Messu/saarna Kalajoen kirkossa 22.05.2016

Olemme kuulemassa tätä evankeliumia. Jaanneksena. Jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.

Nikodeemus kysyi, miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran? Jeesus vastasi: totisesti, totisesti, jos ihminen ei synny vedestä ja hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa. Mikä on syntynyt hengestä, on henkeä. Älä kummastele sitä, että sanoin sinulle, teidän täytyy syntyä uudesti. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen hengestä syntyneen laita.

Miten tämä kaikki on mahdollista? Nikodeemus kysyi. Jeesus vastasi, etkö sinä Israelin opettaja ymmärrä sitä? Totisesti, totisesti. Me puhumme, mitä tiedämme ja todistamme siitä, mitä olemme nähneet. Mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista? Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut, ihmisen poika.

Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös ihmisen poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo, saisi iankaikkisen elämän. Tämä on pyhä evankeliumi.

Rakkaat ystävät, niin kuin kuulimme, tämän sunnuntain teema ja otsikko on kolminaisuuspäivä. Sen tieto, juuret ulottuvat aina keskiajalle saakka. Pyhän kolminaisuuden päivä on myös uskon tunnustuksen päivä. Päivän raamatun tekstit puhuvatkin Jumalan olemuksesta, salatusta sellaisesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on olemukseltaan yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä isänä, poikana ja pyhänä henkenä. Eli kolmiesteinen Jumala elää ja vaikuttaa kolmen personan kautta: Isä luojana, poika lunastajana ja pyhä henki uskon ja rakkauden Isänä, syntisenä ja pyhittäjänä.

Ensimmäisen uskon kappaleen mukaan, kuten olemme oppineet, ja siihen voikin hyvin liittää hebrealaiskirjeen 11. luvun sanat, tutut sanat: Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, eikä näkymättömistä epäile. Sen kautta vanhat ovat todistuksen saaneet. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on Jumalan sanalla valmistettu, ja että kaikki, mitä me näemme, ne ovat tyhjästä tehdyt.

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja tuo esiin sen, että Jumala on kaikkeuden Herra ja Luoja. Hän on luonut kaiken tyhjästä sanallaan. Luomiskertomuksesta muistamme, kuinka Jumala loi kaiken järjestyksessä. Kuudessa päivässä ihmisen hän loi viimeisenä luomakunnan Herraksi vallitsemaan ja hallitsemaan luomakuntaa. Jumalan kuvaksi hän ihmisen loi, mieheksi ja naiseksi hän heidät loi. Ja antoi tehtävän viljellä ja varjella tätä maailmaa, ja myös antoi kehotuksen lisääntyä ja täyttää maa.

Muistamme, kuinka Jumala puhahti ihmiseen elämänhenkäyksen, ja näin ihmisestä tuli elävä olento, eli elävä sielu. Jumala loi siis ihmisen yhteyteensä. Syntiinlankeemuksessa tämä yhteys katkesi ja murtui. Mutta sielläkin jo annettiin tavallaan lupaus evankeliumista: lupaus vaimon siemenestä, joka rikki polkee käärmeen pään. Jumala ei siis jättänyt ihmistä oman onnensa nojaan.

Päivän evankeliumiin sitten, kun menemme, niin voimme kysyä, että kuka ja millainen mies tämä Nikodeemus oli. Niin kuin evankeliumitekstistä kuulimme, niin hän oli Nikodeemus nimeltään, ja juutalaisten hallitusmiehiä ja farisealainen. Hallitusmiehenä oleminen viittaisi siihen, että hän oli myös juutalaisen neuvoston jäsen.

Kuten tiedämme, evankelistot tuovat Jeesuksen ja farisealaisten suhteen monesti vähän problemaattisena ja ongelmallisena. Ja he esiintyivätkin usein Jeesuksen vaikutusvaltaisina vastustajina. Väsymättä he valvoivat, miten juutalainen kansa noudatti puhtaus- ja pyhyyssäädöksiä.

Muistatte apostoli Paavalin, joka ennen kääntymistään oli farisealainen. Hän tunsi juutalaisen lain, jos kukaan, oli kasvanut Gamalielin jalkojen juurella. Voi sanoa, että hän oli sen ajan teologian tohtori, hyvin oppinut mies. Ja mikä merkittävää, niin alkukristillisyyden alkuvaiheessa hän myös vainosi kristittyjä. Mutta Jumala valitsi hänet vahvaksi aseekseen, ja näin hänestä tuli apostoli ja Jumalan vahva ase tekemään Kristuksen evankeliumin työtä.

Nikodeemus oli omasta mielestään, ja varmasti juutalaisyhteisön mielestä, kunnioitettava, arvossa pidetty mies. Kurinalainen, hyvä mies, joka pyrki noudattamaan elämässään hyviä tapoja, noudattamaan lakia, tekemään hyviä tekoja, elämään siivosti ja kaikkien juutalaisten säädösten mukaan.

Kun Nikodeemus kohtasi Jeesuksen, niin millä tavalla hän lähestyi Jeesusta? Panitko merkille? Eikö hän lähestynytkin häntä ystävällisesti ja ikään kuin arvostaen Jeesusta? Nikodeemus oli valinnut sanansa huolella, ajatellen, että Jeesus ei mitenkään häntä voisi torjua tai vastata epäystävällisesti tai tavalla, joka saisi hänen uskonsa perusteet horjumaan.

Toinen erityispiirre oli se, että hän saapui Jeesuksen luokse yöllä. Miksi näin? Hän siis halusi tulla Jeesuksen jalkoihin muilta salaa, muilta farisealaisilta salaa. Ja siinäkin voimme kysyä, miksi näin?

Näin hän puhutteli Jeesusta: "Rabi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellet Jumalalta ole hänen kanssaan." Eli Nikodeemus, monien muiden juutalaisten ja farisealaistenkin tapaan, oli kyllä nähnyt Jeesuksen monet ihmetyöt. Monet ihmetyöt. Osa näistä ihmetyöstä oli luonnon ihmeitä, osa oli parannusihmeitä. Hän paransi sairaita, herätti kuolleista. Ennen muuta hän julisti vapauttavaa evankeliumia.

Ja siinä parantamisihmeistä keskeinen asia oli se, että usko on sinut parantanut. Mutta miten oli Nikodeemuksen kohdalla? Tahtoiko hän ottaa sen ristin ja lähteä seuraamaan elämän Herraa Jeesusta Kristusta? Valitettavasti tekstiyhteydestä käy ilmi, että näin ei käynyt. Ei. Hän ei tahtonut. Mitähän ne oppineet ja neuvoston jäsenet olisivat sanoneet? Ja mitä hänestä olisi seurannut, jos näin olisi käynyt? Valitettavasti he olisivat suuttuneet ja pahastuneet häneen.

Millä tavalla, miten ja mitä Jeesus vastasi siis Nikodeemukselle? Totisesti, totisesti, jos ihminen ei synny uudesti ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa. Tämä vastaus saattoi tuntua jopa pöyristyttävältä, jopa loukkaavalta. Mutta ainakin se oli hyvin suora vastaus Nikodeemukselle. Jeesus kyllä tunsi Nikodeemuksen, hän näki hänen sydämensä tilan.

Ja miten Nikodeemus sitten reagoi? Mikä oli hänen kysymyksensä seuraavaksi? Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?

Paavali kirjoittaa Korinttolaisille, ja se jatkui, että siinä juutalaiset odottivat niitä ihmetekoja, tunnustekoja ja kreikkalaiset filosofien opetuksia ja todistuksia tai viisauksia.

Nikodeemuksen kysymys, jonka hän tämän jälkeen esitti Jeesukselle, osoitti, että Nikodeemus ei nähnyt sydämensä todellista tilaa. Hän ei nähnyt todellista tilaa varannukselle, mielen muutokselle ja sydämen uudistukselle, ei vaikka elämänherra Jeesus itse oli häntä puhuttelemassa ja hänen kanssaan.

Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran? Nikodeemus ei siis nähnyt sitä, mitä Jeesus olisi häneltä odottanut. Hän olisi odottanut häneltä sydämen ympärileikkausta, eli parannusta, sitä, että hän olisi katunut omaa syntisyyttään ja epäuskoaan.

Ei Jeesus ollut tullut terveitä parantamaan, vaan sairaita. Parannuksesta me tiedämme, että se on sydämen todellista katuumusta ja pelästystä synnin tähden, mutta myös ennen muuta lujaa uskomista evankeliumin lupauksiin, siihen, että synnit on anteeksi Kristuksen tähden.

Siihen sitten Jeesus vastasi: totisesti, totisesti minä sanon sinulle, jos joku ei synny vedestä ja hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Tässä kohtaa lienee paikallaan puhua hieman kasteesta. Kaste, niin kuin ehtoollinenkin, on Jeesuksen itsensä asettama pyhä toimitus, eli sakramentti. Olemme oppineet siinä, että tahdomme tätä Jeesuksen käskyä kunnioittaa. Siinä Jumalan sana yhdistyy aineettomaan elementtiin, eli veteen, ja ehtoollisessa leipään ja viiniin.

Jumalan valtakunnasta on aina opetettu, että kaikki lapset syntyvät tähän maailmaan uskovaisina, Jumalan lapsina. Siis kaikki maailman lapset, olivatpa he minkä värisiä, minkämaalaisia ja mitä tahansa rotua, niin he syntyvät Jumalan lapseksi.

Luther korostaa sitä, että tätä kastettakin tulee pitää arvossa, koska itse Jumala, Jeesus Kristus, on sen asettanut. Pähäkatekismuksesta voimme lukea: Ne, jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: "Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."

Miten vedellä voi olla näin suuri vaikutus? Lutherin mukaan sitä ei vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Jumalan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja uudestisyntymisen pesu pyhässä hengessä.

Niin kuin pyhä Paavali lausuu kirjessään Tiitukselle sen kolmannessa luvussa: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Tämä tarkoittaa, että yksin usko tekee ihmisen kelvolliseksi ottamaan vastaan tämän pelastavan jumalallisen veden niin, että siitä on hyötyä.

Me uskomme ja luotamme siihen, että myös pienet lapset, ne valtakunnan suurimmat, Jeesus tahtoo ikään kuin nostaa polvelleen siunattavaksi. Ja näin uskossa Kristukseen ja hänen lunastustyöhönsä tahdomme olla saattamassa näitä pienokaisia kasteen armoliittoon ja hyvän oman tunnon liittoon.

Niin kuin apostoli Pietari muisteli kirjessään, miten Noa ja hänen poikansa ja heidän vaimonsa pelastuivat vedenpaisumukselta, kun he uskoivat Jumalan sanan päälle ja olivat kuuliaisia, toisin kuin ne, jotka epäuskon tähden hukkuivat.

Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa kasteena, joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän oman tunnon pyytämistä Jumalalta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.

Evangelista Johannes, jos jatkamme sitä lukemista tämän päivän evankeliumissa, puhuu myös vedestä. Muistatte Jeesuksen ja syntisen naisen Sykarin kaivolla. Tämä Sykar oli samarialainen kaupunki, ja siellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli tällainen, oliko se nyt Jaakobin kaivo nimeltään, ja Jeesus oli matkasta uupunut, hän oli väsynyt, oli keskipäivä, hän oli varmasti janoissaan. Jeesus levähti siinä kaivolla yksin. Opetuslapsetkin olivat menneet johonkin toiseen, ja sitten siihen tuli eräs samarialainen nainen noutamaan vettä.

Jeesus pyysi, että hän saisi juoda naisen astiasta, johon nainen sanoi, että sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta? Juutalaisethan eivät olleet tekemisissä samarialaisten kanssa. Johon Jeesus sanoi, että jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.

Nainen ei kuitenkaan ymmärtänyt, kenen kanssa hän oikeastaan puhui. Jeesus puhui naiselle ja jatkoi: "Joka juo tätä vettä, eli sitä kaivon vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."

Nainen sanoi: "Herra, anna minulle sitä vettä, niin minun ei enää tule jano, eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa."

Kuulostaa hieman samankaltaiselta kuin lukemassamme tämän päivän evankeliumissa, mitä tulee Nikodeemukseen. Mutta evankeliumi ei kerro, uskoiko nainen todella Jeesuksen sanat. Uskoiko hän sen evankeliumin? Minun usko-ymmärrykseni mukaan hän ei ymmärtänyt. Hän kyllä piti Jeesusta jonkin sortin messiaana, ihmeiden tekijänä, mutta ei kenties sen enempää.

Rakkaat sanankuulijat, ei kyllä niin, että elämän vesi on sitä pyhää evankeliumia, jota kuolematon sielu kaipaa kuulla yhä uudestaan ja uudestaan. Niin kuin meille Jumalan valtakunnan evankeliumissa saarnataan, kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Näin, jotta me jaksamme uskoa, ja meidän heikko uskomme aivan kuin elpyy ja virvoittuu tämän näännyttävän ja väsyttävän ajan keskellä.

Kristuksen seurakunta, Jumalan lapset, ovat armahdettuja syntisiä, jotka luottavat hänen hyvyyteensä ja anteeksiantamukseensa, ja elävät tästä anteeksiantamuksesta. Näin Jumalan lapset ovat toinen toisilleen niitä lähteitä, joissa virtaa elämän vesi, se Kristuksen kristallinkirkas virta, joka puhdistaa ja pesee, jonka varassa on turvallista kerran ummistaa silmät tälle maailmalle.

Tämän evankeliumin turvissa on hyvä jatkaa matkaa, ja sinäkin, joka tunnet, että et vielä omista tätä uskon lahjaa, niin sinullakin on lupa uskoa kaikki syntisi anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksi.

Raamattu puhuu siitä, kun tänä päivänä kuulet Jumalan äänen, niin ole ahkera ja tee parannus. Kiitos.

Joksen köyhänä palvelijana tahdon olla julistamassa sinulle kaikkein kalleinta, iankaikkista evankeliumia: Saat uskoa syntisi anteeksi.

Nousemme nyt tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme:

Minä uskon Jumalaan, Isän kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka siirtyi pyhässä hengessä, syntyi neitsyestä Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaaseen, istuu Jumalan, Isän kaikkivaltiaan, oikealla puolella, ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja pyhään henkeen, pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhäin yhteyteen, syntien anteeksiantamiseen, ruumiin ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään.