Messu/saarna Suvannon kappelissa, Ylivieskassa 25.11.2018 10.21

Nuuskaamme kuulemaan pyhää evankeliumia Matteuksen evankeliumin 25. luvusta.

Jeesus sanoi opetuslapsille: kun ihmisen poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.

Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: tulkaa tänne, te isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.

Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa? Tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme? Tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?

Kuningas vastaa heille: Totisesti, kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmäistä velistäni, sen te olette tehneet minulle.

Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: Pinkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.

Silloin nämäkin kysyvät: Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena, korittamana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?

Silloin hän vastaa heille: Totisesti, kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.

Ja niin he lähtevät toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.

Onko sinulle vaikea lausua ääneen sanaa tuomiopäivä? Vai onko sinulle vaikea lausua sanaa kuolema? Molemmat näistä merkitsevät ajallisen elämän päättymistä. Mutta olemme miettineet, mitä tämä sitten tarkoittaa, kun kaikki päättyy.

Paavali sanoo, että kuolema on minulle voitto. Tuomiopäivästä me voisimme sanoa, että silloinhan uskovan toivo toteutuu. Siis silloin hän, joka on uskonut Jumalan sanaan mukaisesti, näkee, kuinka ihmisen poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa. Se on ihana näky.

Ei meidän näin kirkkovuoden päättyessä tarvitse kaukaa hakea sitä mielikuvaa paimenista ja enkeleistä, kun ne saivat kuulla Jeesuksen syntymästä. Tämä kuva Jeesuksen saapumisesta kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa on yhtä ihana.

Me katselemme elämäämme kokonaisuutena. Myöskin Raamatun sanaa meidän tulee katsella kokonaisuutena. Niin kuin elämään kuuluvat ilot ja surut, kuuluvat onnelliset hetket ja kuuluvat ne hetket, jolloin tuntuu, että en jaksa.

Tänään valtakunnallisena omaishoitajien kirkko pyhänä me tiedämme, että on ihmisiä, jotka eivät jaksa. He tarvitsevat auttajia. Te omaishoitajat teette arvokasta työtä, kun te autatte lähimmäisiänne. Se on jopa Raamatun mukaista.

Tämänkin päivän evankeliumitekstistä me kuulimme, että Raamatun mukaista ei ole ylätä lähimmäisiään. Raamattu sanoo jopa näin, että joka ei huolehdi perheestään, niin on epäuskoista pahempi.

Me saamme hoivata läheisiämme. Me saamme auttaa lähimmäisiämme. Sen tulisi olla kutsumuksemme.

Kaiken tämän keskellä me saamme muistaa tärkeysjärjestyksen. Ensiksi tulee uskon vanhurskaus. Ja sitä seuraa elämän vanhurskaus. Raamatun mukaan uskosta vanhurskaus saa elää.

Paavalin mukaan kaikkein tärkeintä on uskosta nouseva rakkauden mieli. Sellainen elämä, joka saa meidät liikkeelle. Saa uskon kantamaan hedelmää. Rakkautena vaikuttava usko on sellaista, jota me tarvitsemme tässä elämässä selviteksemme kaikista sen vaikeuksista.

Jeesus puhuu tässä evankeliumitekstissämme kahdesta joukosta. Tällaisesta kahdesta joukosta Jeesus puhui myöskin muissa yhteyksissä. Hän puhui kapeasta tiestä ja puhui leveästä tiestä.

Jeesuksen opetuslapsetkin miettivät, että kuka voi lopulta pelastua. Jeesus opetti, että portti on kapea, joka vie elämään. Tie on kapea, joka vie elämään, ja portti on ahdas.

Ihmiselle on vaikeaa ajatella, että Jumala tekee kaikki hänen puolestaan. Jumala valmistaa täydellisen pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Ihmisluonto tahtoisi itse parantaa itsensä.

Tänään omaishoitajien kirkkopyhänä ei ollut tuttua myöskään teidän hoidettavillenne, että mielellään he tekisivät arkiset askareensa itse, jos pystyisivät. Ei meistä varmaan kukaan ajallisessakaan mielessä haluaisi ruvea ainakaan ihan petipotilaaksi.

Näin on varmaan myöskin hengellisessä mielessä. Me tahtoisimme itse olla sellaisia, jotka kykenemme edes johonkin. Raamatun mukaisesti meidän tulisi hengellisessä mielessä olla täysin petipotilaita. Täysin hänen hoidettavanaan, joka jouluyönä syntyi tänne maailmaan ja joka eli täällä ihmisten joukossa, ihmisten keskellä.

Hän, joka tuli paarien luokse ja sanoi ihmiselle: nouse. Ja hän nousi.

Me ihmiset olisimme valmiita asettamaan tuomiota jo tänään. Vaikka tänäänhän ei ole tuomiopäivä. On suuri ero sillä, että vietämme tuomiosunnuntaita, mutta emme tänään vietä tuomiopäivää.

Jeesus ei istu tänään tuomioistuimella. Tänään hän istuu armoistuimella. Niin hän teki täällä maanpäällä eläessään.

Muistamme tilanteen, jolloin Jeesuksen luokse tuotiin syntinen nainen. Fariseukset olisivat olleet valmiita kivittämään tuon naisen hänen elämänsä, erehdysten ja väärien tekojen vuoksi.

Jeesus sanoi, että se, joka teistä ei ole tehnyt syntiä, heittäkää ensimmäinen kivi. Jeesus kumartui kirjoittamaan maahan. Ja kun hän nousi ylös, niin hän näki, että hänen luonaan oli vain syntinen nainen.

Jeesus armahti tuon naisen ja sanoi, että älä enää tee syntiä.

Synnin palkka on kuolema. Sitä me emme voi kiistää.

Monet teistä, joilta on läheinen kuollut, tunnette kuoleman jopa aivan konkreettisesti. Tunnette, kuinka se tunkeutuu ikkunasta sisään, oikelloa soittamatta.

Kun läheinen kuolee, niin on kuin palaa itsestä, olisi voissa. Kuolema on siis totta. Emme me tee syntiä emmekä kuolemaa epätodeksi.

Raamatun mukaista on elää niin kuin Jeesus ja myöskin pyhät kirjoitukset opettavat.

Kun Jumalan lakia annettiin, niin Mooses sanoi kansalle, että jos tarkoin noudatatte tätä lakia, jonka minä nyt annan, niin köyhiä ei pitäisi olla kansanne keskuudessa.

Tästä me huomaamme, että me ihmiset olemme kaikki synnin turmelemia. Emme osaa toimia niin kuin meidän pitäisi toimia.

Jeesus sanoi täällä maan päällä eläessään, kun hänelle tehtiin suuri palvelus, tuhlattiin kallis voidepullo hänen voitelemisekseen, niin hän sanoi siinä yhteydessä: köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.

Jeesus näillä sanoilla osoitti, että köyhyyttä ei saada poistettua keskeltämme. Syynä on meidän itsekkyytemme.

Kun me ihmiskuntana ajattelemme tilannetta, jolloin me olemme, sitten kun aika päättyy ja kirjat avataan Jeesuksen edessä, niin emme me ihmiskuntana emmekä yksittäisenä ihmisenäkään kestä hänen edessään.

Paavali kirjoittaa, että ellei Jeesus Kristus ole keskellänne, niin te ette selviydy koetuksessa. Ilman Jeesusta me emme selviä myöskään viimeisestä tuomiosta.

Varmaan kuulijani yhtyvät tähän. Vai löytyykö niin rohkea kuulija joukostamme tai internetin ääreltä, että hän sanoo, että minä kestän viimeisellä tuomiolla ilman Jeesusta, ilman hänen suorittamaansa pelastustyötä?

Eräässä radiohartaudessa sairaalapastori kerran kertoi kertomuksen tosi elämästä. Hän oli tavannut miehen, joka sanoi, että hän vie omat syntinsä kuolemanvirran yli vaikka hammastapurren.

Ei mennyt kuitenkaan kovin pitkää aikaa, kun tuo mies nöyrtyi ja halusi uskoa syntinsä anteeksi.

Jotta me saisimme turvallisesti kohdata tuomiopäivän, niin meillä tulisi olla synnit anteeksi. Silloin kun meillä on synnit anteeksi, niin meillä on nimi elämän kirjassa.

Se merkitsee sitä, että silloin olemme isän siunattujen joukossa. Isän siunatut kutsutaan iankaikkiseen elämään. Ne, jotka eivät ole isän siunattuja, lähetetään iankaikkiseen rangaistukseen.

Tätä Raamatun tosiasiaa me emme voi tehdä tyhjäksi.

Tänään emme halua tehdä tyhjäksi myöskään Jumalan armoa. Emme halua tehdä tyhjäksi sitä, että tänään kulkee vielä hyvän sanoman kylväjiä.

Eräässä virressä laulamme, että myös isämme uskoivat ennen ja kylvivät, leikkasivat. Me saarnaamme aikojen mennen kuin isämme saarnasivat.

On täyttynyt aikainen, soi Jumala. On lähellä Kristuksen valtakunta.

Siis kääntykää, nöyrtykää parannukseen ja suostukaa armahdukseen.

Nyt Jeesuksen nimessä korkeassamme saarnaamme anteeksiantamusta. Kun syntinen armon näin turvaksi saa, hän kiittää vain armahtajaa.

Tänään juuri sinä saat omistaa tämän Jumalan valtakunnan pyhän evankeliumin ja saat uskoa kaikki syntisi anteeksi annetuksi Jeesuksen nimessä ja vedessä.

Näin sinäkin saat kiittää armahtajaasi ja käydä kerran hänen eteensä uskossa ja toivossa.

Nuisimme tunnustamaan kristillisen uskomme:

Minä uskon Jumalaan, isään, kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan.

Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos.