Seurapuhe Helsingin RY:llä 08.09.2018 17.58

Kiitos, että olet saanut jälleen tulla yhdelle koolle. Sinun kasvojesi eteen kuulemaan, mitä sinä henkesi kautta olet meille tänä iltapäivänä antamassa. Kiitämme sinua kaikista ajallisista lahjoista, millä olet meitä runsaasti siunannut. Kiitämme sinua Jumalan valtakunnasta ja siitä työstä, mitä olet valtakuntasi eteen tehnyt ja siunannut. Kiitämme sinua pojastasi Jeesuksesta Kristuksesta, että annoit hänet tänne maan päälle pelastamaan meidät kuoleman vallan alta. Sanomme vielä turvallisesti, isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Ajattelin lukea puheenjohdannoksi täältä Vanhan testamentin puolelta Danielin kirjan alusta aika pitkän tekstin. Ihan tuosta Danielin kirjan ensimmäisestä luvusta, ensimmäisestä jakeesta tuonne aina jakeeseen 21. Ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Kolmantena Jojakimin Juudan kuninkaan valtakunnan vuotena tuli Nebukadnezar Baabelin kuningas Jerusalemin eteen ja piiritti sen. Ja Herra antoi Jojakimin Juudan kuninkaan hänen käsiinsä ja muutamia astioita Jumalan huoneesta. Ne antoi hän viedä Sinearin maalle Jumalansa huoneeseen ja pani ne astiat Jumalansa tavarahuoneeseen.

Ja kuningas sanoi Aspenaalle, ylimmäiselle kamaripalvelijallensa, että hänen piti Israelin lapsista kuninkaallisesta suvusta ja Herrain lapsista valita virheettömiä poikia, kauniita, toimellisia, viisaita, ymmärtäväisiä, taitavia, jotka soveltuisivat palvelemaan kuninkaan huoneessa, ja piti opettaa heille kaldean kirjoituksia ja kieltä. Niille toimitti kuningas, mitä heille joka päivä annettamaan piti kuninkaan ruuasta ja sitä viinaa, jota hän itse joi, että he niin kolme vuotta kasvatettaman ja sitten kuninkaan edessä palveleman piti.

Joiden seassa olivat Juudan lapsista Daniel, Hanania, Misail ja Asaria. Ja ylimmäinen kamaripalvelija antoi heille nimet ja nimitti Danielin Belsasariksi, Hananian Sadrakiksi, Misailin Mesakiksi ja Asarian Apedneekoksi.

Mutta Daniel aikoi sydämessänsä, ettei hän kuninkaan ruualla eikä sillä viinalla, jota hän itse joi, itseänsä saastuttaisi, ja rukoili ylimmäistä kamaripalvelijaa, ettei hän itseänsä saastuttaisi. Ja Jumala antoi Danielille, että ylimmäinen kamaripalvelija oli hänelle ystävällinen ja armollinen.

Ja ylimmäinen kamaripalvelija sanoi Danielille: "Minä pelkään minun herraani kuningasta, joka teille teidän ruokanne ja juomanne toimittanut on, jos hän näkisi teidän kasvonne laihemmiksi kuin muiden teidän ikäistenne. Niin te minun sitten saatte kuninkaan tykönä pois hengeltäni."

Niin sanoi Daniel Meltsarille, jolle ylimmäinen kamaripalvelija Danielista, Hananiasta, Misailista ja Asariasta käskyn antanut oli: "Koittele palvelijoita kymmenen päivää ja annettakoon meille puuroa syödäksemme ja vettä juodaksemme. Ja anna niin meidän muotomme ja niiden poikaan muoton, jotka kuninkaan ruoasta syövät, katsottaa, niin kuin sinä sitten näet, teen niin palvelijoillesi."

Ja hän totteli heitä siinä ja koetteli heitä kymmenen päivää. Ja kymmenen päivän perästä olivat he kauniimmat ja lihavammat ruumiilta kuin kaikki nuorukaiset, jotka kuninkaan ruoasta syöivät. Niin pani Meltsari pois heidän määrätyn ruokansa ja viinajuomansa ja antoi heille puuroa.

Vaan näille neljälle nuorukaiselle antoi Jumala taidon ja ymmärryksen kaikkinaisissa kirjoituksissa ja viisaudessa. Ja Danielille hän antoi ymmärryksen kaikkinaisissa näyissä ja unissa.

Ja kuningas puhui heidän kanssansa, eikä heidän seassaan yhtäkään löydetty, joka Danielin, Hananian, Misarin ja Asarian kaltainen oli, ja he tulivat kuninkaan palvelijoiksi. Ja kuningas löysi heidät, kun hän heitä tutkisteli kaikissa asioissa, kymmenen kertaa toimellisemmiksi ja ymmärtäväisemmiksi kuin kaikki tähtien tutkijat ja viisaat koko valtakunnassansa.

Ja Daniel oli siellä hamaan ensimmäiseen koreksen vuoteen asti. Aamen.

Te olette varmasti kuulleet Danielin kirjasta luettavan monia eri kohtia. Ja kokonaisuudessa voisi ajatella ja sanoakin, että tämä Danielin kirja on hyvin mielenkiintoinen kirja. Niin kuin nyt kaikki nämä Raamatun kirjoitukset, mutta aivan erityisesti tässä varsinkin tämän Danielin ensimmäisessä osassa kerrotaan uskovaisten ihmisten erilaisista elämänvaiheista.

Tässä tulee esille hyvin paljon Raamatun erilaista historiaa. Ja siten sellaista historiaa, miten uskovaiset ihmiset ovat tuona aikana eläneet ja joutuneet elämään. Ja ajattelinkin näin aluksi ihan suositella, että kannattaa lukea. Ja varmasti teistä moni on lukenutkin.

Minä olen hyvin mielenkiintoisia kertomuksia siitä, miten nuo ennen uskoneet ovat joutuneet erilaisissa elämäntilanteissa olemaan ja uskoaan tunnustamaan. Tämä lukemamme teksti ja Danielin kirjan alkuhan kertoo meille Israelin kansan eräästä vaiheesta.

Mehän muistamme, että tuo Israelin kansalla oli Vanhan testamentin aikana monia eri kertomuksia. Olemme lukeneet, miten Israelin kansa oli siellä Egyptin orjuudessa. Ja sitten lähti sieltä 40 vuotta kestäneelle erämaavaellukselle. Ja sitten tuli tänne luvattuun maahan.

Voi sanoa, että siinä historiassa on monenlaisia erilaisia vaiheita, monia monia eri kuninkaita ollut, ennen kuin sitten tullaan tähän vaiheeseen, mistä meidän tekstimme kertoo. Nämä tapahtumat ovat tapahtuneet noin 5-600 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Eli hyvin vanhoista tapahtumista on kysymys.

Ja tekstimme kertoo siitä, kuinka tuo Israelin kansa oli joutunut pakkosiirtolaisuuteen. Teitä on täällä nuoria lapsia ja tyttöjä ja poikia. Ja tuo pakkosiirtolaisuus tarkoittaa sitä, että nämä uskovaiset pojat, joista tässä muun muassa mainittiin, ja Israelin kansa, olivat väkisillä viety pois tuolta omalta maaltaan ilman heidän omaa tahtoaan pois. Eli sitä tuo pakkosiirtolaisuus tarkoittaa.

No, minkä takia tällä tavalla oli käynyt? Tuo, niin kuin tuossa tekstimme alussa kerrotaan, niin Israel oli jakautunut kahteen valtioon. Siellä oli Juuda ja Israel. Ja nyt edettiin tuon Juudan kuninkaan aikaan. Ja tuo kansa oli ollut tottelematon Jumalan sanalle.

Profeetathan olivat varoittaneet israelilaisia siitä, että näin tulee käymään, kun te ette tottele Jumalan sanan neuvoja. Ja siitä tuo profeetta Jeremia varoittaakin israelilaisia, kun he palvoivat vieraita jumalia.

Jeremia kirjoittaa täällä 25. luvussa, että Herra lähetti heidät sanomaan: "Kääntykää kaikki pahoilta teiltänne ja pahoista teoistanne, niin saatte asua maassa, jonka minä annoin teille ja teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi. Älkää seuratko vieraita jumalia, älkää palvelko ja rukoilko niitä. Älkää suututtako minua jumalilla, jotka olette itse tehneet, muuten minä syöksen teidät tuhoon."

Mutta te ette kuunnelleet minua, vaan suututitte minut epäjumalakuvillanne ja veditte päällenne onnettomuuden. Eli Israelin kansa oli ollut tottelematon ja se oli ruvennut palvelemaan erilaisia epäjumalia, viettivät syntielämää. Ja tällä tavalla Jumala oli sitten toteuttanut heille tämmöisen koettelemuksen, joka kesti yhteensä 70 vuotta.

Ja aivan niin kuin tämä tekstimme alku kertoo, niin Jumala oli antanut israelilaiset sellaisen mahtavan kuninkaan kuin Nebukadnezzarin hallinnon alle. Tuo Babylonian kuningas Nebukadnezzar oli ja on yksi Raamatun historian mahtavimmista kuninkaista. Ja juuri tuohon aikaan tuo valtakunta eli suurta kukoistuksen aikaa.

Tuo Babylonianhan sijaitsi, jos me ajattelemme tämän päivän kartalta, niin se sijaitsee tuolla nykyisen Irakin alueella, mutta se ulottui aina sieltä idästä Iranin puolelta aina Välimeren rannikolle asti. Eli se oli tuohon aikaan hyvin merkittävä iso valtakunta ja tuo kuningas hyvin mahtava ja suuri hallitsija.

Jos me lukisimme pitemmälle tätä Danielin kirjaa ja jos te luette myöhemmin, niin siellähän kerrotaan erilaisia vaiheita siitä, kuinka mahtava tuo kuningas oli ja se teetätti itselleen muun muassa erilaisia patsaita ja muita.

Tämä tekstimme kertoo siis pakkosiirtolaisuuden alusta. Kertoo neljästä pojasta, jotka olivat joutuneet lähtemään sieltä Jerusalemista kuninkaan määräyksestä. Ja niin kuin tässä kerrotaan, niin kuningas oli antanut tuolle yhdelle ylimmäiselle kamaripalvelijalle, joka oli näiden muiden esimies, tehtävän kerätä tuolta israelilaisten keskuudesta virheettömiä poikia, kauniita, toimellisia, viisaita, ymmärtäväisiä, taitavia, jotka olisivat hyviä palvelemaan tuolla kuninkaan hovissa.

Ja tällä lailla nämä uskovaiset pojat olivat sitten joutuneet tuonne vieraalle maalle, tuon vieraan hallitsijan alaisuuteen. Ja nyt me tullaan tekstissämme siihen kohtaan, kuinka tuo kuningas antoi sitten tehtäväksi ruveta ikään kuin kouluttamaan näistä pojista ja muista, ketä hän oli ottanut sieltä israelilaisten keskuudesta, itselleen sellaisia palvelijoita, että he miellyttäisivät häntä.

Ja niin kuin tekstimme kertoo, niin tuo kamaripalvelija antoi näille uskovaisille nuorille myös uudet nimet, ja sitten näitä piti ruveta syöttämään ja juottamaan kuninkaan eväillä ja juomilla. Tällaisen käskyn oli tuo kuningas antanut.

No, me varmasti tiedämme ja olemme lukeneet, että nuo uskovaiset pojat, erityisesti tässä kerrotaan, kuinka Daniel heti alussa ajatteli, että hän ei voi tuolla tavalla tehdä. Daniel tiesi, että tuolla kuninkaan hovissa käytettiin semmoisia juomia ja ruokia, jotka eivät uskovaisille nuorille sovi, eikä kenellekään uskovaiselle ihmiselle.

Ja Daniel rupesi sitten rukoilemaan, niin kuin tässä sanotaan: "Mutta Daniel aikoi sydämensä, ettei hän kuninkaan ruoalla, eikä sillä viinalla, jota hän itse joi, itseänsä saastuttaisi." Ja rukoili ylimmäistä kamaripalvelijaa, ettei hän itseänsä saastuttaisi.

Eli Daniel rukoili tuolta kamaripalvelijalta sitä, ettei heidän tarvitsisi rueta syömään noita kuninkaan ruokia ja juomia, koska he halusivat olla uskovaisia ja kuuliaisia Jumalan sanan opetukselle. Ja tuo kamaripalvelija, niin kuin tekstimme kertoo, oli armollinen Danielia ja noita uskovaisia veljiä kohtaan.

Ja niin kuin tässä kerrotaan, hän suostui Danielin ehdotukseen ja esitykseen, että he saisivat aivan kuin koeajan, jolla he osoittaisivat tuolle kamaripalvelijalle, että kun he syövät noita omia perinteisiä ruokia, niin he säilyisivät yhtä hyvinä, jopa parempina kuin nuo muut, jotka olivat tuolla kuninkaan riennoissa mukana.

Ja niin tuo kamaripalvelija suostui näiden veljen esitykseen. Ja kymmenen päivän päästä, kun tuo kamaripalvelija tarkisti, niin nämä pojat näyttivätkin erittäin hyviltä ja voimallisilta. Ja näinhän suostui sitten, että nämä uskovaiset veljet saivat säilyttää tuolla kuninkaan hovissa ne omat ruuat, niin kuin tässä sanotaan, puuroa ja heidän omia juomiaan.

No sitten tekstimme jatkuu tilanteeseen sillä tavalla, että nuo uskovaiset pojat saivat todella elää sen kolme vuotta, minkä tuo mahtava kuningas Nebukadnezzar oli määrännyt noilla omilla ruuillaan. Ja sen jälkeen nämä pojat tuotiin kuninkaan eteen. Kaikki nämä miehet, jotka se kuningas oli käskenyt ottaa sieltä israelilaisten keskuudesta, niin kaikki tuotiin heidän eteen.

Ja silloin tuo kuningas näki, kuinka hyvin nuo uskovaiset veljet, jotka olivat olleet sillä omilla ruuilla, puurolla ja juomalla, olivat hyvin voimallisen ja hyväkuntoisen näköisiä. Jumala oli antanut heille viisautta ja ymmärrystä erilaisissa asioissa.

Ja tällä tavalla nuo uskovaiset pojat halusivat, vaikka olivat poissa kotoa, kaukana kotoa pois, niin halusivat kuitenkin säilyttää hyvän oman tunnon ja elää sillä tavalla niin kuin Jumalan sana heille oli opettanut ja opetti. Heidän elämässään näkyi Jumalan siunaus, kun he olivat totelleet Jumalan sanan neuvoja ja olleet siinä kuuliaisia.

Mutta näiden poikien elämä oli myöskin sillä tavalla palvelemista tuolla kuninkaan hovissa, ja aivan niin kuin tekstimme kertoo ja tuo meille esille sen, että nuo uskovaiset pojat halusivat olla kuuliaisia Jumalan sanalle, niin samalla he halusivat myös olla kuuliaisia tuolle esivallalle, jonka Jumala oli heille antanut.

Me myöhemmin, jos me lukisimme eteenpäin tätä kirjaa ja kirjettä, niin siellä kerrotaan, kuinka nämä pojat pääsivät tuolla kuninkaan hovissa etenemään hyvinkin korkeisiin asemiin, taisi olla peräti maaherran tehtäviin.

Eli Jumalan siunaus näkyy heidän elämässään erittäin runsaasti sitten myöhemminkin. Eli Jumala oli siunannut ja antanut heille viisautta hoitaa noita valtakunnan asioita, mitä tämä kuningas oli heidän hoidettavakseen antanut. Ja nuo pojat halusivat olla myöskin kuuliaisia tuolle kuninkaalle ja hänen hallinnolleen.

Jos me ajattelemme itse tuota tilannetta, että heidät oli väkisillä viety pois tuolta kotiseudulta vieraan vallan alle, niin nuo uskovaiset pojat ymmärsivät sen, että tuo kaikki oli Jumalan sallimusta ja Jumalan heille antamaa.

Ja aivan niin kuin meillekin on opetettu, että esivalta on Jumalan lahja, ja tällä tavalla nuo pojatkin halusivat palvella tuota mahtavaa Babylonian kuningasta.

Mehän muistamme tuon profeetta Jeremian, joka varoitti, josta aikaisemmin luimme, ja varoittikin näitä israelilaisia tästä tulevasta pakkosiirtolaisuudesta, niin sitten lähetti hyvin puhuttelevan ja lohduttavan kirjeen näille uskovaisille israelilaisille, jotka olivat joutuneet tuonne Nebukadnessarin vallan alle.

Se on hyvin tuttu Jumalan sanan kohta täällä Jeremian kirjan 29. luvussa, jossa Jeremia kirjoittaa tällä tavalla: "Herra, Israelin Jumala, sanoo kaikille pakkosiirtolaisille, jotka hän on siirtänyt Jerusalemista Babyloniaan."

Eli aivan kirjeen alussa Jeremia tuo sen esille, että hän on siirtänyt, eli Jumala on siirtänyt ja tehnyt sen, että tuo Israelin kansa joutui tuolta Jerusalemista tuonne Babyloniaan. Ja samalla tavalla Jeremia jatkaa ja rohkaisee heitä elämään sen vallan alla, jonka Jumala oli heille osoittanut.

"Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan, istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä. Ottakaa itsellenne vaimot, syntykää teille poikia ja tyttäriä, ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö. Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne."

Eli, jos me ajattelemme, niin Jeremia vielä tuossa kirjeessä oikein kehoitti näitä, että pitää vielä rukoilla tuon pakkosiirtolaisuuden vallan alla tuon kuningas Nebukadnessarin hallinnon ja tuon kuninkaan puolesta, että se menestyisi, tuo valtakunta.

Sitten vielä tässä samassa kirjeessään Jeremia hyvin minusta lohduttavasti sanoo näille, että: "Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra, minun ajatukseni ovat rauhan, eivätkä tuhon ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."

Eli tuo profeetta halusi tuon pakkosiirtolaisuuden keskelläkin vielä rohkaista noita uskovaisia ja noita, jotka olivat joutuneet tuonne, että heillä on toivoa ja tulevaisuutta elämässään. Ja niin kuin me myöhemmin Raamatusta, kun olemme lukeneet, niin tuo pakkosiirtolaisuushan sitten jossain vaiheessa 70 vuoden päästä päättyi ja israelilaiset pääsivät takaisin tuonne luvatulle maalle.

No, mitä tämä Jumalan sanan kohta haluaa sitten meille tämän päivän Jumalan lapsille olla sanomassa? Eikö se tuo ja rohkaise meitäkin, sisaret ja veljet, kuuliaisuuteen Jumalan sanan neuvoille ja näkemään sen, kuinka Jumalalla on varaa kuuliaisia lapsiaan siunata.

Ja näinhän Jumala on luvannutkin, että hän siunaa hyvin kuuliaiset lapsensa. Täälläkin Helsingissä on teitä paljon sellaisia sisaria ja veljiä, nuorempia ja vanhempia, jotka olette tulleet tänne ehkä ihan vastakin aloittaneet opiskelut vieraalla paikkakunnalla. Olette juuri muuttaneet, löytäneet täältä uuden kotiseudun.

Meidän onneksi emme tarvitse tänä päivänä olla pakkosiirtolaisuuden alla täällä. Saamme kokoontua vapaasti yli satavuotisessa isänmaassamme. Olemme saaneet vapaan isänmaan Jumalan lahjana. Ja aivan erityisesti esivallan suojeluksessa saamme tänäkin iltana kokoontua Jumalan sanan kuuloon.

Mutta niin kuin tiedämme, niin me olemme omalta puoleltamme perisynnin turmelemia, ja saattaa olla, että kun olemme uudelle paikkakunnalle tulleet, niin tuo sieluvihollinen aivan kuin näkee tilaisuuden, että nyt tuo uskovainen veli tai sisar on tullut yksin tälle paikkakunnalle opiskelemaan tai töihin, niin se on hyvin herkästi saarnaamassa, tiedän sen omasta kokemuksesta, sitä, että nyt on helppo ja hyvä kokeilla erilaisia asioita.

Sellaisia asioita, jotka eivät ole omalle tunnolle rakennukseksi, eikä uskon elämälle. Tällä tavalla tuo sieluvihollinen yrittää punoa erilaisia juonia meidän jokaisen eteemme, ja silloin on erityisen tärkeää, että me uudelle paikkakunnalle tulleina, tai sitten jos me olemme ulkomaille lähteneet, niin me hakeudumme Jumalan lasten joukkoon ja Jumalan sanan kuuloon.

Aina se ei ole mahdollista, mutta sekin on Jumalan suurta siunausta, että tänä päivänä me pystymme kuuntelemaan seuroja erilaisten viestimien kautta, ja tällä tavalla saamme olla iloitsemassa siitä, että saamme kuunnella pyhää ja hukkumatonta Jumalan sanaa ja virvoittua siitä.

On myös tärkeää se, että kun me muutamme ja tulemme uusille paikkakunnille, että me tulemme sinne seuroihin, sieltä saamme uusia uskovaisia ystäviä, saattomiehiä, joita me jokainen tarvitsemme.

Varmasti näilläkin uskovaisilla veljillä oli sillä tavalla rohkaisevaa, että heitä oli useampi tuolla kuninkaan hovissa. Eli he toinen toistansa tukivat noissa erilaisissa elämän valinnoissa ja mitä he joutuivat tuolla hovissa sitten eteensä tai heidän eteensä tuli.

Tällä tavalla se on myöskin tänä aikana, kun me saamme uusilla paikkakunnilla uusia ystäviä, niin ne on niitä tärkeitä saattomiehiä, jotka ovat meitä tukemassa ja rohkaisemassa erilaisissa elämän valinnoissa.

Kannattaa tulla seuroihin ja hakeutua uskovaisten erilaisiin tilaisuuksiin. Niin kuin me tiedämme, niin varmasti täällä teillä Helsingissäkin on, jos olen ymmärtänyt, niin melkein joka päivä arkiviikollakin erilaisia Jumalan lasten kokoontumisia, ja kannattaa aivan kuin niistä lähteä rakentamaan sitä omaa vapaa-aikaa.

Sieltä saa voimaa ja lohdutusta arjen vaellukseen ja aivan erityisesti kuulee sitä evankeliumin ilosanomaa Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta.

Ja aivan niin kuin tuossa edellä jo tuli esille ja tämän meidän hyvin puhuttelevan Raamatun kertomuksen myötä, niin noiden uskovien veljien elämässä näkyi se, että kun he olivat olleet kuuliaisia Jumalan sanan neuvoille, Jumala runsaasti siunasi heidän elämäänsä.

Ja samalla tavalla Jumala on luvannut siunata meidänkin elämäämme, kun me jaksamme olla kuuliaiset Jumalan sanan neuvoille.

Välttämättä niin kuin tiedämme kokemuksesta, elämä ei mene sillä tavalla aina niin kuin me olemme itse sen suunnitelleet ja ajatelleet. Mutta aivan niin kuin huomisen päivän tekstitkin puhuvat siitä, että Jumala on luvannut huolehtia meistä jokaisesta, jokaisesta omasta lapsestaan hän on luvannut pitää huolta, kun me jaksamme uskoa ja olla kuuliaiset Jumalan sanan opetuksille ja neuvoille.

Ja tällä tavalla tämä tekstimme rohkaisee meitäkin tällä kilvoituksen matkalla, että me jaksamme säilyä uskomassa ja päästä kerran perille sinne iankaikkiseen kotiin taivaaseen.

Niin kuin tiedämme, niin sieluvihollinenhan ei jätä meitä rauhaan. Se on varmasti meidän jokaisen kohdalla saanut voittoja aikaiseksi. Mutta aivan niin kuin Herra Jeesus itse lupasi, hän on meidän keskellämme maailman loppuun asti. Hän on luvannut olla meidän keskellämme siihen asti, kun hän tulee noutamaan omiaan sinne isän kotiin.

Ja jos noita sieluvihollisen voittoja on matkalla tullut, niin me saamme tulla tänne seuroihin ja Jumalan lasten kokoontumisiin ystävien keskelle. Tuo Herra Jeesus on aina luvannut olla armoistuimena meidän keskellämme lohduttamassa syntiin langennutta ystävää, sisarta ja veljeä.

Ja sen lisäksi meille on annettu myöskin tuo ripin armoetu, jos on tullut matkalla sellaisia haavoja, niin me saamme niille lähimmille saattomiehille, sisarille ja veljille kurkata mieltämme ja korjata asioitamme ja tällä tavalla vapaana armolapsena tehdä matkaa Jumalan lasten keskellä.

Kannattaa aivan tämän kertomuksenkin pohjalta ja tämän rohkaisemana aivan kuin taistella ja rukoilla Jumalalta voimaa noita sieluvihollisen kiusauksia vastaan. Ei kannata lähteä kokeilemaan, ei kannata kuunnella sieluvihollisen houkutuksia. Niistä voi tulla syviäkin haavoja elämän matkalle.

Me muistamme Raamatusta tuhlaajapojan kertomuksen ja kertomuksen laupiasta samarialaisesta, kuinka heille tuli noita syviä haavoja, kun he lähtivät kokeilemaan sitä Jerikon tietä. Mutta loppujen lopuksi heillehän kävi kuitenkin onnellisesti. He saivat palaamisen armon, saivat tulla takaisin tuonne isän kotiin.

Ja niin se on tänäkin päivänä, rakkaat sanankuulijat täällä seuroissa ja viestimien äärellä. Jos sielun vihollinen on saanut noita syntihaavoja tehtyä, niin meillä on Jeesuksen sovitustyön kautta lupa ja oikeus uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja aivan erityisesti, jos tätä seurapuhetta kuulee yksikään sellainen ystävä, joka olet joutunut sieluvihollisen pettämäksi ulos Jumalan valtakunnasta, niin nyt sinua on Jumalan valtakunta lähestynyt. Tee parannus ja usko evankeliumi.

Sinä saat tästä saarnasta uskoa kaikki synnit anteeksi epäuskonkin Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä ja lähteä Herraa Jeesusta ja hänen omiaan seuraamaan. Kannattaa uskoa.

Uskon päämääränä on palkka. Se on sellainen palkka, jota tämä maailma ei voi tarjota. Se palkka on iankaikkinen elämä isän luona taivaassa. Se on siellä taivaassa, jonne on jo moni meidän matkaystävämme saanut matkasauvansa laskea.

Ja eikö me, rakkaat sisaret ja veljet, tehdä tänäkin päivänä niitä lupauksia, että mekin tahdomme uskoa ja tehdä matkaa sitä kohti, joka meillä edessäpäin odottaa.

Nytkin saa jäädä uskomaan jokainen sanankuulija omat synnit ja kiusaukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Tällä tavalla, kun me uskomme, niin me pääsemme perille ja tehdään niitä lupauksia, että me rukoilemme Jumalalta voimaa, että me kuuliaisina lapsina teemme matkaa elämämme loppuun asti.

Itsekin hyvin kiusattuna ja syntisen tuntoisena tänne teidän eteenne on tullut. Saanko jäädä uskomaan omat synnit ja kiusaukset anteeksi? Näin haluan jäädä uskomaan yhdessä teidän kanssanne.

Näin jäämme Jumalan ja hänen armonsa ansaan siunattuun haltuun Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljennymme Herran siunaukseen.

Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.