Seurapuhe 15.07.2007

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen, yhdymme seurojen aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen.

Rakas taivaallinen Isä, kiitämme sinua tästä kauniista vuoden ajasta, kauniista päivästä, jota saamme viettää. Kiitämme myös hyvästä Isän maasta, jossa meillä on kokoontumisen vapaus. Kiitämme siitä, että tänä iltana olemme saaneet kokoontua tänne seuroihin kuulemaan ja oppimaan sinun sanaasi.

Me rakas Isä pyydämme, että ole pyhän henkesi kautta läsnä näissä meidän seuroissamme. Ole avaamassa sanaasi itsestään köyhien sananpalvelijoiden kautta ja ole avaamassa kuulijoiden korvia.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Luen täältä raamatusta pyhää Jumalan sanaa, joka on tälle päivälle osoitettu lukukappale. Tämä on Paavalin epistolasta roomalaisille sen 12. luvusta jakeesta 16. jakeeseen 21. Ja nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

16. Olkaat keskenänne yksimieliset. Älkää itsestänne paljon pitäkö.

17. Vaan pitäkää teitänne nöyräin kaltaisena.

18. Älkää itsiänne yleen viisaina pitäkö.

19. Älkää kellekään pahaa pahalla kostako.

20. Ahkeroikaa sitä, mikä kunniallinen on kaikkein ihmisten edessä.

21. Jos mahdollista on niin paljon kuin teissä on, niin pitäkää rauha kaikkein ihmisten kanssa.

22. Älkää itse kostako, minun rakkaani, vaan antakaa Jumalan vihan sijaa saada.

23. Sillä kirjoitettu on: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra.

24. Sen tähden, jos vihollisesi isoo, niin syötä häntä.

25. Ja jos hän janoo, niin juota häntä.

26. Sillä koska tämän teet, niin sinä tuliset hiilet hänen päällensä kokoot.

27. Älä anna sinua voitettaa pahalta, vaan voita sinä paha hyvällä. Aamen.

Tämä sunnuntain päivän tekstit ja sunnuntai aihe taisi olla rakkaus tai rakkauden laki.

Me olemme hiljalleen saaneet viettää täällä Suomessa suviseuroja. Monet meistä saivat olla siellä paikan päällä. Monet saivat kuunnella täällä kotona niitä suviseuroja.

Sillä suviseuroissa puhuttiin ja kuultiin paljon rakkaudesta. Niissä seuroissa itse asiassa rukoiltiin paljon rakkauden puolesta.

Minulla otti korvaan ja keskustelussa, mitä on käynyt muitten kanssa, niin muutkin sen olivat huomioineet. Sillä oli paljon esirukouspyyntöjä. Ja ne esirukouspyynnöt koskettivat nimenomaan paljolti rakkautta.

Siellä monet isät ja äidit olivat jättäneet esirukouspyyntöjä oman perhetilanteensa vuoksi. Monet lapset olivat jättäneet esirukouspyyntöjä, että heidän kotiinsa eivät hajoaisi. Ja moni äiti ja isä oli jättäneet esirukouspyynnön, että se aviopuoliso palaisi kotiin ja saisi parannuksen armon.

Eli monessa paikkaa, monessa kodissa, niin kuin tälle ajalle on ulkona Jumalan valtakunnakin ominaista, niin on rakkaus rakoillut ja jopa loppunutkin.

Tämä meidän teksti puhuu myös rakkaudesta.

Rakkautta voisi ehkä karkeasti jakaa kahdenlaiseen. Rakkaudesta on tämä ihmisten välinen rakkaus. Ja sitten on Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus.

Ja tästä rakkaudesta sanotaan myös, että rakkaus on yksi uskon hedelmä.

Täällä Paavali nyt kirjoitti roomalaisille. Ja sitten Rooman seurakunnassa oli, jos taas jakaisi karkeasti kahtia, niin kahdenlaisia uskovaisia yhdessä uskossa, mutta kahdella eri taustalla.

Siellä oli näitä juutalaisia, jotka olivat eläneet ja saaneet kasvatuksen vanhan testamentin lakien mukaisesti. Ja sitten siellä oli näitä pakanakansoista tulleita ja parannuksen armon saaneita ihmisiä.

Paavali kehottaa tässä sitä Rooman seurakunnan Jumalan lapsia, että olkaat keskenänne yksimieliset. Älkää itsestänne paljon pitäkö, vaan pitäkää teitänne nöyräin kaltaisena. Älkää itseänne ylen viisaina pitäkö.

Tämä keskenänne yksimieliset Jumalan seurakunnasta on sanottu, ja Jeesus itse on siitä sanonut, että siitä teidät tunnetaan, että te rakkauden keskenänne pidätte.

Se Jeesuskaan ei sanonut sitä, että siitä teidät tunnetaan, että teillä rakkaus keskenänne on, vaan se, että te rakkauden keskenänne pidätte.

Se on monestikin pitämisessä.

Tuo sielun vihollinen tahtoisi olla aina särkemässä ihmisten välistä rakkautta, mitä moninaisimmilla asioilla tälle ajalle.

Tämä rakkaus ei ole oikein sellainen, miten sen sanottaisiin olevan in asia.

Kyllä tälle ajalle nämä arvot puhuvat vähän muista asioista, mitä viime aikoina näitä tutkimuksia on katsellut.

Tämä on, mistä ihmiset arvostavat, niin varsinkin nuorten seassa, niin tällaiset kuin kauneus ja rikkaus ja tällaiset asiat.

Nämä ovat myös sellaisia asioita, jotka saavat aikaan kateutta.

Ja kateus on taas se, joka on särkemässä ihmisten välistä rakkautta ja yksimielisyyttä.

Täällä Paavali kirjoittaa, että älkää kellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä kunniallinen on kaikkien ihmisten edessä.

Jos mahdollista on niin paljon kuin teissä on, niin pitäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa.

Rauha on sana, jota tänä aikana paljon puhutaan. Maailman rauhasta ja rauhan tekemisestä, että sota loppuisi.

Jeesuskin puhui rauhasta. Mutta Jeesus puhui rauhasta sillä lailla, että minun rauhani minä annan teille. En minä teille anna niin kuin tämä maailma antaa.

Eli ihminen, joka saa olla uskomassa armosta kaikki syntinsä anteeksi, niin hän saa myös olla omistamassa sydämellään tätä Jumalasta lähtöisin olevaa rauhaa.

Jeesus myös sillä lailla, vuorisaarnassa, Matteuksen evankeliumissa, sanoo, kun puhuu uskovaisten tunnusmerkeistä. Se on täällä viidennessä luvussa.

Jumala sanoo: Näin, että niin pukekaat siis teitäne niin kuin Jumalan valitut pyhät ja rakkaat sydämellä laupeudella, ystävyydellä, nöyryydellä, hiljaisuudella ja pitkämielisyydellä. Ja kärsikäät toinen toistanne anteeksi, antakaat toinen toisillenne, jos jollakin on kannetta toista vastaan, niin kuin myös Kristus teille on anteeksi antanut, niin myös tekin tehkäät.

Mutta ylitse näiden kaikkien pukekaat päällenne rakkaus, joka on täydellisyyden side.

Näin Jumalan sanassa meitä kehotetaan ja neuvotaan monessakin eri kohtaa rauhan keskenään pitämään ja myös rakkauden keskenään pitämään.

Ja siitä näin kauniisti sanotaan, jotka nyt tässä muutamasta raamatun kohdasta on nostettu esille.

Mutta se tuo sielun vihollinen, se on vihainen tälle Jumalan vastenmieliselle rakkaudelle. Se haluaisi aina olla sitä särkemässä ja rikkomassa monellakin eri tavalla.

Mutta näistä tämänkin ajan ilmiöistä, mitä on puhuttu, niin tämä rauhan rikkoontuminen lähtee kumminkin aina sieltä synnistä ihmisen omasta lihasta ja verestä.

Vaikka me uskovaisena saamme täällä tehdä matkaa, niin tämä meidän vanha osa, niin kuin te sanotaan, että vanha Aatami, se on juuri sellainen kuin, taisi paavalista kirjoittaa, että sitä hyvää, mitä minä tahdon, sitä minä en tee, mutta sitä pahaa, jota minä en tahdo, sitä minä teen.

Tämä rauhan säilyttäminen, rakkauden pitäminen, millä se saadaan säilymään? Me se tiedämme. Millä me saadaan se rikottua? Kyllä sekin taitaa olla meillä aika hyvässä tiedossa.

Jotenkin joskus tuntuu, että se asia on paljon paremmin hanskassa. Nimittäin tämä ihmisen kieli, suu on semmoinen. Siitä kyllä sanotaan, että se myös puhuu sydämen kyllyydestä.

Mutta kun ihminen omalta puoleltaan ei kuitenkaan ole hyvä, oli sitten ihminen uskovainen tai ei, ei se itsestään hyvä ole. Sinne tahtoo aina tarttua vikaa ja virhettä.

Ja ei tuo oma kunnian pitäminenkään aisoissa aina tahdo onnistua.

Niin kuin tässä Paavali kirjoitti roomalaisille, että älkää itsestänne paljon pitäkö, vaan pitäkää teitänne nöyräin kaltaisena.

Kun joku sopivasti sanoo meille, joka ei ihan vastaa meitä itseään, vaan ehkä loukkaa tai niin kuin sitä sanottu, sattuu kohdalle, niin kuinka hyvin herkästi siitä sanaharkkaa sitten tulee.

Eli puhutaan, niin kuin vanhat saarnajat ovat tästä sanoneet, että se joka lihasta lähtee, niin se lihaan sattuu.

Ja monesti sen huomaa itsestä ja muistakin, että kun ihmisten välistä kanssakäymisistä keskustellaan ja jos siinä oikein lihaan käsin varrella pääsee antamaan tai antamaan jollekin tekstiä, oli se sitten uskovaisten välistä kanssakäymistä tai uskovaisten ja uskottomien välistä kanssakäymistä, niin jos siinä tällainen mieli jää siitä keskustelusta, että sai se kerrankin kuulla totuuden, kun minä sille ihan suoraan sanon, miten asiat on.

Tai että menihän se kyllä hiljaiseksi, kun minä nyt oikein sille sanon, että minkälainen se on tai miten se asia on.

Tai että alakohan silläkin niska punottamaan, kun se sai kuulla, miten se menee.

Tai jotenkin muuten tähän tyyliin keskustellaan.

Niin ei se varmaankaan ole Jumalan rakkaudesta lähtenyt ne keskustelut silloin.

Vaan kyllä sinä sielun vihollinen on varmasti päässyt ampumaan niitä rumia tulisia nuoliaan sinne keskusteluiden väliin ja saa tällöisen oman lihan nousemaan oman kunnian himon, ei jaksa enää pysyä nöyräin kaltaisena niin kuin tämä Paavali tässä roomalaisille kirjoittaa.

Vaan on alkanut pitää itseään yleviisaana niin kuin Paavali tässä sanoo.

Tällaiselta tämä kumminkin saattaa matkan teko olla, että me täihin keskinäisiin sanaharkkoihinkin joudumme.

Niistäkin Jumalan sanassa neuvotaan, että kannattaa parannuksen tielle kääntyä ja sopia aina riitaveljen kanssa.

Ja kyllä se näin on, että kun me täällä ajassa eletään ja uskottomienkin kanssa puhumme armosta osattomien työpaikoilla tai missä tahansa kanssakäymisessä, kyllä siellä tulee niitä eri mielisyyksiäkin.

Niin on hyvä, että myös uskovainen näiltä uskottomilta armosta osattomilta pyytää omia vihastuksiaan ja väärin sanomisiaan anteeksi.

Eikä lähde kostamaan pahaa pahalla, vaan ahkeroisi siinä, mikä kunniallinen on kaikkien ihmisten edessä.

Tämä rauhan ja rakkauden säilyttäminen tuossa aluksi muisteltiin tai muistelin tästä Suviseurojen esirukouksista.

Jotenkin tuntuu, että sielun vihollinen on todella vihainen perheille.

Tänä aikana perheiden, perusperheiden arvostus ei ole korkealla, vaan tahtovat hajota.

Ja se on sielun vihollinen, ja kun se saa langettaa ja kun niitä lankemuksia ei ole korjattu, vaan se synti pääsee sinne asumaan ja sitä matkaa hitaaksi tekemään myös sillä perheen sisällä, niin kyllä se on riitauttamassa ja tekemässä vaikeaksi sitä.

Kyllä me saamme olla perheiden sisällä ahkeroimassa myös rauhan säilyttämiseksi.

Ja tässä rauhan säilyttämisessä perheen sisällä, niin kuin siinä sanotaan myös kunnioittamisesta, että toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.

Niin tässä rauhan säilyttämisessä, toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailussa se on siitä mukavaa se kilpailu, että siinä kilpailussa ei rankaista vaikka kuinka otat varaslähdön, siinä suositellaan suorastaan paras lähtöjen ottaminen.

Eli ei tarvitse odottaa sitä aina, eikä laskea sitä, että kuka se nyt aloitti tai kumpiko se aloitti tämän sanailun tai riidan tai toran, vaan saa lähteä ensiksi itse korjaamaan.

Ja siinä mielessä se korjaaminen, vaikka se omalle kunnialle on vaikeaa, mutta siinä mielessä se on helppoa, että ei tarvitse kuin omalta kohdaltaan ja omia syntejään ja väärin tekemisiään pyytää anteeksi.

Ja kyllähän se näin on, että kun mitä saadaan sillä perheen sisällä sopia, niin kyllähän se on Jumalan rauha, joka sillä sydämeen vastaa.

Ja se on juuri se Jeesuksen sanoma rauha, jonka hän antaa omilleen, ei tämän maailman mukaan vaan, sillä sydämessä se vastaa se rauha ja usko vahvistuu ja jaksaa taas kilvoitella, jaksaa tehdä matkaa eteenpäin, kun on saanut kuulla sinne omalle kohdalleen siitä syntien anteeksiantamisen evankeliumia, saa sitä omaa sydäntään olla pesemässä sillä Jeesuksen sovintoverellä.

Ja se anteeksiantamushan ei ole mitenkään ehdollista, eikä se ole mitenkään tiettyyn asiaan pelkästään kohdistuvaa, vaan se on täydellistä.

Jeesus silloin keskimmäisellä ristillä sovitti meidän kaikkein synnit aivan täydellisesti. Hän täydellisen viattomana kärsi ristinkuoleman.

Sitten täällä Paavali jatkaa roomalaisille, että älkää itse kostako, minun rakkaani, vaan antakaa Jumalan vihan sijaa saada.

Sillä kirjoitettu on: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra.

Sen tähden, jos vihollisesi isoo, niin syötä häntä, ja jos hän janoo, niin juota häntä, sillä koska tämän teet, niin sinä tuliset hiilet hänen päänsä päälle kokoot.

Sitä samasta asiasta on myös Matteus kirjoittanut näin:

Mutta minä sanon teille, rakastakaa vihollisianne, siunatkaa niitä, jotka teitä sadattavat, tehkää niille hyvin, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä vainoavat ja vahingoittavat, että te olisitte teidän Isänne pojat, joka on taivaissa.

Sillä hän sallii aurinkonsa koittaa niin pahain ylitse kuin hyvänkin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitäkin rakastavat, mitä teidän siitä palkkaa on? Eikö publikaanikin myös niin tee?

Ja jos te ainoastaan veljeinne kanssa soveliaiset olette, mitä te sen kanssa erinomaista teette? Eikö publikaanit myös niin tee?

Olkaa siis te täydelliset niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.

Tässä Jeesus viittaa myös siihen, että tällainen Jumalan valtakunnan asukas, ihminen, joka Jumalalle kelpaa, niin hän myös käytöksellään näyttää sen, että hän kelpaa Jumalalle.

Mutta kun se puhuu publikaaneista ja fariseuksista myöskin, niin se tarkoittaa sitä, että ei niillä käytöksen ansioilla ihminen tule autuaksi, ei sillä että hyvin käyttäytyy, ei sillä että on aina sovelias, vaan sillä että ihminen on saanut yksin armosta uskoa syntinsä anteeksi ja saa asua tätä Jumalan valtakuntaa.

Niin uskon hedelmänä myös tämä käyttäytyminen tulee silloin, kun me saamme Jumalan lapsena vaeltaa.

Silloin myös meillä on tämä halu ja tahto, ja Jumala myös meille voiman antaa siihen, että me haluamme sovinnossa ja rakkaudessa elää kaikkien ihmisten kanssa.

Mutta kun näitä asioita peilaa ihminen omalle kohdalleen, niin kuinka monesti joutuu toteamaan, että oikeastaan niin kuin ne opetuslapset sanoivat Jeesukselle, että Herra lisää minulle uskoa.

Kuinka monesti joutuu toteamaan, että se uskon liekki siellä omassa sydämessä niin huonosti palaa.

Voi kun nuo hedelmät eivät läheskään aina ole semmoisia kuin ne Jumalan lapsella pitäisi olla, vaan kuinka paha ja kylmä sitä monesti on.

Näin se on, mutta meillä Jumalan valtakunnassa kuulutetaan sitä anteeksiantamuksen evankeliumia, ja sen evankeliumi on niin ihmeellinen ja voimallinen, että se antaa myös meille voiman elää niin kuin Jumalan tahto, Jumalan tahdon mukaisesti.

Siksi tänäkin iltana taidan olla kuuluttamassa sinulle tämän illan seuravieras, että saat olla uskomassa kaikki sinun synnit ja viat ja virheet anteeksi Jeesuksen nimessä ja kallissa sovintoveressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä, Jeesuksen nimessä ja veressä, Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki anteeksi.

Saat olla uskomassa omat synnit ja viat ja virheet anteeksi, sillä ainoastaan evankeliumista saatavalla voimalla me jaksamme taistella ja kilvoitella täällä matkalla ja tiellä.

Ja kun me kilvoittelemme, niin me kerran sinne perille myös kostumme.

Pietari kirjoittaa ensimmäisessä epistolassaan myös tästä rakkaudesta, rakkaudesta täällä neljännessä luvussa.

Mutta nyt kaikkein loppu lähestyy, niin olkaa siis raittiit ja valppaat rukoilemaan, mutta ennen kaikkea pitäkää keskinäinen palava rakkaus.

Rakkaus peittää paljon rikoksia.

Olkaat vierasten holhojat keskenänne napisematta.

Palvelkaa toinen toistanne jokainen sillä lahjalla, minkä hän on saanut, niin kuin hyvää Jumalan moninaisen armon huoneenhaltijat.

Jos joku puhuu, niin hän puhukoon niin kuin Jumalan sanoja.

Jos jollakin on joku virka, hän tehköön niin kuin siitä voimasta, jonka Jumala antaa, että Jumala kaikissa Jeesuksen Kristuksen kautta kunnioitettaisiin, jolla on kunnia ja valta iankaikkisesti, iankaikkiseen.

Näin tärkeäksi myös Pietari näki tämän rakkauden, ja rakkaus kyllä säilyy täällä maailmassa.

Se säilyy aivan loppuun asti, koska Jeesus itse on luvannut meidän kaikkien kanssa olla täällä aina maailman loppuun saakka.

Sillä ja siksi sinäkin saat turvaisella mielellä jäädä uskomaan.

Jumala on luvannut omistaan huolenpidon.

Tämän Jumalan lasten rakkaus on kyllä ihmeellinen asia, ja sitä myös tämän ajan ihmiset ihmettelevät.

Muun muassa Valkealan suviseurojen viranomaiset olivat sitä monessa yhteydessä ihmetelleet, miten tällainen näin iso väkijoukko voi näin rauhassa ja rakkaudessa täällä olla.

Siellä oli eräs poliisi sanonut, että jos tällainen määrämäärä olisi jossain muilla festivaaleilla, niin hän lähtisi pakoon.

Kyllä se tämä rakkaus, vaikka se Jumalan valtakunnassa ja Jumalan lapsena asuessa se monesti meistä tuntuu, että kun se on itsessä heikko ja ei tahdo näkyä ulospäinkään, mutta kyllä jotain siitä myös Jumalan valtakunnan ulkopuolelta nähdään.

Ja onhan se kyllä ihmeellinen tämä Jumalan lasten välinen rakkaus, ja tästä rakkaudesta pääsee osalliseksi ja näkemään tämän Jumalan valtakunnan ainoastaan tulemalla siitä yhdestä portista, jota sanotaan, että se on ahdas ja kaita, josta Jeesus itse sanoo, että hän on se portti.

Pääsee näkemään Jumalan valtakuntaa sisälle silloin, kun ihminen siirtyy tästä maailmasta Jumalan valtakunnan asukkaaksi.

Silloin hän myös pääsee näkemään tätä Jumalan valtakuntaa sisältä päin.

Hän saa osakseen Pyhän Hengen, ja sen kautta Pyhän Hengen avaamin silmin hän saa katsella Jumalan valtakuntaa.

Jumalan lasten joukko tämän maailman silmissä näyttää monesti halvalta ja vilkattavaltakin, mutta Jumalan valtakunnan sisällä se hakomaja muuttuu yrttitarhaksi.

Se oli se Paavali, kun hän oli Saaluksena vainosi Jumalan valtakuntaa, mutta kun Paavalikin sai astua tästä portista, Sananias-niminen mies saarnasi Paavalille kaikki synnit epäuskon suurimpana syntinä anteeksi.

Niin siitä kirjoitetaan, että Paavaliltakin suomukset tippuivat silmistä ja silmät aukenivat näkemään Jumalan valtakuntaa.

Ja selkeästi kuinka paljon se Paavalin näkökantakin muuttui.

Hän vainosi ja keräsi Jumalan lapsia vankiloihin tuomittavaksi, ja kun hänen silmänsä avautuivat, niin hän piti heitä rakkaana ja kalliina sisarina ja veljinä.

Näin tämä on Jumalalta salattu myös tämä valtakunta, jota me saamme Jumalan lapset sisältäpäin katsoa Pyhän Hengen avaamin silmin.

Jos tätä puhetta on kuullut joku armosta osaton, joka et ole tässä Jumalan valtakunnassa, mutta haluaisit kumminkin tänne Jumalan valtakuntaan tulla, haluaisit päästä osalliseksi tästä rakkaudesta, osalliseksi ennen kaikkea iäisestä elämästä siellä taivaassa, niin tämä sama portti, josta Jeesus itse sanoi, se on edelleen olemassa täällä.

Jeesus on sen portin vartijana Pyhän Hengen kautta, ja tätä Pyhän Hengen saarna virkaa hoidetaan täällä Jumalan valtakunnassa.

Ja kun Jumalan lapsi saarnaa ja sinä uskot, niin kuin nytkin sinulla on lupa uskoa kaikki omat synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä, niin sinä saat siirtyä tänne Jumalan valtakuntaan.

Näin yksinkertaista se kuitenkin on, niin yksinkertaista, että Jeesuksen vertauskuvassa oleva lapsikin sen kyllä ymmärtää ja tietää.

Mutta se ei tarvitse mitään isoja eikä hyviä omia tekoja, yksin usko siihen, että Jeesus on ristikuolemallaan sovittanut kaikki ihmisten synnit, ja yksin sen kautta ja Jeesuksen tänne jättämien omille opetuslapsilleen, omaan valtakuntaan jättämien synnin päästöavainten kautta tänne Jumalan valtakuntaan sisälle päästään.

Näin uskomalla saat siirtyä tänne.

Sinulle, uskovainen ihminen, joka kiusauksissa sidottuna olet etkä ole tänne seuroihin päässyt, mutta olet siellä radion äärellä, sinunkin on lupa uskoa kaikki sinun synnit ja piat ja virheet anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Ja näin olla omistamassa rauhaa, vapautta ja iloa omalla tunnolla.

Lopuksi haluaisin omalle kohdalle kysyä, että vieläkö minulla on lupaus, että omat synnit ja kiusaukset ovat anteeksi, halu minulla uskoa Jeesuksen siunattuun ja aina siunattuun nimeen. Aamen.