Seurapuhe 29.03.2009

Armo, laupeus ja rauha Isän tyköön meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.

Seuraajan aluksi yllemme yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen. Rakas taivaan Isä, tahdomme kiittää, että olemme tänään saaneet kokoontua taas yhdelle koolle sinun sanasi ääreen sitä kuulemaan ja siitä oppimaan. Rakas taivaan Isä, ennen kaikkea kiitämme sinua pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta. Jos olet meille vapaa valmistanut pääsyn sinun luoksesi taivaaseen. Me pyydämme, että olisit näissä seuroissamme pyhän hengen kauttasi läsnä. Olisit avaamassa sanaasi kuulijoille ja myös puhujille sen verran, kun katsot sen tänä iltana tarpeelliseksi.

Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tämä sunnuntai on kirkkovuodessamme kärsimyksen sunnuntai. Ja tästä alkaa tämmöinen syvempi paastonaika, joka loppuu siellä hiljaisen viikon lopulla. Tälle sunnuntaille on evankeliumitekstiksi osoitettu Markuksen evankeliumista sen 12. luvun 1–12. ensimmäistä jaetta. Ja nämä jakeet luen puheeni johdannoksi Jeesuksen nimeen.

Ja hän rupesi heille puhumaan vertauksilla. Ihminen istutti viinamäen ja pani aidan sen ympärille ja kaivoi kuopan ja rakensi tornin. Ja pani sen vuorolle peltomiehille ja matkusti muille maille. Ja lähetti ajallaan palvelijansa peltomiesten tykö ottamaan peltomiehiltä viinamäen hedelmää. Mutta he ottivat hänet kiinni, osuivat hänen ja lähettivät hänen pois tyhjänä. Ja taas lähetti hän heidän tykönsä toisen palvelijan. Ja sen he kivittivät ja pään särkivät ja lähettivät hänen pois pilkattuna. Ja hän lähetti taas toisen. Sen he tappoivat. Ja monta muuta. Muutamat he osuivat ja muutamat tappoivat.

Niin hänellä oli vielä rakas ainoa poikansa. Hän lähetti myös sen viimeiseksi heidän tykönsä sanoen: "He karttavat minun poikaani." Mutta ne peltomiehet sanoivat keskenänsä: "Tämä on perillinen. Tulkaa, tappakaamme hänet, niin perintö jää meille." He ottivat hänet ja tappoivat ja heittivät ulos viinamäestä.

Mitäs viinamäen Herra on tekevä? Hän tulee ja hukkaa ne peltomiehet ja antaa viinamäen muille. Ettekö te ole lukeneet tätä kirjoitusta, jonka kivenrakentajat hylkäsivät? Se on tullut nurkkakiveksi. Herralta on tämä tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme.

Ja he etsivät häntä kiinni ottaaksensa ja pelkäsivät kansaa, sillä he ymmärsivät, että hän heille tämän vertauksen sanonut oli. Ja he jättivät hänen ja menivät pois. Aamen.

Tässä evankeliumitekstissä ja kohdassa, jonka luimme, Jeesus oli keskustelemassa siellä. Se oli paljon kansaa ja sitten siellä oli näitä Jerusalemin temppelissä pappein päämiehiä ja kirjanoppineita ja vanhimpia. Ja ne siellä Jeesusta tentasivat, että millä voimalla sinä näitä ihmeitä teet.

Tässä ennen, juuri ennen tätä meidän seksikohtaa, on tämä nimenomaan, että ne kysyvät, millä voimalla sinä näitä teet. Ja Jeesus vastasi siinä niille, että minä kysyn teiltä yhden sanan. Ja vastatkaa siis minua, niin minäkin sanon teille, millä voimalla minä näitä teen. Johanneksen kaste, oliko se taivaasta vai ihmisestä? Vastatkaa minua.

Tässä pappein päämiehet mietti keskenään, ja jos ne sanoo, että Johanneksen kaste oli taivaasta, niin Jeesushan olisi sanonut niille, että no miksi ette Johannesta uskoneet. Mutta jos ne taas sanoo, että Johanneksen kaste oli ihmisiltä, mutta kuitenkin siinä kansa silloin uskoi Johannekseen. Ja silloin nämä pappien päämiehet olisi joutuneet huonoon valoon kansan silmissä. Ja ne pelkäsivät sitä kansaa, sillä kaikki kansa piti Johannesta todellisena profeettana.

Ja nämä pappien päämiehet silloin joutuivat vastaamaan, että emme me tiedä. Ja Jeesus sanoi sitten heille, että en minäkään sano teille, millä voimalla minä näitä teen. Ja sitten Jeesus alkoi puhumaan näitä vertauksia, joista me nyt kuulimme tässä yhden, joka puhuu tästä kuin viinamäen vertauksesta.

Joka alkoi näin: hän rupesi heille puhumaan vertauksella. Ihminen istutti viinamäen ja pani aidan sen ympärille ja kaivoi kuopan ja rakensi tornin. Ja pani sen vuorolle peltomiehille ja matkusti muille maille.

Tässä ensimmäisessä jakeessa Jeesus kuvaa sitä, kuinka Jumala loi tänne aikaan ajallisesti seurakunnan. Ja ennen kaikkea tässä hän kuvaa sitä vanhan ajan, sen ajan seurakuntaa, mitä silloin oli ja mitä nämä pappein päämiehet ja Jerusalemin temppelissä edustivat. Ja pani aidan sen ympärille. Eli se oli viinamäki, jossa oli paljon viinipuita, jotka piti tuottamaan hedelmää. Ja sitten sinne ympärille laitettiin aita ja kaivoi kuopan ja rakensi torni.

Tämä aita ilmeisesti kuvaa sitä lakia, jonka se sen ajan seurakunta Israelin kansa sai sieltä Siinain vuorelta Mooseksen kautta. Ja tämä kuoppa olisi taas tämä pappein siellä temppelissä, kun uhrimenot siellä syntien edestä uhrattiin. Uhrilampaita, uhrikaritsoita ja uhrieläimiä, niin tämä olisi se. Sitten siellä oli torni. Torni kuvaa, että on yksi kuningas, ehkä se olisi kuningashuone, kuningaskunta.

Ja tämä kaikki oli laitettu vuorolle peltomiehille ja matkusti muille maille. Eli jos tähän aikaan ajatellaan, niin joku perustaa vaikka tämmöisen puutarhaviljelmän ja vuokraa sen sitten toisille. Ja odottaa, että ne vuokraiset sieltä maksavat vuokraa ajallaan.

No sitten tässä teksti etenee, että lähetti ajallaan palvelijansa peltomiesten tykö ottamaan peltomiehiltä viinamäen hedelmää.

Sen verran vielä, että nämä peltomiehet meillä vielä jäi käsittelemättä. Nämä peltomiehet tässä kuvaa sen ajan ajallisen ja hengellisen tämmöisiä esimiehiä, pappeja ja esivaltaa siinä, että kuinka he sitä temppeliä Jumalan palvelusta siellä hoitivat.

No niin, sitten tämä vuokraantaja lähetti ajallaan palvelijansa peltomiesten tykö ottamaan peltomiehiltä viinamäen hedelmää. Mutta he ottivat hänet kiinni, osuivat hänen ja lähettivät hänen pois tyhjänä. Ja taas lähetti hän heidän tykönsä toisen palvelijan. Ja sen he kivittivät ja pään särkivät ja lähettivät hänen pois pilkattuna. Ja hän lähetti taas toisen. Sen he tappoivat ja monta muuta. Muutamat he osuivat ja muutamat tappoivat.

Eli tässä kuvataan sitä, kuinka vanhan liiton aikana Jumala lähetti profeettojansa aikaan ilmoittamaan Jumalan tahtoa. Ja tämä kuminkaan ei näille Jumalan temppelin peltomiehille, päämiehille, kelvannut. Heillä ei ollut antaa, he eivätkä halunneet antaa käytännössä Jumalalle sitä, mikä Jumalalle kuului. Jumala ei halunnut itsellään pitää.

Ja viimein tässä sanottiin, että niin hänellä oli vielä rakas ainoa poikansa. Hän lähetti myös sen viimeiseksi heidän tykönsä sanoen: "He karttavat minun poikaani." Mutta ne peltomiehet sanoivat keskenänsä: "Tämä on perillinen, tulkaa tappakaamme hänet, niin perintö jää meille."

Tässä Jeesus kuvaa hyvin selkeästi sen ajan päämiehille, mitä tuleman pitää. Eihän tämän selkeämmin voi sanoa, että kun nämä papit ja päämiehet, kirjanoppineet, seurakunnan vanhimmat, kyllä ne ymmärsivät sen, mistä Jeesus tässä heille puhui.

Ja Jeesus vielä ennusti näin selkeästi sanoi, että te tuutte vielä ja tapaatte hänet. Ja näinhän ne tekivät. Toinen paikka, missä Jeesus näin selvästi sanoo, on silloin kun se ilmoittaa, kuka on tuleva ja pettää hänet. Kuka niistä 12 opetuslapsista on tuleva ja pettää. Hän antoi merkin sillä ehtoollisleivän antamisella. Ja näin ei se Juudaskaan mieltään muuttanut, vaan ilmi antoi Jeesuksen.

Ja niin tuli käymään näille papeillekin ja sen päämiehille seurakunnan. Tässä Markuksen evankeliumissa lukee sitten, että mitä viinamäen Herra on tekevä. Hän tulee ja hukkaa ne peltomiehet ja antaa viinamäen muille.

Tuolla Matteuksen evankeliumissa tämä sama kohta lukee, että Jeesus kysyi heiltä, mitä viinamäen Herra on tekevä. Ja he vastasivat: "Hän tulee ja hukkaa ne peltomiehet ja antaa viinamäen muille."

Eli nämä päämiehet itse antoivat itselleen tuomion.

Sitten Jeesus sanoo, että ettekö te ole lukeneet tätä kirjoitusta, jonka kivenrakentajat hylkäsivät? Se on tullut nurkkakiveksi. Herralta on tämä tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme.

Tästä nurkkakivestä on monessakin paikassa, mutta muun muassa täällä apostolien teoissa neljännessä luvussa kerrotaan Pietarista ja Johanneksesta. Kun he tapasivat siellä sen ramman, syntymästä asti olleen ramman miehen ja sitten paransivat tämän miehen.

Ja kuinka sitten heiltäkin kysyttiin tästä, että tästä asiasta, että miten tämä on tapahtunut. Ja Hannas, ylimmäinen pappi, ja Kaifas ja Johannes ja Aleksandria, niin monta kuin ylimmäisten pappien suvusta oli. He asettivat heidät keskellensä, siis asettivat heidät keskellensä, eli Johanneksen ja Pietarin. Ja kysyivät heiltä, millä voimalla tai kenen nimen te olette tämän tehneet.

Niin Pietari, täynnä pyhää henkeä, sanoi heille: "Te kansan ylimmäiset ja Israelin vanhimmat. Jos me tänä päivänä tuomitaan sen hyvän työn edestä sille sairaalle miehelle, jonka kautta hän parannettu on, niin olkoon teille ja kaikille Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen nasaretilaisen nimeen, jonka te ristiinnaulitsitte, jonka Jumala kuolleista herätti, sen kautta tämä seisoo teidän edessänne terveenä. Hän on se kivi, joka teiltä rakentajilta hyljätty on, joka on nurkkakiveksi tullut."

"Ja ei yhdessäkään toisessa ole autuutta, sillä ei myöskään ole muuta nimeä taivaan alla ihmiselle annettu, jossa meidän pitää autuaksi tulla."

Täällä viitataan aivan samaan nurkkakiveen kuin tässä meidän evankeliumissa, josta Jeesus näille sen ajan päämiehille ja vanhemmille puhui.

Ja kun hän puhui näistä, niin senkin ajan päämiehet etsivät häntä kiinni ottaaksensa ja pelkäsivät kansaa, sillä he ymmärsivät, että hän heille tämän vertauksen sanonut oli, ja he jättivät hänen ja menivät pois.

Tämä nurkkakivi, mikä se sitten on, se tuli tässä myös apostolien teoissa, Johanneksen ja Pietarinkin puheessa.

Tämä meidän uskomme rakentuu yksin ja ainoastaan Jumalan suuren laupeuden työn päälle meitä kohtaan. Jumala suuren laupeuden kohdallaan. Jumala antoi ainoan poikansa tänne maailmaan. Hän meidän syntiemme tähden. Hän eli täällä ajassa synnittömän elämän samoissa kiusauksissa kuin mekin, mutta lankeematta. Ja hän lunasti meidän kaikkien synnit siellä Golgatan keskimmäisellä ristillä. Kaikkien synnit. Ei minun eikä sinun, vaan kaikkien synnit.

Ja tämän sovitustyön kautta meillä on osallisuus Jumalan valtakunnassa hänen armotyöstään. Ja tämä on se nurkkakivi, jonka päälle, niin kuin rakennus rakennetaan, perustuksen päälle ja jostain lähdetään, niin se meidän nurkkakivi on elämänherra Jeesus Kristus. Sen päälle me ainoastaan rakennamme seurakuntaa, ja sen päälle meillä ainoastaan tämä meidän uskomme perustuu.

No, Jeesus ristiinnaulittiin, kuoli, astui alas tuonelaan ja nousi kolmantena päivänä ylös taivaaseen. Ja Jeesus on taivaassa Isän oikealla puolella.

Mutta meidän Jumalamme on kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Ja Jumala asuu edelleen täällä ajassa valtakunnassaan pyhän henkensä kautta. Ja tämä meidän uskomme perustuu ainoastaan tähän Pyhän Hengen lahjaan, ja me sanomme, että meidän uskomme perusta on tämä Raamattu. Ja tämä Raamattu on kirjoitettu Pyhältä Hengeltä. Se on Jumalan ilmoitusta.

Täältä löytyy kaikki ohjeet meidän elämäämme, ja ohjeet ja neuvot. Jumalan valtakunnassa ei ole mitään sen ihmeellisempää hierarkiaa. Täällä ei ole mitään hengellisiä isiä tai tämmöisiä hengellisiä päämiehiä Jumalan valtakunnassa, vaan Jumala Pyhän Henkensä kautta asuu tässä meidän seurakunnassamme. Se on meidän johtajamme, ja se on meidän päämme, ja siihen me haluamme uskoa ja saamme uskoa.

Siellä kun paimen-salmissa kuvataan, että Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Ja se, että kuka voi sanoa, että Herra on minun paimeneni. Jeesus on itse sanonut, että lammashuoneeseen johtaa ovi, ja tähän huoneeseen käydään oven kautta. Ja hän itse on se ovi.

Ja näin Jeesus tälläkin ajalla puhalsi, ihan se on kuvattu Raamatussa, puhaltamalla puhalsi opetuslastensa päälle Pyhän Hengen ja antoi syntien päästön avaimet. Ja apostolien teoissa kuvataan, kuinka Pyhä Henki laskeutui sinne kansan päälle, että kaikki ne, jotka uskoivat siihen saarnaan, mitä opetuslapset julistivat, saivat Pyhän Hengen.

Ja näin Pyhä Henki asuu täällä meidän seurakunnassamme, jokaisen uskovaisen sydämessä. Ja siksi sitä sanotaankin, että Jeesus asuu sydämessä. Eli Jeesus asuu Pyhän Hengen kautta siellä sydämessä. Ja Pyhä Henki on ohjaamassa niitä valintoja, mitä me teemme.

Ja se on niin ihminen, että tämä Jumalan valtakunta, että täällä ei sen kummempia päämiehiä olekaan. Tämä päämiesten tälläkin ajalla Jumalan valtakuntaa aina välillä koetellaan, ja SRK on kimppuun käydään tavallaan. Tämä aika ja maailma ajattelee, että SRK on Jumalan valtakunnan pääpaikka. Ei se kuitenkaan ole.

Me olemme järjestäytyneet. Jumala on johdattanut valtakuntansa niin, että meitä täällä Suomen maassa uskovaisia on paljon, ja että me voimme täällä ajassa toimia, niin me olemme saaneet järjestäytyä yhdistykseksi, jonka nimi on Rauhan Yhdistys. Ja me tarvitsemme myös tämmöisen keskusyhdistyksen, jonka kautta kyllä tehdään paljon Jumalan valtakunnan työtä.

Ja tämä keskusyhdistys on meidän toiminnan erittäin tarpeellinen. Ja me tarvitsemme sitä. Sitä muuten meillä ei olisi näitä lehtiä, Sionin lähetyslehtiä, Sionin kevättä, Päivämiestä. Kyllä ne sieltä SRK:n kautta nämä asiat tulee, mutta tämä hengellinen päämies niin ei ole SRK:n puheenjohtaja, vaikka näin monesti ajatellaan.

Mutta meille erittäin tärkeä ja tarpeellinen on toki SRK, ja sen merkitystä ei mennä sillä lailla tarvitse yhtään vähätellä. Mutta tämän ajan seurakunta, niin kuin silloinkin, tämän ajan kirkko haluaa kelvata, niin kuin silloinkin, niin tänäkin päivänä haluaa kelvata sille kansalle.

Ja tässä on taas Jumalan valtakunnassa, että Jumalan, meidän päämiehen, Jeesuksen, ei tarvitse sillä lailla kansalle kelvata, vaan meidän tulee kelvata Jumalalle. Ja Jumala kyllä joukkoansa on tällä johdattanut, ja on antanut tänne aikaan meille tämän armoevankeliumin, jota me täällä saamme kuuluttaa.

Jokainen uskovainen ihminen on Pyhän Hengen pappi, ja jokaisella on oikeus synnin päästöön. Ja kun ne synnit täällä ajassa annetaan anteeksi, ne myös taivaassa ovat anteeksi annetut.

Tämä Jeesus nurkkakiveksi tullut, se on kyllä ihmeellinen nurkkakivi ja kompastuksenkin kivi. Siitä Pietari kertoo epistolassaan tästä kivestä näin, kun hän opettaa.

Tämä kirjoittaa Pietari pakanakansoille tätä kirjettä, ja minä tästä toisesta luvusta luen muutamia jakeita, joissa taas tullaan tähän nurkkakiveen. Hän opettaa pakanakansoista kääntyneitä Jumalan lapsia kristilliseen elämään: "Pankaa pois nyt kaikki pahuus ja kaikki petos ja ulkokullaisuus ja kateus ja kaikki panetus ja halatkaa sitä terveellistä sanan rieskaa, niin kuin äsken syntyneet lapsukaiset, että te sen kautta kasvaisitte, jos te muutoin maistaneet olette, että Herra on suloinen, jonka tykö te myös tulleet olette, niin kuin elävän kiven tykö, joka kyllä ihmisiltä hyljätty on, mutta Jumalalta valittu kallis.

Ja myös te niin kuin elävät kivet rakentakaa teitänne hengelliseksi huoneeksi ja pyhäksi pappeudeksi uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta ovat.

Sen tähden on myös raamatussa: katso, minä panen Sioniin valitun kalliin kulmakiven, joka uskoo hänen päälleensä, ei hän suinkaan tule häpeään.

Teille siis, jotka nyt uskotte, on hän kallis, mutta uskottomille on se kivi, jonka rakentajat hyljänneet ovat kulmakiveksi tullut ja loukkauskiveksi ja pahennukseen kallioksi."

Näin Pietari tästä kehottaa Jumalan lapsia, että tämä meidän uskomme, joka perustuu yksin tähän armosta uskomiseen, että saa olla nyt tänäkin päivänä uskomassa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja se on ainut, minkä kautta me tulemme autuaksi, että me uskomme.

Ei minkään hyvän teon tai suorituksen kautta, niin kuin veljet monesti tältä paikalta sanoo, että puhujakaan ei tule puhumalla usko autuaksi. Ei sillä tule. Ei vaikka kuinka tekisi työtä, niin oman työn kautta me emme autuutta ansaitse, vaan Jeesus tai taivaan Isä on valmistanut meille autuuden Jeesuksessa Kristuksessa, joka pääsiäisenä sovitti kaikki meidän syntimme, ja se on niin täydellinen sovitus, että se riittää aina sinne loppuun asti.

Ja siksi Pietarikin tässä kehottaa, että pankaa nyt pois kaikki pahuus ja petos, ulkokullaisuus, kateus, kaikki panetus ja halatkaa sitä terveellistä sanan rieskaa, niin kuin äsken syntyneet lapset, että te sen kautta kasvaisitte.

Näin Jumalan lapsia kehotetaan, että kun me täällä ajassa teemme matkaa, niin ei me täydellisiksi olla tultu täällä matkan teossa, vaikka me olemme tätä evankeliumia saaneet omalle kohdalle kuunnella, vaan me monesti huomaamme, että kuinka heikkoa tämä matkan teko on, aivan niin kuin siinä Sionissa, Sionin laulussa, että kynttilä suitsevainen on ollut uskoni ja usein horjuvainen tiellä jalkani.

Tämmöistä se Jumalan lapsen elämä on, että me emme aina omalta puoleltamme jaksa tätä matkaa tehdä, ja siksi meillä on tämä armoevankeliumi, josta saa tätä terveellistä sanan rieskaa, saa sitä voimaa olla ammentamassa sinne omalle sydämelleen, saa uskoa kaikki, aivan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Tätä sanan rieskaa kun me nautimme, niin me pääsemme kerran taivaaseen.

Sinulle ihminen, joka olet ehkä kuunnellut tätä puhetta ja koet, että et ole osallinen tuosta sanan rieskasta tai olet joskus ollut, mutta olet lapsuuden uskosi menettänyt, niin se Jumalan armo on ihmeellinen ja se on niin suuri, että ja se kutsu Jumalan valtakuntaan kuuluu tässä ja nyt.

Oletko täällä seurahuoneessa tai radion tai internetin äärellä, niin saat olla aivan omalle osoitteellesi uskomassa Jumalan suurta rakkautta kohdallesi ja uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja teille, jotka sidottuna olette sairasvuoteellani, teidänkin on lupa uskoa syntinne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä aivan sinne omalle osoitteelle.

Minäkin haluaisin kysyä, vieläkö minulla on lupa uskoa syntini anteeksi? Haluan uskoa yhdessä teidän kanssa. Näin saamme jäädä matkaa tekemään kohti kotikuntaa Jeesuksen siunattuun ja aina siunattavaan nimeen. Näin. Jahve, kiitos.