Seurapuhe Vaasan RY:llä 26.06.2005

Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän isältämme ja veljeltämme Herralta Jeesukselta, Kristukselta. Aloitamme yhteisellä rukouksella Sionin laulun 101 sanoin.

Oi isä, muista lapsiasi, annamme hyvään huomahasi huolemme matkanmaisen. Soit leivän tähän päivään, armosi mitan riittävän, sauvaksi horjuvaisen. Sun lastes vaivat tunnethan, kun kuulet meidän huutavan. Oi isä rakas auta, suo meille apus, lohdutus, sun kalliin veresi puhtaus, poikasi kuolon kautta.

Kaita on lastes uskon tie, niin usein vaivain kautta vie. Syntimme puskaa tuottaa. Anteeksi anna syntimme, priiskoita oma tuntomme. Armosi saamme luottaa. Varjele Herra Jumala, lapsina meitä talleta, sun valtakunnassasi. Kadonneet seurakuntaas tuo, sun armoistuimesi luo ja siunaa rauhallasi.

Kiitoksen tuomme armostas, kun meille suuren kunnias. Kiitos. Sen kautta Anna.

Kun pääsin päivä valkenee, ei turmiota synti tee. Taivahan iloon kannat.

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä johdata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tälle pyhäpäivälle eräs epistolateksti on Efessiläiskirjeen toisessa luvussa ja kestää 19. luvun loppuun. Mutta otan tähän kaksi jaetta edempää eli ja kestää 17. alkaen ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Ja on tullut evankeliumin kautta rauhaa ilmoittamaan teille, jotka taampana olitte ja niille, jotka läsnä ovat. Sillä hänen kauttansa me molemmin yhdessä hengessä saamme isää lähestyä. Niin, ettepä te silleen ole vieraat ja muukalaiset, vaan pyhäin kylän miehet ja Jumalan perhe.

Apostoleet. Apostolein ja profeettaen perustuksen päälle rakennetut, jossa Jeesus Kristus paras kulmakivi on, jonka päälle kaikki rakennus toinen toiseensa liitetään ja kasvaa pyhäksi templiksi Herrassa, jonka päälle te myös rakennetaan Jumalalle asuinsijaksi hengessä. Aamen.

Efessiläisille, joille tämä kirje oli kirjoitettu. Tässä apostoli Paavali puhuu Jumalan valtakunnasta. Ja puhuu siitä perustuksesta, josta jo tuossa alkuvirressä me veisasimme. Siinä Sionia muistutettiin, että perustuksessa on luja.

Tuo Efesso tulee raamatussa esiin muuallakin. Paavali joutui vaikeuksiin eräällä matkalla, kun tapahtui niin, että tuossa Efessossa oli monia parannuksen tekijöitä. Ja tuo Efesso oli jumalaton kaupunki. Siellä oli Diana Jumala, jolla oli temppeli. Ja siellä oli eräs hopeaseppä, joka teki näitä Diana Temppelin pienoismalleja.

Ja kun ihmiset, isät lakkasivat palvelemasta epäjumalia, niin tuo kaupankäynti silloin kärsi. Ja tuo hopeaseppä yllytti kansaa niin, että he kävivät vastustamaan tuota opetusta, Jumalan valtakunnan opetusta ja Paavalia.

Eli tällaisille ihmisille nyt Paavali tässä kirjoittaa, jotka ovat saaneet parannuksen armon maailmasta. Hän tässä luvun alussa sanoo, ja myös herätti teidät, kuin te kuolleet olitte ylitse käymisten ja syntien tähden.

Eli nyt tämä kirje on kirjoitettu uskovaisille ihmisille, Jumalan pyhille, sellaisille ihmisille, jotka ovat eläneet synnissä, eläneet maailman keskellä, ovat tuosta krallista lapsuuden uskosta, mikä heillä syntymässään jo oli, ja jo ennen syntymää oli heille Jumalan poika valmistanut, ja he saivat uskovaisina syntyä tähän maailmaan.

Mutta pian tuon epäjumalan palveluksen ja syntisen maailman keskellä olivat kadottaneet elävän uskon ja elävän toivot.

Tapahtuuko meidän aikanamme tällaista? Onhan meillä sentään hyvin luterilainen maa. En muista prosenttilukua, mutta taitaa mennä yli yhdeksänkymmentä prosenttia.

Tapahtuuko meidän päivinämme sillä tavalla, että ihminen, joka syntyy tähän maailmaan, jää vaille oikeaa opetusta ja kulkeutuu pahaan maan? Me vastaamme, että kyllä tapahtuu ja tapahtuu niin runsaasti, että jos ajattelemme tätä juhannusta, mitä olemme saaneet viettää, niin sehän on oikeastaan kääntynyt pois kaikesta kristillisestä perinteestä.

Siitä on tullut irstauden ja juominkien juhla. Silloin ihmiset elävät niin kuin joskus korintolaisista sanottiin, että elävät korintolaisittain. Eli kaikenlainen pahuus ja vuoruus ja saastaisuus vehottaa meidänkin maassamme.

Ei siis ole niin, että vaikka maassa yleisesti tunnustetaan luterilaista oppia, niin ei se merkitse, että koko kansa olisi silloin uskomassa. Ei näin vaan.

Edelleenkin on sillä tavalla, niin kuin on Jeesuksen aikana ollut ja aina, että täällä maailman keskellä on vain pieni joukko. Pieni uskovaisten joukko, sellainen pyhien perhe, josta tämäkin raamatun kohta meille puhuu.

Niin kuin me luimme täällä. Se oli yhdeksännessätoista jakeessa tästä puhuttiin.

Eli nyt Paavali oli saarnannut täällä Efesissä ja ihmiset olivat uskoneet. Eli tuo elävä sana oli vaikuttanut.

Niin kuin me tästä tekstissä me luimme ja on tullut evankeliumin kautta rauhaa ilmoittamaan teille, jotka taampana olitte ja niille, jotka läsnä olivat.

Jumalalla on ihmeellinen rakkaus langennutta ihmistä kohtaan. Vaikka ihminen joutuu syntien ja ylitsekäymisten kautta eroon Jumalasta, hylkää Jumalan tiet, niin Jumala kutsuu ihmistä. Hän herättelee ja saarnauttaa tuota evankeliumia.

Ja tuon evankeliumin kautta oli nämä efesiläisetkin päässeet lähelle. Ne, jotka olivat kaukana, oli nyt siirretty lähelle.

Me elämme sellaista, sanommeko, kulta-aikaa meidänkin maassamme. Tälläkin hetkellä monilla paikkakunnilla julistetaan elävää evankeliumia. Sitä evankeliumia, joka on voimallinen siirtämään ihmisen, joka on kaukana Jumalan valtakunnasta.

Kulkeutunut niin kuin se tuhlaajapoika sinne kauaksi vieraalle maalle. Niin evankeliumi on voimallinen siirtämään tuon kaukana olevan ihmisen lähemmäksi.

Jopa niin lähelle, että tuo ihminen voidaan liittää Jumalan perheeseen.

Niin kuin tässä sanottiin, että niin ettepä te silleen ole vieraat ja muukalaiset, vaan pyhäin kylämiehet ja Jumalan perhe.

Sellaiset ihmiset, jotka ovat Jumalan valtakunnasta katsottuna vieraita ja muukalaisia, kun tällainen ihminen tekee parannuksen, niin ei häntä aseteta Jumalan huoneessa ikään kuin sellaiseen asemaan, että hän olisi jollakin niin kuin eri luokalla, vaan hän pääsee keskelle Jumalan valtakuntaa, ja hänelle annetaan kaikki taivaan tavarat ja aarteet.

Hän pääsee isän runsaaseen armopöytään, ja tapetaan vielä se syötetty vasikka niin kuin sillä tuhlaajapojalla.

Oli asia, että kun se tuhlaajapoika, joka oli kaiken menettänyt, niin vanhempi velikin katsoi hyvin karsaasti, että miksi tuo mies, joka on jo omaisuutensa käyttänyt ja tuhlannut, niin hänet otetaan noin runsaasti riemulla vastaan, että tapetaan vielä syötetty vasikka ja pidetään juhlat.

Ei asetettukaan niin kuin tuhlaajapoika oli ajatellut, että jos hän pääsisi vaikka yhdeksi palvelijaksi sinne isän huoneeseen, niin sekin riittäisi. Ei, hänet otettiin avosylin vastaan.

Näin tapahtui niille efesiläisillekin. Ei niitä otettu sinne ikään kuin toisen luokan kansalaisiksi, kun he olivat pakanakansasta, vaan heidät otettiin keskelle Jumalan perhettä.

Ja kun on perheenjäsen, niin se on sisari ja sitä sanotaan sisareksi ja veljeksi, niin kuin Paavali sanoi ja monet muutkin apostolit, että rakkaat veljet ja niin edelleen.

Niin sillä tavalla nämä efesiläisetkin ne olivat päässeet pyhäin kylänmieheksi ja Jumalan perheeseen.

Uusikäynnys puhuu tuosta pyhäin kylänmieheksi. Pyhäin kylänmieheksi. Pyhäin kylänmieheksi. Pyhäin kylänmieheksi. Puhuu muistaakseni Jumalan kansana.

Se on ihan hyvä käynnys. Nimittäin täällä maailmassa on Jumalan kansa. Se on juuri toisilla sanoilla tämä Jumalan perhe ja Jumalan kansa.

Yleisemmin me käytämme nimeä Jumalan valtakunta. Se on kuinka suuri asia. Jumala on laskenut tänne maan päälle armovaltakuntansa.

Ja ei siinä vielä, mutta että hän vieläkin kokoa ja kutsuu pyhän henkeensä kautta, evankeliumin kautta, tähän Jumalan valtakuntaan niitä ihmisiä, jotka ovat kauaksi joutuneet.

Ja ei vielä sekään riitä, vaan että hän tässä armohuoneessa hoitaa niillä kahdella penningillä niitä heikkoja Jumalan lapsia.

Sinäkin rakas veljeni ja sisareni, joka tänä päivänä olet tullut seuroihin. Et ole tullut tänne tavan vuoksi, vaan ikään kuin kuulemaan sitä, että vieläkö minulle kuuluu taivaasta terveisiä.

Aivan kuin, että vieläkö minulla on oikeus uskoa.

Joskus sieluvihollinen kiusaa Jumalan lasta niin, että sanoo, että ei sinulla enää ole oikeutta uskoa, kun sinä olet niin suuri syntinen. Sinä olet joutunut moniin vikoihin ja virheisiin.

Se tekisi, katkaisisi uskomisen tien.

Jeesuksen nimessä ja vedessä on kaikki synnit anteeksi.

Mutta tämä on sellainen armon valtakunta, jossa ei ole niin suurta syntistä, ettei hänelle armo kuuluisi.

Kaikista suurimmallekin syntiselle kuuluu tänäkin päivänä kaikkien syntien anteeksiantamus.

Tekin rakkaat ystävät, jotka olette nettiradion ääressä, Jumala tuntee teidän ajatuksenne. Hän tahtoo myöskin teitä olla sanansa kautta ruokkimassa ja rohkaisemassa uskomaan tällä kaidalla taivaan tiellä, että me kerran yhdessä joukossa saisimme lähteä täältä maasta silloin, kun kuulemme pasuunan äänen.

Silloin kun koittaa se päivä, että taivaat menevät pois pauhin alla ja maata ei silleen ole.

Silloin on sellainen hetki, että täältä maasta nousee silloin se joukko, valkopukuisten joukko, Herraa Jeesusta vastaan.

Se on suuri hetki.

Se on suuri hetki.

Se on sellainen, että me tänä päivänä rukoilemme, että minä saisin olla silloin tuossa joukossa.

Että ei minun tarvitsisi jäädä siihen joukkoon, josta sanotaan, menkää pois minun tyköni. Minä en ole ikinä teitä tuntenut.

Iankaikkiseen vaivan paikkaan.

Se on niin hirvittävä tuo kadotuksen vaiva, että siitä on sanottu Raamatussa, että tulta ei ikinä sammuteta, eikä heidän matonsa ikinä kuole.

Ja Raamattu esittää vain kaksi paikkaa, kaksi mahdollisuutta.

Ja kun he ovat aloittaneet, niin he ovat saaneet käydä sisälle Jumalan valtakuntaa. Heistä oli tullut näitä pyhäin kylän miehiä.

Ja he tahtoivat juurtua ja kasvaa tuossa Jumalan valtakunnassa.

Niin kuin tämä, mitä täällä Paavali sitten myöhemmin sanoo, jonka päälle kaikki rakennus toinen toiseensa liitetään ja kasvaa pyhäksi templiksi Herrassa.

Eli tuo Jumalan huone, Jumalan valtakunta, on siis sellaisen perustuksen päällä, niin kuin tässä sanottiin, jossa Jeesus Kristus on paras kulmakivi.

Eli tuo perustus on siis apostolein ja profeettaen perustuksen päälle rakennettu, jossa on siis tällainen kallis kulmakivi.

Raamatussa toisaaltakin puhutaan tästä kallista kulmakivestä. Muistaakseni Pietari siitä sanoo, että teille, jotka uskotte, on se kivi kallis.

Mutta niille, jotka eivät usko, ne ovat tämän kulmakiven hyljänneet, ja se on tullut niille loukkauskiveksi ja pahennuksen kallioksi.

Mutta niille, jotka uskovat, on tämä valittu ja kallis.

Tällainen kulmakivi on Jumalan valittu valtakunnassa.

Sen verran teille lapsille, kun tässä puhutaan kulmakivestä, niin se merkitsee sitä, että tuo rakennus ennen vanhaan, kun rakennettiin, niin se oli hyvin merkittävä.

Itse luin sitä jostakin kirjasta, niin siinä oli sillä tavalla, että sen varassa oli sivuseinät rakennettu, niin että jos tuo kulmakivi olisi jotenkin siirretty pois, niin tuo koko rakennus olisi tuhoutunut.

Ja nyt on Jeesusta verrattu tähän kulmakiveen, eli jos tuo kulmakivi ei olisi Jumalan valtakunnan perustuksena, niin tämä valtakunta olisi jo aikaa hajonnut.

Mutta se on kestänyt tuskat ja vaivat, niin kuin me edelleen, kun me lauloimme tuota alkulaulua, alkuvirttä, niin siinä, vaikka Siion oli saanut kestää myrskyt ja koettelemukset ja vaivat ja vainot ja monet vaiheet, niin se ei ollut sordunut.

Tällainen on tämä kulmakivi.

Ja sehän merkitsee sitä, tuo perustus, että mehän puhumme silloin Jumalan sanasta.

Eli tuo elävä Jumalan sana kaikuu täällä Jumalan huoneessa.

Ja koska se on elävä, niin siinä on myöskin Jumalan voimaa.

Jumala on pannut sanaansa voimaan, että joskus me saatamme kyllä epäillä ja ajatella niin, että kun on tapahtunut niin luopumus, ihmiset ovat kääntäneet itsensä pois ja niin kuin alussa sitä mainitsin, miten syntielämä rehottaa meidänkin maassamme, niin ei meidän tarvitse työntää, mutta meidän pitää ajatella sillä tavalla, että turha saarnata.

Ei, ei näin, vaan tuo Jumalan sana on elävä ja voimallinen.

Se pysäyttää ihmisen, vaikka hän olisi kuinka kovassa menossa ja vauhdissa.

Niin se ottaa ihmisen kiinni ja pysäyttää hänet.

Ja silloin kun Jumalan sana pysäyttää, voi olla, että tuolle ihmiselle tulee vaikea olo.

Paavali sanoo, että kun laki tuli, niin synti virkosi ja minä kuolin.

Eli kun Jumalan pyhä laki pysäyttää ihmisen, niin siinäkin on Jumalan suurta rakkautta.

Jumala puhuttelee ihmistä ja herättää niin kuin hän oli herättänyt nämä efesiläiset, jotka olivat juosseet, niin kuin täällä sanottiin, joissa te muinen vaelsitte tämän maailman juoksun jälkeen ja sen pääruhtinaan, jolla tuulessa valta on, nimittäin sen hengen jälkeen, joka nyt epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa.

Että näillä efesiläisissä lapsissa, jotka ovat, ja efesiläisilläkin voimme sanoa, että heilläkin oli ollut juoksu ja vauhti päällä, mutta Jumala oli herättänyt heidät.

Ja sitten kun Jumala herättää, niin ei ole se itse tarkoitus, että ihminen herätetään ja se jäisi heränneelle tunnolle.

Suuriin suhteisiin on, että suuriin synnin tuskiin ja valittamaan.

Kyllä sellaistakin opetusta löytyy meidän maastamme.

On sellaisia heränneitä ihmisiä, jotka tavoittelevat tällaista suurta synnin tuntoa ja suurta parkua ja itkua, mutta se ei ole tavoittelemisen arvoinen.

Jumalalla on tarkoitus, että kun se herättää ihmisen, niin se lähettää evankeliuminsa.

Se lähettää, niin kuin nyt vietämme apostolien päivää, niin se lähettää apostolit, se lähettää saarnamiehet, jotka julistavat hyvää sanomaa.

Ajatelkaapa sitä Jerikontien matkaajaa, joka oli siellä lain tappamana raatona makasi, oli joutunut ryövärien käsiin.

Ja siellä, alasti riisuttuna, puoli kuoliaaksi hakattuna, makaa siellä tieohessa, ja siellä menee pappi ja leviittä menee ohi.

Jos ei sieltä olisi tullut laupiasta samarialaista, niin huonosti olisi tuo miesrievun käynyt.

Mutta tässäkin me näemme Jumalan ihmeellisen rakkauden, että kun se herättää ihmisen, niin se lähettää tuon laupiaan samarialaisen, joka tulee ja nostaa tuon ihmisen sieltä juhtansa selkään, ja vie majataloon ja antaa hoitopenningit.

Ihmeellinen on tämä Jumalan valtakunta, se majatalo, jossa nuo hoitopenningit riittää.

Ja se laupias samarialainen sanoi, että jos tuo kuluttaa enempi, niin minä palatessani maksan.

Ja Ilmestyskirjassa sanotaan, että katso, minä tulen pian, ja minulla on minun palkkani myödä.

Eli silloin suurikulutuksen enkin, sinä joka epäilet, että minä olen niin suurikuluttaja, paljon kulutan tässä Jumalan huoneessa, ei sinun tarvitse epäillä.

Mutta tuo hoitopenningit riittää, ja kerran sinä heikolla uskolla voitat sellaisen, mitä ei meidän savikierimme osaa kuvailla.

Me emme voi sitä kertoa.

Raamatussa on vain väläyksenomaisesti kerrottu siitä, mikä osa on niillä, jotka voittavat.

Efesiläiset olivat saaneet tulla liitetyksi Jumalan huoneeseen, siihen rakennukseen, joka lepäsi vankkumattomalla perusteella.

Mutta sama perustus, Jeesuksen nimessä ja vedessä on kaikki synnit anteeksi, sama perustus on vielä tänäkin päivänä.

Jumala on säilyttänyt tämän perustuksen, sama Jumalan huone lepää vielä tällä perustuksella, ja edelleen kaikuu tuo elävä evankeliumi kutsuvana ja kokoavana.

Se merkitsee sitä, että jos tänäkin päivänä tätä puhetta kuuntelee joku sellainen, joka tuntee, että minä en ole liitettynä tuohon Jumalan rakennukseen, niin minä voin kertoa sinulle iloisen asian.

Tänäkin päivänä tuohon rakennukseen liitetään niitä ihmisiä, jotka ovat kauaksi joutuneet.

Niitä on vuosikin. Niitä on vuosikin. Niitä on vuosikin. Niitä on vuosikin.

Tuhansia liitettyjä liitetään tänäkin päivänä.

Edelleen tuo elävä ja voimallinen sana on niin voimakas, että se voi siirtää ihmisen sielun vihollisen vallasta Jumalan valtakuntaan.

Mutta me tiedämme, että tulee sellainen aika, että raamattu sanoo, että ovet katua vastaan suljetaan ja myllyn ääni vaikenee.

Nyt on työn aika. Nyt myllyssä jauhetaan. Evankelin sanaa kaikuu.

Voimme sanoa kaikkialla maailmassa.

Paljon on parannuksen tekijöitä.

Paljon on niitä, jotka haluavat tulla vielä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Mutta paljon on niitä, jotka kääntyvät ahtaan portin kohdalla takaisin.

He katsovat, että portti on liian ahdas. Tie on liian kaita. Ja kääntyvät pois.

Tämä Jumalan rakennus, niin kuin tässä sanottiin, jonka päälle kaikki rakennus toinen toiseensa liitetään ja kasvaa pyhäksi templiksi Herrassa, jonka päälle te myös rakennetaan Jumalalle asuinsijaksi hengessä.

Niin kuin ne tarkastavat.

Rakkaavaisesti katsomme tätä jaetta, niin tässä puhutaan yhdestä rakennuksesta, jonka päälle kaikki rakennus toinen toiseensa liitetään.

Ei siis niin, että tehtäisiin eri rakennuksia.

Ei näin, vaan kaikki liitetään tuohon yhteen ja samaan rakennukseen.

Tämäkin on sellaista kovaa puhetta tälle maailmalle, kun Jumalan valtakunnasta saarnataan, että ei ole kuin yksi Jumalan valtakunta ja Jumala vanhurskauttaa ihmisen vain yhdellä tavalla.

Ja sitten kun sanotaan vielä, että ihminen tulee liittää tähän Jumalan huoneeseen tai hän ei pelastu, niin monet suuttuvat.

Ja ajattelevat, että tuo on ahdasmielisyyttä.

Näin ajatteli Eesaukin.

Kun Eesau, jonka kaiken järjen mukaan piti olla perillinen, niin hän tulee isänsä luo.

Ja isä oli siunannut Jaakoppia.

Ja Eesau tulee ja kun hän kuulee, että Jaakopp on saanut siunauksen, niin hän vaikeroi, että vain yksikö siunaus sinulla on.

Eesau kääntyi pois.

Hänelle ei mahtunut, että hänen olisi pitänyt tulla siunatuksi samalla siunauksella.

Tosin Jaakoppihan tarjosi sitä, kun hän tuli pakomatkalta, niin hän tarjosi sitä myöskin Eesaulle.

Muistamme Naiman syyrialaisen, joka ajatteli, että kyllä Avanan ja Parfaran virrat ovat puhtaampia kuin kaikki Israelin virrat.

Kun profeetta oli sanonut, että hänen pitäisi Jordanissa peseytyä seitsemän kertaa, niin tuohan oli hölmöä, kun oli puhtaampiakin virtoja olemassa.

Hän kääntyi pois.

Mutta kuitenkin hänelle kävi onnellisesti, kun hänellä oli se uskovainen palvelustyttö, joka siellä saarnasi, että olisi kannattanut kuitenkin tätä kokeilla.

Kun tauti vain tuli yhä pahemmaksi ja kuolema lähestyi, niin se Naiman syyrialainen meni ja peseytyi siellä Jordanissa.

Kerrotaan, että hänen ihonsa tuli niin kuin nuorukaisen iho, joka äsken oli ollut täynnä sairautta.

Kaikenlaista arpea, niin nyt hänestä tuli iholtaan niin kuin nuorukainen.

Ihmeellinen tämä Jumalan evankeli.

Jumalan siunaus, mikä täällä Jumalan valtakunnassa kaikuu.

Me olemme saaneet olla tällaisen Sionin keskellä.

Sionin keskellä.

Ja kuollut meidän syntiemme tähden.

Vielä luotaa Jumalan huoneessa tuo veri, joka puhdistaa kaikesta synnistä.

Vaikka meidän syntimme olisivat veriluskeat, ne tulevat niin kuin villan valkeiksi.

Tällainen armon virta juoksee Jumalan Sionin keskellä.

Sinäkin rakas veljeni ja sisareni.

Joka Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Sinäkin, joka tunnet epäilyksiä, tunnet kiusauksia ja suurta puutetta siitä, että minä olen niin syntynyt, niin sinulle kuuluu Jumalan armo.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Saamme näin tälläkin hetkellä jäädä uskomaan Jeesuksen nimeen.

Aamen.

Iljennämme Herran siunaukseen.

Herra, siunaa meitä ja varjele meitä.

Herra, valista kasvosi meille ja ole meille armollinen.

Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi, isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen.

Aamen.