Seurapuhe Rovaniemen RY:llä 10.02.2019 17.29

Jeesuksen nimeen. Sen tähden sinä ihmisen poika, sano Israelin huoneelle, te lausutte näin sanoen: meidän pahatekomme ja rikoksemme makaavat meidän päällämme, että me niiden alla hukumme, kuinka me taidamme elää. Niin sano heille: niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei minulle kelpaa jumalattoman kuolema, mutta että jumalaton kääntyisi tiestänsä ja eläisi. Palatkaa, palatkaa teidän pahoista teistänne. Ja miksi teidän pitäisi kuolla, te Israelin huone?

Ja sinä ihmisen poika, sano sinun kansasi lapsille: sinä päivänä, jona hurskas pahaa tekee, ei hänen vanhurskautensa pidä häntä auttamaan. Ja jumalattoman ei pidä jumalattomuudestaan lankeeman sinä päivänä, kuin hän itsensä kääntää jumalattomuudestaan. Ja vanhurskas ei taida elää vanhurskautensa tähden sinä päivänä, jona hän syntiä tekee. Kun minä hurskaalle sanon, hänen pitää totisesti elämän, ja hän luottaa vanhurskauteensa ja tekee pahaa, niin ei pidä hänen vanhurskautensa ensinkään muistettaman, mutta hänen pitää kuoleman pahuudessansa, jonka hän tekee. Ja kun minä jumalattomalle sanon, sinun pitää totisesti kuoleman, ja hän parantaa itsensä synnistänsä ja tekee oikein ja hyvin, niin että Jumala toin pantin antaa jälleen ja maksaa, mitä hän on ryövännyt, ja elämän sanan jälkeen elää. Että ei hän pahaa tee, niin hän saa totisesti elää ja ei pidä kuoleman. Kaikki hänen syntinsä, jotka hän tehnyt on, pitää unhotettaman, sillä hän tekee, mikä hyvä ja oikea on. Sen tähden hän saa totisesti elää. Aamen.

Me kuulimme jo Lauri-veljen kautta tälle päivälle merkittyä evankeliumia ja vertauksen viljasta ja rikkaviljasta. Tämäkin teksti on tälle päivälle merkittyjä tekstejä Vanhan testamentin puolelta ja käsittelee samaa asiaa, samaa aihepiiriä vähän eri kantilta, vähän eri näkökulmasta. Tässä ollaan mahdottoman tärkeiden, ja niin kuin Lauri-velikin sanoo, niin tosi ajankohtaisten asioiden äärellä.

Tämä tekstikohta aivan alussakin muistuttaa meitä siitä, että ei tässä puhuta vain Jumalan valtakunnan ulkopuolelle tai olla epäuskoisia kutsumassa Jumalan valtakuntaa ja varottelemassa suruuttomuuden vaaroista, vaan tämä teksti on aivan erityisesti kohdistettu myös meille, jotka olemme saaneet. Osa meistä varmasti on, osa teistäkin minun kanssani, niin on saanut olla lapsuudesta saakka uskomassa. On uskovaisen kodin kasvattama ja on Jumala saanut varjella niin, että ei ole maailmanreissua tullut tehtyä. Mutta on täällä varmasti seuraava joukossa sellaisiakin, jotka omakohtaisesti sen asian ovat saaneet kokea ja ymmärtävät, että usko on lahja, uskon lahja voi myös menettää.

Ja mikä erityisen ajankohtaiselta tähän aikaan tuntuu, niin se, että tässä tekstikohdassa siis jo profeetta Hesekielille Jumala muistuttaa ja pyytää israelilaisille välittämään semmoisen tiedon, että kyllä uskovaisetkin ovat vanhastaan käyttäneet semmoista sanontatapaa, että kyllä uskon... Anteeksi, minä olen aikamoisessa flunssassa, mutta koetetaan valtillisesti puhua kuitenkin. Kyllä uskon voi myös teoillaan kieltää ja uskon voi myös elämäntapojen ja elämänvalintojen kautta menettää.

En tiedä, oletteko samalla tavalla kokeneet minun kanssani, että... Oletteko samalla tavalla kokeneet minun kanssani? Minä ainakin olen vähän huolestuneena välillä laittanut, pannut merkille semmoista ajattelutapaa, että kun on... Ei mitenkään uteliaasti tai väärällä asenteella, vaan ihan aidosti huolestuneesti keskusteltu jostakin sisarista tai veljestä. Ja toivottavasti käyty kohtikin niin kuin oikein on, että me emme puhu kenenkään ihmisen asioista selän takana, vaan me käymme kohtia keskustelemaan, että me olemme tämmöisestä ja tämmöisestä asiasta huolissamme, että sinua näkee seuroissa yhä harvemmin. Ja onko siihen sinun elämääsi tullut semmoisia kerrostumia ja sellaisia ilmiöitä ja sellaisia tapoja, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia.

Mutta kun on tämmöisestä keskusteltu, niin olen törmännyt tämmöiseen kommenttiin tai ajatukseen joskus, että no ei se ole uskoansa kieltänyt. Meitä toisaalta tämä vilja ja rikkavilja vertaus aivan oikein neuvoo tällaisessa tilanteessa rakkaudella kantamaan ja nostamaan ja hoitamaan tämmöistä väärille teille eksynyttä ystävää, uskon ystävää. Etten me ainakaan olisi leikkaamassa, kun me ihmisviisaudella ja ihmistilmin emme välttämättä pysty sitä, enkä mekään pysty näkemään niin kuin Jumala näkee, että tämä ihminen, joka minuun silmistäni näyttää langenneelta ja näyttää elävän synnistä, niin hän kuitenkin kokee vielä kaipausta takaisin Jumalan valtakuntaan ja takaisin Jumalan lasten yhteyteen, ja rakkaudettomalla ja leikkaavalla ja repivällä toimijalla me saatamme olla häntä työntämässä kauemmas ja me käymme häntä lähemmäs. Ja jos oikein huonosti käy, niin me saatamme vielä tätä rikkaviljaa kitkiessä, niin me saatamme vielä leikata hyvääkin viljaa mukana.

Ja kyllä me sellaisia tapahtumia olemme saaneet kokea ja todistaa, että esimerkiksi kokonaisia perhekuntia tai ystäväjoukkoa on mennyt maailmaan. Se on meille tärkeä muistutus ja tärkeä opetus. Mutta toisaalta se, että me olisimme totuudessa rakastamassa tällaista ihmistä, joka horjuu puolelta toiselle. Ja muistuttaisimme siitä, että ei ihminen voi olla yhtä aikaa epäuskoinen ja uskovainen. Ihminen on joko ulkopuolella tai sisäpuolella. Ja niin kuin tämä Hesekiel meitä muistuttaa tässä, niin niillä vanhoilla meriteillä meistä ei kukaan pääse taivaaseen. Kukaan ei pysy uskomassa sillä sen ansiosta, että on ollut lapsuuden uskovainen ja kilvoitellut hyvää kilvoitusta. Mutta sinä päivänä, kun sielun vihollinen saa meidät voittaa ja saa meidät langettaan, niin se on meidän kuolemattomalle sielulle valtava ja suuri vahinko. Ja jos se tila jää pysyväksi ja ihminen paatuu eikä parannukseen synneestänsä nöyrry, niin siinä voi käydä niin, että tulee ikuinen, iankaikkinen vahinko.

Mutta aivan erityisesti minä muistan tänä päivänä teitä nuoria, kun teitä on täällä paljon vielä toisellekin puheelle jaksanut jäädä, niin on hyvä muistaa nämä kaksi asiaa. Oikeastaan näiden kahden, näissä seurassakin luetun tekstin, oikeastaan tämmöinen kaksisuuntainen opetus, että ensinnäkin se, että Jumala rakastaa jokaista teistä ja jokaista meitä. Ei Jumala kylvä peltoonsa huonoa siementä, eikä Jumala toivo kenenkään ihmisen kuolemaa. Niin kuin hän tässä Hesekieliä muistuttaa, että niin totta kuin minä elän, ei minulle kelpaa jumalattoman kuolema, mutta että Jumala toin kääntyisi tiestänsä ja eläisi.

Kyllä se kannattaa, vaikka olisi kovasti sellaisia houkutuksia, jotka vetäisivät puoleensa, ja maailma vetäisi puoleensa, ja tuntuis, että ihan turha tässä on mukana roikkua, niin roiku silti. Jos sinun sydämessäsi vielä semmoinen pieni liekki palaa, ja isän kodin ikkunasta valo näkyy, ja tämä luettu ja puhuttu sanakin sinun sydämesi saavuttaa, niin pidä kiinni tästä sanasta. Ei Jumala tahdo kenenkään ihmisen hengellistä kuolemaa, eikä Jumala myöskään ajallisessa mielessä tahraa kenellekään ihmiselle pahaa.

Jumalan vastustaja, sieluvihollinen, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, ja etsii kenen hän mielis. Sieluvihollinen on se, joka kuiskaa sinulle korvaan, että et sinä kuitenkaan jaksa perille, että hyppää jo sieltä kapealta tieltä, tänne vähän helpommalle ja leveämmälle tielle. Se on sieluvihollisen puhetta. Meitä vetää puoleensa kolmiliittonen vihollinen: sieluvihollinen, oma liha ja maailma. Kyllä te jokainen tiedätte, miten omakohtaisesti ja kipeästi tämäkin sana meihin inhimillisiin, heikkoihin ihmisiin osuu.

Ei riitä, että sieluvihollinen on langettamassa ansoja meidän tiellemme, niin me vielä itsekin oman lihaamme kautta olemme kiintymässä tämän maailman menoon ja houkutuksiin, ja olemme itse itsellemme rakentamassa tietä poispäin Jumalan valtakunnasta. Mutta tosiaan tämä se ensimmäinen opetus, että roiku kiinni ja pysy kiinni tässä valtakunnassa ja tässä joukossa. Tämä on ainoa tie perille taivaaseen, vaikka tämä näyttää välillä vaikealta ja halvalta tieltä.

Mutta sitten se toinen opetus tässä luetussa tekstissä, mikä on tärkeää muistaa, että ei ihminen voi olla kahdella tiellä yhtä aikaa. Jos vaeltaa jaetulla sydämen tilalla, toisaalta tietää, että elämäntavat ja teot ja kenties ajatuksetkin ovat jo Jumalan lasten joukosta ja Jumalan valtakunnasta ja uskosta luopuneet. Mutta toisaalta toinen puoli haluaa pitää kiinni tästä turvallisuuden tunteesta ja ehkä ystäväpiiristä ja voi olla, että ihan tavan vuoksi tuntuu, että on tarpeellista käydä seuroissa ja olla mukana.

Niin sinun on tärkeää huomata, että tämmöisellä sydämen tilalla ihminen ei kauan jaksa olla. Jossakin vaiheessa ihmisen on tehtävä joko tietoisesti valinta tai sitten lankeemukset näivettävät sen lopunkin, sen suitsevankin kynttilän liekin sieltä ihmisen sydämestä ja ihminen luopuu uskosta. Pidä kiinni tästä uskosta ja tästä valtakunnasta ja tästä uskovaisten keskinäisestä rakkaudesta ja pidä siitä kiinni ja hoida omaa tuntoasi niin, että sinne ei kertyisi semmoista kuormaa, joka vähitellen johdattaa pois.

Sinä ihmisen poika, sano sinun kansasi lapsille: sinä päivänä, jona hurskas pahaa tekee, ei hänen vanhurskautensa pidä häntä auttamaan. Ja jumalattoman ei pidä jumalattomuudestaan lankeeman sinä päivänä, kuin hän itsensä kääntää jumalattomuudestaan.

Me puhujaveljet aina käymme silloin tällöin säännöllisesti pitämässä puheita tuolla erilaisissa hoitolaitoksissa. Ja niin minäkin olin tänään eräässä sellaisessa seurakilaisuudessa, että Jumala yksin tietää, oliko siinä seurakilaisuudessa muita uskovaisia kuin minä. Semmoinen vaikutelma minulle tuli, että oli kuulevia korvia ja semmoinen rukouksen mieli, että olisi kätkeviä sydämiä myöskin.

Me herkästi saatamme uskovaisina suhtautua, tai ainakin meidän asenne saattaa olla semmoinen vähän torjuva tai ulkopuolisen silmin katsottuna vähän ehkä ylimielinen tai ei ainakaan semmoinen kutsuva ja tähän joukkoon sulkeva epäuskoisia ihmisiä kohtaan. Ja sitä meidän pitäisi koettaa viimeiseen asti välttää. Se ei tarkoita sitä, että me mukautuisimme tämän maailman menoon ja olisimme hyväksymässä niitä tapoja ja sitä elämää, jota meidän rakkaat ystävät, jotka eivät ole vielä tässä valtakunnassa sisällä, niin jota he elävät.

Mutta se ei myöskään tarkoita sitä, että me välttelisimme epäuskoisten ihmisten seuraa ja välttelisimme ikään kuin vaikeana puheenaiheena näistä uskon asioista puhumista. Se on varmasti vähän niin kuin semmoinen helmasynti meille kaikille ja siihenkin on syypää tietysti se Jumalan vastustaja, kolmiliittonen vihollinen, joka on mielellään tämä rikkaviljaa kylvää. Se kyllä västää meidänkin sydämemme semmoista rikkaviljaa, joka tukahduttaa sen oikean vehnän.

Ja sieluvihollinen kuiskaa meille ja sanoo, että älä nyt mokaa tai nolaa itseäsi ottamalla näitä uskon asioita puheeksi. Sinä olet kyllä heikoilla jäillä, että täällä tässä seurassa sinulla ei ole mitään mahdollisuutta säilyttää kasvojasi, jos paljastat, että olet uskovainen tai vaikka ne ystävät sen tietäisivätkin, että jos sinä sitä pidät esillä.

Minun kokemukseni on kuitenkin se, ja on varmasti monen teidän kokemus, että kyllä ihmiset arvostavat semmoista avoimuutta, suoruutta, sellaista pyytämistä, ystävyyttä ja lähimmäisyyttä, rakkautta, jota me haluamme osoittaa kaikille ihmisille, myös Jumalan valtakunnan ulkopuolella oleville ihmisille.

Minun kokemukseni on jopa se, että joskus joku epäuskoiden ystävä aika vastakin törmäsi semmoiseen tilanteeseen, että ihminen, joka on lapsuudessa ollut uskovainen ja elänyt uskovaisessa kodissa ja sittemmin menettänyt uskonlahjan, niin hän sen jälkeen, kun oli monessa tilanteessa jo tavattu, ja olin itse, voisi sanoa, että melkeinpä tietoisesti vältellyt semmoisia puheaiheita, että tulisi puheeksi hänen menneisyytensä ja hänen aikaisempi elämänsä uskovaisena, niin hän itse sitten aivan yllättävässä tilanteessa otti sen puheeksi, ja aivan luontevasti.

Miksi se ei voisi olla meille uskovaisille aivan yhtä luontevaa? Tietenkin pitää olla varovainen, ettei siitä tule semmoista tuputtamista, että me emme halua sillä tavalla toimia, että me omaa arvoamme olisimme nostamassa sillä, että me kuulutamme tätä uskomisen asiaa kadulle ja kujien kulmissa, ja koetamme esittää hurskaampaa kuin me olemmekaan, mutta se, että me voisimme semmoisena aivan luontevana omaan elämäämme tärkeänä, oikeasti tärkeimpänä osana kuuluvasta asiasta, niin me voisimme ihan luonnollisesti puhua ja keskustella, kun tulee semmoinen tilanne.

Tätä luettua tekstikohtaa edeltävässä osassa tätä 33. lukua Hesekielin kirjaa, niin täällä puhutaan siitä, mikä on profeetan tehtävä ja profeetan osa. Minä ajattelen näin, kun me olemme kaikki pyhän hengen pappeja, niin kuin te tiedätte, joka on saanut omalle sydämelleen pyhän hengen, saanut uskon lahjan ja pyhän hengen kotiopettajaksi, ja on ottanut samalla sen ikeen hartioillensa, niin kuin Jeesus meitä kehottaa, että me jokainen ottaisimme hänen ikeensä hartioillemme ja seuraisimme häntä uskossa ja elämässä ja kärsimisessä.

Me kaikki voimme kyllä ottaa tämän Jumalan profeetta Hesekielille antaman ohjeen aivan kirjaimellisesti, omakohtaisestikin. Hän varoittaa siitä, että jos profeetan tehtävästä, jos uskovaisena ihmisenä jättää varoittamatta epäuskossa tai synnin tiellä eläviä, niin se on Jumalan edessä paha rikkomus myös tältä uskovaiselta ihmiseltä, tai niin kuin tässä profeetta Hesekieliltä. Jumala käyttää tällaista vertauskuvaa, että jos joku kuulee torven äänen, mutta ei välitä varoituksesta ja saa sen vuoksi surmansa vihollisen kädestä, niin hän on itse syypää kuolemaansa.

Mutta kun siellä maassa minne hyökkää ja hyökkää, niin siellä on tähystäjä, jonka kansa on pannut vartioon, ja kun tuo vartiomies näkee sotajoukon lähestyvän, hän puhaltaa torveen ja varoittaa kansaa. Jos vartiomies sotajoukon lähestyessä ei puhalla torveen ja maan asukkaat eivät saa varoitusta, ja vihollinen tulee ja tappaa, joka kuolee, kuolee kyllä syntiensä tähden, mutta hänen kuolevastaan minä vaadin tilille myös vartiomiehen.

Tämä on aika velvoittava ja pysäyttävä sana meille kaikille, että me muistaisimme, että me olemme avoimia Kristuksen lähetyskirjeitä, ja me haluamme tässä toteuttaa Jumalan tahtoa. Ja ei Jumala halua, että yksikään epäuskoinen ihminen kuolisi, niin kuin hän tässä sanoo Israelin kansalle, että miksi te israelilaiset kuolisitte. Kääntykää, kääntykää pahoilta teiltänne.

Näinhän me haluamme olla opettamassa ja julistamassa. Kun minä jumalattomalle sanon, sinun pitää totisesti kuoleman, ja hän parantaa itsensä synnistänsä ja tekee oikein ja hyvin, niin että Jumala toin pantin antaa jälleen ja maksaa, mitä hän on ryövännyt, ja elämän sanan jälkeen elää, että ei hän pahaa tee, niin hän saa totisesti elää ja ei pidä kuoleman. Kaikki hänen syntinsä, jotka hän tehnyt on, pitää unhotettaman.

Minä tänään tuolla laitosseuroissa puhuin tästä evankeliumitekstistä, mistä Lauri veli tuossa edellä puhui. Ja siinä minä aivan erityisesti minulle tuli sellainen ajatus ja sellainen ilmoitus, että kuinka tärkeää on, että me emme erottele ihmisiä sen mukaan, että kuinka pahaa elämää he ovat eläneet, ja onko ollut kenties jotain sellaista ihmisten silmissä huonoa elämää. Voi olla, että on ollut päihdeongelmaa tai rikollisuutta tai jotain taustalla. Me saatamme kavattaa tällaista ihmistä.

Mutta ei Jeesus tässä vilja- ja rikkavilja-vertauksessakaan tarkoittanut missään tapauksessa rikkaviljalla sitä, että jotkut ihmiset olisivat olemuksensa tai tekojensa takia rikkaviljaa. Vaan Jeesus vertausessaan tarkoittaa sitä sielunvihollisen työtä, tekemää työtä meidän sydämessämme. Me olemme kaikki perisynnin turmeluksen alaisia, ja me olemme kaikki valmiita sellaisiin tekoihin, joista me herkästi lähdemme moraalisoimaan ja toista ihmistä syyttämään. Mutta se perisynnin vaikutus on meissä kaikissa. Ja me olemme kaikki Kristuksen kertakaikkisesta lunastustyöstä ja hänen ristin kuolemastaan aivan täysin riippuvaisia.

Jumalan armo on meidän kohdallamme tapahtunut niin, että me olemme saaneet päästet uskomaan ja elämään armosta. Mutta näin voi käydä epäuskosenkin kohdalla, vaikka hänen elämänsä olisi ollut mitä hyvänsä, niin ne eletyn elämän virheet ja synnit, niin ne voi upottaa ja ne saa upottaa pohjattomaan armon mereen, eikä niitä sen jälkeen enää muisteta. Tämä ei tarkoita sitä, että se ajallinen rangaistus jäisi kärsimättä, vaan Jumalan sana opettaa, että opettaa hylkäämään syntielämän.

Ja sitten myöskin uskon hyvinä hedelminä näkyy se, että ihminen mahdollisuuksien mukaan ja lain ja asetusten mukaisesti kärsii rangaistuksen siitä, jos on väärin toiminut. Mutta se ei tarkoita sitä, että ei olisi tämän Kristuksen lunastustyön täysivaltainen kohde ja omistaja. Se vaatii vain nöyrtymistä Jumalan kasvojen edessä.

Tässä kun viitattiin tähän, että Jumala toin antaa pantin, siis palauttaa vaatimansa pantin ja korvaa sen, minkä on toiselta riistänyt. Nämä ovat siitä uskon hedelmiä. Sekin, jos meidän elämämme ja toivottavasti me olemme valona ja suolana tälle maailmalle silläkin tavalla, että meidän elämästämme näkyy rehellisyytenä ja luotettavuutena ja aitoutena se, että me olemme Jumalan lapsia.

Sekään ei ole meidän ansiotamme, eikä me sen ansiosta olla yhtään lähempänä Jumalaa, eikä yhtään paremmin taivaskelpoisia kuin kukaan muukaan ihminen. Me olemme ainoastaan Jumalan armosta ja Jeesuksen lunastustyön tähden taivaaseen matkalla.

Mutta kyllä kuitenkin tätä lukiesta minulle tuli sellainenkin ajatus, että emme me voi sitä väheksyä. Jos palaamme siihen, mistä aloitin tämän puheen, että on sellaistakin opetusta tai ajatusta kuullut, että ihminen on epäuskoinen vasta sitten, kun hän itse sanallisesti kertoo ja kieltää uskonsa. Se on vaarallinen ajattelutapa ja vaarallinen sydämen tila.

Ja voi olla, että siinä omassa lähipiiristä, kotiseudusta, ystäväpiirissäkin, niin saattaa käydä niin, että vähän hapaattaa koko taikinan, mistä Jeesus meidän vertauksessaan varoittaa. Me emme voi hyväksyä keskuudessamme sellaista toimintatapaa, joka on pahentamassa Jumalan lasten joukkoa ja kenties hämärtämässä oikean ja väärän eroa, johdattamassa siitä ympäriltäkin ihmisiä synnin ja kiusaamaan, sieluvihollinen pääsee kiusaamaan meidän heikkoa lihaamme sen kautta.

Siksi pitäkää niin aikuiset kaikki omassa elämänpiirissänne, kun aivan erityisesti sanon tässäkin teille nuorille, niin pitäkää huolta siitä, että keskustelette asioista. Jokaisessa ystäväpiirissä tai monessa ystäväpiirissä varmasti on joku sellainen ystävä, sisar tai veli, joka vähän niin kuin horjahtelee puolelta toiselle.

Sen lisäksi, että käytte rakkaudella ja halhallta päin ja riittävän pienellä volyymilla, riittävän pienellä porukallakin, niin ettei tule sellaista alistavaa ja ikävää, painostavaa vaikutelmaa siitä, niin käytte häntä kohti tämän asian suhteen.

Mikä on myöskin tärkeää ja aivan yhtä tärkeää, niin se, että keskustelette keskenänne seurustelukumppanit esimerkiksi. Että se ei unohdu, kun voi käydä niin, että se seurustelu on jotenkin niin jännittävää ja mukavaa. Meidän arkemme ja elämämme täyttyy kaikesta mahtavasta, mielenkiintoisesta tekemisestä ja niin saa ollakin.

Kyllä minä itsekin muistan, että seurusteluaika ja se ystäväpiirissä oleminen jo ennen sitäkin seurusteluaikaa, niin uskovaisten ystävien kanssa oleminen, niin se oli aivan mahtavaa. Mutta kyllä se vauhti saattaa nousta siinä välillä sen verran kovasti, että sitten unohtuu, että tässä todella ollaan tämmöisen saattomiesten joukon kanssa tekemisissä.

Ja jos vaikka mahdollisen tulevan aviopuolison kanssa keskustelee, niin on hyvä huomata, että tässä on se ihminen, joka on nyt ja on kenties koko loppuelämäni ajan se kaikista tärkein saattomies, jonka kanssa uskon asioista olisi tärkeää keskustella. Ja pitää sillä tavalla varmana ja selvänä, että meillä on yhteinen tavoite ja yhteinen päämäärä. Se on taivaan kunnia.

Niin siellä ystävien keskenkin se, että te toinen toisianne hoitaisitte evankeliumille ja keskustelisitte niin mukavista asioista kuin vaikeista asioista ja myös uskoa asioista, niin se suojelee teitä tämän maailman vaikutuksilta ja houkutuksilta. Sitä ei voi koskaan liikaa korostaa.

Nyt kun meillä on täällä rauhaisystykselläkin siihen tuo Perttuvelikin tuossa ennin väliaikaa lyhyessä puheenvuorossaan viittasi, kun meillä on tuolla alakerrassa semmoinen tila, jota kaikki uskovaiset voi käyttää, mutta aivan erityisesti nuoret voi käyttää. Käyttää yhteisiin kokoontumisiin ja yhdessä olovisiin. Tänäänkin seurojen jälkeen sinne on nuoria menossa ja kaikki on sinne ihan tervetulleita.

Tällaiset periaatteena on pidetty, että rippikoulun käyneet nuoret. Niin käyttäkää hyväksi sitä mahtavaa mahdollisuutta, että meillä on rauhaisystyksellä tämmöinen paikka. Siellä on piano ja siellä on sijonin laulukirjat ja koraalikirjat ja siellä on monenlaista loossia ja pöytää, jossa voidaan keskustella ja oleskella.

Tämä ihan tilana mahdollistaisi sen, että uskovaiset nuoret yhä laajemmin ja isommalla joukolla voisivat keskenään olla tekemisissä ja toinen toisiaan auttamassa ja tukemassa tällä matkalla.

Tällaiset meille tänään taivaan isä haluaa muistuttaa. Näin olen halunnut ihan taivaan isän sydämeltä asti olla tuomassa teille hyviä terveisiä. Olemme edelleen saman rakkaan isän lapsia. Hän meitä haluaa sijonissaan hoitaa ja ohjata ja varjella. Hän haluaa meitä ajallisessa elämässä sopivasti siunata ja auttaa. Mutta ennen kaikkea hän haluaa, että me tässä matkasaatossa kerran pääsisimme kerran kaikki perille taivaan kotiin.

Jääkää uskomaan synnit ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä aivan rauhaan ja vapauteen ja iloon asti. Ja ne sellaisetkin asiat, mitä sinne tunnolle kenties on kertynyt, joita et ole saanut voimia kenellekään kertoa tai tunnustaa, niin nekin sinä saat uskoa. Jumalan armo on siinä ihmeellinen ja ehdoton, että ei ole semmoista asiaa, jota sinä et saisi uskoa anteeksi ja päästää kokonaan irti siitä painolastesta ja kuormasta, joka hidastaa sinun matkaasi.

Usko vain kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Omallekin kohdalleen minä haluaisin kysyä, että saanko jäädä uskomaan. Minä haluan uskoa. Jeesuksen nimeen, aamen.

Yhdymme vielä lopuksi kiitokseen ja rukoukseen. Rakas Jumala, taivaallinen Isä, kiitos siitä, että me saimme kokoontua hetkessä sinun sanasi ääreen ja nauttimaan uskon ystävien seurasta. Ja siitä rakkauden ja lämmön ilmapiiristä, joka täällä meillä kotisijonissa saa vallita.

Kiitos siitä, että olet antanut meille voimaa taistella sielunvihollisen ansoja ja kiusauksia vastaan. Siitä, että olemme saaneet kysyä tästä matkasaatossa mukaan. Auta meitä ymmärtämään, että se ei ole itsestäänselvyys, vaan että meiltä vaaditaan nöyryyttä ja lapsen mieltä, että me jaksaisimme näin jatkossakin elää ja vaeltaa ja uskoa.

Me kiitämme siitä, että annat meille ajallisia mahdollisuuksia kokoontua ja julistaa sinun sanasi. Kiitämme siitä, että annat meille sydäntä tehdä tätä työtä. Nytkin kun ensi kesä suviseuroja valmistellaan ja meidänkin siionista työvoimaa kerätään, niin antaisit meille sellaista oikeanlaista uhrimieltä, että me käyttäisimme sen hetken omaa aikaamme ja näkisimme vähän vaivaa. Tällä tavalla tämä Jumalan valtakunnan työ menee eteenpäin.

Me pyydämme, että siunaisit nuoria heidän elämänsä vaikeuksista ja kiusauksista. Pyydämme, että varjelisit keski-ikäisiä elämän turruttavalta vauhdilta ja sellaiselta kyynistyvältä, tämän maailman kyynistyvältä ja uskon näköalaa himmentävältä vaikutukselta. Että me pysyisimme lapsena, lapsenpaikin, ja vanhempien elämän ehtoota elävienkin puolesta me rukoilemme, että antaisit ihan kaikki sen elämän toivoa ja niihin päiviin, mitä vielä on jäljellä elettävänä täällä, niin antaisit valoisaa mieltä ja uskovaisten välisen rakkauden haltijana antaisit kantaa ja vaikuttaa.

Me vielä pyydämme, Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra valista kasvosi meille ja ole meille armollinen. Käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi nimeen isän ja pojan ja pyhän hengen. Aamen.