Seurapuhe 20.11.2016

Isän, pojan ja pyhän hengen nimeen. Me aloitamme nämä sunnuntai päivän seurat yhteisellä kiitoksella ja rukouksella. Pyhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isä. Me tänä sunnuntai päivänä olemme saaneet kokoontua yhdelle koolle sinun sanaasi kuulemaan ja tutkimaan.

Isän, me haluamme sinua kiittää siitä, että meillä on tällainen oikeus ja mahdollisuus tänäkin päivänä. Me näemme tänäkin sunnuntaina arkisen viikon lopulla. Me näemme ja ymmärrämme, kuinka sinä olet meitä hoitanut ja johdattanut tälläkin viikolla. Me tuomme siitä, Isä, sinulle tänään kiitoksen. Mutta suurimman kiitoksen me tänään tuomme siitä, että sinä olet pojassasi meille valmistanut sen vanhurskauden, joka sinun edessäsi kelpaa. Siitä me tänään haluamme sinua kiittää.

Me sanomme vielä turvallisesti, poikasi opettamin sanoin. Isä meidän, joka olet taivaassa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Aamen. Ajattelin lukea puheeni aiheeksi täältä Saarnaajan kirjasta, sen kolmannesta luvusta, alkaen luvun alusta ja keeseen 17. Jumalan sanat ja sillä rukouksen mielellä ja luottamuksella taivaan isän puoleen, että hän antaisi näistä meille itse kullekin tänäänkin sen osan, jonka hän näkee tarpeelliseksi.

Siihen meillä on aina, kun me Jumalan sanan ääreen kokoonnumme ja hiljennymme. Meidän on siihen sekä sanan palvelijana että kuulijana turvallista luottaa ja tyytyä. Ja se Jumala antaa meille sen, mikä hän hyväksi näkee. Ja nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Kaikilla on määrätty aika. Ja kaikilla, mitä taivaan alla alietaan, on heidän hetkensä. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika istuttaa ja aika repiä ylös istutettua. Aika tappaa ja aika parantaa. Aika kukistaa ja aika rakentaa. Aika itkeä ja aika nauraa. Aika valittaa ja aika hypätä. Aika heitellä kiviä ja aika koota kiviä. Aika halata ja aika lakata halaamasta. Aika etsiä ja aika kadottaa. Aika tallella pitää ja aika heittää pois. Aika rikkireväistä ja aika ommella. Aika vaitiolla ja aika puhua. Aika rakastaa ja aika vihata. Sodan aika ja rauhan aika.

Mitä hyvää on sille, joka työtä tekee, siitä, että hän itsiänsä vaivaa? Minä näin sen vaivan, jonka Jumala ihmisen lapsille antanut on, että he itsiänsä siinä vaivaisivat. Vaan hän teki kaikki hyvin oikealla ajalla ja antoi heidän sydämensä kaivata, mitä maailmassa tapahtuu. Sillä ei ihminen taida löytää sitä työtä, jota Jumala tekee, ei alkua eikä loppua.

Sen tähden ymmärsin minä, ettei mitään parempaa ole kuin iloita ja tehdä hyvää elinaikanansa, että myös jokainen ihminen syö ja juo ja on hyvällä mielellä työssänsä. Se on Jumalan lahja.

Minä ymmärsin, että kaikki mitä Jumala tekee, se pysyy iankaikkisesti. Emme taida siihen lisätä eli siitä vähentää. Ja Jumala tekee sitä, että häntä peljättäisiin. Mitä ennen ollut on, se nytkin on. Mitä tuleva on, se on jo ennen ollut. Ja Jumala tuo jälleen sen, mikä on mennyt edes.

Ja minä vielä näin auringon alla tuomion sijan. Ja siinä oli jumalattomuus. Ja oikeuden sijan. Ja siinä oli jumalattomuus. Silloin ajattelin minä mielessäni, Jumalan täytyy tuomita vanhurskaan ja jumalattoman. Sillä kaikella aivoituksella ja kaikella työllä on aikansa.

Aamen.

Tämä Jumalan sanan kohta tuo mielestäni hyvin kauniilla tavalla esille sen, kuinka me olemme kaiken elämämme ajan Jumalan huolenpidon alla. Meille Jumalan luomille ihmisille ei tapahdu mitään, mistä Jumala ei olisi tietoinen. Jumala on ihmisen luodessaan, ja myöskin, niin kuin sitä kauniisti täällä raamatussa sanotaan, ennen kuin olin elänyt päiväätään, olivat kaikki päivän jo luodut.

Jumala on siis meidät ihmiset luodessaan antanut myöskin meille jokaiselle elämän ajan, syntymän ja kuoleman. Mutta tämä teksti päättyi noihin sanoihin: Jumalan täytyy tuomita vanhurskaan ja jumalattoman. Sillä kaikella aivoituksella ja kaikella työllä on aikansa.

Me vietämme kirkkovuodessa kirkkovuoden viimeistä sunnuntaita, Tuomiosunnuntaita. Ja Tuomiosunnuntain tekstit, niin kuin me hyvin tiedämme ja muistamme, ne puhuvat siitä, kuinka Jumala, Jeesus Kristus, on kerran tänne maailmaan tuleva kirkkaudessaan. Ja silloin tulee tälle maailman ajalle loppu ja alkaa se ikuisuus, josta myöskin raamattu puhuu ja jonka raamattu lupaa.

Mutta kuitenkin niin, että Jumala tahtonsa mukaan tuomitsee vanhurskaan ja jumalattoman. Ja silloin ne, jotka vanhurskaaksi tunnetaan, ne saavat olla omistamassa tätä Jumalan valtakuntaa siellä taivaassa. Sitä valtakuntaa, jota me täällä tänäkin aikana saamme uskon silmin olla omistamassa ja katselemassa.

Mutta niin kuin tämä lukemani tekstikohta alkoi, niin kaikilla on määrätty aika. Ja kaikilla, mitä taivaan alla aletaan, on heidän hetkensä.

Me kun raamattua tutkimme, luemme raamattua, ja sieltä aivan raamatun alkulehdiltä saamme huomata sen, kuinka tämä on totta. Kuinka Jumala ajallaan loi myöskin tämän maailman, kaiken elollisen ja elottoman, mitä tänne maan päälle, mitä täällä maan päällä on.

Mutta sitten Jumala myöskin loi, hän maailman luodessaan loi myöskin vuorokauden, vuoden ajat. Ja täällä Mooseksen kirjassa siitä sanotaan näin: "Ja Jumala sanoi, tulkoot valkeudet taivaan vahvuuteen, eroittamaan päivää ja yötä. Ja olkoon merkeiksi ja ajoiksi, päiviksi ja vuosiksi."

Me emme siis saamme nähdä sen, että Jumala, joka tämän maailman on sanallaan luonut, on myöskin luonut vuoden, vuorokauden, vuoden ajat ja tämän ajan. Mutta jos me tätä raamattua tutkimme, ja niin kuin me sieltä monesta kohtaa saamme nähdä, Jumalan työt eivät loppuneet siihen, että hän loi tämän maailman. Hän loi ajan.

Mutta me muistamme, kuinka Jumala myöskin loi ihmisen. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala luodessaan ihmisen myöskin antoi ihmiselle hengen. Ja minkä takia Jumala antoi ihmiselle hengen? Jumala teki ihmisestä oman kuvansa, iankaikkisuusolennon.

Jumala on luonut siis ihmisen, jokaisen meistä ihmisistä. Ei pelkästään meistä, jotka olemme tänne tänään kokoontuneet, mutta kaikista maailman ihmisistä. Jumala on luonut heidät kaikki, meidät kaikki taivasta varten.

Jumalan hyvä tahto ja Jumalan suunnitelma, jota me näemme, että hän ajallansa noudattaa. Se suunnitelma on niin suuri, että Jumala haluaa, että jokainen ihminen pääsisi kerran omistamaan tätä hänen valmistamaa lahja vanhurskauttaan.

Ja jos me edelleen tätä raamattua ajattelemme, me saamme monessa kohtaa nähdä sen, kuinka me tämän ajan ihmiset saamme jo uskoa toteutuneen päälle. Me saamme täältä raamatusta monesta kohtaa nähdä, että Jumalan lupaukset, ne lupaukset, joita on annettu, ne ovat toteutuneet.

Me voimme täältä Jeremian kirjasta jo vanhan testamentin ajalta nähdä, kuinka Jumala profeetta Jeremian kautta ennustaa Jeesuksen syntymästä. Täällä Jeremian kirjassa on kirjoitettu näin: "Ja vanhurskauden maan päälle." Näin se Jeremia on tänne raamattuun kirjoittanut jo paljon ennen Jeesuksen syntymää, ennustuksen vapahtajasta, joka toimittaa oikeuden ja vanhurskauden maan päälle.

Ja jos me ajattelemme tätä asiaa, me uskon silmillä ja ymmärryksellä ymmärrämme sen, että ei profeetta tällaisia asioita voi kirjoittaa, jollei Jumala hänelle niitä avaa, jos ei Jumala pyhän henkeensä kautta niitä ilmoita.

Mutta me ymmärrämme ja uskomme niin, että Jumala jo tällä ajalla suunnitelmansa mukaan halusi rohkaista sen ajan ihmisiä. Ja hän antoi pyhän henkeensä kautta profeetta Jeremialle nähdä tätä tulevaa. Ja hän on sen tänne raamattuun kirjoittanutkin.

Sitten jos me ajattelemme vielä asiaa pidemmälle, me saamme myöskin tältä kalatalaiskirjeestä lukea sen, kuinka Paavali on saanut nähdä myöskin toteutuneen päälle: "Mutta koska aika oli täytetty, lähetti Jumala poikansa syntyneen vaimosta lainalaiseksi tehdyn, että ne, jotka lainalaiset olisivat, lunastaisi, että me hänen lapsiksensa luettaisiin."

Tästä me saamme nähdä sen, että Jumala ajallaan myöskin antoi poikansa syntyä, ainoan poikansa syntyä tänne maailmaan, Jeesuksen Kristuksen, jonka syntymäjuhlaamme nytkin saamme vajaan kahden kuukauden kuluttua käydä viettämään.

Mutta täältä me näemme juuri sen asian, että kuinka tämä meidän tekstimme kertoo, kaikilla on määrätty aika. Kuinka Jumala on ajallaan luonut maailman, luonut ihmisen, antanut ihmiselle ilmoituksen siitä, että hänen poikansa lunastaa tämän maailman.

Ja niin kuin tuosta kalatalaiskirjeen kohdasta näemme, me saamme myöskin nähdä ja uskoa sen päälle, että Jeesus Kristus eli täällä maailmassa sovitti meidän syntimme. Ja näin täytti sen Jumalan isän antaman käskyn, täytti sen lain.

Mutta jos me ajattelemme tätä aikaa vielä enemmän, emmekö me huomaa myöskin sen, että tässä Jumalan valtakunnassa täällä on vielä työn aika. Täällä tehdään Jumalan valtakunnan työtä monella tavalla, ei pelkästään seuroja pitämällä, mutta monella tapaa: päiväkerhot, pyhäkoulut, lähetysseurat, seurat. Ne ovat kaikki Jumalan valtakunnan työtä. Ja me teemme tätä työtä.

Vielä on Jumalan valtakunnassa työn aika. Mutta niin kauan kuin Jumalan valtakunnassa on työn aika, niin kauan me myöskin on etsikon aika. Jumalan valtakunnassa tehdään työtä. Sitä tehdään sen tähden, että me ihmiset, jotka tätä valtakuntaa olemme asumassa, me saisimme käydä virvoittumassa Jumalan sanan kuulossa.

Siitäkin oli tässä raamatun aamu alkulehdillä kuva, kuinka Jumala, hän kuusi päivää teki töitä, mutta seitsemäntenä päivänä lepäsi kaikesta työstään. Siinä on se kuva meille ihmisille, että me pyhittäisimme sen lepopäivän. Sitä käskykin sanoo: muista pyhittää lepopäiväsi. Mutta Jumala itse antoi tämän esimerkin.

Se on varmasti tälläkin aikana, jolloin tuntuu, että kiire lisääntyy koko ajan, onko meillä ihmisillä aikaa pysähtyä ajattelemaan ja kuuntelemaan, mitä Jumala meille tälläkin ajalla vielä haluaa sanoa.

Sen tähden on tärkeää, että me haluaisimme tämän pyhäpäivän olla pyhittämässä, kokoontumassa Jumalan sanan kuuloon ja lepäämässä, että me jaksaisimme sitten sitä arkista elämää.

Ja me vielä ymmärrämme sen, että me tulemme seuroihin. Me tulemme Jumalan sanan kuuloon. Usko tulee kuulosta. Ja kuulo tulee Jumalan sanan kautta. Sen tähden on tärkeää, että me seuroissa käymme.

Ja sen takia tätä Jumalan valtakunnan työtä tehdään, että me saisimme olla itse kukin tänäänkin kuulemassa omalle kohdalle. Tänään on vielä lupa ja oikeus uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Vielä on armon aika.

Sen tähden me olemme tänäänkin seuroihin tulleet. Mutta me näitä seuroja myöskin pidämme sen tähden, että me olemme täyttämässä sitä vapahtajan antamaa käskyä, sitä lähetyskäskyä.

Että niin kauan kuin Jumalan aika on, on myöskin etsikon aika. Ja täältä Jumalan valtakunnasta halutaan kuuluttaa vielä tälläkin ajalla sitä yksinkertaista evankeliumia.

Ja jos tänne seuroihin olisi tänäänkin tullut yksikin sellainen ihminen, joka tuntee, että sinulla ei ole tätä Jumalan rauhaa sydämellä, sinä olet etsivänä tullut tänne, niin me pidämme näitä seuroja juuri sen tähden, että täältä tänään saisi kuulua se hyvän paimenen ääni.

Sinä saat uskoa kaikki eletyn elämän erheet ja virheet turvallisesti anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Etsikon aika, etsikon ajalle, sille on myöskin annettu määräaika. Ja me tiedämme ja muistamme, että se etsikon ajan määräaika on aina tänä päivänä. Se on aina tänään.

Että jos se Jumala puhuttelee, niin että me vaaduttaisiin sydäntämme, että me olisimme kuuliaisia Jumalan sanalle.

Se etsikon aika monesti ihmiselle annetaan nuoruudessa. Mutta sen Jumala, me ymmärrämme näin, sen Jumala voi antaa koska vaan etsivälle ihmiselle.

Mutta me myöskin ymmärrämme sen, että jollei Jumala ihmiselle anna etsikon aikaa, jollei Jumala avaa sanansa, niin ei se Jumalan sanaa ihmiselle aukea.

Me olemme tämänkin asian äärellä. Ja me saamme tämänkin asian äärellä luottaa siihen, että jos meillä on sellaisia ihmisiä, kenties läheisiä, sukulaisia, tuttavia, jotka eivät tätä uskoa kanna sydämellään, niin me saamme turvallisesti luottaa siihen, että taivaallinen Isä voi näitä asioita avata.

Mutta meidän on hyvä myöskin luottaa siihen, että me ihmiset olemme monesti kärsimättömiä. Ajattelemme, että asiat tapahtuisivat nopeasti tai silloin, kun me ajattelemme, että niille olisi sopiva tilaisuus.

Mutta me monessa kohtaa saamme nähdä ja olemme saaneet kokea kinsen, että Jumalalla on oma aikansa. Ja Jumalan aika on eri aika kuin ihmisen aika.

Näin se on turvallista näissäkin asioissa luottaa Jumalaan ja turvata siihen, että hän hoitaa asiat. Mutta me voimme ihmiset ja me saamme rukoilla taivaallista Isää.

Sitä rukouksesta on sanottu, että se heikkokin rukous kuuluu huutona taivaallisen Isän korviin. Me saamme kädet laittaa ristiin, jos meillä sellaisia asioita on, missä me haluamme pyytää taivaallisen Isän apua ja luottaa siihen, että taivaallinen Isä kyllä myöskin rukoukset kuulee.

Mutta sitten tämä meidän tekstimme sanoo: mitä hyvää on sille, joka työtä tekee, siitä, että hän itsiänsä vaivaa? Minä näin sen vaivan, jonka Jumala ihmisen lapsille antanut on, että he itsiänsä siinä vaivaisivat. Vaan hän teki kaikki hyvin oikealla ajalla ja antoi heidän sydämensä kaivata, mitä maailmassa tapahtuu.

Sillä ei ihminen taida löytää sitä työtä, jota Jumala tekee, ei alkua eikä loppua. Sen tähden ymmärsin minä, ettei mitään parempaa ole kuin iloita ja tehdä hyvää elinaikanansa.

Eikö tämä Jumalan sanan kohta myöskin kerro sen, että me saamme? Jumala on ihmisen luonut, Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen taivasta varten, mutta Jumala on luonut meidät tänne elämään, itse kunkin antanut meille perheen, ystävät, sukulaiset, antanut työn, antanut kaiken, mitä me tässä elämässä tarvitsemme.

Ja ajattelen niin yksinkertaisesti, että me saamme tänäänkin olla myöskin siitä iloitsemassa, että meillä on työtä, meillä on täällä Suomessa kuitenkin asiat hyvin. Jumala on meidät tänne asettanut ja antanut myöskin sen vaivan, niin kuin tässä sanotaan, että mitä hyvää on sille, joka työtä tekee, siitä, että hän itsiänsä vaivaa.

Jumala on meidät tarkoittanut rakentamaan, viljelemään ja varjelemaan tätä yhteiskuntaa, olemaan osa tätä yhteiskuntaa, ja me haluamme myöskin nämä ajalliset työt ja tehtävät hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla ja me saamme nauttia siitä ja olla iloisia siinä.

Minä ymmärsin, että kaikki mitä Jumala tekee, se pysyy iankaikkisesti. Emme taida siihen lisätä eli siitä vähentää. Ja Jumala tekee sitä, että häntä peljättäisiin.

Mitä ennen ollut on, se nytkin on. Mitä tuleva on, se on jo ennen ollut. Ja Jumala tuo jälleen sen, mikä on mennyt edes.

Niin. Jumala, kaikki mitä Jumala tekee, pysyy iankaikkisesti. Ja me emme taida siihen mitään lisätä tai mitään siitä vähentää.

Näin tämä Jumalan sana meille vakuuttaa. Se on meille myöskin turvallinen lähtökohta, että Jumala on kaikki tehnyt. Ja kaikki, mitä Jumala on tehnyt, se pysyy iankaikkisesti. Ihminen ei taida siihen mitään lisätä tai siitä mitään vähentää.

Ja haluaisin ajatella vielä tämän jakeen loppuosan: Mitä ennen ollut on, se nytkin on. Mitä tuleva on, se on jo ennen ollut. Ja Jumala tuo jälleen sen, mikä on mennyt edessä.

Haluaisin ajatella, että tässä puhutaan myöskin siitä Jumalan lupauksesta, kuinka Jeesus Kristus on täällä maan päällä ennen ollut. Ja se, joka on ennen ollut, se nytkin on.

Jumala, Jeesus jätti, kun hän nousi ylös, hän jätti tänne omiensa keskelle pyhän hengen: "Ottakaa pyhä henki, joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut, ja joilta te ne pidätätte, niiltä ne ovat pidätetyt."

Se, mikä ennen ollut on, se on täällä hänen valtakunnassaan tänäkin päivänä. Ja Jumala tuo jälleen sen, mikä on mennyt edes.

Jos me ajattelemme tätä Tuomiosunnuntaita, tätä Jumalan sanan kohtaa, jossa meille on puhuttu ajasta, olemme saaneet monessa kohtaa nähdä, kuinka Jumala on lupauksensa suunnitelmansa mukaan vienyt suunnitelmiaan eteenpäin.

Ennen kuin me haluamme uskoa myöskin niin, että niin kuin tämä teksti sanoo, Jumala tuo jälleen sen, mikä on mennyt edes.

Kerran koittaa se päivä, että Jumala tulee suuressa kirkkaudessaan tänne maan päälle tuomitsemaan ihmisiä. Ja niin kuin me tiedämme, niin meidät silloin jaetaan vanhurskaisiin ja jumalattomiin.

Ja näin Jumalan kaikella aivoituksella ja kaikella työllä on myöskin aikansa. Silloin Jumalan aika tulee päätökseen ja alkaa se iankaikkisuus, jota me täällä uskossa saamme katsella.

Mutta miten me sitten täällä matkalla, täällä arkisessa elämässä jaksamme olla kulkemassa tätä kaitaa taivastietä? Eikö se ole tälläkin aikana niin, vaikka tämä maailma kehittyy ja tekniikka menee eteenpäin, ihminen tulee aina vaan viisaammaksi? Ihminen tietää paljon asioita, mutta eikö se kuitenkin ole turvallista tälläkin ajalla vielä luottaa siihen Jumalan sovitustyöhön, että me saamme tälläkin hetkellä päivän lapsena olla uskomassa turvallisesti omat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä?

Ja näin kun me haluamme Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi. Näin kun me haluamme olla tätä Jumalan valtakuntaa kulkemassa, yksinkertaisesti uskomassa, aivan niin kuin se pieni lapsi, joka ei osaa oman autuutensa eteen, se ei osaa eikä se pysty tekemään mitään.

Me saamme olla taivaalliselta Isältä pyytämässä, että hän antaisi meillekin tänä päivänä sitä lasten mieltä, että me haluaisimme yksinkertaisesti olla uskomassa omalle kohdalle kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja näin kun me haluamme olla uskomassa, me haluamme näin olla matkaa tekemässä, niin meille kerran on luvattu se palkinto, että me kerran pääsemme uskossa näkemään sen Jeesuksen kasvoista kasvoihin.

Näin kun me haluamme yksinkertaisesti uskoa, niin me kerran pääsemme perille.

Haluaisin vielä tämän puheen lopuksi myöskin olla teitä nuoria ja nuorisoa ja vanhempiakin muistamassa ja rohkaisemassa uskomaan, että te haluaisitte yksinkertaisesti olla uskomassa.

Jos sinne sydämelle on kertynyt sellaista asiaa, mistä se omatunto tulee kipeäksi, sellaista asiaa, joka siellä tunnolla painaa, niin ne saa kaikki uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tämä on lasten valtakunta, mutta tämä on myöskin ilon valtakunta, että me saisimme tätä uskomisen asiaa. Me saisimme olla tästä iloisia, tästä olla iloisia ja iloisella mielellä tehdä sitä työtä tai olla siellä vartiopaikalla, minkä taivaallinen Isä meidät itse kenenkin on laittanut.

Näin jääkää turvallisesti uskomaan viimeisetkin kiusaukset, epäilykset ja synnit anteeksi Jeesuksen nimeen.

Aamen.

Omakin sydän kaipaisi evankeliumia, saanko minä uskoa omat synnit anteeksi? Tahdon uskoa yhdessä Jumalan seurakunnan kanssa.

Lauletaan virsi 85. Virren aikana kannetaan kolehti Tampereen rauhanyhdistyksen hyväksi.

No niin, se ei ollut virsi, se on Sionin laulu, laulu 85. Ja laulun jälkeen kuulutuksia ja tulevan viikon seuraohjelmaa.

Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja näin kun me haluamme olla uskomassa, me haluamme näin olla matkaa tekemässä, niin meille kerran on luvattu se palkinto, että me kerran pääsemme uskossa näkemään sen Jeesuksen kasvoista kasvoihin.

Näin kun me haluamme yksinkertaisesti uskoa, niin me kerran pääsemme perille.

Haluaisin vielä tämän puheen lopuksi myöskin olla teitä nuoria ja nuorisoa ja vanhempiakin muistamassa ja rohkaisemassa uskomaan, että te haluaisitte yksinkertaisesti olla uskomassa.

Jos sinne sydämelle on kertynyt sellaista asiaa, mistä se omatunto tulee kipeäksi, sellaista asiaa, joka siellä tunnolla painaa, niin ne saa kaikki uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tämä on lasten valtakunta, mutta tämä on myöskin ilon valtakunta, että me saisimme tätä uskomisen asiaa, me saisimme olla tästä iloisia, tästä olla iloisia ja iloisella mielellä tehdä sitä työtä tai olla siellä vartiopaikalla, minkä taivaallinen Isä meidät itse kenenkin on laittanut.

Näin jääkää turvallisesti uskomaan viimeisetkin kiusaukset, epäilykset ja synnit anteeksi Jeesuksen nimeen.

Aamen.

Omakin sydän kaipaisi evankeliumia, saanko minä uskoa omat synnit anteeksi? Tahdon uskoa yhdessä Jumalan seurakunnan kanssa.

Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos.