Seurapuhe 29.07.2015

Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Veljeltämme Herralta Jeesukselta Kristukselta. Aloitamme esillä kiitoksella ja rukouksella.

Rakas taivaallinen Isämme, kiitämme sinua pojastasi Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, jonka olet antanut valtakuntasi kuninkaaksi johdattamaan meitä kohti kirkkauden valtakuntaa taivasta. Me kiitämme sinua kaikista maallisista lahjoista, joita olemme tänään ja kaikkina elinpäivinä saaneet nauttia. Sinä olet runsaasti meitä siunannut ja auttanut tähän päivään asti.

Me kiitämme sinua tänä iltahetkenä siitä, että olemme saaneet tulla meille tutuksi tulleeseen rakkaaseen yhdistyksemme toimitaloon kuulemaan sinun pyhää sanaasi. Me kiitämme sinua. Me kiitämme, että sinä tahdot sanallasi meitä palvella ja ilmoittaa meille sinun pyhää tahtoasi. Me kiitämme sinua armon valtakunnasta, jonka kansalaisina saamme tietää matkaa täällä kiusausten korvessa.

Me kiitämme sinua. Me rakastamme, että sinä voit meitä johtaa niin, että me säilytämme uskon ja hyvän omantunnon tämän pahan ja nurjan maailman keskellä. Sinun apuusi me turvaudumme tänään ja kaikkina elinpäivinä. Siksi me pyydämme, että anna sinä meille uskon voimaa, rohkeutta, että me jaksamme kilvoitella sen hetken, jonka olet meidän eteemme pannut.

Ja me pyydämme tänä iltahetkenä, että sinä avaisit sanaasi tahtosi mukaan meidän kuolemattomien sielujemme ravinnoksi. Aamen. Aamen.

Kuunnelleet noita kesäseuroja, niin tietääkseni ainakin kahdessa kesäseuroissa on selitetty, että Alajärvellä oli toinen ja, olikohan toinen Reisjärvellä, selitetty kahdesta rakentajasta, joka on sen päivän teksti: viisas ja tyhmä mies. Tyhmä mies rakensi hiekalle ja viisas mies kaivoi niin syvään, että se rakennus voitiin perustaa kalliolle.

Ja siinähän kerrottiin siitä, että tuli tulva, myrsky ja koetteli nuo rakennukset. Ja tyhmän miehen rakennus sortui, kun se oli hiekalle rakennettu, ja viisaan miehen rakennus säilyi, kun se oli kalliolle perustettu.

Tässä yhteydessä Jeesus sanoo, että katsokaa siis kuinka kuulette. Eli Jeesus herättää kuuntelemaan ja kuulemaan Jumalan sanaa. En ota kuitenkaan tuota tekstiä, mutta otan vähän siihen liittyvän. Ja voitte kuunnellakin ihan sillä korvalla, että tässä tekstissä tulee olemaan samoja elementtejä, mutta tämä on ihan eri kohdasta Raamattua.

Tämä nimittäin on Viladelfian seurakunnan enkelille kirjoitettu Ilmestyskirjan kolmannessa luvussa. Siinähän kirjoitettiin... Tämä on enkelille ja yksi oli Viladelfian seurakunnan enkeli. En lue kuitenkaan sitä tekstiä kokonaan, sitä Raamatun osaa, vaan luen siitä kolme jaetta: kymmenen, yksitoista ja kolmetoista.

Niin voitte ihan sillä korvalla kuunnella, että onko tässä samoja elementtejä kuin noissa kahdessa rakentajassa, jossa tulva siis koetteli nuo rakennukset. Tämä siis kuuluu Jeesuksen nimeen tällä tavalla:

"Sinä olet tarkoin seurannut sanaani ja kestänyt. Ja siksi minä puolestani tarkoin varjelen sinua ja pelastan sinut siitä koetuksen hetkestä, joka kohtaa koko maailman ja panee koetteelle maan asukkaat. Minä tulen pian. Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on, ettei kukaan vie voiton seppelestäsi. Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä henki sanoo seurakunnille." Aamen.

Tässä Jeesus ilmoittaa tällaisesta koettelemuksesta, koetuksen hetkestä. Tässä, joka siis oli tuossa kahdessa rakentajassa. Siinä puhuttiin tulvasta, joka koetteli ne rakennukset. Tässä siis oli tällainen koetuksen hetki, joka kohtaa koko maailman.

Ja se kun Jeesus sanoo siinä kahden rakentajan vertauksessa, että katsokaa siis kuinka kuulette, niin täällä oli sitten lopussa, että jolla on korvat, se kuulkoon, mitä henki sanoo seurakunnille. Siinä kahden rakentajan vertauksessa viisaan miehen rakennus ei sortunut, se kesti. Jumala varjeli ja varjelee niin, että tuo rakennus kestää tuon koetuksen hetken.

Ja näin tässä meidän tekstissämme sanottiin, että tällä tavalla, että minä puolestani tarkoin varjelen sinua ja pelastan sinut siitä koetuksen hetkestä. Me käymme nyt tätä lyhyttä Raamatun kohtaa tutkimaan ja pyydämme, että Jumala avaisi sanaansa.

Minä olen kyllä tätä yrittänyt valmistella ja miettiä, mutta minä tiedän sen, että jos ei Jumala puhalla henkeänsä, niin parhaimmatkin tutkistelut jäävät aika kevyeksi. Ja minä luotan siihen, että te myös pyydätte ja olette pyytäneet, että Jumala avaisi sanaansa.

Tämä Raamatun kohta, jonka luin, siinä siis kirjoitetaan Viladelfian seurakunnan enkelille ja sanotaan, että sinä olet tarkoin seurannut sanaani ja kestänyt. Ja sitten, kuinka seurataan tarkoin Jumalan sanaa?

Olette ehkä joskus saattaneet kohdata ajatuksen, että ei se niin tarkkaa ole. Ei Jumala sitä tarkoita. Ja onko se nyt ihan niin? Niitä löytyy. Niitä löytyy. Niitä löytyy. Siellä löytyy Raamatustakin esimerkkejä.

Ihan jo Raamatun alkulehdillä. Siellä tuo käärme ja ensimmäinen ihmispari ovat keskustelussa. Ja siellä käärme kyselee, että onko Jumala todella niin sanonut, että sinä päivänä kun te syötte siitä puusta, niin te kuolette. Ja Eeva sanoo, että Jumala on näin sanonut.

Ja Eeva siis tiesi tarkoin sanan. Tiesi, mikä on Jumalan tahto. Tässä sanottiin, että sinä olet tarkoin seurannut sanaani. Eeva ei seurannut tarkoin, kuunteli mitä sieluvihollinen sanoi. Sieluvihollinen valehteli, että ei se niin ole. Ette te suinkaan kuole.

Kyllä se on lähellä tänäkin päivänä tuo, että tulee ajatus siitä, että ei sitä nyt niin tarkkaan tarvita. Tarvitsee ajatella, mitä henki seurakunnille sanoo. Se Jumalan valtakunnasta kuuluva ääni saattaa tuntua sellaiselta, että ne ovat ihmisääniä, ihmispäätöksiä, ihmispäätöksiä. Pitää omilla aivoilla miettiä. Se olisi helppo näin päätellä.

Mutta tuosta löytyy toinenkin esimerkki, joka ei tarkoin seurannut Jumalan sanaa. Sellainen esimerkki on siellä, kun Lot lähti perheensä kanssa Sodomasta. Siellä enkeli tuli ja sanoi, että lähtekää kiireesti, älkää katsoko taaksenne. Ja niin he lähtivät.

Tämä perhe lähti nopeasti ja teki juuri niin kuin enkeli sanoi. Jumalan sanan mukaan he eivät katsoneet taakseen. Paitsi sitten siellä matkalla jossakin vuoden rinteellä liekö Lotin vaimo ajatellut, että ei se nyt ihan sitä tarkoita. Eihän se nyt ihan niin tarkkaa ole, etteikö tässä nyt voi katsoa taakseen.

Ja me muistamme, se oli paha seuraus siitä, että tuo Lotin vaimo muuttui suolapatsaaksi. Se oli niin vakava ja varoittava esimerkki, että se vielä sitten apostolikin muistuttaa ja sanoo, että muistakaa Lotin emäntää. Eli Raamatulla.

Ja tämä siis kertoo meille tapauksia, joissa ihminen on ajatellut, että ei se ole niin tarkkaa seurata ja kuulla, mitä Jumala puhuu. Jumalalla on siis täällä suuhuone, armovaltakunta, missä Jumala kuuluttaa sanaansa.

Otan sitten vielä esimerkkejä sellaisistakin, jotka ovat kuunnelleet ja seuranneet tarkoin. Niitä on varmasti useitakin. Joosef oli sellainen, joka piti kiinni Jumalan sanasta ja Jumalan tahdosta.

Kuinka minä tekisin niin paljon syntiä, kun häntä houkuteltiin syntiin. Hän kesti ne koettelemukset. No tässä sanottiinkin tässä meidän Raamatun kohdassa, että esimerkiksi, että tarkoin seurannut sanaani ja kestänyt. Joosef kesti.

Niitä on muitakin Raamatun kohtia, missä on kerrottu siitä, miten tämän sardin, ei anteeksi, kuin Viladelfian seurakunnan enkelin tavoin Jumala on antanut voimaa kestää.

Mekin elämme sellaista aikaa, että meillä on viettelyksiä. Tämä maailma on täynnä viettelyksiä, houkutuksia. Väärät opintuulet viettelevät ihmisiä. Näissä kysytään uskollisuutta sille yhdelle miehelle, Kristukselle.

Kun kysytään kestävyyttä ja se Jumala antaa meille voimia, niin kuin antoi sardin ja Viladelfian seurakunnan enkelille. Näin siis Jeesus sanelee tämän kirjeen Johannekselle, joka siellä sitten kirjoittaa tämän kirjeen.

Ja siinä sanottiin, ja siksi minä puolestani tarkoin varjelen sinua ja pelastan sinut siitä koetuksen hetkestä, joka kohtaa koko maailman ja panee koetteelle maan asukkaat.

Voimme siis esittää oikeastaan tästä kysymyksen, että mitä olisi tapahtunut, jos Viladelfian seurakunnan enkeli ei olisikaan tarkoin seurannut Jumalan sanaa. Olisiko hänet valmiina? Ja mitä olisi tapahtunut, jos Viladelfian seurakunnan enkeli ei olisi tarkoin seurannut?

Esimerkit, missä vaikkapa Lotin emäntä, niin näyttää siltä, että se, joka hylkää Jumalan sanaa, niin hänenkin käy huonosti. Joka ei seuraa tarkoin.

Otan vielä yhden mielenkiintoisen esimerkin tuosta tarkoin seuraamisesta. Nimittäin se liittyy myöskin kuuliaisuuteen. Nimittäin siellä Vanhan testamentin aikana oli sellainen tapaus, jonka teistä varmasti suurin osa muistaa.

Kun israelilaiset olivat korpimassa, he kohtasivat erään kansan, joka ei päästänyt heitä kulkemaan maansa läpi. Sitten tultiin siihen hetkeen ja aikaan Samuelin, kun Samuel oli profeettana ja Sauli oli kuninkaana.

Niin Herra antoi käskyn tuhota tuon vastustajakansan, tämän amalekilaiset, viimeiseen mieheen. Kaikki karja ja kaikki hävittää tuon. Se oli kova käsky.

Me emme käy sitä miettimään, että meidän ajastamme käsin, vaan tarkastelemme sitä siihen tilanteeseen, eli Jumalan käsky oli hävittää kaikki. Ja niin Samuel kertoo tämän Saulille.

Sauli oli kuningas ja Saul lähti sotaan amalekia vastaan. Ja kun Saul palaa tuolta matkalta, niin mitä tapahtui? Hän oli päätynyt siihen ajatuskohdalle, että turha se nyt on, niitä hyviä, komeita lehmiä ja lihavia lampaita, hyväkuntoista karjaa, kaikkea hävittää.

Säästetään sieltä nyt parhaat. Ja sitten vielä se amalekilaisten kuningas, että otetaan sekin siitä vangiksi, että eipä sitäkään nyt lienee viisas mies.

Ja Herra ilmoitti Samuelille tämän, että miten Sauli on menetellyt. Ja Samuel, profeetta, oli suuressa murheessa tuosta ja menee puhuttelemaan Saulia, kuningas Saulia.

Ja niin Saul ei ymmärtänyt, että hän ei ollut noudattanut tarkoin Jumalan sanaa. Nimittäin Saul sanoo jotenkin siihen tapaan, että minä olen tehnyt sen, mitä Herra käski. Minä olen toiminut Herran sanan mukaan.

Siis näin oli Sauli pimentynyt. Oli käynyt yli Jumalan sanan ja sitten vielä kirkkaasti sanoo, että minä olen toiminut näin oikein. Samuel kysyy, että mikä on tämä lammasten määkinä ja karjan ammunta.

Sitten Sauli, joka oli tilkka soturi, armoton soturi, pistää miesten syyksi, että miehet ottivat ja säästivät parhaita. Enkä minä uskaltanut vastustaa. Puolustautuu ja ajattelee sitten vielä, että kyllähän nämä voidaan uhrata Herralle.

Näin hyvää karjaa, niin tätähän nyt kelpaa sitten uhrata. Näin siis Sauli oli pimentynyt, kun oli käynyt Herran sanan yli.

Samuel sanoo, että parempi on totella kuin uhri ja oinaisten lihavuus, jotenkin siihen, että kun sinä olet ollut kuuliaisena Jumalan sanalle, niin sinä menetät nyt kuninkuutesi.

Kysymys on siis, kun pidetään kiinni sanasta, niin silloin osoitetaan Jumalalle kuuliaisuutta.

Noin. Sitten tässä siis sanottiin, että minä pelastan sinut siitä koetuksen hetkestä, joka kohtaa koko maailman ja panee koetteelle maan asukkaat.

Voimme verrata taas sitä siihen kahteen rakentajaan, jossa tuli myrsky ja tulva. En nyt ihan uskalla sanoa, mitä tällä myrskyllä ja tulvalla tarkasti ottaen tarkoitetaan. Ainakin kerran tulee kuoleman virta, joka lyö meidän kaikkien yli.

Ja tuon kuoleman virran yli se päästään vain siitä, että on turvana Herra Jeesus Kristus. Se perustus, joka ei järky.

Mutta tässä näyttäisi, että tämä tulva tai koetus saattaa tulla jo tässä ajassa. Olen koittanut miettiä esimerkiksi sellaista ajatusta, että jos joku henkilö, uskovainen, ajattelee, että kyllä se nyt voi tehdä tällaisia omia vapauksia.

Ja on asioita, jotka ovat lihalle ja verelle mieluisia. Onko se nyt niin tarkkaa? Eli kun käydään tuo Jumalan sanan yli, tulee synnin lumallisuus.

Niin sitten kun tulee tällainen myrsky, esimerkiksi eri seura tai tällainen vastaava tilanne, niin voi olla, että se, joka on ikään kuin ottanut itselleen omia vapauksia, niin menee tuon myrskyn mukana.

Sen rakennussuunta. Eli ajattele niin, että tuo Jumalan sanan noudattaminen uskon kuuliaisuudessa on niin tärkeä asia, että jos ihminen luopuu tuosta kuuliaisuudesta, niin hän altistuu ja altistaa itsensä tuolle myrskylle, joka repii ja raastaa.

Näin siis meidän uskomme joutuu täällä ajassa koetteelle. Me pyydämme, että Jumala saisi meitä, minua ja sinua rakas veljeni ja sisareni, niin varjella, että me säilyisimme uskomassa.

Ja me tiedämme, että vaikka mitä tämän maan päälle tulisi, vaikka kuinka kovat myrskyt, jos me pidämme kiinni Herrasta Jeesuksesta ja hänen lupauksistaan, hänen sanoistaan, niin me säilyisimme. Me säilymme tämän valtakunnan asukkaina.

Eli vain tämän armovaltakunnan, Jumalan valtakunnan kautta kulkee tie kunnian valtakuntaan. Kyllä tässä maailmassa on paljon erilaista opetusta, väärää hennellisyyttä ja vääriä oppeja, jotka viettelevät ihmisiä.

Joku saattaa ajatella, että ei kai se niin tarkkaa ole, missä joukossa kulkee. Ei se ole näin. Täällä maailmassa on vain yksi Jumalan valtakunta, armon valtakunta, missä Jumala varjelee omansa ja kuljettaa iankaikkiseen iloon, taivaan kunniaan.

Tästä kannattaa pitää kiinni. Jeesus sanoo: Minä tulen pian. Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on, ettei kukaan vie voiton seppelettäsi.

Tuntuuko sinusta joskus siltä, että Jumalan kello käy hitaasti? Olemme varmasti luulleet, että meillä on. Tämä on kokemuksia itse kullakin siitä, että olemme esimerkiksi pyytäneet rukouksessa Jumalalta apua.

Me olemme malttamattomia. Me haluaisimme, että Jumalan pitäisi toimia välittömästi. Jumala toimii ajallansa. Ja myöskin Jumala tulee, kutsuu meidät ajallansa täältä maan päältä.

Minä tulen pian. Vaikka meidän ikämme olisikin vaikka sata vuotta, se on kuitenkin niin kuin kämmenen leveys. Se on pian ne vuosikymmenet haihtuneet.

Se koittaa pian se aika, että tästäkin salista me kaikki olemme pois. Tämänhetkiset. Eli pian tulee se hetki, jolloin meitä kutsutaan.

Ja siksi Jeesus sanoi, että pidä kiinni. Otan tähän kohtaan yhden toisen Raamatun kohdan. Se on korintolaiskirjeessä. Siinä puhutaan siitä, että pitäisimme kiinni.

En muista sitä ajatusta, mutta siinä oli tämä ajatus, ettemme joutuisi virran vieminä harhaan. Ja samassa korintolaiskirjassa toisessa paikassa puhutaan ankkurista, toivon ankkurista, joka on heitetty sinne väliverhon toiselle puolelle.

Teillä jollakin on vene. Vaasassahan se ei ole mikään erikoisihme, jos joku omistaa veneen. Itselläni ei ole venettä, mutta sen verran olen kuitenkin vesillä liikkunut, että tiedän, mitä ankkuri merkitsee.

Kun ankkuri heitetään veteen, siinä on perässä köysi tai kettinki. Ja kun sitä köydestä pidetään kiinni ja se köysi sidotaan veneeseen kiinni, niin se vene ei joudu virran viemänä harhaan tai tuulen viemänä.

Se vene ei joudu. Se pysyy paikallaan. Niin nyt minusta tämä korintolaiskirjeen ajatus oikeastaan sopii aika hyvin tuohon, että kun se ankkuri on heitetty, se kuvaa toivoa.

Se toivon ankkuri on heitetty sinne kunnian taivaaseen. Se on siellä. Ja me pidämme siitä köydestä kiinni. Me pidämme siitä lupauksesta. Me tiedämme, että se ankkuri on siellä ja se on lujasti siellä.

Nyt on vain kysymys siitä, että minä en päästä köydestä irti, etten joudu virran viemänä harhaan.

Tässä sanottiin siis näin: Minä tulen pian. Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on, ettei kukaan vie voitonseppelittäsi.

Eli kun me pidämme siihen hetkeen asti kiinni, kunnes enkelit tulevat meitä noutamaan täältä kiusausten maasta, niin me saamme voitonseppeliin. Siitä Paavalikin puhuu, että tässä edes on minulle tallella pantu vanhurskauden kruunu.

Eikä ainoastaan minulle, vaan kaikille, jotka hänen ilmestystänsä odottavat.

Ja sitten tässä lopuksi sanottiin, Jumala on asettanut tänne maan päälle oman seurakuntansa, oman valtakuntansa, jonka kuninkaana on Herra Jeesus Kristus.

Ja tässä valtakunnassa Jumala kutsuu ja kutsuvansa levantaa kulttaa. Tämä on... (tässä kohtaa on epäselvää tekstiä, joka on jätetty pois).

Ihminen, joka haluaa päästä armovaltakuntaan, hänen on löydettävä uskovaiset ihmiset täältä. Hänen on löydettävä sellaiset ihmiset, jotka voivat ja joilla on valta julistaa tuo armoevankeliumi.

Ja se armoevankeliumin ydinsanoma on juuri siinä, että sinä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kallissa sovintoveressä.

Ja tässä armovaltakunnassa kaikuu tuo armoevankeliumi. Se kaikuu aina.

Me kiitämme Jumalaa siitä, että Jumala on avannut meille korvat, antanut meille kuulevat korvat, että me voimme kuulla Jumalan sanan.

Ja se kuuleminen tarkoittaa sitä, että me tahdomme myöskin noudattaa, niin kuin tässä edellä tuli, elää niistä sanoista, elää niiden mukaisesti.

Se on suuri lahja, että Jumala on avannut meidän korvamme, että me saamme kuulla meidän sydämellemme tuon kalliin evankeliumin.

Sinäkin, rakas veljeni ja sisareni, joka monesti tämän arkisen elämän keskellä, kiireiden keskellä, huolien ja murheiden keskellä saatat joutua epäilyksiin, että olenko minä uskomassakaan, kun tuntuu niin heikolta ja tuntuu niin, että kaikki tämä ajallinen on niin lähellä sydäntä.

Ehkä näihinkin seuroihin olet tullut epäilysten ja kiusausten saattelemana. Sinä saat ylentää sydämesi uskomaan. Saat uskoa kaikki syntisi ja matkan viat anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kallissa sovintoveressä.

Tällainen ihmeellinen armon valtakunta meillä on. Ja jos tätä sanaa kuuntelee netin äärellä tai jossakin muualla sellainen, joka tuntee, että minun sydämelläni ei ole Jumalan rauhaa, kaipaat kuulla tuon evankeliumin omalle kohdallesi, niin sinä saat tietää sen, että täällä maan päällä on Jumalan armovaltakunta, Jumalan huone, jossa katuvalle annetaan kaikki synnit anteeksi, annetaan epäilykset ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kallissa sovintoveressä.

Ja tämä evankeliumi on voimallinen nostamaan ihmisen pimeydestä valkeuteen Jeesuksen nimeen. Aamen.

Rukoilemme: Herra, siunaa meitä ja varjele meitä. Herra, vaihda kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Kiitos.