Seurapuhe Tampereen RY:llä 27.02.2019 19.01

Isän, pojan ja pyhän hengen nimeen hiljennymme seurojen aluksi yhteiseen rukoukseen.

Isän meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi ja tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Ajattelin lukea meille tutkimisen aiheeksi kolossalaiskirjeen kolmannesta luvusta muutaman jakeen. Teille jollekulle nuo jakeet voivat olla tuttuja vaikka hääpuheesta. Muistan, että joskus itsekin tätä kohtaa olen siinä tarkoituksessa käyttänyt.

Nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen. Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne. Antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.

Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella. Ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle salmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.

Mitä teettekin sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, siittäen Hänen kauttaan Jumalaa, Isämme. Aamen.

Kaunis Jumalan sana. Kohta on meillä edessämme ja pyyntö on taivaan Isälle, että tähän tahtonsa jälkeen meille tätä tänä iltana avaisi. Ja niin kuin tulee ehkä melkein aina todettua, että Jumalan sana, se aarre, on niin rikas, että Jumalalla on siitä aina aivan kuin uutta ja tuoretta meille annettavaksi.

Taivaan Isä näkee meidän jokaisen sydämeen ja elämään. Näkee ja tietää, mitä me tarvitsemme. Mutta me seuravieraat emme. Onneksi sitä lahjaa omista, että me näkisimme sillä tavalla. Taivaan Isä puhujan kautta, puhutun sanan kautta, saarnaa sinne sydämeen niitä tarpeellisia sanoja.

Tuossa alussa Sionin laulussa laulettiin, että rohkenethan maailmassa uskoasi tunnustaa. Kyllä siinä asiassa heikoksi usein, hei miten itsensä, varmaankin meistä jokainen löytää.

Onneksi tuo Paavali, jota Jumala käytti aivan kuin aseenaan, rohkeni tämänkin kirjeen kirjoittaa sieltä vankilasta Roomasta. Vaikka arvelen niin, että kun vankilasta kirje lähetetään, niin se ehkä jo siellä vankilassakin on tutkittu, mitä Paavali kirjoittaa. No, se on pelkkää arvelua, mutta tämmöinen ajatus minulle tuli, että Paavali rohkeasti kirjoittaa monia kirjeitä monille seurakunnille, mutta nyt meillä on edessä tuo kolossalaisille kirjoitettu kirje.

Se on aika lyhyt, neljä lukua Raamattuun painettuna, eikä montaa aukeamaa ole. Jumala piti huolen noista kolossalaisista tälläkin tavalla, että Paavali, joka mitä ilmeisimmin oli kuullut terveisiä sieltä Kolossan Jumalan lapsilta, kuullut heidän iloista ja suruista, uskomisesta ja uskoon horjumisesta, ja siihen tuo Paavali tässä kirjeessä aivan kuin vastaa, ottaa kantaa näihin ilmiöihin, joita tuon seurakunnan keskellä oli. Ja ennen kaikkea rohkaisi yksinkertaisesti uskomaan.

Sekin on ihmeellistä näiden Paavalin kirjeiden ja niiden kautta avautuvan lähetysmatkahistorian kautta, aivan kuin nähdä, miten Jumalan sanaa sai alkaa menestymään. Jumalan sanaa lähdettiin saarnaamaan aivan Jeesuksen lähetyskäskyn mukaisesti, tuota sanaa vietiin sieltä alkulähteiltä alkaen, mutta aina Eurooppaankin ulottuen.

Tuolla suunnalla matkustellessa on vääjäämättä aina tullut mieleen nämä Paavalin matkat. Kun aika voimakkaastikin myrskyävää merta on katsonut, niin tulee aina mieleen, että minkälaisella purtilolla se Paavalin rukka on joutunut matkaa tekemään.

Mutta kun Työantaja oli kaiken luodu yläpuolella oleva Jumala, niin tuo Jumalan sana, se viesti, sai mennä sinne minne Taivaan Isä oli sen lähettänyt. Paavali pääsi perille ja pääsi saarnaamaan, ja sitten välillä kun Paavali, voimme sanoa, että Paavali riepu virui vankilassa, niin sitten tartuttiin kynään, kirjoitettiin.

Kaikkina aikoina Taivaan Isä pitää sopivilla tavoilla ja ajanmukaisilla keinoilla huolta Jumalan lapsista. On ollut mukava kuulla tämän ajan Jumalan lapsilta terveisiä, että kun nykyään niin paljon matkustellaan ja tehdään töitä ulkomailla, eri syistä liikutaan vaikka missä, niin on saanut terveisiä, että siellä maapallon toisella puolella on välillä mukava avata internet-yhteys ja kuulla Jumalan sanaa saarnattavan sieltä omasta kotisiionista.

Ja samaa saarnaa se on, vaikka se ei kotisiionista tulisikaan, mutta tämä on tämän päivän mahdollisuuksia, mitä Jumala on sallinut, että me voimme niitä hyödyntää. Näin täyttyy tuo lähetyskäsky, että sitä Jumalan sanaa viedään kaikkiin maan ääriin.

Jos vähän katsoo tätä kolossalaiskirjettä laajemminkin kuin tuon luetun tekstin kohdalta, niin voi nähdä sen, että näitä Kolossan Jumalan lapsiakin oli tarpeen varoittaa, muistuttaa siitä, että ei noiden juutalaisten perinnesääntöjen noudattaminen tee ihmistä Jumalalle kelpaavaksi. Tai että niitten noudattamatta jättämisestä tulisi tuomita.

Paavali kirjoitti näin, että kukaan ei saa, ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhlaaikoja ja uudenkuun ja sapaatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa. Todellista on Kristuksen ruumis.

Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihin ja palvoo enkeleitä. Tällä tavalla Paavali opetti.

Mietin, että miten tällä meidän ajalla ei ehkä meillä ole ympärillämme nähtävissä näiden perinnesääntöjen tai perinnesääntöihin liittyviä kysymyksiä, ei ehkä näkyihin vajoamista, mutta kaikesta siitä, mikä meitä vieroittaa yhteydestä Jumalaan, siis synnistä, on kaikkina aikoina, tälläkin ajalla, tarpeen varoittaa.

Saamme Jumalan sanasta, evankeliumista, voimaa kilvoitella näitä tämän ajan merkkejä, tämän ajan houkutuksia vastaan.

On mukava tälläkin tavalla nähdä keskiviikkona Jumalan lasten joukko kerta toisensa jälkeen haluaa kokoontua sinne, missä Jumalan sanaa saarnataan. Ja tietysti niin, että samalla näkee toisia Jumalan lapsia, matkaystäviä. Ja siitäkin me saamme voimaa taas jatkaa tätä elämäämme, kenellä opiskelun, kenellä työn, kenellä perheen parissa, kullakin omalla vartiopaikalla.

Näin ne Jumalan lapset on kautta aikojen pitäneet. Yhtä kokoontuneet ja keskiössä on ollut Jumalan sana.

Jotenkin aina puhuttelee nuo raamatusta luettavista olevat kertomukset siitä, kun Jeesus nousi kuolleista, ilmestyi omilleen, he kokoontuivat aina toistensa luona ja sinne suljettujen ovien sisälle. Jeesus tuli heidän luokseen.

Ja toisaalta kun me raamatusta voimme nähdä sitten sen hämmennyksen, kun Jeesus lopulta otettiin ylös taivaisiin, niin sitäkin enemmän Jumalan lapset pitivät yhtä. Kokoontuivat ja he alkoivat odottaa Jeesuksen lupaamaa toista tulemista.

Paavali aivan kannustaa kilvoittelemaan näitä kolossalaisia. Hän kirjoittaa, että jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä, mikä on teidän kautta. Mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä, mikä on ylhäällä. Älkää sitä, mikä on maan päällä.

Tehän olette kuolleet ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus teidän elämänne ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa.

Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista. Ja Paavali tämän jälkeen vielä jatkoi aivan yksityiskohtaista luettelua, mikä meissä ihmisissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut, ja se, mikä teissä on maallista. Ja ahneus, joka on epäjumalan palvelusta.

Näitä me tälläkin ajalla tunnistamme, että näitä me vastaan, näitä voimia ja näitä himoja vastaan me joudumme taistelemaan. Mutta tuo toivo, mikä on maallista, se on maallista. Se, minkä evankeliumi synnyttää ja ilo, se kannustaa meitä kilvoittelemaan ja panemaan syntiä pois.

Niin tänäkin iltana saatte, rakkaat matkaystävät, panna pois sitä, mikä matkan tekee hitaaksi, syntiä, tämän ajan tartunnan aiheita, kaikkea mikä mieltä painaa ja matkan tekee hitaaksi. Niitä me tänäkin iltana saamme panna pois ja saatte uskoa omalle kohdallenne kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Se on se ihana evankeliumin lupaus, joka on aina uudelleen ja uudelleen niin turvallista kuulla omalle kohdalle.

Paavali opetti kolossalaisille myös aivan opillisia asioita, niitä samoja asioita, joita aina nousee esille tänäkin aikana. Paavali kirjoittaa täällä kasteesta näin: kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleesta.

Siis tuo usko, sitä Paavali korosti. Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi. Hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikki ne määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.

Ajattelen niin, että tämä Paavalin kehoitus tarkoittaa sitäkin, että me muutenkin siellä omassa kodissammekin pitäisimme Jumalan sanaa esillä. Tutkisimme raamattua, lukisimme sitä lapsillekin. Ja että me elämme eri vaiheissa, muistaisimme, että emme pohtisi asioita vaan ajallisista näkökulmista ja arvoista käsin, vaan muistaisimme aivan kuin ottaa tuo Jumalan sanan valon avuksi.

Että vähintäänkin aivan kuin kyselisimme, että mitähän, mikä on taivaan Isän tahto tässä asiassa? Mitä Jumalan sana neuvoo? Ja Paavali kehoittaa, että opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella.

On kallis asia, jos meillä on matkaystäviä ja niitä saattomiehiä, ja ne ystävät, jotka me tunnemme, joihin me luotamme ja joiden kanssa me saamme aivan kuin raamatun sanan mukaisesti tuntea, että me olemme uskomassa samalla tavalla. Että se henki todistaa, että me olemme Jumalan lapsia.

Jos meillä tällainen saattomies, matkaystävä on, niin me omistamme aarteen. Ja sitä saa myös Taivaan Isältä pyytää. Taivaan Isä on luvannut meidän pyyntömme ja rukouksemme aina kuulla.

Ja se on myös se, että me olemme uskomassa samalla tavalla. Ja kun ne on näiden seurakuntien uskon hoitamiseen Jumala antanut Paavalille valon näitä kirjoittaa, niin ne sopivat meille tämänkin ajan Jumalan lapsille.

Ja rohkaisen kyllä siihenkin, että aivan hyvin tällaisena lukuraamattuna käytetään uusimman käännöksenkin raamattua. Se on kuitenkin sellaista suomea, että aivan se kirjoitettu kieli ei ole siinä meille, ja se on oikeaa lukea, jolloin sekään ei ole esteenä Jumalan sanan tutkimiselle.

Ja kun SRK on painattamana julkaissut raamatun, jossa on kaikki kolme tunnettua nykyajan, siis 1700-1900-luvun, nämä kolme eri käännöstä, niitä on joskus aivan mukava vertailla, koska voi sanoa, että se vielä rikkaammin ja vielä jotenkin runsaammin avautuu tuo Jumalan sana, kun niistä saa vähän erilaisia, erilaisin sanoin kuvattuna näitä Jumalan sanan näkymiä katsella.

Jäämme nytkin matkaa tekemään evankeliumiin turvaten. Vielä nytkin saat uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jeesuksen nimessä ja veressä. Synnit anteeksi. Saat uskoa synnit anteeksi annetuiksi.

Jumalan rauha saa laskeltua sinne sinunkin sydämeesi. On turvallista jäädä uskomaan.

Niin kuin Paavali kirjoitti, että vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia.

Tämän Jumalan sanan kohdan haluan vielä ihan lopuksi sanoa, että tällä viikolla tämä jotenkin jäi minun mieleeni, kun oman kotiseurakunnan Instagramista näin kauniin valokuvan, jonka päälle tuo jäi, minkä äsken luin, oli kirjoitettu.

Ajattelin siinäkin, että tälläkin tavalla Jumalan sanaa voi ihan oman kotiseurakunnankin toiminnan kautta tulla ihmisille nähtäväksi. Se on kuitenkin Jumalan sana.

Näin me jäämme uskomaan Jeesuksen nimeen, aamen.

Hiljennymme Herran siunaukseen.

Herra, siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra, siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra, valistakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra, kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan.

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.

Kiitos. Kiitos. Kiitos.