Messu/saarna Suvannon kappelissa, Ylivieskassa 03.03.2019 10.26

Laskea sunnuntainen evankeli, me on kirjoitettu Luukkaan evankeliin 18. lukuun, nouskaamme sitä kuulemaan.

Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille, me menemme nyt Jerusalemiin, siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat ihmisen pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.

Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa. Eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus sanoo. Jeesus tarkoitti.

Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi, Jeesus Daavidin poika, armahda minua.

Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: Daavidin poika, armahda minua.

Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli ja Jeesus kysyi häneltä, mitä haluat minun tekevän sinulle? Mies vastasi, Herra, anna minulle näköni.

Silloin Jeesus sanoi hänelle, saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut. Siinä samassa mies sai näkönsä ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.

Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos.

Matteuksen evankelium kertoo myöskin näistä asioista, joista äsken kuulimme, kun Jeesus oli kertonut, että hänet tuomitaan kuolemaan ja hänet luovutetaan pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.

Matteuksen mukaan jonkin ajan kuluttua Sepedeuksen poikien äiti tuli yhdessä poikiensa kanssa Jeesuksen luokse ja polvistui anovasti hänen eteensä. Ja Jeesus kysyi heiltä, mitä haluat? Sepedeuksen poikien äiti sanoi, että lupaathan, että nämä kaksi poikaani saavat valtakunnassasi istua vierelläsi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella.

Nämä siis ajattelivat omaa asemaansa, omaa kunniaansa, omaa etuaan. Samalla he nostivat itsensä toisten yläpuolelle, paremmaksi kuin muut. Heidän mielestään he olivat ansainneet tällaiset näkyvät asemat.

Sitten, kun kirkkauden valtakunta tulee. Jeesus oli kuitenkin sitä mieltä, että he eivät tiedä, mitä he pyytävät. Siksi Jeesus kysyi heiltä, että onko teistä juomaan sitä maljaa, joka minun on juotava. He vastasivat, että on. He olivat hyvin rohkeita asiassaan.

Kuitenkin raamatusta tiedämme, että tämä rohkeus vaihtui peloksi. Ei näistä Sepedeuksen poikien äidistä eikä Sepedeuksen pojista ollut siihen kaikkeen, mihin Jeesus oli käyvä.

Saatamme mielessämme ajatella, että olivatpa nämä ymmärtämättömiä. Laskiais sunnuntai suuntaa ajatuksemme yhä enemmän pääsiäistä kohti, kirkkovuoden keskusta kohti.

Me ihmisinä kuitenkin saatamme mielessämme jo suunnitella, lähdemmekö Vuokattiin, Ylläkselle, Leville, Saariselälle tai kenties johonkin muualle. Mutta onhan kyseessä meidänkin pidempi viikonloppu.

Me emme sano sitä, että lomanvietto, viikonlopunvietto olisi mitenkään väärin tai olisi väärin nauttia kauniista luonnosta. Me sanomme, että hohtavilla talvihangilla suot Herra mieleen ja Herran ruumiin iloita.

Jumala on luonut luomakunnankin iloksemme. Jumalan tahto on, että me myös pysähdymme ja levähdämme elämämme arjen keskellä.

Mutta me voimme kysyä, onko meillä tarpeen pysähtyä myöskin hengellisessä mielessä? Onko tarpeen rauhoittua? Onko tarpeen tutkistella sitä, mitä Jeesus minulle merkitsee? Mitä merkitsevät nämä paaston ajan tapahtumat, hiljaisen viikon tapahtumat?

Me emme ihmisinä ymmärrä koskaan näiden asioiden suuruutta. On tarpeen pysähtyä yhä uudelleen tutkiskelemaan näitä asioita.

Tämä Jeesuksen elämä, elämäntyö on sellainen, että se ei avaudu kenellekään ihmiselle ennen kuin vasta sitten, kun ihminen saa elää todeksi kaiken kirkkauden valtakunnassa.

Me tänään sanomme ja kysymme, eikö sittenkin ihmisellä ole tärkeintä se, että hän pääsee kirkkauden valtakuntaan taivaaseen? Eikä niinkään, että ihminen pohtii, millaisen asemanhan minä sitten saan ajan rajan tuolla puolen. Onko se riittävä, onko se tarpeeksi näkyvä asema?

Olkoon kipumme pikkuisen, eikä se ole tärkeintä siinä, että voiko tällainen kurja syntinen yleensäkään pelastua ja päästä perille.

Tällaisen kysymyksen äärellä olemme olennaisessa. Juuri nämä asiat, että Jeesus annettaisiin. Ja hän antaa, että hän antaa. Ei koskaan katoa. Profeetoiminen vaikenee. Kielillä puhuminen lakkaa ja tieto käy turhaksi. Mutta Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa pysyy.

Tänäänkin katselkaamme siis tätä pysyvää rakkautta.

Jeesuksen luo tuli usein paljon ihmisiä. Ja hänen kanssaan kulkivat hyvin monet ihmiset. Jeesus oli sellainen henkilö, jonka luokse kaivattiin. Sinne kaipasivat erityisesti ne, joilla ei ollut mitään muuta turvaa, ei muuta ystävää.

Evankeliumin tekstimme kertoi tällaisesta sosiaalisesta miehestä, joka istui sokeana kerjäämässä. Hän kuuli, että tiellä kulki paljon väkeä. Ja mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi.

Tuo sokea mies oli selvästikin kuullut Jeesuksesta puhuttavan aikaisemminkin. Jeesuksesta hän varmaankin puhuttiin tuossa yhteiskunnassa hyvin laajasti. Ihmeteltiin häntä, kuka hän on.

Tämä mies sydämessään tunsi, kuka Jeesus on. Hän ei puhunut Jeesus Nasaretilaisesta, vaan hän puhui Jeesus Daavidin pojasta.

Silloin kun puhutaan Daavidin pojasta, puhutaan messiaanisuudesta. Tuo mies ymmärsi, että Messias oli nyt hänen lähellään. Tuo mies ymmärsi, että kirjoitukset olivat käyneet nyt toteen, että Messias oli tullut heidän keskellensä.

Se oli ihmeellistä. Ihmeellistä oli myös se, että Messias ei kulkenut hänen ohitseen. Ihmeellistä oli, että Messias halusi kuunnella hänen hätäänsä.

Väkijoukossa oli ihmisiä, jotka olivat valmiita sanomaan tuolle miehelle, että ole hiljaa. Noiden ihmisten mielestä ehkäpä Jeesus oli sellainen, ehkäpä niin arvovaltainen, että ei hänen sopinut pysähtyä ihan kenen tahansa luokse. Ehkä ajattelivat tätä hienoa kulkuetta nyt jotenkin hänessä. Heillä oli kiire eteenpäin.

Usein meillä ihmisillä on olevinaan kiire eteenpäin. Jeesus ei pidä kiirettä. Hän kumartuu ja kuuntelee kaikkien huolia, myöskin sinun huoliasi.

Tämä evankeliumitekstimme kertoo siitä, miten tuon sokean miehen usko paransi hänet. Tuo mies sai olla todella suurten asioiden keskellä. Joten Jeesus avaa tällä kysymyksellä, mitä haluat minun tekevän sinulle?

Kaikki mahdollisuudet tuo miehen eteen. Mies ei kuitenkaan pyydä itselleen, niin kuin Sepedeuksen pojat, että saisivatko he istua kirkkaassa valtakunnassa, toinen vasemmalla ja toinen oikealla.

Vaan hän pyytää, että Herra, anna minulle näköni. Tuo mies saa näkönsä. Hän näkee Jumalan pojan nyt myös ajallisilla silmillään, ei pelkästään hengellisillä silmillä.

Hän saa ajallisen näkönsä. Hän saa sellaisen näkökyvyn, että hän näkee, missä on Jeesus, missä on hänen seuraajansa. Se onkin tärkeä näky, nähdä Jumalan valtakunta ja Jeesus Kristus.

Jumalan valtakunnassa tapahtuu, niin kuin Johannes Kastajankin aikana jo tapahtui, että rammat saivat liikuntakyvyn, sokeat saivat näkönsä, kuuroista tuli kuulevia. Köyhille julistettiin hyvä sanoma.

Tällaiset terveisethän Johannes sai vankilaan. Sinäkin saat tänään synnin vankilaasi. Juuri tällaiset terveiset.

Sinä, joka kysyt, että oliko tuo, josta evankeliumiteksti kertoi, todella messias? Voisiko sinullekin olla mahdollista saada näkö? Voisiko olla mahdollista saada synnit anteeksi? Voisiko olla mahdollista saada kokea kaikki pelastuksen lahjat, kaikki viisauden ja tiedon aarteet omaksi?

Sinä saat kuulla, että sinulla on mahdollisuus. Jeesus todella tuli juuri sinua varten. Hänen valtakuntansa on keskellämme, sinua varten. Anteeksiantamus kuuluu sinulle. Sinä saat uskoa, kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Silloin kun ihminen katuu syntejään ja haluaa uskoa anteeksi, on kysymys siitä, että ihminen sydämessään haluaa turvautua pelastukseen, haluaa turvautua armoon.

Ihminen silloin alkaa ylistää ja ihmetellä Jumalan armotöitä, niin kuin kävi evankeliumitekstissä. Tämä mies lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.

Te varmaan kaikki muistatte, että näin tapahtui myöskin silloin, kun paimenet saivat nähdä Jeesuksen. Silloinkin ylistettiin Jumalaa. Maria kätki kaikki asiat sydämeensä ja tutkisteli niitä. Paimenet totesivat, että kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Näin me tänään saamme yhdessä todeta, kirjoitukset toteutuivat. Kaikki oli juuri niin kuin profeetat olivat ennustaneet.

Me saamme yhä uudelleen, pyhä uudelleen, pyhä uudelleen, pyhä uudelleen pyytää Daavidin poika, armahda minua. Saamme kokea, että Jumalan armo riittää.

Sanomme, hyvä on Herra. Jääti kestää hänen armonsa, hänen uskollisuutensa polvesta polveen. Turvautukaamme tähän lahjaan. Etsikäämme Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoansa. Niin me saamme aina ylistää Jumalaa.

Nouskaamme tunnustamaan kristillisen uskomme:

Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan, ja Jeesukseen, Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Marjasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin.

Astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Ja Pyhään Henkeen, pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhään yhteyteen, syntien anteeksiantamiseen, ruumiin ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään.