Seurapuhe 05.02.2014

Armoa, kun on teille ja rauha Jumalalta meidän isältämme ja veljentämme Herralta Jeesukselta Kristukselta. Loitamme yhteisellä kiitoksella ja rukouksella.

Takas taivaan isämme, me kiitämme tänään iltahetkenä sinua kaikista niistä lahjoista, joita olemme saaneet nauttia. Sinä olet lahjoittanut meille poikasi Herran Jeesuksen Kristuksen kautta elämän uskon. Me kiitämme Isä rakas sinua siitä, että me saamme tänäkin päivänä elää sinun valtakuntasi lapsina ja tehdä matkaa iankaikkista määränpäivää kohden.

Me kiitämme sinua elävästä sanastasi, jolla tahdot meitä ruokkia tänä orven matkalla. Ja niin me nytkin tänä iltahetkenä pyydämme, että sinä olisit sanallasi meitä ruokkimassa niin, että me saisimme voimaa kilvoitella uskossa luvattua päämäärää kohden. Siunaa tänä iltana meidän seuramme. Ole sinä meidän keskellämme avaamassa sanaasi meidän sydämillemme.

Ja me sanomme vielä poikasi opettamin sanoin: Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä johdata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Luen uheen johdannoksi viime sunnuntain vanhan testamentin tekstikohdan, jota siis käytetään nyt tämän viikon aikana. Liittyy tuolloin Jumalan kirkkauteen. Tämä on toisessa Mooseksen kirjassa, luvussa 33, jakeesta 18 tämän luvun loppuun, jakeeseen 23. Ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Silloin Mooses sanoi: Anna siis minun nähdä kunniasi. Herra sanoi: Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon, ja armahdan kenet tahdon. Herra sanoi vielä: Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.

Sitten Herra sanoi: Näetkö tämän paikan vieressäni, asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallion koloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä. Aamen.

Tässä puhuttiin Jumalan kasvojen näkemisestä. Tämä oli... Tässä on mielenkiintoisia asioita ja nousi kysymyksiä. En tiedä, osaanko niihin oikein vastata, mutta tämä on erikoinen teksti, kun tässä Mooses haluaa nähdä Jumalan kasvot. Ja tässä tulee kysymykseen, että miksi nyt Mooses sanoo, että anna siis minun nähdä kunniasi.

Ensinnäkin on varmasti hyvä palauttaa mieliin, taikka mennä vähän taaksepäin, että miten tähän asiaan on tultu. Josta mä olisin pyhäkoulu, niin minä kysyisin teiltä lapset, että mikä oli sen vuoren nimi, jossa Jumala antoi Moosekselle ne lain taulut. Ja luulen, että teistä lapsista monet varmasti osaisivat sen sanoa, en ole kyllä ihan varma, osaisiko kaikki, mutta sehän oli Siinain vuori.

Ja oikeastaan nämä tapahtumat tapahtuivat tämän tekstin edellä, eli siellä kerrotaan sellainen asia, että Jumala kutsuu Mooseksen Siinain vuorelle ja antaa hänelle lain ne taulut, ne kymmenen käskyä. Ja Mooses on siellä aika kauan tuolla vuorella. Senkin varmasti joku muistaisi, kuinka kauan Mooses on tuolla vuorella. Se oli yli kuukauden, neljäkymmentä vuorokautta.

Ja se oli niin pitkä aika, että nämä israelilaiset, jotka siellä odottelivat ja ajattelivat, että mihinkähän se Mooses nyt on hävinnyt. Tuleeko sitä ollenkaan takaisin. Ja he sanoivat Aaronille, että nyt tee sinä meille Jumala, joka johdattaa meidät luvatulle maalle. Olipa erikoinen pyyntö. Pyysivät Aaronia tekemään Jumalan.

Ja Aaroni teki. Otettiin korvakorut ja sulatettiin kultaiset korvakorut ja tehtiin niistä sonni. Ja mitä sitten tapahtui? Tapahtui semmoinen, että kun Mooses on siellä Siinain vuorella ja Jumala häntä puhuttelee, niin Jumala sanoo yhtäkkiä Moosekselle, että en nyt ihan sanatarkasti niitä muista, mutta ei liene tarpeenkaan, että mene äkkiä vuorelta alas. Se kansa on mennyt tuhoon tai turmioon.

Ja kun Mooses menee vuorelta alas, niin hänen silmänsä leviävät, kun hän näkee, että siellä on karkelot tämän kultaisen sonnin ympärillä. He palvovat sitä. Tuo oli pahasti tehty. Mooses löi ne lain taulut rikki, niin kuin varmaan muistatte, ja siitä ei kovin hyvää seurannut. Mutta emme käy sitä sen tarkemmin muistelemaan, mutta se kannattaisi lukea. Lukea ja löytyy toisesta Mooseksen kirjasta 24. luku taitaa olla. Ne on ihan mielenkiintoinen kertomus siitä.

Nyt tämän seurauksena Jumala sanoo, että antaa enkelin johdattaa, että enkeli saa johdattaa teidät, mutta minä en ole tämän kansan keskellä. Se on uppiniskainen kansa.

Silloin tulemme tähän pian tämän meidän tekstimme, eli Mooses alkaa tinkaamaan Jumalalta, että Jumala olisi tämän kansan keskellä. Ei se muuten pääse perille. Ja niin tämä keskustelu menee siihen pisteeseen, että Jumala sitten lupaa, että minä olen. Sanoo täällä näin, että Herra vastasi Moosekselle: Minä teen sen, mitä minulta pyysit, sillä olen mieltänyt sinuun ja tunnen sinut.

Jumala oli siis mieltynyt Moosekseen sen verran. Palaa vielä, kun taas tuli mieleen. Nimittäin kun Mooses oli siellä vuorella ja Jumala lupasi tuhota tämän kansan, että minä tuhoan tämän kansan, mutta sinä saat jäädä eloon, niin tuo Mooses sanoi, että jos niin on, niin ota sitten minunkin nimeni pois elämänkirjasta. Ja tämähän ei käynyt Jumalalle, sillä Jumala oli mieltynyt Moosekseen eikä hän tahtonut sitä.

No nyt sitten tämän jälkeen Mooses haluaa ikään kuin varmuuden siitä, että Jumala on kansansa keskellä. Ja nyt me tulemme tähän meidän tekstimme. Silloin Mooses sanoi: Anna siis minun nähdä kunniasi. Vanhempi käännös sanoo, että silloin hän sanoi: Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi.

Tuo kunnia ja kirkkaus se oikeastaan liittyy tuohon, mitä tässä tekstissä tulee jäljempänä, kun täällä puhuttiin Jumalan kasvojen näkemisestä. Nyt siis Mooses pyytää, että pyytää ikään kuin vahvistusta siihen, että hän tietäisi, että Jumala on kansansa johdattajana ja keskellä.

Niin hän haluaa nähdä Jumalan kunnian tai kirkkauden. Jumalahan oli ilmestynyt siellä aiemminkin tällaisessa pilvipatsaassa ja tällaisella kirkkaudella. Nyt Mooses haluaa tällaisen vahvistuksen, niin mitä Jumala vastaa?

Jumala sanoo: Herra sanoi, minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.

Tuo vanhempi käännös ei sano tätä Herran nimeä Jahve täällä ja sanotaan näin, että ja tahdon saarnata Herran nimeä sinun edessäsi. Mutta sen verran tutkin tuota Jahve-nimeä. Se viittaa Jumalan nimeen minä olen.

Ja nyt siis Jumala antaa Moosekselle vahvistuksen, että minä olen eli minä olen läsnä oleva Jumala ja tuo Jahve oli Jumalan tällainen erityinen nimi. Ja kun Jumala lausuu tämän Jahve, niin hän menee takuuseen oman nimensä kautta. Eli Jumala ikään kuin vannoo nimensä kautta, että antaa sen vahvistukseksi, niin kuin joku esimerkiksi tekee jonkun sopimuksen, niin laittaa nimensä alle, kirjoittaa sopimuksen.

Niin Jumala sanoo siis näin, että minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve.

Sitten minulla heräsi tässä sellainen kysymys, että kun tähän samaan jakeeseen tulee heti perään tämä, että Jumala sanoo, että minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon. Niin minä mietin, että miten se oikein liittyy tähän asiakokonaisuuteen.

Ja se liittyy sillä tavalla, kun nyt Jumala kulkee tuon Mooseksen ohi, jonka hän asettaa, niin kuin me kuulimme täällä, että hän asettaa hänet kallion koloon ja suojaa häntä kädellään niin, että Mooses ei näe Jumalan kasvoja.

Nousee siis kysymys, että miksi, mitä se merkitsi, että Jumala ei näyttänyt Moosekselle kasvoja, vaan sanoo, että joka näkee ne, niin se kuoli. Tutkin tuota asiaa ja minusta se sopi kyllä oikein hyvin nimittäin tämä, että Jumala ei ilmoita meille kaikkea, on asioita, jotka eivät parjastu meille.

Ja se asia keskusteluun Jahveen sillä tavalla, että Jumala sanoo Moosekselle itse asiassa sen, minkä hän sanoo meillekin tänä päivänä. Nimittäin sen, että tyydy minun armooni. Eli tuo sana, että minä armahdan ja annan anteeksi kenelle minä haluan, tämä on meille tänä päivänä evankeliumia.

Ajattelepa, jos me joutuisimme tässä Jumalan huoneessa miettimään sitä, että niin kuin sielunvihollinen meille saarnaa, että sinä olet niin suuri syntinen, että sinulle ei enää kuulu Jumalan armo. Eli sielunvihollinen laittaisi mittaamaan Jumalan armoa.

Onko se sinulle, veljeni ja sisareni, sielunvihollisen saarna, että sinä olet niin syntinen ja niin paljon rikkonut Jumalaasi vastaan, että Jumala katuu, että se on sinut lapsuksesi ostanut? Eli tulee sellainen ajatus, että onko Jumala tehnyt siinä virheen, että se on näin huonoa ainesta valinnut lapseksi.

Ja kyllästyy ja heittää sinut ja minut pois kädestään, että minä en halua sinua enempää kuljettaa. Ei vaan tässä Jumala ei mittaa meitä sen mukaan, mitä me olemme, vaan Jumala armahtaa syntistä. Jumala armahtaa katuvaa syntistä.

Eli tänäkin iltahetkenä sinun rakas veljeni ja sisareni ei tarvitse miettiä sitä, että minä olen niin suuri syntinen ja niin paljon rikkonut, että onko minulla enää lupa uskoa, vaan hän, joka on sinut kädellä ottanut, hän on lunastanut, minä nostan kannan ja pelastan.

Eli tänäkin iltahetkenä sinulle, joka löydät itsesi syntisistä suuremmaksi, sinulle kuuluu Jumalan armo. Ja tässä, kun Jumala lausuu tämän Jahven, niin siinä Jumala tulee meitä lähelle ja antaa sen merkin, että minä olen armollinen ja minä olen läsnä. Minä olen on Jumalan nimi.

Eli tänäkin iltana Jumala on kansansa keskellä. Sitähän tässä Mooses halusi vakuutuksen siitä ja näin mekin saamme siitä vakuuttua, että Jumala on meidän kanssamme.

Hetkeksi Jumala siis asettaa tuon Mooseksin sinne kallion koloon ja suojaa häntä kämmenillään siksi, että Jumala suojeli tai oikeastaan esti sen, että Mooses ei nähnyt Jumalan kasvoja. Hänen ei tarvinnut. Jumala varjeli sen, että Mooseksin ei tarvinnut lähteä tutkimaan ja katsomaan, että mikä todella Jumala on.

Vaan hänelle riitti tuo nähdä Jumala takapäin, niin kuin tässä sanottiin täällä viimeisessä jakeessa, että sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.

Niin tässä Moosekselle näytettiin Jumalasta kuitenkin jotakin. Ja se jotakin, mitä me saamme nähdä, on ne työt, mitä Jumala tekee ja mitä Jumala on tehnyt.

Ja niin kuin mekin saamme, niin kuin hän sanoo tässä edellä, että annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi, niin oikeastaan tässä kohdassa oli tämä vanha käännös, sanoo minun mielestäni hyvin, kun sanoo, että annan kaikki minun hyvyyteni käydä sinun kasvojesi edellä.

Eli siinä tulee tuo se osa Jumalasta näkyviin, mikä riittää meille. Eli kun Jumala näyttää meille hyvyytensä, että minä armahdan ketä minä armahdan ja annan anteeksi kenelle minä anteeksi annan.

Eli siinä tulee tuon Jumalan laupeus ja armahtavaisuus. Ja se keskeisesti tulee näkyviin tuo Jumalan armo Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, jonka hän on antanut meidän edestämme.

Hän suojaa meitä, ettei me ole siellä korven matkalla. Niin se tänäkin päivänä johtaa omaa kansaansa. Ohjaa sitä täällä myrskyjen keskellä. Mutta myöskin samalla jokaista yksittäistä Jumalallasta. Hän on meidän kanssa. Hän on sinun kanssasi, joka ehkä siellä tuulisellakin vartiopaikalla tunnet joskus pelkoa ja väsymystä.

Eli sinua rohkaiskoon tämä Jumalan sana, että Herra on meidän kanssa. Hän on sinun kanssasi ja saat nytkin jäädä turvallisesti uskomaan kaikki synnit ja matkan viet anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Sielun rauhaan ja vapautukseen ja iloon asti. Jeesuksen nimeen, aamen.

Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra valista kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.