Se Fi Predikan I Dalarnas Fridsförening 15.02.2015

I Faderns och Sonens och den Helige Andens namn. Amen. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Vi stillar oss en stund inför det Guds ordet som finns i Femte Mosebokens trettiofjärde kapitel. Hiljennymme niiden Jumalan sanojen äärelle, jotka on kirjoitettu viidennen Mooseksen kirjan kolmanteenkymmenenteenneljänteen lukuun. Och verserna ett till och med fyra. Ja jakeet ensimmäisestä neljänteen. Orden lyder som följer i Jesu namn. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen seuraavasti:

"Mose gick från Moabs hedar upp till berget Nebo, högst uppe på Pisga, som ligger mittemot Jeriko, och Herren visade honom hela landet, Gilead ända till Dan, hela Naftali, vidare till Efraim och Manasses land och hela Judas land, ända till havet i väster, Negevöknen och Jordanslätten, dalen där Jeriko, palmstaden, ligger och ända ner till Soar. Herren sade till honom: 'Detta är landet som jag med ed lovade Abraham, Isak och Jakob att ge åt deras efterkommande. Jag låter dig se det med dina egna ögon, men du kommer inte att gå över dit.' Amen."

Mooses nousi Moabin tasangolta Nebon vuorelle, Pisgan huipulle, joka on Jordanin itäpuolella vastapäätä Jerikoa. Herra näytti hänelle koko maan, Gileadin, Danin, Naftalin, Efraimin ja Manassen alueet ja koko Juudan maan läntiseen mereen saakka, ja Negevin sekä Jordanin alangon, sen syvänteen, joka ulottuu Jerikosta, palmukaupungista, Soariin asti. Herra sanoi Moosekselle: "Tämä on se maa, josta olen puhunut Abrahamille, Isakille ja Jaakobille, ja jonka olen vannonut antavani heidän jälkeläiselleen. Minä olen antanut sinun nähdä sen, mutta sinä et pääse sinne." Amen.

Det var en väldigt vacker presentation vi fick se av ungdomarna på opisto och för all del lärarna också. Oli hyvin kaunis tilaisuus, kun saimme nähdä opistoesittelyn opistolaisilta ja näiltä opettajilta. Och framför allt så värmer det ens hjärta att få se så mycket ungdomar samlade. Ja erityisesti lämmittää sydäntä, kun näkee näin paljon nuoria kokoontuneina.

Texten som vi läste tog oss till slutet av Mose liv. Teksti, jonka luimme, se kertoo Mooseksen elämän viimeisistä ajoista. Och vi fick i texten höra hur Moses hade kommit till gränsen för det land som han hade väntat på under hela sin livstid. Saimme kuulla, kuinka Mooses tuli sen maan rajalle, josta hän oli saanut kuulla koko elämänsä ajan. Det var ett underbart vackert land. Se oli ihana, kaunis maa. Ett land som Gud hade lovat till Abraham, Isak och Jakobs efterkommande. Se maa, jonka Jumala oli luvannut Abrahamin, Isakin ja Jaakobin jälkeläisille. Och Moses, han fick se allt det här, men han fick inte komma dit. Ja Mooses sai tämän kaiken nähdä, mutta hän ei päässyt sinne. Dock vet vi väl att Moses, han fick komma till härlighetens himmel. Toki tiedämme, että Mooses pääsi kunnian taivaaseen.

Men när ni sjöng den vackra sången här under er presentation. Kun lauloitte sen kauniin laulun tuossa esitelmän aikana. Så tänkte jag alldeles särskilt på Moses och på vad han har sjungit under sin barndom och ungdom. Niin, ajattelin erityisesti Moosesta ja mitä hän on laulanut lapsuutensa ja nuoruutensa aikana. Eller under hans långa vandring genom öknen mot det lovade landet. Tai sitä pitkää vaellusta erämaiden läpi.

Ni sjöng den så bekanta Sions sången. Te lauloitte sen hyvin tutun Siionin laulun. Om hemmet, en sång jag vill sjunga. Kotoista laulun laulan. Min eviga boning är där. Siel ikuisen asunnon saan. Bland alla Guds helgon och under. Ja kaikkien pyhien kanssa. Jag vilar från jordens besvär. Saan levätä vaivoissa maan.

Ni har ett, ni ungdomar och barn, ett långt liv framför er. Te lapset ja nuoret, teillä on pitkä elämä edessänne. Och när ni sjunger dessa sånger som talar om det lovade landet som vi är på väg mot. Ja kun te laulatte siitä luvatusta maasta, minne me olemme matkalla. Kanske ni ofta stannar upp och funderar över de orden. Ehkä pysähdytte ja ajattelette niitä sanoja. Vad är det som väntar där bortom tidsgränsen? Että mikä meitä odottaa siellä ajan rajan toisella puolella? Tänk att få komma till ärans himmel. Ajatelkaa, että päästään kunnian taivaaseen.

Och liksom vi sjöng också i den sången inför predikan alldeles nyss. Ja se laulu, jota lauloimme juuri ennen saarnaa. Som berättade om att vi under vårt liv aldrig ska ge upp målet vi har. Kertoo siitä, että meidän ei koskaan pidä luopua siitä päämäärästä, joka meillä on. Trots att livet många gånger kan kännas jobbigt. Siitäkin huolimatta, vaikka elämä monesti tuntuu työläältä. Trots att det ofta kan kännas som att tron är svag. Siitäkin huolimatta, vaikka usein tuntuu, että usko on heikko.

Jag hittade ett vackert psalmstycke som jag tänkte läsa en vers ur. Löysin erään kauniin psalmikohdan, josta ajattelin lukea. Ur psalmen etthundra trettionio. Psalmista satakolmekymmentäyhdeksän. Och dess sextonde vers. Sen kuudennentoista jakeen.

"Du såg mig innan jag föddes. I din bok var de redan skrivna. De dagar som hade formats innan någon av dem hade grytt. Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut."

Gud, han känner dig. Jumala tuntee sinut. Gud, han känner dina dagar. Jumala tuntee päiväsi. Och du är i goda händer. Ja sinä olet hyvissä käsissä. Ge aldrig upp ditt hopp på målet. Älä koskaan jätä toivoa siitä päämäärästä. Ärans himmel. Joka on kunnian taivas.

Ni minns Mose, hur han fick födas till en troende familj. Muistatte Mooseksen, hän sai syntyä uskovaiseen kotiin. Han föddes under en tid då det israelitiska folket levde under förtryck i Egypten. Hän syntyi silloin, kun Israelin kansa oli Egyptin orjuudessa. Och det berättas att han föddes in i Levis släkt. Ja kerrotaan, että hän syntyi Leevin sukuun. Och han hade två äldre syskon, åtminstone som Bibeln berättar om. Ja hänellä oli kaksi sisarusta, ainakin näin Raamattu kertoo. Aron och Miriam. Aron ja Miriam.

Och ni minns också väl om Mose, hur det hände att Farao, konungen, gick ut med ett väldigt allvarligt bud. Ja muistatte, kuningas Farao antoi hyvin kovan käskyn. Att eftersom han var rädd för att hebreerna, de troende, skulle växa sig för starka i Egypten. Hän pelkäsi, että heprealaiset, uskovaiset, kasvaisivat suureksi Egyptissä. Då var Mose bara tre månader gammal. Mooses oli kolme kuukautta vanha. Och mamman var tvungen att lämna sonen. Ja äiti joutui jättämään poikansa. I en korg som var tätad med tjära. Koriin, joka oli tiivistetty tervalla. Flytandes ut på floden Nil. Ja tämä kori laitettiin Niilin virtaan. Och storasyster Miriam följde från stranden. Ja isosisko Miriam seurasi tätä koria rannalta.

Moses hade fått en bra storasyster. Mooses oli saanut hyvän isosiskon. Som hjälpte den lille gossen och följde vad som än hände. Joka seurasi pientä poikaa ja mitä tapahtuikin. Men då kom kungens dotter, prinsessan, ner till vattnet. Sitten kuninkaan tytär, prinsessa, tuli joelle. Såg korgen, hörde skriket från den lilla babyn. Näki korin ja kuuli pienen lapsen huudon. Hennes hjärta blev taget. Ja hän liikuttui. Och hon bad sina tjänarinnor ta in korgen. Ja hän pyysi palvelijoitaan ottamaan korin. Och man fann den lille gossen där i korgen. Ja he löysivät tämän pienen pojan korista. Ett underbart litet barn som tillhörde en hebreisk familj. Ihana pieni lapsi, joka kuului heprealaiseen perheeseen.

Och man sa till Miriam, som rusade fram... Ja sanoivat Mirjamille, joka tuli, att inte känner du någon som kan amma den lille gossen? Että tunnetko jonkun, joka voisi syöttää tätä lasta? Så lyckligt fick ske att Moses fick komma hem till mamma och pappa igen. Ja tapahtui niin onnellisesti, että Mooses sai tulla isän ja äidin kotiin taas. Och han fick sitt namn också av den här egyptiska prinsessan. Nimensä hän sai tältä egyptiläiseltä prinsessalta. Mose. Mooses. Som betyder Nilens frö eller Nilen poika. Joka tarkoittaa Niilin siemen tai Niilin poika.

Men när han växte sig lite större, så fick han sin uppfostran i hovet hos Farao. Sitten kun hän kasvoi isommaksi, niin hän sai kasvatuksensa Egyptin hovissa. Han fick sin skolning med tanke på vad han skulle bli under sitt vuxna liv. Hän sai koulutuksensa sen mukaan, mikä hänestä tulisi isona. Jag tänker att många gånger där borta så längtade han hem till sin familj. Ajattelen, että monesti siellä hän ikävöitsi omaa kotiinsa. Till mor och far och de andra troende. Isän ja äidin ja muiden uskovaisten luokse.

Och det berättas också i Hebreerbrevet hur Mose han valde bort rikedomen i Egypten och makten där borta. Heprealaiskirjeessä kirjoitetaan, kuinka Mooses ei valinnut näitä Egyptin rikkauksia. Utan istället valde han att leva med Guds folk. Mutta sen sijaan hän valitsi elää Jumalan kansan keskudessa.

Hans liv kan vi egentligen dela upp i tre fyrtioårsperioder. Hänen elämänsä voi oikeastaan jakaa kolmeen neljänkymmenen vuoden kauteen. För den text vi läste om, berättade om den stunden då Mose skulle dö. Se teksti, jota luimme, niin se kertoi siitä, kun Mooses oli kuolemassa. Men då var han etthundratjugo år gammal. Silloin hän oli sadankahdenkymmenen vuoden ikäinen.

Han hamnade i en allvarlig situation efter att han hade vuxit upp i hovet. Hän joutui vaaralliseen tilanteeseen, kun hän oli kasvanut siellä hovissa. Han såg hur en av hans landsmän, en hebre, blev mobbad. Hän näki, kuinka yksi hänen maanmiehistään, heprealainen, häntä kiusattiin. Och han går emellan. Ja hän meni sinne väliin. Och han slog ihjäl en egypt. Ja hän tappoi yhden egyptiläisen. Han försöker dölja sitt brott. Hän yritti peittää tekonsa. Så han flyr i väg till Midjans land. Ja hän pakeni Midjanin maalle. Och där hittar han en hustru. Siellä hän löysi itselleen vaimon. Hos prästen Jetro. Pappi Jetron luota. Och han vistades där under sina första, förutom de åren han vuxit upp, till att han fyllde runt fyrtio år. Hän oli siellä ensimmäiset suunnilleen neljäkymmentä vuotta.

Och då uppenbarar sig Gud för honom i en buske. Silloin Jumala näyttäytyi hänelle pensaassa. I en buske som han ser när han är ute och vallar boskapen. Pensaassa, kun hän oli kaitsemassa laumaa. Och där är det Herren som talar till Mose. Ja siellä Herra puhui Moosekselle. I denna buske som inte brinner upp. Siinä pensaassa, joka ei palanut. Och där får Moses kallelsen att bli ledare för israelerna. Ja siellä Mooses sai käskyn tulla Israelin kansan johtajaksi.

Men han invänder och säger att: "Jag är så dålig på att tala." Mutta hän vastustelee sillä, hän sanoo, että hän on huono puhumaan. Och säger att orden kommer så trögt och tveksamt ur min mun. Sanoo, että sanat tulevat hyvin hitaasti suustani. Men Gud uppmanar honom ändå att ta på sig uppdraget. Mutta Jumala kehottaa kuitenkin häntä ottamaan vastaan tämän tehtävän. Och säger att han ska få Aron till medhjälpare, alltså hans äldre bror. Ja sanoo, että sinä saat Aaronin ja sauan. Och när du visar, pekar med den staven, så kommer jag att göra underverk via dig. Sillä sauvalla, niin minä tulen tekemään ihmetekoja.

Vi förstår att Gud gav Aron till honom. Me ymmärrämme, että Jumala antoi Aaronin hänelle. För att Aron skulle tala till folket. Siksi, että Aaron puhuisi kansalle. Att de under vandringen som skulle komma. Että sen matkan aikana. Ofta skulle ha möten. Että siellä olisi paljon kokouksia. Kanske där man ofta talade om vad som skulle hända och målet där i fjärran. Puhuttiin paljon, mitä tulee tapahtumaan ja mikä on päämäärä.

Men staven också, där vi kan se en bild av evangeliets stav. Siinä sauvassa näemme kuvan evankeliumin sauvasta. Den stav som vi så ofta behöver ta stöttning av under vandringen. Siitä sauvasta, johon meidänkin täytyy tukeutua monesti vaelluksemme aikana. Evangeliet, syndernas förlåtelse. Evankeliumin, syntien anteeksiantamuksen. De väntade också på Jesus. He odottivat myös Jeesusta. På att Jesus skulle komma och förlösa dem från all synd. Että Jeesus tulisi ja päästäisi kaikesta synnistä. Precis som vi tror att Jesus har dött för våra synders skull. Ihan niin kuin mekin uskomme, että Jeesus on kuollut meidän syntiemme tähden. På honom fick de lägga sin synd. Hänen päälle saisi laittaa syntinsä. Och man orkade göra sin vandring. Että jaksaisi jatkaa vaellusta.

Men Moses, han var bara människa. Mutta Mooses oli vain ihminen. Och ofta på vandringen var han trött. Ja usein vaelluksen aikana hän oli väsynyt. Så att när folket knorrar, klagar på Gud. Ja kun kansa valitti Jumalalle. Man hade tagit sig redan genom det röda havet som hade öppnat sig. Silloin oltiin menty jo Punaisen meren läpi. Och på många sätt hade Gud genom Mose gjort underverk. Ja monin tavoin Jumala oli Mooseksen kautta tehnyt ihmetekoja. Men ändå klagade människorna. Mutta silti ihmiset valittivat.

Nu hade man kommit till Kadesh. Nyt oltiin tullut Kadesiin. Och där så fanns det inte vatten att dricka. Ja siellä ei ollut vettä juotavaksi. Man stod vid kanten av Sinaiöknen. Oltiin Sinain autiomaan reunalla. Och då klagar människorna på Gud och Moses. Silloin kansa valitti. Och säger att, skulle det inte ha varit bättre om vi hade fått bli kvar i Egypten? Ja sanoivat, että eikö olisi ollut parempi, että olisimme jääneet Egyptiin? Och då blir Mose upprörd. Silloin Mooses vihastui.

Gud hade lovat att slå med din stav på klippan. Jumala oli luvannut, että lyö sauvalla kallioon. Och det kommer att komma vatten ur klippan. Niin silloin tästä kalliosta tulee vettä. Då tar Aron och Mose och samlar folket. Silloin Aron ja Mooses kokosivat kansan. Framför klippan. Tämän kallion. Och säger att hör på, upprorsmän! Kuulkaa, villitsijät. Kan vi skaffa fram vatten åt er ur den här klippan? Voimmeko hankkia vettä teille tästä kalliosta? Så lyfte Mose handen och slog två gånger med staven mot klippan. Sitten Mooses nosti kätensä ja löi kaksi kertaa sauvalla kallioon. Och då forsade vattnet fram. Ja silloin vesi alkoi virrata.

Men Moses, han gjorde det inte med rätt sinne. Mutta Mooses ei tehnyt tätä oikealla mielellä. Och Gud talade om för Mose och Aron. Ja Jumala sanoi Moosekselle ja Aaronille: Att eftersom ni tog åt er äran för detta. Te otitte tästä itsellenne kunnian. Och inte gav Herren äran. Ettekä antaneet Jumalalle kunniaa. Så kommer du inte att nå det lovade landet. Niin te ette tule pääsemään perille luvattuun maahan.

Vandringen genom öknen som Mose hade fått i uppdrag att leda. Vaellus erämaan läpi, sen tehtävän, jonka Mooses oli saanut tehtäväkseen. Hade precis börjat. Se oli vasta alkamassa. Och Mose var ledare. Ja Mooses oli tämä johtaja. Som Gud hade utvald. Ja hänet oli Jumala valinnut. Man hade vandrat i ungefär två år och man hade kommit till gränsen för det lovade landet. Oltiin vaellettu noin kaksi vuotta ja tultiin luvatun maan rajalle.

Då skickar Moses enligt Herrens bud spanare till det lovade landet. Ja Jumalan käskyn mukaan Mooses lähetti vakoilijoita luvattuun maahan. Det var tolv spejare. Näitä vakoilijoita oli kaksitoista. Och ni minns såväl vad som hände. Ja muistatte hyvin, mitä tapahtui. Att hur de spejarna var borta i fyrtio dagar. Nämä vakoilijat olivat pois neljänkymmenen päivän ajan. Och när de återvände till folket. Sitten kun he palasivat kansan luokse. Så är deras budskap den- Heidän sanomansa oli- Alla utom två, sa det. Siis kaikki muut paitsi kaksi sanoivat. Att visst är det ett vackert land. Että onhan tämä kaunis maa. Rikt på, där rinner honung och mjölk. Siellä virtaa hunaja ja maito. Men folket som bor där- Mutta se kansa, joka siellä asuu- Är så starkt. Se on niin vahva. Vi kommer aldrig att övervinna, vi kommer aldrig att segra över dem. Me emme koskaan tule voittamaan heitä.

Men Josua och Kaleb. Mutta Josua ja Kaleb. De hade ett annat budskap. Heillä oli toisenlainen sanoma tuotavinaan. Att visst är det ett vackert land. Että kyllä tämä on kaunis maa. Och visst är folket där som bor, visst är det ett starkt folk. Ja kansa, joka siellä asuu, on vahva. Men med Herrens hjälp så kommer vi att kunna övervinna. Mutta Jumalan avulla me tulemme voittamaan.

Folket knorrade och klagade på Mose och Aron igen. Kansa valitti Moosekselle ja Aaronille taas. Och återigen så säger de att det hade varit bättre att stanna i Egypten. Ja taas he sanoivat, että olisi ollut parempi jäädä Egyptiin. Eller att det vore till och med bättre att vi dör här i öknen. Ja ehkä olisi parempi, että kuolemme tänne erämaahan. I vart fall kommer våra barn att dö när vi tar oss in i landet. Joka tapauksessa meidän lapsemme tulee kuolemaan, kun me menemme sinne maahan.

Men Gud blir vred på folket. Jumala vihastui kansalle. Och han ger folket ett straff. Ja hän antoi kansalle rangaistuksen. Nu när man var vid det lovade landets gräns. Nyt kun oltiin luvatun maan rajalla. Hade man bara vandrat i två år. Oltiin vaellettu vasta kaksi vuotta. Då säger Gud: Att lika många dagar som spanarna var på sin spaningsresa. Ja Jumala sanoi: Niin monta päivää, kun nämä vakoilijat olivat vakoilumatkallaan. Under fyrtio dagar. Siis neljänkymmenen päivän ajan. Så många år kommer ni att bli kvar i öknen på er vandring. Niin yhtä monta vuotta te tulette olemaan täällä erämaassa vaeltamassa.

Så vandringen fortsätter. Ja niin vaellus jatkui. Och Gud hade också sagt: Ja Jumala oli sanonut: Att endast de som är under tjugo år kommer att nå det lovade landet. Että ainoastaan ne, jotka olivat alle kaksikymmentä vuotta, he tulevat pääsemään perille luvattuun maahan. Och nu kommer man efter den långa, långa vandringen åter till det lovade landets gräns. Ja sitten tullaan taas sinne luvatun maan rajalle.

Moses hade fått växa upp så länge sen. Mooses oli varttunut jo kauan sitten. Han hade fått vara i Guds rike. Hän oli saanut olla Jumalan valtakunnassa. Och han hade fått en väldigt ansvarsfull uppgift. Ja hän oli saanut hyvin vastuunalaisen tehtävän. Att leda folket till det lovade landet. Siis johtaa kansan luvattuun maahan. Och vandringen hade varit mödosam. Vaellus oli ollut vaivalloinen. Men nu såg han ändå vad som väntade. Mutta nyt hän näki se, mitä heitä odotti. Men han visste ifrån sitt misslyckande tidigare att han kommer inte att nå ända fram. Mutta hän tiesi, että aikaisemman epäonnistumisen johdosta hän ei tulisi pääsemään perille.

Men det allra viktigaste som Moses under hela sitt långa liv hade behållit. Mutta se kaikista tärkein, jonka Mooses oli pitkän elämänsä aikana pitänyt. Det var hans levande tro. Ja se oli hänen elävä uskonsa. Så trots att enligt Bibeln så når inte Moses rent timligt Kaanans land. Siis vaikka ajallisesti Mooses ei tavoita Kaanaan maata. Så kan vi vara säkra på att Moses, han fick komma till ärans himmel. Voimme olla varmoja siitä, että Mooses pääsi kunnian taivaaseen. För att han hade behållit sin tro. Sillä hän oli pitänyt uskonsa.

Det berättas i Nya testamentet. Uudessa testamentissa kerrotaan. Om hur Jesus en gång tog med sig tre av sina närmaste lärjungar. Kuinka Jeesus otti kolme lähimmäistä opetuslastaan mukaan. Upp på förklaringsberget. Kirkastusvuorelle. Och det berättas där hur det tillsammans med dessa tre lärjungar och Jesus. Ja kerrotaan, kuinka Jeesus meni kolmen opetuslapsen kanssa. Uppenbarades två ytterligare män för dem. Heille ilmestyi kaksi miestä. Det var Elia och Moses. Ne olivat Elia ja Mooses. Och Petrus, han säger då till mästaren, till Jesus: Ja Pietari sanoi mestarille, Jeesukselle: "Herre, det är bra att vi är med." "Herra, meidän on tässä hyvä olla." "Om du vill, ska jag göra tre hyddor här. En för dig, en för Mose och en för Elia." "Ja jos sinä tahdot, niin me teemme tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Elialle yhden."

Denna händelse, flera tusen år efter den händelsen, så vi läser texten ur. Tämä tapahtui siis monta tuhatta vuotta sen jälkeen, kun se, mikä tapahtui tässä lukemassamme tekstissä. Eller åtminstone femtonhundra år före. Tai ainakin tuhatviisisataa vuotta aikaisemmin. Där fick lärjungarna se Mose tillsammans med Elia och Jesus. Siellä opetuslapset saivat nähdä Mooseksen, Jeesuksen ja Elian kanssa. Och vi har också fått i Guds rike lära. Ja olemme Jumalan valtakunnassa saaneet oppia. Att Mose som förebild för lagen. Että Mooses on lain vertauskuva. Och för den skull så fick han rent timligt inte nå det lovade landet. Ja sen vuoksi hän ei saanut päästä sinne luvattuun maahan.

Men när lärjungarna ser Mose tillsammans med Elia. Mutta kun opetuslapset näkevät Mooseksen yhdessä Elian kanssa. Så tänker jag liksom en kär broder gjorde en gång i en predikan på ett sommarmöte. Ja sitten, kun yksi rakas veli puhui suviseuroissa. Hur kunde lärjungarna känna igen Mose och Elia? Miten opetuslapset pystyivät tuntemaan Mooseksen ja Elian? Som hade levt så långt före dem. Koska he olivat eläneet paljon aikaisemmin.

Och då tänker jag så här: Ja minä ajattelen näin. Att en gång när vi kommer till himlen. Kerran kun pääsemme taivaaseen. Så kommer vi att träffa Mose och Elia där. Me tulemme tapaamaan Mooseksen ja Elian siellä. Vi kommer att träffa många andra Sions troende. Me tapaamme siellä monia entisiä uskovaisia. I den nya kropp som vi får. Siinä uudessa ruumiissa, jonka me saamme. Kommer vi att känna igen varandra där? Tunnemmeko me toisemme siellä? Vi kommer att se våra nära och kära. Me tulemme näkemään siellä meidän läheiset ja rakkaat. Vi kommer att känna igen varandra. Me tunnemme toisemme. Och kärleken mellan Guds barn följer med ända till ärans himmel. Ja Jumalan lasten välinen rakkaus, se tulee mukana kunnian taivaaseen.

För den skull i kväll på detta möte. Sen vuoksi tänä iltana näissä seuroissa. Kära barn. Rakkaat lapset. Kära ungdomar! Ni som så vackert sjöng Om hemmet en sång. Te jotka lauloitte niin kauniisti sitä taivaan kodista. Sjung i den sången. Lauloitte sitä laulua. Glöm aldrig bort målet. Älkääkä koskaan unohtako päämääräänne. Trots att vägen och vandringen ibland är plågosam. Siitäkin huolimatta, että vaellus on usein piinallista. Trots att själafienden ofta lockar. Siitä huolimatta, että sielunvihollinen usein houkuttelee. Med allt som finns i världen. Sillä kaikella, mitä maailmassa on.

Gör som Mose. Tehkää niin kuin Mooses teki. Lyft blicken bortom tidsgränsen. Ylentäkää katseenne ajan rajan tuolle puolelle. Välj ett liv med Guds barn. Ja valitkaa elämä Jumalan lasten kanssa. Istället för den glädje som världen erbjuder. Sen sijaan kuin että valitsisitte sen ilon, jonka maailma antaa. Belöningen är så oerhört stor. Palkka on äärettömän suuri. En gång får vi komma till ärans himmel. Kerran me saamme tulla kunnian taivaaseen. På vandringen behöver vi ta stöttning. Vaelluksessa tarvimme tukea. På samma stav som Moses tog stöttning. Me tarvitsemme sitä sauvaa tukena, joka Mooseksellakin oli. Evangeliet. Se on evankeliumi.

För den skull ikväll. Siksi tänä iltana. Får du som känner att vandringen är så långsam. Sinä, joka tunnet, että vaellus on hidasta. Själafienden har lockat till synd. Ja sielunvihollinen on houkutellut syntiin. Jag är så trött. Minä olen niin väsynyt. Du får tro dina synder förlåtna. Saat uskoa syntisi anteeksi. I Jesu namn och dyrbara försoningsblod. Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

I Jesu namn och blod, alla synder är förlåtna. Jeesuksen nimessä ja veressä ovat kaikki synnit anteeksi. Också du lilla flicka längst bak. Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksi myös sinulle, pieni tyttö siellä takarivistä. Om det finns någon som sitter i mötesalen eller lyssnar via internet. Jos täällä on joku, joka istuu seurasalissa tai kuuntelee Internetin välityksellä. Och inte lyfter din hand. Ja et jaksa nostaa kättäsi. Du får tro också du alla dina synder förlåtna. Sinä myös saat uskoa kaikki syntisi anteeksi. I Jesu namn och dyrbara försoningsblod. Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Det är tryggt att avsluta denna predikan så. On turvallista päättää tähän tämä saarna. Och fortsätta sången. Ja jatkaa. Om hemmet en sång jag vill sjunga. Kotoista laulun laulan. Min eviga boning är där. Siel ikuisen asunnon saan. Bland alla Guds helgon och under. Ja kaikkien pyhien kanssa. Jag vilar från jordens besvär. Saan levätä vaivoissa maan. Får också jag tro mina synder förlåtna? Saanko myös minä uskoa syntini anteeksi? Jag vill tro tillsammans med er. Haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne. I Jesu namn, amen. Jeesuksen nimeen, aamen.

Vi avslutar med Herrens välsignelse. Päätämme Herran siunaukseen. Herren välsigne oss och bevare oss. Herren låte sitt ansikte lysa över oss och vare oss nådig. Herren vände sitt ansikte till oss och give oss frid. I Faderns, Sonens och Den Helige Andens namn. Amen. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra valistakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen!