Seurapuhe Vaasan RY:llä 31.03.2019 14.01

Armo, lauteus ja rauha lisääntyköön meille, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.

Kuulimme jo tuossa tämän sunnuntain aiheen, se puhuu leivästä, minkä tuo äskeinen laulunakin, mitä sanotaan leikasunnuntaiksi. Olen valinnut puheenjohdannoksi yhden tälle sunnuntaille merkityn saarnatekstin, joka on vanhan testamentin teksti. Se on Jesajan kirjassa ja se löytyy täältä Jesajan kirjan 55. luku. Esiin on kolme jaetta, jotka luen puheenjohdannoksi. Pyydämme taivaan Isää, että Hän on ruokkimassa meitä tämänkin tekstin ja sitä seuraavan selityksen kautta, jos Jumala hyväksi näkee puhetta antaa.

Mutta siihen, sillä rukouksella, että te olette nytkin lähestyneet Jumalaa, että Hän avaa sanaansa. Sillä uskallisella käyn lupemaan tämän raamatun kohdan ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen:

Kaikki janoavaiset, tulkaa vetten tykö. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää. Tulkaa, ostakaa ilman rahaa ja ilman hintaa viinaa ja rieskaa. Miksi te annatte rahan siinä, missä ei leipää ole, ja teidän yönne siinä, missä ei ole ravintoa? Kuulkaa minua ja nauttikaa hyvää, ja teidän sielunne riemuitkoon lihavuudessa. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni. Kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, lujat Daavidin armot. Aamen.

Lauloimme, niin kuin mainitsin tuossa laulussa, leivästä. Usein, kun me puhumme leivästä, niin me keskitymme emme niinkään ajalliseen leipään, joka sekin on tärkeä ja jota me pyydämme Isä meidän -rukouksessa, mutta ennen kaikkea taivaan leipään. Siis siihen leipään ja ruokaan, mikä on meidän sielullemme parasta.

Kerran kiusaaja, kun tuli Jeesukseen luo, niin kun Jeesus oli nälissään ollut syömättä jo monta päivää, niin sieluvihollinen tiesi, että nyt on oiva tilaisuus. Ja hän sanoo Jeesukselle, että muuta nuo kivet leiviksi, jos olet Jumalan Poika, että sinä pystyt tämän tekemään. Ja Jeesus vastasi, että ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.

Kun me tänäänkin olemme lähteneet seuroihin, niin minä ajattelen, että sinä rakas matkoista väsyvä, et välttämättä ole sen paremmin ajatellut. En minäkään aina ajattele, kun minä lähden seuroihin, että miksi minä lähden. Minä vain katson, että nyt kello alkaa olemaan sen verran, että nyt pitää pian lähteä seuroihin. Mutta itse asiassa meidän sielumme kaipaa sitä, mitä me emme aina edes osaa ajatella.

Se on Jumalan armoa, että te olette ja minä teidän kanssanne olemme saaneet tulla ruokapöydän ääreen. Me olemme tuoneet sielumme sanan alle. Se on suuri palvelus meidän kuolemattomalle sielullemme. Vaikka meidän vanha osuus siellä kotona sanoisi, että nyt on sitä ja tätä. On kaunis ilma, aurinko paistaa. Vielä on viimeiset hiihtokelit. Nyt ei sovi uhrata tätä päivää. Olisimme ikään kuin velkapäät. Nyt lihalle, niin kuin veljemme tuossa edellä puhui.

Tuntuisi, että me olisimme nyt velkapäät sille, että meidän pitäisi nauttia kaikesta hyvästä ja tämä nyt tällä kertaa menemättä seuroihin. Mutta meidän sielumme, kuolematon sielumme kaipaa elämänleipää. Siksi me teemme suuren palveluksen meidän sielullemme, että me tuomme. Joskus tuntuu, että raahaamme sen sanan kuulua sanan alle. Se on Jumalan tahto. Jumala kutsuu meitä.

Tämäkin teksti, jos huomasitte, niin siinä on tällainen ajatus, että tulkaa. Tulkaa vetten äärelle. Tulkaa ja ostakaa leipää. Se on tällainen kutsu. Ja teemme hyvin, kun noudatamme tuota kutsua. Tässä tämä teksti alkoi, että tulkaa kaikki janoavaiset.

Minä olen seurannut joskus sellaista tilannetta, että ihmiselle ei ole jano. Se on vakava asia. Siis luonnollisestikin, jos ajattelemme, että ihminen menee siihen tilanteeseen, että hänellä ei ole jano, niin ei kauaakaan, kun tuo ihminen alkaa uupumaan. Eli voimme sanoa, että tilanne on sillä tavalla vakava, että henkilöön pitää saada nestettä.

Mehän olemme puhuneet nykypäivänä tuosta vanhustenhoidosta. Ja on suuri asia, että vanhainkodeissa ja palvelutaloissa, että siellä on niitä auttavia käsiä ja palvelualttiutta. On henkilöitä, jotka haluavat syöttää ja juottaa niitä vanhuksia, jotka eivät enää itse pysty. Käsi ei nouse, että eivät he kärsi janosta.

On siis vakava asia, jos ihmiseltä menee janon tunne. Mutta vaikka se on vakava asia, että ihmiseltä menee janon tai nälän tunne luonnollisessa mielessä, niin vielä paljon vakavammasta asiasta on kysymys, kun ihmiseltä menee elävän sanan nälkä.

Silloin kun ihmiseltä katoaa se, että minun ei ole tarvetta lähteä seuroihin. Minun ei ole tarvetta kuulla Jumalan sanaa. Kuulla evankeliumia, josta rakkaan veljen kautta kalliisti kirkostettiin.

Tässä Jesaja kirjoittaa, että tulkaa vettentyköön, tekijöillä ei ole rahaa. Ja sanoo, että ostakaa ilman rahaa, ilman hintaa viinaa ja rieskaa. Ja vielä jatkaa täällä, että miksi te annatte rahan siinä, missä ei leipää ole, ja teidän työnne siinä, missä ei ole ravintoa. Kuulkaa minua ja nauttikaa hyvää, ja teidän sielunne riemuitkoon lihavuudessa.

Tämä Jesajan kirjan kohta ajoittuu sellaiseen ajanjaksoon, jolloin israelilaiset saavat palata kotimaahansa. He olivat siis siirretty väkipakolla. Ilman heidän suostumustaan ja tahtoaan heidät olivat siirretty omasta maastaan. Puhutaan niin sanotusta pakkosiirtolaisuudesta.

Ja nyt oli koittanut päivä, että he saavat palata rakkaille, syntymäsijoilleen, juurilleen. Nyt oli rakentamisen aika. Nyt oli se aika, että pitää hankkia kaikenlaista. Oli tärkeää varmasti rakentaa niitä taloja ja tehdä niitä kauniita puutarhoja.

Ja niin, se onkin tärkeää. Mekin lähestymme kevättä ja on tärkeää, että me laitamme niitä puutarhoja kuntoon, mutta se ei ole sydämen keskeisin asia. Se voi olla niin, että tuo ajallinen tavara, sekin voi viedä sydämemme.

Siitä on raamatussa esimerkki. Puhutaan Sodomasta ja Gomorrasta, missä tuota kaupunkia uhkasi tuho. Ja enkeli sanoi, että lähtekää kiireesti pois niille uskovaisille, Lootille ja hänen perheilleen. Ja nämä tottelivat. Nämä lähtivät ja jättivät ne rakkaat talot, rakkaat tavarat, puutarhat. Se oli viljavaa, kaunista seutua.

He tottelivat Jumalaa ja lähtivät. Heidän oli ne jätettävä. Enkeli vielä sanoi, että älkää katsoko taaksennekaan. Älkää haikaiko niiden perään, mitä te nyt menetätte. Ne ovat katoavia, katoavia. Älkää katsoko taaksenne.

Ja me muistamme raamatusta hyvin raskaan esimerkin, kuinka Lootin emäntä katsoi taakseen. Katsoi sitä hävitystä, mikä tulikivet, jotka taivaasta tulivat, polttivat. Kauniit puutarhat ja talot. Hänelle oli rakkaampi se tavara kuin Herran käsky, Herran sana. Ja muistamme, että hän jäätyi suolapatsaaksi.

Tässä nyt Jesaja kehottaa, että tulkaa. Miksi te annatte rahan siinä, missä ei ole leipää? Siellä oli, olen jostakin kuullut, että siellä oli myös, kun he menivät sinne, niin siellä oli ilmeisesti tällaisia epäjumalan kuvia ja muuta tällaista, mitkä olivat varmasti silmälle kauniita. Elämän koreutta ja tällaista, että sitä oli mukavaa hankkia ja koristella sillä.

En tiedä, oliko jotakin asioita myöskin henkisellä puolella, mikä näytti tärkeältä, mutta raamattu ei sitä tarkemmin kerro. Mutta Jesaja sanoo, että miksi te annatte rahanne siinä, missä ei ole leipää? Eikö tunnu aivan järkevältä sellainen kauppa, että nyt on kaikista parhaita aarteita ja tavaraa kaupan ja ei tarvitse maksaa mitään?

Tämä oli Jesajan sana. Ja niin se on tänäkin päivänä. Me saamme tulla Jumalan sanan kuuloon. Ehkä monet kiusausten ja arjen keskeltä sillä tavalla, että toivoisimme kuulemamme sydämellemme Jumalan sanaa, rohkaisua, evankeliumia.

Sinä, rakas veljeni ja sisareni, joka olet tähän seuratilaisuuteen tullut, ehkä kuulemaan, että kun minä olen niin huonosti onnistunut ja syntinen, että onkohan se minulla enää lupa uskoa. Nyt kun olet tullut, niin me pyydämme ja rukoilemme, että Jumala saisi avata sinulle ja näyttää Jumalan huoneen kalliit varastot.

Tämä on leipähuone, jossa jaetaan nälkäiselle leipää. Että sinä saisit tuntea näissä seuroissa, että se on totta. Minunkin köyhä sieluni saa ravintoa ja ruokaa.

Tässä oli, että ostakaa ilman rahaa ja ilman hintaa viinaa ja rieskaa. Jonkun korviin saattaa ehkä kuulostaa vähän oudolta, että puhutaan, raamatussa puhutaan viinasta ja jossakin puhutaan juopumisesta jopa. Raamattu käyttää tällaisia ilmaisuja.

Saamme juopua. Se on, että psalmissakin tulee. En nyt lähde muistelemaan, koska tiedän sen, että kun alan muistelemaan sanatarkasti, niin en kuitenkaan muista. Mutta ajatus on se, että me saamme juopua runsaan Isän kalliista tavaroista.

Kysymys on siitä, että me saamme ihastella Jumalan lupauksia. Täällä puhuttiin lujista Daavidin liitoista. Me saamme ihastella tässä Jumalan huoneessa ja ikään kuin juopua siitä, että minä saan kuulla elävää Jumalan sanaa omalle kohdalleni. Minä saan ikään kuin nauttia ja syödä sitä.

Niin tällainen on tämä Jumalan armohuone, leipähuone, jossa ei kukaan jää nälkäiseksi.

Jeesus kerran oli kaivolla. Meille varmasti kaikille tuttu kertomus siitä, kuinka syyrialainen kaivolla tulee. Jeesuksen siellä istuessa tulee nainen hakemaan vettä. Ja Jeesus alkaa puhutella tuota naista ja pyytää, että hän saisi juoda tuon naisen astiasta.

Ja nainen ihmettelee, että kuinka sinä, joka olet parempaa kansaa tai juutalainen, niin pyydät minulta samarialaiselta vettä. Ja sitten Jeesus ottaa tuosta puheeksi, että kuulepas nainen. Se vesi, jota sinä nyt olet nostamassa tuolta kaivosta. Minä nyt muistelen tämän omin sanoin.

Se vesi, jota sinä tuolta olet nostamassa, niin sinun on tultava uudestaan tänne kaivolle. Pian tulee uusi jano. Mutta jos sinä saat juoda sitä vettä, jota minä annan, niin sinä et janoa iankaikkisesti, vaan sinusta tulee ja kaikista, jotka juovat tätä vettä, niin tulee iankaikkisen elämän vesilähteitä.

Eli tuo on sellainen, tämä Jumalan sana, Jumalan armohuone, jossa on raikkaat vedet, niin kuin tässä käytettiin monikossa tällaista, että tulkaa vetten äärelle. Täällä on Siionissa kirkkaat vedet, jotka kuohuvat iankaikkiseen elämään.

Eli on kysymys elämän vedestä, Jumalan sanasta, joka virvoittaa ja ravitsee. Ja sitten profeetta sanoo, että kuulkaa minua ja nauttikaa hyvää, ja teidän sielunne riemuitkoon lihavuudessa.

Nyt se tulikin oikeastaan tuossa, että kun puhutaan juopumisesta ja syömisestä, niin että teidän sielunne saa nauttia lihavuudesta. Eli sitä varten me olemme nytkin tulleet tänne seuroihin, että meidän sielumme saa nauttia Jumalan runsaista armopöydän antimista.

Ja profeetta sanoo, että kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni. Kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, lujat Daavidin liitot.

Tämä on oikeastaan tämä vanhankäännöksen teksti, niin tämä on sellaista hyvin havainnollista. Uusi käännökseni sanoo vain, että kuulkaa minua. Kysymys on siis kuulemisesta, mutta kun tämä vanha käännökseni sanoo, että kallistakaa korvanne, niin se on ikään kuin, että me kallistamme korvamme, että me varmasti kuulemme.

Onko sinusta joskus, veljeni ja sisareni, tuntunut siltä, että kun Jumala saa avata meidän sydämellemme ja tuntuu, että nyt puhutaan minulle, niin tulee sellainen mieli, että minä haluan kallistaa korvani, että ei vain yksikään sana menisi hukkaan. Tuntuu, että nyt puhutaan minun sielulleni.

Ja niinpä tässäkin siis kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni. Silloin, kun ihminen kallistaa korvansa, sillä tulee halu mennä aivan sinne, niin kuin sanottiin ennen, tipun alle. Tulla sinne, että kuulee varmasti kaiken ja haluaa ahmia sitä Jumalan sanaa.

Ja kun hän sanoi, että tulkaa minun tyköni, niin tämä toistuu siellä raamatussa, kun oli lehtimä ja juhlat. Ja viimeisenä päivänä Jeesus huutaa suurella äänellä, että tulkaa kaikki minun tyköni, tekin, jotka työtä teette ja olette raskautetut. Minä tahdon antaa teille levon.

Tämä toistuu siis tämä sama ajatus raamatussa useissa paikoissa. Siellä kuuluu, että tulkaa. Ei siis sanota, että menkää. Menkää johonkin. Menkää tekemään sitä tai menkää tekemään tätä. Vaan tulkaa. Ja se ei tarvitse erityisiä suorituksia. Ei tarvitse tehdä mitään.

Jeesus kerran, kun se meni Martan ja Marian kotiin, niin siinä on esimerkki, kun Martta istui siellä Jeesuksen jalkojen juuressa ja kuunteli Jeesuksen opetusta. Niin Jeesus sanoo, että Maria on valinnut hyvän osan. Ja sitä ei oteta siltä pois.

Se sanoo, että oikeastaan niitä ei ole paljon asioita, mitkä on tarpeellisia. Se sanoo, että oikeastaan vain yksi. Ja tässä nyt se tulee: kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää.

Usein tänäkin päivänä meille muistutetaan siitä, kuinka tärkeää on käydä sanankuulossa ja tulla seuroihin. Ei pakosta, ei vaarittuna, vaan juuri tästä syystä, että minä saan vielä katsella tässä Jumalan huoneessa. Nähdä rakkaita veljiä ja sisaria.

Minä saan kuulua tällaiseen joukkoon, joka kulkee täällä korven matkaa hitain askelin, mutta varma määränpää kohti taivaan kunniaa. Vaikka tämä matka on hidas kulkuista, niin kerran koittaa sellainen päivä, että sinäkin, joka tunnet itsesi väsyneeksi ja hitaaksi, kerran saat pyhitä siihen kiitokseen, mikä on iankaikkinen.

Saamme iloita, niin kuin tässä sanottiin, että teidän sielunne riemuitkoon lihavuudessa. Kerran koittaa se päivä, että on iankaikkinen riemu ja taivaan autuus.

Jää sen tähden, rakas veljeni ja sisareni, tälläkin hetkellä uskomaan kaikki synnit ja matkan viet anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Näin saamme nytkin jäädä turvallisesti uskomaan Jeesuksen nimeen. Aamen.

Rukoilemme: Herra, siunaa meitä ja varjele meitä. Herra, valista kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauha isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.

He jäätin. He he heui. Kiitos.