Raamattuilta: Naahumin kirja 28.03.2015

Rukoukset

Kiitos pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan valtakunnan kuninkaasta. Kiitos, että me saamme uskolla turvautua sinun pelastustekoihisi. Sinä näet meidät tänä iltana kokoontuneen seurakunnan. Näet tarpeemme. Näet sisimpäämme. Avaa sinä sanaasi. Kosketa sanallasi sisimpäämme, sisintänne. Anna sanastasi uskonrohkaisua tähän hetkeen.

Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Viimeksi on syksyllä ollut raamattu iltana ja lauantai-iltana. Ja silloin aiheena on, että meitä on kiusattu. Ja silloin aiheena oli Miika. Ja niin kuin te muistatte raamatusta, niin mikäs tulee Miikan jälkeen? Naahumin kirja. Tietenkin tätä kovin usein ei taideta ottaa Naahumin kirjasta saada tekstiä. Mutta tämä itse Naahumin kirja on vain kolme lukua. Että jos teillä ei nyt ole raamattua mukana, niin sitten on hyvä kotona vaikka lukea tämä Naahumin kirja. Tai saattaapa olla, että joku teistä on ennen tänne seuroihin tuloa jo, tai tähän raamattuiltaan tuloa jo, lukenut tämän Naahumin kirjan. Tai aikaisemmin.

Naahumista kerrotaan, että... Tai tämä alkaa näin, tämä Naahumin kirja. Että ennussanaa Niiniveestä. Elkosilaisen Naahumin näyn kirja. Tämä kertoo, että Naahum oli siis Elkosista kotoisin. Missä päin tämä Elkos sitten aikoinaan oli? Siitä on epäselvyyttä, että... Olisiko se ollut siellä Assyrian alueella? Sekin on mahdollista. Tai ehkä Juudassa? Tai Israelin alueella? Siitä ei ole varmuutta. Mutta ehkä se nyt ei olekaan tässä olennaista. Mistä Naahum oli lähtöisin? Mutta heti ensimmäisenä sanoen, ja tässä on nyt ennussana, Niiniveestä. Niiniven muistatte ja muistamme Assyrian pääkaupunkina. Tuohon aikaan noin 650 ennen Kristusta.

Ja Niiniveestä varmasti monella teistä tulee mieleen Joona. Joonahan oli... Lähetetty... Herran sana oli tullut Joonalle, että lähde Niiniveen. Tuohon suureen kaupunkiin ja julista siellä, että minä Herra olen nähnyt sen pahuuden. Ja rankaisen sitä. Mutta Joonalle hän kävi niin, tai Joona teki päätöksen, että... Hän pakenee. Ei hän lähde tämmöistä sanomaa viemään, että... että... Herra rankaisee sitä. Että hän joutuu tämmöisen ikävän, raskaan viestin lähettilääksi. Viemään ikävää sanomaa Niiniveen.

Niinpä Joona päätti paeta ja... ja matkusti Tarsisiin. Ja sitten muistamme kuinka... kuinka sillä laivamatkalla... Joona tuli kova myrsky ja... sitten Joona heitettiin loppujen lopuksi sinne mereen ja hän joutui... suuren kalan nielaisemmaksi, näin Raamattu kertoo. Ja sitten... kolmantena päivänä... kala oksensi Joonan kuivalle maalle. Mutta sitten tuli uudestaan Joonalle viesti, että... Lähde Niinivehen, Herran sanaa. Ja julista sille se sanoma, minkä minä olen sinulle puhunut.

Ja nyt Joona meni Niinivehen ja... ja lähti kulkemaan kaupungissa ja huusi, että... enää 40 päivää ja sitten Niiniveen hävitetään. Ja kävi niin, että kun ihmiset kuulivat Niiniveen asukkaat tämän... Joonan julistuksen ja viestin... he uskoivat Jumalaan. Tämä Joonan kirjassa kerrotaan, että he julistivat paaston... niin ylhäiset kuin alhaisetkin pukeutuivat säkkivaatteeseen. Ja... katuivat synteään. Ja sen seurauksena Jumala näki, että he kääntyivät pahoilta teiltään... ja muutti mielensä niin, ettei sallinutkaan tämän onnettomuuden kohdata Niiniveläisiä. Vaikka olikin aikaisemmin sanonut tuhoavansa heidät.

Ja nämä tapahtumat... Tämä Joonan julistus siellä Niiniveessä oli ehkä noin 100-150 vuotta aikaisemmin... ennen tätä Naahumin... Naahumin ennussanaa. Ja... Naahumin ennussanaa... kun tätä lukee, niin... Tämähän on... oikeastaan... suurin osa on tuhon julistusta ja tuomion julistusta. Siis melkein koko kirja, nämä kolme lukua, on yhtä tuomion julistusta.

Mutta... kuitenkin Naahum sananmukaisesti tarkoittaa lohduttajaa. Saattaa tuntua erikoiselta, että... se mitä Naahum julisti, oli tuomion sanaa Niiniveläisille. Assyrian pääkaupungin asukkaille Niiniveläisille. Mutta hänen nimensä oli kuitenkin suomennettuna lohduttaja. Tämä lohdutuksen sana tuli Juudalle. Ja kyllä täällä on muutamia jakeita, jotka luenkin täältä... Naahumin kirjasta, jossa... on selkeä lohdutuksen sana. Kuinka... Jumala lohduttaa Naahumin välityksellä kansansa Juutaa.

Tässähän oli jo aikaisemmin... jos nämä tapahtumat suunnilleen ajoittuvat noin 650 ennen Kristusta... niin... 722 ennen Kristusta... Israel oli joutunut... siis... Israel oli joutunut pakkosiirtolaisuuteen Assyriaan. Ja jo parisataa... noin parisataa vuotta aikaisemmin... ee... Israel oli jakaantunut pohjoiseen... Israelin ja eteläiseen valtioon Juutaan.

Meillä olisi hyvä, jos meillä olisi kartta tässä. En tiedä, jos joku sattuu kuuntelemaan tätä... netin välityksellä ja sattuu olemaan raamattu siellä kotona... Niin ainakin näissä monissa uudemmissa raamatuissa on senä takana... kartta... karttaosio. Ja sieltä vanhan testamentin kohdalta voi seurata... että missä on... Assyria ja missä silloinen Niinivee.

Ja... Assyrian valtakunta oli niin laaja... että se ulottui... Assyrian vaikutus... silloin... Egyptin alueelle... nimittäin tässä... samassa kirjassa puhutaan... Theebasta... joka... joka on nykyisen... Luxorin... nykyisen Luxorin kaupungin... alueella... ollut. Ja... Theeba oli... vielä mahtavampi kaupunki kuin Niinivee. Ja Assyria valloitti... 663 ennen Kristusta... sitten tämän Theeban. Että... sen suuruus ja mahtavuus... oli siihen aikaan... Voisimme puhua... puhua jostakin suurvallasta nykyaikana... Yhdysvalloista tai Venäjästä... verrattavissa johonkin tällaiseen... sen... sen maailman aikaan.

Ja nyt... ehkä tämä... Naahumin ennustus... niin tuntui vähän oudolta... että hän ennustaa... Niiniveen tuhosta... koska tiedettiin kuinka mahtava ja suuri... oli tämä... Niinive.

Naahumissa... tässä kirjassa... ovat sanat, että... Herra... puolustaa omiaan... Hän on Jumala... joka kostaa viholliselleen... Herra kostaa... Hän on täynnä vihaa... Herra kostaa vastustajilleen... Vihollisiaan Hän ei lakkaa vihaamasta... Siis... Siis tässä tulee hyvin voimakkaasti Herran vihaa. Ja monissa muissakin profeettojen kirjoissa esiintyy tämä Jumalan viha.

Meille on tutumpaa se, että me olemme kuulleet Jumalan armollisuudesta ja lempeydestä. Mutta että Jumala on myös vihainen. Ja että Jumala kostaa. Nämä sanat saattavat tuntua vierailta. Jumala rakastaa kyllä kaikkia ihmisiä, mutta vihaa vääryyttä ja syntiä.

Samalla Naahum kirjoittaa tässä, että Herra on kärsiväinen. Mutta hänen voimansa on suuri, eikä hän jätä rankaisematta. Me voimme ajatella tätä Niinivetäkin ja Niiniveen asukkaita kohtaan, että Herra oli kärsivällinen. Jos ajattelemme, että siellä Joonan aikana, kun Joona oli julistamassa. Ja kun Hän oli julistanut siellä Herran sanaa. Niin ihmiset olivat kuulleet sen ja uskoneet. Ja olivat kääntyneet siis. Tehneet parannuksen, saaneet parannuksen armoa, jos näitä sanoja käyttää. Katuivat synteänsä. Ja Herra säilytti Niiniveen.

Niiniveen. Mutta nyt kun aikaa oli kulunut sata tai sataakymmentä viisikymmentä vuotta. Se elämä. Jumalan tahdon vastainen elämä. He olivat kääntyneet takaisin siihen. Olivat hylänneet elävän Jumalan. Ja tämä. He olivat valloittaneet Israelin.

Ja heidän kuninkansa oli myös Jerusalemin porteilla, mutta Jerusalemin eivät saaneet valloitettua.

Mutta sitten. Tässä kuvataan myös tällaisilla luonnon ja ilmaisun sanoilla kuinka Jumala toimii, että myrskyssä ja rajuilmassa kulkee hänen tiensä, pilvet ovat hänen askeltensa pölyä. Hän ärjäisee merelle ja kuivattaa sen, hän antaa kaikkien virtojen ehtyä. Baasan ja Karmel kuihtuvat, Libanonin kukoistus lakaistuu. Vuoret järkkyvät hänen edessään, kukkulat hajoavat. Herra hävittää maan, koko maan piirin ja kaikki sen asukkaat. Kuka kestää hänen raivoaan, kuka voi vastustaa hänen vihansa hehkua. Hänen suuttumuksensa purkaantuu kuin tuli ja kalliot halkeavat hänen voimastaan.

Hyvin kuvainnollista ja voimakasta oli tämä Naahumin julistus. Tämä oli siihen aikaan, mutta Jumalan sana on tietenkin ajatonta. Mekin voimme tästä löytää, löytää myös tähän aikaan sanomaa meille tänään, kun me kysymme, että kuka kestää hänen edessään. Kuka voi vastustaa Jumalan vihaa.

Jumala on kansojen ja kansakuntien tuomari ja hän johdattaa myös kansojen vaiheita. Mahtavimmatkin valtakunnat ovat tuhoutuneet. Voi olla, että historiassa me tiedämme ja tunnemme monia valtakuntia, jotka ovat tuhoutuneet. Rooman valtakunnasta lähtien ja sitä ennen ja sen jälkeen.

Pysähdyin itsekin tässä, kun tätä tutkiskelin, että muistan, vaikka en ole paljon eläessäni matkustellut, mutta muistan, että olehan minäkin käynyt yhdessä valtakunnassa ja valtiossa, jota ei enää ole. 80-luvulla. Vierailin DDR:ssä eli Itä-Saksassa. Ja sitä ei enää ole olemassa. Ja teillä voi olla muitakin täällä, jotka olette käyneet sellaisissa valtioissa, joita ei enää ole. Siis kuinka kaikki muuttuu. Ihmisen elämä ja kansakuntien vaiheet.

Tämä Naahum tuo myös sitten Juudalle. Tässä on vuorotellen tällaista ennustusta Niiniveelle ja vuorotellen myös sanaa Juudalle. Hän tässä lohduttaa Juudaa. Hyvä on Herra, turvapaikka hädän päivänä. Hän tuntee ne, jotka luottavat häneen. Kun vyöryvä tulva hän tekee lopun vastustajista ja ajaa vihollisensa pimeyteen. Hyvä on Herra ja turvapaikka niille, jotka luottavat häneen.

Tässä on paljon sanottu siihen, että kuinka... Jumala on myös turva ja ennen kaikkea turva, kun luotamme häneen. Ja turva myös niille, jotka etsivät Jumalaa. Jumala tahtoo viedä turvaan hätääntyneen, etsivän, turvaa etsivän ihmisen. Mutta niille, jotka vastustavat häntä, jotka ovat vihollisia, hän ajaa pimeyteen.

Mä jäin näitä sanoja miettimään, että ajaa pimeyteen. Kun puhutaan tuomiosta ja Jumalan tuomiosta, tässä vähän jäämättä tulee myös mieleen viimeinen tuomio. Jumalalla on viimeinen sana. Muistettava aina tuomiosta, että Jumala on oikeudenmukainen. Ja Jumalan pyhyys ja oikeudenmukaisuus tulee siinä näkyviin.

Ihminen voi ajatella täällä, että voi tehdä vääryyttä, kun ei jää kiinni. Niin pitkälti. Niin pitkälti. Pitkälle voi tehdä vääryyttä, kunhan ei vaan jää kiinni. Mutta vaikka onnistuisikin lakia pakenemaan, niin loppujen lopuksi ihminen jää kuitenkin kiinni Jumalan edessä. Viimeisellä tuomiolla.

Ja tässä kuvattiin sitä tuomiota. Tuomio Jumalasta eroon joutumista pimeydellä. Ja muuallakin raamatussa tulee tämä sana pimeys esille. Valo ja pimeys. Kun Jumala loi maailman tulkoon valoa. Ja vastakohtana on pimeys. Jumalasta eroon joutuminen. Ja kadotus. Sitä kuvataan pimeytenä.

Kiitos. Kiitos.

Toinen luku on. Siinä on hyvin kauniit sanat myös. Jos minä täältä näitä lohdutuksenkin sanoja poimin. Että ne on vain tuhonsanoja ja tuomionsanoja. Katso vuorilta lähestyvät ilosanoman tuojan askeleet. Hän kuuluttaa. Rauha on tullut. Vietä riemujuhliaasi Juuda. Täytä kaikki lupauksesi. Ei koskaan enää käy sinun kimppuusi onnettomuuden tuoja. Hänet on lyöty ja tuhottu.

Tässä aivan niin kuin sen Niiniven tuhon jälkeen. Naahum ennustaa tulevia. Että ilosanoman tuoja lähestyy. Sama sanoma on Jesajallakin. Jesajallakin kuinka pakkosiirtolaisuus. Jesaja ennustaa kuinka Babylonian pakkosiirtolaisuus. Kun Juuda joutui myöhemmin. Kun Assyria oli tuhottu Babylonian pakkosiirtolaisuuteen. Niin siitä Jesajakin julistaa aivan samoilla sanoilla. Tämä. Katso. Lähestyvät ilosanoman tuojan askeleet.

Ja apostoli Paavalilta löytyy myös nämä sanat. Että ilosanoman tuojan askeleet lähestyvät. Siis evankeliumin ilosanoma lähestyy. Vietä riemujuhlaa. Eli tämä löytyy useammastakin kohdasta raamatusta. Tämä. Ja evankeliumihan on suomennettuna ilosanoma.

Tässä. Tässä. Sitten kuvataan tätä. Niin tässä kuvataan sitten. Tässä pikkusen vaihteleen. Nämä ei ole aikajärjestyksessä nämä Naahumin tapahtumat. Kun jos lukee tätä kirjaa. Niin ei tämmöisessä. Loogisessa aikajärjestyksessä etene. Vaan välillä. Välillä. Kuvaataan jo niitä tapahtumia tuossa edellä. Kuinka. Kuinka. Niin ne on jo tuhottu.

Mutta. Jos tästä tuhosta. Muutaman sanan. Sanan. Luen täältä. Tätä. Niiniveen. Niiniveen. Tuhoa kuvataan näin. Voi kaupunkia veritekojen tahraamaa. Täynnä pelkkää petosta. Ryöstösaalista. Sammuton. Sammumatonta raatelun kiihkoa. Ruoskat läiskyvät. Pyörät ryskyvät. Hevoset. Kiitävät. Vaunut hyppivät. Ratsut karkaavat pystyyn. Miekat välkkyvät. Keihäät salamoivat. Kaikkialla kaatuneita. Kasoittain kuolleita. Ruumiita loputtomiin. Niihin kompastellaan.

Tämä on sellaista tekstiä, että tätä ei pienille lapsille oikein voi lukea. Mutta täällä ei nyt pieniä lapsia tietääkseni ole paikallaan. Toivottavasti. Tällä tavalla kuvataan sitä veritekojen tahraamaa ja kaupunkia ja kaupunkilaisia.

Tämä Niiniven tuho tapahtui 612 ennen Kristusta. Babylonialaiset olivat liittoutuneet medialaisten kanssa ja he valloittivat Niiniveen. Ja tässä kuvataan myös sellaisia, että ilmeisesti siinä oli myös luonnon tuhoja ja muuta tapahtui siinä samassa yhteydessä.

Voimme tietenkin ihmetellä sitä, Niiniveen kaupunkia oli useita kilometrejä. Muistan, että kymmeniä kilometrejä oli linnoitusta. Se oli hyvin varustettu kaupunki. Ei ollut mitenkään helppo sitä kaupunkia valloittaa.

Tässä kuvataan myös sitä, kuinka linnoituksesi ovat kuin viikunapuut, joissa varhaisviikunat kypsyvät. Jos puuta ravistetaan, hedelmät putoavat sen suuhun, joka tahtoo syödä. Katso, sotaväkeesi on kuin lauma naisia. Maasi portit ovat selällään avoinna vihollisellesi. Tuli on tuhonnut salpasi.

Viitattiin sotaväkeen kuin lauma naisia. Silloin ei ollut naiset sotaväessä. Tässä on otsikkona pilkkalaulu Niiniveestä. Kuinka Niiniveessä nämä olivat niin paljon vallottaneet ja saaneet alueita valtaansa. Heidät oli vallannut sellainen itsevarmuus, että kukaan ei voi heitä valloittaa. Ja tutkittiin, että heidän on ollut niin paljon vallattuja.

Tuttu sanonta on, että ylpeys käy lankeemuksen edellä. Siihen on mennyt monta kymmentä vuotta Assyrialaisten loiston ajoista kun Niinive vastasi. Tällainen väärä itsevarmuus valtasi Niiniveä. Niiniveen asukkaat ja hallitsijat.

Nyt kun elämme tässä palmusunnuntai-aattoa, ajattelin, että ehkä on hyvä tähän kirkkovuoteenkin mennä, pikkusen poiketa täältä Naahumin kirjasta. Että onko siellä Jeesuksen kärsimyshistoriassa, kuvaavatko evankeliumit minkälaista väärää itsevarmuutta? Ehkä ensimmäisenä meille voi tulla Juudas mieleen, mutta ehkä myös Pietari.

Pietari, joka sanoi, että vaikka kaikki muut luopuisivat, minä en sinusta luovu. Pietari oli ajatellut, että hän kyllä seuraa Jeesusta vaikka vankeuteen, vaikka kuolemaan saakka. Kyllä Pietari oli tosissaan siinä. Olihan aikaisemmin Jeesus antanut Pietarille taivasten valtakunnan avaimet.

Ja kun Jeesus oli ruvennut puhumaan Pietarille siitä ja opetuslapsille, että kuinka hän joutuu paljon kärsimään juutalaisten takia ja kuolemaan. Muistamme kuinka Pietari esteli, että et sinä saa kärsiä. Ja otti Jeesuksen vähän erilleen ja sanoi, että näin ei saa sinulle Herra tapahtua.

Niin Jeesus sanoi Pietarille, että mene pois saatana, sillä se mitä sinä puhut ei ole Jumalasta, vaan ihmisestä. Ja Pietari ajatteli, että hän kyllä, vaikka kaikki muut luopuisivat, Matteus kertoo tästä, että vaikka kaikki muut luopuisivat, minä en luovu.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun kukko lauloi, niin Pietari oli kolmesti kieltänyt tuntevansa Jeesuksen. Siis kansanmukaisesti. Ja kunnialla voi olla vääränlaista itsevarmuutta. Voidaan asevoimiin ja muihin vedota. Mutta samalla tavalla voi meillä yksityisillä ihmisillä.

Ja tämä, kun luin tätä Naahumin kirjaa, tämä puhutteli minua, kuinka Jumala Naahumin kautta ennusti Niiniveen tuhoon, ja kuinka se sitten tapahtui. Kuinka suuri pahuus oli. Pahuus oli Assyrian valtakunnassa, ja Niiniveessä pahuus ja vääryys rehoitti.

Ja kuinka nämä sanat, että kuka kestää hänen raivonsa, kuka voi vastustaa hänen vihansa hehkua. Samalla tavalla, kun nämä sanat kohdistaa, että kuinka me Jumalan edessä kestämme. Emme voi kukaan kestää omin voimin. Vaan, että meidän voimamme ja se turvamme on Jeesuksessa Kristuksessa.

Profeetat, vaikka Naahumilla tässä ei tule Messias-ennustuksia varsinaisesti tässä, mutta kohdassa kyllä näkyy Jumalan johdatus tässä. Juudan kohdalla ja elämässä. Mutta myös profeettojen kautta tuli Jesajalta, Miikalta, Messias-ennustuksia, profetioita.

Nämä meidänkin turvamme, me emme Jumalan edessä voi kestää, ellei me uskon kautta saa turvata Herran Jeesukseen Kristukseen. Pietarikin kyllä näki sitten, että hän meni murheellisen, kun oli kieltänyt Jeesuksen. Hän itki, mutta Jeesus ei hylännyt häntä, vaan lähestyi, ylösnoussut Jeesus häntä ja kysyi, rakastatko sinä minua?

Samalla tavalla meidän turvamme on tänäkin iltana Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Siinä. Ja sitten hän sanoi, että hän on tehnyt meidän edestämme ja meidän puolestamme Golgatan ristillä. Että meidän syntimme ovat sovitetut. Eikä ainoastaan meidän, vaan koko ihmiskunnan synnit sovitti Herra Jeesus Golgatan ristillä.

Ja tämä sanoma ristiinnaulitusta ja ylösnoussesta Jeesuksesta. Ja tämä sanoma ristiinnaulitusta ja ylösnoussesta Jeesuksesta. Ja tämä sanoma ristiinnaulitusta ja ylösnoussesta Jeesuksesta. Saakoon kaikua aina seuroissamme. Että ei meillä tule sellaista väärää itsevarmuutta, että me itsessämme ajattelemme ja luulemme, että kyllä minä kun käyn seuroissa tai tämän joukon matkassa kuulin, kyllä minä pääsen perille.

Ja me emme sillä pääse vaan yksin ulos. Ja me emme sillä pääse vaan yksin ulos. Ja meidän julistuksemme on Kristus-keskeistä. Että se ei koskaan voi olla liikaa Kristus-keskeistä. Siinä oli hyvin sanottu se, että koko meidän uskomme, aina julistuksemme alkaa ja päättyy Kristukseen. Että kaikki on tehty hänessä. Ja hänen kauttaan.

Ja silloin meillä ei pääse väärää itsevarmuutta. Ei omassa itsessämme, eikä toinen toisissamme, eikä joukossa. Kun siinä, kun me saamme katsella, että uskon alkajamme ja päättäjämme on Herra Jeesus Kristus. Ja se, että meillä on Pyhä Henki. Pyhä Henki, joka kirkastaa Kristusta. Ei ainoastaan saarnoissa ja puheissa. Vaan siellä arjessa ja elämässä.

Että me olemme rohkaisemassa toinen toisiamme. Emme katsele toinen toistamme. Että tuo on parempi tai tuo on huonompi uskovainen. Vaan, että me olemme kaikki samanarvoisia. Jumalan lapsia. Saakoon taivaallinen Isä varjella meitä lapsen paikalla. Lasten lauvassa. Ja että me saamme tänäkin iltana ylentää sydämemme uskomaan, että kaikki syntimme ovat anteeksi annetut. Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja saamme aloittaa hiljaista viikkoa. Ihmetellen ja katsellen Jumalan suuria tekoja Jeesuksessa Kristuksessa. Hiljenemme rukoukseen.

Rakas taivaallinen Isä. Kiitos tästä iltahetkestä. Että me saamme lukea ja tutkia sinun sanaasi. Siunaa sinä sanaamme. Siunaa sinä valtakuntaasi. Että poikasi Jeesus Kristus saisi kirkastua meille. Ja kaikille. Kaikille läheisillemme. Jumalan valtakunnan kuninkaalle.

Sinä tiedät elämämme. Kaikki vaiheemme. Herra siunaa meitä. Ja varjele meitä. Herra kirkasta kasvosi meille. Ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme. Ja anna meille sinun puolueesi. Ja anna meille sinun rauhasi. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.