Helluntaiseurat/Seurapuhe Tampereen RY:llä 09.06.2019 18.01

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Näihin helluntaiseuroihin kokoontuneena käymme aluksi yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen.

Rakas Taivaan Isä, me haluamme tänä päivänä kiittää sinua siitä varjeluksesta, jota sinä olet meille itse kullekin tähän päivään asti suonut. Me kiitämme ennen kaikkea siitä, että sinä olet tänäänkin johdattanut meidän askeleemme tänne sinun hukkumattoman sanasi äärelle. Me kiitämme sinua siitä, että sinä olet antanut ainoan poikasi kuolla meidän syntiemme tähden ja olet avannut voitollisella pääsiäisen aamun ylösnousemisella meille tien taivaaseen.

Me haluamme kiittää sinua tästä valtakunnastasi, jonka sinä olet tänne maan päälle laskenut ja jossa sinä haluat olla meitä lapsinasi vielä tänäkin päivänä hoitamassa. Kiitämme siitä, että täältä sinun valtakunnastasi kuuluu myöskin vielä tänä päivänä kutsu niille, jotka ovat armosta osattomia, jotka kuitenkin sinun poikasi on kalliilla verellään kaikki lunastanut taivasta varten. Me haluamme kiittää sinua kaikesta kauniista ajallisesta, mitä sinä olet luonut meidän tarpeiksemme. Tästä kauniista isänmaasta, sen luonnosta, ystävistämme, perheistämme, työtovereista, kaikista niistä hyvistä armolahjoista, joita sinä haluat meille olla jakamassa ilman meidän omaa ansiotamme. Tänäkin iltana me pyydämme, että sinun tahtosi saisi tapahtua.

Sinä tiedät meidän tarpeemme! Olet sinä ruokkimassa meitä sanallasi, niin että meidän heikko uskomme vahvistuisi ja me saisimme täällä rakentua yhteisessä uskossa ja rakkaudessa, ja että tämä sinun sanasi saisi olla vielä kaikumassa kutsuvana niille, joita tämä sinun sanasi satuttaa ja jotka haluavat kuulla synninväestön evankeliumia täältä valtakunnastasi saarnattuna. Anna meille siksi tänäkin iltana kuuleva korva ja käkevä sydän, kun me käymme sinun sanasi tutkimaan, niin että jokainen meistä saisi kuulla juuri itselleen puhuttuna näitä sinun rakkauden sanojasi. Näitä me pyydämme Poikasi Jeesuksen nimeen. Aamen.

Ennen kuin käymme tähän tämän päivän tekstiin ja tänne Jumalan sanan tutkimiseen, niin haluan tuoda teille kaikille terveisiä tuolta Lahden Siionista. Sillä Lahden Siionissa teitä tamperelaisia muistetaan. Siihen on monia syitä. Muun muassa yksi syy paljastuu aina, kun astuu tuolta pääovesta tänne Tampereen rauhanyhdistykselle, asia, josta muun muassa tuossa matkalla oli puhetta, kun minulla oli pari tyttären tytärtä kyydissä ja he kysyivät, että minkälainen on Tampereen rauhanyhdistys? Minä sanoin, että se on tutun näköinen.

Että kun tullaan Lahden rauhanyhdistykselle, niin näkymä on hyvin samanlainen kuin tullaan Tampereen rauhanyhdistykselle sisälle. Ja tämä johtuu siitä, että meillä on sama suunnittelija ollut tekemässä sitä Lahden rauhanyhdistyksen taloa ja tätä Tampereen taloa. Tänne on hyvin kodikasta tulla. Ja toki tänne on aina mukava tulla, koska tuntee, että me tosiaan saamme samassa rakkaudesta olla tekemässä tätä Jumalan valtakunnan työtä, ja kun sieltä Lahdestakin meitä puhujia lähetetään, niin kyllä ne sielläkin muistavat rukoilla, että se Taivaan Isä voisi olla ruokkimassa lapsiansa juuri sillä elävällä evankeliumilla, jota meidän sielumme tarvitsee.

Meillähän on nyt kirkkovuodessa helluntai, ja tämä on tänä vuonna vähän erikoista, kun meillä on jo aivan täysi kesä. Ja helluntai on täällä kesäkuun puolella. Sillehän emme voi mitään, että se pääsiäinen on päätetty sijoittaa sinne ihan tiettyyn paikkaan, kuunkierron mukaan, kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeiseksi sunnuntaiksi. Ja tänä keväänä se sattui olemaan siellä niin myöhään, että se oli siellä huhtikuun lopulla. Ja siitä nyt on kulunut viisikymmentä vuorokautta. Ja näin me saamme viettää helluntaita tämmöisenä hyvin heleänä, lämpimänä kesäpäivänä.

Minä ajattelin lukea täältä tälle päivälle merkityn tekstin apostolien teoista, jossa kerrotaan siitä ensimmäisestä uuden liiton helluntaista siellä Jerusalemissa. Tämä on apostolien tekojen toisessa luvussa, ja luen täältä kolmetoista ensimmäistä jaetta.

Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulen puuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle.

He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä henki antoi heille puhuttavaksi. Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä. Ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään.

He kysyivät ihmeissään: Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä!

Meitä on täällä partilaisia, medialaisia ja elamilaisia. Meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta. Frygiasta, panfyliasta, Egyptistä ja Libyasta, Kyrenien seudulta meitä on tullut Roomasta. Toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoon kääntyneitä. Meitä on kreeetalaisia ja arabialaisia, ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.

He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toisiltaan, mitä tämä oikein on? Mutta jotkut pilkkasivat: He ovat juovuksissa makeaa viiniä täynnä. Aamen.

Täällä apostolien tekojen luvuissa kerrotaan siitä, miten tämä Jeesuksen jättämä lähetyskäsky alkoi toteutua. Me varmasti monet muistamme, ja nyt tuossa vielä pääsiäisen aikoihin ja sen jälkeen te lapsetkin olette olleet vielä pyhäkoulussa, ja teillä on ollut siellä kerrottu, miten Jeesus kärsi siellä Golgatalla ristillä ja miten se Jeesus kuoli. Hautaattiin. Pääsiäisaamuna hauta oli tyhjä, Jeesus oli noussut kuolleista.

Opetuslapset ja uskon sisaret löysivät tyhjän haudan, mutta heille myöskin sitten näytettiin sellaisia näkyjä, enkeli-ilmestyksiä, että hän on noussut ylös. Hän elää. Ja sitten myöhemmin vielä Jeesus ilmestyi monta kertaa niille omille opetuslapsilleen.

Muistatte varmasti, minkälaisen tehtävän Jeesus antoi omille opetuslapsilleen. Hän valmisteli jo ennen sitä kärsimistään omia opetuslapsia, että hän tulee kuolemaan, mutta hän voittaa kuoleman.

Ja hän sitten jo valmisteli sitä, että näillä opetuslapsilla on tehtävä viedä ilosanomaa, evankeliumia, kaikkialle maailmaan siitä, että nyt Jumala on uhrannut oman poikansa kaikkien ihmisten syntien edestä. Tällainen viesti käskettiin lähteä viemään.

Mutta aivan täällä apostolien tekojen alussa kerrotaan siitä tapahtumasta, kun Jeesus viimeisen kerran kohtasi nuo opetuslapset. He nousivat sellaiselle korkealle mäelle, ja opetuslasten nähden pilvi vei Jeesuksen mennessään. Mutta Jeesus antoi heille tehtävän, että menkää nyt odottamaan sitä hetkeä, jolloin te saatte Pyhän Hengen lohduttajan, joka neuvoo, mitä teidän tulee tehdä.

Eli Jeesus ennen lähtöään lohdutti niitä opetuslapsia, että minä en jätä teitä yksin! Ne opetuslapset varmasti tunsivat orpoutta, tunsivat pelkoa, kun Jeesus oli monta vuotta kulkenut heidän rinnallaan. Heillä oli turvallista olla.

Muistatte, miten ne jonkun kerran opetuslapset sanoivat, että kenen luo me voisimme mennä muualle, kun sinulla on ikuisen elämän sanat? Eli he tunsivat sen, että ne sanat, jotka Jeesus heille puhui, uskon kautta ne paljastuivat niin tärkeiksi, että ne ovat elämän sanat, jotka antavat iankaikkisen elämän.

Aivan niin kuin me täällä Jumalan valtakunnassa saamme Jumalan sanan ääressä kokea sen, että ne sanat, joita Jumala meille saarnauttaa täältä valtakunnastaan, kun kerrotaan, että sinä rakas kuulija, niin saat joka hetki tälläkin hetkellä uskoa kaikki synnit anteeksi, Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Niin ne on elämän sanat! Ne on ihan kaikki se elämän sanat, joita me tarvitsemme. Tarvitsemme täällä ajassa, että me jaksamme uskoa siihen, että meidät on valmistettu iankaikkista elämää varten siellä taivaassa. Niin ne opetuslapset sitten odottivat sitä hetkeä.

Ja siitä helatorsta, Kristuksen taivaaseen astumisen päivästä, jota mekin vietämme nykyisin sen taivaaseen astumisen muistoksi, on nyt kulunut kymmenen päivää. Ja ne opetuslapset olivat siellä odottamassa Jerusalemissa, että milloinhan se tulee se lupauksen hetki, että se Jeesus lähettää ja Jumala lähettää meille sen puolustajan, Pyhän Hengen. Ja tuossa luetussa tekstissä te saitte kuulla, mitä siellä tapahtui. Tapahtui aivan silmin ja korvin aistittuna sellainen ihmeellinen asia. Tässä alussa kuulimme kerrottavan, että kun sitten koitti helluntaipäivä ja he olivat kaikki yhdellä koolla, yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat.

Ja he tekivät tulen lieskoja kuin kieliä, jotka jakautuivat, laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen pyhää Henkeä. Me monesti saatamme ajatella ja ihmetellä, kun täällä Jumalan sanasta puhutaan tästä, että tämä helluntai oli tällainen Pyhän Hengen vuodattamisen juhla, niin sitä ehkä ajattelee, että eikö niillä opetuslapsilla ollut Pyhää Henkeä ja eikö Vanhan testamentin ihmisillä ole Jumalan Henki ollut vaikuttamassa. Kyllä me saamme sen uskoa, että aina silloin, kun Jumala on toiminut ihmisen sydämessä ja Jumala on toiminut omassa seurakunnassaan, niin siellä on Jumala ollut puhumassa.

Silloin Jeesuksen aikaan se tapahtui Jeesuksen näkyvässä hahmossa. Hän tuli ihmiseksi. Mutta kun hän lähti pois opetuslastensa luota, niin hän kuitenkin lupasi, että ette se jää yksin. Minä lähetän Pyhän Hengen, Jumala kolmi-yhteisenä, Jumalana toimii siis luojana, lunastajana ja pyhittäjänä. Sen jälkeen, kun Jeesus meni sinne taivaaseen, niin hän ei ole näkyvällä hahmolla enää ollut tällä meidän keskellämme, mutta se Pyhä Henki tekee työtään jokaisessa uskovaisessa ihmisessä.

Ja Jumalan tahto oli, että silloin helluntaina, ensimmäisenä helluntaina, sen piti näkyä niin voimakkaasti, että siitä lähti todella viesti kaikille niille, jotka sen saivat kokea. Nämä todistajat kaksitoista, siellä oli ne yksitoista opetuslasta, jotka olivat olleet Jeesuksen seurassa ja sitten tämän pettäjä Juudaksen tilalle oli valittu myöskin yksi apostoli. Eli he olivat Jeesuksen todistajia. He saattoivat kertoa nähneensä Elämän Herran Jeesuksen työn ja kaikki ne ihmeet, joita Jumala antoi oman poikansa kautta tapahtua täällä. Ja nyt sitten näkyvällä tavalla Pyhä Henki laskeutui aivan tulenlieskoina näitten apostolien päälle niin, että ihmiset saattoivat ihmetellä, että mitä tämä on.

Ja tämäkään ei riittänyt, vaan jos te tarkasti kuuntelitte tuota tekstiä, niin siinähän oli yksi hyvin suuri ihme. Luetaanpa uudestaan täältä sekin vielä. Täällä kerrotaan, että he alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä henki antoi heille puhuttavaksi. Opetuslapset, he olivat semmoisia köyhiä kalastajia ja verkontekijöitä. Eivät he olleet mitään kielikouluja käyneet.

Eivät he olleet maailmalla reissanneet ja opiskelleet niitä kieliä, mitä siellä puhuttiin ympäristössä. Mutta kerrotaan täällä tällä tavalla, että Jumala antoi tapahtua tällaisen ihmeen.

Kun täällä kerrottiin, että ketä kaikkia siellä Jerusalemissa oli, niin jos me ottaisimme kartan esille, niin sinne Jerusalemiin oli tullut satojen, jopa ehkä tuhat kilometriä päässä enemmänkin ihmisiä. Eli se oli sellainen hyvin merkittävä paikka, jonne ihmiset usein kaukaakin tulivat. Siellä oli sieltä Pohjois-Afrikan puolelta, Syyriasta ja Egyptistäkin niin kuin mainittiin.

Ja Roomasta, Italiasta. Ja he kaikki kuulivat puhuttavan omaa kieltään. Meidän on aivan mahdoton yrittää selittää näitä Jumalan sanan ihmeitä. Emmehän me voi selittää sitäkään, että miten se Jeesus yhtäkkiä ruokki viidellä leivällä ja kahdella kalalla viisituhatta miestä ja heidän perheensä. Sehän on mahdotonta meidän ymmärtää tämmöisiä.

Mutta kun Jumalan Sanassa jotain sanotaan, niin se on totta. Jumala on totuus ja täällä Jumalan sanassa me saamme vain uskoa, että tällainenkin ihme on tapahtunut. Me voimme tietenkin kysyä, tapahtuuko tällaisia ihmeitä tänä päivänä? Joskus tuntuu siltä, että tämä helluntai-ihme tapahtuu uudelleen ja uudelleen. Nimittäin, kun me ajattelemme tätä Jumalan sanaa, niin mehän emme ymmärrä täältä Jumalan sanasta kovin paljon.

Me saatamme lukea Raamatun vaikka moneen kertaan ja me jotakin ymmärrämme. Mutta kun Jumala aukaisee ymmärrystä, ja esimerkiksi ihmisellä tulee sellainen hätä, että minä olen syntinen ihminen ja minun pitäisi löytää Jumalan valtakunta, jossa minulle saarnattaisiin nämä synnit anteeksi, niin se Jumala ohjaa ihmisen ajatuksia ja ohjaa myöskin varmasti Jumalan sanan saarnaa. Ohjaa meidän puhujienkin puheita. Aivan niin kuin täällä sanottiin, että he puhuivat niillä kielillä vain sitä, mitä Pyhä Henki antoi heille puhuttavan.

Niinhän me joudumme näitten saarnojen alla ennen saarnaa puhujina ja seurakuntana pyytämään, että aukaisen, sinä rakas Taivaan Isä, Pyhän Henkesi avulla, pyhän Henkesi kautta tätä Jumalan Sanaa, kun me emme ymmärrä.

Mutta kun se Pyhäinki aukaisee, niin ne kuulijat, niiden korvat ja sydän avautuu ja tässäkin tapahtui sillä tavalla, että kun siellä ensin ihmeteltiin, että mitä tämä oikein on? Miten tämä on mahdollista? Niin siellä jo jotkut epäilivät, että ovatko he juovuksissa? Mutta tuolla toisaalla vähän myöhemmin selitetään, että Pietari, joka oli aina se ensimmäinen opetuslapsi, se nopea Pietari, hän piti saarnan.

Pietari astui esiin ja koitti selittää niille kuulijoille, että nyt kuulkaa on semmoinen tilanne, että tässä on Jumalan suurista ihmeistä kysymys. Eivät nämä miehet voi olla aamun kolmannella tunnilla, aamuvarhaisella kahdeksalta, juovuksista, vaan Jumalan Henki vaikuttaa suuria tekoja.

Ja niin kuin täällä kerrotaan myöhemmin, kun kerrotaan tästä Pietarin saarnasta siellä helluntaina, että he ihmettelivät, että miten me kuulemme jokainen omalla kielellä kerrottavan Jumalan suurista teoista meidän keskellämme. Eli ne ihmiset, jotka oli kaukaa tulleet Jerusalemiin, heillä oli ehkä ollut hyvin monenlaisia ajatuksia, maallisia ajatuksia, olikohan ne kauppaa tekemässä siellä, niin yhtäkkiä heille tulikin tärkeä viesti siitä, että nyt puhutaan siitä, miten paljon Jumala on sinua, rakas kuulija, rakastanut.

Jumala on tehnyt suuria tekoja. Jumala on antanut oman poikansa tulla tämän kansan keskelle. Ja sitten Pietari puhui hyvin suoraan juutalaisille, että te annoitte tämän Jeesus Nasaretilaisen, jonka Jumala oli lähettänyt teille pelastajaksi. Te annoitte hänet naulita kuolemaan!

Ja niin sitten tapahtui sellainen ihme ensimmäisenä helluntaina, että se Jumalan Sana sattui ihmisten sydämeen.

Täällä saman luvun tuolla loppupuolella sanottiin, että he kuullessaan tämän Pietarin saarnan, he tunsivat piston sydämestään. Se on oikeastaan tärkeä asia, että Jumalan Sana saisi olla vaikuttamassa. Esimerkiksi seuroihin me Jumalan lapsina saamme tulla sillä rukouksella, että se Taivaan Isä puhuisi juuri minun, minulle ja minun asioistani. Minä saisin lohdutuksen murheeseen. Ja jos tänne tänäkin päivänä on tullut kuulemaan tai jos siellä internetin äärelläkin joku on kuulemassa, joka ajattelet, että minä en kuulu tuohon joukkoon.

Minä en ole niitä, joita sanotaan Jumalan lapsiksi. Niin silloinkin aina saisi tulla sillä rukouksella, että jos se on rakas Taivaan Isä sinun tahtosi, niin avaa minun sydämeni vastaanottamaan armoevankeliumi ja ilosanoma. Jumalan sanaa ei voi kukaan omasta tahdosta ottaa vastaan. Lutherkihan toteaa, että minä en voi omasta järjestäni enkä voimastani Jumalan lapseksi tulla, vaan se Jumala on suuressa rakudessaan vetänyt minua puoleensa. Me Jumalan valtakunnan sisällä olevat tiedämme sen, että se on Jumalan suurta rakkautta ja suuri ihme tänäkin päivänä, että me saamme olla Jumalan valtakunnan asukkaina.

Että se Taivaan Isä aukaisee meille niin tärkeäksi tämän asian, että aivan kuin joka päivä aamulla herätessä me ajattelisimme, mikä on se minun elämäni kallein asia. Rippikouluissa tänäkin kesänä sitä varmasti opetellaan. Osa teistä on jo ehkä ollut Hausjärvellä. Konfirmaatiossa lauantaina olette siellä ensimmäisen kerran menneet ehtoolliselle ja siellä rippikoulussa teille opetettiin. Elämäni kallein asia on Jeesuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen.

Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen. Ja Jumalan lapsena pysyminen koko meidän elämämme ajan. Että se ois se joka päivä kaikkein tärkein asia. Ja sitten tosiaankin, että se Taivaan Isä saisi tehdä epäuskoisen ihmisen ensinnä syntiseksi. Ei voi tehdä parannusta, jos ei ole synnintuntoa.

Ja se synnintunto tulee Jumalan Sanan kautta, kun Jumala osoittaa sanansa kautta, että me emme voi omilla teoillamme kelvata Jumalalle. Vaan, jos me haluamme taivaaseen, niin meidän täytyy tulla täysin syntisenä, ensinnä tänne Jumalan valtakuntaan, anomaan sitä armoevankeliumia ja silloin Jumalan lapset hyvin mielellään saarnaavat kaikki synnit Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi. Taivaallinen Isä saa tällä tavalla palvelijoittensa avulla pukea ihmiselle päälle vanhurskauden vaatteen, joka kelpaa sinne taivaan häihin. Ja nyt vielä helluntaina tapahtui sitten Jerusalemissa semmoinen ihme, että kolmetuhatta ihmistä sai parannuksen armon. Me haluamme Jumalan valtakunnassa sanoa näin, että he saivat parannuksen armon, löysivät Jumalan valtakunnan, koska kukaan ihminen ei itse tee parannusta, vaan Jumala vetää rakkaudessaan puoleensa.

Tuolla Jerusalemista tuli yhtäkkiä suuri seurakunta. Ja sieltä me voimme kuvitella, miten moneen suuntaan lähti viesti kulkemaan. Kun tässä lueteltiin niitä maakuntia, niin ajatelkaapa, miten kaukana sieltä Jerusalemista muutaman viikon kuluessa jo kerrottiin, että minä olen saanut syntini anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Siellä saarnattiin tällaista ihmeellistä evankeliumia. Siellä ne apostolit vielä kertoivat, että tätä viestiä pitää viedä kaikkialle maailmaan.

Sitä viestiä varmasti vietiin. Aivan niin kuin sitten vähän myöhemmin apostolien teossa kerrotaan Etiopian hoviherrasta, joka siellä erämaassa sai kuulla itselleen tämän synninpäästön, niin kerrotaan, että hän jatkoi iloista tietänsä ja vei varmasti sinne Etiopiaan asti sen evankeliumin. Ja kun tämä Jumalan valtakunnan työ ei ole meidän ihmisten varassa, vaan Jumala tosiaankin ohjaa sitä työtään. Hän vie niitten parannettujen ihmisten kautta. Niiden, jotka ovat omat syntinsä saaneet anteeksi.

Hän vie niitten ihmisten mukana sitä evankeliumia sitten kaikkialle. Tänä päivänä tuntuu ihmeelliseltä ajatella se, että se evankeliumi, joka silloin lähti leviämään, se kulki joka suuntaan, se kulki myös pohjoiseen päin, jossain vaiheessa Saksaan, Pohjoismaihin, Ruotsiin, Suomeen, tänne maan ääriin. Se ei ole ollut kenenkään meidän ihmisten suunnitelmallista työtä, vaan Jumala asuu seurakunnassaan, Jumala ohjaa työtään. Kohta on Suvi-seura siellä Muhoksella. Katsokaapa, kuinka paljon siellä lippuja liehuu siellä lippusaloissa.

Siellä on ollut yhdeksäntoista lippua kai viime vuonna ja se lippujen määrä voisi olla hieman suurempi. Se kertoo kuitenkin kaikista niistä maista, mihin Suomesta ja meidän sisarjärjestöistämme muun muassa Ruotsin ja Amerikan uskovaisten järjestöistä tehdään evankeliumin työtä säännöllisesti. Mutta se lippurivistö ei suinkaan kerro sitä, kuinka moni yksittäinen Jumalan lapsi saarnaa eri puolilla maailmaa omille työtovereilleen, opiskelukavereilleen tätä ilosanomaa, kun kysellään, että mikä on sinun elämäsi salaisuus ja tarkoitus, ja he kertovat, että minä olen saanut uskoa kaikki minun syntini anteeksi ja minulla on varmuus siitä, että minä pääsen kuoleman jälkeen iankaikkiseen elämään taivaaseen. Ja tämä tapahtuu tänä päivänä, tämä helluntain ihme kaikkialla maailmassa. Ja kun me Suomen Jumalan lapsikin teemme tuota lähetystyötä, teemme sitä hyvin eri puolille maailmaa.

Tälläkin hetkellä hyvin paljon tuonne Afrikkaan, Venäjälle, Pohjois-Amerikan kautta, Etelä-Amerikan alueelle, niin se evankeliumi menee sinne, minne Jumala ohjaa sen. Me emme voi tehdä sellaisia suunnitelmia, että me valloitamme koko maailman, vaan Jumalalla on omat ihmeelliset suunnitelmansa. Ja me lähetyspuhujina, jotka saamme joskus käydä tuolla kaukana lähetyskentillä, voimme vain ihmetellä sitä, miten se taivaan Isän sydämet tutkii. Että kun jossakin Afrikan kylässä ihmisiä kokoontuu sinne jonkun mangopuun alle seuroihin, ja heille selitetään Jumalan sanaa, niin keskustelussa he ihmettelevät, että miksi kukaan ei ole meille kertonut tällaista, sun ihmissanomaa. Että onko se ihan totta, että se ihminen voi uskoa kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja tällä uskolla peritään iankaikkinen elämä.

Ja siellä on ihmisiä, jotka iloitsevat siitä löydöstä. Se on Jumalan suuri teko, että ihminen ohjaa ihmisen Jumalan valtakunnan sanan äärelle. Ja sen sanan äärellä, kun Jumala avaa sanansa ja Jumala avaa sen kuulijan sydämen, niin silloin tapahtuu tämä helluntain ihme. Ihminen saa sillä omalla kielellään, sillä, joka se sydän ymmärtää, kuulla, että minunkin puolestani on Jumala antanut oman poikansa kuolla siellä Golgatan ristillä, ja Jumala on ottanut vastaan tuon uhrin juuri minun syntieni tähden. Ja minä saan uskoa tänä päivänä sen takia kaikki syntini anteeksi.

Ja että Jumalan valtakunta on siellä, missä tämä evankeliumi tänäkin päivänä saarnataan. Ja sen Jumalan valtakunnan rajat ne eivät ole sellaiset, että niitä voitaisiin ulospäin nähdä. Se Jumalan valtakunta on ihmisten keskellä tälläkin hetkellä täällä maailmassa. Niiden ihmisten keskellä, jotka tällä tavalla ovat omalle kohdalleen uskoneet tämän evankeliumin. Ja sitten kun me ajattelemme sitä, että Jumala on jokaisen ihmisen luonut omaksi lapsekseen, ja poikansa kautta on lunastanut jokaisen ihmisen, niin ajatelkaapa, minkälainen valtavan suuri on se ihmisjoukko tässä maailmassa, joiden sydämessä ne kaikki lapset tuolla maailmalla, joita me kohtaamme, ne pienet pienokaiset, heidän silmistään loistaa se Jumalan rauha.

Sielläkin kehitysmaista, missä sitä lähetystyötä tehdään, niin voi aina ajatella siellä kadulla, että tulee Jumalan lapsia vastaan. Kun niitä pieniä koululaisia, niitä pieniä lapsia siellä tulee vastaan. Ja me tiedämme, että Taivaan Isä on jo ennen luomista nähnyt meidän jokaisen elämämme ja se Taivaan Isä tahtonsa mukaan varmasti voi tänäkin päivänä löytää tästä maailman ihmisten merestä jokaisen armoa kaipaavan sielun.

Siksi me haluamme olla toteuttamassa sitä lähetystyötä, sitä tehtävää, jota nämä apostolit ensimmäisenäkin helluntaina tekivät. Jokainen Jumalan lapsi on mukana tässä lähetystyössä.

Tämä on ihmeellinen valtakunta, kun nuo pienet lapset ovat yhtä arvokkaita ja yhtä voimakkaita sanansaarnaajia ja pappeja kuin me aikuiset ihmisetkin. Kun se Jumalan sana on yhtä voimallinen aina kun se saarnataan uskovaisella suulla ja sydämellä.

Siksi meidän on turvallista tänäkin päivänä katsella tätä Jumalan valtakunnan työtä. Se Taivaan Isä varmasti antaa meille jokaiselle rakkautta tässä Jumalan valtakunnassa tehdä niitä töitä, joita meille osoitetaan. Kaikki työt ovat yhtä tärkeitä, kun ne palvelevat tämän Jumalan valtakunnan työtä ja ihmisten sielujen pelastamista.

Se työ alkaa sieltä kotoa niitten pienten lasten keskeltä, kun isät ja äidit siunaavat niitä lapsia siellä yöpuulle, ja kun ne lapset oppivat myös siunaamaan vanhemmille ne kaikki turmelukset ja synnit anteeksi. Lapset ja vanhemmat saavat olla toinen toistensa saattomiehinä tällä matkalla.

Sitten me saamme olla mukana tässä oman kotiseurakunnan työssä monilla erilaisilla lahjoilla. Meitä tarvitaan keittiössä ja siivoojina ja säestäjinä ja pyhäkoulun opettajina ja rakennusmiehinä. Ja mitkä ovatkaan ne hyvät lahjat, joita Taivaan Isä on meille antanut.

Saamme olla niistä tänäkin päivänä hyvin kiitollisia! Ja se kaikkein suurin lahja, jonka Taivaan Isä on meille jokaiselle antanut, on se uskon lahja siellä sydämessä. Pitäkää lujasti kiinni tästä uskon lahjasta ja uskokaa tälläkin hetkellä kaikki ne kiusaukset ja epäilykset ja kaikki synnit, mitä sinne sydämeen on tullut, niin uskokaa anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovinnon veressä! Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi.

Kun me tällä tavalla uskomme omakohtaisesti, että tämä evankeliumi on juuri minua varten, niin me saamme voiman pysyä Jumalan lapsina.

Me näemme tämän Jumalan valtakunnan kalleuden, miten rakkaita sisaria ja veljiä minulla on täällä ympärilläni ja minä haluan olla tässä joukossa tätä matkaa tekemässä. Ja tämä sama evankeliumi tälläkin hetkellä kuuluu myöskin sinne internetin äärelle, sinne kotiin niille, jotka eivät ole syystä tai toisesta päässeet tämänkään pyhän aikana seuroihin, mutta varmasti odotatte myös tätä kesää, jolloin meillä on juhlien aikaa ja me saamme, jos Jumala suo, niin hiljentyä noissa kesänkin suurissa seuroissa kuulemaan, mitä Taivaan Isällä on meille sanottavaa.

Niin tekin saatte siellä jo uskoa kaikki tämän hetkiset kiusaukset ja synnit! Anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä ja rukoilla, että Taivaan Isä antaa meille mahdollisuuksia tulla sanan kuuloon, ettei tulisi nälkä kuolemaan. Kyllä se Taivaan Isä haluaa ruokkia meitä sanallansa.

Jos näitäkin seuroja on kuulemassa sellainen, joka tunnet itsesi vähän ulkopuoliseksi, että minä en ole vielä omalle kohdalleni jaksanut uskoa tuota Jumalan lupausta. Jumalan lupaukset ovat sellaiset, että ne eivät koskaan muutu. Niihin voi luottaa ja tälläkin hetkellä saa todella olla varma, että tämä lupaus kuuluu juuri sinulle!

Ja sinä saat uskoa epäuskon ja kaikki synnit! Anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä!

Koska Jeesus on luvannut, että tätä sanomaa on levitettävä kaikkialle tässä maailmassa. Se sanoma kuuluu kaikille. Ja pienoisevankeliumi sanoo sen myös hyvin rakkaasti, että niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän haluaa, ettei kukaan, joka uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Tarvitaan vain usko, ei tekoja! Uskolla vastaanotat tämän evankeliumin, niin Taivaan Isä antaa voiman ja siirtää sinut Jumalan lapseksi ja Jumalan valtakunnan asukkaaksi.

Näin saamme tällä hetkellä turvallisesti jäädä näihin Jumalan lupauksiin luottamaan. Ja siellä penkissäkin ihan sille paikalle, sinä sisaren ja veljen, niin saat uskoa turvallisesti kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä on, kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi! Itsekin kysyn, että saanko vielä jäädä uskomaan omat synnit ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi! Haluan teidän kanssanne näin olla tänäkin päivänä useammassa. Jeesuksen nimeen, Aamen.