Se Fi Predikan I Dalarnas Fridsförening 04.12.2011

I Faderns och Sonens och den Helige Andes namn. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Vi stillar oss till en början till tacksägelse och bön. Seurojen aluksi hiljennymme kiitokseen ja rukoukseen.

Käre himmelske Fader. Rakas taivaallinen Isä. Vi tackar för den nådedag du har gett oss. Me kiitämme tästä armon päivästä, jonka olet meille antanut. För att vi har fått vakna upp som troende, levandes i ditt rike. Ja että me olemme saaneet herätä siihen uskovaisina sinun valtakuntasi asukkaina. Framför allt vill vi också i dag komma med vårt tack. Ennen kaikkea tahdomme tänään tuoda sinulle kiitoksemme. För en adventstidens Herre. Adventin ajan Herrasta. Vår käre himmelske Faders son, Jesus Kristus. Rakkaan taivaallisen Isämme Pojasta, Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Och för att du genom honom förberett för oss vägen till dig i himlen. Ja siitä, että sinä hänen kauttaan olet meille valmistanut tien taivaaseen.

Vi ber i dag, käre Far. Ja rakas Isä, me rukoilemme nyt. Att du skulle vara med oss på detta möte. Rukoilemme sinun läsnäoloasi näissä seuroissa. Att du till din ringa tjänare skulle ge de orden som dina barn i dag behöver. Ja sitä, että sinä vähäiselle palvelijallesi antaisit niitä sanoja, joita sinun lapsesi tarvitsevat. Till styrka och uppbyggelse för din församling. Ja sinun seurakuntasi rakennukseksi ja voimaksi. Så att ditt namn skulle bli ärat. Ja että sinun nimesi tulisi näin kunnioitetuksi.

Vi ber för vår käre broder Pasi, som är på missionsresa i Afrika. Rukoilemme myös rakkaan Pasi-veljemme puolesta, joka nyt on lähetysmatkalla Afrikassa. Så att du skulle väl bevara honom och den broder som är med honom. Ja että varjelisit häntä ja sitä veljeä, joka hänen kanssaan on siellä. Att du skulle välsigna den resa de är på. Ja että sinä heidän matkansa siunaisit.

Vi ber vidare så som din son har lärt oss. Ja me rukoilemme vielä, kuten sinun Poikasi on meitä opettanut. Fader vår, som är i himmelen. Helgat varde ditt namn. Tillkomme ditt rike. Sker din vilja, såsom i himmelen, så på jorden. Vårt dagliga bröd, giv oss i dag och förlåt oss våra skulder, såsom också vi förlåta dem oss skyldiga äro. Och inled oss icke i frestelse, utan förs oss ifrån ondo. Ty riket är ditt och makten och härligheten i evighet. Amen. Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaissa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Jag läser i Jesu namn ett stycke Guds ord ifrån Hebreerbrevets tolfte kapitel. Jeesuksen nimeen luen kappaleen Jumalan sanaa Hebrealaiskirjeen kahdennestatoista luvusta. Jag läser verserna fjorton till och med sjutton och verserna tjugoåtta till och med tjugonio. Luen jakeet neljännestätoista seitsemäntenoista ja sen lisäksi jakeet kaksikymmentäkahdeksan ja kaksikymmentäyhdeksän.

Sträva efter fred med alla och efter den helgelse, utan vilken ingen får se Herren. Vaka över att ingen kommer bort från Guds nåd och att inte någon bitter rot skjuter skott och blir till fördärv som angriper många. Se till att ingen gör sig skyldig till otukt eller gudlöshet, som Esau, som för ett enda mål mat sålde sin förstfödslorätt. Ni vet ju att när han efteråt gjorde anspråk på välsignelsen, blev han avvisad, fast han bad om den under tårar. Han fick inget tillfälle att ångra sig. Vi får ett rike som inte kan skakas. Låt oss därför vara tacksamma och tjäna Gud, så som han vill med vördnad och fruktan. Ty vår Gud är en förtärande eld. Amen.

Noudattakaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyhyyttä, paitsi jota ei yksikään saa Herraa nähdä. Ja ottakaa vaari, ettei joku Jumalan armosta tulisi pois, ettei joskus kasvaisi joku karvas juuri jotakuta vastahakoisuutta tekemään ja monta sen kautta tulisi saastutetuksi. Ettei joku olisi huorintekijä eli jumalaton niin kuin Esau, joka yhden aterian tähden myi pois esikoisuutensa oikeuden. Sillä te tiedätte, että kuin hän sitten tahtoi periä siunausta, tuli hän hyljätyksi, sillä ei hän löytänyt yhtään parannuksen sijaa, vaikka hän sitä kyyneleillä etsi. Sen tähden saamme me sen valtakunnan, joka ei järistä taida. Meillä on armo, jonka kautta me Jumalaa palvelemme hänen mielensä nouteeksi, siveydellä ja pelolla, sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. Aamen.

För en vecka sedan predikade vår käre broder Pasi om predikoämbetet. Viikko sitten veljemme Pasi puhui juuri saarnavirasta. Om just hur det är Guds namn som skulle bli ärat. Ja juuri siitä, miten se tulisi tapahtua Jumalan nimen kunniaksi. Men när man kommer till den här platsen. Mutta kun tälle paikalle tulee. Så är det ofta svårt. Niin, se on usein vaikeaa. Ibland är det extra svårt. Toisinaan se on erityisen vaikea. Det är så svårt att tänka, att Gud talar också via mig. On niin vaikea ajatella, että Jumala myös minun kauttani puhuisi. Känns som att tron vill ta slut. Ja usko tuntuu loppuvan. Känner mig så frestad och syndig. Minä tunnen itseni niin kiusatuksi ja syntiseksi. Och vill fråga om jag får tro allt förlåtet. Ja kysyn, saanko uskoa kaikki anteeksi? Jag vill tro så här tillsammans med er. Minä tahdon näin uskoa yhdessä teidän kanssanne.

Texten vi läste är från Hebreerbrevet. Lukemamme teksti on Hebrealaiskirjeestä. Och den talar om varningens ord för oss. Se puhuu meille varoituksen sanoja. Den talar också om vad som är det allra viktigaste för oss. Se puhuu myös siitä, mikä on meille kaikkein tärkeintä. Hur vi ska ta vara på vår tro. Miten meidän tulee ottaa uskostamme vaari? Varnar om att även små saker är farliga. Ja varoittaa siitä, miten myös pienet asiat ovat vaarallisia. Att hur viktigt är att vi som troende vill leva i tro. Ja siitä, miten tärkeää meidän uskovaisten on elää uskossamme. Att det är viktigt för oss att leva mitt i Guds rike. Siitä, miten meidän on tärkeää asua Jumalan valtakunnan keskellä. Att vi kommer på Guds barns sammankomster. Että saavumme Jumalan lasten kokoontumisiin. Att vi som föräldrar tar våra små barn till söndagsskolor. Ja että vanhempina viemme pienet lapsemme pyhäkouluihin. Att vi som när vi blir unga, tycker det är viktigt att vi kommer till bibelklassen. Ja että kun tulemme nuoriksi, että meille on tärkeää tulla raamattuluokkaan. Och att det under vårt liv är viktigt för oss att komma till just dessa sammankomster. Ja että meille eläessämme on tärkeää tulla juuri näihin kokoontumisiin. Så som vi också har velat göra i dag. Niin kuin olemme tänäänkin tahtoneet tehdä.

Och att när vi sitter här på möte. Ja kun istumme täällä seuroissa. Vi skulle komma ihåg att tron kommer av predikan. Että muistaisimme, että usko tulee kuulosta. Och predikan i kraft av Kristi ord. Ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Att evangeliet är vår kraft på vägen. Että evankeliumi on matkallamme voimana. Så att när vi väl har samlats här. Niin että kun nyt olemme kokoontuneet täällä. Att vi inte bara kommer hit rent fysiskt. Ettemme olisi läsnä täällä pelkästään fyysisesti. Utan att vi också skulle låna våra öron, att vi skulle lyssna till Guds ord. Vaan että myös lainaisimme korviamme Jumalan sanalle. Vi får tro så enkelt. Me saamme uskoa niin yksinkertaisesti. Att det är Gud som talar här. Että Jumala täällä puhuu. Och Guds ord är så viktig för oss. Ja Jumalan sana on niin tärkeä meille.

Texten vi läste började: Sträva efter fred med alla och efter den helgelse, utan vilken ingen får se Herren. Tekstimme alkoi: Noudattakaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyhyyttä, paitsi jota ei yksikään saa Herraa nähdä. Och vaka över att ingen kommer bort från Guds nåd och att inte någon bitter rot skjuter skott och blir ett fördärv som angriper många. Ja ottakaa vaari, ettei joku Jumalan armosta tulisi pois, ettei joskus kasvaisi joku karvas juuri jotakuta vastahakoisuutta tekemään ja monta sen kautta tulisi saastutetuksi.

Hebreerbrevets författare ville påminna de troende på sin tid. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja tahtoi aikansa uskovaisia muistuttaa. Att för att de en gång till skulle få träffa Herren. Että he vielä kerran saisivat kohdata Herran. Och för att det skulle vara möjligt. Ja että se olisi mahdollista. Så är det viktigt att de skulle leva i fred med alla. Niin, silloin on tärkeää, että nämä eläisivät rauhassa kaikkien kanssa. Och att de skulle leva efter den helgelse som passar för Guds barn. Ja että nämä eläisivät sen pyhityksen mukaan, joka Jumalan lapsille kelpaa. Det är precis det vi talade här om innan. Siitä juuri nyt puhuimme. Att vi här i livet skulle leva som Guds barn. Että eläisimme täällä elämäämme niin kuin Jumalan lapset elävät. Att vi skulle leva mitt i Guds rike. Että eläisimme Jumalan valtakunnan keskellä. Men att också när vi är utanför Guds rike. Mutta että myös silloin, kun olemme ulkona. När vi är på vår arbetsplats eller i skolan. Kun olemme työpaikallamme tai koulussa. Eller vart vi än rör oss. Tai missä nyt lienemmekin. Att vi skulle leva som troende. Että siellä eläisimme kuten uskovaiset. Att vi skulle leva i fred med alla människor. Että eläisimme rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Att vi skulle älska vår nästa så som oss själva. Että rakastaisimme lähimmäistämme niin kuin itseämme.

Och sedan påminner Hebreerbrevets författare oss. Sitten Hebrealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa meitä. Om att vi skulle vaka över att vi inte kommer bort ifrån Guds nåd. Että valvoisimme, ettemme joutuisi pois Jumalan armosta. Så att inte någon bitter rot skjuter skott och blir till fördärv, som angriper många. Ja ettei kasvaisi mitään karvasta juurta tekemään vastahakoisuutta, ja monta sen kautta tulisi saastutetuksi. Visst är vi som människor ofta bristfälliga. Ihmisinähän me olemme usein puuttuvaisia. Vi beter oss på sätt som vi kanske inte borde göra. Ja käyttäydymme ehkä sellaisella tavalla, miten meidän ei tulisi käyttäytyä. Vi kanske tycker illa om någon broder eller syster någon gång. Ehkä joskus tunnemme vastahakoisuutta jotain sisarta tai veljeä kohtaan. Vi kanske blir osams med någon där hemma. Ehkä joudumme epäsopuun jonkun kanssa siellä kotona. Eller vem vet, om det sker mellan bröder och systrar här i församlingen. Tai kuka ties, näin tapahtuu veljien ja sisarten välillä täällä meidän keskuudessamme. Eller med någon otroende ute i världen. Tai ehkä jonkun epäuskoisen henkilön kanssa.

Men här påminner oss Hebreerbrevets författare. Mutta tässä Hebrealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa meitä. Att vi skulle leva i förenlighet med Guds nåd. Että eläisimme Jumalan armon mukaisesti. Som också innebär att när vi faller i även sådana här synder. Mikä tarkoittaa sitä, että myös silloin, kun tällaisiin synteihin lankeamme. Att vi kommer ihåg att lägga bort den synden. Että muistaisimme panna pois sen synnin. Att vi kommer ihåg, att det är viktigt att vi kommer överens med vår nästa, om vi har sårat någon. Että muistaisimme, että on tärkeää sopia lähimmäistemme kanssa, jos jotain olemme loukanneet. Eller om vi själva har blivit sårade. Tai jos itse olemme loukkaantuneet. Om detta talar Jesus om i kyrkolagen för oss. Tästä Jeesus puhuu meille Kristuksen kirkkolaissa. Men också har vi fått biktens stora gåva. Mutta meille on myös annettu ripin suuri lahja. Att om det är någon sak som alldeles speciellt tynger vårt samvete. Että silloin, kun joku asia aivan erityisesti painaa omaatuntoamme. Så får vi gå till någon broder eller syster och tala ut om den här saken. Niin saamme käydä jonkun veljen tai sisaren luo ja puhua tästä asiasta. I förtroende. Luottamuksellisesti. Och lägga bort också den synden. Ja saamme näin panna pois myös sen synnin. Och så orkar vi ta nya steg på vägen mot himlen. Ja näin jaksamme taas ottaa uutta askelta taivastielle. Så att inte det blir så som Hebreerbrevets författare varnar oss för. Ettei kävisi niin kuin Hebrealaiskirjeen kirjoittaja meitä varoittaa. Så att inte en sådan här bitter rot skjuter skott. Ettei kasvaisi tällainen karvas juuri. Och att man själv kommer till fördärv. Ja että itse tulisi saastutetuksi. Och kanske även många med en själv. Ja sen myötä myös monet muut. Så att vi lever i enighet med Guds nåd. Että eläisimme Jumalan armon mukaisesti.

Men sen fortsätter vår text. Mutta sitten tekstimme jatkaa. Se till att ingen gör sig skyldig till otukt eller gudlöshet, så som Esau, som för ett enda mål mat, sålde sin förstfödslorätt. Ettei joku olisi huorintekijä eli jumalaton, niin kuin Esau, joka yhden aterian tähden myi pois esikoisuutensa oikeuden. Ni vet ju att när han efteråt gjorde anspråk på välsignelsen, blev han avvisad, fast han bad om den under tårar. Han fick inget tillfälle att ångra sig. Sillä te tiedätte, että kun hän sitten tahtoi periä siunausta, tuli hän hyljätyksi, sillä ei hän löytänyt yhtään parannuksen sijaa, vaikka hän sitä kyyneleillä etsi.

Texten vi läste var för ungefär två tusen år sedan skriven. Lukemamme teksti on kirjoitettu noin kaksi tuhatta vuotta sitten. Men författaren vill påminna om händelser som skedde ytterligare för nästan två tusen år sedan. Mutta kirjoittaja tahtoo muistuttaa meitä tapahtumista, jotka tapahtuivat vielä liki toiset kaksi tuhatta vuotta aiemmin. Minns ni, kära ungdomar och barn och även ni andra, vem var Esau? Rakkaat nuoret ja lapset, muistatteko te, kuka oli Esau? Vi påminns om... eller vi kommer till en familj som levde för, som jag sa, nära fyra tusen år sedan. Muistamme perheen, joka eli lähes neljä tuhatta vuotta sitten, kuten sanoin. Till patriarken Isak och hans hustrus Rebeckas liv. Patriarkka Isakin ja hänen vaimonsa Rebeckan elämään. En familj som levde för så länge sedan. Perhe, joka eli niin kauan sitten. För Isak och Rebecka fick bilda familj vid fyrtio års ålder, ungefär. Miten Isak ja Rebecka saivat perustaa perheen noin neljänkymmenen vuoden iässä. Och de bad efter att få barn. Ja rukoilivat, että he saisivat lapsen. Som vi vet som Guds barn, så är barn en gåva från Gud. Jumalan lapsina me tiedämme, että lapset ovat Jumalan lahja. De fick vänta på sitt första barn i tjugo år. Ensimmäistä lastaan he saivat odottaa kaksikymmentä vuotta. Men vid ungefär sextio års ålder så fick de sedan sina första barn. Ja noin kuudenkymmenen vuoden iässä he saivat sitten ensimmäiset lapsensa. Och inte bara ett barn. Ei ainoastaan yhtä lasta. Utan sönerna Esau och Jakob föddes. Vaan kaksospojat Esau ja Jakob syntyivät. Och det var Esau som var den äldsta av dessa söner. Ja näistä pojista Esau oli vanhin. Jakob, han föddes omgående efter Esau, som den andra bland de här tvillingsönerna. Ja välittömästi Esaun jälkeen syntyi Jakob, toisena näistä kaksospojista. Han höll ett fast grepp om Esaus häl. Ja, hän piti kiinni Esaun kantapäästä.

De här sönerna fick växa upp i en troende familj. Ja nämä pojat saivat kasvaa uskovaisessa kodissa. Så som också många av oss har fått göra. Niin kuin myös monet meistä ovat saaneet tehdä. Visst är det en stor gåva att få födas och växa upp med troende föräldrar. Onhan suuri lahja saada kasvaa uskovaisten vanhempien kodissa. Så var det med de här båda pojkarna. Näin oli myös näiden kahden pojan lailla. Bibeln berättar inte så mycket om deras tidiga barndom. Raamattu ei kerro paljokaan heidän lapsuudestaan. Men det berättas om Esau, att han blev en skicklig jägare och höll till i skog och mark. Mutta Esausta sanotaan, että hänestä tuli taitava metsästäjä ja, että hän oleskeli mielellään metsissä ja kedoilla. Men att Jakob förde ett lugnt liv och bodde i tält. Mutta että Jakob oli hiljainen mies, joka asui majoissa. Esau, han var jägare. Esau oli siis metsästäjä. Han trivdes bra långt borta hemifrån. Hän viihtyi mielellään kaukana kotoa. Han var ofta ute och jagade villebråd. Ja hän oli usein metsällä riistaa metsästämässä. Och kanske fadern Isak gillade honom. Ja hänen isänsä Isak piti hänestä. Jakob å sin sida, så som Bibeln berättar, han trivdes nära hemmet. Jakob, puolestaan, kuten Raamattu kertoi, viihtyi kodin läheisyydessä. Det är ingenting ont med att man tycker om att jaga villebråd. Ei siinä metsästämisessä ja siinä, että pitää riistan metsästämisestä, ei siinä mitään pahaa ole. Och det menar inte heller Bibeln. Ei sitä Raamattukaan tarkoita. Men det att för Esau så blev hans fritidsintresse allt viktigare. Mutta Esaulle tämä vapaa-ajan harrastus tuli aina tärkeämmäksi. Och han höll sig ofta borta hemifrån. Ja hän oli paljon poissa kotoa. Och när man talar om hemmet i Bibeln. Ja kun Raamatussa puhutaan kodista. Så talar man ofta också om Guds rike. Niin puhutaan usein myös samalla Jumalan valtakunnasta. Han, Esau, han hade inte heller tid att komma på Guds barns möten. Ei Esaulla ollut aikaa edes tulla Jumalan lasten kokoontumisiin. Det fanns så många andra saker som blev viktigare för honom. Kun niin monet muut asiat tulivat hänelle tärkeimmiksi. Men för Jakob, han var det viktigt att vistas nära hemma. Mutta Jaakobille oli tärkeää pysyä kodin läheisyydessä. Han var Rebeckas älsklingsson. Ja hän oli Rebeckan suosikkipoika. Han var i församlingens kärlek. Hän oli seurakunnan rakkaudessa. Församlingen kände inte någon oro för honom. Ja eikä seurakunta tuntenut mitään levottomuutta hänen suhteensa. Men jag tror att för Esaus del så var man orolig redan tidigt. Mutta uskoisin, että Esaun kohdalla oltiin levottomia jo varhaisessa vaiheessa.

Ni minns sedan vad som hände med de här bröderna. Muistatte sitten, miten näiden veljien kohdalla kävi. Det läste vi redan om i vår text. Siitä luimme jo tekstissämme. Om hur Esau för ett mål mat säljer sin förstfödslorätt till Jakob. Siitä, miten Esau yhden aterian hinnasta myi Jaakobille esikoisuutensa oikeuden. Om hur Esau en gång kom hem ifrån att ha varit ute på jakt. Siitä, miten Esau kerran tuli metsältä. Och han var alldeles utsvulten. Ja hän oli hyvin nälissään. Och han såg att Jakob hade lagat mat. Ja hän oli nähnyt, miten Jakob oli valmistanut ruokaa. Och ber att han skulle få av den maten. Ja pyysi saada syödä siitä ruoasta. Men Jakob, han svarade Esau. Mutta Jakob vastasi Esaulle. Att du får det om du ger mig din förstfödslorätt i utbyte. Että sinä saat syödä, jos annat minulle vastineeksi esikoisoikeutesi. Esau hade kommit så långt bort i sin tro. Esau oli uskossaan ajautunut niin kauas. Världen hade blivit honom allt viktigare. Ja maailma oli hänelle tullut yhä tärkeämmäksi. Och han tänkte väldigt kortsiktigt på många saker. Näin hän ajatteli monia asioita hyvin lyhytnäköisesti. Och då såg han inte bortom detta liv. Ja ei nähnyt tätä elämää kauemmaksi. Utan bara för ett mål mat så ger han upp sin välsignelse. Vaan ainoastaan yhdestä ateriasta hän oli valmis luopumaan siunauksesta. Och han överger sin tro på detta vis. Ja hän hylkäsi uskonsa tällä tavoin. Bibeln varnar oss om detta. Tästä Raamattu meitä varoittaa. Att vi skulle just vaka i vår tro. Että kehoittaa meitä valvomaan uskossamme. Och Esau hamnar allt längre bort. Ja Esau ajautui yhä kauemmaksi. Så att han till slut också tar vid fyrtio års ålder icke troende fruar. Niin että hän neljänkymmenen vuoden iässä sitten ottaa epäuskoisia vaimoja. Och det förbittrade livet för både Isak och Rebekka. Ja se oli sekä Isakille että Rebekalle mielen karvaudeksi.

På den tiden var det också tradition att fadern skulle välsigna den äldsta sonen i familjen. Siihen aikaan oli myös perinne sellainen, että isä siunaisi perheen vanhimman pojan. Och nu hade Isak blivit så gammal att den tiden var inne. Ja nyt Isak oli tullut niin vanhaksi, että se asia oli ajankohtainen. Och vi minns att vid den åldern så hade hans syn försvagat, så att han hade svårt att se. Ja muistamme, että siinä iässä hänen näkönsä oli heikentynyt, että hän näki huonosti. Han kallar på sin son Esau. Ja nyt hän kutsuu luokseen Esaun, poikansa. Och säger till honom att han ska hämta sina vapen. Ja käskee hänen tuomaan aseensa. Och att han sedan ska bege sig ut för att jaga villebråd och laga hans älsklingsrätt till honom. Niin että tämä nyt lähtisi metsästämään saalista ja valmistaisi hänen mieliruokansa. Och att Isak sen skulle välsigna Esau innan han dog. Niin että Isak sitten siunaisi Esaun ennen kuolemaansa.

Och vi minns vad som hände. Muistamme, mitä tapahtui. Att mor Rebekka hörde vad som sades. Miten äiti Rebekka kuuli, mistä puhuttiin. Och förstod att det är inte rätt att välsigna Esau i det tillstånd han var. Ja ymmärsi, että ei ollut oikein siunata Esauta siinä tilassa, jossa tämä oli. Utan hon kallar åt sig Jakob. Ja hän kutsui luokseen Jaakobin. Och berättar för Jakob vad hon har hört. Ja kertoo Jaakobille, mitä hän on kuullut. Hur Isak ska välsigna sin son Esau. Miten Isak nyt oli valmis siunaamaan poikansa Esaun. Då gör Rebekka och Jakob så att senare Jakob istället blir välsignad. Niin Rebekka ja Jaakob menettelevät niin, että Jaakob sitten saa siunauksen. För Jakob går ut och hämtar killingar. Miten Jaakob menee kedolle ja hakee vohlat. Och hur hans mor lagar till sin fars älsklingsrätt. Miten hänen äitinsä valmistaa isän mieliruuan. Och sen ska Jakob bli välsignad. Ja miten Jaakob sitten siunataan.

Vi minns att när de föddes, de här pojkarna. Muistamme, miten nämä pojat syntyivät. Så var Esau luden. Silloin Esau oli karvainen. Medan Jakob, han inte var det. Mutta Jaakob ei ollut. Och det här blir ju ett problem för pojkarna här. Ja tästä tulee ongelmatilanne. Jakob, han tänker att far kommer ju att känna igen mig. Jaakob ajattelee, että isä tuntee minut. Och att han kommer dra skammen över sig om det uppenbaras att det är han istället för Esau som blir välsignad. Ja että hänen osakseen tulee häpeä, jos käy ilmi, että hän on hankkimassa isältään siunausta. För planen var att Jakob skulle bli välsignad istället för Esau, genom att han skulle förbereda denna måltid och bege sig till sin far. Sillä suunnitelma oli niin, että Jaakob hankkisi siunauksen menettelemällä niin, että hän ensin valmistaisi tämän aterian. Då klär sig Jakob i stora hud på sina händer. Nyt Jakob käärii käsivarsiensa peitoksi niiden vohlien nahat. Och han kommer fram till sin far. Ja hän tulee isänsä luo. Och han ger honom sin älsklingsrätt. Ja tarjoaa tälle hänen mieliruokansa. Och när han går fram till fadern. Ja kun hän käy isänsä luo. Så känner fadern på hans händer. Niin isä tunnustelee hänen käsivarsiaan. Och han ser att det är Jakob eller det är Esaus händer. Ja tuntee, että ne ovat Esaun käsivarret. Och säger att rösten är Jakobs, men händerna är Esaus. Ja sanoo, että ääni on Jakobin, mutta kädet ovat Esaun. Men efter att ha intagit sin älsklingsrätt så blir Jakob således välsignad. Mutta sitten kun Iisak on syönyt himoruokansa, hän siunaa Jakobia.

Den välsignelse som Jakob fick ta del av och som hörde till den troende sonen. Se siunaus, joka tuli Jakobin osaksi ja joka uskovaiselle pojalle kuului. Som Esau hade sålt för endast ett mål mat. Se, minkä Esau oli myynyt ainoastaan yhdestä ateriasta. Var en oerhört viktig välsignelse. Se oli verrattoman tärkeä siunaus. Det var en viktig välsignelse för den här tiden. Se oli tärkeä siunaus tälle ajalle. Men framför allt var det en välsignelse som bar över tidsgränsen. Mutta ennen kaikkea se oli siunaus, joka kantoi ajan rajan tuolle puolen. Till härlighetens himmel. Aina kunnian taivaaseen asti. Och jag tänker mig att den välsignelsen handlar om ungefär samma sak som Jesus en gång svarade Petrus om. Ja ajattelisin, että se siunaus kattaa suurin piirtein saman asian, josta Jeesus kerran puhui Pietarille. Och det står i Markusevangeliet, tionde kapitel. Ja siitä kerrotaan Markuksen evankeliumin kymmenennessä luvussa. Att när en gång Petrus kom till honom och sa: Siitä, että kun Pietari tuli hänen luokseen ja sanoi: Att vi har ju lämnat allt och följt dig. Katso, me olemme kaikki antaneet ylön ja seuranneet sinua. Och frågade: Vad får vi för detta? Ja kysyi, että mitä me tästä saamme? Då svarar Jesus till Petrus. Niin Jeesus vastasi Pietarille. Att sannerligen, var och en som för min och evangeliets skull har lämnat hus eller bröder eller systrar eller mor eller far eller barn eller åkrar, skall få hundrafalt igen. Ei ole ketään, joka on jättänyt huoneen taikka veljet eli sisaret taikka äidin taikka vaimon eli lapset taikka pellot minun ja evankeliumin tähden, ellei hän saa jälleen satakertaisesti. Här i världen ska han få hus och bröder och systrar och mödrar och barn och åkrar, mitt under förföljelsen. Tällä ajalla huoneita ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä. Och sedan ett evigt liv i den kommande världen. Ja tulevaisessa maailmassa iankaikkisen elämän.

Den här välsignelsen som Esau hade blivit av med. Tämä siunaus, jonka Esau oli menettänyt. Och som kom Jakob till del. Ja joka tuli Jakobin osaksi. Hade Esau förlorat på sin väg. Esau oli sen matkallaan menettänyt. Han hade glidit allt längre bort ifrån Guds rike. Hän oli ajautunut yhä kauemmaksi Jumalan valtakunnasta. Han hade tagit icke troende flickvänner och fruar. Hän oli ottanut epäuskoisia tyttöystäviä ja vaimoja. Och kommit så långt bort i tron. Ja oli uskossaan ajautunut niin etäälle. Så att när det till sist uppenbaras för honom, i vilken situation han har hamnat. Että kun hänelle viimein käy selväksi ja hän oivaltaa, mihin tilanteeseen hän on joutunut. Att när han efteråt gjorde anspråk på sin välsignelse. Että kun hän sitten myöhemmin tahtoi saada siunauksen. Så fast han bad om den under tårar. Niin, vaikka hän sitä etsi kyyneleillä. Så fick han inte ett tillfälle att ångra sig. Niin ei hän löytänyt parannuksen sijaa.

För den skull, som vi hörde här. Siitä syystä, kuten tässä kuulimme. Så vill Gud att vi skulle vaka i vår tro. Jumala tahtoo, että me uskossamme valvoisimme. Att vi skulle se det som viktigt att vara nära Guds rike. Ja että meille olisi tärkeää pysyä Jumalan valtakunnan läheisyydessä. Att vi skulle ha troende vänner. Että meillä olisi uskovaisia ystäviä. Att vi anordnar våra ungdomskvällar när vi är unga. Ja että me nuorina järjestäisimme nuorten iltoja. Att det är viktigt för oss att komma och lyssna på Guds ord. Että meille olisi tärkeää tulla Jumalan sanan kuuloon. Att vi sjunger Sions sånger och psalmer. Että laulaisimme Siionin lauluja ja virsiä. Att vi skulle leva som troende mitt i den här världen. Ja että eläisimme uskovaisina tämän maailman keskellä. Och att tron skulle vara det allra viktigaste för oss. Ja että usko olisi kaikkein tärkein meille. För den tron, den har så stor välsignelse redan här i tiden. Sillä tämän uskon mukana on niin suuri siunaus jo tässä ajassa. Precis som Jesus svarade Petrus. Juuri niin kuin Jeesus vastasi Pietarille. Vi får hundrafalt, bröder och systrar, här i tiden. Me saamme satakertaisesti veljiä ja sisaria tässä ajassa. Och en gång får vi komma till härlighetens himmel. Ja kerran pääsemme kunnian taivaaseen. Visst är det underbart att få vandra mitt i det här riket? Eikö ole ihana vaeltaa tämän valtakunnan keskellä? Att sitta här och veta att det är så många nära och kära runt omkring. Istua täällä ja tietää, että minun lähelläni on niin monia läheisiä ja rakkaita. Och att det finns troende på många håll som är mina bröder och systrar. Ja että eri paikoissa kauempana on uskovaisia sisaria, veljiä.

Vår text slutade sedan. Meidän tekstimme päättyi sitten. Att vi en gång får ett rike som inte kan skakas. Sen tähden saamme me sen valtakunnan, joka ei järistä taida. Låt oss därför vara tacksamma och tjäna Gud. Meillä on armo, jonka kautta me Jumalaa palvelemme. Så som han vill med vördnad och fruktan. Hänen mielensä nouteeksi, siveydellä ja pelolla. Visst vill vi tjäna Gud? Kyllähän me Jumalaa tahdomme palvella. För lönen är så stor. Sillä palkka on niin suuri.

Och jag vill avsluta denna predikan med att erbjuda evangelium. Ja tahdon sanani päätteeksi tarjota evankeliumia. Att du som har kommit hit frestad. Sinä, joka olet tänne tullut kiusauksissa. Och känner att synden har fastnat. Ja tunnet, miten synti on tarttunut. Du får lägga bort all synd. Sinä saat panna pois kaiken synnin. Tro dem förlåtna i Jesu namn och blod. Ja uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Alla synder är förlåtna. Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit ovat anteeksi. Visst är det tryggt att vara troende? Onhan turvallista olla uskomassa. Och en gång få en belöning. Ja kerran saada se palkka. Som är så stor. Joka on niin iso. Att vårt mänskliga förstånd inte kan förstå det. Että meidän inhimillinen ymmärryksemme ei voi sitä käsittää. I Jesu namn. Amen. Jeesuksen nimeen. Aamen.