Talviseurat/Seurapuhe Hämeenlinnan RY:llä 27.01.2019 15.15

Jatkaisemme näitä seuroja vielä pieneksi hetkeksi, niin hiljennymme sen ennen kirjoitetun Jumalan sanan äärelle, joka on kirjoitettu täällä ensimmäisessä Timoteuksen kirjassa kuudennessa luvussa ja kolmannessa selitysosassa. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Mutta se on suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa, sillä emmekä me ole mitään maailmaan tuoneet, on siis tiedettävä, ettemme myös mitään täältä taida viedä ulos. Mutta koska meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastuvat, tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja Paulaan ja moniin tyhmiin ja vahingollisiin himoihin, jotka ihmiset vahinkoon ja kadotukseen upottavat, sillä ahneus on kaiken pahuuden juuri, jota muut ovat.

Kuuluuko nyt? Minä olen aika hyvä aina nämä mikit saamaan epäkuntoon. Onneksi on noita, jotka korjaavat. Niin, meniköhän se sitten ohi, kun täältä etupenkin poilta kysyn, että mikähän olisi kaikista teiltä, että mikähän olisi kaikkein suurin voitto, mitä voitaisiin täällä voittaa? Oisko se tommonen lottovoitto kymmenen miljoonaa, oisko se mitään?

No mitä te tekisitte, jos sellainen rahamäärä tulisi? Mutta minäpä kysyn teiltä sitten tuolta urheilualalta, että olisiko se kaikkein mahtavin kuin voitaisiin olympiakuntaa. Kuka muistaa sellaisen urheilijan kuin Lasse Vireeni? Muistatteko, voittiko hän mitään? Yksi käsi nousi tuolla ylös eli Lasse Virehän voitti neljä olympiakultaa ja siitä ei ole kuin muutamaa kymmenen vuotta aikaa.

Ajatellaanpa, harva sitä enää näistä nuorista muistaa, että tällainen urheilija on. Eikö ole ainakin tuollainen voitto, eikö ole aika katoavaa? Kun ajatellaan tätä ihmiselämää, kun on yksi sukupolvi mennyt, toinen ja kolmannessa, niin kuka teistä muistaa, kuka oli teidän vaikka neljännen sukupolven pappa? Eikö ole niin, että se raamatusana toteutuu, että me olemme kuin ruoho. Kun tuuli käy lävitse, niin me emme sitä enää muista.

Kun tätä taustaa vasten katselemme, niin mikähän olisi se kaikkein suuri voitto, mitä me ihmisenä voimme omistaa. Nyt jos te olitte tarkkaavaisia kuulijoita, Paavali tälle nuorelle Timoteukselle kirjoittaa ja kertoo, mikä on suuri voitto, mitä ihminen täällä maan päällä voi voittaa ja omistaa. Se oli, mutta se on suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa. Oletko sinä, rakas sisareni ja veljeni, tällä hetkellä tyytyväinen omaan elämääsi? Se on suuri voitto, jos näin on.

Sinä voit todeta sydämestäsi, että kyllä minun elämässä kaikki on hyvin. Pääasia. Mutta sitten kun tässä sanottiin, on suuri voitto olla jumalinen. Mitä se tarkoittaa? Olemme näissä seuroissa kuulleet saarnattavan ja puhuttavan Jumalasta.

Oletko sinä nähnyt Jumalaa? Meistähän ei ole varmasti kukaan nähnyt Jumalaa. Mutta silti Jumala ei ole meille tuntematon, sillä Jumala on ilmaissut meille itsensä. Hän ilmaisee itsensä luonnossa. Nyt me elämme tällaista pakkaskautta, mutta jos elämänpäiviä meillä Jumala antaa, niin me sitten jo toukokuussa näemme, kuinka alkaa luontoelämä heräämään.

Mutta Jumala myös ilmaisee itsensä, niin kuin jo Heikki veli tuossa mainitsikin, kansojen kohtaloissa ja myös meidän jokaisen ihmisen elämässä, kun me vain näemme sen. Mutta ennen kaikkea: Tiedättekö, rakkaat nuoret, missä Jumala ilmaisee itsensä? Se ilmaisee tässä Jumalan pyhässä sanassa. Raamatussa.

Ajatelkaapa, kuinka ajaton kirja tämä on. Tämä Jumalan Sana on tuhansia vuosia pysynyt ja se ei ole muuttunut. Mutta se on myös Jumalan sanan mukaista, sillä täällä maailmassa on lisiasia, joka ei koskaan muutu. Se on samaa eilen ja tänään iankaikkisesti. Ja se on Jumalan sana.

Sinä, rakas sisareni ja veljeni. Eikö meillä ole turvallista tänäkin iltana ja tänä päivänä olla istumassa täällä Hämeenlinnan rauhanyhdistyksellä, kun me olemme saaneet hiljentyä Jumalan sanan äärelle, muuttumattoman sanan? Miksi se on meille ihmisille niin tärkeä asia? Jos me pystyisimme elämään Jumalan sanan opetuksen mukaisesti, kuulkaa, meillä olisi niin kuin todellisessa parannuksessa.

Ei täällä tarvittaisi poliiseja eikä mitään. Esimerkiksi kaksoiskäskyn pystyisi minuhetamaan, että me rakastamme Herran Jumalaa, miten se meni, Isä, Jumalaan. Ja lähimmäistämme itseen. Mutta kun täällä meidän keskellä vaikuttaa Jumalan vastustaja, sielunvihollinen ja tämä maailma, ja sitten mikä tekee sen vielä niin vaikeaksi, kun tämä meidän lihamme on liittoutunut sielunvihollisen tämän maailman kanssa yhteen.

Ajatelkaapa, oletko ajatus, rakas nuori, että miksi minun pitää niin helposti suuttua jollekin taikka pahoittaa mieli taikka sanoa ikävästi? Vaikka kuinka haluaisin, että en tekisi niin, tiedätkö, se johtuu siitä, että kun ensimmäiset ihmiset Jumala loi tänne maailmaan, niin ensimmäiset ihmiset lankesivat syntiin.

Mikä se oli se syntiinlankeaminen? Jumalahan antoi paratiisiin selkeät ohjeet, miten ihmiset tulevat elämään. Ja siellä oli vain yksi kielto: älkää syökö sitä paratiisin keskellä olevasta puusta.

Niin ajatella. Kaikkia muita sai tehdä. Mutta sitten yhdestä puusta ei saanut syödä hedelmää. Nämä onnettomat Eeva ja Aatami menivät sielunvihollisen houkutukseen ja söivät. Seurauksena oli, että ihmisen piti kuolemalla kuolla.

Meidän kaikkien Aatamin ja Evan jälkeläisille tuli perisynnin vaikutus. Se synnin vaikutus on meissä, ja me emme kukaan pysty täyttämään Jumalan tahtoa, minkä hän on ilmoittanut tässä Raamatussa. Mutta kun Jumala rakasti niin paljon, kuin täällä on muisteltu, Jumala itse sovitti itsensä kanssa eli lähetti poikansa, joka sovitti tämän vankeuden vian ja kaikki synnit, meidänkin tekemät synnit.

Siksi, että meillä on mahdollisuus päästä taipumaan. Sinne me pääsemme vain yhdellä tavalla. Uskomalla. Raamattu opettaa: uskomalla omat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä. Sillä ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle.

Nyt me tässä muistelmme sitä, että kuinka Jumala on meille tuttu. Hän on ilmoittanut itsensä.

Missä se Jumala on? Mehän ymmärrämme, että se on tuolla korkeudessa. Mutta Raamattu opettaa, että on myös liitteen luona, jolloin on särjetty ja nöyrähdit.

Mitä alkurukouksessa me kuulimme, sen psalmin kahdeksankymmentäneljä sanaa, jossa koiran lapset ihastelevat, kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra, ja kuinka sielu iloitsee elävässä Jumalassa?

Jumalan asuinsijaa on meidän Jumalan lasten sydämessä. Ja kun tässä Paavali sanoo, että on suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa.

Miten me nyt selittäisimme tätä, että kuinka Jumala asuu meidän sydämessä? Mehän muistamme, kuinka Jeesus ilmestyi ylösnoussena Vapahtajana omille opetuslapsilleen siellä lukittujen ovien takana. Jeesushan sanoi heille ensimmäiset sanat, että rauha olkoon teille.

Oletko sinä saanut kokea tätä Jumalan rauhaa? Mehän koimme Jumalan rauhaa silloin omassa sydämessä, kun meillä on rauha Jumalan kanssa. Meillä on synnit anteeksi. Ei ole mikään täällä, joka syyttää tai tulee anteeksi. Mutta kaikki on saatu anteeksi.

Mutta sitten kun Jeesus sanoi: rauha teille, ne opetuslapset olivat peloissaan ja rauhoittavia, niin Jeesus sanoi näin, että hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi: Ottakaa Pyhä Henki, joille te synnit anteeksi annatte, annatte niille anteeksi annetun, ja joilta katson pidätätte, niitä ole pidetty. Eli ottakaa Pyhä Henki.

Siis me Jumalan lapset olemme eläviä lapsia. Meissä on tämä elävä Jumalan Pyhä Henki. Mehän uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan: Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Ne ovat kaikki yhtä, ja meillä, niin kuin Jeesus omin sanoin sanoi, ottakaa Pyhä Henki. Meidän sydämessämme on Pyhä Henki, joka vaikuttaa meeseen.

Ja niin kuin te muistatte, kun nyt Jeesus herättää uskon tämän verran aihe, te muistatte korin tuolla Corneliuksen kodissa pidetyissä seuroissa, jossa Pietari johti saarnaa. Kun hän saarnasi ja selitti, mitä Jumala oli tehnyt Jeesuksen kautta meidän edestämme, hän saarnasi siinä, että joka uskoo nämä, niin häneen tulee saada syntinsä anteeksi.

Mitä tapahtui?

Siellä Korneeliuksen kodissa kaikki, jotka tämän kuulivat ja uskovat, heidän sydämiinsä laskeutui Jumalan Pyhä Henki. Ja näin heistä tuli Jumalan lapsia. Kun he olivat Jumalan lapsia, ei ollut mikään estettä, miksi heitä ei kastettu. Vaikka meidän kirkossamme opetetaan tänä päivänä, että kasteessa ihmisestä tulee Jumalan lapsi, se on väärä opetus.

Niin kuin jo täällä on muisteltu, että siemenestä asti kaikki lapset ovat Jumalan lapsia. Mutta kasteessa saamme hyvän omantunnon liiton. Tiedättekö, pojat, mitä se tarkoittaa, kun meidät on kastettu ja meidät on hyvä omantunnon liitto on kastettu? Se tarkoittaa sitä, että meidän tulisi säilyttää se hyvä omatunto, josta meidän korviimme, kun on kuultu, kuuluu Jumalan.

Millä tavalla hyvää omatuntoa voidaan säilyttää tai mikä sen hyvän omantunnon voi viedä huonoksi? Se on ainoastaan synti.

Synti on sellainen asia, että synti erottaa meitä Jumalasta. Kun tulee synti ja synnin päälle, ja niin kuin on nähty, meillä varmaan rakkaita läheisiäkin on nähty, kuinka synti on saanut vallan eikä ole jatkettu taistella sitä vastaan. Se on vienyt niin kauas Jumalasta, että ihminen on kieltänyt uskonsa.

Nyt, millä syntiä voidaan puhdistaa omalta tunnolta? Ei ole kuin ainoastaan Jeesukselle. Ja joka voi meidän sitä, että voin puhdistaa omatunteani, meidän tulee löytää toinen uskovainen ihminen.

Samalla kun me löydämme toisen uskovaisen ihmisen, niin me löydämme siinä herra Jeesuksen. Kun nythän me ymmärrämme näin, että Jeesus on noussut ylös taivaaseen, istuu Jumalan oikealla puolella ja on siellä meidän esirukoilijana. Mutta henkensä kautta hän on täällä meidän keskellämme.

Ja kun hän opettaa, että miten me voimme löytää Jeesuksen, niin me voimme löytää, kun löydämme ensin hänen omaansa, eli jonkun meistä Jumalan lapsista. Ja nyt kun meillä on omalla tunnolla tullut se synnin pako, että me voimme päästä siitä vapaaksi, niin meidän täytyy löytää ensin uskovainen ihminen, jossa meitä lähestyy myös herra Jeesus.

Ja kun me sille sanomme, että se uskovaiselle ihmiselle: Näin on vihollinen voittanut. Minä olen langennut. Saanko minä uskon anteeksi? Ja toinen uskovainen sanoo aina Jeesuksen nimessä ja veressä: Kaikki synnit anteeksi. Ja kun me sydämessä näin otamme vastaan ja uskomme, niin ne synnit on anteeksi annettu ja ne eivät enää koskaan tule meitä vastaan.

Jumala ne synnit unohtaa iankaikkisesti ja niin mekin saamme unohtaa. Tällä tavalla hoidetaan hyvää omatuntoa. Ja kun tässä tekstissä sanottiin, että on suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onnensa. Miksi se on niin hirveän suuri voitto? Olla jumalinen, että meillä on Jumalan Pyhä Henki päällä sisimmässämme.

Me olemme vielä Jumalan lapsia. Mutta ei ole ilmestynyt, miksi me tulemme. Mutta kun se ilmestyy, niin me tulemme niin kuin hän on. Eli Herra Jeesus. Mehän uskomme ylösnousemususkoon.

Mehän Raamatusta olemme oppineet ja niin kuin täällä on todettu historiassakin, että täällä maan päällä on ollut herra Jeesus. Niin kuin herra, Jumala herätti Jeesuksen kolmantena päivänä kuolleista, niin kuulkaapa samalla tavalla kerran mekin saamme nousta kuolleista. Ja kerran tämä meidän Vapahtajamme, Herra Jeesus, tulee tänne vielä toisen kerran. Ja miksi se tulee toisen kerran?

Siksi, että hän tulee omaansa noutamaan aivan kotiin. Ne ovat omia, jotka ovat saaneet nukkua täältä ajallisesta elämästä Jumalan lapsina, Pyhän Hengen omistajina, siihen vanhurskauden lepoon. Eikö ole suuri voitto olla jumalinen, sillä kerran me saamme periä koko taivaan omaisuuden, tavarat, Jumalan kunnias.

Se on niin suuri voitto, että siitä kannattaa pitää kiinni loppuun asti.

Tahdothan sinä, rakas sisareni ja veljeni, siitä kiinni pitää. Mutta tämä, kun me olemme jumalaisia, niin myös meillä on täällä sisimmässä kotiopettajana Jumalan arvo. Ja mitähän se opettaa tuo jumala-arvo? Se opettaa jumalaisesti elämää.

Eli hylkäämään maailmalliset himot ja halut. Että me täällä ihmisten keskellä, täällä ihmisten maailmassa eläisimme kuin Jumalan lapsen tulee elää. Meillä on täällä yksi esimerkki, joka on näin elänyt, joka on aivan se oikea esimerkki. Se on Elämä Herra Jeesus Kristus. Hän täytti Jumalan tahdon.

Mutta me emme siihen pysty, vaikka kuinka yritämme. Mutta tuo Jumalan Pyhä Henki tahtoo meitä opettaa. Niin kuin jo tuossa kuvasin, se tuo sielun vihollinen tältä Jumalan tieltä, niin meitä houkuttelee pikkuhiljaa. Te olette kuulleet varmaan, pojat ja tytötkin sanottavan, että ensin jos annan museeluviholliselle pikkurillin, sitten se voi viedä toisenkin sormea, koko käden. Ja mitähän se tarkoittaa käytännössä?

Sehän tarkoittaa sitä, että nyt niin kuin joka päivä muistelemme, me joka päivä teemme syntiä. Ja sitten me saatamme langeta nimellisiin syntiin. Nimellinen syntihän on sellainen. Mehän tunnemme kyllä tällä tavalla, että me ollaan syntisiä ja tällaista syntisyyttä. Mutta sitten sen syntisyyden keskellä saattaa olla, ja niin kuin monesti on, että me olemme langenneet johonkin aivan määrättyyn syntiin, vaikka valehtelemiseen tai varastamiseen?

Eikö tunnu kauhealta, että varastaa? Eikä me varkaita olla? Mutta eikös se ole jo varastamista, jos me kotona vaikka, jos meidän äiti on leiponut pikkuleipiä vieraita varten ja sanoo, että niitä ei saa syödä sitten vasta kun vieraat tulevat. Jos tämä pikkuvarkauden esimerkki otetaan, niin jos käymme salassa ottamassa sieltä sen pikkuleivän syödä, niin eikö silloin ole varastettu? Ja se on varkauden synti. No sitten saattaa tulla joku toinen kiusa.

Siellä on se pikkuinen, että minä nyt varastin ja se vähän aikaa omatunto sanoo, että tuota niin kyllä saa nyt väärinkään. Sitten tulee toinen kiusaus, että no, teit tuotakin. Mitä se haittaa, että sullahan on se pikkuleipävarkaus siellä, että nyt jos tuon sinä teet, niin haittaa, että samalla voit pyytää sitten molemmat siihen nyt anteeksi. Niinhän sitä ammentaa. Sitten tulee kolmas ja vielä pahempi synti.

Ainahan synti on paha, mutta jos ne kuvataan ihmismielessä. Sullahan siellä jo ne kaksi, että mitäs tuo, jos tuo onkin teet? Sittenhänhän ei voi kaikki pyytää anteeksi. Ja kuulkaa sitten, kun omatunto syyttää, että kyllä sun pitäisi nyt sitä omatuntoa hoitaa, niin se sielunvihollinen sanoo, että kuule, sulla on niin paljon siellä niitä syntejä, tiedätkökkö sinä kuinka paljon siellä on niitä syntejä? Siellä on semmoisia syntejä, että kukaan muu ei ole tämmöiseen joutunutkaan.

Että kehtaatko mennä nyt tuommoisia kertomaan? Nehän puhuu, nehän ajattelee susta aivan, että tuinko hirviö sä olet. Mutta kuulkaapa, tämä on sielunvihollisen puhetta. Älkää usko kurssia täällä, mutta uskokaa Jumalan ääntä, omaatunto ääntä. Menkää kysymään, vieläkö sinä uskot?

Ja kuulkaa kun se rippi sisällä tai äiti saadaan synnit anteeksi Jeesuksen meissä vessa, niin ei se pidäkään sua, että onpa sakaura. Mutta se pitää, että onpa ihana nuori, kun haluaa kilvoitella puhtaalle omalletunnolle. Ja se rakkaus aivan kuin syvenee. Se saattaa tulla oikein tärkeä ihminen, että semmonen tuki-ihminen aivan, joita on tärkeä meillä ollut. Mutta niin kuin tässä todettiin, että on suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa.

Niin, sitäkinhan varmaan niinku tuossa oli totta lukeneet varmaan sen Lasten Siionin tai mikä se nykyisin on se Lastensioni nimeltään. Oliko se siinä, kun monesti toivot, että onnea ja taivaan siunausta, että kumpi se on isompi asia. Niin siinähän hyvin oli kuvattu se, että kyllä se Jumalan siunaus on isompi. Se pitää meistä huolen. En muistakaan, että lukekaapa siitä lehdistä.

Tämä kuin että mikä on suuri voitto, olla jumalainen ja tyytyä onnensa, niin kuulkaa rakkaat. Kyllä se on todella se suuri voitto. Kun se voitto kantaa yli tämän kuolemanvirran. Nämä ajalliset voitat on niin ohimeneviä. Ja mikä siinä vielä tärkein tässä on niin on se, että minäpä kysyn sulta nuori.

Jos sinä olet vaikka ajatellut, että kannattaako se oikein uskoa? Että olisiko se tuolla epäuskoisena elämän helpompaa? Niin ajattelepa nyt. Jos sinulle tulee vahinkoja ja elämä menee huonosti, niin kuka sinua siellä ymmärtää ja auttaa? Ei kukaan.

Mutta ajattelepa täällä Jumalan huoneessa, Jumalan valtakunnassa. Ei ole niin epäonnistunutta. Ei ole niin synnistä. Kun sinä tulet valittamaan tänne vaivoillesi, niin ei sua ajeta täältä pois. Mutta täällä annetaan synnit armosta anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja vieressä. Tämä Jumalan valtakunta on sellainen, että täällä on ylipaine Herra Jeesus, joka nostaa, kantaa ja vie perille. Sinä rakas nuori Jumalan lapsi. Voit aivan niin läheltä uskoa, että sinä olet aivan niin kuin nyt siinä Jeesuksen helmassa. Se kantaa siinä sylissä.

Se haluaa asua varjolla. Haluaa asua. Ja kerran vielä periä ulos. Mutta kun ei ole koittelematonta uskoa, se Jumala sallii elämäämme erilaisia koittelemuksia. Ei ole aina samanlaisia, mutta jokaisella omaansa.

Ja miksi hän sallii? Se aivan kuin koettelee esillä, että kun on sitten se vaikea aika, että mihin sinä sitten todella turvaudut. Onko se sinun todellinen turva ikiaikojen Jumala? Että sinä jaksat koettelemuksenkin keskellä uskoa ja luottaa, elämänantajaan ja elämän ylläpitäjään taivaaseen. Seis. Nyt tämä jatkui sitten sillä tavalla, sillä emmepä me ole mitään maailmaa tuoneet.

On siis tiedettävä, ettemme myöskään mitään täältä vie ulos. Niin, te olette varmaan kaikki nähneet, kun on syntynyt uusi pikkuvauva tähän maailmaan. Te äidit tiedätte sen hyvin, kun kätilö on auttanut sieltä kohdusta vauvan ulos, niin hän antaa sitten sen sienten riinpeen epäily. Ja Iggle on onnellinen hetki. Tämä en ole ymmärtänyt kuin isästä kisun, mutta äidistä vielä enemmän.

On saanut kokea kipua, mutta sitten se suuren onnen hetki. Siinä näkee sen rakkaan lapsen. No mitä hänellä on päällä? Eikö ole niin, että ei mitään? Ei ole vaatteita.

Ei ole sormuksia ja ei ole helmiä kauas. Eikä ole paksua lompsaa. Mutta on ihan tyhjä. Paljasan. Mutta sitten kun me täältä kuolemme, niin kuin meidän jokaisen tulee kuolla, joka on kumminkin meille uskovaisille uni siihen hetkeen asti, kun Herran Jeesus tulee niin kuin muistelemme hakemaan meitä taivaassa.

Kun meidät lasketaan se arkkuun maan poveen. Vaikka me olisi täällä elämän varrella saatu kerättyä vaikka mitä. Niin mitä me saamme mukaan? Ei yhtään mitään. Yhtä paljaana saamme lähteä.

Mutta kun meillä on tämä suuri voitto. Jumalan lapsen nimiä. Täällä se tehdään. Niin se vie meille Taivaan Isän. Mutta joilla ei ole sitä voittoa, niin he joutuvat kadotuksen vaivaan, kun Herra Jeesus ei tunne heitä.

Siellä kuuluu tyynet sanat: Menkää pois minun tykö, emme tunne. Niin emmekö sano sinulle rakas lähimmäinen, joka olet tämän kalleimman uskomisen aarteen hyljännyt. Jos sinä tätä puhetta kuulet, niin kuule, se ylipäällinen Herra Jeesus haluaa sinut takaisin sisään kotiin. Haluatko sinä tulla? Haluatko ottaa vastaan tämän armon ja uskoa, epäusko ja kaikki synnit anteeksi, Jeesuksen nimessä.

Tällainen on tämä ihmiselämä, mutta eikö ole niin kuin me olemme täällä elämässä, niin kyllä meillä on paljon näitä ajallisia asioita, jotka meille on tärkeitä. Ja teillä nuorillakin on varmasti monia tulevaisuuden haaveita ja toiveita ja tavoitteita. Se on ihana asia, että näin on. Niitä saa olla ja niitä tuleekin olla. Toivottavasti Jumala siunaa teitä niin, että te monet saavutatte ne toiveet.

Mutta nämä ajalliset asiat eivät saisi mennä ihan kaikkisuuden sen asian yli. Mutta että meillä pysyisi asiat tärkeysjärjestyksessä. Nyt kun ajatellaan tai mitä ajattelet, mikä olisi riittävä meille tämän ajallisen elämän varrella? Mitä meillä tulisi olla? Mikähän olisi semmoinen riittävä, että me voitaisiin olla tyytyväisiä ja elämä on mukavaa.

Niin siihenkin Paavali tai niin tämän Paavali Timoteukselle antaa ohjeen tai neuvon, kuunnelkaapa mikä se oli. Mutta koska meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Eikö ole niin, että ei me paljon tarvita, että me voitais elää tyytyväistä ja onnellista elämää täällä maailmassa.

Että meillä on ensimmäinen asia, että meillä olisi elatus. Elikkä me joka päivä saisimme sen verran ruokaa, että mitä me elämme. Ja sitten, että meillä olisi vaatteet, että meidän ei tarvitsisi pakkasessakaan palella ja meillä on se koti, lämmin, jossa me voitaisiin asua.

Näin sanoo Paavali, että jos meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykää. No miten on sinun kohdalla? Onko Jumala siunannut sinulle nämä perustarpeet? Siihen elatukseenhan kuuluu kyllä myöskin hyvät naapurit. Eikö ole tärkeää, että se jokapäiväinen leipä, että meillä on myös ihmissuhteet kunnossa ja meillä on se perusturvallisuus.

Mutta minäpä kysyn sinulta, onko Jumala siunannut sinua enemmän kuin nämä perustarpeet?

Luulen, että meillä kaikilla taitaa olla noita vaatekertojiakin monta kertaa ylemmäs. Siellä kotona voi olla monenlaista, taitaa olla tietokonetta ja kännykkää. Mitä kaikkea onkaan? Vaikka nyt voimme melkein sanoa, että tänä päivänähän se on jo tarpeellinen. Pystytäänkö asioita hoitamaan, jos siellä tietokonetta taikka kännykkää? Mutta monia muita asioita semmoisia.

Niin eikö vain tämänkin näidenkin talviseurojen päätteeksi voida näin Jumalan lapsina taivaallista isää lähestyä. Kiitos. Voiko meitä runsaasti siunata? Niin runsaasti, että kaikkia niitä mitä olet meille siunannut ei osata käyttää ja kerkeäkään käyttää.

Mutta vielä ennen kaikkea se, että meillä on se kaikkein kallein aarre taivaassa, odottamassa isän luona.

Meillä on sydämellä elämä usko. Mutta jos näiden seuraa päätteeksi aivankunnan, vielä epäilet ja valitat sitä, että minun uskoni on niin heikko. Ja pääseekö koskaan perille? Niin kuulepa. Ei sinun tarvitse nytkään näiden seurojen päätteeksi jäädä katsomaan omaa huonuuttasi.

Mutta saat nostaa katseesi Vapahtajaasi herran Jeesukseen. Sinä saat: Avaa sydämesi uskomaan. Kaikki! Uskomisen esteet ja kaikki synnit ja kiusaukset anteeksi Herran Jeesukseen pyhässä nimessä ja kalliissa maahanvuotena sovituksessa. Ja haluatkohan sinä rakas nuori sisareni ja veljeni?

Haluathan sinä, juotko? Omat syntisi anteeksi. Vaikka sinä et jaksakaan aivan kuin kättä nostaa, että niin kyllä mä haluan, niin kuulepa: se Taivaan Isä näkee sinun sydämeesi, että sinä haluat uskoa. Niin uskot turvallisesti. Sille paikallemiselle olen.

Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahanhuoneessa sovituksessa. Kaikki synnit anteeksi. Näin me saamme turvallisesti nytkin jäädä uskomaan ja luottamaan taivaalliseen isään kaikkea hyvää. Hänen sydämensä halu on se, että hän kerran saa meidät kuljetettua isän kotiin taivaaseen.

Haluan näin lopuksi näiden seurojen päätteeksi kysyä teiltä rakkailta saarilta ja veljiltä.

Hyvin suurissa epäilyksissä olen tullut palvelemaan ja syntisenä, saako jäädä uskomaan omat syntini, että kiusaukset anteeksi. Haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne. Näin me saamme jäädä Jumalan ja hänen sanansa siunattua.

Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi.

Eikö meillä ole hyvä himo? Joo, Jeesuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi. Näin saamme turvallisesti päättää nämä talviseurat. Jeesuksen nimeen, Aamen.

Pidetäänkö ne loppurukous sitten? Rakas taivaallinen Isä. Me tahdomme kiittää sinua tänä sunnuntai-iltana, että sinä olet antanut meille sanan nälkää, että olemme tulleet tänne sinun sanasi päälle.

On saanut toteutua se, minkä Herra Jeesus itse sanoi hyvästellessään omia opetuslapsia, että en minä jätä teitä yksin, kun minä menen pois, mutta minä lähetän teille Pyhän Hengen, joka muistuttaa teitä kaikkea siitä, mitä minä olen teille puhunut.

Rakas taivaallinen Isä, me rukoilemme ja pyydämme, että sinä edelleenkin meitä runsaasti siunaisit ja varjelisit meitä lapsinasi elämämme loppuun asti.

Herra siunasi meitä ja varjele meitä. Herra kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.