Nuortenilta/Alustus Oulun RY:llä 23.03.2019 18.02

Jumalan terve. Onpa kiva kun täällä on näin paljon jo väkeä koolla. En tiedä onko se aihe laittanut teitä kiinnostumaan ja tulemaan. Aihe meillä on tänään Nuortiilassa seurustelu. Tilaisuuden aluksi laitetaan sormet ristiin, ja yhdyn kiitokseen ja rukoukseen.

Rakas Taivaan Isä. Me kiitämme, että olet johdattanut meidän polkumme tänä päivänä sanasi kuulolle tämänkin alustuksen ja keskustelun myötä. Me pyydämme, Taivaan Isä, että sinä avasit sanasi, rohkaiset meitä elämään ja uskomaan. Tänä päivänä, Rakas Taivaan Isä, aiheena meillä on seurustelu, ja sen aiheen ympärillä moni miettii ja rukoilee, ja toivoo sinun johdatusta. Rakas Taivaan Isä.

Me pyydämme, että sinä avasit meidän kielemme puhumaan myös sitten kun keskustelun aika on. Ja muutenkin, että meillä on mukava täällä olla. Pyydämme, kun poikasi Jeesus meitä opetti. Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille anteeksivelkamme, niin kuin mekin anteeksi annamme velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Puhutaan seurustelusta. Siitä on niin kauan aikaa kuin itse olen seurustellut, kun siitä on jo kolmekymmentä vuotta aikaa. Sinänsä mukava tulla tähän tilaan Oulu Rauhayhdistykselle, kun sain elää nuoruusvuosia silloin kolmekymmentä vuotta sitten. Monet kerrat tulin tänne seuroihin silläkin toiveella, että jospa se minullekin puoliso täältä joukosta löytyisi. Ja niin se vaan löytyi.

Ja siitä minä olen onnellinen. Minä olen tähän pyytänyt konsultaatioapua. Minulla on omia nuoria ja ne on useampia avioliitossa ja joku seurusteleekin. Kysyin vähän neuvoja, että mistä kannattaisi puhua. On saanut hyviä vinkkejä niiltä ja ajatuksia, että suinkaan kaikki ajatukset eivät ole minun ajatuksiani, ja myös vanhempia on keskustellut heidän kanssaan.

Mitä tarkoitetaan kun seurustellaan? No kyllähän seurustelu näin suomen kielellä tarkoittaa, että kun poristaan ja keskustellaan, niin sehän on seurustelua. Mutta tämä seurustelu, mikä on päivän aiheena, ei ole sitä, vaan tämä on se seurustelu, joka lähtee ihastumisesta, muuttuu vähän rakastumiseen. Sitten alkaa seurustelu, ja sitten seurustelun jossain vaiheessa ruvetaan lupautumaan toisille aviopuoliso eli kihlautuminen ja sitten on avioliitto. Jollakin tavalla tämän päivän aihe koskettaa vähän näitä kaikkia, vaan keskimmäisenä on tuossa tämä seurustelu.

Mikä on seurustelun tarkoitus ja ikään kuin funktio? Niin se on oikeasti aika, jolloin ihastuneet ja rakastuneet tutustuvat syvemmin toisiinsa. Se syventyminen ja tutustuminen toisiinsa tähtää avioliittoon niin kuin tuossa jossain sen ymmärtää. Muutama Raamatun paikka, minä olen löytänyt tänne tueksi. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Minä annan hänelle avun, kumppanin. Tämäntapaisia sanoja löytyy Mooseksen kirjasta. Minä pikkuselvennän vähän pitemmästi Raamatusta. Sieltä ihan alkulehdiltä. Oikeasti tässä vaiheessa voin sanoa, että mulla oli ajatus tämmöiselle otsikoittain, mutta huomasin, ettei ne enää olekaan, mutta tämä on jotenkin näin purettu kuitenkin tämä alustus, että miksi.

On se ensiksi. Ja sitten kenen kans, miten ja millä tavalla, suurin piirtein näiden kysymysten äärellä, nämä on nämä ajattelut tähän tullut. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen. Jumalan kuvaksi hänet loi, mieheksi ja naiseksi, hän loi heidät. Jumala siunasi heitä ja sanoi heille: olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa, ja ottakaa se valtaanne.

Vallikkaa merenne kaloja, taivaan lintuja ja kaikkia, mikä maan päällä elää ja liikkuu. Jumala sanoi vielä, minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavia hedelmiä. Olkoon ne teidän ravintonanne ja villieläimet eläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu. Minä annan ravinnoksi vihreät kasvit, ja niin tapahtui. Tämä oli osa luomiskertomuksesta.

Sitten jatkaa samasta Mooseksen kirjasta. Herra Jumala sanoo, ei ole hyvä ihmisen olla yksinään, minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänelle hänen avukseen. Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet, kaikki taivaan linnut ja vei ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi, ja jokainen elämäolento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsuisi. Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaelämille, kaikille linnuille ja kaikille villieläimille. Mutta ihmisille ei löytynyt sopivaa kumppania.

Silloin Herra Jumala vaikutti ihmisen syvän uneen ja otti hänen nukkuessa yhden kylkiluustaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen, ja toi hänet miehen luo. Mies sanoo: Tämä se on, tämä on luu minun luustani, liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: Miehestä hänet on otettu. Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä, liittyy vaimoonsa, miehet tulevat yhdeksi lihaksi, ja he ovat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, ja eivät he tunteneet häpeään. Oli Mooseksen kirjan 16. luvussa tuo. Miksi Jumala on luonut tällä tavalla, että ihmiset lisääntyvät ja löytävät puolisonsa, ja taas tulevat jälkeläisiä.

Tämähän liittyy luomistyöhön. Jumala on kätkenyt ihmisen sisimpään tämmöisen kaipuun ihmisen luokse, ja Jumalalla on mahdollisuus synnyttää ja sytyttää rakkauden ihmisten välille. No sitten semmoinen kysymys, että mistä minä vaimon tai miehen löydän? Että onko se minun työ? Psalmissa sanotaan näin, satakolmeyhdeksän: Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani.

Sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olen elänyt päivääkään, on kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaiset ovat sinun suunnitelmasi, Jumala? Kuinka valtava onkaan niiden määrä? Jos yritetään niitä laskea, niitä on enemmän kuin hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän, sinä olet kanssani.

Tässä raamatunpaikassa puhutaan luottamuksesta Jumalaan. Kun Herralta Jeesukselta kysyttiin, että miten meidän pitää rukoilla, niin ennen kuin opetti Isä meidän -rukouksen, sanoo: Jo ennen kuin sinä olet rukoillutkaan, niin taivaallinen isä tietää, mitä sinä jo tarvitset. Kun puhutaan kumppanista, aviopuolisosta, niin kyllä taivaan isä sen jo tietää. Mutta sitten kuitenkin sitä tuli tässä mielenlyhennyskertomuksen eräästä nuoresta parista, tai yhdestä veljestä, joka oli Jyväskylässä. Nuorten seurusteluja oli aiheena sielläkin.

Siellä avustaja oli sanonut näin, että se ei tiedä välttämättä, missä se tuleva puoliso on, että se voi olla kolme riviä edestäpäin ja seitsemän vasemmalla. Niin se poika katteli, että kolme eteenpäin, seitsemän vasemmalle. Ja hauska, se on se, että tämä kyseinen veli on juuri sen sisaren kanssa avioliitossa. Että näin se vaan Jumala voi johdattaa, mutta en mä sitä täällä tiedä, että onko se kelläkin missäkin, sitähän me ei tiedetä. Mutta Jumala tällä tavalla johdattaa meitä ja löytää näitä aviopuolisoita milloin mistäkin.

Omistakin lapsista huomaa, että yksi poika piti lähteä Ekvadoriin piiloon, ja eiköhän se sieltä löytänyt vaimon. Se oli uskoinen sisarmatkalla siellä, ja ne olivat rakastuneet. Nyt ne olivat avioliitossa jo monta vuotta. Että niinkin kauas piti mennä, että rakastuu ja löytää. Niin se oli, minäkin olen lähtenyt joskus lapsuuden kotiseudulta Taalammalta Ruotsista ja tullut tänne nuorena miehenä.

Täältä se löytyi sitten minulle. Se, että mikä on Jumalan suunnitelmat näissä, niin ne on aika arvaamattomat. Mutta semmoinen lapsellinen mieli, uskon mieli siitä, että kyllä Taivaan Isä tietää, missä se minulle sopii. Onhan se Isä tekee palapelejä tuolla Taivaan Isä, että tuopassa saa tuoleja, tuo tuoleja, tuo joutuu vähän kauemmin odottamaan, ja tuo on tarvetta löytää heti tässä, ja kun se täyttää jo seitsemäntoista, että se löytää sopivan. Tällä tavalla se jotenkin järjestelee näitä. Joillekin.

Vähän vapaasti muistelen, olin nuorena miehenä täällä, niin minulla ystävä kertoi, että hän oli Kuusamosta. Hän oli kerran seuroissa, ja siellä oli kaksi vanhempaa herrasmiestä istunut edessä ja kun seura puoli on ohi, niin toinen sitten sanoo, että kyllä se taitaa nyt niin olla, ei se Taivas meille puolisoa antanut. Se toinen vanhempi veli siinä vieressä sanoi, että äläpä sinä vittaa, se voisi joka päivä olla lähempänä. Ja niin minä olisin kuullut, että varsinkin toinen, saa vielä vaimon vielä sitten. Luottamus hänelläkin on, mutta ei ole ihme, että jos välillä on epäilyksiä, että niitäkin voi hyvin olla.

Joo, Raamatussa on monenlaisia kertomuksia näistä, sielläkinhän on niin, ja naisia, puolisoita ja jollakin tavalla ovat löytäneet toisensa. Yksi tuli mieleen tuossa Isak ja Rebekan kohdalla oli sellainen, Isak oli Abrahamin poika, ja hän oli syntynyt hyvin vanhoille vanhemmille. Hän oli jo pitkään ollut poikamiehenä varmaan neljäkymmentä ikävuoteen saakka, kun siellä sitten Isak jo vähän oli huolestunut, kun ei mennyt vaimoa löytää. Mutta se antoi neuvon, että se löytäisi se vaimo, ei sieltä, kun ne oli lähetettynä vieraaseen ja vieraalle maalle ja vieraan kanssa sekaan, ettei vaimo tulisi siitä joukosta, vaan löytäisi niiden omien joukosta vaimon. Semmoinen rukous oli Abrahamilla, ja hän lähetti palvelijan sitten katselemaan, että onko siellä isiämme maasta joku nainen, joka voisi olla hänelle Isakille puolisoksi.

Niinhän se palvelija lähti ja erilaisten vaiheiden kautta sieltä löytyi kaivolta sitten. Kaivolla tulivat kameleita juottamaan niin sinne tuli Rebekka-niminen nuori nainen. Palvelija heti iski silmänsä siihen ja ajatteli, että tuossahan minun isännälleni on sopiva vaimo. Hän kävi keskustelemaan sen perheen kanssa ja kysymään, että lähtisitkö sinä vaimoksi. Rebekka luotti Jumalaan siinä ja lähti mukaan luottavaisemmalla mielellä.

Tässä yksi. Mooseksen kirja kaksikymmentäviisi. Luku niin kerrotaan näin sitten kun tämä palvelija on siis tuonut Isakin luokse tämän Rebekan, niin täällä sanotaan sitten näin. Kun Rebekka puolesta näki Isakin, hän pudottautui kamelin selästä ja kysyi palvelijalta: "Ukoon tuo mies, joka tuolta tulee meitä vastaan?" Palvelija vastasi: "Hän on minun isäntäni."

Silloin Rebekka otti huivin ja peitti kasvonsa. Palvelija kertoi Isakille kaiken, mitä oli tapahtunut. Isak vei Rebekan äiti Saaran telttaan ja otti hänen vaimokseen. Isak rakasti häntä ja sai lohdun äitinsä kuoleman tuottamaan suruun. Kyllä joudun sanomaan, että aika harvassa on tänä päivänä, että joku vanhempi on pannut palvelijan liikkeelle etsimään pojalle tai tyttärelle puolisoa, että se on ollut sitä aikaa, ja kyllä me nykyään annetaan se Taivaan Isän hoitoon.

Toki me tiedetään, että näitä palvelijoita monesti näissä suhde alkuvaiheessa saattaa olla joku puhemies, ja sekin on ihan tärkeässä roolissa, että vähän avittaja jeesaa. Rakkaus, mikä se, mikä se on? Tuota vähän jää miettimään. Mikä on rakkaus? No tuli mieleen, omista häistä, vietettiin muuten tuossa salissa, se oli vähän pienempi silloin kun tuossa vieressä, ja minun rakas appiukko piti puheen ja tervehdyssanat. Se sanoi, että hän on lukenut tyttärensä eli minun vaimon jostakin kirjasta, oliko se päiväkirja tai mikä lienee, tämmöisen lauseen: "Rakkaus on tunnesyvä, ihmeellinen ja hyvä."

Niin, rakkaus on tunnesyvä. Sitähän se rakkaus on. Ne jotka on tämän saanut kokea, niin onhan se semmoinen tuli tuolla sisällä, että onko Jussi? Jussi on minun vanha työkaveri, ja niin se on, vaikka ollaan avioliitossa vuosia, niin se rakkaus, mikä aviopuolison välille kehkeytyy ja annetaan, niin se on valtava voima. Se on jumala, ihmeellinen voima, jonka on sytyttänyt sydämiin.

Rakkaus on Jumalalta ja Jumalasta. Sitten, että mitä se rakkaus saa aikaseks. Niin mä vähän hakin noita kuvia, niin tuo aika hyvää kuvaa. Tuossa vanha pappa kiikuttaa vanhaa tätiä, ja kaikista noista näkee, että ne on rakastuneita, en tiedä onko ne hiljaa rakastuneita, mutta minä vaan huomaan, että kun sitä useamman voi olla aviossa, niin harvoin minä vaimoa lähen kiikuttelee tuonne lasten leikkipuistoihin. Mutta tuo rakkaus muutattaa.

Minä tiedän, että näytän myöhemmin yhden avioliittoon liittyvää kuvaa pojasta. Kysyi luvan häneltä, että saanko minä sitä näyttää, niin se sanoo näin sitten, että panin viesti mulle, että Jaa-a, nyt kaikki tietää että mä en ole enää kovaa mies, mammoja on peh, vaan jotenkin näin se pani, että näin se vaan miehetkin kovat pojat muuttuu palvelijaksi, ja hyvinkin lempeäksi palvelijaksi. Rakkaus, siitähän häätilaisuuksia luetaan aina Rakkauden ylistyslaulun Korintolaiskirjeestä, mikä on rakkaus. Kun luen tämän Korintolaiskirjeen Rakkauden ylistyslaulun, kuunnelkaa kahdella mielellä tätä: oikeasti, mitä se rakkaus saa aikaiseksi? Ja sitten tämä koko rakkauden ylistyslaulun lopussa oleva viite, että mikä on rakkaus.

Tässä Raamatun paikassa ei lopulta puhuta ihmisten välisestä rakkaudesta vaan Taivaan Isän rakkaudesta ihmislasta kohtaan. Mutta se Taivaan Isän rakkaus ihmistä kohtaan on vielä isompi rakkaus kuin ihmisten välinen rakkaus. Mutta kaikkia siitä rakkaudesta ja mallista, Taivaan Isän rakkaudesta me saamme ottaa ja ottaa opiksi ja ymmärtää. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelin kielellä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisi vain kumiseva vaski tai helisevä symboli. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuu se rakkaus.

En olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuden nälkää näkeville, vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuu rakkaus. Ei sillä mitään voitaisi. Rakkaus on kärsivällinen. Rakkaus on lempeä.

Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile. Ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etua, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa, mutta profetoiminen vaikenee, kellä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietäksemme tietämisemme ovat vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.

Kun olin lapsi, minä koin kuin lapsi. Minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt kun mies olen jättänyt, senkä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselen vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoinen on vielä vajaavaista.

Mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydelliseksi tuntee. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus. Monesti ajattelen tuossa kahdessa tuossa jakeessa sanottiin, että nyt katselemme kuin kuvastimesta, eli nyt katselemme niinku peilistä tapauksen, mut sitten kerran kasvoista kasvoihin. Minä oon aatellu niin, että kun tässä ajassa näkee oikein rakastuneen nuoriparin ja se kovakin jätkä on ihan lempeä ja leppeä, ja lähtee kuule tekemään, mitä rakas pyytää. Niin minä ajattelin, että tässä minä näen kuin peilissä tapauksessa.

En heijastuksen siitä rakkaudesta, mikä Taivaan Isä rakkaus. Sitä se rakkaus. Tässä oli paljon ajatuksia ja syvällisiäkin ajatuksia tässä. Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti. Miettikää, mitä se tarkoittaa. Niin rakas ei käyttäydy sopimattomasti rakkaalle, jos oikeasti rakastaa.

Mikä on sopimaton käytös? No eihän sitä aina tiedä, mistä se ottaa paheksuntaa, pahentuu, niin pitää olla koko ajan varovainen. Sitähän se rakkaus, että se panee arvioimaan, ei halua pahaa toisen. Vaan yksi ajatus tuosta muitten joukosta. Nuoret, he ottivat aika monikin puheeksi, että mistä olisi hyvä puhua seurustelun ajan alussa.

Ja sitten ylipäätänsä, mistä on hyvä seurusteluaikana puhua. Seurusteluhan oli tutustumisen aikaa. Tässä seurustelun aikana tutustutaan ja peilataan ja verrataan, ollaanko me semmoisia, että me voimme sitten yhdessä jakaa koe-elämämme. Tämä kuva, että aika monesti näkee, että kun liitetään sormet tällään yhteen, niin siitä tulee sydän, että ei viitettä on yksi, tarvitaan toisenkin, niin siitä tulee sydän. Siinä olisi tämä rakkautta.

Niin. Miten uskovaiset seurustelevat? Ovatko maailman ihmiset epäuskoiset? Seurustelevatko jotenkin ne eri lailla kuin uskovaiset. Kyllä niissä useimmiten näkyy.

Uskovaisten seurustelu ja epäuskoisten seurustelu. Jumalan lapsi on neuvottu muun muassa, että sukupuolisuhde ei kuulu seurusteluun, vaan se kuuluu avioliittoon. Se, että on koskematon. Se on varmaan yksi suurimmista häälahjoista puolusolle, jota voi antaa. Neuvottu myös tällä lailla seurustelevaisia kannattaa muistaa, että läheisyyden tunne on tosi vaikea ottaa takapakkiin.

Tarkoittaa sitä, että mulla tuli semmoinenkin ajatus, että mitä jos meidän seurustelu onkin semmoista, että me koko ajan halitaan ja pussataan ja olla oikein lähellä ihoa koko ajan. No mitä sitten, jos seurustelu loppuu? Ja sitten menee vuosia. Ja meiän lapset sitten rupeaa puhumaan niin, että kuka meidän äiti on pussannut ja isää ja näin poispäin. Kyllähän se aiheuttaa kaikkea semmoista murhetta ja mustasukkaisuutta ja semmoista.

Sen takia tuostakin kannattaa ajatella, että elää niin, että kun emme tiedä, onko meistä vielä avioparia. Se mikä kuuluu avioliittoon ja avioliittoelämään, niin se jätetään sinne. Tässä kannattaa muistaakin sillä tavalla, ettei saata toisia myös kiusaukseen näissä asioissa. Ei miehet naisia eikä naiset miehiä. Seurustelussa on tärkeää, että koko seurusteluajan halutaan säilyttää hyvän omantunnon ja uskon.

Sitten mulla on tämmösiä ajatuksia, että onko molemmilla tila olla minä, omilla ystävillä ja sovuilla. Tarkoitan sillä sitä, että on poika- ja poikaporukoita ja tyttöporukoita, ja tuntuu, että sieltä löytyy tyttökaveri sieltä. Ettei ala sitten kieltämään tai rajaamaan vaan minun kanssa. Kun seurustelu on tärkeä vaihe, että seurustellaan yhdessä muitten ihmisten kanssa. Toki on hyvä, että on niitä kahdenkeskisiäkin aikoja.

Mutta ettei siitä kävisi niin, että sitä vaan jatkuvasti ollaan kahdestaan. Muistan myös vähän haikealla ja surulla eräästä ystävää, joka hyvin tiivistä seurustelua nuoresta iästä seurustelu. Mutta sitten se monen vuoden seurustelu päättyi. Ja oli elämänvaihe, ettei ollut yhtään läheistä ystävää muuta rinnalla. Mitä sitten tapahtui?

Sitten kävi niin, että rupesi löytymään maailmasta ihmisiä, jotka otti sen roolin. Voiko on tärkeää, että me pidämme niistä kiinni, jotka on ollut lapsuudessa aikaisemminkin läheisiä. Nämä läheiset on myös auttamassa seurustelevaisia seurustelun polulla, että miten kannattaa seurustella. On tärkeetä antaa tilaa, otan vaan nyt esimerkkinä tämmöinen, että joskus saattoi olla tämmösiä poikia kun minä olin, että aina vaan halusin pelaamaan jotakin peliä. Sitten kun ruvettiin seurustelemaan, niin kyllä siinä vähän oli semmoisia toivomuksia, ettei ihan niin paljon.

Kyllä minulle oikein hyvin massasikin, ettei ihan kaikkiin pelle enää lähde. Mutta silti se oli tärkeää, minä arvostin vaimonsa, että hän tiesi, että minulle oli tärkeää, että minä käyn vähän urheilemassa ja saan purettua omia paineita sitten näissä. Kun arjen työssä sitä ei kovin paljon ollut.

Samalla lailla on tyttö ja naisia, joilla on läheisiä ystäviä, sukulaisia, niin ne on tärkeää, että ne on jatkossakin läheisiä. Hyväksytäänkö toinen sellaisena kuin hän oikeasti on, vai ruvetaanko me löytämään hänestä vain kehitysideoita?

Että kun olet tuommoinen, sun pitäisi tehdä tuo paremmin, tai sulla on hiukset niin huonosti, että mun pitäisi korjata nekin ja leikataan ne uusiksi. Mä hain tässä sitä, että on tärkeää hyväksyä toinen semmoisenaan, kun Jumala hänet luon.

Sitten on hyvä seurustelun alkuvaiheessa puhua se, että seurusteluaika on aika, jos se on ihan tärkeä asia, että opitat puhumaan keskenään. Miksi? Pitäisikö avioliitossa puhua?

Tarvitsetko avioliitossa puhua? Oisko se parempi, että käydään vain mykkäkoulua? Kyllä se on hyvä, että opitaan puhumaan. No mistä kannattaa puhua? No ainaskin kannattaa puhua, että onko meillä samat arvot.

Mikä on arvo? Mikä sinulle on tärkeä? Mikä on sinun elämän tärkein asia? Onko sulla elämällä tavoitetta, mikä sinun elämäntavoite? Miten me saavutetaan se elämäntavoite?

Onko taivaan koti minun ja sinullakin, onko meillä samat arvot, että me halutaan päästä kerran taivaan kotiin. Kun se on arvoissa suuri ja haluan saattajan tuohon rinnalle, joka minua nostaa, minua kantaa, minua ohjaaja ja potkii eteenpäin. Minä olen ainakin sanonut vaimo, joka on tämmönen rinnallakulkija ja välillä nostaa minua ja kantaa ja välillä minä vuorollan ja tämmöstä se on.

Onko meillä usko, toivo ja rakkaus samankaltainen? Mitä mieltä oot?

Tarvitaanko puhua, arvostetaanko me samoja asioita? Siihen voisi lisätä myös semmoisen, että ehkä mä tuohon meinin vielä tästä arvoista. Kuinka rakas on Jumalan valtakunta? Kuinka rakas on maailman valtakunta ja maailman viihde ja se elämän menomaailmassa. On hyvä keskustella, että kuinka nämä on tärkeitä.

Ota vaan esimerkki. Nämä toinen haluaa päästä taivaan kotiin ja haluaa saattajan vierelle. Toinen haluaa kuulla vain rokkia katsella elokuviin. Aikamoinen on jo arvo. Arvot ovat erilaiset.

Silloin, kun on yhteinen päämäärä, yhteiset arvot, yhdessä kilvoitellaan sitä kohta, niin ne rankkaa ohjaamaan elämän tärkeimpiä asioita ja muutenkin omaa elämää.

Vajaa kaksikymmentä vuotta sitten oli Suviseurussa alustuksen aihe. Se oli jotenkin noin otsikoitu. Kannattaa jostakin vanhasta Suviseura-kirjosta. Muistaakseni oli vetäjä Vesi, Suviseurlle perustan kotiinita perheeni jotenkin? On hyvä kysymys.

Oltiin silloin nuori pari ja olisikohan kaksi-kolme lastakkoa meillä oli, tai neljäkin en muista. Minua se pysäytti, että mille arvolle perustan perheeni ja kotiin? Onko se hyvä keskustella seurustelunikana näistä? Mutta vasta sitten joskus. Kyllä se on hyvä keskustelu jo seurustelun aikana.

Esimerkiksi tuossa, että onko lapset Jumalan lahjoja? Miten me ajatellaan, että jos Jumala siunasi meille lasta ja perheitä, niin jaksettaisiinko me ottaa ne Jumalalta vastaan? Siinä vaiheessa, kun perhe oli jo useampien lapsi, niin kyllä välillä huokailee isä ja äiti, että miten me jaksetaan. Riittääkö meillä voimia hoitaa? Mutta me ollaan huomattu, että ne voimat on loppunut ajat sitten.

Me mennään nyt Jumalan voimalla. Jumala on meitä auttanut. Nyt kun meillä on semmoinen elämänvaihe, että nuorimainen jo seitsemänvuotias, meillä on kolmetoista lasta annettu. Niin on pakko sanoa, että suuri perhe on suuri siunaus. Kiittänyt Taivaan Isä, että se on antanut meille kaikki lapset.

Ja varsinkin viimeisen lapsen syntymän jälkeen kun hänelle ei annettu kuin vuorokauden elinikä. Hänet otettiin pois. Hän huomasi, kuinka valtava siunaus on suuri perhe, kun lapset alkaa tukemaan isää ja äitiä. Sekin aika teillekin tulee. Vaikka nuori ja moni kuulija, että mekin ollaan joskus vanhoja.

Kuinka tärkeä on meidän työura? Uraputki, opinnot ja niiden menestyminen. Miten jos sitten perheitä tuleekin? Entäs sitten? Olisiko niistä hyvää kuitenkin seurusten aikana puhua näistäkin?

Miten me osataan arvottaa ja ymmärretään, että rahan käyttö on yksi. Kati, jos joku ajattelee, että rahaa käytetään sillä tavalla, että joka päivä sen elämään onnea lisää, perheitä rakennetaan, kotia rakennetaan ja tehdään yhdessä perheen kanssa asioita. Onko niin, että isäntä haluaa tuommoisia uusia bemareita, mutta vauvan rattaisiin ei ole varaa? Kerroin oli päämies-lehteen artikkeli, ostetaanko meille uudet alumiinivanteet tai lasten rattaat. Olisi hyvä puhua arvoista, että ne eivät ole tämmöiset ajalliset elintasosta paljonkin.

Rahan käytöstä. Täällä on paljon sisaria. Minä olen huomannut omassa perheessä, kun niitä tyttäriä on ollut, niin kyllä niihin vaatteisiin on aika innostunut laittaa rahaa. Aika monesti käydään kaupoilla. Jotenkin tuntuu, että meillä harvemmin riittää.

Mutta jossain vaiheessa olen huomannut, että ne rupeavat, kun ne avioituvat, vähän olemaan maltillisemmat ja rahaa käytetään toisiin, perheelle yhteisiin asioihin. Nämäkin asiat voivat rikkoa ja särkeä avioliittoa, että on ihan erilainen ymmärrys rahan käytöstä. Sitten on tämmöiset kuormat ja taakat. Opitaanko me puhumaan kuormista, itseään kuormittavista asioista, jotka ovat raskaita asioita?

Opiskele, kun on puhuttu puhumaan tunteista. Suomalainen mies ei tuntele eikä puhu tunteista, mutta siinä onkin meillä oppimista. Kyllä tunteista pitää puhua. Miten sinä jaksat? Miltä sinusta tuntuu?

Mikä on, niinkuin Englannissa, watch feeling? Kyllä sitä fiilistä kannattaa hakea. Ja kannattaa puhua niistä tuntemisista. Miten riitoja? Voiko seurustelevalla parilla tulla riitoja?

Voiko avioliitossa tulla riitoja? Niin, kyllä minä joudun sanoa, että me ollaan lihaa ja verta, me ollaan perisynnin vaikutuksen turmeltumia, ja jokainen ihminen. Meillä on taipumus välillä ottaa semmoista herneastia tuohon, että mennään ja otetaan jonkun herneen nokkaan ja sitten on mutrulla, ja sitten vähän loukkaannutaan ja suututaan, ja sitten tulee mökkäkoulua ja räiskytään tai miten luonteelle käyttäytykään. Me ollaan perisynnin vaikutuksen alaisia, ja silti vaikka me tämmöistä, mehän toivomme ja rukoilemme, että tästä olisi aina mahdollisimman vähän tämmöistä. Mutta sitten onkin se tärkeä asia.

Nyt menit tähän sopimiseen. Minä nuoresta muistan varmaan tästä salista. Minä kun olin nuori, niin joku piti seurustelusta alustusta. Sieltä yhden asian muistan, ja se oli tämä, minkä minä ne sanoi mulle, tai kaikillehan se sanoo. Että niin kauan kannattaa seurustella, että tulee riita.

Ja jos sen riidan jälkeen te pystytte sen käsittelemään, pyytämään anteeksi ja antamaan anteeksi, niin sitten jo tajutaan. Ja minusta, minä en silloin seurustellut, eikä ollut mikään semmoinen elämänvaihe. Mutta minua se sykähdytti se ajatus, koska näinhän se on, että kyllä kun tulee tämmöistä, niin pitää pystyä keskustelemaan ja sopimaan. Seurustelun aikana jos kävisi niin, että ei pystytä puhumaan. Tuntuu, että toisella ei ole asiaa.

Näkee ilmeistä ja kasvoista, että nyt on jo jostakin tullut jotakin. Herne on nenässä, eikä sen meinaa lähteä irti sieltä. Jos ei lähde purkautumaan, niin on joskus jopa hyvä ruveta keskustelemaan, että kannattaisiko meidän jatkaa seurustelua. Avioliitossa se on vaan hyvä, että niistäkin puhutaan. Minä voin loukkaantua siitä, kun sinä panit vastaan, etten saanut pelaakaan jalkapalloa enää viidettä kertaa tällä viikolla.

Tai mikä milloinkin se asia voi olla. Tuo asia, katso alapula, Jumalahan loi naisen miehelle. Ja niin kuin siellä sanoo, että ihminen on hyvä olla yksi, minä annan hänelle avun kumppanin. Se on hyvä kysyä riitojen ja ristiriitaisuuksien tilanteessa, minkälainen apu minä olen tälle rakkaalle? Minkälainen kumppani?

Aviopuolisenakin meillä on hyvä kysymys. Kyllähän se niin kuin näin miehenä, niin vaimo on minun apuna koko ajan, pyykit pesee ja ruoat laittaa ja siivoaa, ja vaikka mitä apua, mutta käännä toisinpäin, minkälainen apu minä olen hänelle? Niin kyllä sitten. Toivottavasti panee muitakin isiä sitten liikkeelle pyykinpesukoneen ääreen, johonkin muun koneen ääreen, ja viikkaamaan ja pesemään pyykkiä tai muuten osallistumaan siihen kotiin yhteiseen asian eteen.

Kun riitoja tulee, ja niistä puhutaan, niin voi kun on tärkeää, että niistä puhutaan oikeilla sanoilla, oikeilla tuntemisilla.

Kysytään: Saanko minä saarnata sinun syntisi anteeksi? Tai pyydä itse, annatko minulle taas omaa huonoutani anteeksi ja syntisyyttä. Ja sitten toinen saarnaa Jeesuksen nimessä ja veressä: Kaikki synnit anteeksi. Mikä suurempi lahja voi avioliitossa olla, kun joka päivä voi pysähtyä rakkaan vierelle, että vieläkö annat anteeksi ja evankeliumi saa meitä hoitaa. Evankeliumi on niin valtava voima.

Se on meille jokaiselle evankeliumi, niin valtava voima, kun sitä käytetään, niin se poistaa aina syntiä tunnolta. Ja kun synnin poistaa, muistatko oli Raamatun lohko jäässä, kun opettaja kertoi vallan valtakunnan muurista, jossa on elävistä kivistä muurattu, kivistä muurattu rakennus. Ja sitten siellä välissä on rakkauden muurilaastilla muurattu niitä kiviä toisiinsa. Mutta kun synti vaikuttaa, niin se rupeaa näihin kivien ympärillä tekemään semmoista klappia, semmoista väljyyttä, rupeaa irtoamaan ne kivet. Synti tekee tän, se ei kestä, mätää paisetta!

Mutta sitten kun evankeliumissa hoitaa, niin se rakkauden muurilaastilla taas muurataan kiinni siihen. Aivan kuin mittaa jos ei ole ollutkaan. Ja anteeksi antaminen ja uskominen on sitä, että ne on taivaassakin anteeksi annettu ja synnit siirtyvät niin kauas kuin itä on lännestä. Sitä mittaa voitte lähteä etsimään molemmilta suunnilta. Se on muuten kaukana.

Syntiä ei enää selkeästi muisteta. Miltä se tuntuu, tämmöinenkin voi käydä, kun näin oli, että kaksois yhdessä, mutta rupeaa tuntumaan, että kun minulla on se minun sydän ja toisella on kuitenkin omat sydämet, se rupeaa repeilemään. Oisko se kuitenkin niin, että paras, että me hetken tässä pidetään taukoa. Voiko näin olla, varsinkin nuoressa iässä saattaa olla, tuntuu, että ne haluaa seurustella ja seurustelevatkin. Ja saattaako niitä jututtaa ne sanat, kyllä tietenkin me avioliittoa varten seurustellaan, mutta silti sitä huomaa jossain vaiheessa, ollaanko valmiita kuitenkin perhe-elämään ja avioliittoon.

Kaipaako kuitenkin sitä aikaa, että ollaan nuorena joku aika. Silloin on vaan hyvä, että yhdessä sovitaan ja yhdessä evankeliumin siunaamina todetaan toinen toiselle, että jos Jumala on nähnyt tarpeeksi, että meidän polku me yhteen vielä liittää, niin Jumala ne liittää. Miksi siis seurustellaan? No, avioliittoa varten! Niin!

Ja miksi muuten? No kun mä olen rakastunut, niin! Sydän palaa jollekin. Tämä rakkauden tunnehan on niin ihan käsittämätön tunne, kun täällä vuodelta ei kukaan muu ole semmoinen kuin minä olen ollut, että minä olen itse kriittinen itselleni, kuka minusta tämmöistä välittää ja haluaisi tykätä minusta kun minä olen tämmöinen. Mutta sitten huomaa, että jollekin minä olenkin maailman tärkein ihminen.

Ai se hyväksyy minua tämmöisenä kuin minä olen. Toinen ihmettelee, että miten voi ollakin että rupeaa minusta tykkäämään ja sekin on niin ihana ja kaunis ja sievä ja vaikka mitä. Niin, se onkin valtava ihana tunne, että huomaa, että joku minut hyväksyy tämmöisenä kuin minä olen. Ihmisillä on kaipuuta tulla hyväksytyksi semmoisena kuin tuo on. Sijunin laulussa.

Eikö sillä jossakin sanotaan näitä, Anna sä Herra nyt siunaus taivaan. Siellä jotenkin sanotaan näin toisessa jakeessa, että Herralta neuvoa johtoa haimme, kun kodin onnea kaipasimme. Kun kodin onnea kaipasimme. Ehkä se liittyy siihen nuoresta nuoruuteen varttumiseen. Kaipaus on kodin onneen.

Kuinka kauan on hyvä seurustella? Kyllä Jumala antaa sen ajan, mikä tarvii antaa. Mutta minun neuvoni on, että jotenkin semmoinen ymmärrys on, että sen verran on riitoja tullut ja niistä on saatu sovittua oikealla tavalla.

Sitten on semmoinen hyvä vaihe, että luottaa Taivaan Isän johdatukseen. Opinnot juuri alkoivat molemmilla ja työpaikasta ei ole tietoakaan.

Minua puhuttelee mahdottomasti niitä nuoria pareja, kun voin sanoa, että aina silloin tällöin olla häissä ja tietää, että ne opiskelevat ja toin on häissä opiskelu ja niin ne menevät naimisiin. Näin minun ikäisinä tuntui jopa mahdottomalta, että mitenhän ne oikein tulevat toimeen, mutta ne luottavat nekin, että Taivaan Isä järjestää heidän elämänsä ja toimeentulonsa ja leipänsä. Ja niin, Taivaan Isä järjestää.

Sen takia ei kyllä kannata opiskeluja töiden takia ainaisikaan siirtää avioitumista. Onko se kysymys Jumalaan luottamisesta tai johonkin omiin taitoihin tai järjen luottamiseen?

Lapellisesti me Jumalan lapset saamme luottaa Taivaan Isän johdatukseen. Seurustelussa on kaiken kaikkiaan äärettömän onnellista aikaa, ja niitä, jotka eivät seurustele muuta kuin unelmoivat, niin karskimmatkin pojat tai miehet ja lempeimmät tyttäret. Niin ne vaan tekevät. Onnellinen avioliitto.

Kaikkihan tähtää siis avioliittoon. Jotta avioliitto olisi onnellinen ja turvallinen, niin kyllä sille on tärkeää, että on löydetty ne yhteiset arvot.

Niin kuin tässä Ruutin kirjasta tuossa sanon, mä luen vähän pidemmästä Ruutin kirjasta: "Älä pakota minua eroamaan sinusta tai lähtemään luotasi. Minne sinä menet? Sinä minäkin menen ne? Ja minne sinä jäät, sinne minäkin jäänen. Sinun kansasi on minun kanssani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.

Missä minä, sinä kuolet. Siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta. Minne sinä menet, sinne minäkin menen. Minne sinä jäät, sinne minäkin jään."

Avioliitto on semmoinen, jossa mies liittyy vaimoon ja he ovat yhtä. Avioliiton matematiikka: yksi plus yksi ei ole kaksi vaan selkeästi yksi. Se tarkoittaa oikeasti yhteistä elämää, yhteistä taloutta, yhteiset murheet, yhteiset ilot, yhteiset kivut, ahdistukset, yhteiset itkut, yhteiset naurut, sitä se on.

Jotta avioliitto on onnellista, siellä pitää olla täydellinen luottamus toiseen. Täydellinen luottamus.

Onko mitään salattavaa avioliitossa? Onko mahdollista, että ruvetaan salaamaan jotakin avioliitossa? Ei saa olla. Avioliitossa pitää kaikki olla avointa. Seurusteluaikana on hyvä oppia tähän, ei ole salattavaa.

Eikö ihanakin saa purkaa, mulla ei tarvitse salata mitään tulevalle rakkaalle, niin. Kaikkia saa sanoa, miltä tuntee ja ajattelee. Yhtä aikaa tämä, että oot avoin etkä salaa mitään, laittaa meitä myös tutkiskelemaan hommaa matkaa ja tietä? Miten kilvoittelet? Muistaakseni sen katella, että löysin yhden Raamatun paikan.

Enpä mä sitä nyt löytänyt, mutta se rauhoittava paikka rohkaisee siihen, että me tutkiskelemme omaa sydäntä, että onko me semmoinen ja onko minun kilvoitukseni semmoinen, että minulla ei tule salattavaa. Koska sen me tiedämme jokainen, että synti aiheuttaa ihmisessä salailua ja orjamieltä.

Te tiedätte jokainen, kun synti tekee työtä meissä ja vaikuttaa meihin, meillä tulee tarve suojella, että joku ei tiedä mitä minä teen. Jos tätä on, niin se vie erilleen. Sen takia kannattaa kilvoitella synnin pois paniona ja tunnustaa rakkaalle niissäkin, missä on käynyt heikoksi, ja uskoa ne evankeliumin suloisen sanoman.

Avioliittoon kuuluu toinen toisensa kunnioittaminen ja kunnioittamisessa kilpailemiseen. Eräässä puhujan kokouksessa siinä on sanottu, että tämä kilpailu on semmoinen, että tässä kilpailussa sallitaan varaslähtöjä. Siis varaslähtö lähtee jo palvelemaan ja kunnioittamaan rakastettua. Minusta se oli hyvä ajatus. Näin kannattaa olla ja näin pitää olla.

Avioliitto ja rakkauteen ei liity semmoiset ajattelut kuin valta, mutta määrääminen, vaatiminen, ei pelkoja eikä hysteriaa. Jos näistäkin vähän tuntuu olevan, niin kannattaa puhua. Niinku huomaatte, mä oon vähän huono kirjoittamaan, mutta tälleen vapaasti muistaen.

Mennään ihan kohta lopussa. Tunnen itse syntisyyttä ja huonoutta tämänkin aiheen äärellä.

Haluan kysyä, että saanko minä uskoa kaikki sen nyt anteeksi. Aloita minulla on uskoa! Täälläkin saa jokainen sanan kuulija täällä, ja jos on lankoinkin päässä, niin sielläkin saa uskoa kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä ihan kaikki synnit anteeksi. Kaikki ne salaisimmatkin synnit ja häpeällisimmätkin synnit saa uskoa anteeksi.

Kun Jumala tällä evankeliumilla meitä hoitaa ja virvoittaa, niin meillä on hyvä olla. Minun onneni on olla lähellä Jumalaa. Sitten keskustellaan. Olen laittanut muutamia kuvia tuohon ja vähän keskusteluvirikkeeksi aiheita, että milloin seurustelu, miksi, mitä varten, kenen kanssa, mille arvolle perustan perheeni, ajallisen elämän suurin lahja, aviopuoliso.