Kevät- ja äitienpäiväjuhla/Seurapuhe 11.05.2008

Armo, laupeus ja rauha lisääntykööt meille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.

Tämän puheen johdannoksi luen tätä psalttaria Raamatusta psalmista 66, viisi ensimmäistä jaetta. Nämä kuuluvat Jeesuksen nimeen:

Ihastukaat Jumalalle kaikki maa. Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi. Ylistäkäät häntä suuresti. Sanokaat Jumalalle kuinka ihmeelliset ovat sinun työs. Sinun vihollisiltasi pitää puuttuman sinun suuren väkesi tähden. Kaikki maa kumartakoon sinua. Veisatkaa kiitosta sinun mielellesi. Tulkaa ja katsokaa Jumalan tekoja, joka on ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa. Aamen.

Me vietämme tänään helluntaita. Vietämme äitienpäivää ja vietämme myös kevätjuhlaa täällä Tornion rauhanyhdistykselle. Helluntai on yksi merkittävistä kirkkovuoden juhlista. Helluntaina laskettiin näkyvästi Pyhä Henki ja kuuluvasti sinne opetuslasten sekaan. Helluntaita voidaan myös pitää seurakunnan syntymäpäivänä, koska helluntain aikana siellä sai tuhannet ihmiset omistaa kohdalleen Pyhän Hengen syntien anteeksiantamusta.

Niin kuin tässä meidän tekstissämme puhuttiin, kuinka suuret ovat Jumalan teot ja kuinka me saamme katsoa niitä ja ihmetellä ja kiittää. Näin ne ovat suuria ja ihmeellisiä Jumalan teot. Ne ovat niin suuria ja ihmeellisiä, että ihmisjärjellä ja ymmärryksellä me emme näitä Jumalan suuria tekoja ymmärrä. Mutta senhän me tiedämme ja ymmärrämme, ja oikeastaan me aikuiset ja lapset, nuoret, kaikki tiedämme, että tämän maailman on Jumala luonut. Ja me tiedämme sen, olemme saaneet Raamatusta lukea.

Tai nyt kun on näin kevätjuhla, niin teille lapsille ja nuorille on päiväkodeissa pyhää koulussa Raamatun luokassa. Ja myös kerrottu kaikista Jumalan ihmeistä siitä, kuinka Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat olleet jo ennen, ennen kuin tämä maailma on luotu. Ja jo siellä ovat sopineet, että Isä on luoja, Poika lunastaja, Pyhä Henki pyhittäjä. Ja näin Jumala on ylitse ihmisymmärryksen jo ennen maailman luontia tämän armojärjestyksen säätänyt tänne.

Ja tämä helluntai on nyt sitten se, voisiko sanoa viimeinen tällainen näkyvä, luvattu merkki Jumalalta. Isompi tapahtuma, mikä on ennustettu Raamatuissa. Siinä Pyhä Henki laskettiin alas tänne ja vuodotettiin näiden apostoleiden päälle. Minä luen tältä Apostolien teoista. Se on toisessa luvussa muutaman jakeen tästä.

Ja kun viideskymmenes päivä täyttyi, olivat he kaikki yksimielisesti koossa. Ja humaus tapahtui äkisti taivaasta, niin kuin suuri tuulispää olisi tullut ja täytti koko huoneen, jossa he olivat istumassa. Ja heille näkyivät viileskellyt kielet, niin kuin tuliset, ja istuivat kunkin heidän päällensä. Ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja rupesivat puhumaan muilla kielillä, sen jälkeen kuin Herra antoi heidän puhua.

Niin Jerusalemissa asui juudalaisia, Jumalaa pelkääviä miehiä, kaikista naisista kansasta, joka taivaan alla oli. Ja kun tämä ääni tapahtui, niin kokoontui suuri kansanpaljous ja hämmästyivät, sillä kukin kuuli heidän puhuvan omalla kielellään. Ja he tyhmistyivät kaikki ja ihmettelivät sanoen keskenään: Katso, eikö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole kalilealaiset? Ja kuinka me kukin kuulemme heidän puhuvan meidän omalla kielellämme, jossa me olemme syntyneet?

Tässä on suuri Jumalan ihme, suuri Jumalan rakkaus ja suuri Jumalan lupauksen täyttymys. Sehän Jumala lupasi tämän Pyhän Hengen vuodattamisen poikansa Jeesuksen Kristuksen suulla. Silloin kun Jeesus asui täällä ajassa, niin silloin Jeesus jo lupasi, että kerran tuleva sekin päivä, kun teidät Pyhällä Hengellä täytetään.

Näin me elämme todellakin ihmeellisten lupausten aikaa. Ja mikä tämä Pyhä Henki nyt sitten on? Pyhä Henki on osa Jumalaa. Ja Pyhän Henkensä kautta Jumala on täällä seurakunnassaan. Ja tätä seurakuntaa, kun verrataan monesti ihmisruumiiksi, niin tämän Pyhän Hengen kautta Jeesus on tämän seurakuntaruumiin pää.

Näin Jumala on meille antanut Pyhän Henkensä armolahjaksi tänne aikaan. Ja tästä me Jumalan lapset saamme olla kiitollisia, että näin Jumala on meille tällaisen Pyhän Hengen vuodattanut. Ja jokainen uskovainen saa olla omistamassa tätä Pyhää Henkeä omalle kohdalleen. Ja samalla saa olla Pyhän Hengen pappina, olla saarnaamassa sitä armoevankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta, kuinka Jeesus on meidän kaikkien synnit sovittanut.

On tänne aikaan annettu tämä armoevankeliumi näin meille kaikille nautittavaksi. Ajattelen, että näin äitienpäivänä teillä on täällä monen ikäisiä äitejä, monissa eri elämäntilanteissa olevia äitejä. Te kaikki äidit olette saaneet tällaisen, voisiko sanoa, aivan etuoikeuden. Te olette täyttämässä sitä, mitä Raamatun lehdillä, ihan alkulehdillä sanotaan, että eläkäät ja täyttäkäät maa.

Te olette uskomassa, että Jumala siunaa ja antaa lapsia tänne aikaan, niin kuin hän itse parhaakseen katsoo, ja myös uskomassa, että Jumala lupauksensa mukaan myös voimat jakaa näiden lastensaannin myötä. Ja saatte olla sieltä lapsista myös ammentamassa sitä voimaa.

Lapsi syntyy. Hän ensin kasvaa siellä äidin kohdussa sydämen alla. Kuulee ne äidin sydämen lyönnit. Ja kun lapsi tänne aikaan sitten syntyy, niin paras paikkahan sillä lapsella on siinä äidin rinnoilla kuunnella edelleen niitä äidin sydänääniä.

Siinä varsinkin nuori äiti saattaa ajatella kasvava perhe ehkä tulossa siinä. Ensimmäinen lapsi. Siinä miettii tulevaisuutta ja katselee aikaa eteenpäin. Tulee kasvatusasiat mieleen. Saattaa miettiä, että niitä samoja virheitä, kun omassa kodissa on ehkä sattunut, niitä minä en tee. Minä kasvatan lapseni kunnollisiksi ja kuuliaisiksi. En anna lapsen itkeä siellä tikkari- ja kauppajonossa. Tai itse en koe väsymystä. En istu vaikka hiekkalaatikolla hiukset laittamatta, virittynyt teepaita päällä. Tai että kyllä ne minun lapset seuroissa sitten istuvat aivan nätisti. Kaksi puhetta tietenkin. Rauhassa häiritsemästä muita.

Näin. Sitä herkästi ajattelee. Ja ei ne mitään huonojakaan ajatuksia ole. Ne ovat ihan hyviä ja oikeinkin. Mutta kun täällä on teitä eri ikäisiä äitejä ja vanhempia, niin kyllä se tosiasia on, että monet niistä äidin ja myös isänkin ehkä ihanteista särkyvät. Ja kyllä ne monet ovat sellaisia, että ne lähtevät sieltä omasta lihasta ja verestä.

Kyllä minä tohin väittää, että jos ne lapset nyt vähän tällä käyskentelevät ja eivät aivan hiljaa istu sitä kahta puhetta, niin kyllä se kaikista eniten häiritsee niitä vanhempia itseään vaan ja heitä koskettaa. Ja jos se muita sanankulijoita sattuisi häiritsemään, niin meillä on tänäkin päivänä etupenkeissä tilaa, että hyviä kuulonpaikkoja täällä on sanaa varten.

Ja sitten jos katsotte te vanhemmat äidit, jotka olette jo omat lapsenne pois päästäneet, niin sillä saattaa tulla tällainen ajatus, että kyllä ne kaikki samat virheet taisivat tulla tehtyä siltikin kuin omat vanhemmat ja vielä tukun lisää sinne päälle.

Että vaikka aivan oikein äideillä, niin kuin isilläkin, on halu ja tahto olla ohjaamassa lapsiaan, lapsiaan niin, että siellä lapset eläisivät ja varttuisivat ja ennen kaikkea niin, että ne saisivat uskovaisissa perheissä varttua Jumalan lapsena täällä Jumalan valtakunnassa.

Näin me haluttaisiin aina toimia, että tämä toteutuisi, ja kuitenkin sillä kotona saattaa huomata, että kuinka monesti silloin kun se lapset varttuu ja alkaa ne tikkariasiat jo unohtua siellä kaupan kassalla, mutta alkaa sitten ne ovet paukkua siellä kotona.

Ja sitten kun mennään siitä vielä vanhemmaksi ja ne lapset siellä varttuvat, niin oletteko aina jaksaneet olla rakkaudella ja nöyryydellä ja hiljaisuudella ja kuuliaisuudella olla neuvomassa vai onko käynyt niin kuin ainakin minulle käy hyvin useastikin, että sitä aika nopeaa saattaa tulla niitä vihan purkauksia ja huonojakin sanoja ja huomata, että eipä tämä kasvatustehtävä nyt taas niin onnistunutkaan.

Näin se on. Sielun vihollinen on pyrkimässä kasvattajan ja kasvatettavan välille ja myös äidin ja lapsen välille ja kodista tuossa isät lauloivat, niin sinne kotiinkin sielun vihollinen on pyrkimässä ja tuomassa sitä riitaa ja toraa.

Mutta te äidit saatte olla ja niin kuin olettekin siellä kotona saaneet olla Jumalan rakkauden osallisina, saatte olla, olette saaneet olla Pyhän Hengen työstä osallisina ja olette saaneet omalle kohdalle kokea myös sitä, kuinka lapset ovat monesti meitä vanhempia kasvattamassa, ovat monesti tuomassa sitä lapsen kaltaista evankeliumin saarnaa sinne kotiin.

Ja tätä sillä kotona saadaan monesti kokea, että kuinka suuren armon Jumala on antanut, että saamme tällaista lahjaa omistaa, kun armoevankeliumi ja sitä lahjaa me saamme olla omistamassa tämän Pyhän Hengen kautta, joka näkyvästi ja kuuluvasti vuodatettiin silloin helluntaina.

Ja se ansio, mikä tästä kuuluu, niin se kuuluu yksin Jeesukselle Kristukselle, joka meidän kaikkien pahat työmme on sovittanut siellä keskimmäisellä ristillä. Ja me saamme olla täällä Jumalan valtakunnassa uskomassa omat pahat työmme myös anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tämä armoevankeliumi kaikuu täällä meillä jumalanlasten seuroissa, ja tämä sama armoevankeliumi on siellä myös kotona, kotona myöskin äitien tukena siellä kasvatustyössä.

Tämä aika on tuomassa hyvin monenlaisia paineita ihmisille, ja nähdään kuinka vaarallista aikaa me eletään, ja kyllä siellä varmaan niin äidin kuin isänkin sydän monesti on aivan hätää kärsimässä.

Mutta me unohdamme usein, että Jumala pitää huolen omistaan, ja Jumala haluaa myös nämä meidän lapsemme säilyttää ominaan. Ja meidän tehtäväksemme, niin teille äidit kuin isät kuin isovanhemmatkin, Jumala on antanut kasvattaa ja ruokkia näitä lapsia ja nuoria elävällä evankeliumilla, olla Jumalan sanalla, Jumalan ihmeellisillä teoilla neuvomassa ja ohjaamassa meidän lapsia ja nuoria tässä elämässä ja elämän valinnoissa.

Tänään vietämme myös kevätjuhlaa, ja täällä rauhanyhdistyksen piirissä takana on työkausi. Täällä on tehty työtä Jumalan valtakunnan työtä päiväkerhoissa ja pyhäkouluissa ja raamattuluokissa, ja nämä tilaisuudet loppuvat nyt sitten kesän ajaksi, kunnes taas syksyllä aloitetaan tämä rauhanyhdistyksen lapsi- ja nuorisotyö.

Se on suurena tukena kodeille siinä, että saamme nuoria ja lapsia juurruttaa tähän Jumalan valtakuntaan. Haluamme, että meidän nuoremme ja lapsemme säilyttäisivät sen lapsuuden uskon, minkä he ovat saaneet jo sikiämisestään saakka, ja haluaisimme, että meidän nuoret tässä uskomassa ja Jumalan valtakunnassa säilyisivät ja pysyisivät.

Ja se on rakkaallista Jumalan valtakunnan työtä, mitä te olette tehneet päiväkerhon ohjaajat, pyhäkoulun pitäjät ja raamattuluokan pitäjät. Se on sitä omassa heikkoudessaan kylvettyä Jumalan sanan työtä, mikä kuitenkin menee sinne lapsissa ja nuorissa, sinne otolliseen maaperään.

Ja sehän tässä Jumalan valtakunnan työssä on vapauttavaa, että kun meillä ei ole tulosvastuuta tästä, meillä on käsky, että me tätä työtä teemme, ja sadon korjaa sitten itse Jumala. Me teemme työtä Jumalan antamilla neuvoilla ja lahjoilla, ja me saamme työtä tehdä Pyhän Hengen opastamana, ja Jumala sitten antaa tälle työlle kasvun.

Tähän lopuksi haluaisin lukea täältä Jeesuksen hyvästijättöpuheesta kohdan, missä Jeesus sanoo oikeastaan hyvästijättöpuheen lopuksi, kun Jeesus pitää tämän ylimmäispapillisen rukouksen. Täällä Jeesus sanoo näin:

"Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä hekin olisivat minun kanssani, jotka sinä minulle antanut olet, että he minun kunniani näkisivät, jonka sinulle annoit, että sinä rakastit minua ennen kuin maailman perustus laskettiin. Olen vanhurskas isä, ei maailma sinua tuntenut, mutta minä tunsin sinun, ja nämä ymmärsivät, että sinä minut lähetit, ja minä julistin heille sinun nimesi ja vielä julistan, että se rakkaus, jolla sinä minua rakastit, heissä olisi, ja minä myös heissä."

Näin Jeesus täällä ajassa ilmaisi tahtonsa Jumalalle, että hän tahtoo, että kaikki me Jumalan lapset kerran päästäis katsomaan sitä Jeesusta sinne hänen kunniaansa, hänen kirkkauteensa. Ja näinhän me pääsemme, kun me pidämme sen, minkä Jeesus tuossa viimeisessä jakeessa sanoi: rakkaudesta Jumalan lapset tunnetaan ja että he rakkauden keskenä pitävät tätä.

Nämä rakkaus on pitämisessä joskus se on pitämisessä täällä Jumalan valtakunnassa, kun sielunvihollinen pyrkii tulemaan väliin, ja joskus se on siellä kotona, josta puhutaan, että se onko Jumalan valtakunta pienoisena koossa sielläkin se rakkaus on pitämisessä.

Mutta meille on laskettu tämä Pyhä Henki tänne aikaan, tämä Pyhän Hengen pappeus, ja tätä me saamme olla käyttämässä. Me saamme olla niitä vikoja ja virheitä, jotka sitä rakkautta särkee, olla pois panemassa ja korjaamassa aina uudelleen ja uudelleen, niin kotona kuin muutenkin Jumalan valtakunnassa kilvoitellessa.

Saamme olla uskomassa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tälle ajalle on myös ominaista, että kaikissa kodeissa ei ole äitiä. Teillä tämän äitienpäivän juhlailla voi olla syystä tai toisesta äiti pois. Jumala on kuitenkin sinunkin kanssasi, ja meillä Jumalan lapsilla on aina kaikilla äiti olemassa. Se on tämä seurakuntaäiti täällä ajassa.

Meillä monella on rakkaat ja kalliit muistot äidistä, ja kyllä me saamme olla niitä rakkaita ja kalliita muistoja pitämässä, sillä kyllähän se suurta on se äidin rakkaus yleensä omia lapsiaan kohtaan, ja uskovaisen äidin rakkaus on erityisen suuri.

Ja uskovaisen äiti kun rakastaa lapsiaan, niin hän haluaa myös lapsiaan evankeliumilla olla siunamassa ja tässä Jumalan lapsijoukon matkassa viemässä. Mutta niin Jumala myös valtakunnassaan haluaa seurakuntaäitinsä kautta olla kaikkia ihmisiä pitämässä lapsenaan ja tässä Jumalan lapsijoukossa aina viedä sinne kotikuntiinsa saakka.

Näin me saamme jäädä Jumalasta hyvää uskomaan ja Jumalan anteeksi antavan armoevankeliumin päälle uskomaan. Nytkin on lupa jäädä uskomaan omat synnit ja viat ja virheet anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä ja jäädä näin matkaa tekemään aivan siunattuna ja turvattuna.

Ei kannata katsoa sitä omaa viallista sydäntä, vaan saa nostaa katsensa sinne Golgatan keskimmäiselle ristille, siellä meidän kaikkien synnit on lunastettu ja maksettu.

Näin jäämme uskomaan Jeesuksen siunattuun ja aina siunattavaan nimeen. Aamen.

Lopuksi kiitokseen ja rukoukseen:

Rakas taivaallinen Isä, kiitämme sinua siitä, että saamme asua täällä rakkaassa isiemme maassa. Olet meille kaikkea hyvää, ajallista hyvää antanut tänne meidän elämäämme. Saamme rauhassa kokoontua oppimaan ja kuulemaan sinun sanaasi.

Rakas Isä, me pyydämme, että antaisit meille tyytyväistä mieltä siihen osaan, minkä olet meille tänne aikaan antanut. Oli se osa sitten äidin osa, isän osa, yksinäisen osa, lapsettoman osa. Sinä Isä parhaiten näet, mitä meistä kukin aina tarvitsee täällä ajassa.

Me kiitämme sinua, Isä, siitä, että olet kuitenkin armovaltakuntasi tänne aikaan antanut ja olet pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa valmistanut meille mahdollisuuden päästä kerran sinne sinun luoksesi taivaaseen.

Herra, siunaa sinä meitä ja varjele meitä. Herra, valista kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauhan.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.