Påskmötet/Se Fi Predikan I Dalarnas Fridsförening 06.04.2015

I Faderns och Sonens och i den Helige Andes namn. Amen. Med den bönen att den himmelske Fadern ska öppna sitt ord till styrka för oss. Sillä rukouksella, että taivaallinen Isä avaisi meille sanansa. Och till hans namn, pris och ära. Hänen nimensä kiitokseksi ja kunniaksi.

Så läser vi till texten ur Gamla testamentet. Luemme tekstin Vanhasta testamentista. Ur Josuas bok, dess femte kapitel. Joosuan kirjan viidennestä luvusta. Och verserna nio till och med tolv. Ja jakeet yhdeksännestä kahdenteentoista. Och orden lyder i Jesu namn. Ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Herren sade till Josua: "Idag har jag lyft av er vanäran från Egypten. Därför fick platsen namnet Gilgal och så heter det än i dag. När nu israeliterna hade sitt läger i Gilgal, firade de påsk i öknen vid Jeriko på kvällen, den fjortonde dagen i månaden. Dagen efter påsk åt de av vad landet gav, osyrat bröd och rostat korn, just den dagen. Och från den dag de åt vad landet gav, kom inte längre någon manna. Israeliterna fick ingen manna mer, utan åt detta år av skörden i Kanaan." Ja Herra sanoi Joosualle: "Tänä päivänä minä olen vierittänyt teidän päätänne sen häpeän, että olitte ympärileikkaamattomia niin kuin egyptiläiset. Paikka sai nimekseen Gilgal. Tämä nimi sillä on vieläkin. Israelilaiset leiriytyivät Gilgaliin ja viettivät pääsiäistä sen kuun neljännentoista päivän iltana Jerikon tasangolla ja söivät sen maan jyvistä toisena pääsiäispäivänä happamattomia leipiä ja paistettuja tähkäpäitä juuri sinä päivänä. Ja manna lakkasi toisena päivänä, sitten kuin he syöneet olivat maan jyvistä, niin ettei Israelin lapsilla enää ollut mannaa, vaan he söivät Kanaanin maan hedelmää sinä vuonna. Amen.

Kära bröder och systrar. Rakkaat veljet ja sisaret. Jag känner mig väldigt syndig på den här platsen. Tunnen itseni hyvin syntiseksi tällä paikalla. Och så tom. Ja niin tyhjäksi. Och vill för den skull fråga om jag får bli stärkt med evangeliet så här till en början och tro mina synder förlåtna. Haluan kysyä, saanko vahvistua evankeliumilla ja uskoa syntini anteeksi? Jag vill tro tillsammans med er. Haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne. Det har varit tryggt att vara på dessa möten. On ollut turvallista olla näissä seuroissa. Jag fick inte ett tillfälle att komma hit personligen i går. En henkilökohtaisesti päässyt tänne eilen. Men hade möjlighet att närvara via internet. Mutta minulla oli mahdollisuus olla mukana internetin välityksellä. Och vi har fått känna att den himmelske Fadern har närt oss med sitt ord. Ja olemme saaneet tuntea, että taivaallinen Isä on ruokkinut sanallansa.

Texten vi läste tar oss till ett påskfirande ungefär tretusen fyrahundra år tillbaks i tiden. Tämä teksti vie meidät pääsiäisen viettoon noin kolmetuhatta neljäsataa vuotta sitten. Till ett tillfälle när Israels folket hade nått det lovade landet, Kanaan. Silloin Israelin kansa oli saavuttanut luvatun Kanaanin maan. Till ett land som flödade av honung och mjölk. Maa, joka vuosi hunajaa ja maitoa. Till ett land och ett mål som man hade väntat på under många, många år. Se maa ja se päämäärä, jota oli odotettu monen vuoden ajan. Nu hade Guden, enligt sitt löfte till förfäderna, hjälpt Guds barn att nå sitt mål. Jumala oli, niin kuin hän oli luvannut esi-isille, auttanut saavuttamaan tämän maan.

Texten vi läste började: Idag har jag lyft er vanäran från Egypten, lyft av er vanäran från Egypten. Teksti alkoi: Tänä päivänä minä olen vierittänyt teidän päätänne sen häpeän. Därför fick platsen namnet Gilgal och så heter den än i dag. Paikka sai nimekseen Gilgal, ja tämä nimi sillä on vieläkin. Och när nu israeliterna hade sitt läger i Gilgal, firade de påsk i öknen vid Jeriko, på kvällen den fjortonde dagen i månaden. Israelilaiset leiriytyivät Gilgaliin ja viettivät pääsiäistä sen kuun neljännentoista päivän iltana Jerikon tasangolla. Man firade påsk. Vietettiin pääsiäistä. Och jag tänker att nu när man hade nått det lovade landet. Ja ajattelen, koska nyt oli saavutettu tämä luvattu maa. Så hade man all anledning att stanna upp och fundera på de åren som hade, man hade fått genomlida tillsammans. Oli aika pysähtyä ja miettiä niitä vuosia, jotka oli koettu tässä vaelluksen aikana. Där satt mor och farföräldrar tillsammans med barn och barnbarn och så vidare. Siellä istuivat isovanhemmat lasten ja lastenlasten kanssa. Kanske man satt runt lägereldarna där i närheten av Jeriko i Gilgal. Ja ehkä siellä istuttiin leiritulien äärellä Gilgalissa Jerikon lähistöllä. Och berättade om saker man fått uppleva på vandringen. Ja kerrottiin niistä tapahtumista, joita oli ollut vaelluksen aikana.

Jag tänker att den här texten alldeles särskilt också får oss att fundera på vad som till syvende och sist är viktigast för oss. Ajattelen, että tämä teksti saa meitä myös syventymään siihen, mikä on kaikista tärkeintä. Att det målet som vi är på vandring mot. Että se päämäärä, mihin me olemme matkalla. Att när vi en gång står inför den dagen. Kun olemme sen päivän edessä. Att vi ska nå det målet, där vi ska fira vår evighet. Kun saavutamme sen paikan, missä vietämme ikuisuutemme. Det som för oss i andlig mening är det lovade landet. Se on hengellisessä mielessä meidän luvattu maamme. Så tänker jag att då är timliga ting inte mycket värda. Niin ajattelen, että silloin nämä ajalliset asiat eivät ole kovin tärkeitä. Då har timlig makt och ära inte betydelse. Silloin ajallisella vallalla ei ole merkitystä. Pengar har förlorat sin betydelse. Ja rahat ovat menettäneet merkityksensä. Det finns bara en sak som är viktig. On vain yksi asia, joka on tärkeä. Att få komma till himlen. On se, että pääsee taivaaseen.

Jag satt en kort stund tillsammans med bröderna och systrarna i mina föräldrars hem i går kväll. Eilen illalla olin vanhempieni luona ja istuin pienen hetken sisarusteni kanssa. Och jag lyssnade på deras samtal. Kuuntelin heidän keskustelunsa. Om hur de brukade exempelvis fira sin söndag. Muun muassa siitä, miten heillä on tapana viettää sunnuntaipäiviä. Att de tar sina paddor eller tabletter och surfar in på den ena, det ena mötet efter det andra. Että otetaan tietokoneella ja etsitään eri seuroja internetin välityksellä. Och på något vis så känns det som att ju äldre man blir. Jollakin tavalla tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee. Blir dessa eviga saker viktigare. Niin nämä ikuiset asiat tulevat tärkeämmiksi.

Nu när Israels folk satt vid lägereldarna och samtalade. Nyt kun Israelin kansa istui leiritulien ääressä ja keskusteli. Och mindes avresan från Egypten. Ja muisteli matkaa Egyptistä. Hur man fyrtio år tidigare hade firat påsk i slaveriets Egypten. Kuinka neljäkymmentä vuotta aikaisemmin pääsiäistä oli vietetty orjuuden Egyptissä. Precis som brodern Seppo så dyrbart predikade om i går. Niin kuin veljemme Seppo niin kalliisti siitä saarnasi eilen. Hur man hade anledning att fira det, att Guden förde sitt folk ut ur slaveriet. Oli syytä juhlia sitä, että Jumala oli vienyt kansansa pois orjuudesta. Hur dödens ängel hade flugit förbi de husen. Kuinka kuoleman enkeli oli lentänyt ohi. Vars dörrposter hade blivit strykta med lammets blod. Oli lentänyt niiden ovien ohitse, joiden ovenpielet olivat karitsan verellä sivellyt. Hur det hade varit den tionde och sista plågan. Sitten kun oli ollut kymmenes eli viimeinen. Som gjorde att Farao slutligen släppte iväg hebreerna, Israelsfolken i väg. Jonka seurauksena Farao lopulta päästi heprealaiset, siis Israelin kansan, lähtemään. Detta mindes man där borta. Tätä muisteltiin siellä.

Jag tänker att många av er, kära äldre Guds barn. Ajattelen, että monet teistä vanhemmista Jumalan lapsista. När ni tänker tillbaka på era liv. Kun katsotte elämäänne. Vad minns ni? Mitä te muistatte sieltä? Har ni kanske fått bevaras i Guds rike i barnatro? Ehkä olette saaneet säilyä Jumalan valtakunnassa lapsen uskossa. Eller den som har fått inleda vandringen och fått bättringens nåd. Ja sitten sellainen, joka on saanut parannuksen armon. Är det inte en underbar tid? Eikö se ole ihanaa aikaa? Då vandringen har börjat mot det lovade landet. Kun on alkanut vaellus luvattua maata kohti.

Vandringen för israeliterna började lovande. Tämä Israelin kansan vaellus alkoi lupaavasti. Och Gud ledde vandringen. Ja Jumala oli johtamassa tätä vaellusta. På dagen ledde han i en molnstod. Päivisin hän johti sitä pilvenpatsaassa. Och på natten i en eldstod. Ja yöllä tulipatsaassa. Men Gud, han ledde sitt folk. Mutta Jumala johdatti kansansa. Genom med och motgång. Myötä- ja vastoinkäymisten lävitse. Och jag tänker att ni också, kära bröder och systrar. Ja ajattelen, että rakkaat veljet ja sisaret. Har fått under era liv känna på både med och motgång. Olette elämässänne saaneet kokea sekä myötä että vastoinkäymisiä. Men ni har velat lägga er tillit på den himmelske Fadern. Mutta kuitenkin olette halunneet luottaa taivaalliseen Isään. På dagen i en molnstod. Päivisin pilvenpatsaassa. På natten i en eldstod. Ja öisin tulipatsaassa. Men ni har litat på den himmelske Fadern. Mutta olette kuitenkin luottaneet Jumalaan.

Efter några månader av vandring kom Israels folk till Röda havet. Muutaman kuukauden jälkeen siitä, kun vaellus oli aloitettu, kansa tuli Punaisenmeren luokse. Och det kändes som att det var omöjligt att fortsätta. Ja tuntui siltä, että nyt on mahdotonta jatkaa. Det var en helt omöjlig situation för Israels folk. Tämä oli mahdoton tilanne Israelin kansalle. Men Gud hjälpte, trots att vägen såg ut att resa sig framför dem. Mutta Jumala auttoi, vaikka näytti siltä, että tie oli nousemassa pystyyn. Gud sa till Moses att lyfta sin stav över Röda havet. Jumala sanoi Moosekselle, että hänen pitäisi nostaa sauvansa Punaisenmeren yli. Och bakom sig hade de Faraos krigshär. Heidän takanansa oli Faraon sotajoukot. Men när Mose lyfte sin stav. Mutta kun Mooses nosti sauvansa. Öppnades vägen för dem genom Röda havet. Niin tie avautui heille Punaisenmeren lävitse. Och när den siste av Guds barn hade nått över på andra sidan. Ja sitten kun Jumalan lapsista viimeinen oli saavuttanut rannan toisella puolella. Så återvände vattnet. Niin vesi palasi. Och dränkte hela Faraos krigshär. Ja Faraon sotajoukot hukkuivat. Och Miriam, tillsammans med Israels barn, stämde upp till lovsång till den himmelske Fadern. Ja Miriam, yhdessä Jumalan lasten kanssa, he alkoivat laulaa kiitoslaulua Jumalalle.

Har ni, kära Guds barn, också fått erfara detta i era liv? Oletteko rakkaat Jumalan lapset saaneet kokea tämän elämässänne? Hur det känns som att vägen framåt är stängd. Kun tuntuu siltä, että tie eteenpäin on tukossa. Ingen möjlighet att backa. Eikä ole mahdollisuutta palata. Men genom ett under har Gud öppnat vägen framåt. Mutta ihmeen kautta Jumala on avannut tien eteenpäin. Du har fått fortsätta vandringen mot det lovade landet. Olet saanut jatkaa vaellusta luvattua maata kohti. Du kanske har kommit till Guds barns möten. Olet ehkä tullut Jumalan lasten seuroihin. Blivit stärkt av evangeliet. Olet vahvistunut evankeliumilla. Precis som vi har fått bli stärkta under dessa dagar. Aivan kuin me olemme saaneet tulla vahvistetuiksi näissä seuroissa.

Gud, han tog väl hand om de sina. Jumala piti omistaan hyvän huolen. Så när Israels barn vid lägereldarna mindes tiden ute i öknen. Kun Jumalan lapset muistelivat leiritulien ääressä näitä aikoja. Mindes om hur Gud hade gett vatten ifrån en klippa. He muistivat, kuinka Jumala oli antanut kalliosta vettä. Hur Moses med sin stav hade slagit på klippan. Mooses oli sauvallaan lyönyt kalliota. Och det hade forsat fram vatten därifrån. Ja sieltä oli ruvennut tulemaan vettä. Den här klippan hade följt dem hela vägen till det lovade landet. Ja tämä kallio oli seurannut heitä koko matkan luvattuun maahan asti. När de hade varit hungriga. Silloin kun he olivat nälkäisiä. Hade Gud låtit manna regna ifrån himlen. Niin Jumala oli antanut mannan sataa taivaalta. Det brödet som vi har fått höra talas om på detta möte i dag. Leipä, josta olemme saaneet kuulla puhuttavan täällä tänään. Det som för människor utanför Guds rike kan ses som enkelt och barnsligt ut. Se, jonka Jumalan valtakunnan ulkopuolella olevat näkevät yksinkertaisena ja halpana. Att de kommer till mötena då och då. He tulevat seuroihin silloin tällöin. Att Guds barn har samma program från gång till annan. Ja, ohjelma on sama kerrasta toiseen. Det är sång och det är predikan. On lauluja ja on saarnoja. Den här enkla maten som har dugit för Israels folk. Tämä yksinkertainen ravinto, joka kelpasi Israelin kansalle.

Att när du, käre broder och syster, betraktar ditt liv bakåt. Sinä rakas veli ja sisar katselet elämääsi taaksepäin. Kommer ihåg hur du har fått vara på Guds barns möten. Muistat, kun olet saanut olla Jumalan lasten seuroissa. Hur Gud har gett dig nya krafter. Kuinka Jumala on antanut sinulle uusia voimia. Du har tagit nya steg på vägen. Olet ottanut uusia askelia matkalla. Du har fått bevaras på vägen till himlen. Olet saanut säilyä taivastiellä.

Gud gav sitt folk, sina ledare. Jumala antoi kansalleen johtajan. Och folket hade många gånger svårt att acceptera det här ledarskapet. Ja kansalla oli monta kertaa vaikea hyväksyä tämä johtajuus. En gång ifrågasatte Miriam och Aron, Moses syster och broder, ledarskapet. Kerran Miriam ja Aaron, Mooseksen sisarukset, kyseenalaistivat johtajan. Och sa att: "Talar Gud endast genom Moses?" He sanoivat, että puhuuko Jumala vain Mooseksen kautta? Men Gud visade att han har valt ledare. Mutta Jumala näytti sen, että hän on valinnut johtajan.

Jag tänker så här. Ajattelen näin. Att både vårt timliga och vårt andliga ledarskap. Sekä ajallinen että hengellinen johtajuus. Den överhet som den himmelske Fadern har gett oss. Esivalta, jonka Jumala on meille antanut. Att det ofta eller ibland när vi tänker på den med våran timliga, vårt timliga förstånd. Kun ajattelemme monesti ajallisella mielellämme. Så ser det ut som att helt vanliga gubbar. Näyttää siltä, että aivan tavallisia ihmisiä. Fel och brister. Heillä on puutteensa. Vi känner dem lite för väl ibland. Tunnemme liian hyvin välillä. Precis som Miriam och Aron gjorde med Moses. Aivan kuten Miriam ja Aaron tunsivat Mooseksen. Vi känner igen det här ifrån vår tid. Tämän me tunnemme myös ajassamme. Hur människan vill ifrågasätta det ledarskap som Gud ändå har gett. Kuinka ihminen haluaa kyseenalaistaa sen johtajuuden, jonka Jumala on valinnut? Vi får lita på att Gud ger oss den timliga ledning vi förtjänar. Me voimme luottaa siihen, että Jumala antaa sen ajallisen johtajuuden, jonka me olemme ansainneet. Och att Gud i sitt rike leder oss på bästa tänkbara vis. Ja kuinka Jumala johtaa meitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Under vandringen från Egypten hade man liksom vi också fått göra på detta möte. Egyptin vaelluksen aikana olemme saaneet tehdä kuten tässä, näissä seuroissa. De hade samlats, de behövde samlas till gudstjänst. Heidän täytyi kokoontua jumalanpalvelukseen. Att de firade sitt sakrament. He viettivät sakramenttiaan. Alltså sin offergudstjänst. Siis heidän uhrijumalanpalvelustaan. Under vandringen. Vaelluksen aikana. Och enligt Guds väldigt noggranna instruktioner. Jumalan hyvin antamien neuvojen mukaan. Så byggde man ett tabernakel. Rakennettiin tabernaakkeli. En upplysningshydda kan vi säga. Ilmestysmaja. Tavallaan sanoa ilmestysmajaksi. En slags bärbar helgedom, en kyrka, en bärbar kyrka man hade med sig på vandringen. Se oli eräänlainen mukana oleva kirkko. Och genom den offergudstjänsten som man fick fira på vägen. Ja sen uhrijumalanpalveluksen kautta, joka vietettiin sillä matkalla. Det sakrament som de fick ta del av. Ja se sakramentti, jossa he saivat osansa. Precis som i dag, så gav det Guds barn kraft på vandringen. Aivan kuten tänä päivänä, Jumalan lapset saivat siitä voiman.

I det allra innersta i tabernaklet fanns förbundsarken. Kaikista sisimmässä osassa tätä tabernaakkelia oli liitonarkki. I förbundsarken, eller ända till det heligaste i tabernaklet, gick översteprästen en gång per år. Sinne pyhimpään paikkaan tabernaakkelissa ylimmäinen pappi meni kerran vuodessa. Och där offrade man försoningsoffer. Ja täällä uhrattiin sovitusuhri. Och man såg på det offer som vi har fått se på under vårt påskmöte här. Ja se uhri, joka me olemme saaneet nähdä täällä meidän pääsiäisseurojen aikana. Herren Jesus Kristus, som har dött för våra synders skull. Herra Jeesus Kristus, joka on kuollut meidän syntiemme tähden. Vårt försoningsoffer. Meidän sovitusuhrimme. Där i det allra innersta, i det heligaste, fanns förbundsarken. Täällä liitonarkissa oli tämä kaikista pyhin. I det innersta i tabernaklet fanns förbundsarken. Tabernaakkelin sisimmässä osassa oli tämä liitonarkki. I den förvarade man de två lagtavlor som Gud hade gett till Mose på Sinai berg. Siellä säilytettiin näitä kahta laintaulua, jonka Jumala oli antanut Moosekselle Sinain vuorella. Arken täcktes av ett lock. Arkki oli peitetty kannella. Som kallades nådetronen. Ja sitä kutsuttiin armoistuimeksi. Som skyddades av två keruber, två änglar. Ja näitä suojeli kaksi kerubia, kaksi enkeliä. När folket var på vandring. Kun kansa oli vaelluksessa. Bars förbundsarken framför folket och man följde det. Niin tämä liitonarkki tuotiin kansalle ja he seurasivat sitä. Och när folket stannade. Ja kun kansa pysähtyi. Så placerade man arken i mitten. Niin tämä arkki laitettiin keskelle. För att påminna om Guds närvaro. Jotta muistettaisiin Jumalan läsnäolo.

Så här fortsatte vandringen mot det lovade landet. Näin matka jatkui kohti luvattua maata. Efter två år kom man fram till gränsen. Kahden vuoden kuluttua tultiin rajalle. Och bortom på andra sidan gränsen fanns det lovade landet. Ja tämän rajan toisella puolella oli luvattu maa. Och Gud sa till Mose att välja ut tolv män. Ja Jumala sanoi Moosekselle, että valitse kaksitoista miestä. Spejare som ska gå in och ta reda på vad, hur det är att ta sig dit. Vakoojia, joiden tehtävänä oli mennä sinne maahan ja katsoa, millaista siellä oli. Och ni minns vad som hände? Ja muistatte, mitä tapahtui. Att när spejarna återvände efter fyrtio dagar. Kun nämä vakoojat palasivat neljänkymmenen päivän jälkeen. Så sa man att det är ett underbart vackert land. Sanottiin, että tämä oli kaunis, ihana maa. Men folket som bor där är för starkt för oss. Mutta se kansa, joka siellä asuu, on liian vahva meille. Och detta sa alla utom två av spejarna som återvände. Ja kaikki muut sanoivat näin, paitsi kaksi niistä vakoojista, jotka palasivat. Josua och Kalev å sin sida, de bedyrade. Josua ja Kaalep puolestaan sanoivat: Att visst är folket starkt. Että kyllä kansa on vahva. Det är ett vackert land. Tämä on kaunis maa. Men med Guds hjälp kommer vi att ta oss in. Mutta Jumalan avulla me pääsemme sinne.

Men folket knorrade och klagade. Mutta kansa vastusti sitä. Och sa att: hade det inte varit bättre att vi hade stannat i Egypten? Ja sanoi, että eikö olisi ollut parempi, että olisimme jääneet Egyptiin? Är det inte bättre till och med att vi stannar i öknen och dör? Eikö sekin ole parempi, että jäämme autiomaahan ja kuolemme? Och som straff för detta så lät Gud det ske. Ja rangaistuksena tästä Jumala antoi. Att ökenvandringen fortsatte i ytterligare trettioåtta år. Jumala antoi tapahtua, että korpivaellus jatkui vielä kolmenkymmenenkahdeksan vuoden ajan. Lika många nätter, lika många år var det de fick vara på vandring, fyrtio stycken. Niin monta vuotta kuin nämä neljäkymmentä päivää, niin niin monta vuotta he saivat olla vaelluksella. Och ingen som hade, som var över tjugo år och mer, fick komma till det lovade landet. Eikä kukaan, joka oli kaksikymmentävuotias tai sitä vanhempi, heistä ei kukaan päässyt luvattuun maahan. Endast Josua och Kaleb. Vain Joosua ja Kaaleb.

Men efter många om och men. Mutta monien vaiheiden jälkeen. Efter många krig och till och med splittring. Monien sotien ja hajaannuksien jälkeen. Hade man på nytt kommit till gränsen. Niin tultiin taas uudelleen rajalle. Och Moses, ni minns, han fick inte heller komma över gränsen. Ja muistatte, että Mooses ei myöskään saanut tulla rajan yli. Han betraktade landet ifrån berget Nebo. Hän katseli luvattua maata Nebon vuorelta. Och Gud gav Josua ansvaret att leda folket över Jordan. Ja Jumala antoi Joosualle tehtävän johtaa kansa Jordanin yli. Och Gud begravde Mose på berget Nebo. Ja Jumala hautasi Mooseksen Nebon vuorelle. Vi vet dock att visst fick Moses komma till härlighetens himmel. Tiedämme kuitenkin, että Mooses pääsi kunnian taivaaseen.

Det berättas i Bibeln hur man tog sig över floden Jordan. Raamatussa kerrotaan, miten Jordanvirran yli päästiin. Det som också kan kallas för dödens flod. Jota voidaan myös kutsua kuolemanvirraksi. I andlig mening. Ja tämä on hengellisessä mielessä. Att en gång ska vi också bege oss till det lovade landet. Että kerran mekin menemme sinne luvattuun maahan. Det enda och det sista hindret som återstår är döden. Ainoa ja viimeinen este, joka on matkalla, se on kuolema. Och Gud, han hjälper också över den. Mutta Jumala auttaa meidät sen ylitse. Det enda som efterfrågas oss. Ja mitä meiltä kysytään, on ainoastaan. Att vi då är med Guds barnskara. On ainoastaan se, että me olemme Jumalan lasten joukossa.

Det berättas att Jordanfloden svämmade över av vatten då när man tog sig över. Sanotaan, että Jordaninvirta tulvi yli, kun se ylitettiin. Men att Guden sa till Josua och som i sin tur bad prästerna att ta förbundsarken. Jumala sanoi Joosualle, joka puolestaan sanoi papille, että ottakaa liitonarkki. Och gå ut mitt i floden. Ja menkää keskelle virtaa. Och när prästerna så gjorde. Kun papit tämän tekivät. Så stannade vattnet. Niin vesi pysähtyi. Och Israels folk kunde torrskodda ta sig över till Kanaans land. Ja Israelin kansa pystyi pääsemään Kanaanin maalle. Gud hade lett sitt egendomsfolk enligt det löfte han hade gett till förfäderna. Jumala oli johtanut omaisuuskansansa, niin kuin hän oli luvannut esi-isilleen. Man hade kommit till landet som flödade av honung och mjölk. Oli tultu maahan, jossa virtasi hunajaa ja maitoa. Man firade påsk där borta. Vietettiin pääsiäistä siellä. Och man mindes det som hade hänt under åren som varit. Ja muisteltiin sitä, mitä oli tapahtunut näiden vuosien aikana.

Och texten vi läste berättar. Se teksti, jonka luimme, kertoo. Att dagen efter påsk, alltså den dag vi i dag firar i kyrkoåret. Sitten päivä pääsiäisen jälkeen, sitten tämä päivä. Just den dagen åt dem av vad landet gav. Söivät sitä, mitä maa antoi. Osyrat bröd och rostat korn. Just den dagen. Happamattomia leipiä ja paistettuja tähkäpäitä juuri sinä päivänä. Och från den dag de åt av vad landet gav, kom inte längre någon manna. Ja manna lakkasi toisena päivänä siitä, kun he syöneet olivat maan jyvistä. Israeliterna fick inget manna mer, utan åt detta år av skörden i Kanaan. Niin ettei Israelin lapsilla enää ollut mannaa, vaan he söivät Kanaaninmaan hedelmää sinä vuonna. Det kom inte längre någon manna. Manna ei satanut enää. Om man kunde njuta av de skördarna som fanns i Kanaans land. Ja pystyi nauttimaan niistä hedelmistä, joita oli Kanaaninmaassa.

Är det inte samma för oss, kära bröder och systrar, idag? Eikö ole samalla lailla meille rakkaat veljet ja sisaret tänä päivänä? Att när vi får komma till det lovade landet. Kun pääsemme luvattuun maahan. Får vi njuta av de frukterna som finns där bortom tiden. Saamme nauttia niistä hedelmistä, jotka ovat siellä ajanrajan toisella puolella. För vår del också kommer mannan att upphöra. Myös meidän osaltamme mannan tulo lakkaa. Och vi säger så som Guds barn brukar säga. Ja sanomme niin kuin Jumalan lapset sanovat. Att tron förbyts i seende. Että usko muuttuu näkemiseksi. Och längtan till evig glädje. Ja kaipaus ikuiseksi iloksi. Den dagen vi ska bege oss över till andra sidan. Sinä päivänä, kun menemme toiselle puolelle. På andra sidan Jordanfloden, dödens flod. Toiselle puolen Jordanin eli kuolemanvirtaa. Oavsett om vi är gamla eller unga. Siitäkin huolimatta, olemmeko vanhoja tai nuoria. När Gud kallar hem oss ifrån tiden. Kun Jumala kutsuu meitä ajasta. Finns det bara ett som betyder något. On vain yksi asia, joka merkitsee. Vandrar jag ännu med Guds barns skara? Vaellanko Jumalan joukon kanssa? Har jag ännu den levande tron i mitt hjärta? Onko minulla elävä usko sydämessäni?

Skörden i himlen är så stor. Sato taivaassa on niin suuri. Vi kan inte med ord beskriva. Emme voi sanoin kuvata. En glädje utöver mänskligt förstånd. Sitä iloa, joka on ihmisymmärryksen yläpuolella. Det lönar sig att vandra med Guds barn. Kannattaa vaeltaa Jumalan lasten kanssa. Att äta denna enformiga föda. Ja syödä tätä yksinkertaista ruokaa. Men som vi vet ger oss kraft på vägen. Me tiedämme, että se antaa meille voimia matkalla. Mitt i den här församlingen finns Herren Jesus Kristus. Keskellä tätä seurakuntaa on Jeesus Kristus. Enligt sitt löfte, sitt evangelium. Lupauksensa mukaan ja evankeliumi. Som finns här också i dag. Evankeliumi on täällä myös tänä päivänä. Du får ännu tro dina synder, fel och brister förlåtna. Sinä saat uskoa syntisi anteeksi. I Jesu namn och dyrbara försoningsblod. Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä ovat kaikki synnit anteeksi.

Också du som kanske sitter här och har lyssnat under dessa dagar. Ja sinä, joka olet istunut täällä, olet kuunnellut näiden päivien aikana. Och kanske tänker att jag är så trött. Ja ajattelet, että olen niin väsynyt. Orkar jag ännu tro? Että jaksanko enää uskoa? Lägg aldrig bort din tro. Älä koskaan jätä uskoasi. Lägg bort synden som tynger. Jätä synti pois, se joka painaa. Du som lyssnar via internet också. Ja sinä, joka internetin välityksellä kuuntelet. Ni får alla tro, alla synder förlåtna i Jesu namn och dyrbara försoningsblod. Saatte uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Och så är det tryggt att avsluta dessa påskmöten. Ja näin on turvallista päättää nämä pääsiäisseurat. I Jesu namn. Amen. Jeesuksen nimeen. Aamen.

Låt oss tacka och be. Kiitäkäämme ja rukoilkaamme. Kära himmelske Fader. Rakas taivaallinen Isä. Vi tackar för dessa dagar då vi fått samlas inför ditt ord. Kiitämme näistä päivistä, kun olemme saaneet kokoontua sanasi äärelle. Vi har fått åtnjuta det levande brödet, manna. Olemme saaneet nauttia elävää leipää, mannaa. Vi har fått ta nya steg på himlavägen. Olemme saaneet ottaa uusia askelia taivastielle. Vi känner att du har varit med oss. Me tunnemme, että olet ollut kanssamme. Vi vill tacka dig för allt detta. Ja haluamme kiittää sinua kaikesta tästä. Vi tackar dig för ditt rike. Kiitämme sinua valtakunnastasi. Där du tar hand om oss. Jossa pidät meistä huolen. Och för att du genom detta rike ännu utför ett missionsarbete. Ja että sinä tämän valtakunnan kautta teet lähetystyötä. Så att de såväl nära som långt bort ännu kan finna in i riket. Että niin lähellä kuin kaukana olevat voivat löytää tämän valtakunnan.

Men vårt allra största tack, också i dag, käre Far. Mutta kaikista suurin kiitos, rakas Isä, tänä päivänä. Vill vi ge för din Son, påskens Herre, Jesus Kristus. Haluamme antaa Pojastasi, pääsiäisen Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Som tog hela mänsklighetens synd på sina axlar. Joka otti koko maailman synnit hartioilleen. Och gav sitt liv. Ja antoi henkensä. Så att vi en gång kan komma till dig i himlen. Että me voisimme kerran tulla luoksesi taivaaseen. För allt detta vill vi tacka dig. Kaikesta tästä haluamme sinua kiittää. Och vi ber, Herren välsigne oss och bevare oss. Herren låte sitt ansikte lysa över oss och vare oss nådig. Herren vände sitt ansikte till oss och give oss frid. I Faderns och Sonens och den helige Andes namn. Amen. Ja me rukoilemme, Herra siunaakoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra valistakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.