Nettiseurojen valitsema mainos:
Hyvää itsenäisyyspäivää! - Veteraanin iltahuuto 3-vuotiaan Luukaksen laulamana .
← Takaisin

Seurapuhe Järvenpään RY:llä 03.02.2019 16.02

Puhuja: Ismo Autio

Paikka: Rauhanyhdistys Järvenpää

Vuosi: 2019

Kirja: Matteuksen evankeliumi

Raamatunkohta: Matthew 14:22-33

Avainsana: usko toivo pelastus rukous Jeesus Kristus luottamus Jumalaan kristillinen elämä apostolit ihmeet rohkaisu Heprealaiskirje 12 Raamatun kertomukset kristillinen oppi


Kuuntele
Tämä saarna on litteroitu automaattisesti tekoälyn avulla. Voit korjata selviä virheitä muokkaamalla tekstiä lause kerrallaan.
Kiitos, että olimme saaneet kokoon tuot tänne seuroihin sinun sanasi ääreen. Kiitämme, että olet meitä suojellut ja varjellut, ennen kaikkea varjellut tällä elämäntiellä, että saamme sinun lapsesi nimeä kantaa.

Pyydämme, että varjelisit meitä jokaista elämämme loppuun asti uskomassa. Haluamme tänään kiittää kaikista ajallisista lahjoistasi, joita olet isämme meille runsaasti siunannut. Kiitämme myöskin siitä kaikista suurimmasta lahjesta, sinun pojastasi, vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta, joka meille on pelastuksen valmistanut kärsimisellään ja kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Häneen turvautujemme vain voimme pelastua.

Pyydämme, että sinun sanasi vielä saisi kaikua vapaasti ja kutsua sellaisia ihmisiä, jotka vielä ovat tästä armosta osattomia, kutsua valtakuntasi yhteyteen ja lapsiksesi. Pyydämme, Isä, että olisit henkesi kautta täällä meidän keskellämme ohjaamassa puhetta ja avaamassa sanaasi, että me jokainen saisimme siitä virvoitusta ja lohdutusta sen mukaan, mitä sinä, Isä, tiedät meidän tarvitsevan.

Sanomme vielä turvallisesti: Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Ajattelin lukea seurapuheen yhteisen tutkimisen aiheeksi pyhää Jumalan sanaa täältä Matteuksen evankeliumin 14. luvusta, jakeesta 22 ja jakeeseen 33. Tänään on kynttilänpäivä. Tämä ei nyt ole kynttilänpäivän tekstejä, mutta tänään myös kirkkovuodessa on ikään kuin kynttilänpäivän alla neljäs sunnuntai loppiaisesta. Tämä on taas tämän neljännen sunnuntain loppiaisesta evankeliumiteksteistä yksi. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen luettavina.

Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltä käsin sillä aikaa, kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päästä rannasta ja ponnisteli aallokossa vasta tuuleen.

Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samasta Jeesus jo puhui heille: Pysykää rauhallisina, minä tässä olen, älkää pelätkö.

Silloin Pietari sanoi hänelle: Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin. Tule, sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luokse. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. Herra, pelasta minut, hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: Vähäinenpä on uskosi, miksi aloit epäillä?

Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: Sinä olet todella Jumalan poika. Aamen.

Tässä on erikoinen ihmetapahtuma, joita Jeesuksen maallisen vaelluksen aikana tapahtui tietysti useita. Mutta tämä on ehkä yksi erikoisimmista, kun Jeesus kävelee järven aalloilla. Jokainen tiedämme, että se ei kyllä mitenkään ole mahdollista. Tietysti näin talvella me voimme jäätä myöten kävellä, mutta tuolla etelässä, missä tämä tapahtui, siellä Galilean järvellä, miten sitä siihen aikaan kutsuttiin. Ja nykyään se taitaa olla Genesaretin järvi. Siellä ei varmaankaan jääpeitettä ole koskaan ollutkaan. Eli Jeesus käveli aivan sulan veden pinnalla.

Jeesus oli tässä edellä. Kun tässä sanotaan, alkuteksti alkoi heti sen jälkeen. Mitä siinä oli edellä tapahtunut, niin kerron siitä vähän. Jeesus oli opetuslasten kanssa lähtenyt veneellä liikkeelle juuri tämän järven myöten. Ja me sanotaan, että mennyt sellaiselle hiljaiselle seudulle. Mutta ihmiset kuulivat, että Jeesus on siellä. Ja tuohon aikaan Jeesus oli jo ihmisiä kiinnosti. Ja monet uskoivat häneen ja halusivat seurata Jeesusta ja mennä sinne, missä hän on, kuulla hänen opetustaan. Ja kenties sitten myöskin päästä osallisiksi niistä ihmeteoista, näkemään niitä, mitä Jeesus teki, kun hän paransi sairaita. Ja sellaisia vaikkapa halvaantuneita ihmisiä, jotka eivät pystyneet kävelemään, niin Jeesus heitä paransi Jumalan voimalla.

Se kiinnosti ihmisiä. Ja tässä kuvataan sitä, miten kaupungeista lähti paljon väkeä hänen peräänsä. Ja se oli tosiaan sellaista hiljaista autiota seutua. Niin Jeesus siellä sitten, kun näki nämä ihmiset, niin hänen, sanotaan täällä, että hänen tuli heitä sääliä. Hän paransi kaikki sairaita. Ja siinä se päivä sitten kului.

Ja illan tullen opetuslapset alkoivat ihmetellä, että mitenkäs nyt, että tämä on tällaista asumatonta seutua ja yö on tulossa. Eikö jo pitäisi lähettää nämä ihmiset pois, että he saisivat syötävää itselleen, menisivät koteihinsa tai kaupunkeihinsa syömään. Mutta sitten tapahtui se, mitä monet varmasti olette kuulleet. Muistatte sen. Monesti pyhäkoulun aiheenakin varmasti ollut, miten Jeesus ruokkii suuren ihmisjoukon pienillä eväillä.

Tässä Matteuksen evankeliumissa sitä ei kerrota sen tarkemmin, mutta toiset evankeliumit kuvaavat, miten ne olivat sellaisen pienen pojan eväät. Kun Jeesus sanoi tosiaan, että ei heidän tarvitse mihinkään mennä, antakaa se heille syötävää. Niin niiden opetuslapset etsivät syötävää ja löytyi nämä pienen pojan eväät sieltä: viisi leipää ja kaksi kalaa.

Jeesus otti ne ja käski sen väkijoukon asettua siihen odottelemaan. Sitten hän rukoili, katsoi ylös taivaaseen ja kiitti taivaallista Isää. Ja sitten hän mursi ne leivät ja antoi palat opetuslapsille ja sitten opetuslapset alkoivat jakamaan sille väkijoukolle näitä eväitä.

Ja kun ajattelemme, että jos on viisi leipää ja kaksi kalaa, niin ei nyt hirvittävän isoa joukkoa, tuskinpa tätä salillista tässä ruokittaisiin. Mutta siellä olikin vielä paljon enemmän, sanotaan, että siellä oli noin viisi tuhatta miestä. Ja sen lisäksi naisia ja lapsia, että miehiä oli viisi tuhatta, että varmaan siellä on sitten ollut hyvinkin se kymmenen tuhatta henkeä paikallaan. Ja se oli aika ihmeellinen tapahtuma.

Sitten kun Jeesus alkoi ruokkimaan näillä pienillä eväillä ja sanotaan täällä, että kaikki saivat syödä kyllikseen ja vielä jäi tähteeksikin kaksitoista täyttä korillista. Tällainen tapahtuma siinä oli tämän tekstikohdan edellä.

Ja tosiaan sitten Jeesus sanoo opetuslapsille, että nouskaa veneeseen ja menkää vastarannalle edeltä käsin ja hän sitten lähettää tämän väen sieltä pois. Ja näin opetuslapset tekivät, nousivat veneeseen ja lähtivät menemään sinne vastarannalle.

Katsoin semmoisesta tietokirjasta, että mitenkä suuri tämä Galileanjärvi tai Genesaretinjärvi onkaan. Että kun sitä lähtee ylittämään, niin kuinka pitkä matka siinä pitää mennä. Se ei ole ihan pieni järvi, mutta ei se taas toisaalta ihan valtavakaan ole. Että se on noin viisi kilometriä pituudeltaan ja noin kaksi kilometriä on sen leveä.

Ja noin kahden kilometrin matkaa opetuslapset lähtivät sitten tällä veneellä ylittämään. Ja sittenhän tästä kuvataan, että siellä oli myrsky ja vastatuuli. Niin he yrittivät sitten kiskoa sillä veneellä sinne vastatuuleen soutamalla. Ja eivätkä olleet siellä kovin pitkälle päässeet ennen kuin sitten tapahtui tämä ihme, että Jeesus tuli sinne vettä pitkin.

Mutta ennen sitä Jeesus rukoili niin kuin hän monesti teki. Kun ihmiset olivat lähteneet sieltä ja opetuslapset olivat veneellä menossa poispäin, niin Jeesus nousi vuorelle ja rukoili yksinäisyydessä. Ja oli siellä aivan yksin, niin kuin hän tosiaan muutoinkin oli sellaista tehnyt. Hän rukoili taivaallista Isää yksinään siellä ja keskusteli varmasti Jumalan kanssa, sai Jumalalta rohkaisua siihen tehtäväänsä, mitä hän oli tullut tänne maan päälle tekemään.

Ja opetuslapset veneilevät. Ja niin kuin tässä sanotaan, vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vasta tuuleen. Ja aivan alkutekstissä on näin sanottu, että monen stadionin matkan päässä. Eli stadionin mitta on senlainen vajaa 200 metriä. Eli se on varmaankin se vene ollut siellä jo tuolla järvessä menossa, jossa pari kilometriä oli leveä. Niin olivat sitten jo päässeet monen stadionin päähän, eli varmasti lähelle sinne puoleen väliin sitä järveä.

Sitten sanotaan, että neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Neljäs yövartio. Vähän erikoinen ajan ilmaus tuo neljäs yövartio. Se on ollut roomalaista ajanlaskua. Kun se oli Rooman valtakunnan aluetta myös tämä Israelin seutu silloin. Yö jaettiin neljään kolmituntiseen yövartioon. Tämä neljäs yövartio oli sitä aamuyötä noin kello kolmen ja kuuden välillä aamulla, eli aivan siinä ennen auringon nousua pimeää aikaa.

Ja silloin Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Ja mitä sitten tapahtuu? Kun opetuslapset siellä soutavat ja ovat varmasti väsyneitä jo tuohon aikaan. Ovat monta tuntia varmasti soutaneet sinne kovaan vastatuuleen.

Tässä sanottiin, että kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Aivan varmasti meistä jokainen säikähtäisi tuollaisessa tilanteessa. Keskellä järveä, myrskyn keskellä, kovan tuulen keskellä. Yhtäkkiä kävelee siellä ihminen tulemaan vettä myöten. Aivan varmasti meistä jokainen pelästyisi, että mitä nyt tapahtuu.

Näin opetuslapsetkin pelästyivät pahasti ja huusivat pelosta, näin sanotaan tässä. Aikuiset, miehet, kalastajat, jotka eivät varmasti sitä myrskyä pelänneet, olivat tottuneet siellä järvellä liikkumaan, niin tätä he pelästyivät niin, että huusivat pelosta.

Ja mitä Jeesus tekee? Jeesus kuulee heidän huutonsa ja näkee, että he ovat siellä peloissaan ja hädissään, niin Jeesus puhuu heille. Tässä sanottiin, että mutta samasta Jeesus jo puhui heille: Pysykää rauhallisina, minä tässä olen, älkää pelätkö.

Jeesus sanoo sellaiset tutut sanat: minä tässä olen, älkää pelätkö, niin kuin hän muulloinkin sanoo tällä tavalla vanhan käännöksen mukaan, että olkaa turvallisella mielellä. Ei tarvitse pelätä. Tällä tavalla Jeesus monesti lohdutti ihmisiä, että ei tarvitse pelätä. Saatte olla aivan turvallisella mielellä.

Ja näinhän me tänä päivänäkin Jumalan valtakunnassa lohdutetaan toinen toisiamme. Saamme tällä tavalla sanoa, että tahdon olla turvallisella mielellä ja vapaana. Saat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja perheessä. Sellaista turvallisuutta tänä päivänäkin vielä tarjotaan täällä Jumalan valtakunnassa.

Ja näin Jeesus rauhoitteli opetuslapsia siellä keskellä järveä. Ja sitten Pietari vastaa Jeesukselle. Hän sanoo näin: Silloin Pietari sanoi hänelle, Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.

Eikö tästä tule vähän sellainen tunne, että Pietari ei nyt ihan ollut varma vielä, että onko siellä Jeesus? Hän vähän epäili, että jos se olet sinä. Vähän epäilytti, että onko se kuitenkaan sitten Jeesus. Varmaan sitten ei hänen ääntäänkään niin hyvin kuullut siellä myrskyn ja tuulen keskellä. Olisi voinut aivan varma siitä olla.

Ja vielä Pietari antaa ikään kuin toimintaohjeita Jeesukselle, että käske minun tulla luoksesi vettä pitkin. Hän halusi päästä sinne Jeesuksen luokse ja halusi osallistua tähän ihmeelliseen tapahtumaan tällä tavalla. Pietari oli monesti nopea sanomaan ja toimimaan ja näinhän tässäkin tapauksessa ja tilanteessa niin aivan ensimmäisenä ottaa puheenvuoron siinä.

Ja mitä Jeesus vastasi? Jeesus vastasi tämän raamatun kohdan mukaan lyhyesti: Tule. Tule, sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luokse. Näin Jeesus antoi Pietarillekin tällaisen voiman ja avun siinä. Ja Pietari uskoi siihen, kun Jeesus sanoi, että tule. Hän uskoi, että Jeesus pystyy toimimaan tällä tavalla, että hänkin voi kävellä vettä pitkin. Ja näin hän pystyi kävelemään sinne Jeesusta kohti.

Mutta sitten tapahtui sellaista, kun sanotaan tässä, että mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. Herra, pelasta minut. Hän huusi. Pietari katsoi varmasti ympärilleen. Ensin hän oli varma siitä, että siellä on Jeesus. Voin mennä hänen luokseen, kun Jeesus näin sanoo. Mutta sitten hän alkaa katsoa ympärilleen ja pelästyy sitä myrskyä ja aallokkoa. Ja alkaa vajoamaan sinne veteen.

Mutta mitä Pietari tekee siinä tilanteessa? Hän tietää, kuka voi auttaa. Hän huutaa, että Herra, pelasta minut. Varmasti Pietarilla oli ensin vahva usko siihen, että kun Jeesus sanoo, että kävele tai tule sitä vettä pitkin, niin hän pystyy tulemaan. Mutta sitten alkoivat, alkoi se epäilys, että voiko tämä olla mahdollista. Kova myrsky ympärillä ja tuuli. Hän alkoi epäilemään, että onnistuuko tämä. Ja samassa hän alkaakin vajoamaan. Hänen uskonsa heikkeni. Hän ei enää jaksanut luottaa siihen, että tämä onnistuu. Ja niin hän alkaa vajoamaan, mutta onneksi hän tiesi, kuka voi auttaa. Jeesus voi auttaa.

Ja mitä voimme siinä tilanteessa tehdä, jos meidän usko heikkenee ja epäilykset alkavat ja pelot valtaamaan mieltä, niin silloin me voimme huutaa Jeesusta avuksi. Ei meidän tarvitse ääneen huutaa, mutta voimme rukouksellakin lähestyä taivaallista Isää ja vapahtajamme Jeesusta ja pyytää häneltä apua. Ja hän on luvannut auttaa. Ja hän varmasti myös auttaa jokaista, joka häntä vilpittömästi lähestyy ja pyytää apua.

Niin taivaallinen Isä ja vapahtaja Jeesus auttaa meitä ja antaa meille mahdollisuuden jatkaa eteenpäin tätä elämäntietä, vahvistaa meidän uskoamme. Tai sitten me voimme lähestyä jotakin toista Jumalan vasta ja tiedämme, että hänellä on sama usko sydämessä kuin meilläkin. Siinä on silloin myöskin vapahtaja läsnä silloin, kun kaksi tai kolme uskovaista ihmistä kokoontuu, niin myös Jeesus on siinä mukana.

Tämä toinen ihminen voi rohkaista evankeliumilla sellaista, jonka usko on heikentynyt tai epäilykset tai pelotunnot ovat vallanneet mieltä. Silloin hän voi antaa sitä Jumalan voimaa evankeliumin kautta. Hän voi saarnata kaikki synnit ja epäilykset ja heikkoudet anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Sillä tavalla me saamme voimaa jatkaa sitä kilvoituksen matkaa ja se uskokin siinä vahvistuu.

Varmasti meillä jokaisella on sellaisia asioita, mitä me pelkäämme. Lapset varmaan voitte pelätä vaikka pimeää tai jotain isoja vihaisia koiria tai eläimiä. Tai vaikka liikennettä voi pelätä tuolla ja tuntea, että on vähän pelottavaa olla jossakin paikassa. Ja kyllä meillä aikuisillakin voi olla pelkoja monenlaisia. Voimme pelätä korkeita paikkoja tai voimme pelätä myrskyäkin. Tai lapsetkin voivat pelätä myrskyä. Sekin voi olla pelottavaa.

Ja monenlaisia elämän huolia ja murheita saattaa meillä aikuisilla olla mielessä, että miten me selviydymme päivästä toiseen ihan näiden ajallisten asioidenkin kanssa. Saatamme pelätä sairauksia tai jotakin sellaista ikävää tapahtumaa tulevaisuudessa. Me saamme nämä murheemmekin puhua vapaatajalle ja taivaalliselle Isälle. Hän on luvannut meitä auttaa myös näissä murheissa.

Ja saamme myös puhua toisille uskovaisille ihmisille. Te lapset voitte puhua isälle ja äidille sellaisista asioista, jotka pelottavat. Ja niissäkin voi evankeliumi rohkaista ja lohduttaa. Kun me tiedämme, että me saamme puhdistaa tuntomme evankeliumilla, niin myös nämä elämän murheet ja huolet monesti helpottavat siinä evankeliumia kuullessa.

Taivaallinen Isä antaa niihin pelottaviin tilanteisiin voimaa ja apua, että me niistä selviydymme. Ja näin Jeesus auttoi myös Pietaria. Kun Pietari huusi, että Herra pelasta minut, niin mitä Jeesus teki? Siinä sanotaan, että Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: Vähäinen vaan uskosi, miksi aloit epäillä?

Tästä epäilys-sanasta sanotaan, että se on käännetty sellaisesta, onko se nyt kreikan kielisestä sanasta, joka tarkoittaa, että katsoo kahtaalle, eli kahteen paikkaan katselee. Se olisi sellainen se alkukielinen raamatun sana. Ihminen katsoo kahteen suuntaan.

Eli kun Pietari katsoo Jeesukseen, niin kuin mekin, silloin kun me olemme uskoon vahvana sydämissämme, niin me pystymme kiinnittämään katseemme sinne aivan ikään kuin taivaaseen, minne me olemme matkalla. Voimme katsella uskon silmin sitä tulevaisuutta siellä taivaassa, Jeesukseen ja Jumalan luona.

Mutta sitten, niin kuin Pietari tässä, niin hän alkaa katselemaan sitä myrskyä ja tuulta. Niin voi käydä myös meille, että me alamme katselemaan ympärillemme. Alamme ajattelemaan tätä maailmaa meidän ympärillämme ja sen puuhuntaa ja sen houkutuksia. Meidän silmämme kiinnittyvät myös sinne samalla, kun katselemme sinne päämääräämme taivasta kohti, niin meille saattaa käydä sillä tavalla, että me alamme epäilemään, että olenko todella aivan oikeassa joukossa ja mahdanko minä päästä taivaaseen, kun tässä maailmassa on kaikenlaista pahuutta ja toisaalta on myös sellaisia houkutuksia, jotka meitä tahtoisivat houkutella tekemään syntiä.

Jumalan vastustajan, sielun vihollisen houkutuksia on paljon tässä maailmassa. Jos me pystyisimme koko ajan katselemaan sinne päämääräämme taivasta kohden, niin meidän varmasti olisi helpompi vaeltaa, mutta emme me siihen kukaan pysty. Meidän katseemme kiinnittyy moniin aivan turhiin asioihin ja näin kävi tässä Pietarille. Hän katseli sitä myrskyä siinä ympärillä ja pelästyi ja alkoi epäillä, että pääseekö hän sinne Jeesuksen luokse.

Mutta Jeesus on myös meitä lähellä, niin kuin tuossa jo aiemmin olisin puhetta, että hän on lähellä meitä joka hetki. Hän tietää, missä me kuljemme ja hän auttaa meitä. Hän rohkaisee meitä, jos meillä on jotakin murhetta mielessä tai jotakin sellaista edessämme, mikä meitä pelottaa. Se kovasti helpottaa, jos me rukoilemme kätemme ja pyydämme taivaalliselta Isältä ja Jeesukselta voimia, että me selviydymme.

Tässä Pietarin vahvuus muuttui tällaiseksi heikkoudeksi, mutta hän näki Jeesuksen ja näki sen mahdollisuuden pelastua. Ja näin hän onneksi huusi Jeesusta avuksi. Ja sitten he päätyvät sinne veneeseen: Jeesus ja Pietari. Ja sitten tässä sanotaan, että kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: Sinä olet todella Jumalan poika.

Jeesus teki tällaisen ihmetekon ja näitä ihmetekoja, tämä ruokkimisihme ja näitä parantamisia, siksi, että hän osoittaisi sen, että hän on se, joka hän sanoo olevansa. Hän on todella Jumalan poika. Hän on todella se luvattu Messias, jonka taivaallinen Isä oli luvannut siellä paratiisissa aivan maailman alussa.

Hän teki näitä ihmeellisiä tekoja siksi, että ihmiset uskoisivat hänen päällensä. Ja varmasti näitä opetuslapsia vahvisti kovasti tämä ja rohkaisi tämä tilanne, että he näkivät, että Jeesus pystyy tuollaisen ihmeellisen teon tekemään. Kyllä hänen täytyy olla Jumalan poika. Varmasti se rohkaisi heitä kovasti.

Raamatussa on monia muitakin kohtia, missä Jumalan lapset ovat joutuneet pahoihin tilanteisiin. Ne on sinne varmasti kirjattu senkin takia, että me saisimme niistä rohkaisua, kun me luemme niitä ja kuulemme niistä, miten Jumala on auttanut entisiä pyhiä. Ja myös meidän aikanamme ja lähimenneisyydessä Jumala on monesti auttanut pahoissa tilanteissa.

Silloinkin, kun Suomi on sotinut vihollista vastaan, niin Jumala on auttanut meitä kovasti, että olemme säilyneet itsenäisenä maana ja saamme täällä vapaasti elää ja myöskin saamme vapaasti Jumalan sanaa julistaa.

Täällä muun muassa toisessa korinttilaiskirjeessä kerrotaan sellaisista tilanteista, missä hän oli hengenvaarassa. Kun hän oli ollut saarnaamassa Jumalan sanaa tuolla Aasian maakunnassa, niin hän oli joutunut sellaisiin vaikeuksiin siellä, että hän luuli, että nyt häneltä henki lähtee. Nyt hänelläkin tulee kuolema.

Kun hän oli siellä puhunut evankeliumia Jeesuksesta, niin siellä oli sellaiset ihmiset, jotka tekivät sellaisia epäjumalan patsaita, niin alkoivat ajattelemaan, että nyt jos ihmiset uskovat tuota puhetta, niin ei kukaan enää osta niitä patsaita. Liiketoimet ihan pieleen tämän haavalin takia, niin he aikoivat surmata haavalin siellä. Ja hän vaivoin sieltä pelastui, mutta...

Niin kuin Paavali tässä sanoo, että me saimme tuntea olevamme kuolemaan tuomittuja, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet. Tällaisesta kuolemanvaarasta hän pelasti meidät, ja niin hän pelastaa vasta edeskin. Me luotamme siihen, että hän on pelastava meidät, kun tekin autatte meitä rukouksillanne.

Se pysäytti Paavaliakin ja hänen matkaseuralaisiaan, että vain Jumala saattoi siinä tilanteessa auttaa. Ei enää itse ollut mitään apua. Siinä oli todella hengenmenetys lähellä, mutta Jumala varjeli. Lähetti siihen auttajia siihen paikalle, ja he pelastuivat siitä tilanteesta.

Ja myöskin tuolla vanhan testamentin puolella on monia tapahtumia, missä ihmiset luottivat Jumalaan ja tekivät sellaisia tekoja, uskoen siihen, mitä Jumala oli heille ilmoittanut. Että eivät varmasti puutuneet olisi tehneet, mutta elleivät olisi olleet uskovaisia.

Täällä hebrealaiskirjeessä kerrotaan näistä uskon etikuvista. Muun muassa Nooasta, joka rakensi sen valtavan arkin kuivalle maalle, sen valtavan laivan, johon hän pelasti sitten Jumalan käskyn mukaisesti eläimiä ja oman perheensä, ja he selvisivät siitä vedenpaisumuksesta.

Näin sanotaan, että usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon. Sitten täällä sanotaan Abrahamista. Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala ei luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa.

Jumala kutsui Abrahamia ja hän lähti liikkeelle jätä kotiseudultaan, vaikka hän ei tiennyt, minne on menossa, mutta hän luotti Jumalan lupaukseen, että Jumala vie hänen hyvään paikkaan. Jumala oli luvannut hänelle maan ja luotti siihen, että Jumala sen lupauksensa toteuttaa.

Myöskin Mooseksesta täällä kerrotaan, joka on varmasti teille lapsillekin tuttu, se Mooseslapsi, joka kellui siellä Niilin virrassa pienenä vauvana ja pelastettiin sinne faaraan hoviin. Ja siellä hän kasvoi.

Täällä kuvataan ensinnäkin Mooseksen vanhempien uskoa, miten he uskon kautta pitivät tätä Moosespoikaa piilossa ja sitten laskivat sinne virtaan rukoillen Jumalaa, että Jumala hänet pelastaisi. Ja sitten tämä Mooses, kun kasvoi, niin hänkin oli uskovainen poika.

Ja täällä sanotaan siitä Mooseksesta, että koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faaraan tyttären poikana. Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa.

Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkausena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon. Mooses ei halunnut olla faaraan tyttären poika, joka faaraan tytär oli hänet pelastanut sieltä virrasta.

Hän ei halunnut olla epäuskoinen, vaan hän halusi olla uskovainen. Hän katseli tulevaisuuteen ja hän katseli sinne aivan perille saakka sinne tulevaan palkintoon, taivaan kunniaan. Hän näki sen paljon suurempana kuin nämä ajalliset ohimenevät nautinnot.

Hän mekin saamme pyytää tänä päivänä, että me jokainen jaksaisimme muistaa sen, minne me olemme matkalla, mikä meillä on edessämme. Tämä elämän aika on kuitenkin aika lyhyt, niin kuin siitäkin raamatussa sanotaan, että se on kuin kämmenen leveys, eikä yhtään mitään pitkän iankaikkisuuden rinnalla.

Jos ajattelisimme vaikka, se tuntuu pitkältä ne vuodet edessäpäin, meillä aikuisillakin ja jo ikääntyneilläkin tuntuu, että vuosia on vielä vaikka kuinka paljon kenties edessäpäin, että jaksaako perille asti, jaksaako säilyttää uskon sydämessään.

Niin kuitenkin se on lyhyt aika, eikä meidän tarvitse miettiä vuosia eteenpäin, vaan mietimme vain tämän päivän. Ja tänä päivänä olen uskomastani, että se riittää. Ja huomenna me saamme taas luottaa siihen, että taivaallinen Isä antaa meille voimansa sille päivälle, ja taas jaksamme kilvoitella Jumalan lapsena.

Kun me haluamme kantaa uskoa sydämessämme ja haluamme luottaa taivaallisen Isän huolenpitoon, niin hän varmasti meitä auttaa. Ja tässä hebrealaiskirjeessä on myöskin lohduttavat sanat ja rohkaisevat sanat täällä, kun puhutaan näistä todistajista meidän ympärillämme.

Täällä hebrealaiskirjeen 12. luvussa sanotaan tällä tavalla, että kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen lauma. Pankaamme pois kaikki, mikä painaa ja synti, joka niin helposti kiinnittyy meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme.

Katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset. Ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Näin rohkaisevasti hebrealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa.

Me jaksaisimme pitää katseemme suunnattuna Jeesukseen. Hän varmasti pitää meitä oikealla tiellä ja auttaa meitä säilymään Jumalan lapsena. Ja kehottaa panemaan pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synnin, joka niin helposti meihin tarttuu.

Näin saatte rakkaat sisaret ja veljet tämän hebrealaiskirjeen kehotuksen tavalla tänäänkin kaikki murheenne jättää hänen kannettavakseen. Ja kaikki syntinne saatte laittaa pois. Nytkin saa uskoa turvallisesti kaikki synnit ja epäilykset ja kiusauksetkin anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Saatte olla turvallisella mielellä ja vapaina. Taivaallinen Isä tietää meidän jokaisen tilanteen ja auttaa meitä kaikissa vaivoissamme. Ja te lapsetkin saatte turvallisesti uskoa kaikki synnit ja tottelemattomuudet ja pahan mielen anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Taivaallinen Isä teitä rakastaa ja pitää teistä huolen. Ja jos tätä sanaa on joku sellainen ystävä kuulemassa, joka kokee, että sinulla ei ole vielä tätä uskoa sydämessä, ei ole vielä taivastoivoa, ei ole sitä näkymää edessä, ja voisi katsella itseään voittajana siellä taivaassa, sinua haluan tänään rohkaista ja lähestyä.

Sinä saat turvallisesti uskoa epäuskon ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Jeesus on kuollut sinunkin puolestasi ja sovittanut sinunkin syntisi. Ja kun sinä näin uskot, niin sinä saat yhdessä Jumalan lasten joukon kanssa lähteä kulkemaan taivasta kohden tässä Jumalan lasten matkasaatossa.

Näin hyvät ovat Jumalan lupaukset. Me saamme turvallisesti niihin tarttua, aivan niin kuin Pietari sai tarttua Jeesuksen käteen, kun hän alkoi vajoamaan sinne veteen. Näin saamme jäädä uskomaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Haluan kysyä, saanko minäkin vielä jäädä uskomaan omat syntini anteeksi? Näin minä haluan uskoa yhdessä. Mä olen lasten joukon kanssa. Sanomme turvallisesti Jeesuksen nimeen. Aamen.

Viljenymme sitten vielä lopuksi Herran siunaukseen. Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra kirkasta meille kasvosi ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. Aamen. Aamen.