Tapaninpäiväseurat/Seurapuhe 26.12.2008

Jeesuksen nimeen hiljennymme eilisen epistolan äärelle, joka löytyy Johanneksen ensimmäisestä epistolasta, ja luen siitä seuraavaa.

Te rakkahimmat, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa, se on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, eihän tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

Sen kautta ilmestyy Jumalan rakkaus meidän kohtaamme, että Jumala lähetti ainoan poikansa maailmaan, että me hänen kauttansa eläisimme. Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä, ja lähetti poikansa sovinnoksi meidän synteinemme edestä. Aamen.

Eilen vietimme joulupäivää, ja nyt on vuorossa Tapanin päivä. Kodeissamme hiljennyimme joulusanoman äärelle, joku suuren perheen keskellä, ja joku yksinään. Mutta sanoma oli kaikille kyllä sama, jotka halusivat joulusanomaa lukea ja kuulla.

Siinä tuotiin esille seimessä lapsi ja Jumalan suuri rakkaus. Vanhan liiton uskovaiset luottivat lupauksen sanaan. Siellähän puhuttiin siitä, että kun Jumalan aika tulee täyteen, sana tulee lihaksi, ja Jumalan poika syntyy tänne maan päälle. Ja niin tapahtui ensimmäisenä jouluyönä.

Siitä eilen ja toista päivänä kodeissamme ja kirkoissamme puhuttiin. Se on joka joulu tuo sanoma merkittävä ja uusi. Jeesus syntyi keskellemme. Kedon köyhät ja halvat paimenet saivat tämän huomata, ja kaukaa tulleet tietäjät myös. Ja niin mekin jälleen tänä jouluna.

Eilinen tekstivalikoima puhui siis aiheesta, sana tuli lihaksi. Ja Tapanin päivä, niin kuin rakkaan veljen kautta kuulimme, oli puhetta Kristuksen todistajasta, Stefanuksesta, Uuden liiton ensimmäisestä marttyyristä. Joka ahkeroi tuoda esille Jumalan sanaa ja tunnustaa omaa heikkoa uskoa. Se oli pahaksi sille maailmalle. Mies kivitettiin kuoliaaksi.

Tämä eiliselle päivälle merkitty epistola. Tämä on hyvin paljon käytetty ajassamme. Tämä ei ole siis kenellekään outo raamatun paikka. Jos ei ajassamme lehdet mistään muusta huomaa kirjoittaa ja vedota, niin tähänhän nyt kyllä. Se kyllä huomataan sanoa, että Jumala on suuri rakkaus.

Elääköö nyt ihminen miten hyvänsä. Jumala on suuri rakkaus. Siihen vedotaan. Nyt kun on viime aikoina olette ja kaikki olemme seuranneet tätä maailmanmenoa, joka on aivan hämmästyttävä. On sellaisia asioita esillä, että ei sitä muutama vuosi tai vuosikymmen olisi millään uskonut.

Samaa sukupuolta olevat siunataan kirkoissamme yhteiseen liittoon ja monta muuta asiaa, kun otetaan esille, niin siellä huomataan vedota suureen Jumalan rakkauteen. Kirkoissammekin on tultu niin varovaisesti, että ei oikein rohkene mennä sanomaan, mitä Herran sanaa asiasta esille tuo.

Ei. Sillä otetaan tämä esille, että sillä Jumala on rakkaus. Ja tähän vedotaan ja tämän nimissä aivan niin kuin saadaan tehdä mitä halutaan.

Nyt tänä iltana kysymme, mitä pohjimmiltaan tarkoittaa Jumalan suuri rakkaus. Tarkoittaako se synnin luvallisuutta ja kaikkea sitä, mitä ajassamme on tämänkin jouluaikana? Vai mistä on kysymys?

Jumalan valtakunnassa on opetettu ja yhä opetetaan ja niin kauan kuin täällä Herran sanaa esillä pidetään, niin Jumalan suuri rakkaus on siinä, että Jumalan poika oli sovinto meidän ja kaikkien ihmisten edestä. Hän sovitti kaikkien ihmisten synnit.

Ja se miten tähän rakkauteen sitten ihminen pääsee, niin pitäisi muistaa se sana, jonka Jeesus sanoi, tämä joulun Herra. Kun aloitti sen lyhyen, muutaman vuoden kestävän julkisen toimintansa. Sehän ei monta vuotta kestänyt. Aloitti tällä tavalla: Jumalan valtakunta on lähestynyt. Tehkää parannus. Ja uskokaa evankeliumi.

Ei se niin aloittanut sitä, että saatte elää niin kuin haluatte. Jumala nimittäin rakastaa syntistä sen takia joulun Herra kehoitti, kun valtakunta lähestyy, tehkää parannus.

Jumala rakastaa niin paljon syntistä, että kehottaa parannukseen. Mutta samalla on sanottava, Jumala vihaa syntiä. Rakastaa syntistä, mutta vihaa syntiä. Se tuodaan esille niin vanhan liiton puolella kuin uuden liiton puolellakin kirkkaasti.

Edelläkin veljen kautta kuulimme, kun meitä rohkaistiin vikoihin ja virheisiin joutuvia, yleentäkää omat sydämet uskomaan näissäkin seurassa synnit anteeksi. Siinähän pohjimmiltaan on kysymys Jumalan suuresta rakkaudesta.

Onhan se tänäkin iltana kallis asia, että vikoihin ja virheisiin joutuneet matkaajat, elämäntien kulkijat saa yleentää uskomaan omat synnit anteeksi. Ja se mikä vaivana on tunnolla, niin saa sen vaivan vaihtaa arvoon.

Armoalttarin äärellä saa käydä ja vaivan nimeltä panna pois ja kysyä, saako anteeksi uskoa tuon. Jumalan valtakunnasta on aina saatu vaivatulle usko. Kaikki murheiden aiheet ja synnit anteeksi.

Kyllä siinä on suuri rakkaus. Isät ja äidit kun kotona kasvattavat pieniä poikia ja tyttöjä, siellä sattuu monenlaista syntiä tarttuu. Tulee riitaa, evä purkaa.

No miten se Jumalan rakkaus ilmenee siellä? Siellä isät ja äidit saavat antaa näille synnit anteeksi. Lasten ystävä Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jumalan suuri rakkaus piirittää koko perhekuntia.

Onhan teillä siitä kokemuksia, että kun saatu korjata asiat ja armon mereen upottaa, niin on aivan saanut tuntea, miten suuri on Jumalan rakkaus.

En tiedä liekkä näissä tapani seuduissa yhtään armosta osatonta, joka ajattelee, että voi kun pääsisi sisälle Jumalan valtakuntaan. On niitä joskus seuduissa ollut. Semmoisiakin.

Jos sattuisi olemaan, niin nyt sanon sinulle, Jumalan suuri rakkaus lähestyy sinua nyt. Millä lailla saat uskoa epäuskon ja kaikki sen rumat hedelmät armosta anteeksi. Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Mitä sulle tapahtuu? Sinä saat siirtyä lavealta tieltä elämäntielle, harvojen joukkoon. Jeesus sanoo näistä kahdesta tiestä: Menkää ahtaasta portista sisälle, sillä se portti on kapea ja tie ahtaa, joka vie kadotukseen. Ja niitä on monta, jotka siitä sisälle käyvät.

Huomatkaa, moni käy. Mistä ne sinne käy? Jumalan valtakunnasta. Minkä vuoksi? Syntien ja ylitsekäynnin vuoksi. Synti on käynyt rakkaammaksi kuin Jumalan valtakunta. Siksi moni käy.

Kyllä monien kotien lapset ajautuvat. Sielun vihollinen houkuttelee lavealle tielle. Ja kun kaikki ihmiset ovat syntyneet Jumalan valtakuntaan, myöskin epäuskoisten kotien lapset, moni ajautuu ulos lavealle tielle.

Niitä on monta, jotka sinne käyvät. Mutta sitten Jeesus sanoo lohdullisesti: Mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään. Ja harvat ovat, jotka sen löytävät.

On niitä viime aikoina joitakin harvoja ollut, jotka ovat löytäneet Jumalan valtakunnan. Tänäkin iltana on se mahdollisuus, että joku harva hätääntynyt kulkija, joka on seuroihin tullut, niin sinulle saadaan epäusko ja kaikki anteeksi.

Pääset harvojen joukkoon elämäntielle. Saat kokea, mitä teksti sanoo: Jumala on rakkaus. Ei se jätä sinua ulos. Se kutsumalla kutsuu tänäkin iltana. Ja rakkaudella vetää sinua armo valtakuntaan. Siinä on Jumalan rakkaus.

Ja sitten kun viimeinen päivä koittaa, joko vuorollaan siirrytään, yhteinen lähtö koittaa, niin huomataan lopulta se, että heikolla uskolla voitetaan paljon. Mitenkä paljon. Mitenkä paljon.

Saa siirtyä tältä vaivojen maasta kunnian taivaaseen. Viimeistään silloin huomaa sen, että kyllä Jumala oli suuri rakkaus.

Ei me täällä vaivojen alla turmeltuneena kun kuljemme, niin ei me aina tätä huomata, tätä Jumalan suurta rakkautta kovin kirkkaasti. Ajoittain välähdyksittäin pikkusen reunasta, ei kovin syvältä huomata. Mutta silloin huomataan.

Ja sekin on mielenkiintoinen yksityiskohta. Kun tältä samaiselta Johannekselta, jota muuten rakkauden apostoliksi kutsutaan, niin kun se Patmoksen luodossa oli, niin Johannekselle näytettiin lopun aikoja.

Niin siellä mainitaan näinkin, että viimeisiltä seuroista mainitaan näin: Ketä kysytään, ketä nämä on, jotka ovat pitkiin valkoisiin vaatteisiin pukeutuneet? Siinä siis puhuttiin sinusta ja minusta kaikista uskovaisista.

Pitkiin valkoisiin, ketä nämä on? Niin vastaus kuuluu, että nämä ovat niitä, jotka ovat tulleet suuresta vaivasta. Ovat vaatteensa pesseet ja karitsan veressä valaisseet.

Miksi? No kun Jumalan suuri rakkaus oli niin pohjaton, että se täällä matkalla vaivojen alla antoi sinullekin kaikki lankemukset ja kompastukset anteeksi.

Ei sitä muuten olisi selvitä. Ei millään muulla tavalla selvitä valkopukuisten joukkoon, kun valtaistuimen äärelle asetetaan.

Tänäkin iltana veljet ja sisaret pienemmät ja suuremmat Tapanin päivänä, niin kuin veljen kauttakin kuulimme, niin minäkin omalla vuorollaan kehoitan, että ylentäkää kiusatut ja vaivatut sydämet uskomaan Jumalan suuren rakkauden alla kaikki synnit anteeksi.

Nekin epäilykset ja kiusaukset, jotka ovat vaivanneet sinua viime päivinä, Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä ovat synnit armoista anteeksi.

Niin saat ylentää sydämesi uskomaan. Ja näin kerran, kun täältä tulee lähtö, niin huomaamme, että vähällä uskolla paljon voitettiin.

Siirrytään täältä vaivojen maasta kiittäjien joukkoon. Sitä se Jumalan rakkaus meille kirkastaa ja on aina kirkastanut taivaan valtakunnasta.

Synti sanotaan synniksi ja armo armoksi. Ja aina on synnin luvallisuudesta varoitettu. Ja myöskin tähän Jumalan rakkauteen kuuluu sekin asia, että kun huomaamme, että veli taikka sisar, sielun vihollinen houkuttelee synnin tielle, Jumalan suuri rakkaus on semmoinen, että se kehottaa sinua juuri lähestymään.

Mene sinä ja ota asia puheeksi. Tämä vanha käännös on sanonut, että mene ja nuhtele kahden kesken. Se on Jumalan suurta rakkautta.

Ajatelkaapa, jos ei meitä olisi lähestysty. Olisikohan täällä yhtään Jumalan valtakunnan asukasta Tapaninpäivänä.

Jumalan rakkaus. Ota asia kahden kesken. Huomaa kahden kesken puheeksi. Me ihmiset hän mielellään levittää siinä pitkin kyliä.

Ota kahden kesken. Ja jos ei sinua kuule, niin ota joku kaveriksi. Ja jos ei sittenkään, niin kerro seurakunnalle. Siinä on Jumalan rakkautta.

Tällaiset neuvot on annettu. Kuka ne antoi? Joulun Herra. Matteuksen evankeliumin kirjasta nämä löytyvät.

Joulun Herra antoi nämä rakkauden neuvot meillekin. Sitähän me emme kyllä ihmisjärjellä ollenkaan ymmärrä. Ne joskus saattaa tuntua ne neuvot vähän kovin takin.

Mutta Jumala rakastaa meitä niin paljon, että se haluaa meidät täältä, että me varjellumme elämäntiellä ja kerran pääsemme taivaan kohti.

Tapaniseuroihin tullut joitakin pieniä poikia ja tyttöjäkin. Mä huomaan, että ne kuuntelivat tuota veljenkin puhetta ja tätäkin. Nekin ajattelevat tätä asiaa.

Että on se niin kallis asia, kun sanotaan lasten ystävän nimessä ja veressä synnit anteeksi. Niin tehdään nytkin.

Pojilla ja tytöilläkin on lupaa yleentää omat pienet sydämet uskomaan synnit anteeksi. Joulun Herran, lasten ystävän, Jeesuksen nimessä ja veressä. Siinä on suuri Jumalan rakkaus.

Omalle kohdallekin haluan lopuksi kysyä, että saanko uskoa omat synnit anteeksi. Sydämen halu on yhdessä teidän kanssa jäädä uskomaan. Jeesuksen nimeen. Aamen.

Yhdymme iltasiunaukseen. Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauhasi.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Kiitos.