanan synnystä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kuvaa Jumalan sanaa eläväksi ja voimalliseksi. Se sisältää armon totuuden. Se paljastaa ihmisen syntisyyden kokonaisuudessaan.

Jumalan ja sanan peilin edessä ihminen näkee oman syntisyytensä ja mahdottomuutensa. Jumalan valtakunnasta julistettu evankeliumi synnyttää uskon siellä. Itse Jumalan Henki on valmistanut ihmisten sydämen ottamaan sanan uskolla vastaan. Evankeliumia julistetaan uskosta uskoon. Jumalan lapsen omatunnon tulee olla sidottu Jumalan sanaan ja Jumalan seurakunnan yhteisiin käsityksiin.

Yksityisen ihmisen omatunto ei yksin riitä oppaaksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään, vaan tarvitaan myös Jumalan sanaa. Jotain Pyhä Henki avaa Jumalan seurakunnassa. Paavali kirjoittaa Jumalan sanasta: Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opetukseksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Syntiin taipuva ja ymmärrykseltään rajallinen ihminen tarvitsee Jumalan sanan valaisevaa vaikutusta ja Jumalan seurakuntaa. Siellä kuuluisi ainakin Jumalan tahtoa.

Jumalan seurakunta on totuuden perustus ja patsas. Jumalan valtakunta on olemukseltaan, kuten Paavali kirjoittaa, vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Edellä olevista raamatunkohdista ymmärrämme, miten Jumalan sana ylittää ymmäryksemme rajat. Ihmisen ei tahdosta ja toiminnasta riippumatta Jumalan sana pysyy ajasta aikaan. Vapahtaja opetti vuorisaarnaansa.

Miten Jumalan sana säilyy muuttumattomana loppuun asti? Eikä yhtään kirjeitä pidä hävitä. Kun tarkastelemme ajan ilmiöitä, saamme katsella niitä Jumalan sanan valossa. Jumalan sana sisältää neuvon, suhteen ja opetuksen sanat.

Raamattu kehottaa: Meidän tulee rohkaista toisiamme sitä enemmän, mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. Monet virret ja laulut kertovat hyvin kauniisti myös tästä Jumalan sanasta. Meillä monesti, kun laulamme tuttuja lauluja ja virsiä, niin se menee vähän niin kuin ulkomuistista, mutta oletteko veljet ja sisaret koskaan pysähtyneet oikein miettimään niitä laulun ja virren sanoja, joita me laulamme?

Minä ajattelin yhden tutun laulun tässä, että laulamme sen yhdessä ja miettikää oikein tämän virren sanoja. Mitä se kertoo? Virsi 186. 183, oikein.

No sanat ovat tuollaiset. Sitten esittelemme ajan ilmiöitä. Näitä on paljon, ja hyvin arka aihe olen tässä esittämässä näitä ja joihinkin asioihin kantaakin ottamassa, mutta toivottavasti nämäkin herättävät teissä keskustelua. Ajallemme on ominaista yksilöllisyyden korostaminen. Elämme aikaa, jolloin synti on tullut luvalliseksi ja kaikki pitäisi hyväksyä.

Maalistunut ihminen ajattelee, että on jokaisen oma asia, mihin ja miten uskoo. Yleinen käsitys on, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi. Eivät, ja yleiset normit ja uskon käsitykset eivät saisi olla sitomassa ihmistä. Nykyajan ihminen haluaa itse määritellä elämänsä oikean ja väärän. Hänen moraalikäsityksensä lähtökohtana on usein väärä suvaitsevaisuus sekä omien halujen tyydyttäminen.

Se, mikä sopii minulle, ei ole väärin. Paavali jo varoitteli Timoteusta: Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät tahdo kuulla tervettä oppia, vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä, mitä kulloinkin mieli tekee. Ajassa me arvostamme myös nautinnollista elämää, nopeaa rikastumista sekä vapautta sidonnaisuuksista. Syvä maalittuminen ja vieraantuminen kristillisen uskon perusteista leimaavat aikaa.

Perinteiset kristilliset arvot ovat menettäneet merkitystään. Raamattu tahdotaan selittää aikasidonnaiseksi, omaan aikansa heijastavaksi dokumentiksi, jolla ei ole merkitystä muuttuneessa ajassamme. Raamatun ja Jumalan kuva halutaan vesittää. Jumalaan liitetään vain ääretön rakkaus. Mutta ei sitä, että vaikka Jumala rakastaa syntistä ihmistä, niin hän vihaa syntiä.

Historian Jeesusta pidetään Joosefin poikana. Mutta ei itsestään syntyneenä Jumalan poikana, joka sovitti syntimme. Syntien sovittajaa ei tarvita, koska ihmistä pidetään perusolemukseltaan hyvänä eikä syntiinlankeemuksen turmelemana olentona. Uskon ja elämään liittyviä asioita kyseenalaistetaan. Totuutena pidetään vain sitä, mikä voidaan eettisesti todistaa oikeaksi.

Lisäksi todetaan, että totuus on myös suhteellista ja aikaan sidottua. Tämä saattaa heijastua myös uskonkäsitykseen niin, että se mikä ennen oli Jumalan sanan totuus, se ei tänään muuttuneena aikana enää pitäisikään paikkaansa. Mutta niin kuin Raamattu kirjoittaa Jumalan sana on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Elävässä kristillisyydessä olemme saaneet menneet vuosikymmenet elää työn ja kasvun aikaan. Yleinen arvostus niin kristillisyyttämme kuin uskovaisia kohtaan on ollut kunnioittavaa. On ollut hämmentävää nähdä se nopea kielteisen ja arvostelevan asenteen muutos tällä alueella. Julkisuudessa on viime aikoina usein väitetty, että Jumalan valtakunnan elämä on muutamien johtamiesten vaatimien käskyjen ja kieltojen mukaan elämistä. Väite perustuu käsitykseen, että kristillisyyttämme johtaisivat seinään vastuunkantajiksi valitut henkilöt eikä taivaallinen Isämme.

Jumalan sanasta kumpuavat neuvot ja elämän ohjeet halutaan romuttaa ja muuttaa tälle ajalle sopiviksi. Se mikä tämän asian tekee murheelliseksi, on valitettavasti myös kristillisyytemme keskuudessa on ihmisiä, jotka ajattelevat tuolla tavoin. He tulkitsevat Jumalan sanaa inhimillisten käsitysten, tunteiden ja yleisen mielipiteen perusteella. He haluaisivat elää uskovaisten yhteydessä, mutta omilla ehdoilla. Usein samalla tavalla ajattelevat ihmiset hakevat tukea toisistaan.

Samalla tavoin ajattelevista. Heidän kesken saattaa syntyä joko tietoisesti tai tiedostamatta niin sanottu kimppa omatunto, jossa yhdessä sovitaan mikä on oikein ja mikä väärin. Jumalan valtakunnan armaneuvot saattavat tuntua liian ahtailta ja elämää rajoittavilta. Ei ole outoa kuulla nykyisin puhuttavan konservatiivisista ja liberaaleista uskovaisista. Jumalan kasvojen edessä on kuitenkin vain uskovaisia ja epäuskoisia ihmisiä.

Mitään välimuotoa ei Raamattu tunne. Usko on kuollut, jos ei perustu Kristuksen ansioon ja Jumalan muuttumattomaan sanaan. Usko eliekki sammui, jos kadottaa elävän yhteyden Jumalan seurakuntaan. Moni haluaisi elää niin, että kelpaisi tälle maailmalle ja saisi kuitenkin säilyttää Jumalan lapsen arvonimen. Se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Tällainen kaksoiselämä on myös ahdistavaa, sillä siitä puuttuu uskomisen ilo ja vapaus. On aina tärkeää muistaa, että usko on henkilökohtainen asia, ei kaveripiirin yhteisellä mielipiteellä, joka eroaa Jumalan sanan totuudesta ja Jumalan valtakunnan neuvosta. Ei voida murtaa oikean ja väärän rajaa. Viimeaikaisissa keskusteluissa, jotka koskevat kristillisyyttämme, on nostettu asioita esille erilaisten ääriesimerkkien ja voimakkaiden otsikoiden kautta. Yksittäisten ihmisten lankeemuksilla ja virheillä pyritään myös leimaamaan koko yhteisöä.

Kun me puhutaan yksittäisten ihmisten elämäntilanteesta, sairauksista, väsymyksestä tai muusta elämää kuormittavasta tekijästä, keskustelun tulisi olla kunnioittavaa. Yleistämällä ja saattamalla ihmisten vakaumus kielteiseen valoon kuormitetaan monia uskovaisia ihmisiä.

Päivämenetelmämme pääkirjoituksessa todetaan, miten uutisjutut ja mielipidekirjoitukset herättävät kysymään, elämmekö oikeusvaltiossa, jossa jokaisella kansalaisella on täysi vapaus elää ja uskoa vakaumuksensa mukaisesti. Eräs aikamme haaste on monenlainen verkostuminen. Tietotekniikan kehitys on tuonut ja tuo yhä uusia kommunikaatiotapoja käyttöömme.

Ihmiset muodostavat eri kysymysten ympärille nettimaailmassa keskustelufoorumeja. Näissä keskusteluissa voidaan vaihtaa monenlaisia mielipiteitä ja käsityksiä ilman, että oma henkilöllisyys tulisi esille. Keskustelun aiheet voivat olla aivan jokapäiväisiä kysymyksiä, mutta myös uskon asioista käydään vilkasta mielipiteiden vaihtoa. Monelle ihmetellen on tärkeää, että saa keskustelua ja tuoda omia mielipiteitään esille.

Mutta voimme myös kysyä: ovatko nämä foorumit oikeita paikkoja keskustella tiestä ja matkasta, uskonnon kysymyksistä? Varsinkin, jos kysymyksillä haetaan tiettyä luvallisuutta ja tukea omille ajatuksille, jotka poikkeavat Jumalan näyn seurakunnan käsityksistä. Uskoon liittyvät kysymykset kannattaa esittää siellä, missä Jumalan näyn seurakunta on koolla eikä netin keskustelupalstoilla.

Median ylivalta häiritsee myös ihmisten välisiä suhteita, netin käytön. Eri foorumeissa olo voi olla myös kotona ajankäytön ongelmakysymys. Aikaa tulee jaettua oman perheen ja ystävien sijasta kasvottomille keskustelukumppaneille. Internet kokonaisuudessaan on meille valtava mahdollisuus, mutta myös valvomisen paikka.

Netin kautta aukeava maailma on meitä jokaista lähellä. Siksi siitä on myös avoimesti puhuttava ja tuotava siinä olevat vaarat esille. Eräs ajatteluamme ilmiönä on myös se, että avioliiton ja perheen kunnioitus on vähentynyt.

Ennen useimpien ihmisten ihanteena oli koko elämän kestävä liitto. Avioliitto koetaan usein yksilön vapautta rajoittavana tekijänä. Avioerojen ja avoliittojen määrä kasvaa. Tämän kehityksen tuottamaa tuskaa ja syyllisyyden tunnetta emme edes tajua. Usein ne kärsijöinä ovat syyttömiä.

Avioliitto ja seurustelukumppani ovat meille ajallisen elämän suurimpia lahjoja, mutta eivät ihmisarvon mittaajia. Voimme elää täysipainoista ja rikasta elämää myös ilman kumppania. Avioliiton rinnalle on nopeasti valtamassa alaa sukupuolineutraali liitto, samaa sukupuolta olevien parisuhde.

Asiasta käyty julkinen keskustelu ja päätökset heijastavat ihmisten moraalikäsitysten rappeutumista. Asian yhteydessä myös Raamatusta etsitään oman ajattelun tueksi sopivia kohtia, jotka irrotetaan Raamatun kokonaissanomasta. Esimerkiksi samaa sukupuolta olevien liittymistä perustellaan Raamatun opetuksella lähimmäisen rakkaudesta. Kristillisyyden ymmärrys on näissä asioissa muuttumaton ja Raamattuun perustuva.

Avioliitto on miehen ja naisen välinen, Jumalan tahtomaa ja hänen sanallaan vahvistamaa liitto, jonka vain kuolema erottaa. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Meillä on niin sanottuja opillisia asioita, joista emme halua tehdä omia tulkintoja ajan vaatimusten edessä, kuten esimerkiksi kysymys naispappeudesta tai syntyvyyden säännöstelystä.

Mutta niin sanotuissa eron vallan asioissa, jotka useat liittyvät aikamme kuten esimerkiksi internetin käytössä ja erilaisissa kulttuuriin tai urheiluun kuuluvissa asioissa, haluamme toimia niin, että säilyy usko ja hyvä omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. Pukeutumisessa ja ulkonäkökysymyksissä emme halua mukautua tämän maailman menoon. Haluamme säilyttää veljellisen ja yhteisen rakkauden.

Hyvä elintaso antaa tänä päivänä meillä mahdollisuuden matkusteluun. Myös ollessamme vieraassa ympäristössä, kaukana kotoa ja muista uskovaisista, haluamme säilyttää hyvän omaantunnon. Emme halua istua siellä, missä vilkkaat istuvat. Emme voi välttyä siltä, etteivätkö ajan ilmiöt ja yksilöllisyyden korostuksesta nousevat asenteet nostaisi päätään myös Jumalan seurakunnassa.

Mutta emme voi luopua Jumalan sanaan perustuvista kestävistä arvoista. Meidän on aina tarpeen entistä herkemmin kuunnella Jumalan ääntä hänen seurakunnassaan ja rohkaista siihen myös toinen toista. Ajan murroksesta huolimatta saamme Jumalan lapsina katsella luottavaisesti tulevaisuuteen. Saamme kaikesta turvautua taivaallisen Isän huolenpitoon valvomisessa. Jumalan sanaa opettaa, mikä on oikein ja mikä väärin.

Raamattu kehottaa meitä välttämään syntiä, mutta jättää synnin yksityiskohtaisen tunnistamisen Pyhän Hengen ohjaamalle omalle tunnolle. Pyhä Henki ohjaa kaikkeen totuuteen. Jeesus opetti usein, jolla korva on se kulkuun. Uskoneen elämänhoitamisen tarve nousee halusta säilyttää uskon lahja.

Jumalan kahden ydin on evankeliumi Jeesuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta. Evankeliumiin uskomisen varassa heikkokin usko kestää loppuun saakka. Saan olla tuntemassa, että minä olen heikko. Saan pitää turvallisen isän kädestä kiinni.

Meillä on joka päivä taistelu. Se on teollista maailmaa ja omaa vihaamme vastaan. Taistelun tekee vaikeaksi se, että oma turmeltunut luontomme on liittoutunut Jumalan vastustajan kanssa. Emme voi paeta taistelua emmekä linnoittautua vihollistamme vastaan, sillä rintamalinja kulkee omassa sydämessämme.

Siellä käymme kaikkein kuumimmat ja kaikkein kipeimmät taistelut. Vapahta me opettaa ottamaan joka päivä ristin ja seuraamaan Häntä. Vaikka, kuten edellä kuulimme, julkisuudessa on päätetty, niin ne kuitenkin toteamme, että Jumalan lapsen elämä ei ole kieltojen käskyä eikä ihmisten laatimien sääntöjen noudattamista, vaan armosta uskomista. Jumalan armo opettaa sydämessämme elämään Jumalan tahdon mukaisesti.

Armo ei anna lupaa synnin tekemiseen, mutta antaa voiman ja halun taistella syntiä vastaan. Elämää ja valintojamme ohjaa sydämen usko sekä uskosta vuotava halu elää Jumalan sanan mukaan. Valvo, miten vastakohta on sydämen huopominen Jumalasta. Se on usein hiljalleen tapahtuva prosessi. Jos ihminen on jatkuvasti tottelematon omantuntonsa äänelle, se vaimenee ja lopulta vaikenee kokonaan.

Silloin omatunto ei varoita synnistä eikä sen neuvoihin voi luottaa. Ihminen saattaa vähitellen ajautua yhä rohkeampien rikkomusten tielle, kunnes uskon näköalat häviävät kokonaan. Vanhat kristityt ovat sanoneet, ettei Jumalan valtakunta ole kukaan jättänyt hyvällä omallatunnolla. Lähtemisenä taustalla on ollut uskonelämän ja omantunnon hoitamattomuus.

Jumalan sana neuvoo meitä välttämään syntiä ja tekemään synnistä parannuksia. Jumalan armo opettaa meitä kaiken jumalattomuuden hylkäämään ja maailmalliset himot sekä elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä ajassa ja maailmassa. Luottamus Jumalan johdatukseen. Elämä on Jumalan lahja.

Hän on elämänantaja ja kerran sen poisottaja. Jumalan sanaan luottaen saamme kokea, miten Jumala johdattaa meidänkin elämäämme. Hän on luvannut olla omiensa kanssa maailman loppuun asti. Elämämme suurin lahja on, että saamme asua kaltaisenamme Jumalan valtakunnassa. Jumala antaa siihen voimat.

Johannes kirjoittaa: Mutta kaikille, jotka hän ottivat vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskoivat häneen. Elämä on myös taistelua. Tämä maailma on houkuttelemassa sen iloihin ja riemuihin. Järkemme on sotimassa Jumalan sanaa vastaan, ja väärä hengellisyyskin voi olla houkuttelemassa. Lähes näkymät ovat valheen verkot, jolloin sielun vihollinen etsii saalistaan.

Synnilliset vaarat ja houkutukset ovat tulleet entistä lähemmäksi meitä. Saatamme olla hakemassa väärälle aivan kuin vertaistukiryhmää eli joukkoa, jossa haetaan synnille lupaa sillä, että näin tekevät muutkin. Uskon ja omantunnon hoitaminen ovat edelleen meille jokaiselle henkilökohtainen ja tärkeä kilvoituksen paikka. Uskon nämä ja saarnaan. Evankeliumien voimaa tarvitsemme kainalolla Taivaantiellä.

Sitä tarvitsevat ne isät ja äidit, jotka kasvavan perheen keskellä kyselevät, riittävätkö voimamme? Jaksammeko uskoa? Yksinäisyyttä tunteva ja elämänkumppania kaipaava uskon ystävä tarvitsee Jumalan jää perheväen yhteyttä ja evankeliumin lohdutusta. Uskon, saarnaaja ja evankeliumin voimaa tarvitsemme myös.

Tarvitsemme myös sen kulkijan, joka kamppailee inhimillisen järjen ja viisauden tuomia epäilyksiä vastaan. Usko antaa turvan ja voimaa myös nuorillemme, jotka taistelevat tämän maailman houkutuksia ja oman lihan viettelyksiä vastaan. Jumalan armon varassa ja hänen valtakuntansa hoidossa saamme luottaa Jumalan johdatukseen ja hoitoon. Johannes kirjoittaa epistolassaan: "Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä."

Kun me ajanillassa katselemme tämän ajan ilmiöitä, niin meidän ei tarvitse katsella niitä pelokkaina. Vapahtajamme neuvoo nostamaan päänne ylös, sillä teidän vapautuksenne on lähellä. Sitten niitä ajatuksia, joista toivottavasti jatkatte keskustelua: Onko Jumalan sana muuttumaton? Miten usko näkyy elämässä vai näkyykö se?

Voiko olla salaa uskomassa? Korvaako nettiseurat seuroissa käynnin? Ja tänään ajan vaarat. Rakkaat veljet ja sisaret, kun me Jumalan valtakunnasta julistamme evankeliumin ilosanomaa, kun me täällä saarnamme toisillemme synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin se aina tuo silloin kuulijan eteen sen Jumalan mittaamattoman rakkauden. Meillähän on syntisiä, rakastan.

Se evankeliuminen sanoma myös tuo meille terveisiä sieltä Golgatan keskimmäiseltä ristiltä, jossa vaatii pian tuonne sovintoveriin sinun ja minun syntien edestä. Tämän takia tänäänkin iltana, veljet ja sisaret, tämä evankeliumin ilosanoma on meidän keskellämme. Sitä tarjotaan sinulle, heikkovoimainen, väsynyt.

Monasti näissä ajan ongelmissa kamppaileva taivaan tien kulkija. Saatat olla aivan niinkuin tuntemassa sen, että se maailma vetää. Tämän ajan paineet ovat niin suuret, että minä en jaksa. Älä katso omaan sydämeesi. Saat tänäänkin iltana jäädä katsomaan.

Uskonne alkaneen ja päättäjään, Herran Jeesukseen Kristukseen. Saat uskoa synnit, matkan viat ja virheet anteeksi Herran Jeesuksen nimessä, kalliissa, maahan vuotaneessa sovintoveressä. Näin kun me teemme matkaan, niin me täältä kerran kostumme siihen, mitä tänä iltanakin uskon kautta tähyilen.

Saanko minäkin jäädä uskomaan? Haluan olla yhdessä teidän kanssa uskossa. Otetaanko isäntä iltarukousta? Yllemme vielä iltasiunaukseen. Herra siunaa meitä ja varjele meitä.

Herra, valitse kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauhasi. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.