Seurapuhe Vaasan RY:llä 08.04.2007

Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Aloitamme yhteisellä kiitoksella ja rukouksella. Rakas taivaallinen Isämme, me kiitämme tänä pääsiäispäivänä sinua kaikista niistä lahjoista, joita olet meille antanut. Suurimpana lahjana ihmettelemme sinun rakkauttasi siinä, että olet oman poikasi antanut kuolemaan meidän edestämme. Olet herättänyt hänet meidän vanhurskauttamisemme tähden. Näin olet avannut meille pääsyn sinun luoksesi, kirkkauden maahan.

Me, Isä rakas, kiitämme sinua kaikista niistä lahjoista, joita olet antanut ja siunaat meidän elämässämme. Tällä hetkellä me pyydämme sinulta, että sinä olisit avaamassa sinun pyhää sanaasi. Sillä sinä näet meidän sydämemme. Tiedät meidän ajatuksemme. Ja tiedät, mitä me tällä hetkellä tarvitsemme. Niin me pyydämme, että sinä olisit sanallasi luokkimassa ja vahvistamassa sinun lapsiasi. Että me emme väsyisi tällä korven matkalla, vaan että kerran pääsisimme taivaan kotiin.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä johdata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Luen puheenjohdannoksi tälle ensimmäiselle pääsiäispäivälle merkityn Vanhan testamentin tekstin, joka on Hesekielin kirjassa, luvussa 37, jakeet ensimmäisestä neljänteentoista. Ja sanat kuuluvat:

Jeesuksen nimeen. Ja Herran käsi rupesi minuun, ja Herra vei minun hengessä ja asetti minun lakialle kedolle, joka oli luita täynnä. Ja hän johdatti minun niiden kautta aina ympäriinsä, ja katso, siinä oli sangen paljon luita kedolla, ja katso, ne olivat peräti kuivettuneet.

Ja hän sanoi minulle: Sinä ihmisen poika, luuletkos nämä luut jälleen elämäksi tulevan? Ja minä sanoin: Sinä Herra, Herra sen tiedät.

Ja hän sanoi minulle: Ennusta näistä luista ja sano heille: Te kuivuneet luut, kuulkaat Herran sanaa. Näin sanoo Herra, Herra näistä luista: Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja teidän pitää eläväksi tuleman. Ja annan teille suonet, ja kasvatan lihan teidän päällenne, ja vedän nahan teidän päällenne. Ja annan teille hengen, että te jälleen eläväksi tulette. Ja teidän pitää tietämään, että minä olen Herra.

Ja minä ennustin, niin kuin minulle käsketty oli. Niin tuli hyminä, kuin minä ennustin. Ja katso, ne rupesivat liikkumaan, ja luut tulivat jälleen yhteen kukin jäsenensä.

Ja minä näin, ja katso, siihen tulivat suonet ja liha päälle, ja hän peitti ne nahalla, mutta ei niissä vielä henkeä ollut.

Ja hän sanoi minulle: Ennusta hengelle. Ennusta sinä, ihmisen poika, ja sano hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä henki, tule tähän neljästä tuulesta ja puhallan näiden tapettuin päälle, että he jälleen eläväksi tulisivat.

Ja minä ennustin, niin kuin hän oli minun käskenyt. Niin tuli henki heihin, ja he tulivat eläväksi, ja seisovat jaloillansa, ja heitä oli sangen suuri joukko.

Ja hän sanoi minulle: Sinä ihmisen poika, nämä luut ovat koko Israelin huone. Katso, he sanovat: Meidän luumme ovat kuivuneet, meidän toivomme on kadonnut, ja me olemme hukkuneet.

Sen tähden ennustaja sanoi heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä avaan teidän hautanne, ja tahdon teitä minun kanssani sieltä tuoda ulos, ja saatan teitä Israelin maalle.

Ja teidän pitää tietämään, että minä olen Herra, koska minä olen teidän hautanne avannut ja teitä minun kanssani sieltä tuonut ulos.

Ja minä tahdon antaa minun henkeni teihin, että te jälleen virkootte, ja tahdon saattaa teitä teidän maallenne, ja teidän pitää ymmärtämään, että minä olen Herra. Minä sen puhun, ja minä myös sen teen, sanoo Herra. Aamen.

Tämä oli erikoinen näky, erikoinen raamatun kohta. Ennustus, en tiedä onko raamatussa samanlaista missään kohdassa. Nyt elämme Babylonia pakkosiirtolaisuutta noin 500 vuotta ennen Kristusta. Tämä mies, Hesekiel, se kuului sanoisimminko yläluokkaan, eli hän oli sivistynyt pappi.

Ja siitä syystä, että hän kuului korkeampaan luokkaan, niin hänet oli viety aikaisemmin tuonne pakkosiirtolaisuuteen, noin kymmenen vuotta ennen Jerusalemin hävitystä. Eli tämä on se historiallinen tausta.

Ja Hesekiel, kun hän puhui kansalle, hän ennusti ensin hyvin voimakkaasti Jerusalemin hävityksestä. Ja nyt sitten sen jälkeen, kun hävitys oli tapahtunut, hän oli lohduttamassa israelilaisia paremmasta toivosta ja siitä, että tämä pakkosiirtolaisuus päättyisi.

Ja nyt siis tämä kansa elää sellaista hetkeä, jossa tuo kansan itsetunto on maahan lyöty. Jerusalem on hävitetty, ja tämä kansa on kärsinyt tällaisen alemmuuden. Voimme kuvitella, miltä tuntuu sellaisen kansan, joka menettää oman maansa. Eli henkisesti tilanne oli raskas.

Mutta ei yksistään tämä, että tämä kansan tilanne oli tällainen kansallisessa mielessä. Mutta vielä heillä oli uhkana se, että tämä yhtenäinen kansa, joka oli Jumalan kansa, olisi nyt hajoamassa ja aivan kuin muuhun muiden kansojen sekaan sulautumassa.

Eli toisin sanoen oli vaarana, että tämä kansa olisi nyt häviämässä.

Mutta vielä kaiken näiden lisäksi. Tämä kansa oli lähtenyt synnin teille. Ja tuolla tiellä oli menetetty elävä usko ja taivastoivo.

Ja nyt tässä tilanteessa tämä profeetta Hesekiel saa erikoisen näyn.

Kun täällä muualla raamatussa puhutaan siitä, miten Herran sana tapahtui Hesekielille, niin tässä raamatun kohdassa tämä alkoi siis sillä tavalla, että Herran käsi rupesi minuun. Ja Herra vei minut hengessä ja asetti minut lakialle kerolle, joka oli luita täynnä.

Nyt Hesekieliä kuljetetaan johonkin paikkaan. Jeremias aikanaan hänet kuljetettiin savevalajan huoneeseen siellä oppimaan savevalajalta. Abraham aikanaan kuljetettiin tähtitaivaan alle. Jumala kysyi: Luetkos nuo tähdet? Näin suuri tulee olemaan sinun jälkeläistösi joukko.

Sanottiin miehelle, jonka aika oli jo mennyt ohi siinä, että hänellä ei ollut enää mahdollisuutta saada lapsia. Oli vaikea uskoa.

Nyt Hesekiel kuljetetaan laaksoon, missä on kuivaneita luita. Ja luita oli paljon. Tässä sanottiin, että kerolle, joka oli luita täynnä. Ja nyt henki kuljettaa ympäriinsä tässä laaksossa.

Ja Hesekiel näkee, että ne ovat perätikuirettuneet. Ja hänelle kysytään: Sinä ihmisen poika, luuletkos nämä luut jälleen eläväksi tulevan?

Inhimillisesti tuohon olisi ollut helppo vastata: Ei mitään mahdollisuutta. Ei mitään mahdollisuutta.

Jeesusta kutsuttiin sinne Betaniaan, kun Laatsarus oli kuollut. Kun Laatsaruksen hauta avattiin, niin Laatsarus, joka oli neljä päivää ollut, haisi. Inhimillisesti näytti, ei mitään mahdollisuutta enää elämään.

Kun Kristus kuoli ja hänet haudattiin, opetuslapset varmasti ajattelivat, että hän on kuollut. Ei mitään mahdollisuutta.

Nyt Hesekiel. Hesekiel esitetään tämä kysymys. Ja hän vastaa: Sinä Herra, Herra sen tiedät.

Hesekiel tiesi ja uskoi, että Jumala on kaikki valtias. Hänellä on voima ja valta. Hesekiel, joka oli saarnamies, hän ei lähtenyt mittailemaan, miten Jumala voi vaikuttaa, miten Jumalan sana vaikuttaa. Sinä Herra sen tiedät.

Kyllä mekin joudumme inhimillisesti tilanteisiin. Ajattelen, että täällä saattaa olla tänäkin päivänä teitä rakkaita veljiä ja sisaria, Jumala on epäuskoisia omaisia. Oletko joskus epäillyt, että he eivät käsitä parannusta? Jumala tietää ja Jumala voi herättää. Jumala voi herättää ihmisen tunnon.

On tilanteita, tiedän tapauksia, että Jumalan kieltäjä on saanut piston sydämeensä ja on tehnyt parannuksen.

Nyt tässä henki sanoo, ja hän sanoi minulle: Ennustan näistä luista ja sano heille: Te kuivettuneet luut, kuulkaat Herran sanaa. Näin sanoo Herra, Herra näistä luista: Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja teidän pitää eläväksi tuleman. Ja annan teille suonet, ja kasvatan lihan teidän päällenne, ja vedän nahan teidän päällenne, ja annan teille hengen, että te jälleen eläväksi tulette. Ja teidän pitää tietämään, että minä olen Herra.

Nyt Hesekiel sai tehtävän saarnata kuiville luille. Kyllä siinä olisi ajatellut, että saarnamiehellä menee järki hokaraksi. Kannattaako tehdä työtä?

Mekin saatamme joskus olla jossakin saarnaamassa. Voi tulla inhimillisiä ajatuksia, kannattaako tehdä työtä?

Raamatussakin kerrotaan, oliko se Jesajaksista, joka sanoi: Herra, kuka uskoo meidän saarnamme? Kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

Jos tämä työ olisi saarnaajan vallassa, saarnaajan voimassa ja saarnaajan taidossa, niin se työ olisi jo loppunut. Mutta ne ei ole sanoissa, vaan se on Jumalan voimassa.

Tätä työtä tehdään Jumalan voimalla, ja tuo elävä sana, siinä on Jumalan henki. Ja vaikka ne sanat ovat vajavaiset, niin ne ovat vaikuttavat. Koska Jumalan sana, se ei palaa tyhjänä, näin Raamattu sanoo.

Se on lähetetty, ja kun Jumala on sen lähettänyt, niin se ei palaa tyhjänä, vaan tekee sen, mitä varten se on lähetetty. Se joko parantaa tai pahentaa.

Ei tämä Hesekiel estele. Ei hän sano, että turha vaiva. Hän tekee niin kuin Jumala käskee. Ja minä ennustin niin kuin minulle käsketty oli.

Ja sitten tapahtuu. Alkaa kuulua ääntä. Uusi käynnys sanoo, että alkoi kuulua tällaista luitten kalinaa. Mutta tämä vanhempi käynnys sanoo, että niin tuli hyminä, kuin minä ennustin.

Ja katso, ne rupesivat liikkumaan, ja luut tulivat jälleen yhteen kukin jäseniensä.

Oli erikoinen tilanne. Ajattelin vain, että jos siellä laaksossa olisi joku muu puhunut, niin tuskin olisivat luut ruvenneet liikkumaan.

Voin kertoa erään tapauksen omasta nuoruudestani. Oli uskontotunti. Ja tuolla tunnilla puheet ja keskustelut menivät uskon asioihin. Ja jouduin silloin puolustautumaan sillä sanoilla ja taidoilla, minkä Jumala oli antanut.

Ja tuon keskustelun jälkeen siinä luokassa oli sellaisia urmuksellisia, hengellisiä. Ja heihinkin tuli liikettä. He kokosivat nopeasti joukkonsa kokoon ja menivät johonkin lukusaliin rukoilemaan.

Silloin kun elävä Jumalan sana saarnataan, silloin alkaa syntyä liikettä. Vaikka kuollutta saarnaa julistettaisiin, niin ei synny liikettä.

Luut alkoivat liikkua. Ja kävi niin kuin Hesekielille oli käsketty.

Ja minä näin, katso, siihen tulivat suonet ja liha päälle, ja hän peitti ne nahalla, mutta niissä ei vielä henkeä ollut.

Ja tämän jälkeen hän sanoi minulle: Ennusta hengelle. Ennusta sinä ihmisen poika ja sano hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä henki, tule tähän neljästä tuulesta ja puhalla näiden tapettujen päälle, että he jälleen eläväksi tulisivat.

Ja minä ennustin, niin kuin hän oli minun käskenyt. Niin tuli henki heihin, ja he tulivat eläväksi ja seisoivat jaloillansa, ja heitä oli sangen suuri joukko.

Tapahtui suuri ihme. Ei sillä hyvä, että nuo luut alkoivat liikkua. Ei sekään vielä auta, vaikka kun Jumalan huoneesta saarnataan ja jos laki herättää ihmisen ja ihminen alkaa liikkua heräämään, voi sanoa, että tuo ihminen on hyvällä paikalla.

Sellaisiakin hengellisyyksiä on, jossa katsotaan, että kun ihmisellä on riittävän syvä katumus ja ihminen on heränneellä tunnolla, niin hänellä on hyvä paikka.

Ei näin. Se ei ole hyvä paikka. Ei ollut hyvä paikka Saulus Tarsolaisellakaan.

Joskus on ajateltu, että kun Saulus näki valon välähdyksen ja kuuli Jumalan pojan äänen, hän sai uskon. Mutta näin ei käynyt. Hän tuli sokeaksi. Ja hän ei kolmeen päivään syönyt.

Ei ollut Saulus hyvällä paikalla. Mutta sen jälkeen, kun hänet kuljetettiin siihen osoitteeseen, mihin Herra Jeesus neuvoi, niin tuo uskovainen mies Ananias laittoi kätensä Sauluksen päälle.

Ja Saulus sai silloin kuulla elävää Jumalan sanaa ja pääsi uskomaan. Ja mitä tapahtui? Ihmiset sanoivat: Ikään kuin suomukset olisivat hänen silmistä pudonneet. Ja hän sai silloin nähdä.

Hänelle aukeni ei yksistään se, että hänelle aukeni luonnollinen näkö, mutta se, että hänelle aukeni Jumalan valtakunta.

Tässä on merkille pantavaa tässä Hesekielin tapauksessa se, että ensinnäkin Jumalan henki lähettää Hesekielin. Olisihan voinut ajatella, että kun Jumala on kerran kaikkivaltias, olisihan hän voinut yhtäkkiä vain sanoa, niin luut olisivat muuttuneet eläväksi.

Kun Jumala lähtee toimimaan, hänellä on täällä valtakunta ja palvelijat, joita hän käyttää työhön. Hesekiel oli yksi Jumalan valtakunnan palvelija ja hän saarnasi. Ja tapahtui ihmeitä.

Tuossa saarnassa oli Jumalan voima ja ne tulivat eläväksi.

Tässä oli kuvaus siitä, miten Jumala oli vaikuttamassa noihin israeliläisiin, jotka olivat siellä pakkosiirtolaisuudessa.

Tässä on myös kuvaus meidän aikaamme. Edelleenkin Jumala toimii. Hän käyttää palvelijoitaan ja saarnauttaa elävää sanaansa. Ja Jumala herättää ihmisen. Alkaa tapahtua liikettä.

Paavali sanoo, että kun laki tuli, synti minussa virkosi. Se on Jumalan työ. Kun Jumala herättää lakinsa kautta ihmisen, silloin ihmiseen syntyy liikettä.

Kun Jumala herätti tuhlaajapojan, hänelle avautui, että minä kuolen täällä nälkään. Mutta tuhlaajapoika ei ollut vielä hyvällä paikalla.

Hänelle tuli mieleen, että minun kotonani isäni kodissa on yltäkyllin ruokaa ja minä kuolen nälkään. Jumala johdatti niin, että tuo tuhlaajapoika lähti kotiin.

Isä riensi häntä vastaan ja kutsui palvelijat, jotka puettivat tuon tuhlaajapojan parhaisiin vaatteisiin. Isä käytti siinä palvelijoita.

Hesekiel oli tässä Jumalan palvelijana julistamassa elävää evankeliumisanaa.

Ja hän sanoi minulle: Sinä ihmisen poika, nämä luut ovat koko Israelin huone. Katso, he sanovat: Meidän luumme ovat kuivuneet, meidän toivomme on kadonnut, ja me olemme hukkuneet.

Sen tähden ennustaja sanoi heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä avaan teidän hautanne ja tahdon teitä minun kansani sieltä tuoda ulos ja saatan teitä Israelin maalle.

Ja teidän pitää tietämään, että minä olen Herra, koska minä olen teidän hautanne avannut ja teitä minun kansani sieltä tuonut ulos.

Me näemme tässä ikään kuin kaksi eri kerrosta. Toisaalta sen, mitä israelilaiset odottivat, he odottivat tämän pakkosiirtolaisuuden päättymistä. Ja heille ennustettiin, että Jumala on teidät johdattava.

Mutta toisaalta me näemme myöskin sen toisen kerroksen, eli sen, miten Jumala avaa ihmiselle tien elämään. Hän avaa teidän hautanne.

Eli kun ihminen on epäuskossa, hän on silloin niin vahvoissa köysissä, että hän ei voi auttaa itseään.

Syntiin lankemuksessa tapahtui sellainen, että ihminen joutui eroon Jumalasta. Hän joutui perisynnin alle. Ja ihmisellä ei ollut tietä enää Jumalan luokse.

Siksi Jumala tuli ihmisen luokse. Hän valmisti tien pojassaan, Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.

Tien ihmisen luo. Ja näin avasi hänen kärsimisensä ja kuolemansa kautta. Sovitti syntimme. Ja hänen ylösnousemuksessaan valmisti meille tien kunnian taivaaseen.

Tie on auki taivaaseen, sanoo lauluntekijä.

Ja tämä pääsiäisen sanoma muistuttaa meille siitä avonaisesta haudasta. Että sillä tavalla kun Herra herätti Jeesuksen, hän on noussut ylös. Ja niin meillekin on avattu hauta.

Eli se merkitsee sitä, että tuo ensimmäinen ylösnousemus siinä ihmisessä, joka on synteihin joutunut eroon Jumalasta, niin hänellä on mahdollisuus nousta tuosta synnin ja epäuskon haudasta ja kalliosta.

Ja tämä elävä sana, se kaikuu tänäkin päivänä Jumalan valtakunnasta.

Vielä ihmiselle, joka on syntien kautta joutunut eroon Jumalasta, hänelle on mahdollisuus palata. Hänelle julistetaan tuo evankeliumi, mikä on voimallinen nostamaan ihmisen tuosta epäuskon suosta ja istuttamaan hänet Jumalan valtakunnan asukkaaksi.

Ja se tapahtuu sillä tavalla, kun elävä Jumalan sana saarnataan, niin tuossa elävässä Jumalan sanassa on Pyhä Henki.

Ja tuo sana, niin kuin tässä Hesekieltä käskettiin puhaltamaan näiden tapettujen päälle, että he jälleen eläväksi tulisivat.

Niin aivan samalla tavalla tämä elävä saarna, siinä on Pyhän Hengen vaikutus ja voima. Ja kun ihminen ottaa uskolla nuo sanat vastaan, niin Jumala lahjoittaa sen ihmisen sydämeen Pyhän Hengen lahjan.

Ja tuosta ihmisestä tulee silloin elävä, niin kuin näistä kuolleista luista, joille Hesekiel saarnasi. Ne tulivat eläväksi.

Tällä tavalla Jumala toimi Hesekielin aikana ja tällä tavalla Jumala toimii meidänkin päivinämme.

Ja minä tahdon antaa minun henkeni teihin, että te jälleen virkootte, ja tahdon saattaa teitä teidän maallenne. Ja teidän pitää ymmärtämään, että minä olen Herra. Minä sen puhun ja minä myös sen teen, sanoo Herra.

Ei ole vahvat lupaukset. Ne olivat silloin Israelin lapsille vahvat lupaukset.

Minä, Herra, vien teidät jälleen teidän maallenne.

Oletko sinä, veljeni ja sisareni, epäillyt, että pääsetkö taivaaseen? Herra on luvannut kuljettaa heikon kilvoittelijan. Hän vie meidät sille maalle, mitä me täällä uskossa tähöilemme.

Tosin synti ja kiusaukset ahdistavat ja vaivaavat meitä. Mutta tällakin hetkellä, rakas veljeni ja sisareni, on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja vedessä.

Jeesuksen nimessä ja vedessä on kaikki synnit anteeksi.

Me tänään pääsiäispäivänä kiitämme Jumalaa siitä lahjasta, minkä hän on pojassaan meille lahjoittanut. Hän on avannut meille tien taivaan kotiin.

Me olemme taivaan matkalla. Ja tiedämme, että ne lupaukset, mitä hän sanoo, kun hän sanoo: Minä olen Herra, minä sen puhun ja minä myös sen teen, sanoo Herra.

Nämä olivat sellaiset sanat, joissa ei ollut sellaista epävarmuutta. Vaan Jumala, joka on meidän käteemme tarttunut, hän ei liittojaan pura. Hän ei hylkää Jumalan lasta sen tähden, että sinä olet syntinen ja viallinen.

Vaan hän tahtoo ja haluaa aina nostaa ja kantaa ja pelastaa.

Aina kun ihminen, joka joutuu syntiin, haluaa katua, niin hänelle kuuluu Jumalan armo.

Ei Herra Jeesus heitä pois ketään sen tähden, että tämä kulkija olisi niin huono kulkija. Vaan syntisistä suurimmallekin kuuluu Jumalan armo ja anteeksiantamus.

Näin saamme jäädä nytkin uskomaan. Synnit on anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Jeesuksen nimeen. Aamen. Aamen.