Seurapuhe joulujuhlassa 17.12.2006

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen hiljennymme yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen. Pyhä ja vanhurskas, iankaikkinen Jumala, rakas taivaallinen Isämme.

Me, isä, rakas, olemme tänään kokoontuneet yhteen viettämään joulujuhlaa. Me, isä, rakas, tänä päivänä kiitämme ja riennumme siitä, että sinä, isä, rakas, olet käsittämättömässä laupiudessasi antanut meille joulun lapsen. Rakkaan poikasi, ainoan poikasi, Herran Jeesuksen Kristuksen. Hänet sinä annoit tänne maailmaan syntyä ihmiseksi. Annoit hänen kärsiä meidän puolestamme. Annoit hänen kuolla meidän puolestamme, että meillä, syntiin langenneilla ihmisillä, olisi sinun yhteydessä iankaikkinen elämä.

Isä, rakas, ole tänäkin päivänä kirkastamassa pyhään henkesi kautta ja sanasi kautta sitä suurta lahjaa ja tekoa, minkä sinä olet pojassasi tehnyt. Ja jonka me ihmiset olemme kaikkein suurimpana lahjana omalle kohdallemme saaneet. Me, jotka olemme sinun lapsiksesi kunnian ja osan, saamme tällä kunnianimellä itseämme tänä päivänä olla nimittämässä.

Isä, rakas, ole vielä tänäkin iltana tämänkin palvelusvuoron kautta kutsumassa sinun osallisuuteen, sinun valtakuntasi osallisuuteen, myös niitä, jotka vielä ulkona ovat. Ole myös heille kirkkaana valona näyttämässä tietä. Isä, sinun kotiisi.

Ja isä, rakas, ruokit tänä iltana vielä sinun pyhällä sanallasi meitä, sinun lapsiasi, että me jaksamme uskon silmin maista matkaamme täällä arjen keskellä tehdä. Pyydämme, että sinä siunaat tämän hetken poikasi Jeesuksen nimeen. Aamen.

Tekstisanaksi luen Vanhan liiton jouluprofeetian joulun sanoman profeetta Jesajan mukaan. Luen Jesajan kirjan yhdeksännen luvun alusta ensimmäisen selitysosaan kuusi jaetta.

"Kansa, joka pimeydessä vaelsi, näki suuren valkeuden. Ja jotka asuivat kuoleman varjon maassa, niiden ylitse se kirkkaasti paistaa. Sinä lisäät kansaa ja lisäät hänelle iloa. Sinun edessä iloitaan niin kuin elon aikana iloitaan, niin kuin saaliin jaossa iloitaan. Sillä sinä olet heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän vaatijan sauvansa särkenyt, niin kuin Midianin aikana. Sillä kaikki sota ja meteli ja veriset vaatteet pitää poltettamaan ja tulella kulutettamaan. Sillä meille on lapsi syntynyt ja poika on meille annettu. Ja hänen nimeensä kutsutaan ihmeellinen neuvonantaja, väkevä Jumala, iankaikkinen isä, rauhan päämies, että hänen herruutensa pitää suureksi tulemaan ja ei rauhalla loppua. Daavidin istuimelle ja hänen valtakunnallensa valmistamaan sitä ja vahvistamaan tuomiolla ja vanhurskaudella. Hamaasta nyt niin iankaikkiseen on Herran Jumalan Seepautin kiivaus tämän tekevä." Aamen.

Me tuossa tämän juhlan aluksi näimme ensimmäisen joulun kuvailman, ehkä hyvinkin tarkasti sen mukaan, mitä evankelista Luukas on kirjoittanut ne ylös evankeliumeissamme. Tämä profeetta Jesajan ylös kirjoittama tekstisana on kirjoitettu paljon, paljon ennen tuota ensimmäistä joulua, muistaakseni noin 700 vuotta ennen Kristuksen syntymää, profeetta Jesaja eli.

Tämä tekstisana on hyvin voimakas saarna ja sana. Se on aivan kuin silminnäkijäkuvausta. Ensimmäinen evankeliumi maailmassa luettiin ja kuulutettiin ensimmäiselle ihmisparille paratiisissa sen jälkeen, kun he olivat langenneet sieluvihollisen pettämänä syntiin ja he joutuivat ulos tuosta paratiisista. Ja tuon synnin seurauksena ihmisen osaalle tuli kuolema.

Jo silloin luettiin Jumala itse antoi lupauksen vaimon siemenestä, joka on kerran tuleva ja joka on rikki polkeva käärmeen pään, eli sieluvihollisen vallan on kerran voittava se, joka vaimosta syntyvä on.

Tuossa äskeisessä kuvaelmassa me näimme kuvaelman muodossa sen, kuinka sitten kun Jumalan päivät tulivat täyteen, tuo Jumalan ennustus toteutui. Hyvin moni vanhan liiton profeetta, niin Miikka kuin moni muu Jesajan tavoin, oli pyhän hengen avaamalla ymmärryksellä ennustamassa Herraa Jeesusta Kristusta tulevaksi. Ja ensimmäisenä jouluna nuo Jumalan sanan lupaukset täyttyivät.

Jesaja eli aikaa, jolloin Jumalan omaisuuskansa eli hyvin raskaiden ajallisten vaiheiden aikaa. En aivan tarkalleen muista, onko tuona aikana tuossa Jesajan elämän alkuvaiheena vielä voimassa, ehkä ei ollut, tämä tai tullut täytetyksi Jumalan määräämä rangaistus siitä luopumuksesta, mitä Jumalan omaisuuskansa Herraansa vastaan oli luopunut sydämessään. He olivat epäjumalien palvelukseen ryhtyneet, luopuneet siitä Jumalasta, joka heidän turvansa oli ollut.

Jumala antoi tuon omaisuuskansan joutua pakkosiirtolaisuuden suuren osan siitä Babyloniin, Babylonian vallan alle.

Minulle ainakin tulee aina ajallisena kuvana mieleen tästä Jesajan profeetiasta ensinnäkin tuo ajallinen luonnollinen kuva. Jumalan sanassa on hyvin monta kertaa niin, että rinnan ajallisen kuvan kanssa on hengellinen kuva Raamatun kuvakielessä.

Kun Jesaja tässä meidän profeetiassamme kirjoittaa "kansa, joka pimeydessä vaelsi", ajattelen, että oli ajallinen ulkoinen pimeys. Ulkoinen pimeys sillä tavalla, että kansa eli ehkä jo silloin miehitysvallan aikana. Sitä aikaa, joka meidän rakkaalla isänmaan ihmisilläkin oli reilu viisikymmentä vuotta sitten hyvin lähellä toteutua, joutua vieraan vallan ikeen alle, tulla miehitettyä koko maa ja kansa.

Tuo oli Jumalan omaisuuskansan kohdalla todellisuutta. Ja ajattelen, että tuo aika oli ajallisesti raskasta ja ehkä vailla toivoa. Mutta yhtä lailla ajattelen, että tuossa on hyvin monta kuvaa. Kun puhutaan pimeydestä ja valkeudesta, niin kuin Jumalan sanassa hyvin monessa kohtaa puhutaan, tuolla pimeydellä tarkoitetaan myös synnin pimeyttä.

Puhutaan Egyptin pimeydestä Jumalan sanassa, joka oli niin pimeää, että siihen saattoi nojata. Tälle kansalle Jesaja kirjoittaa: "Kansa, joka pimeydessä vaelsi, näki suuren valkeuden. Ja jotka asuivat kuoleman varjon maassa, niiden yli itse se kirkkaasti paistaa."

Meille tämän ajan, uuden liiton ajan ihmisille, on ehkä helpompi uskoa Herran Jeesuksen, Jumalan Pojan, syntyneen ja kuolleen, kun siitä on myös historiallisia dokumentteja, todisteita useissa aikakauden ylösmerkityissä asiakirjoissa olemassa.

Mutta aivan samalla tavalla, vaikka tuo Kristuksen sovintotyö tähän maailmaan, Jumalan syntyminen ihmiseksi, ei ollut vielä toteutunut, tuokin ajan Jumalan lapset, ne joille Jumala oli antanut armon ja lahjan uskoa, niin kuin meille tämän päivän, yhtä lailla he turvasivat ja näkivät ja kokivat tuossa Herrassa Jeesuksessa sen saman, mistä Herra Jeesus ajallisen elämänsä aikana sanoi Johanneksen evankeliumikirjankin lehdillä: "Minä olen maailman valo, valkeus."

Mekin, rakkaat veljet ja sisaret, asumme kuoleman varjon maassa. Meidänkin ympärillämme tänä päivänä on paitsi ajallinen pimeys, mitä me olemme saaneet ehkä kuukausitolkulla jo kokea täällä Pohjolan perukoilla, kun ei ole ollut lunta maassa ja päivä on näinä aikoina kaikkein lyhimmillään. Tälläkin korkeudella, mitä me elämme tässä maassa, niin tuntuu toisaalta, että olemme jo aivan kaamosrajalla. Niin vähäistä on päivien aikana ollut valon määrä.

Mutta yhtä tavalla on tänä päivänä ympärillämme Jumalan valtakunnan ulkopuolella koettavina pimeys. Ja kun pimeyden keskelle tuodaan valoa, se näkyy kauaksi, niin kuin muistamme joku aika sitten Mikkoveljen saarnassa siitä havainnollistaneen.

Näin myös Jesaja tässä profetiassaan on kuvaamassa, kuinka niille ihmisille, meillekin, jotka kuoleman varjon maassa asumme, joka tarkoittaa sitä myös, että mekin olemme kuoleman ansainneet. Me olemme syntiinlankeemuksesta osaalliset. Oikeus ja kohtuus olisi meidän oman ansiomme tähden, että mekin saisimme ansiomme mukaan kuoleman.

Meillekin, kun tämä Kristuksesta tuleva valo, Kristuksen tuoma pelastus, saa valaista ja koittaa ja saamme sen omalle kohdallemme omistaa, eikö meidänkin ylitsemme se kirkkaasti paista. Tänäkin päivänä tuo Herran Jeesuksen kirkkaus paistaa. Se paistaa evankeliumin sanassa. Siinä Herra Jeesus Kristus lähestyy aivan henkilökohtaisesti jokaista ihmistä, joka haluaa tuon pyhältä hengeltä saarnatun, taivaasta lähetetyn evankeliumin omalle kohdalleen uskoon.

"Sinä lisäät kansaa ja lisäät hänelle iloa. Sinun edessäsi iloitaan niin kuin elon aikana iloitaan, niin kuin saaliin jaossa iloitaan."

Olemmehan, rakkaat, kokeneet, kuinka elävää todellisuutta on Jumalan valtakunnan elämässä ollut, että silloin kun Jumala saa kutsua ja synnyttää uuden lapsen valtakuntaansa ja silloin myös hänen lapsekseen. Jumalan lapseksi synnytään hänen valtakuntansa, tämän saaraäidin, hengellisen äidin synnyttämänä. Silloin on Jumalan lapsilla iloa siitä, että on saanut yksikin syntinen kääntyä.

"Sinä olet heidän kuormansa ikeen, heidän olkansa vitsan ja heidän vaatiansa sauvansa särkenyt, niin kuin Midianin aikana."

Tuossa kuvataan ikeen, olkansa vitsan eli olkansa, miten me tuon kääntäisimme. Se kuitenkin tarkoittaa sen kaltaista, jota joudutaan kantamaan. Vaatiansauva on samalla tavoin myös sen kaltainen, joka kuvaa orjuutta. Nuo sanat ilmestyvät ja ovat hyvin leimallisesti näkyvissä niissä kuvauksissa, kun puhutaan Egyptin orjuudesta. Ja Jesaja kuvaa tällä sanoillaan sitä, että Herra Jeesus on tuon Egyptin orjuudesta omalla sovitustyöllään ihmiskunnan pelastanut.

Niin kuin Midianin aikana. Tuo Midianin aika, siinä viitataan suureen Herran soturin Gideoniin, jonka tekemä suorittama taistelu noin kolmetuhatta miestä voitti noin sadantuhannen ihmisen vihollisarmeijan. Se on yksi yliluonnollisimpia taisteluja, joissa kuvaataan sitä, kuinka kun Jumala on meidän puolellamme. Kun Jumala saa olla meidän kanssamme ja me turvaamme Jumalaan, niin Jumala saa aikaan, että mahdottomaltakin näyttävät asiat ovat mahdollisia.

Sillä kaikki sota ja meteli ja veriset vaatteet pitää poltettamaan ja tulella kulutettamaan.

Herrasta Jeesuksesta sanotaan toisaalla Vanhan liiton profeettain kautta: "Minä itse sotkin Jumalan vihan viinakuurnan, minä yksin eikä kukaan kansasta minun kanssani."

Herra Jeesus teki sen taistelun meidän puolestamme. Ja tuo taistelu oli kovaa. Viimeiseen pisaraansa asti tuo Jumalan ainoa Poika vuoratti henkensä meidän edestämme.

Ja myös meillä, rakkaat veljet ja sisaret, on tässä ajallisessa elämässämme, taivastiellä, kun me olemme kohti taivasta kulkemassa, myös meillä on taistelu kolmiliittoista vihollista vastaan. Mutta tuo taistelu on jo voitettu. Herran Jeesuksen ansaitsema ja tekemä voitto on täydellinen.

Ajattelin, että tuo Jesajan sanat, kuinka tässä kaikki sota ja meteli, veriset vaatteet pitää poltettamaan ja tulella kulutettamaan, tarkoittaa sitä, kuinka hän on saanut iankaikkisen voiton sielun vihollisesta ja ansainnut meille rauhan.

Sillä meille on lapsi syntynyt ja poika on meille annettu, jonka hartioilla herraus on. Tässä on se syy ja tärkein asia, miksi Jesaja tässä alussa puhuu, että mikään kirkkaus pimeydessä loistaa. Tästä Herrasta Jeesuksesta Jesaja puhuu tässä tekstimme alkujakeissa.

Sillä meille on lapsi syntynyt ja poika on meille annettu, jonka hartioilla herraus on.

Tuosta käy julki, kuinka tuo Jumalan Poika, hän on samalla ollut ihminen, syntynyt ihmiseksi, niin kuin me tuossa kuvaelmassa näemme. Ja Luukkaan evankeliumista kuulimme. Hän syntyi neitsyt Marian kantamana ja synnyttämänä.

Ihmisjärjelle on käsittämätön ymmärtää, että iankaikkinen Jumala syntyi ihmiseksi, niin kuin Jumala sanoo, ei ihmisen tahdosta, vaan pyhästä hengestä. Mutta samalla kertaa tarvittiin, että hän tuli luomakunnan ulkopuolelta, niin kuin Herra Jeesus tuli. Hän oli kelvollinen lunastamaan ihmiskunnan lankeemuksesta. Tarvittiin, että hän astui virheettömät askeleet, täytti Jumalan vaativan lain meidän edestämme.

Hänen nimensä kutsutaan ihmeelliseksi neuvonantajaksi. Hänellä on kaikki ymmärrys, kaikki tieto. Muistamme evankeliumin kirjojen sivuilta, kuinka hänen vastauksensa saivat monta kertaa variseukset ja kirjanoppineet sulkemaan suunsa.

Väkevä Jumala. Hän on kaikkivaltias. Hänelle on annettu kaikkivalta. Iankaikkinen Isä.

Raamatussa sanotaan vanhan testamentin puolella, muistaakseni ainakin psalmeissa, kuinka Isä ja Poika ovat olleet jo ennen aikojen alkua, jo ennen kuin profeetta Jesaja näitä sanoja on kirjoittanut.

Mutta ensimmäisenä jouluna Herra Jeesus Jumala syntyi ihmiseksi. Mutta jo aivan ennen ensimmäisen ihmisparin syntymää tänne aikaan ja maailman luomista on Herra Jeesus jo ollut iankaikkisuudesta.

Ja tuo saattaa ihmetyttää, kun sitten sanotaan, että hän on Isä. Paavali kirjoittaa toisen korinttolaiskirjeen viidennessä luvussa, kuinka Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa ja on meissä sovintosaannan säätänyt. Eli Jumala oli Kristuksessa.

Siksi tuossa Jesaja voi sanoa niin kuin sanoo, että iankaikkinen Isä.

Paavali kirjoittaa myös kolossalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa, jakeissa 16 ja 17: "Sillä hänen kauttansa ovat kaikki luodut, jotka taivaassa ja maan päällä ovat, näkyväiset ja näkymättömät, tornit ja herraudet, vallat ja hallitukset, ne ovat kaikki hänen kauttansa ja häneen luodut. Ja hän on ennen kaikkea ja kaikki ovat hänessä."

Näin Jumalan sana todistaa Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta sitä samaa, mitä profeetta Jesaja tässä pyhän hengen avaamilla ymmärryksellä on tässä ylöskirjoittanut.

Rauhan päämies.

"Rauhan minä annan teille", sanoi Herra Jeesus omilleen. "En minä anna niin kuin maailma antaa."

Tuossa joulu-evankeliumissa me kuulimme paimenille ilmoitettiin ensimmäisenä tuo suuri sanoma Jumalan syntymisestä ihmiseksi, maailman Vapahtajan syntymisestä.

Mitä enkelit sanoivat estoksi noille pimeässä yössä arkista työtä tekeville paimenille? Moisitteko lapset? Enkelit sanoivat: "Älkää peljätkö."

Saman viestin toi Herra Jeesus pelkääville opetuslapsilleen pääsiäisen tapahtumien jälkeen, kun he olivat lukittujen ovien takana. Hekin olivat siellä järkyttyneinä ja peloissaan. Käykö heille samoin kuin heidän mestarilleen, joka otettiin kiinni ja tapettiin? "Älkää peljätkö."

Jumalan armo tänäkin päivänä haluaa olla tavoittamassa jokaista ihmistä maailmassa.

Sillä niin on maailmaa Jumala rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei kukaan, joka häneen uskoo, hukkuisi.

Tämän ajan ihminenkin näin joulun alla etsii monesti rauhattomaa mieleensä joulun tunnelmaa ja joulun rauhaa, niin kuin torstai-iltana joululauluhartaudessa moisteltiin.

Usein tämän ajan ihmisten mielessä on tämän ajan yksi lauluista, jossa kerrotaan, kuinka tuo joulun lapsi Jeesus syntyi omaan sydämeen, että ihminen aivan kuin itsekseen ottaa tuon joulun lapsen ja joulun hengen ilman mitään välikäsiä, että tuo valo, mistä Jesajakin tässä kirjoittaa, Herra Jeesus, olisi tällä tavoin ihmisen päätettävissä ja otettavissa siellä yksinäisyydessä ja eristyksissä.

Mitä Jumalan sana sanoo siihen, mistä tämä seimen lapsi, josta joulun evankeliumi kertoo, josta meidänkin evankeliumimme, vanhan liiton evankeliumi kertoo? Miten tuo Jumalan Poika on löydettävissä? Miten se löytyi Saulus Tarsolaiselle? Hänen piti mennä matkustaa kaupunkiin, etsiä uskovainen ihminen, joka saarnasi hänelle synnit anteeksi. Korneliuksen täytyi lähteä etsimään uskovaa ihmistä, jonka kautta Herra Jeesus, se valo, löytyi hänenkin sydämeensä.

Tänäkin päivänä on aivan samalla tavoin kuin ensimmäisen joulun hetkissä. Tallin haju ympäröi Herraa Jeesusta tänäkin päivänä.

Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa, kuinka Herraa Jeesusta ja hänen seurakuntaansa ei voida eroittaa, vaan he ovat aivan kuin yhtä lihaa. Paavali vetoaa ja vertaa avioliittoon, Kristusta ja hänen morsiantaan, Kristuksen seurakuntaan.

Tänäkin päivänä tämä Herra Jeesus Kristus on löydettävissä täällä ajassa hyvin halvassa majassa, ihmissilmin katsottuna. Mutta sisäpuolelta katsottuna täällä Jumalan valtakunnassa loistaa täysi päivä ja kirkkaus näin kaamoksenkin aikana.

Erityisesti minä ajattelen ja haluan muistaa sinua, rakas sisaren ja veljeni, joka elät yksinäisen ihmisen joulua. Kenties siellä kaukanakin kotimaasta, tämän internetin välityksellä, kuuntelet näitä joulujuhlan sanoja. Ja olet ehkä murehtinut mielessäsi, että miten minä täällä vieraassa kulttuurissa saan itselleni joulun. Kuka minulle on tuomassa sitä joulun sanomaa?

Niin te, rakkaat veljet ja sisaret täällä seurakunnassa, kuin siellä kaukanakin kenties tämän internetin välityksellä, jotka kuuntelette, niin sinua Herra Jeesus tahtoo tänä päivänä olla lohduttamassa. Tuomassa hyviä terveisiä, että vieläkin saa uskoa kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi.

Nämä paimenet eivät valmistaneet tuota juhlaa millään tavalla, joka tuli heidän eteensä. Jumala valmisti sen. He olivat arkisessa aherruksessaan, kun Jumalan kirkkaus enkelten ympäröimänä valaisi heitä.

Eikö siinä ole, rakkaat veljet ja sisaret, meille voimakas ja puhutteleva kuva siitä, mikä tässä joulussa on olennaista? On hyvä ja oikein, että vapaus meillä tehdä ja valmistella ajallisia valmistelujakin, että meillä olisi kaunista ja puhdasta jouluna. Mutta älköön olko meitä kesää ketään väsyttämässä, vaan niiden arkisten kiireiden keskellä me saamme olla muistamassa, että Jumala on valmistanut kaiken.

Joulun Herra osaa kyllä meidän sydämiimme, meidän kotiimme, vaikka meillä ei joka komero olisi siivottunakaan jouluksi. Me saamme Jumalaa kiittäen käydä Herran Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa tänäkin vuonna viettämään.

Siunattua ja rauhallista joulua teille kaikille. Jeesuksen nimeen, aamen.