Seurapuhe 23.09.2015

Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän isältämme ja veljeltämme Herralta Jeesukselta Kristukselta. Aloitamme yhteisellä kiitoksella ja rukouksella.

Rakas taivaallinen isämme, me kiitämme tänä iltana sinua kaikesta siitä hyvästä, mitä olet meille siunannut ja antanut meidän elämäämme. Kiitämme erityisesti tällä hetkellä uskonlahjasta, jonka olet antanut sydämeemme. Kiitämme armovaltakunnasta, jonka osallisuutta saamme tehdä matkaa kohti taivaan kunniaa. Kiitämme poikasi Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, jonka olet antanut kärsimyksiin ja kuolemaan meidän edestämme. Sinä olet valmistanut hänen kauttaan meille sinun edessäsi kelpaavan vanhurskauden. Kaikista näistä lahjoista me isä kiitämme. Kiitämme myös sanastasi, jota nytkin olemme saaneet kokoontua kuulemaan ja tutkimaan. Me pyydämme, ole lupauksesi mukaan keskellämme, avaa sanaasi kuolemattomien sielujemme ruuaksi.

Sinä isä näet tälläkin hetkellä tänne kokoontuneen lapsilauman. Sinä tiedät tarkoin. Sinä näet meidän ajatuksemme ja tarpeemme. Sinä näet kaiken ja siksi sinä voit meitä auttaa. Siunaa nämä seuramme sinun nimellesi kiitokseksi ja kunniaksi ja meidän sielujemme autuudeksi. Aamen.

Luen puheen johdannoksi viime sunnuntain yhden vanhan testamentin raamatun teksteistä. Se on ensimmäisessä kuningasten kirjassa luvussa 17. Ja luen siitä jakeesta 17 alkaen luvun loppuun. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Jonkin ajan kuluttua kävi niin, että talon emännän poika sairastui. Hänen tautinsa yltyi niin pahaksi, ettei hänessä ollut lopulta elonmerkkiä. Leski sanoi: "Silloin Elialle, pitikö sinun sekaantua minun elämääni, Jumalan mies? Pitikö sinun tulla tänne vetämään minun syntini esiin ja tappamaan poikani?" Elia sanoi: "Anna poika minulle." Hän otti pojan lesken sylistä, kantoi hänet huoneeseensa, talon katolle ja laski hänet vuoteelleen. Hän rukoili Herraa sanoen: "Herra, minun Jumalani, tahdotko todella tuottaa onnettomuuden tälle leskelle, jonka luona asun, ja surmata hänen poikansa?" Hän ojentautui kolmesti pojan ylle ja rukoili: "Herra, minun Jumalani, anna hengen palata tähän poikaan." Herra kuuli Elian pyynnön. Henki palasi poikaan ja hän virkosi eloon. Elia nosti pojan vuoteelta ja vei hänet kattohuoneesta alas taloon. Hän antoi pojan tämän äidille ja sanoi: "Katso, poikasi elää." Nainen sanoi Elialle: "Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies. Se, mitä sinä puhut, on todella Herran sanaa." Aamen.

Tämän raamatun kohta tuo meidän eteemme kolme henkilöä: leskivaimo, profeetta Elia ja lesken poika. Mutta minä ajattelin liittää tähän vielä neljännen henkilön, jota tässä ei mainittu. Se neljäs henkilö on kuningas Aab. Syynä siihen on se, että se selittää, miksi Elia on nyt täällä Sarbatin lesken luona. Jos joku ei muista, kuka oli kuningas Aab, niin sen verran menemme taaksepäin, että tuo oli Israelin yksi kuninkaista. Hänestä mainitaan ei kovin hyvä maininta: nimittäin hänestä sanottiin, että hän oli pahempi kuin kaikki edeltäjänsä. Siis hän teki pahaa Herran silmissä.

Eliaprofeetta menee tuon kuninkaan puheille ja hänellä on karu viesti. Hän sanoo, että näinä vuosina ei sada vettä, ei yhtään sada, ennen kuin minun sanani kautta. Se oli lyhyt ja karu viesti. Herra sanoi Elialle tämän jälkeen, että sinä voit nyt lähteä. Elialla ei ollut vaihtoehtoja. Hän lähti sinne, mihin Jumala hänet johdatti: korpeen erään puron, johon hän piiloutui. Tuon puron nimi mainitaan Raamatussa: se oli Kerit. Keritin purolla Elia vietti aikaansa.

Mutta Jumala ei unohda lastaan. Ei hän unohtanut Eliaakaan sinne korpeen. Hän järjesti Elialle ruokaa. Jos teistä joku on tuolla Söderfjärjenillä, käy nyt seuraamassa kurkia. Ne kurjet lähtevät, nousevat ilmaan noin kello 18 ja lähtevät merelle, ja palaavat jonkin ajan päästä takaisin. Näin teki korpit, jotka ruokkivat Eliaa. Korpit toivat Elialle aamuin ja illoin lihaa ja leipää. Elia joi Keritin purosta vettä. Jumala huolehti Eliasta.

Mutta tuo, mitä Elia oli sanonut, piti paikkansa: ei satanut. Ja siitä seurasi, että Keritin purokin alkoi ehtymään ja lopulta kuivi. Silloin Jumala sanoi Elialle: "Lähde Sarpattiin. Siellä on leski, joka huolehtii sinusta." Jumala oli järjestänyt asian niin. Elia lähti. Ja kun hän saapui Sarpattiin, niin hän todellakin tapasi siellä leskivaimon, joka keräsi puita.

Hän pyytää tuolta leskivaimolta, että tuo minulle vettä. Janoinen profeetta, pitkän matkan taivaltanut, pyytää leskivaimolta vettä. Elia huutaa tuolle vaimolle, että tuo minulle vielä pala leipää. Mutta tuo pyyntö oli jo raskas tuolle leskelle. Nimittäin hän joutuu vastaamaan, että minulla ei ole kuin pieni jauhoannos astiassa ja öljypullossa vähän öljyä siellä pohjalla. Ja minä olen ajatellut niin, että minä valmistan tuosta itselleni ja pojalleni ruuan, oikeastaan viimeisen aterian. Sitten me kuolemme. Ei ole enää mitään.

Elia sanoo, että tee sillä tavalla, mutta tee kuitenkin niin, että tuo minulle. Ensinnäkin pieni pala leipää, leivo minulle pieni leipäpalanen. Ja sanoo: "Niin totta kuin Herra elää, ei pidä jauhot loppuman eikä öljy astiasta." Ja vaimo uskoi tuon. Hän teki Elialle leivän. Ja hän teki. Ja niin kävi, että Jumala ruokki Elian ja tuon leskivaimon. Ei loppunut jauhot eikä öljy. Ihmeellisesti Jumala huolehtii omistaan. Se huolehtii myös sinusta, rakas veljeni ja sisareni, joka ehkä joskus tulevaisuutta katsot tummien lasien läpi. Jumala pitää huolen meidän jokaisesta päivästä.

No niin, sitten me tulemme meidän tekstiin. Nyt kaikki näytti hyvin, hyvältä. Jumala piti huolen, oli syötävää. Mutta niin kuin tämän päivän tai viime sunnuntain tekstit tulivat kuolemasta, niin elämään kuuluu kärsimykset, sairaus ja kuolema. Ja niin tapahtui, että tässäkin perheessä tuli tilanne, että tuo lesken ainut poika sairastui. Tässä sanottiin, että jonkin ajan kuluttua kävi niin, että talon emännän poika sairastui. Hänen tautinsa yltyi niin pahaksi, ettei hänessä ollut elonmerkkiä.

Tuo on se, että hän on sairaus. Tuo oli vähin, mitä tuo leski saattoi odottaa. Se, että kuolema on sellainen vieras, joka aina satuttaa, aina muistuttaa siitä, että kerran on lähdettävä. Nyt se kosketti tuota vaimoa myöskin sillä tavalla, että tuossa pojassa ilmeisesti oli tuon leskivaimon turva. Ei silloin ollut sosiaaliapuja eikä eläkkeitä. Leski oli varmasti pannut toivonsa tuohon ainoaan poikaansa. Nyt hänen poikansa kuoli. Turva oli poissa.

Sitten me tulemme, kun oikeastaan tämän raamatun kohdan sellaiseen keskeiseen paikkaan, jossa on, voisiko sanoa niin, että siinä on jännitystä ja sellaista asiaa, joka varmasti puuttelee. Nimittäin nyt leski sanoo Elialle: "Pitikö sinun sekaantua minun elämääni, Jumalan mies? Pitikö sinun tulla tänne vetämään minun syntini esiin ja tappamaan poikani?" Miltä nuo lesken sanat kuulostavat? Ajattelin sitä, että minun elämäni, minun syntini, minun poikani, minun elämäni, minun elämäni, minun elämäni, minun elämäni.

Ajattelin sitä, että ensin kuulemalla tulee ajatus, että pitikö sitä nyt noin sanoa. Mutta kun ajattelin tarkemmin, niin tämän lesken ahdistus ja tuska parahtaa ilmoille. Hän tuskaisena tuo ajatuksensa. Hän syyttää oikeastaan kolmea henkilöä: hän syyttää profeetta Eliaa, hän syyttää Jumalaa, ja hän näkee syyn siinä, että Jumala rankaisee häntä, kun hän on niin huonosti elänyt. Hänen vaelluksensa on ollut niin huonoa.

Onko tässä sinulle jotakin tuttua? Kun meitä kohtaa onnettomuus tai vastoinkäyminen, eikö helposti nouse ajatus, että Jumala on nähnyt, kuinka huono kilvoittelija minä olen, kuinka paljon olen rikkonut Jumalaani vastaan. Tämä ajattelu oli ennen, että Jumala rankaisee synneistä. Eikä se ole kaukana meistäkään. Mutta toisaalta meidän on muistettava, että jos Jumala kävisi meitä tuomitsemaan niin kuin meidän tekomme vaativat, niin ei meistä selviäisi. Ei meistä selviäisi kadotusta pitemmälle yksikään. Jumala on laupias ja armollinen.

Hän ei hylännyt tuota leskeä, vaikka tuo leskivaimo syyttää profeettaa. Tutkin sen verran, että tämä lesken sana tässä, että kun hän sanoo näin, että "pitikö sinun sekaantua minun elämääni, Jumalan mies", niin tuo Jumalan mies, jota leskivaimo tässä käyttää, tulee sillä tavalla, sanoisiko alentavasti, vähän niin kuin, että siinä on nyt minulla Jumalan mies ja minun poikani kuolee.

Kun tämä ajatus ei ole kaukana, se ei ollut kaukana Martasta ja Marjasta, kun Laatsarus oli kuollut. He sanovat Jeesukselle, että jos sinä olisit ollut täällä, niin tätä ei olisi tapahtunut. "Mikset sinä ollut täällä? Missä sinä olit? Mikset auttanut?" Voi kuinka lähellä on meitä kysymykset: miksi Jumala ei minua auta? Eikö Jumala näe minun hätääni? Eikö Jumala näe minun vaivaani? Tämä on meitä ihmispoloisia hyvin lähellä.

Mutta samalla, kun tuo leski vaikeroi ja valittaa, niin siinä kuitenkin pohjimmiltaan on viesti, että Jumala on ainut minun turvani. Ja näin se on meilläkin. Vaikka me tunnemme joskus ja ajattelemme, että miksi Jumala ei kiirehdi apuaan, niin meillä on pohjavireenä se, että Jumala on ainut turvamme. Jumala on ainut apumme. Tähän leskivaimokin luotti. Hän ajatteli, että kun Jumalan mies on tullut tänne, niin hän on nostanut esiin ne minun vaellukseni liat. Ja nyt Jumala niiden vuoksi rankaisi.

Mutta me seuraamme edelleen tätä jännittävää tilannetta. Mitä ajattelee Elia, profeetta? Mitä hän sanoo? Elia sanoi: "Anna poika minulle." Hän otti pojan lesken sylistä, kantoi hänet huoneeseensa, talon katolle ja laski hänet vuoteelleen. Ja sitten tapahtui jotakin. Nyt me kuulemme vahvan profeetan sanan ja huokauksen. Nimittäin hän rukoili Herraa sanoen: "Herra minun Jumalani, tahdotko todella tuottaa onnettomuuden tälle leskelle, jonka luona asun, ja surmata hänen poikansa?"

Voimme melkein sanoa, että lähes samat kamppailut oli Elialla kuin oli leskivaimolla. "Tahdotko sinä surmata tämän? Teetkö sinä Jumala niin pahoin tälle leskelle, että sinä surmaat hänen poikansa?" Mutta ihmeellinen on tämä, mutta ihmeellinen on Jumalan armo ja rakkaus. Ei hän hylännyt leskeä. Ei hän torunut, että kun sinä tuolla tavalla valitat ja syytät, niin ei sinulla ole osaa minun kanssa. Ei hän aja pois Eliaa, vaan miten Jumala tekee? Hän yksinkertaisesti auttaa.

Kerrotaan, että Elia ojentautuu kolmesti pojan ylle ja rukoilee: "Herra minun Jumalani, anna hengen palata tähän poikaan." Oliko monimutkainen rukous? Siinä ei ollut paljon sanoja. Siinä oli vain se asia, mitä Elia halusi. Jumala kuulee yksinkertaisen rukouksen. Oletko joskus valittanut sitä, että minä olen niin huono rukoilija? Ei löydy sanoja. Ei niitä paljon tarvetakaan. Jumala kuulee heikon ja yksinkertaisen rukouksen: "Herra minun Jumalani, anna hengen palata tähän poikaan."

Herra kuuli Elian pyynnön. Henki palasi poikaan ja hän virkosi eloon. Elia sai jälleen poikansa. Hän virkosi eloon. Hän virkosi eloon. Elia sai jälleen todisteen ja katsella, kuinka Jumala kuulee rukouksen ja Jumala antaa.

Nyt tapahtuu, voimme kuvitella tuon tilanteen, kun Elia tulee sieltä pojan kanssa sieltä kattohuoneesta, laskeutuu alas sinne taloon. Mukana on terve poika. Niin voimme vain ajatella, mitkä ovat tuon leskivaimon tunteet, kun äiti näkee rakkaan poikansa elossa.

Herra kuuli Elian pyynnön. Tai Elia nosti pojan vuoteesta ja vei hänet kattohuoneesta alas taloon. Hän antoi pojan tämän äidille ja sanoi: "Katso, poikasi elää." Nainen sanoi Elialle: "Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies. Se, mitä sinä puhut, on todella Herran sanaa."

Nyt leskivaimo sai nähdä, mitä tapahtui. Ja hän myös uskoi. Hän uskoi sitä. Hän uskoi sen, että Jumala käyttää tässä Elian suuta, mutta voimme laajemminkin nähdä, että Jumala puhuu valtakuntansa kautta. Jumalalla on täällä arma valtakunta, josta me saamme kuulla Jumalan äänen. Ja voiko olla, että on tärkeä meillekin, että me saamme nähdä samalla tavalla, että Jumala on täällä. Me saamme nähdä samalla tavalla kuin tuo leskivaimo: "Se, mitä sinä puhut, on todella Herran sanaa."

Tämä Raamatun kohta kertoo meille siitä, miten Jumala on voimallinen. Miten Jumala voi herättää henkiin kuolleen. Miten Jumala voi herättää henkiin kuolleen. Mutta tähän viime sunnuntain sanaan sisältyy vielä oikeastaan paljon suurempi asia. Se, että voimme sanoa, että se on pieni asia, että Jumala herättää luonnollisesti kuolleen. Mutta suurin asia on se, että Jumala herättää hengellisesti kuolleen.

Oletko sinä, rakas veljeni ja sisareni, joskus murehtinut ja itkenyt läheistesi tilannetta, kun he ovat kääntäneet kasvonsa pois, ovat kääntyneet maailmaan? Tiedän sen, että varmasti monet rukoukset ovat kääntyneet maailmaan. Ja saat olla varma siitä, että Jumala on kuullut sinun rukouksesi. Jumala voi auttaa, Jumala voi herättää senkin ihmisen, joka on maailman poluille lähtenyt.

Me tiedämme, että se on Jumalan kädessä. Siksi voimme rukoilla, että Jumala johdattaisi valtakuntaansa kaikki ne, jotka ovat ulkona, siksi kunnes tai ennen kuin myöhäinen tulee ja ovet katua vastaan suljetaan. Nyt me vielä tällä hetkellä iloitsemme siitä, että elämme aikaa. Ihminen, joka on kadottanut elävän uskon, hänellä on mahdollisuus palata.

Mutta tulee sellainenkin aika, että Jumalan valtakunnan ovet suljetaan. Silloin ei enää kukaan voi parannusta tehdä. Silloin ei enää kukaan voi parannusta tehdä. Silloin ei enää kukaan voi parannusta tehdä. Siksi Jumalan valtakunnasta kuulutetaan tälläkin hetkellä, että jos tätä puhetta kuuntelee netin ääressä tai missä vain joku, joka tunnet, että olisi kiire tehdä parannus, tunnet, että minun asiani eivät ole kunnossa, niin kiiruudat parannuksen askelille.

Sanan sen, että armo on Ro... (tähän kohtaan oli epäselvä kohta, joka on jätetty pois) Tutk uusja Associate, Katu Valls Syndtiselle aina korkein mahdollinen armopäätös. Katu Valls Syndtiselle julistetaan kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen yhdessä nimessä ja kallisessa sovintovetessä. Ja joka tämän ottaa uskolla vastaan, hän saa mitä ne sanat lupaa. Hän saa kaikki syntinsä anteeksi.

Mitä sanat lupaavat? Hän saa pääsee käsittämään ilon, rauhan ja vapauden. Mutta päälliseksi, kun täältä lähdetään, hän saa iankaikkisen elämän Herran luona taivaassa.

Ja sinulle, rakas veljeni ja sisareni, joka ehkä tämänkin tekstin äärellä olet tuntenut, että minä olen epäileväinen, minä olen heikko rukoilija, minun vaellukseni on viallista, sinä saat tänä iltana uskoa kaikki synnit ja matkan viet anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoehdessä. Aivan sielun rauhaan ja vapauteen ja iloon saakka. Jeesuksen nimeen. Aamen.

Herra, siunaa meitä ja varjele meitä. Herra, välistä kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. Aamen.