Seurapuhe Kuopion RY:llä 21.04.2019 17.00

Armo olkoon teille ja rauha meidän isältämme ja vapahtajaltamme Herralta Jeesukselta Kristukselta. Me tuossa edellä lauloimme Gustav Skinnerin virren sanoin. Kirkasta, oi Kristus, meille ristin uhri Kolkatan, josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä.

Kun me nyt jatkamme näitä pääsiäispäivän seuroja, meidän rukouksemme on, että Kristuksen kasvojen kirkkaus saisi edelleen vaistaa tunnon valkeudeksi meidän sydämiimme. Tämän seuraapuheen johdannoksi luen tämän päivän epistolatekstin tältä ensimmäisestä korintolaiskirjeestä, sen 15. luvun alusta, 11. jaetta Jeesuksen nimeen.

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni. Ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena, kuin minä sen julistin. Muuten olette turhaan tulleet uskoviksi.

Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa. Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu. Hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu. Ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelle toista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidelle sadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois.

Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt. Olenhan apostoleista vähäisin, enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen. Eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä. En tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.

Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin. Ja näin te myös olette uskoneet. Aamen.

Pääsiäisen iljaisen viikon ja pitkän perjantain murhe pääsiäisaamuna on muuttunut iloksi. Kristus on ylösnoussut. Voittanut kuoleman, synnin ja kadotuksen vallan. Tuo ylösnousemuksen ihme, ylösnousemuksen sanoma, vahvisti sen ja vahvistaa tänäkin päivänä, että Jeesus oli ja on Jumalan poika.

Tämä epistolan teksti oli Paavalin kirje Korintin seurakunnalle. Tuolle seurakunnalle, joka oli monien ristiriitojen repimä seurakunta. Tuolla seurakunnassa oli käynyt niin, Paavalihan oli siellä lähetysmatkalla aiemmin ollut. Nyt tuolla seurakunnassa oli käynyt niin, että siellä oli muun muassa niin käynyt, että ihmiset olivat lähteneet opettajia seuraamaan.

Täällä kerrotaan edellä niin tässä Paavalin kirjeessä, että kuinka yksi sanoo näin, että hän on Paavalin puolella, toinen Apollon puolella. Mutta Paavali opettaa ja kirjoittaa noille Korinton Jumalan lapsille, että täällä Jumalan valtakunnassa me olemme tätä työtä tekemässä, tuota evankeliumin työtä tekemässä, niin me olemme silloin kylvömiehiä, kun me siellä kotona, vaikkapa lapsille opetamme, kerromme hyvästä Jumalasta, kerromme siitä, kuinka saa uskoa synnit anteeksi.

Tai kun me järjestämme seuroja ja julistamme Jumalan valtakunnan hyvää sanomaa, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle, niin tämä tehtävä on meille annettu tehtävä. Me olemme kylväjiä. Tässä Paavali noille Korinton ihmisille kirjoittaa, että minä istutin, Apollon kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelia, vaan kaikki on Jumalan kädessä. Hän suo kasvun.

Tämän ylösnousemususkon keskeinen asia on evankeliumin saarna, joka rohkaisee meitä ja suuntaa meidän katseemme ikuisuuteen tämän ajan toiselle puolelle. Niin kuin veljen kautta me edellä kuulimme enkelin viestistä. Enkelit olivat tuon ilosanoman viestin viejiä. Siellä jouluyönä teille on syntynyt vapahtaja. Ja siellä kalliohaudalla ei tarvitse pelätä. Hän ei ole täällä, hän on ylösnoussut.

Sama viesti meillä on pääsiäisenä kuin joulunakin. Tässä Paavali kirjoittaa, että noille korinton ihmisille hän muistuttaa heitä siitä, mikä oli se viesti, mikä oli pääsiäisen sanoma. Hän kirjoittaa, että veljet, minä palautan mieleen sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni. Sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena, kun minä sen julistin. Muuten olette turhaan tulleet uskovaisiksi.

Paavali muistutti noita korintin uskovaisia evankeliumista. Tuo evankeliumi, minkä nuo korintin uskovaiset olivat saaneet ottaa vastaan, oli sitä samaa evankeliumia, mitä Jumalan valtakunnasta julistetaan tänäkin päivänä. Evankeliumi on julistusta, Kristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Kristuksesta. Se on sanoma siitä, miten Jumala pelastaa syntisen ihmisen.

Paavali muistuttaa, että kun hän oli siellä korintin Jumalan lasten luona, hän julisti tuota evankeliumia. Paavali itse roomalaiskirjeessä tuosta evankeliumista kirjoittaa ja kertoo, että mikä se evankeliumi on. Hän kirjoittaa, että julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa kautta etukäteen luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen pojastaan.

Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen. Pyhyyden hengen puolelta hän oli Jumalan poika, jolla on valta ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme.

Tuo evankeliumi on siis sanoma Jeesuksesta. Se ilosanoma, mikä siellä jouluyönä niille kedon paimenillekin ilmoitettiin, että teille on syntynyt vapahtaja, joka on Kristus Herra. Ja tuo vapahtaja tuli vapahtamaan meidät tuon ajan ihmiset ja meidät tämän ajan ihmiset synnin, kuoleman ja kadotuksen alta.

Paavali tuosta evankeliumista kirjoittaa siellä roomalaiskirjeessä myös, että hän sanoo siitä, että hän ei häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima kaikille sen uskoville autuudeksi. Siinä on Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu, uskosta vanhurskas elää.

Tuo evankeliumi, sitä ei tarvitse meidän hävetä. Teidän rakkaat nuoretkin siellä kouluelämän keskellä ja siellä paikalla, missä te olette, meidän ei tarvitse sitä hävetä, että me olemme Jumalan lapsia. Me olemme tuon evankeliumin osallisuudessa saaneet uskoa kaikki meidän syntimme anteeksi.

Tuona aikanakin tuota evankeliumia monet pitivät aivan hulluutena. Täällä Paavali siitäkin kirjoittaa, kuinka tuo ristin saarna on hulluus ihmisille. Paavali tässä kertoo, että me julistamme ristiin naulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena ja muiden mielestä se on hulluutta.

Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen pyhäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.

Tämä uskon salaisuus se on niin yksinkertaista, että Raamattu sanoo siitä, että se on tarkoitettu lapsen mielisille. Se on tarkoitettu siellä Jeesuskin sanoi, että kääntykää ja tulkaa lasten kaltaisiksi, muuten teillä ei ole sijaa taivasten valtakunnassa.

Me ihmiset monesti haluaisimme ikään kuin järjellä yrittää näitä uskon asioita ymmärtää, mutta Jeesus asetti pienen lapsen uskon esikuvaaksi. Ja kun me mietimme, millainen se pieni lapsi on, niin eikö ole näin, että tuo pieni lapsi luottaa isään ja äitiin. Se ei tule toimeen ilman isää ja äitiä.

Aivan samalla tavalla me saamme luottaa taivaalliseen isään ja seurakuntaäidin hoitoon, aivan pienen lapsen tavoin. Niin tuolla Korintissa kuin tämänkin ajan ihmiset mielellään tätä Jumalan valtakunnan opetusta muuttaisivat. Muuttaisivat sillä tavalla, että se sopisi ikään kuin omaan elämään paremmin.

Mutta siitä Raamattu meitä opettaa, että jokainen, joka harhailee ja ei pysy tuossa Kristuksen opissa, niin sillä ei ole Jumalaa. Mutta joka pysyy tuossa Kristuksen opissa, hänellä on isä ja poika. Niin tärkeästä asiasta on kysymys.

Siksi Paavali tuota Korintin seurakuntaa tässä muistuttaa, että tuon evankeliumin avulla te pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena, kuin minä sen julistin. Muuten olette turhaan tulleet uskoviksi.

Paavali sitten tässä kertoo, että ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa. Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu. Hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu.

Paavali vetosi ja muistutti noita Korintin Jumalan lapsia Jumalan sanasta ja sen sanan lupauksista. Kuinka nuo lupaukset, mitkä siellä olivat profeetat jo kauan ennen antaneet, Herran lupaukset olivat toteutuneet. Jesajan profeetta oli silloin satoja vuosia sitten ennustanut pääsiäisen ajana tapahtumat. Ja nuo tapahtumat, kuinka Kristus oli kärsinyt ja kuollut ja ylösnoussut, ne olivat silloin pääsiäisenä toteutuneet.

Kaikki Raamatun lupaukset toteutuvat. Siellä Vanhassa testamentissa oli lupaus tuosta vapahtajasta ja lunastajasta. Ne lupaukset ovat toteutuneet. Ja vielä viimeisetkin lupaukset tulevat toteutumaan.

Kun täällä Raamatussa luvataan vielä se, että kerran tuo vapahtaja tulee tänne maan päälle toisen kerran. Ei enää niin kuin silloin jouluyönä sinne seimeen, vaan hän tulee tänne noutamaan omiaan. Hän tulee silloin hakemaan omat ja siihen juhlaan, joka alkaa taivaassa.

Tämä ylösnousemususko, siitä Paavali halusi muistuttaa noita korintolaisia ja meitä myös tämän ajan ihmisiä. Raamatun mukaan uskovaiset ihmiset ovat osallisia ensimmäisestä ylösnousemuksesta, tuosta Kristuksen ylösnousemuksesta, kun saavat uskoa, synnit anteeksi ja siirtyä tuomion ja kuoleman alta elämään ja armon alle.

Jeesus vastasi juutalaisille: totisesti, totisesti, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.

Ja muistuttaa siitä, että totisesti, totisesti tulee aika, ja se on jo nyt, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää. Tuo Jeesus Kristus on elämän lähde.

Näin me saamme tänäkin päivänä uskoa, että tuo elämän lähde, Jeesus Kristus, on evankeliumin kautta täällä meidän keskellämme. Me saamme olla osallisia tuosta ensimmäisestä ylösnousemuksesta.

Ja niin kuin Raamattu siitä sanoo, että tuolla toisella kuolemalla, ajallisella kuolemalla ei ole sen ylitse valtaa. Täällä Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa, että isä on myös antanut hänelle tuomiovallan, koska hän on ihmisen poika.

Älkää ihmetelkö tätä. Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.

Hän muistuttaa meitä siitä ylösnousemuksesta, joka kerran tulee olemaan tämän ajan päätteeksi, sekä vanhurskaitten että vääräin. Tuosta ylösnousemuksesta, joka on ilon päivä uskoville, jotka silloin pääsevät sinne karitsan häihin.

Tuosta lauletaan, että kerran pasuuna kutsua soittaa, silloin minäkin nähdä sen saan, että heikolla uskolla voittaa ja siirtyä kunniaan saa.

Tänäkin päivänä vielä julistetaan tuota elävää evankeliumia. Jos siellä tämän sanan kuulossa joku ihminen, joko täällä Rauhan yhdistyksellä tai ehkä siellä internetin äärellä on, vielä Pyhä Henki kutsuu evankeliumin kautta ihmisiä Jumalan valtakuntaan.

Kun sinä kuulet tämän kutsun, niin ole ahkera ja tee varaus, niin silloin sinä pääset tähän iloitsemaan tähän valtakuntaan, tähän Jumalan lasten valtakuntaan. Vielä tänäkin päivänä Jeesus löytyy omiensa luota Jumalan valtakunnasta.

Sitten tässä kerrotaan, että kuinka Jeesus ylösnoustuaan ilmestyi omille opetuslapsilleen. Tässä sanotaan, hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelle toista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidelle sadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois.

Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Nuo ihmiset saivat olla tuon ylösnousseen todistajia. He saivat nähdä ylösnousseen Jeesuksen. Jeesus ilmestyi omilleen. Ei enää ilmestynyt siellä muille ihmisille.

Jeesus oli siellä eläessään kulkenut kylästä kylään ja kaupungista kaupunkiin ja tehnyt ihmetekoja ja parantanut sairaita ja opettanut ihmisiä. Jeesus oli opettanut ja sanonut, että nyt on Jumalan valtakunta lähestynyt. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.

Mutta tuota evankeliumia Jeesus ei vienyt mukanaan, vaan hän sen omillensa antoi ja tuo evankeliumi on uskosta uskoon sydämestä sydämeen kulkenut tähänkin päivään saakka. Sen tähden me tänäkin päivänä tuota evankeliumia julistetaan.

Tänäkin päivänä vielä tuo pääsiäisaamun ihme on totta. Tämä ihminen saa uskoa tuon ilosanoman omalle sydämelleen ja saa siirtyä kuoleman ja tuomion alta elämään ja armon alle.

Tässä kerrotaan, kuinka Jeesus ilmestyi niin kuin me edellä veljen kautta kuulimme siellä näille naisille ja sitten Jeesus ilmestyi niille Emmauksen tien kulkijoille, jotka murhemielin kulkivat, ja sitten viimein Jeesus ilmestyi myös niille yhdelletoista opetuslapselle, jotka olivat siellä suljettujen ovien takana.

Siellä Jeesus antoi noille opetuslapsille tehtävän, saman tehtävän, mikä on meilläkin tämän ajan ihmisillä, tämän ajan Jumalan lapsilla. Jeesus sanoi noille opetuslapsille, että menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Tuota tehtävää vielä tänä päivänä tehdään, julistetaan tuota aivan samaa ilosanomaa, mikä kaikui siellä jouluyössä, tuota samaa ilosanomaa, mikä siellä pääsiäisaamuna kuului. Sama sanoma vielä tänäkin päivänä me julistamme.

Sitten Paavali vielä kertoo tässä, että viimeksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosesta syntynyt. Olenhan apostoleista vähäisin enkä ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.

Mutta Paavali sanoo, että Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.

Me muistamme tuon Paavalin, emme käy sitä nyt tässä tarkemmin muistelemaan, mutta me muistamme sen, kun Paavali vielä Saulina oli, kuinka hän siellä Jumalan lapsia vainosi ja kuinka tuo Paavali sitten siellä Damaskon tiellä, kuinka hänet siellä pysäytettiin ja hän sokaistui siellä. Hän sai kuulla Jeesuksen äänen, että kuinka sinä minua vainoat.

Tuo Sauli otettiin kiinni ja me muistamme, kuinka siellä Ananias hänelle saarnasi evankeliumin ja suomukset tippuivat hänen silmistään ja tuo Paavalikin pääsi omistamaan tuota ilosanomaa.

Tässä Paavali korintolaisille kirjoittelee, kirjoittaa, että kuinka hän on niin kuin keskosesta syntynyt. Paavali ei ollut opetuslapsi, vaan hän sai parannuksen armon myöhemmin.

Paavali kirjoittaa siitä, kuinka tämä Jumalan sana täällä Timoteos-kirjassa hän kirjoittaa, kuinka tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen. Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.

Mutta sitten Paavali kertoo, että minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vasta esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän.

Ja Paavali sanoo, että näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet. Näin tänäkin päivänä aivan samalla tavalla tuota ylösnousemususkoa julistetaan, aivan samaa armoa, aivan samaa uskoa, samaa evankeliumia ja samaa ilosanomaa julistetaan tänäkin päivänä.

Tuo pääsiäisaamun ilo voi kokea, kun saa uskoa synnin aiheuttaman murheen anteeksi, saa evankeliumista lohdutuksen. Tuo evankeliumin lohdutus se on täällä meidän keskellämme tälläkin hetkellä, rakas sanankuulija, veljeni ja sisareni.

Saat uskoa kaikki epäilykset, kiusaukset ja murheet anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Saat olla turvattuna ja siunattuna.

Me saamme tuon ylösnousemususkoon uskoa aivan samalla tavalla kuin se Aasap siellä psalmeissa kerrotaan. Aasapista kuinka Aasap oli suurien epäilysten alla. Minä olen tuota Aasapia monesti ajatellut, kuinka Aasap oli epäilysten alla ja Aasap meni Jumalan sanan äärelle.

Ja kun Aasap oli Jumalan sanan äärellä, niin hän siellä sai kokea sen, kuinka Jumala on hyvä. Aasap kertoo siellä psalmissa, että sinä johdatat minua tahtosi mukaan ja viimein sinä nostat minut kunniaan taivaassa. Minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä, vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy.

Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti. Sinuakin, rakas sanankuulija, Jumala johtaa tahtonsa mukaan. Sinä saat turvallisesti rukoilla niin kuin sinä Isä meidän -rukouksessa rukoillaan, että tapahtukoon isä sinun tahtosi.

Nimittäin, jos sinun elämässäsi tapahtuu Jumalan tahto, niin sinä säilyt uskomassa ja pääset kerran taivaaseen. Kun me saamme tuon evankeliumin uskoa, niin me saamme hyvän omantunnon, saamme kaikkien syntien anteeksiantamuksen ja saamme toivon iankaikkisesta elämästä kerran taivaassa.

Tälläkin hetkellä saa iloita tuosta ylösnousemuksen riemusta, saa olla iankaikkisen elämän toivossa ja uskoa kaikki epäilykset, kiusaukset ja murheet anteeksi. Ja sinä, rakas ystävä, joka koet, että sinun sydämesi kaipaa tätä evankeliumin lohdutusta, mutta et ehkä jaksa pyytää evankeliumia, niin saat pyytämättäkin uskoa sinne omalle paikallesi kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Saat olla turvattuna ja siunattuna tuon evankeliumin osallisuuteen. Tahdon minäkin jäädä kysyen, saanko uskoa omat syntini ja epäilykseni anteeksi. Näin minä tahdon jäädä uskomaan yhdessä teidän kanssanne.

Ja me näin Jumalan ja hänen armossaan siunattuun haltuun Jeesuksen nimeen. Aamen.

Käymme vielä loppurukoukseen.

Rakas taivaan Isä, me tahdomme kiittää siitä, että olemme saaneet sinun pyhän sanasi äärelle yhdelle koolle kokoontua. Me isää pyydämme, että sinä olisit siunaamassa heikkoudessa kylvetyn sanasi.

Me isää tahdomme kiittää pääsiäisaamun ilosta, tahdomme kiittää kaikkien syntien anteeksiantamuksesta, tahdomme kiittää iankaikkisen elämän toivosta.

Rakas taivaallinen Isä, tahdomme kiittää sinun valtakunnastasi ja siitä hoidosta, mitä me sinun valtakunnastasi saamme. Me tahdomme isää vielä rukoilla ja pyytää, että sinä johtaisit viimeisenkin valitun tänne sinun valtakuntaasi.

Sinä antaisit armoa, auringon paistaa meidän kylmiin sydämiimme, että me jaksaisimme uskoa. Rakas taivaan Isä, näitä me sinulta pyytelimme ja sanomme vielä: Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.