Seurapuhe, Radio Pro:n lähetys 11.05.2014

Kiitos, että katsoitte. Äitien päivänä haluamme kiittää sinua siitä, että olet tänne valtakuntaasi antanut paljon äitejä ja heille voimia ja halua toimia siinä tehtävässä, minkä sinä olet heille antanut. Mutta ennen kaikkea me kiitämme sinua siitä, että olet tämän valtakuntasi seurakuntaäidin laskenut tänne maan päälle, jonka hoidossa, armohoidossa me saamme olla matkaa tekemässä täällä ajassa.

Ja siitä, että olet meille panhurskauden valmistanut sen, joka sinussa kelpaa niin pojassasi Jeesuksessa, Kristuksessa. Me nytkin pyydämme, että olisit avaamassa sanaasi niin, että se kaikki saisi olla tukemassa ja turvaamassa ja lohduttamassa meitä täällä taivastiellä. Ja se kaikki saisi olla sinun nimellesi kiitokseksi ja kunniaksi. Ja sain me anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annoimme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkäs saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Ja nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen. Tämä jae on 22. Mutta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus. Aamen.

Me tänä päivänä vietämme tällaista arvokasta juhlapäivää kuin äitien päivää. Meillä Siionissa on paljon äitejä. Ja tämä äiti on meille kaikille sillä lailla tuttu, että tuskinpata on yhtään semmoista, jolla ei ole äitiä. Että jonkinlainen äitisuhde meillä kaikilla varmasti on. Ja siinä mielessä voimme ajatella, että meillä myös on kaikilla erilaisia kokemuksia tuosta äidistä. Ja ajattelen kyllä näin, että nehän on meillä pääasiassa semmoisia hyviä kokemuksia.

Tuo sana äiti, minä luulen, että se on varmaan se, joka siellä korissa on eniten käytetty sana. Sitä äitiä kutsutaan silloin, kun halutaan kaveriksi ihmettelemään jotain asiaa. Äitiä kutsutaan silloin, kun halutaan ratkaista jotain ongelmia. Ja pääseepä se äiti varmaan niitä riitojakin siellä kodissa ratkomaan. Äiti on tämmöinen kodin keskeinen henkilö, kasvattaja siellä.

Tuo äiti sanaa myös olen lukenut ja kuullut, että sota-aikana, kun oli vaikeita, oli tuskaisia ja pelottavia tapahtumia, niin sielläkin isot miehet huusivat äitiä apuun. Sillä tavalla se äidin turvallisuus on jo pienestä pitäen jäänyt sinne, voisiko sanoa niin kuin selkäytimeen.

Näin miehenä en voi sitä äityydestä kovin paljon sanoa. Tuo äitiys on teille äidille Jumalan antama lahja. Ja varmaan äiditkin sitä kokevat useammallakin eri tavalla, jokainen omalla tavallaan. Mutta jos me ajattelemme, että se lapsi kehittyy ja kasvaa siellä äidin kohdussa, äidin suojissa, tuommoisen yhdeksän kuukautta. Hän siellä oppii kuuntelemaan äidin ääntä, oppii äidin sydämen lyönnit. Ne ovat sille tuttuja.

Niin kyllähän se lapsi on varmasti ja onkin hyvin äitiin kiintynyt, koska ne lapset yleensä rauhoittuu sillä, että ne nostetaan äidin rintaa vasten ja ne saa siinä kuulla sitä tuttua turvallista ääntä.

Tämä aika antaa meidän äideille, niin kuin meille kaikille, tosi kovia haasteita tänä päivänä. Me saamme niistä aina lukeakin. Tänä päivänä meidän lapsemme ja nuoremme ja me itse elämme ajassa, joka hyvin nopeasti on muuttunut, jossa on paljon kaikkea hyvää. Sitä me emme saa unohtaa, että tässä ajassa on tosiaankin paljon hyviä asioita, mutta sitten myös tämä kaikki pahuus, mitä voi olla, niin sekin on niin nopeasti tässä ajassa esillä.

Ja me hyvin paljon kannamme tietenkin huolta ja murhetta lapsistamme ja nuoristamme, kun he tämän ajan keskellä elävät ja asuvat. Se sielun vihollinen on tänä aikana semmoinen monessa mielessä konstikas. Sitä raamatussa, kun sanotaan, että se kiertää niin kuin kiljuva jalopeura, kenet se saisi niellä, niin kyllähän se tänä päivänä näin on.

Meille tänne aikaan, niin kuin tuossa alkurukouksessa, on annettu myös Jumalan valtakunta. Ja tämän Jumalan valtakunnan keskeisin henkilö, ja voisi sanoa, että tuon koko raamatun keskeisin henkilö, ikään kuin punainen lanka, on, lapsetkin tietää varmaan, että se on Jeesus. Ja Jeesuksellakin oli äiti.

Ja tämä Jeesuksen äiti Maria, siitä kerrotaan siellä Luukkaan evankeliumissa, eli sitä omaa aikaansa. Ja kun se enkeli Gabriel ilmestyi Marjalle ja kertoi tästä tulevasta tapahtumasta, kyllä se Marja ihmetteli. Voimme varmaan kuvitella, että kyllähän pelkäsikin.

Ja kuitenkin pyhän hengen kautta Marjakin sai rohkeuden ja voiman ajatella ja sanoakin niin, että tapahtukoon minulle, minulle, Herra, niin kuin sinä tahdot, tai niin kuin sinä sanot. Ja se on semmoinen iso luottamus taivaallista isää kohtaan, joka tulee siitä, että saa elää pyhän hengen osallisuudessa tässä Jumalan valtakunnassa.

Ja kun mietin tätä tekstiä, miten tämä nyt sitten voisi äitien päivään liittyä, ja tämä pyhän hengen osallisuus, niin tästä Paavali kirjoittaa kalatalaisille näistä pyhän hengen hedelmistä, mutta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus ja puhtaus. Tämmöisiä ovat hengen hedelmät.

Ja nyt jos me mietimme aivan samalti isyyttä tietenkin kuin äityyttäkin, mutta näin äitien päivänä puhumme äityydestä, niin se äidin tehtävä ei aina ole helppo, siinä on paljon iloa ja mukavia hetkiä, mutta välillä tulee niitä rasittaviakin hetkiä ja huonompia, ja sitä herkästi peilaa, että minkäslainen ihminen tai minkäslainen äiti minä olen, ja sitä herkästi sitten voi yksioikoisestikin vain lueta, ajatella, että olenko minä hyvä vai huono äiti.

Ja kyllä, jos me ajattelemme näin, että meidän pitäisi pystyä olemaan täydellisiä, niin silloinhan siellä kotielämässäkin meillä aina näkyisi nämä hengen hedelmät, me olisimme aina pitkämielisiä, vaikka me sen murrosikäisen lapsen kanssa keskustelisimme ehkä isommillakin kirjaimilla välillä sen viidennen kerran tai enemmän. Voi sillä meillä pitkämielisyys vähän loppua.

Ei varmaan niin ystävyyskään aina tule sieltä, eikä saa koettua sitä iloakaan siitä äitiydestä. Näitä tämmöisiä asioita sillä varmasti käydään kotona ja ajattelen, että se on sitä tavallista arkeakin välillä.

Mutta aivan samasti kun lapsi siellä kotona, niin me saamme kaikki asua tätä Jumalan valtakuntaa ja ajattelen ei tarvitse lähteä tätä pöyvän takaa kauemmas, kun mietin, että kuinka pitkämielinen ja kärsivällinen tuo taivaan isän pitää olla.

Ja kun pyhä henki johdattaa tätä seurakuntaa, niin tämän seurakuntaäidinkin pitää olla. Ja kuinka täältä Jumalan valtakunnasta, Jumalan seurakunnasta kuitenkin halutaan aina rakkaudella ja ilolla, ilollakin, mutta siis rakkaudella ja pitkämielisyydellä hoitaa silloin, kun meille tulee näitä vaikeitakin asioita, että ei tahdo tämä taivastie oikein ollakaan selvillä, niin Jumalan valtakunnasta rakkauden kautta kuuluu se kutsuva ääni.

Tässä tätä Jumalan valtakuntaa pienoiskoossa, kun on siellä perheessä, niin samatikko täällä Jumalan valtakunnassa tämä rakkaus ja rauha, se on vaikka se on hengen hedelmä, niin siitä raamatussa sanotaan tästä rakkaudesta, keskinäisestä rakkaudesta niin, että pitäkää keskenäänne se keskinäinen rakkaus.

Se ei sano sillä lailla, että teillä on tuo keskinäinen rakkaus välillänne tai vaan se sanoo, että pitäkää. Se on pitämisessä tuo keskinäinen rakkaus.

Ja kun me elämme ja asumme ja kun me emme ole täydellisiä tässä omassa toiminnassamme, kun meillä kaikilla asuu tämä oma pahuus siitä raamatusta sanotaan perisynniksi, se kuitenkin meissä asuu ja vaikka kuinka ajattelisi, että me saamme iloita ja iloitteemmikin siitä, että saamme olla uskomassa ja Jumalan valtakunnan asukkaana ja näin, niin siitä huolimatta, kun tuo sielun vihollinen tahtoisi olla aina niitä kapuloita rattaisiin lyömässä ja se saa välillä särjettyä rakkautta, se saa meitä syntiin houkuteltua ja johdateltua, niin että tämä rakkaus saisi säilyä, niin sitä varten se Jeesus jätti tänne aikaan tämän pyhän hengen pappeuden saarna viran ja se, että me hänen nimensään, hänen nimensä kautta ja sovintoveressään saamme uskoa omat synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä se oli silloin alkuseurakunnan aikaan, kun näitä vainottiin näitä apostoleita niin nehän kielsivät nämä juutalaiset nimenomaan puhumasta Jeesuksen nimestä ja Jeesuksen nimessä.

Ja jos miettii vähän tätä päivää, niin vaikka meitä ei onneksi vainota, mutta mietimme tätä aikaa, niin tässä ajassa ei enää saisi Jumalan nimestä kovin paljon puhua. Jopa se suvin virsikin haluttaisi pois, eli me elämme tosiaankin ajassa, jossa tämä maailma erkaantuu kovaa vauhtia Jumalasta, ja me näemme sen, ja tunnemme sen, ja se saattaa välillä pelottaakin.

Se saattaa pelottaa meitä kaikkia, ja teitä äitejä, ja kun mietitte, että mitä tulee, ja miten nämä minun lapseni pärjäävät tässä ajassa, säilyvätkö he uskomassa. Tämä uskon asia kuitenkin on meidän kaikkien henkilökohtainen asia, ja meillä on halu ja tahto aina olla tuomassa ja kasvattamassa lapsia seuroihin, ja näin siellä kotonakin puhua hyvästä Jumalasta hyvää, ja etenkin tästä armon evankeliumista kannattaa puhua, ja sitä kannattaa käyttää, sillä siitä me saamme voimaa ottaa matka-askelta eteenpäin.

Ja kun me tätä armo evankeliumia saamme käyttää siellä kotona lasta ja vanhempien välillä ja vanhemmat keskenään, niin onhan se semmoinen asia, että ei sen parempaa voi toivoa sinne kotia.

Kun me saamme armon evankeliumilla olla pesemässä ja uudistamassa itseämme ja toisiamme, niin kyllähän se semmoinen rakkaus ja ilo ja rauha aina palaa sinne kotiin, ja siellä on mukava olla siinä puhdistetaan tätä meidän omaa matkavaatetta.

Ja ajattelen, että se antaa myös semmoisen ajatuksen, että emme me voi olla täydellisiä lapsia tässä Jumalan valtakunnassa, eikä äitien tarvitse olla täydellisiä äitejä, vaan saa niillä Jumalan antamilla armolahjoilla rohkeasti ja turvallisesti olla tekemässä sitä äidin työtä.

Samati ku me saamme olla täällä Jumalan valtakunnassa asumassa rohkealla ja turvallisella mielellä. Sillä tämän valtakunnan päämiehellä ja tällä meidän seurakuntaäidillä ei ole niitä heikkouksia niin kuin meillä, vaan kyllä seurakuntaäiti haluaa meitä rakastaa ja olla pitkämielinen ja hoitaa meitä kaikella hyvyydellä.

Ja kun me näin uskomme, niin tämä usko myös vahvistuu, koska tämä usko luetaan yksi yhdeksi hengen hedelmäksi.

Näin me tässä Jumalan valtakunnassa saamme matkaa tehdä ja näin juhlapäivänäkin niin juhlimme äitejä, mutta ennen kaikkea tästä ajasta ei tarvitse pelonsekaisesti katsoa vaan kannattaa katsoa paljon pitemmälle, kannattaa katsoa sinne minne tämä uskon elämä meitä on johdattamassa.

Sillä tästä uskosta ja uskosta elämisestä niin me saamme kerran sellaisen palkan, jota me ei vielä osata kuvitellakaan, ja sitä saa olla aivan armosta omistamassa se taivasosuus, jota kohti me olemme menossa.

Se on se ihana paikka, ja siellä ei enää nämä ajalliset murheet ja vaivat ole matkassa, vaan siellä saamme iloita pelkästään kaikesta.

Mutta niin täällä ajassakin, vaikka välillä tulee voisiko sanoa mollivoittoisesti puhuttua, niin onhan se tämä Jumalan valtakunta ja Jumalan lapsen osa niin kun henkilökohtaisesti kaikilla, niin myös siellä perheelämässä.

Niinhän se on semmoinen tuki ja turva ja suoja tämä Jumalan lapsen osa suojelee meitä kaikkia hyvin monelta pahalta, että sillä tavalla tästä uskomisen elämästä meillä on todella suuri siunaus jo täällä ajassa, ja siitäkin me saamme iloita.

Sellaisessa perheessä, missä saamme raittiisti olla uskomassa, siellä me saamme luottaen elää, luottaen siihen, että me yhdessä tätä niin äitinä kuin isänä tätä perhettä hoidamme, ja myös lapset voivat luottaa siihen isään ja äitiin.

Tällä tavalla he kasvavat luottavaisessa ja rakkauden ilmapiirissä. Tämä on iloinen asia, tämä uskon asia, ja tässä me pysymme, kun me jaksamme olla vain sitä omaa matkavaatettamme puhdistamassa ja pesemässä sillä Jeesuksen sovintoverellä, eli jaksamme ne omat syntimme olla uskomassa anteeksi.

Niin tänäkin päivähetkenä saat jäädä uskomaan sille omalle vartio paikallesi ja niihin tuntemisiin missä olet, niin saat uskoa omat synnit anteeksi Jeesuksen ja kallissa sovintoveressä. Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Saa turvattuna ja siunattuna olla matkaa tekemässä Jeesuksen nimessä ja veressä. Synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.

Näin meillä kaikilla on turvallista olla ja saamme iloita tästä Jumalan valtakunnasta.

Ja itse hyvin arkana tänne tulin ja haluan kysyä, että saanko minäkin jäädä uskomaan omat synnit anteeksi, haluan ja tahdon uskoa Jeesuksen siunattuun ja aina siunattavaan nimeen. Aamen.