Seurakuntapäivä/Alustus 23.03.2014

Kolmiyhteisen Jumalan isänä, pojan ja pyhän hengen nimeen, näiden seurakuntapäivien aluksi yhdymme kiitokseen ja rukoukseen.

Yhä ja vanhurskas Jumala, rakas taivallinen Isämme, me tänä keväisenä sunnuntain päivänä olemme saaneet tulla yhdelle koolle sanasi ääreen. Ja sinä, Isä, kaikki tietävänä ja kaikki näkevänä Isänä, sinä tiedät meidän elämämme tilanteet, elämänvaiheet, joiden keskeltä me olemme sanasi kuuloon tulleet. Me Isää pyydämme tänä päivänä, tule sinä henkesi kautta tänne meidän keskellemme. Tule laskemaan armopöytäsi niin matalalle, että se kaikkein laitimmaisimmankin tuntoinen taivaantien kulkija saisi sanastasi määräosaan.

Ja Isää, jos tämän sanan kuulossaan yksikään sellainen kuolematon sielu, joka vielä etsii sinun valtakuntaasi, ole sinä henkesi kautta hänetkin johdattamassa, ole avaamassa sydämen korja. Me Isää, tänä päivänä tuomme sinulle kiitoksen kaikesta hyvyydestäsi, kaikesta tässä ajallisesta, mutta ennen kaikkea siitä iankaikkisesta hyvyydestäsi, jota pojassasi Jeesuksessa Kristuksessa uskon kautta saamalla sydämemme kätkeväs.

Ja kun me nyt käymme tähän seurakuntapäivään, anna meille kuulevat korvat ja kätkevä sydän. Aamen.

Rakkaat veljet ja sisaret. Sain tehtäväksi valmistaa alustuspuheenvuoron tähän teidän seurakuntapäiväänne ja alustuksen aihenteja, tuossa kuulitte: Jumalan sana ja ajan ilmiöt. Ajattelin tuossa menneinä päivinä ja viikkoina tätä aihetta, ja niin kuin nimikin sanoo ja otsake, niin tämähän on ajankohtainen aina. Mutta tuntuu, että juuri tänä aikana tämä alustuksen aihe on meille todella ajankohtainen.

Tämä aika, jossa me elämme, se on hyvin mielenkiintoinen aika. Monesti hyvin hämmentäväkin aika. Aivan niin kuin me äsken tuossa veisasimme, hämmennys valtaa usein tajuntamme. Niin nopea on muutos maailmassa. Me näemme, että me elämme tätä aikaa, ja jos me ajattelemme muutamaa mennyttä vuotta esimerkiksi, niin me näemme, miten ajan ratas on kiertänyt kovaa vauhtia eteenpäin.

On monia asioita, joihin me törmäämme, uusia asioita, joiden edessä me olemme hämillämme. Ja jos me ajattelemme tätä kristillisyyttä ja sitä, miten tämä kristillisyys menneinä vuosina, menneinä kuukausina on ollut esillä, niin tämä monasti meitä hämmentää. Monasti nämä esilleotot, niissä on ollut tietty tarkoitus, sen hakuisuus. Ne eivät suinkaan aina ole palvelemassa sitä sanomaa, mitä me täältä Jumalan valtakunnasta haluamme kuuluttaa.

En tiedä, veljet ja sisaret, onko teille tullut ajatus niin kuin seuraavassa siionin laulussa, jonka me laulamme. Siinä laulun tekijä niin keskeisesti ja kauniisti asianne sanoo, kun hän toteaa siellä, että on niin paljon asioita, joita en voi ymmärtää. Oppien ja tiedon tulva, ajatukset hämmentää. Usein epäilyksen usva, uskon silmän hämärtää. Avukseni silloin kaipaan taivallista auttajaa.

Eikö ole juuri näin, että silloin kun tuntuu, että tämä maailma hyökkää, niin meillä on tämä sydämen rukous, että avukseni silloin kaipaan taivallista auttajaa.

Mikä tällä kaikella on tarkoituksena, sen tietää yksin taivaan Jumala. Mutta sen, minkä me olemme siionissa huomanneet, että menneinä vuosina seurakunnat ovat täyttyneet. Ihmiset ovat halunneet tulla sanan kuuloon. On haluttu tulla kuulemaan sitä turvallista, hyvän paimenen ääntä.

Tai jos me ajattelemme kanssapuheita ja keskustelua, niin en tiedä, onko teillä sama kokemus, mutta tuntuu, että tänä päivänä kun me veljet ja sisaret kohtaamme, niin miten se keskustelu menee hyvin helposti näihin uskomisen asioihin. Miesporukka kohtaa toisensa, niin enää ei pelkästään niistä autoista ja armeijajutuista puhuta, vaan puhutaan elämän kalleimmista asioista.

Tämä meidän aihemme Jumalan sana ja ajan ilmiöt. Jos me ajattelemme Jumalan valtakunnan sanomaa, Jumalan valtakunnan saarnaa, tällaisia alustuksia, niin nämä ovat aina meille uskon saarnaa. Ja tämä uskon saarna se lupaa meille syntien anteeksi saamisen, ylösnousemisen ja ihan kaiken elämän.

Uskon saarna on myös aina kutsuvaa saarnaa. Se lohduttaa murheellista. Se virvoittaa ja antaa uutta tulevaisuuden toivoa. Se antaa myös lupauksen iankaikkisesta elämästä. Uskon saarna meillä aina myös varoittaa synnistä ja kehoittaa synnistä tekemään parannuksen. Ja uskon saarna se antaa uskovalle sen, minkä sana lupaa, eli synnit anteeksi.

Veljet ja sisaret, tässä uskon rukouksessa minä tätä alustusta laadin ja nyt esitän, että taivallinen Jumala saisi olla tämänkin siunaamassa ja tämä olisi meille uskon saarnaa itse kullekin.

Tämän alustuksen olen jakanut neljään kohtaan: Jumalan sana ja ajan ilmiöt. Vähän meillä tekniikka tässä kangertelee. Laitatko kullerva sieltä tämän esityksen ja alustan?

Eli kun pohdin tuota alustuksen aihetta, niin ajattelin, että tässä on tavallaan meillä kaksi isompaa kokonaisuutta. On tämä Jumalan sana. Ja sehän on meille niin iso itsesarvo, että ajattelin siitä muutama sana aluksi sanalla. Sitten ajan ilmiöistä otan muutamia asioita esiin.

Sitten kun vapaatajamme hän puhui valvomisesta ja viimeisistä ajoista, niin aina hän puhui tästä, että miten on tärkeää se, että me valvomme tällä kaidalla tiellä. Ja sitten lopuksi luottamus Jumalan johdatukseen.

Jumalan sana. Raamattu alkaa huomiskertomuksella: Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Hebrealaiskirjassa todetaan, miten uskon kautta me ymmärrämme, että tämä maailma on Jumalan sanalla valmistettu. Ja tämä kaikki, mitä me näemme, ne on tyhjästä tehdyt. Jumala loi sanallaan kaiken ja sanallaan hän myös kerran päättää tämän maailman hajaan.

Hänen sanansa kannattelee kaiken aikaa tätä maailman kaikkeutta. Jumalan sana on katoamaton aarre. Kuten vapaatajamme opetti: Taivas ja maa pitää hukkumaan, mutta minun sanani ei pidä suinkaan hukkaantumaan.

Apostoli Pietari kuvaa ihmisen haurautta vertaamalla sitä ruohoon, joka kuivettuu, mutta toteaa sen jälkeen: Mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti. Ja se on se sana, joka teidän seassanne on saarnattu.

Jumalan sana on meille katoamaton aarre, koska siinä Jumala on ilmoittanut meille itsensä ja tahtonsa. Jumala on meille salattu Jumala, mutta hän kuulee meitä ja ilmoittaa sanassaan itsensä.

Kuten hebrealaiskirje kirjoittaa: Jumala puhui muinoin usein ja monella muotoa isille profeettain kautta, mutta näinä viimeisinä päivinä hän on puhunut meille poikansa kautta.

Apostoli Pietari vertaa Jumalan sanaa pimeässä loistavaan kynttilään, joka valaisee tietä ja näyttää suunnan. Pietari toteaa myös Jumalan sanan synnystä: Sillä yksikään profetia ei ole vielä ihmisen tahdosta tuotu edes, vaan pyhät ihmiset ovat puhuneet vaikutetut pyhältä hengeltä.

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kuvaa Jumalan sanaa eläväksi ja voimalliseksi. Se on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka. Se paljastaa ihmisen syntisyyden kokonaisuudessaan.

Jumalan sanan peilin edessä ihminen näkee oman syntisyytensä ja mahdottomuutensa. Jumalan valtakunnan julistuksessa lainataan usein roomalaiskirjeen kohtaa, jossa Paavali toteaa, miten usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanaan kautta.

Jumalan valtakunnasta julistettu evankeliumi synnyttää uskon siellä, missä Jumalan henki on valmistanut ihmisen sydämen ottamaan sanan uskolla vastaan. Evankeliumia julistetaan uskosta uskoon.

Jumalan lapsen oma tunto tulee olla sidottu Jumalan sanaan ja Jumalan seurakunnan yhteisiin käsityksiin. Yksityisen ihmisen omaa tuntoa ei riitä oppaaksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään, vaan tarvitaan myös Jumalan sanaa, jota on pyhä henki vaan Jumalan seurakunnassa.

Paavali kirjoittaa Jumalan sanasta: Sillä mitä ennen kirjoitettu on, se on meille opiksi kirjoitettu, että meillä kärsivällisyyden ja raamatun lohdutuksen kautta toivo olisi.

Syntiin taipuva ja ymmärrykseltään rajallinen ihminen tarvitsee Jumalan sanan valaisemaa Jumalan seurakuntaa. Siellä kuulutetaan Jumalan tahtoa. Jumalan seurakunta on totuuden vankka perustus.

Jumalan valtakunta on olemukseltaan, kuten Paavali kirjoitti, vanhurskautta, rauhaa ja iloa pyhässä hengessä.

Edellä olevista raamatun kohdista ymmärrämme, miten Jumalan sana ylittää ymmärryksemme rajatta. Ihmisenä, taustasta ja toiminnasta riippumatta, Jumalan sana pysyy ajasta aikaan.

Vapaatajamme opetti vuorisaarnassa, miten Jumalan sana säilyy muuttumattomana loppuun asti, eikä laista pidä rahtuakaan häviämään.

Kun tarkastelemme ajan ilmiöitä, saamme niitä katsella Jumalan sanan valossa. Jumalan sana sisältää neuvon, nuhteen ja opetuksen sanat.

Hebrealaiskirje kehottaa neuvomaan teitänne keskenänne ja sitä enemmän, kun näette sen päivän lähestyvän.

Ajan ilmiöitä. Ajallamme on ominaista yksilöllisyyden korostaminen. Elämme aikaa, jolloin synti on tullut luvalliseksi ja kaikki pitäisi hyväksyä.

Maallistunut ihminen ajattelee, että on jokaisen oma asia, mihin ja miten uskoa. Yleinen käsitys on, että jokainen tulee uskollaan autuaksi.

Eivätkä yleiset normit ja uskon käsitykset saisi olla sitomassa nykyajan ihmistä. Nykyajan ihminen haluaa itse määritellä elämänsä oikean ja väärän.

Hänen moraalikäsityksensä lähtökohtana on usein väärä suvaitsevaisuus sekä omien halujen tyydyttäminen. Se, mikä sopii minulle, ei ole väärin.

Jokainen voi rakentaa itselleen oman elämän suunnitelmansa ja uskonsa.

Paavali jo varoitteli Timoteusta: Sillä aika tulee, jona ei he voi terveellistä oppia kärsiä, vaan oman himoinsa jälkeen kokoavat itsellensä opettajat, että heidän korvansa syy hyvät.

Ajassa me arvostetaan nautinnollista elämää, nopeaa rikastumista sekä vapautta sidonnaisuuksista.

Syvä maallistuminen ja vierantuminen kristillisen uskon perusteista leimaavat aikamme. Perinteiset kristilliset arvot ovat menettäneet merkitystä.

Raamattu tahdotaan selittää aikasidonnaiseksi, omaa aikansa heijastavaksi dokumentiksi, jolla ei ole merkitystä muuttuneessa ajassa.

Raamatun Jumalakuva halutaan pesittää. Jumalaan liitetään vain ääretön rakkaus, mutta ei sitä, että vaikka Jumala rakastaa syntistä ihmistä, niin hän vihaa syntiä.

Hän on pyhä ja vanhurskas Jumala, joka kadottaa katumattoman synnin tekijän.

Historiani Jeesusta pidetään Joosepin poikana, mutta ei neitsestä syntyneenä Jumalan poikana, joka sovitti syntimme.

Syntien sovittajaa ei tarvita, koska ihmistä pidetään perusolemukseltaan hyvänä, eikä syntiinlankeemuksen turmelemana olentona.

Eräs aikamme haaste on monenlainen verkostoituminen. Tietotekniikan kehitys on tuonut ja tuo yhä uusia kommunikointitapoja käyttöön.

Ihmiset muodostavat eri kysymysten ympärille nettimaailmassa keskustelufoorumeja. Näissä keskusteluissa voidaan vaihtaa monenlaisia mielipiteitä ja käsityksiä ilman, että oma henkilöllisyys tulisi esille.

Keskusteluaiheet voivat olla aivan jokapäiväisiä kysymyksiä, mutta myös uskon asioista käydään vilkasta mielipiteiden vaihtoa.

Monelle ihmiselle on tärkeää, että saa keskustella ja tuoda omia mielipiteitä esiin. Mutta voimme myös kysyä, ovatko nämä foorumit oikeita paikkoja keskustella tiestä ja matkasta uskon kysymyksistä.

Ja jaettua omaan perheenne sisäsiasta kasvottomille keskustelukumppaneille.

Keskusteluareenoilla, esimerkiksi Facebookissa, asennetaan oma profiili, joka voi olla valheellinen kuva omasta elämästä. Halutaan luoda itsestä kuvaa, joka ei vastaa todellisuutta.

Internet kokonaisuudessaan on meille mahdollisuus, mutta se on myös valvomisen paikka. Internetin kautta meille avautuu koko maailma, niin hyvät kuin pahat asiat.

Ja tämä, jos joku, vaatii tänä päivänä keskustelua ja valvomisen paikkaa itse kultakin meistä.

Avioliitto ja perhettä on perinteisesti arvostettu maassamme. Koko elämän kestävä avioliitto on ollut usein pieni anteema.

Ajan ilmiönä monille ihmisille avioliitto ei merkitse nykyisin enää elinikäistä liittoa ja ainoaa hyväksyttävää yhdessä elämisen muotoa.

Avoliitto on tullut avioliiton rinnalle vapauden tunnetta tuovana ja vähemmän sitovana elämän muotona. Moni pelkää sitoutumista, jota perheen perustaminen edellyttää.

Avioliiton rinnalle on nopeasti valtamassa alaa sukupuolineutraali liitto, samaa sukupuolta olevien parisuhde.

Asiasta viime viikkoina käyty julkinen keskustelu heijastaa ihmisten moraalikäsitysten rappeutumista.

Avoliitto on miehen ja naisen välinen, Jumalan tahtoma ja sanallaan vahvistama liitto, jonka vain kuolema eroittaa.

Markuksen evankeliumissa kirjoitetaan: Mitä siis Jumala on yhteen sovittanut, ei ihmisen pidä sitä eroittamaan.

Paavali varoittaa roomalaiskirjan ensimmäisessä luvussa siitä syntielämästä, jota sukupuolineutraali liitto tarjoaa.

Meidän on hyvä nähdä, että vaikka aika ja sen mukana asenteet muuttuvat, Jumalan sana ja sen opetus pysyvät muuttumattomina.

Emme voi luopua Jumalan sanaan perustuvista kestävistä arvoista. Emme voi myöskään muuttaa ajan vaatimusten edessä Jumalan säätämää vanhurskauttamisoppia ja siihen liittyvää oppia Jumalan seurakunnasta.

Haluamme olla totuudella ja rakkaudessa lähestymässä sitä ihmistä, joka ei usko, kuten me uskomme.

Muuttuvan ajan keskellä haluamme elää rauhassa ja sovussa kaikkien ihmisten kanssa.

Sielumme autuuden tähden meidän tulee olla kuuliaisia Jumalan sanalle.

Paavali kirjoittaa korintolaisille: Sillä muuta perustusta ei taida yksikään panna, vaan sen, joka pantu on, joka on Jeesus Kristus.

Meillä on niin sanottuja opillisia asioita, joista emme halua tehdä omia tulkintoja ajan vaatimusten edessä, kuten esimerkiksi kysymys naispappeudesta tai syntyvyyden säännöstelystä.

Mutta niin sanotuissa ehdonvallan asioissa, jotka useat liittyvät aikamme, kuten esimerkiksi internetin käytössä, erilaisissa kulttuurin ja urheilun kuuluvissa asioissa, haluamme toimia niin, että säilyy usko ja hyvä oma tunto Jumalan ja ihmisten edessä.

Pukeutumisessa ja ulkonäön kysymyksessä emme halua mukautua tämän maailman muodon mukaan. Haluamme säilyttää veljellisen ja yhteisen rakkauden.

Hyvä elintaso antaa mahdollisuuden matkailuun. Myös ollessamme vieraassa ympäristössä, kaukana kotoa ja muista uskovaisista, haluamme säilyttää hyvän oman tunnon.

Paavali kirjoittaa: Sen tähden joko me kotona olemme eli ulkona vaellamme, niin me ahkeroitsemme siitä, että me hänelle kelpaamme. Emmekä halua istua siellä, missä pilkkaajat istuvat.

Emme voi välttyä siltä, etteivätkö ajan ilmiöt ja yksilöllisyyden korostuksesta nousseet asenteet ostaisi päätä myös Jumalan seurakunnassa.

Uskovaisina tämä merkitsee meille yhä suurempaa vastuuta uskon kilvoituksestamme.

Tänä aikana meidän tarpeen entistä herkemmin kuunnella Jumalan ääntä hänen seurakunnassaan ja rohkaista myös siihen toinen toistamme.

Ajan murroksesta huolimatta saamme Jumalan lapsina katsella luottavaisesti tulevaisuuteen. Saamme kaikessa turvautua taivallisen isän huolenpitoon.

Elämämme tärkein arvo on, että vaellamme uskossamme kuuliaisuudessa Jumalan seurakunnan yhteydessä.

Valvominen. Valvominen. Jumalan sana opettaa, mikä on oikein ja mikä väärin. Raamattu kehottaa meitä välttämään syntiä, mutta jättää synnin yksityiskohtaisen tunnistamisen pyhän hengen ohjaamalle omalle tunnolle.

Raamattua tulee pitää kaiken opetuksen auktoriteettina.

Pietari kirjoittaa: Jos joku puhuu, hän puhukoon niin kuin Jumalan sanoo.

Jumalan vanhurskauttava työ ihmisen sydämessä liittyy pyhän hengen työhön hänen seurakunnassaan. Pyhä henki ohjaa kaikkeen totuuteen.

Jeesus opetti usein: Jolla korva on, se kuulkoon. Ja Johannes ilmestyskirjassaan: Jolla korvat on, se kuulkoon, mitä henki seurakunnille sanoo.

Uskon elämän hoitamisen tarve nousee halusta säilyttää uskon lahjaa.

Jumalan sanan ydin on evankeliumi Jeesuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta. Evankeliumin uskomisen varassa heikkokin usko kestää loppuun saakka.

Saan olla tuntemassa, että minä heikko saan pitää turvallisen isän kädestä kiinni.

Valvominen on varuillaan oloa. Pietari neuvoo: Olkaa tarkkaavaiset ja valvokaat. Sillä teidän vihollisenne perkele käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura ja etsii, kenen hän nielis.

Meillä on joka päivä taistelu. Kolme liittoista vihollista: sielun vihollista, maailmaa ja omaa lihaamme vastaan.

Taistelun tekee vaikeaksi se, että oma turmeltunut luontomme on liittoutunut Jumalan vastustajan kanssa.

Emme voi paeta taistelua. Emmekä linnottautua vihollistamme vastaan. Sillä rintamalinja kulkee meidän omassa sydämessämme. Siellä käymme kaikkein kuumimmat ja kipeimmät taistelut.

Vapaatajamme opettaa ottamaan joka päivä ristimme ja seuraamaan häntä.

Valvomisen vastakohta on sydämen luopuminen Jumalasta. Se on usein hiljalleen tapahtuva prosessi.

Omaa tuntoa, jota ei hoideta Jumalan sanalla, toimii kuin rikkinäinen kompanssi.

Jos ihminen on jatkuvasti tottelematon oman tunnon äänelle, se vaimenee ja lopulta vaikenee kokonaan.

Silloin oma tunto ei varoita synnistä, eikä sen neuvoihin voi luottaa.

Ihminen saattaa vähitellen ajautua yhä rohkeampien rikkomusten tielle, kunnes uskonnäköalat häviävät kokonaan.

Vanhat kristityt ovat sanoneet, ettei Jumalan valtakunta ole kukaan jättänyt hyvällä omalla tunnolla.

Lähtemisenä taustalla on ollut uskon elämän ja oman tunnon hoitamattomuus.

Omaa tunto neuvoo meitä välttämään syntiä ja tekemään synnistä parannuksen.

Jumalan armo opettaa meitä kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja tässä maailmassa siveästi, hurskaasti ja jumalisesti elämään.

Evankeliumi on Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi.

Me haluamme ja saamme käyttää niitä hoitopenkkejä, jotka tänne majataloon on jätetty.

Vikoihin joutunut, kapinoiva, itsensä kanssa kamppaileva kulkija kaipaa evankeliumia.

Luottamus Jumalan johdatukseen. Elämä on Jumalan lahja. Hän on elämän antaja ja kerran sen poisottaja.

Jumalan sanana luottaen saamme kokea, miten Jumala johdattaa meidänkin elämäämme.

Hän on luvannut olla omiensa kanssa maailman loppuun asti.

Elämämme suurin lahja on, että saamme asua kaltaisinaan Jumalan valtakunnassa. Jumala antaa siihen voiman.

Johannes kirjoittaa: Mutta niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskoivat hänen nimensä päälle.

Elämä on myös taistelua. Tämä maailma on houkuttelemassa sen iloihin ja riemuihin.

Järkemme on sotimassa Jumalan sanaa vastaan. Ja väärä hengellisyyskin voi olla jotakin houkuttelemassa.

Lähes näkymättömät ovat valheen verkot. Sillä sielujen vihollinen etsii saalista.

Synnin vaarat ja houkutukset ovat tulleet entistä lähemmäksi meitä.

Saatamme olla hakemassa väärälle aivan kuin vertaistukiryhmää, eli joukkoa, jossa haetaan synnille lupaa sillä, että näin tekevät muutkin.

Uskon ja oman tunnon hoitaminen ovat edelleen meille jokaiselle henkilökohtainen ja tärkeä kilvoituksen paikka.

Meidän turvamme ja toivomme eivät ole näissä ajallisissa ja katoavissa aarteissa, vaan uskomme ja toivomme perustuu iankaikkisuudessa raamatun lupauksiin, joita saamme sydämemme kätkeä.

Taivaan isä on luvannut olla omiensa kanssa maailman loppuun asti. Myös sinun, ehkä epäileväisenä tuntoisena, vihollisen piirittämän taivaan tien kulkijan kanssa.

Jumalan valtakunta ja sen sanoma pysyvät muuttumattomina. Uskon saarna ja evankeliumin voimaa tarvitsemme taivaan tiellä.

Sitä tarvitsevat ne isät ja äidit, jotka kasvavan perheen keskellä kyselevät: Riittävätkö voimamme? Jaksammeko uskoa? Jaksammeko uskoa omaan lihan viettelyksiä vastaan?

Jumalan armon varassa ja hänen valtakunnassaan hoidossa saamme luottaa Jumalan johdatukseen ja hoitoon.

Johannes kirjoittaa epistolassaan: Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, hänen poikansa, veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä.

Kun me ajan illassa katselemme tämän ajan ilmiöitä, niin meidän ei tarvitse katsella niitä pelokkaasti.

Vapahtajamme neuvoa: Nostakaa päänne ylös, sillä teidän lunastuksenne on lähellä.

Ja veljeni ja sisareni, tämänkin alustuksen alla on tämä Jumalan sanan keskeinen ydinsanoma, sanoma syntien anteeksiantamuksesta, se on meille tarjolla tänäkin iltana.

Ja jos täällä olisi yksikään sanankuulija, joka kaipaa tätä evankeliumia, niin sinä saat jäädä turvattuna ja saat jäädä siunattuna uskomaan synnit anteeksi ja matkan vietanteeksi Herramme Jeesuksen nimessä ja kalliin maahan vuotaneessa sovintoveressä.

Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä on lupa uskoa synnit anteeksi.

Sitten ajattelin tuossa muutamia kysymyksiä laittaa, ja voimme tietysti keskustella, ja te olette kuulemma hyvin reippaita keskustelijoitakin, niin minä muutaman tuossa laitan, mutta voimme näistä ajan ilmiöistä hyvin vapaasti keskustella.

Eli muuttumaton Jumalan sana. Sitten miten usko näkyy elämässämme? Vai näkyykö se? Voinko olla salaa uskomassa? Sitten korvaako nettiseurat yhteisen kokoontumisen? Ja tämän ajan vaarat.