Seurapuhe 28.12.2014

Pistola teksti Se on ensimmäisessä Pietarin kirjeessä neljännessä luvussa, jakeet 12, jakeeseen 16, ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimetön.

Minun rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, joka teille tapahtuu, että teitä koetellaan niin kuin teille jotakin outoa tapahtuisi. Vaan iloitkaa, että te Kristuksen kanssa kärsitte, että tekin ajallansa hänen kunniansa ilmestyksessä iloitsisitte ja riemuitsisitte.

Aaltoa olette te, jos teitä Kristuksen nimen tähden pilkataan, sillä se henki, joka on kunnian ja Jumalan henki, lepää teidän päällänne. Heiltä hän pilkataan, vaan teiltä hän kunnioitetaan.

Älköön yksikään teistä kärsikö niin kuin murhaaja, eli varas, taikka pahantekijä, eli niin kuin se, joka toisen virkaan rupeaa. Mutta jos hän kärsii niin kuin kristitty, älköön hävetkö, vaan kiittäköön Jumalaa sen osan tähden. Aamen.

Lauloimme tuossa tutussa joululaulussa siinä yhdessä säkeistössä, että tuskaan ja taisteluun tänne päälle maan Kristus syntyi vaivaa. Samalla tavalla, kun Kristus on ottanut vastaan tuskan ja taistelun, hänen seuraajansa ei tarvitse oudoksua, että he joutuvat kärsimään täällä maailmassa tuskaa ja ahdistusta.

Kuulimme veljen kautta siitä, miten pieniä lapsia on surmattu ja surmataan viattomia, jotka kärsivät ihmisten itsekäisten tavoitteiden ja pyyteiden vuoksi. Se tuska ja taistelu, mistä tämä teksti puhuu tai mihin tämä viittaa, ei kohdistu ainoastaan pieniin lapsiin, vaan myöskin lasten kaltaisesti uskoviin, eli fyysisesti kaiken ikäisiin.

Tänäänkin tänne on kokoontunut, voisimmeko sanoa, että lasten kaltaisia, sellaisia, jotka uskovat niin kuin lapset. Apostoli siis varustaa tai valmistaa näitä uskovaisia vastaanottamaan maailmasta tulevaa ahdistusta ja vainoa.

Sanoo näin, että minun rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, joka teille tapahtuu, että teitä koetellaan niin kuin teille jotakin outoa tapahtuisi. Sanoo tätä vainoa ja ahdistusta nimittäin helteeksi.

Se, että Pietari sanoo, että se ei ole mitään outoa, sille on perusteet. Kyllä Pietari tiesi ja oli varmasti lukenut. Samoin kuin ne eri seurakunnissa, jolle tämä kirja oli lähetetty, saattoivat monet tietää siitä, miten profeettoja oli lainottu ja tapettu. Eli se ei ollut outoa.

Ja siksi hän sanoo, että älkää oudoksuko sitä hellettä. Samoin myös tänä aikana, jolloin tämä kirje on kirjoitettu, oli myöskin tällaiset vainon ajat. Eli uskovaiset ihmiset joutuivat vastaamaan hengellään siitä, että he tunnustivat itsensä olevan Kristuksen seuraajia, että he tunnustivat olevansa Jeesuksen omia ja opetuslapsia.

Siitä syystä heille lankesi tällainen vaino. Eli tuo kristityn nimi, jos käyttäisimme tällaista arkikieltä, niin se ei ollut oikein hyvässä kurssissa.

Mikä on tilanne meidän päivinämme? Voimme sanoa, että me saamme iloita siitä, että meillä on yhteiskunta, joka suomeille rauhan ja hyvän ajan vapauden kokoontua, vapauden puhua ja opettaa Jumalan sanaa, vapauden kokoontua seuroihin, niin kuin tänäänkin.

Mutta aina silloin kuulemme ikäviä kaipuja siitä, että Jumalan lapsen nimi, se ei myöskään ole kovin korkealle noteerattu. Siitä huolimatta kiitämme tästä hyvästä ajasta taivaallista Isää.

Kiitämme niistä ihmisistä ja ystävistä, jotka ovat ympärillämme. Meillä on hyviä naapureita ja läheisiä ihmisiä, joiden kanssa ja joiden keskellä me toimimme tässä ajassa. Vain harvoin kohtaamme ihmisiä, joilla on nurja suhtautuminen uskovaisiin.

Monet ihmiset, ulkopuoliset ihmiset, ne kunnioittavat Jumalan lapsia. Näin siis tämä saamatun kohta kertoo ajasta, jolloin Pietari muistuttaa, että ei teidän tarvitse ihmetellä, että tällainen aika on edessä.

Ja jopa kehottaa heitä iloitsemaan. Sanoo, että vaan iloitkaa, että te Kristuksen kanssa kärsitte, että tekin ajallansa hänen kunniansa ilmestyksessä iloitsisitte ja riemuitsisitte.

Ei sinänsä tuo kärsimys ja se tuska, mikä meille tuli tai yleensäkin lankeaa, ei se ole se varsinainen ilonaihe. Ei kärsimys ole mikään ilonaihe.

Mutta se, että kun tässä apostoli sanoo, että te Kristuksen kanssa kärsitte. Eli muistaakseni joku apostoli siitä puhuessa, että te olette osalliset vaivassa ja valtakunnassa. Eli te olette kärsineet uskonne tähden, kärsineet siitä, että te olette mukana Jumalan lapsilauhassa.

Paljon siteerattu raamatun kohta, joka on meille kaikille tuttu, on se nuori Mooses, joka hänenkin mielestään kärsinyt. Tämä kärsimys Kristuksen joukon kanssa oli paljon suurempi asia kuin se, että hän olisi ajallansa tarennut synnissä nauttinut.

Hän näki siis vaivaa siinä, että hän ahkeroi säilyttää uskon ja seurata Herraa Jeesusta hänen omissaan.

Se, että apostoli kehottaa iloitsemaan ja odottamaan Kristuksen ilmestystä, niin siinä on tuo palkka, että me ilolla odotamme. Odotamme, niin kuin toisessa paikassa raamatussa sanoo, että nostakaa päänne silloin, kun te kuulette näitä lopun ajan tapahtumia.

Me saamme iloita nostaa päämme, kun me tiedämme, että tuo aika on lähellä, nimittäin se aika, että Kristus tulee tänne kunniassa, niin kuin tässä sanottiin, että tekin ajallansa hänen kunniansa ilmestyksessä iloitsisitte.

Me olemme nyt viettäneet joulua ja te lapsetkin muistatte, millainen vuode oli sillä pienellä Jeesus-lapsella. Oliko sillä pehmeä kaunis vuode sellainen kuin te saatte iltaisin nukkumaan? Ei ollut, vaan se oli tällainen olje alustana karjasuojassa vailla mitään inhimillistä loistoa tai kunniaa.

Eli hyvin alhaisissa ja köyhissä puitteissa Jeesus tuli tänne maailmaan. Mutta apostoli tässä muistuttaa, että tulee sellainen päivä, että Jeesus tulee kunniassaan.

Silloin hän tulee kaikkien pyhien enkeliensä kanssa. Ja tuo päivä on niin vaikuttava, että se ei jää keneltäkään huomaamatta.

Silloin kun Jeesus tuli tallin seimeen, se jäi tältä maailmalta huomaamatta. Mutta silloin kun Jeesus tulee toisen kerran, kukaan ei jää sitä huomaamatta.

Nimittäin tuo päivä on sellainen, että taivas silloin välähtää koko taivaan kansi, niin kuin salama, niin kuin sitä on sanottu.

Ja silloin tapahtuu sellaista, että kaikki tämä näkyvä maailma, alkuaineet ja kaikki palavat. Ja ihmisillä ei ole enää sellaista paikkaa, mihin he voisivat vetäytyä.

Eivät he voi sanoa, että me emme nyt, kiitos, mutta me emme nyt halua osallistua tähän tilaisuuteen. Ei kysytä sinä päivänä, että haluaisitko osallistua tähän tilaisuuteen.

Vaan kaikki kansat silloin kootaan tuohon kunnian ilmestykseen, josta apostoli puhuu.

Tuo päivä on Jumalan lapselle ilon päivä. Sinä, joka täällä monesti ahdistettuna omien kiusaustesi keskellä teet matkaa epäilysten saartamana, valitat uskon vähettä.

Niin tuona päivänä aukeaa se, mitä heikko usko on merkinnyt, mitä heikolla uskolla silloin voitetaan. Silloin vanhurskaat seisovat suurella rohkeudella.

Niin sinun rakas veljeni ja sisareni ei tarvitse pelätä, että mikä on minun osani. Me saamme turvallisesti luottaa siihen, että tänä iltahetkenä, jolloin tämä vuosi 2014 on lopuillansa, niin tänä iltahetkenä me olemme uskomassa.

Emme tiedä, kuinka moni meistä näkee vuoden 2015, joka ajallisesti on hyvin lähellä.

Tämä tekstimme siis puhuu siitä, miten tuo päivä on ilon päivä.

Aaltoaat olette, jos teitä Kristuksen nimen tähden pilkataan, sillä se henki, joka on kunnian ja Jumalan henki, lepää teidän päällänne. Heiltähän pilkataan, vaan teiltähän kunnioitetaan.

Tässä siis Pietari sanoo, että jotkut ihmiset saavat pilkkaa. Me kysymme, että ketkä? Ketä on ne ihmiset, jotka saavat pilkkaa? Onko se kenties niin, että joku ihminen sanoo olevansa uskovainen? Tai joku ihminen sanoo olevansa vanhollisnestadiolainen? Tuleeko siitä se pilkka?

Tämän tekstin mukaan ei varsinaisesti siitä, vaan sillä se henki, joka on kunnian ja Jumalan henki, lepää teidän päällä. Eli pilkka lankeaa siitä, että jollakin ihmisellä on Kristuksen henki, on osallinen Jumalan hengestä.

Se tuo pilkan. Ei se, että joku sanoo tai kertoo olevansa jotakin.

Meidänkin aitanamme on ihmisiä, jotka elävät niin kuin maailmassa eletään, ja voivat sanoa, että me olemme vanhollisvestadiolaisia. Eivät he sen tähden pilkkaa saa, mutta se, jolla on Kristuksen henki, joka tahtoo kilvoitella uskomassa synnin poispanjana, kilvoitella niin, että säilyttäisi uskon ja hyvän oman tullaan.

Ja tämä henki, joka lepää Jumalan lapsen päällä, se on sellainen henki, jossa me sanomme, appa, rakas kisä. Ja tuo henki auttaa meidän heikkoudessamme.

Eli kun tässä puhutaan siitä, miten me tämän ajan keskellä, kun tunnustamme uskomme, voimme saada pilkkaa, niin tuo Kristuksen henki auttaa meitä näissä taisteluissa.

Niin se auttoi entisiä pyhiä, jotka kävivät jopa kuolemaan siitä, että he halusivat säilyttää sydämen uskoon. Eivät he omin voimin tai oman sitkeydensä takia kestäneet, vaan siksi, että Kristuksen henki lepäsi heidän päällään.

Tuo henki auttoi heitä. Tuo henki auttaa myös sinua, rakas veljeni ja sisareni, joka täällä ahkeroit uskossa tehdä matkaa. Se auttaa sinua niissä elämänvaiheissa, joissa sinun kilvoituksesi matka on.

Te nuoret, pojat ja tytöt ja lapset, tekin saatte olla turvallisella mielellä tietäen, että Jumalan henki kautta ohjaa teidän ja meidän kaikkien askeleita niin, että me säilymme tämän pahan ja vieraan maailman keskellä.

Siihen hetkeen asti, jolloin Jumala meitä täältä kutsuu omistamaan sitä lahjaa ja palkintoa, mitä tässä Pietari kehoittaa iloiten odottamaan.

Ja josta Paavallekin sanoi, että minulle on tallenne pantu tuo vanhurskauden kruunu. Hänkin odotti sitä ilolla, vaikka tiesi, että pian tulee se hetki, että minut uhkataan, niin kuin hän käyttää sitä kuolemastaan tällaista nimeä.

Hän tiesi, että hänet pian tapetaan, mutta hän odotti sitä päivää.

Näin mekin saamme luottaa siihen, että Jumala meitä vahvistaa ja varjelee viimeisenäkin päivänä.

Sitten Paavali sanoo, että... Taikka Pietari sanoo, että älköön yksikään teistä kärsikö niin kuin murhaaja, eli varas taikka pahantekijä, eli niin kuin se, joka toisen virkaan rupeaa.

Tämä kirje oli kirjoitettu seurakunnille, jotka elivät pahan maailman keskellä. Ja varmasti monet niistä, jotka olivat saaneet parannuksen armon, olivat saaneet kääntyä pois pahoin teitänsä ja saivat nyt iloita autuudesta.

Tästä Pietari puhuu edellä, mitä emme lukeneet. Ja nyt Pietari muistuttaa, että kärsinyt siitä, että joku on tehnyt väärin, on elänyt sillä tavalla, että se on aiheuttanut hänelle itselleen tällaista tuskaa tai kärsimystä, niin se ei ole sama asia kuin uskossa ja Kristuksen tähden kärsiminen.

Eli jos joku tekee rikoksia tai raskaita asioita ja siitä syystä häntä pilkataan, se ei ole sama asia kuin Jumalan lapsi kertoo olevansa uskovainen.

Niin kuin tässä sitten apostoli sanoo, mutta jos hän kärsii niin kuin kristitty, älköön hävetkö vaan kiittäköön Jumalaa sen osan tähden.

Eli Pietari tahtoo sanoa, että teillä on nyt sellainen osa. Ja tosin se aiheuttaa teille kärsimystä tässä ajassa, mutta se osa on niin arvokas, että siitä kannattaa pitää kiinni.

Samalla tavalla kuin Pietari ja Paavali puhuvat Timoteukselle siitä osasta, että tämä kallis tavara, kätke tai säilytä.

Eli meille on annettu tuo arvokas uskon lahja, jolla me saamme omistaa Herran Jeesuksen pistuksen meidän vapahtajanamme.

Meillä on osa Jumalan valtakunnassa, Arnon valtakunnassa, jossa saamme tehdä matkaa kohti ja kaikkien määränpäätä, kunnian taivasta.

Tuo osa on niin arvokas, että siitä Pietari tahtoo näille seurakunnille puhua, että sitä ei kannata vaihtaa edes siihen, että oman henkensä puhaltaa.

Eli se kannattaa säilyttää. Eli ei löydy mitään sellaista tästä maailmasta, tästä ajasta, joka olisi arvokkaampaa kuin Jumalan lapsen osa.

Vaan kiittäköön Jumalaa sen osan tähden päättyy tämä lukemameteksi.

Oletko sinä, rakas veljeni ja sisareni, aina muistanut kiittää siitä, että Jumala on antanut sinulle näin kalliin osan?

Itse monesti arkisen elämän asiat täyttävät niin mieleni, että vain harvoin muistaa kiittää siitä, että meillä on näin kallis osa.

Ja se osa, millä tavalla me sen säilytämme, sillä tavalla, että me ahkeroimme yksinkertaisesti lapsen tavoin uskoa. Säilytät tuon kalliin uskon lahjan.

Nytkin, rakas veljeni ja sisareni, saat jäädä uskomaan kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Herran Jeesuksen pyörässä nimessä ja kalliissa sovintovedessä.

Tämän saatusko aivan sielun rauhaan ja vapauteen ja iloon saakka Jeesuksen nimeen. Aamen.

Rukoilemme. Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra valista kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.