LLC:n lähetysseurat/Seurapuhe Lahden RY:llä 14.01.2019 18.07

Rakkaat veljet ja sisaret, on suuri sydämeni ilo tuoda teille seurapuheen aluksi terveisiä Amerikasta. Siellä on paljon pienempi kristittyjen lauma kuin täällä, elää ja asuu sellaisessa paikassa, joka ei ole maa vaan maan osaa. Se Amerikan alue on oikeastaan 50 Suomea ja sitten on Kanada päälle. Ja siellä valtavan alueen keskellä elää noin kymmenesosa Suomen kristillisyyden määrästä uskovaisia ihmisiä, jotka uskovat samalla tavalla, kilvoittelevat ja iloitsevat ja surevat samalla tavalla. Se yhteys, joka näiden kahden Sionin välillä on erittäin tärkeä, se yhteistyö, jota teemme, on hämmästyttävän laajaa. Se ulottuu oikeastaan kaikille Sionin työosa-alueille.

Lähetystyö tai tämä puhujavaihto on vanha asia. Nyt ollaan tultu tilanteeseen, jossa ei enää tehdä vuoden lähetysmatkoja niin kuin teki Suutari Ville ja Lepistö Einari ja Taskilan Lauri. Mutta nyt tehdään tämmöisiä muutaman viikon reissuja ja niitä tehdään kolme vuodessa. Sieltä tänne ja täältä sinne. Tosin tänä vuonna varsinaisia lähetysmatkoja on kaksi. Se johtuu siitä, että näiden lisäksi me joka toinen vuosi tapaamme. Eli SRK, LLC ja SFC edustajat tapaavat muutaman päivän ajan ja siellä keskustellaan enimmäkseen työstä, vaan kristillisyyden elämästä ja ajankohtaisista asioista. Työstä käytävät keskustelut ovat kuukausittaisia. Eri työalueen työntekijät pitävät videopuhelinyhteyksiä ja varmaan aika tyypillisesti kerran kuussa kokoontuvat ja keskustelevat sitten käytännön työstä.

Lähetystyötä tehdään yhteisin varoin ja suunnitelmiin Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Ja näyttää siltä, että Jumala avaa uusia kohdemaita. Ja kun täällä maailmassa on semmoinen kielikoulutusprojekti, jonka nimi on Hollywood, eli elokuvat, niin melkein joka puolella maailmaa ihmiset ovat englanninkielisiä. Ja se on semmoinen asia, että sen on sitten Jumala myöskin, Jumalan valtakunnan työ voinut siellä käytännössä ottaa. Me tuon Kalevin kanssa kävimme Keniassa, olisiko sitä pari kuukautta aikaa. Ja kyllä se on yllättävää, kuinka monet ihmiset eri puolen maailmaa osaavat englanninkieltä. Ja tietenkin sielläkin tulkattiin, mutta että tulkkeja myös sitten löytyy.

No sitten julkaisutyössä me saimme myöskin uuden virsikirjan 2008. Ja korallikirja tai editiopainos tuli nyt ihan vuosi sitten. Ja siinä on saatu valtava apua Suomen kristillisyydeltä ja säveltäjiltä ja muilta siihen työhön osallistuneilta. Julkaisutyön yhteistyö on laajaa. Ja meille kun se kodin kuvaan raamattu, tai millä nimellä se täällä on? Onko se kodin kuvaan raamattu? Se Östlepredi Raimon kirja. Kodin kuvaan raamattu. No niin, justi. Niin kun sitä ruvettiin puuhaamaan, että meidän pitää saada se englanniksi. Niin minä lupasin heti, että minä käännän ne kuvat. Kun joku kääntää tekstin. Ja me on saatu se myöskin. Ja se on meillä vilkkaassa käytössä. Ja se on hyvä kirja. Lapsiperheiden vanhemmat. Jos teillä ei ole sitä, niin kahtokaapa se. Se on erinomainen kirja.

No yli katsotaan raamatun kertomusta. Lyhyesti, selkeästi esitettynä ja hyvillä raamattuun perustuvilla kuvilla varustettu. Ja paljon muuta. Julkaisutyössä tehdään paljon yhteistyötä jatkuvasti. Lapsia nuorisotyössä, leirityössä. Nyt tänä kesänä tulee Amerikasta. Meidän nuorisotyön vastaava tulee Siikatörmälle rippikoululle opettajaksi. Ja täältä on vuosittain yksi opettaja käynyt meidän rippikoululle opettamassa. Ja niin edelleen. Näitä yhteistyölajeja on vaikka kuinka paljon. Kotia, perhetyö ja niin edelleen. Iloitsemme siitä. Olemme siitä kiitollisia. Ja ajattelemme niin, että se on tullut Jumalalta. Se on Jumalan hyvää tahto.

Ja sen vuoksi, kun puhujat lähtevät, niin sillä on paljon terveisten lähettäjiä. Siellä on monia, jotka lähettävät nimeltä aivan henkilöille. Mutta sitten on myöskin semmoisia, jotka sanovat, että se on Suomen uskovaiselle terveisiä. Ja minulla on semmoinen käsitys, että niistä moni ei tunne yhtään suomalaista. Saattaa tietää, mutta ei tunne yhtään. Mutta silläkin haluaa lähettää terveisen. He kokevat, että täällä on meidän veljiä ja sisaria. Niin olkaa hyvä ja ottakaa näistä terveisistä omaa osanne ja pankaa se sydämeen ja sylämpänä.

Hiljennymme seurojen aluksi kiittämään ja rukoilemaan. Vanhuskas Jumala, rakas taivallinen isämme. Me kiitämme sinua sanastasi. Me kiitämme siitä, että vielä elämme sellaista aikaa, että saamme kokoontua sitä lukemaan ja sitä tutkimaan. Ja pyydämme, että sinä armollisesti siunaisit meidän seuramme. Jumala, rakas isä, sinä tiedät palvelijasi heikkouden ja köyhyyden. Me pyydämme, että sinä armollisesti avaisit sanasi. Avaa myös sydämemme. Hiljennä mielemme. Avaa korvamme. Sanasi kuulemaan ja uskomaan. Seunaa meidän seuramme. Aamen.

Minä ajattelin lukea puheen johdannoksi ensimmäisen korinttolaiskirjeen toisen luvun. Jeesuksen nimeen. Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta. En muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta. Te näitte minut hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana. Puheen ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan, vaan ilmensi Jumalan hengen voimaa. Jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.

Viisautta me julistamme siihen kypsyneille, mutta emme tämän maailman viisautta. Emmekä tämän maailman ajan kukistuvien valtiaiden viisautta. Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. Sitä ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut. Sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa.

Me julistamme niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka hänet rakastavat. Meille Jumala on sen ilmoittanut hengellä, sillä henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet. Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan henki tietää, mitä Jumalassa on. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille. Siitä me myös puhumme. Mutta me käytämme hengen, emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja, ja selitämme hengelliset asiat hengen avulla.

Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava hengen avulla. Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkia, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia. Kuka tuntee Herran mielen niin, että voi neuvoa häntä? Mutta meillä on Kristuksen mieli. Aamen.

Paavali tuli Korintoon Ateenasta, jossa hän piti Areopagin saarnansa Marskuppulalla. Saarna, joka oli viisaan oppineen miehen puhetta. Puhui siellä ihmisille, jotka eivät muuta halunneetkaan kuin oppia jotain uutta. Ja Raamattu kertoi, että jotkut kuulivat ja jotkut nauroivat, siis pilkkasivat häntä. Ja sieltä, kun Paavali käveleskeli tänne Korintoon, hän oli varmasti näitä asioita ajatellut. Koska hän nyt puhuu, voisimme sanoa, että vähän noin inhimillisesti ajatellen päinvastaisella tavalla. Hän sanoo, että en julistanut teille Jumalan salaisuutta inhimillisen puhetaidon tai loistavan viisauden avulla. Ja en tiedä, ymmärränkö väärin, mutta minä ajattelen, että se oli tietoinen valinta. Hän näki paremmaksi näin. Hän oli oppinutkin. Ja ainakin se Ateenan puhe kyllä minusta osoittaa, että kyllä miehellä oli aineista pitää vakuuttavia ihmisjärjen mukaisia puheita. En tarkoita sitä, että se Ateenan puhe oli väärä. Mutta kyllä siinä välähtää semmoinen ihmisen taito, inhimillinen taito. Se oli hengen ohjauksessa. Mutta siinä oli sellaista puheteknistä loistoa, joka ei tämmöltä tavalliselta puhujalta onnistukaan. Eli nyt hän valitsi paremmaksi puhua yksinkertaisesti. Niin yksinkertaisesti kuin pystyi.

Ja tuntuu siltä, että kun hän Korinttoon tuli kaupunkiin, joka oli semmoinen tämän maailman metropoli, monenlaisten ihmisten asuttama suuri kaupunki, jossa hän koki varmaan semmoista toivottomuutta, koska Jumala häntä lähestyi näyssä ja ilmoitti, että älä pelkää, että täällä kaupungissa on paljon kansaa. Minun kansani. Niin hän halusi sen työnsä tehdä niin, että hän puhui yhdestä asiasta. Oli yksi teema. Ristiinnaulittu Kristus.

No mikä siinä ristiinnaulitussa Kristuksessa on niin olennaista? Minusta siinä on se, että se puhuu taivaan toivosta. Pietari kirjessään sanoo, että olkaa aina valmiita vastaamaan jokaiselle, joka tutkii teidän toivonne perustusta. Että jos joku ihminen, siis armosta osaton ihminen kysyy, että ootko varma, että pääset taivaaseen? Ja sehän sanoo, että oon. Sehän on vihollinenkin, joka risti korvia. No hyvänen nähkö, minä olen aina sanonut, että et pääse taivaaseen. Sehän se vihollisen lempisana on, että sä oot niin suuri syntinen, että et muuten pääse taivaaseen, hukkaan uskot. Niin omaa vaskaan ihminen saattaa pahentua siitä ja selittää sen, että sä oot ylpeä. Sä oot hengellisesti ylpeä. Että ei ihminen saa tuolla tavalla noin ylpeästi sanoa, että minä pääsen taivaaseen. Vaan mitä sanoo, että minä toivon pääseväni taivaaseen. Tai jotakin muuta vastaavaa.

No mihin se meidän taivaaseen pääsymme perustuu? Siihen, että kaikki on jo valmista. Anteeksi, ei tyhjän päälle, vaan täyden päälle. Valmiin päälle uskotaan. Että jos ei mitään muuta tarvitse kuin istua ja uskoa, niin sehän onnistuu heikommaltakin. Jos ei kerran tarvitse tehdä mitään. Eikö muuten ihmeellinen asia, että rahoituksen taloja ja muita rakennetaan. Ja toimikunnat toimivat, vaikka taivaaseen pääsee, vaikka ei tee mitään. Sehän on osoitus vain siitä, kuinka Jumala antaa myöskin halun palvella. Jumala antaa semmoisen mielen, että vaikka minä tiedän, että pääsisin kyllä taivaaseen tekemättä yhtään mitään, niin minä milläni palvelen Jumalan valtakunnan työssä sillä omalla pienellä osallani. Vaikka pääsisin taivaaseen, vaikka en tekisi mitään. Semmoinen osa meillä on. Se on aika hyvä osa. Palvellaan penkkiin asti. Armo tuodaan, aivan kuin hopealautasella, siihen, että siitä vai otat. Semmoinen on tämä meidän toivomme perustus. Ja siksi minä ymmärrän, että Paavali halusi keskittyä ristiinnaulittuun Kristukseen.

Hän meni uudelle vaihtakunnalle, joka oli tunnettu jumalattomuudestaan. Korinto, tämmöinen merenkulku, kaupunki, iso satama. Ihmiset menivät ja tulivat. Sosiaalinen kontrolli oli matala. Siellä sai elää pitkin tai poikin, kuin kukaan tuntenut. Niin synti siellä jylläsi. Ja Paavali sanoo, että teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen.

Inhimillinen viisaus on hyvä asia ja hämmästyttävä asia. Te olette varmaan itsekin pysähtyneet miettimään sitä, kuinka paljon tämmöinen ihmiskunnan ymmärrys, tietämys on lisääntynyt muutaman vuosikymmenen aikana. Minä muistan oltiin kerran Keniassa lähetysmatkalla Hatamajan Aimon kanssa. Ja menimme sinne maakyliin. Sinne tuli hämmästyttävän nopeasti tuo kännykkäverkot. Ja oltiin menossa sinne taloon, niin Aimonille tuli puhelu ja hän puhui sitä puhelua. Ja tultiin sisälle semmoiseen taloon, joka oli tehty paikallisen tavan mukaan lehmänlannasta ja savesta ja oljenpätkistä sekoitetusta massasta semmoisten pikkuriukujen varaan. Semmoisessa savitalossa me oltiin. Ja se taloväki vähän ihmetteli sitä kännykkää.

Niin minä sanoin Aimonille ja taloväelle, että lähetäpä tekstiviesti Suomeen ja pyydä heitä vastaamaan tekstiviestillä kun saavat sen. Ja Aimon kirjoitti lyhyen tekstiviestin ja lähetti ja ei varmaan minuuttia kulunut, niin hänen puhelimensa piippasi tekstiviestin merkiksi, että Suomesta tuli vastausviesti. Ja ne vanhat ihmiset, siellä kylässä oliko siellä yksi vai kaksi puhelinta ollut, lankapuhelinta, jotka toimivat aina silloin tällöin, jos ei ollut talovat kaatuneita ja ne oli aika usein kaatuneita. Niin kun se tekstiviesti kilahti siihen puhelintaan, teillekin olisi tullut hyvää mieli nähdä se ihmisten reaktio. Ne kättärät ne löi ja ne nauroi, että ei tämä ole totta. Tämä on aivan taikuutta.

Ja niinhan se ihmiskunta on oppinut, että sitä pystyy lähettämään, tänä päivänä ei tietenkään tekstiviestiä, lähetä vaan kuvaa viestin, pystyy lähettämään toisen ihmisen oikeaan etutaskuun moneen sankille, mutta sen päähän. Ne on se ihmeenne asia. Ja monta muuta. Kyllä ihmisten ymmärrys, tieto ja taito on lisääntynyt valtavasti. Mutta nyt puhutaan minun mielestä kahdesta eri asiasta, jos puhutaan tiedosta ja viisaudesta. Se viisaus on vähän eri asiaa kuin tieto. Ja joskus on kuullut sellaisen vertailun, että mikä on lahjakkaa ja viisaa ihmisen välineen eroon. Lahjakas ihminen kuulemaan helposti selviää sellaisissakin tilanteissa, joihin viisas ei koskaan johdu. Että semmoinen lahjakkuus ja tiedon lisääntyminen ei välttämättä tarkoita, että viisaus olisi lisääntynyt.

Raamattu sanoo, että tyhmä sanoo sydämessään, ettei Jumalaa ole. Ja minä olen sitäkin ajatellut, että kun tällä maailmassa paljon huolehditaan ja aivan aiheellisesti luonnosta, luonnon kestokyvystä. Ja kun ihmiset ovat halunneet päästä tällaista käsitteestä eroon kuin Jumala, niin he ovat kehittäneet tämmöisen kehitysoppiteorian, että se luontokin on kehittynyt. Ja se on vain tyhjästä alkanut. Niillä on vain semmoinen hankala kohta selittää, että miten tyhjästä voi jotakin tulla. Mutta ne sanoo, että kun se on mennyt niin kamalan pitkä aika, niin se on tullut sitten mahdolliseksi. Ja tähän kuuluu se ajatus, että luonnossa kaikki on tarkoituksenmukaista ja luonto ohjaa kaikkea oikein.

Mutta sitten on yksi iso mustapiste ja se on tämä lapsiperheet. Kun niiden mielestä on aivan väärin ajatella, että perheisiin saisi syntyä niin monta lasta kuin luonto. Sen on hyväksinähnyt. Se on ainut poikkeus tässä järkiketjussa. Ja minulle ei ole kukaan sitä kyllä perustellut, että miksi näin olennainen osa luonnon, tätä kiertokulkua, kun ihmisen olemassaolo, niin se olisikin nyt tässä, miksi luonto toimisi siinä epätarkoituksenmukaisesti, kun se kaikessa muussa toimi niin ehdottoman tarkoituksenmukaisesti. Sitä ei ole minulle kyllä kukaan perustellut. Ja varmaan se on vähän kiusallinen puheen aihekin, että on epäkohteliasta kysyäkin semmoista.

No niin. Nyt puhutaan tässä, että usko ei tule perustua ihmisten viisauteen. No mihin se sitten tulee perustua? Hän sanoo, vaan Jumalan voimaan. Mikä on Jumalan voima? Raamattu määrittelee. Siellä roomalaiskirjassa on tuttu kohta. Evankeliumi on Jumalan voima. Jokaiselle sen uskovaiselle vanhustakaiseksi. Ja en minä oikein hoksaa, että onko Raamatussa mitään muuta asiaa määritelty Jumalan voimaksi kuin evankeliumi. On näitä monta muuta asiaa, jotka ovat tukeena uskon kilvoituksessa. On rukouksen lahja, kanssakäymisen lahja, Jumalan sanan lukeminen ja niin edelleen. Mutta evankeliumi on Jumalan voima.

Siis minä luen uudelleen. Jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen, vaan evankeliumin voimaan. Syntien anteeksiantamuksen voimaan. Siinä on se voima, joka on niin valtava voima, että joka ei ole saanut todistaa epäuskosen ihmisen parantumisen tekoa, ei oikein tiedä. Toivottavasti tietää, mutta ei välttämättä tiedä, kuinka suuri voima on evankeliumissa.

Oletteko te olleet tilanteessa, jossa epäuskoinen ihminen on saanut parantumisen armaan? Se on valtava tapahtuma. Me oltiin tuon Kalevin kanssa yhdessä tämmöisessä kenialaisessa talossa. Ja siellä semmoinen viisikymmenissä oleva rouva, josta jo näki, että hän oli oppinut. Hän puhui hyvää puhdasta englantia. Hän oli selkeä ajatuksiltaan. Hän meidän saanojen jälkeen sanoi, että on kyllä mahdottoman hyvä, että olette näin saaneet, että näin meilläkin täällä saarnataan. Että olisi tärkeää, että tulisitte useammin saarnaamaan meidän nuorille. Ja tämä rouva ei ollut uskovainen.

Ja minun korvaan kävi se, että näin meilläkin täällä saarnataan. Ja me ruvettiin puhumaan sen rouvan kanssa sitten siinä saarnan jälkeen, että me ei olla ihan varmat, että saarnataanko me samalla tavalla kuin siellä. Ja sanoimme, että kun sitä tässä maailmassa opetetaan, että jos ihminen joutuu syntiin, niin se pitää rukoilla Jumalaa. Ja Jumala antaa sen taivaasta anteeksi. Ja hän nyökkäsi, että juuri niin, niin täällä opetettu. Ja me sanoimme, että me ei opeteta sillä tavalla. Ja se rouva sillä vähän silmät laajeni ja me kerrottiin, miten me opetetaan, että miten Jumalan valtakunnassa annetaan syntejä anteeksi. Että se tulee ihmisten kautta, mutta se on Jumalan anteeksiantamus. Ja se tapahtuu pyhän hengen voimasta. Ja se on eri opetus kuin mitä hän on siellä kuullut.

Ja sitten me kysyttiin, että suututko sinä meihin, kun me tällä tavalla puhumme. Hän sanoi, että en suutukko, puhukaa vielä. Ja me puhuttiin. Ja sitten me kysyttiin niitä rouvalta, että onko sulla syntiä? Niin se meni kontalleen siihen lattialle ja sanoi, että antakaa minulle synnit anteeksi. Ja me annettiin. Me mentiin sen rouvan tyköön ja aivan kätten päälle paneamisilla siunattiin ja julistettiin evankeliumia. Ja meidän mukaan tuli siihen niitä paikallisia uskovaisia. Ja Jumala vastasi rauhalla.

Mutta se on mukava katsella semmoista ihmistä, joka saa parannuksen arvo. Kun siltä kuormat otetaan pois. Ja Jumala vuodattaa sydämeen rakkauden, ilon ja rauhan. Ja siitä tuli iloinen ihminen. Ja se sanoo minullekin, että sehän voisi tulla vaikka minun veli. Se tuli niin hyvälle mielelle. Ja tämmöinen on Jumalan voima. Usko ei voi perustua ihmisten viisauteen. Se täytyy perustua Jumalan voimaan. Että on saanut synnit anteeksi. Ja uskonut synnit anteeksi. Ja Jumala on vastannut rauhalla tuntoon.

Sitten Paavali rupesi kyllä puhumaan viisaudesta. Hän sanoi, että viisautta me julistamme siihen kypsyneille. Mutta emme tämän maailman ajan viisautta. Emmekä tämän maailman ajan kukistuvien valtiaiden viisautta. Siis se viisaus, jota Jumalan valtakunnassa julistetaan, se ei ole tämän maailman viisautta. Eikä ihmisviisautta. Me julistamme Jumalan salaista kätkettyä viisautta. Ja tämän Jumala jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme.

Ja sitten hän mielenkiintoisesti sanoo, että sitä ei ole kukaan tämän maailman valtiaista tuntenut. Jos he olisivat tunteneet, niin he eivät olisi ristiinnaulitset kirkkaudeksi. Kyllähän se onkin ihmeellinen asia. Ja jotenkin minä sitä joskus ihmettelen, että tämän maailman ihmiset eivät enemmän pysähdy sen asian äärelle, että ketkä halusivat Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Noin sen ajan yhteiskunnan kerma ja kirkollinen kerma. He halusivat Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Viimeinen pisara oli, kun Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Niin silloin niille tuli hätää ja sanoi, että on parempi, että yksi kuolee, kuin että koko kansa häviää. Roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä pois viran ja värkit. Ja he päättivät, että Jeesus pitää saada hengiltä.

Ja sitten hän sanoo, me julistamme niin kuin on kirjoitettu. Ja hän siinä Jesajan laina, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ei ihminen ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.

Minä ajattelisin, että tässä puhutaan kahdestakin asiasta. Varmasti puhutaan siitä taivaan kunniasta, joka meitä odottaa. Jota me emme ymmärrä, emmekä käsitä. Vaikka minulle on kyllä pikkupoikana minun sisko kertonut, minkälaista taivaassa on. Pojat, haluatteko kuulla, minkälaista taivaassa on? Minä olin, olisinkohan minä ollut kymmenvuotias poika, niin minä kysyin minun siskolta, että Mimmi, minkälaista taivaassa on? Ja se minun sisko kysyi, että no mitä sinä haluaisit kaikkein eniten? Ja minä muistin heti, kun minä sain kelloisen huipua hopeasiivillä, se oli mopo, sai ajaa. Ja se oli sellainen pikkuneen viettävä alamäki. Tietenkin kun sitä on satoja vuosia aikaa, niin siinä oli sellainen kytkin, jota piti painaa kädellä ja vääntää vaihtaa. Siihen minun kädet ei yltäneet, mutta minä painan kaasun pohjaan. Ja menin ihan kyyryyn ja minun velipoika ja se kelloisen huippunen juoksi perässä ja huusin tämän pyssältä. Ja se oli varmasti viimeinen asia minun mielessä, että minä ajattelin, että nyt ajetaan. Ja sitten ne sai minut kiinni ja sanoivat, että ikinä enää saa ajaa. Mutta minä jo tiesin, mitä mopolla ajaminen on.

Ja kun minun sisko kysyi, että mitä sinä eniten haluaisit, niin minä sanoin, että minä haluaisin, että minulla olisi mopo. Ja minun sisko, joka oli minua seitsemän vuotta vanhempi, sanoi, että taivaassa on niin hyvä olla, kuin että jos sulla olisi sata mopoa. Ja silloin minä tiesin, minä pienen pojan sydämessä päätin, että minä kyllä haluaisin päästä taivaaseen. Että jos taivaassa on niin hyvä olla, niin kyllä kannattaa, jos vaikka pitää vähän tärsiäkin. Niin minä tiedän, minkälaista taivaassa on.

Vaikka täällä kyllä sanotaan, että ei ole silmä nähnyt eikä korva kuullut eikä kenenkään sydämeen astunut. Mutta minä arvelen, että silmä on täällä vielä parempaa. Mutta minä luulen, että tässä puhutaan vielä toisestakin asiasta. Ja se on sitä, mitä me tässä koemme. Siinä puhutaan myöskin Jumalan valtakunnasta. Kukaan tämän maailman ihmisistä ei voi käsittää, mitä Jumalan valtakunta on sisältä päin. Jos ne käsittäisivät, niin tää olisi kamala tumma tänäkin iltana. Kaikki haluaisivat uskoa. Ei ole niin hullua ihmistä, joka ei haluaisi uskoa. Joka saa iankaikkisesti semmoisen kunnian ja nautinnon, kuin mitä Jumala on meille varannut. Mutta sitä ei ole silmä nähnyt. Ei ole korva kuullut eikä ole kenenkään sydämeen astunut.

Yksi pieni kuva minusta siitä on siinä tilanteessa, jossa Israelin kansa odotti Punaisen meren rannalla. Mooses oli nostanut sauan Punaisen meren yli ja tuli voimakas itätuuli. Koko yö oltiin siinä rannalla ja Jumala kuivasi merta, että kansa pääsee yli. Te muistatte, mitä tapahtui. Jumalan enkeli, joka oli johdattanut israelilaisia, siirtyi. Meni Jumalan joukon taakse. Ja asettui israelilaisten ja egyptiläisten väliin. Ja siellä kerrotaan, että se oli pimeä pilvi egyptiläisille. Mutta valo loisti israelilaisille.

Kun egyptiläiset katsoivat, se koko sotajoukko, se tiesi, että siinä ihan vähematkan päästä on semmoinen polonen porukka, jolla ei ole sotimismahdollisuuksia mitään. Ja se oli suurvallan armeija. Kun ne yön siinä rannalla olivat, niin ne tiesivät, että muutama askel on väliä. Ja se pilvi oli pimeä, mutta ne eivät pystyneet sinne menevään. Kyllähän te tiedätte, mitä pilvi on. Huntua, vesiverhoa, utua. Niin ei ole se mitään armeijaa pidättänyt. Vaan niinpä pidätti vain. Ja israelilaisilla oli pihavalot koko yö. Että ei tarvinnut yhtään pimeässä olla.

Silloin kun viimeistä yötä odotettiin, että Jumala meidät pelastaa, niin valo paistui. Ei tarvinnut pelätä. Minä olen kuvitellut, että ne taisi kuulla hevostenkin äänet. Eikä pilvi pitänyt mitään ääntä. Sieltä kuului selvästi, kun siellä oli armeija sillä pilven takana. Sieltä hevosten äänet kuuli ja saattoi karskien sotilaiden noidumiset kuulua, että koipa se kippu. Ja siellä Herran lauma oli valon loisteessa odotti viimeisen yön. Ja minä luulen, että silloin ei taittu nukkua. Mahdottivat, niin kuulkaa Herreillä odottaa sen viimeisen yön. Kovaa itätuuli pyhki ja merta kuivasi ja siellä odotettiin aamun valkenemiseen saakka.

Tällaisen on Jumala valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Tämä maailma sanoo, että näkeminen on uskomista. Olette kuulleet ja ehkä itsekin tulleet sanoneeksi, että enpä olisi uskonnoissa noussut nähdä. Mutta me sanomme, että uskominen on näkemistä. Sekin asia on juuri toisinpäin. Se, joka uskoo, se näkee. Se saa nähdä. Jumala näyttää. Pieniä palasia sen verran, että me pysymme hengissä. Uskon puolesta hengissä. Aina joskus saa kokea semmoista virvoitusta.

Minä olen monesti seurapenkissä, kun minä olen kuunnellut, kun Jumala on veljille avannut sanaani. Minä olen ajatellut. Vähän samalla tavalla kuin tuo Loe Vaino saarnasi Kuukasjärvellä viimeisen suviseurassaan saarnansa. Niin hän siinä puhui siitä, kuinka se uskovainen joskus koki, että tämä on päivänselvää. No aivan selvä asia. Ja tuntuu, että taivaan valotkin kajastavat. Minä pääsen sinne. Jumala on luvannut. Että kyllä minä pääsen taivaaseen. Sanokoon vihollinen, mitä haluaa.

Sitten Paavali sanoo, että meille Jumala on sen ilmoittanut. Miten Jumala ilmoittaa? Hengellään. Mikä on Jumalan henki? Jumalan henki eli pyhä henki on jumaluuden kolmas persoona. Ja minä koitan kiirehtiä. Minä ymmärrän, että kello käy. Mutta tämä on tärkeä asia. Minä sitä paljon mietin joskus aikanaan. Että miten pienen pää voisi mahtua se, että kolme on yksi ja yksi on kolme. Kun Jumala on kolmiyhteinen. Ja kuitenkin yksi Jumala.

Ja minä ilahduin, kun minä luonnosta löysin semmoisen asian. Luonnossa on nimittäin yksi asia, jossa yksi on kolme ja kolme on yksi. Hoksaatteko? Vesi. Tuolla on paljon vettä tuossa pihalla. Ja sitä kolalla pukataan. Ja kun se vesi oikein menee jääksi, niin jos pojat ottaa semmoisen vesipalan ja heittää välipokaa ohtaan, niin siitä tulee vettä. Sitä sanotaan jääksi ja lumeksi. Mutta se on vettä. Se on kiinteässä muodossa olevaa vettä. Ja saman veden, jos heität saunan kiukaalle, niin se häipyy äkäisen sihauksen kanssa ilmaan. Ja muuttuu vesihöyryksi.

Uskotko sinä, että vesihöyry on vettä? Uskotko, että lumi on vettä? Jos et usko, niin pistä niskaas. Siis tältä lunta niskaa, niin äkkiä hoksattaa taitaa se sittenkin olla. Kolme on yksi. Kolmessa aivan erilaisessa olomuodossa on vesi tuolla luonnossa. En minä tiedä, onko Jumala sen tarkoituksella näin järjestänyt, mutta minulle se ainakin helpotti ymmärtämistä, että jos vesi voi olla kolmessa aivan erilaisessa olomuodossa, niin niin voi olla Jumalakin.

Ja nyt tämä Jumalan luomistyöhän, se pääosa on tapahtunut maailman alussa. Jeesuksen lunastustyö on kerran tapahtunut ja täydellisesti suoritettu. Nyt eletään pyhähengeaikaa. Nyt pyhähenki tekee työtänsä ihmisten välityksellä. Ja täällä sanottiin, että meille Jumala on sen, eli tämän uskon salaisuuden ilmoittanut hengellään. Sillä henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet.

Ja sitten hän sanoi, että kukaan muu tietää, mitä ihmisestä on paitsi ihmisen oma henki. Se on totta. No, ei kukaan muu myöskään tiedä, mitä Jumalassa on paitsi Jumalan henki. Ja tämä Jumalan henki, se vaikuttaa tällä ihmisten maailmassa. Jumalan pyhällä hengellä ei ole suuta, niin se lainaa ihmisen suuta. Ja kun me kuulemme sanan saarnaa, niin se joko vastaa meidän henkeemme tai ei vastaa. Ja siitä me tiedämme, onko se Jumalan hengen työtä vai ei.

Jumalan seurakunnan, Jumalan valtakunnan sanan saarna, se vastaa meidän henkeemme ja se tekee meidän sydämen ja mieleen iloiseksi. Kun vihollinen on syyttänyt ja moittinut, että olet niin suuri syntinen, että et varmaan pääse taivaaseen. Ja menemme seuroihin ja kuuntelemme. Ja meille Jumalan henki sieltä kirkastaa, että niin se on, että Jumalan valtakunta on syntisten, armahdettujen syntisten valtakunta. Ja me hoksamme, että no niinhan se olikin. Että minä sittenkin saan uskoa.

Sitä joskus Jumalan lapsen usko kulkee niin ohueksi, että sitä mennään alko kuuntelemaan viimeistä tuomiota, että olinkohan minä enää uskomassakaan. Ja kun Jumalan henki puhuu, niin me kuulemme sieltä Jeesuksen äänen. Suutari Ville kysyi kerran yhdessä suviseurassaan saarnassa, että ootteko te nähneet täällä Jeesusta? Minusta se oli hyvä kysymys. Se oli pysäyttävä kysymys. Ja minä kysyin teiltä, veljet ja sisaret, että ootteko te kuullut hyvän paimenen ääntä? Hyvä paimen armahtaa. Se rohkaisee ja lohduttaa. Se sanoo, älä pelkää. Usko ainoastaan.

Niin rakkaat veljet ja sisaret, tänäkin iltana jäämme turvattuna uskomaan. Synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja vedessä. Ole turvattu. Ole Jumalan siunaamana. Ja oikein turvallisesti usko Jeesuksen nimessä ja vedessä. Jeesuksen nimessä ja vedessä. Jeesuksen nimessä ja vedessä. Se synnit on lupa uskoa anteeksi. Jeesuksen nimessä ja vedessä. Jeesuksen nimessä ja vedessä. Synnit anteeksi. Aivan turvattuna. Jeesuksen nimessä ja vedessä. Jeesuksen nimessä ja vedessä. Synnit saa uskoa anteeksi.

Eikö ole mukavaa, että saadaan olla tämmöisessä valtakunnassa? Jeesuksen nimessä ja vedessä. Jeesuksen nimessä ja vedessä. Ja vedessä synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja vedessä. Jeesuksen nimessä ja vedessä. Jeesuksen nimessä ja vedessä. Synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja vedessä synnit anteeksi.

Minusta on mukava jakaa toisen omasta. Minulle yhtään vähempi. Saanko minäkin uskoa omaksi synnit anteeksi? Haluan uskoa. Oikein mielelläni haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne. Olkaa turvattuja ja siunattuja. Lapsetkin saa uskoa. Synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja vedessä. Eikö näe uskotaan mä sitä kerran taivaaseen. Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljennymme Herran siunaukseen. Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa teidän puolenne ja antakoon teille rauhan. Isään ja pojaan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.