Aattoseurat Kallion kirkossa/Seurapuhe 1959

Meidän Herramme Jeesus Kristus sanoo täällä Johanneksen evankeliumin viidennessä luvussa tällä tavalla: "Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo sen, joka minun lähetti, niin hänellä on iankaikkinen elämä, eikä hän tule tuomioon, vaan menee kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti sanon minä teille: hetki tulee ja nyt jo on, että kuolleetkin saavat kuulla Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää. Sillä niin kuin Isällä on elämä itsessään, antoi hän myös elämän Pojalle itsessään olemaan, ja on hänelle myös antanut vallan tuomita, että hän on Ihmisen Poika. Älkää tätä ihmetelkö, sillä hetki tulee, jona kaikki ne, jotka haudoissa ovat, saavat kuulla hänen äänensä. Ja niin pitää tuleman edes ne, jotka hyvää tehneet ovat, elämän ylösnousemiseen, ja ne, jotka pahaa tehneet ovat, tuomion ylösnousemiseen." Aamen.

Tekstissämme Vapahtajamme meille puhuu sellaisesta vakavasta asiasta, jossa on kuolema käynyt ja ihmisen omallatunnolla elämän yhteyden katkaissut elävään Jumalaan. Apostoli Paavali sanoo Efesiläiskirjeessä: "Te olitte kuolleet ylitsekäymisten ja syntienne tähden, mutta Jumala herätti teidät tuosta kuolleesta tunnontilasta." Nimenomaan Vapahtajamme sanoi: "Joka kuulee minun ääneni ja tekee sen mukaan, ottaa vastaan uskolla minun sanani. Sellainen ihminen ei mene tuomioon, vaan hänet siirretään tästä kuolemasta elämään."

Toisessa kohdassa apostoli niin ikään meille sanoo: "Sitä varten on evankeliumi kuolleillekin saarnattu, että he kyllä tuomitaan ihmisten mukaan lihassa, mutta saavat elää Jumalan tahdon jälkeen hengessä." Ei ole kysymys niistä kuolleista tämän sanan yhteydessä, jotka maan mullissa makaavat, vaan niistä kuolleista, jotka täällä ihmisten seassa elävät ja toimivat. Sellaisista kuolleista, joka voi istua vaikka kirkon penkissä. Sellaisista kuolleista, jotka tuolla liikkuvat ja toimivat, joiden sielun elämän on synti tappanut, ja näin tullut kuolema syntien ja ylitsekäymisten tähden.

Tällaisia nimenomaan tuli Herramme Jeesus auttamaan ja vapahtamaan, kuolemasta elämään saattamaan. Sen takia hän huomauttaakin tekstissämme: "Hetki tulee ja nyt jo on, että kuolleetkin saavat kuulla Jumalan Pojan äänen. Ja joka sen kuulee, hän saa elää, eikä hän mene kuolemaan, vaan menee kuolemasta elämään." Nämäkin seurat on Taivaallinen Isä meille siunannut sitä varten, että näissä seuroissa saisi elämän ja kuoleman Herra itse sanaansa julistaa palvelijojensa äänellä ja suulla niillekin, jotka ovat kuolleet ylitsekäymisten ja syntien tähden.

Meidän ei sovi ihmetellä, jos joskus tapahtuu liikettä siellä, missä elävä Kristuksen sana kaikuu. Niinhän tapahtui profeetta Hesekielin ajalla, kun hänet vietiin Herran hengeltä laakson laitaan, joka oli kuolleiden luita täynnä, ja profeetalle sanottiin: "Ennusta näille luille, että ne eläviksi jälleen tulisivat." Ja kun hän ennustaa, saarnaa heille, siellä tapahtui liikettä kuolleitten luien seassa... ja niin huomasimme siinä kertomuksessa edelleen, että ne nousivat jaloilleen ja he saivat elämän hengen, ja heitä oli sangen suuri joukko.

Näyttää siltä, kuin Vapahtajamme ajalla olisi aikansa ihmiset ihmetelleet tällaista sananjulistusta, että puhutaan eläville ihmisille, että he ovat kuolleita ja että heidän tulisi kuulla Jumalan Pojan ääni ja saada elämä sen kautta. Koskapa Herra sanoi edelleen: "Älkää tätä ihmetelkö, sillä tulee vieläkin vakavampi hetki kerran: se, että kaikki ne, jotka haudoissakin ovat, saavat kuulla hänen äänensä, jolloin pitää tuleman edes ne, jotka hyvää tehneet ovat, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka pahaa tehneet ovat, tuomion ylösnousemiseen." Älkää tätä ihmetelkö, sanomme tänä päivänä, jos vieläkin kuolleet saavat kuulla Jumalan Pojan äänen näissäkin alkavissa suvijuhlissamme.

Älkää sitäkään ihmetelkö, jos Jumalan Pojan ääni koskettaa ja liikuttaa kuollutta omaatuntoa jonkun ihmisen. Se on mitä syvällisintä rakkautta Jumalan Pojalla, että hän tahtoisi herättää ne, jotka ovat kuolleet syntien ja ylitsekäymisten tähden. Nimenomaan mainittiin: Jumalan Pojan sanan kautta kuolleet heräävät ja eläväksi tulevat. Niin kuin Paavali sanoo Roomalaisten kymmenennessä luvussa: usko tulee kuulosta, kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Ja tämä sana on se, joka teidän seassanne saarnattu on, toteaa toinen apostoli. Ja teette hyvin, että siitä vaarin otatte niin kuin kynttilästä, joka pimeässä valaisee aina siihen asti, kun taivas valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.

Siellä, missä kuollut usko vallitsee, vallitsee hautausmaan hiljaisuus. Mutta niin pian kuin sinne kantautuu Pyhässä Hengessä Jumalan Pojan ääni, siellä tapahtuu liikettä, jotakin. Me näemme Herran Jeesuksen ajalla ja niin apostolien ajalla ja jo aikaisemmin profeetallisella ajalla: aina tapahtui siellä jotakin, missä elämän sana julistettiin. Sehän teki toiset rauhattomaksi ja levottomaksi, jopa valon julistajia kohtaan vihaiseksikin. Sen todistaa marttyyrihistoriat meille, kuinka monet ovat saaneet marttyyrikuoleman osakseen, kun he ovat Jumalan sanaa julistaneet.

Tätä nimenomaan Herra tahtoi sanoa: älkää ihmetelkö, jos täällä armon ajassa vielä Herra Jeesus Kristus kulkee ja julistaa täällä elämän sanaa, herättää kuolleita, nukkuvia omiatuntoja, mutta myös eläväksi saattaa niitä, jotka ovat heränneet synnin alla, itkevät, kuoleman kanssa kamppailevat. Älkää tätä ihmetelkö, sillä jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, meillä on yhteys keskenämme, ja siinä yhteydessä Herran Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä.

Meillehän jo evankelisluterilainen kirkomme tunnustuskirja opettaa parannuksesta, että se on kaksiosainen. Siinä on synnin suru ja katuminen ensimmäisenä osana. Tapahtuu herätys nukkuvasta tunnontilasta. Toisena osana on usko evankeliumiin ja syntien anteeksisaamiseen.

Älkäämme tätä ihmetelkö, sanomme vieläkin. Jos saamme kuulla, niin kuin saammekin näissäkin suvijuhlissa, Jumalan Pojan äänen: nukkuvia herättää, heränneitä armon evankeliumilla auttaa, julistaa täällä katuvaisille armoa ja anteeksiantamusta.

Älkää ihmetelkö, Jumalan lapset rakkaat, tekään, jos täällä Jumalan Poika käy meitäkin neuvomaan sanallaan ja Henkensä kautta, ja jos Jumalan sana meitäkin riisuu täällä, tekee syylliseksi, vianalaiseksi, syntiseksi. Se sama sana, joka meidät riisuu, se tahtoo meitä pukea, vahvistaa ja tukea.

Tänne suviseuroihin on saapunut kaukaakin, kuten ajan ja tunnen, aivan sieltä Lapista saakka, teitä, rakkaat ystävät, Jumalan Pojan ääntä kuulemaan. Te ette tulleet tänne hyvinä kristittyinä, vaan te tulitte epäonnistuneina. Te tulitte kuulemaan Jumalan Pojan ääntä. Mitähän se vielä mahtanee minulle sanoa? Jeesuksen nimessä ja veressä ovat syntisi anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksi.

Hyvä paimen on se, joka hoitaa laumansa. Se tahtoo johdattaa teitä täällä virvoittavien vesilähteiden luokse, viheriöitsevälle niitylle, tahtoo kattaa teille armopöydän, laskea sen niin alas, että te huonoimmatkin, huonoimmantuntoisimmatkin saatte käydä tähän armopöytään aterialle.

Emmekä varmastikaan loukkaa Taivaallisen Isän sydäntä, jos me uskomme tänä iltana heti seurojen alussa Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Olihan lupaus hänen sanassaan: sitä ei tuomita, vaan hän menee kuolemasta elämään. Koskapa vielä hetki tulee meidän eteemme kerran, emmekä tiedä kuinka pian, jolloin kaikki nekin, jotka haudoissa ovat, saavat kuulla hänen äänensä, jolloin nousevat ne, jotka hyvää tekivät, elämän ylösnousemiseen, mutta ne, jotka pahaa tekivät, tuomion ylösnousemiseen.

Mikähän mahtaisi hyvä työ löytyä sinulta, veli ja sisar, jonka perusteella voisit ajatella ja toivoa pääseväsi elämän ylösnousemukseen viimeisenä päivänä? Jos me tätä tutkimme, tuskin meiltä löytynee yhtään sellaista hyvää työtä, johon voisimme nojata. Itse puolestamme olemme kyvyttömät. Niin sanoi Paavalikin roomalaisten neljännessä luvussa: "Joka ei työtä tee, vaan uskoo sen päälle, joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee, niin hänen uskonsa luetaan hänelle vanhurskaudeksi. Autuas se, jonka synnit ovat anteeksi annetut ja jonka vääryydet peitetyt ovat. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue syntiä." Siellä toinen apostoli mainitsee eräästä hyvästä työstä ristityille: "Teillä on vahva profeetallinen sana, ja te teette hyvin, että siitä sanasta otatte vaarin, niin kuin kynttilästä, joka pimeässä valaisee." Herra Jeesus sanoi aikansa ihmisille: "Se on hyvä työ, että te uskotte minun päälleni ja sen, joka minun lähetti." Tämä hyvä työ ainoastaan kestää viimeisenä päivänä, että olemme uskolla kätkeneet Jumalan Pojan armotyön.

Mutta kun tämä autuus ei ole meissä, vaan uskon kautta meillä toisessa persoonassa, Vapahtajassamme, omistettava, sen takia me usein joudummekin epäilemään autuudestamme, kun se ei ole meidän tykönämme eikä minussa. Me jo näissä suviseurojen alkajaisissa koetamme opetella uskomaan: Jeesus on tehty minulle viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi, ja että hän on sanassaan luvannut uskoville lahjoittaa iankaikkisen elämän... ja me saamme nousta viimeisenä päivänä elämän ylösnousemukseen sen takia, että meillä on tuttu tuomari: se, joka on meidät verellään ja hengellään lunastanut, joka meille armossaan antoi täällä synnit anteeksi, lahjoitti elämän ja autuuden.

Mutta ne, jotka pahaa tehneet ovat, nousevat tuomion ylösnousemukseen. Niinhän siellä Jeesus sanoi aikansa ihmisille: "Ei kaikki, jotka sanovat: Herra, Herra, pidä tuleman taivasten valtakuntaan, ainoastaan ne, jotka tekevät minun Isäni tahdon, joka on taivaassa. Sillä moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra, mehän sinun nimesi kautta ennustimme, teimme monta voimatekoa. Mehän olemme sinun kanssasi yhdellä pöydällä aterioineetkin. Meidän katuillamme sinä, Herra, opetit." Mutta Herra sanoi: "En ikänä ole teitä tuntenut. Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät!"

Me huomaamme siis, että ei vain se julkisuruton ihminen, vaan vielä sellainenkin, joka kuolleessa uskossa eli, saattaa siellä puolustella hyviä töitään ja nousee tuomion ylösnousemukseen. Sen takia sanoin alkuun: nämä sanat ovat meille vakavat sanat. Näissä oli kysymys kuolemasta ja elämästä. Ja nämä ovat senkin takia meille vakavat sanat, että näitä olisi kuultava, uskottava ja seurattava armon ajassa.

Myöhäistä se on sen jälkeen, kun viimeistä kertaa arkkusi kannelle multaa heitetään. Se saattaa olla myöhäistä silloin, kun alkaa kuolemantiipien havina kantautua omiin korviin ja täytyy erota tästä maailmasta, joka ei voi antaa enää turvaa hetkellä, jolloin siirrytään ajasta ajattomuuteen.

Näin tärkeistä asioista on meillä kysymys näidenkin juhlien aikaan. Ja me saamme hyvässä toivossa ja turvassa luottaa Vapahtajamme Jeesuksen sanoihin: "Missä kaksi tai kolme tulee kokoon minun nimeeni, olen siellä heidän keskellään." Että se suuri opettaja, ylipaimen, Herra Jeesus Kristus, on tullut meidän juhlillemme vieraaksi ja että hän täällä tahtoisi johtaa puheitamme ja seuravieraitten sydämiä ja omiatuntoja.

Näin me saamme tähän lupaukseen luottaen alkaa seuramme uskomalla kaikki synnit, kaikki heikkoudet ja koko vialaisuuden Herran Jeesuksen kalliissa nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksi aivan rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Aamen.