Seurapuhe Jyväskylän RY:llä 09.01.2019 19.04

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen. Rakkaat veljet ja sisaret, ennen kuin alamme seuranpitoon, minä tuon ilolla teille terveisiä valtameren toiselta puolelta.

Siellä Amerikassa on Siion, jota aika usein niinku kuvaa tunnusluku kymmenesosaa. Väkimäärän ja puhujien määrän ja monen muun tunnusluvun suhteen siellä on niinku kymmenesosa siitä, mitä Suomessa. Ja kun puhumme Amerikasta, niin puhumme itse asiassa kahdesta maasta, Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista ja Kanadasta. Ja kun Yhdysvallat on jo maa-alaltaan ja väkiluvultaan viiskymmentä Suomea, ja sitten siihen pannaan Kanada päälle, niin me olemme siellä niinku pisara meressä. Siellä ei osata uskovaisia pelätä kuin aivan muutamalla paikkakunnalla, jossa on enempi uskovaisia.

Amerikka on kirkkojen maa. Siellä on paljon erilaisia kirkkoja, kirkkokuntia. Siellähän on valtio ja kirkko sillä tavalla erillään. Ei uskonnonvastaisuuden vuoksi, vaan jos tutkitte Amerikan historiaa, niin sieltä löytyy perusteet siihen. Niin siellä on kristillisyys järjestäytynyt omaksi kirkokseen, ja sen takia, jos joku ihmettelee, että mitenkä maallikko voi olla siellä pappina, niin tästä se johtuu. Valtiovalta on antanut oikeuden kunkin uskonnollisen yhdyskunnan järjestäytyä tarpeelliseksi ja sopivaksi katsomallaan tavalla.

Ja tietenkinhän se oli minulle järkytys ja hämmästys, kun siitä on nyt vähän yli kaksitoista vuotta aikaa, kun minua pyydettiin harkitsemaan sinne muuttoa, niin se tuntui aivan mahdottomalta. Mutta ne on yksitoista ja puoli vuotta siellä asuttu ja siellä on meidän koti, siellä on meidän kotisiioni ja kallis Herran seurakunta yhtä kallis kuin Suomessakin. Siellä uskotaan samalla tavalla, ja kun minä sinne muutin, niin ei minun tarvinnut saarnoja vaihtaa eikä muuttaa. Ei sillä sanottu, että nuo painotukset ei niinku oikein tähän kulttuuriin istu, ja siellä on ollut aivan hyvä olla.

Nämä vuodet... joku on kysynyt, että no aiotteko te tulla Suomeen, niin minä en tiedä. Jumala on minut sinne vienyt minun sitä suunnittelematta, ja minä en osaa suunnitella eteenkään päin. Jumala johtakoon niin kuin hän hyväksi näkee. Uskovaiset sieltä lähettävät paljon terveisiä. Suomen ja Amerikan ja Ruotsin yhteys on erittäin tärkeä siellä. Opistotyö on suuri asia. Yli viisisataa amerikkalaista nuorta on jo käynyt talven opistossa, siis asunut vuoden Suomessa ja puhuvat osa aika hyvääkin suomea.

Lähetystyötä tehdään koko ajan. Yksi puhuja Suomesta, toinen puhuja Amerikasta menee, ja kun ne kymmenen, kaksitoista päivää kulkevat ja saarnaavat tuolla lähetysmaissa, niin ne tulevat hyvin tutuiksi keskenään. Lähetystyö, tämä puhujien vaihtoahan on vanhaa perua ja täältä käy Amerikassa kolme puhujaa vuodessa ja sieltä samoin täällä kolme puhujaa vuodessa. Se on niinku pääsääntö. Yhteistyötä tehdään julkaisutyössä, leirityössä, nuorisotyössä, koti- ja perhetyössä, rippikoulutyössä ja niin edelleen. Se yhteistyön määrä on aivan hämmästyttävän laajaa, ja yhteydet ovat kiinteät, luottamukselliset ja hyvät.

Ja veljet ja sisaret sieltä lähettävät terveisensä. Semmoisetkin, jotka ei tunne yhtään suomalaista uskovaista. Ne oli aika liikuttuneita, kun ne tiesivät, että olemme lähdössä. Kun ne ottivat yhteyttä ja ne sanoivat, että vie uskovaisille terveiset, että ei me tunneta sieltä ketään, mutta sano uskovaisille meidän terveiset. Niin, olkaa hyvä ja ottakaa näistä terveisistä oma osanne ja pankaa sydämeen.

Käymme aluksi kiitokseen ja rukoukseen.

Vanhurskas Jumala, rakas Taivaan Isä, me kiitämme sinua sinun hyvästä varjeluksestasi ja siunauksestasi, jota olemme elämämme aikana saaneet niin monin eri muodoin ja tavoin, että me emme niistä ymmärrä kuin pienen osan. Rakas Isä, me kiitämme sinua sanastasi, jota saamme lukea ja oppia. Sinä hyvin tiedät meidän heikkoutemme ja ymmärryksemme vähäisyyden, ja sen takia me nöyrästi pyydämme, että sinä Henkesi kautta meitä palvelisit. Rakas Jumala, avaa korvamme kuuntelemaan ja sydämemme uskomaan. Näitä kaikkia me pyydämme sinun rakkaan Poikasi, Herran Jeesuksen nimeen. Kun tiedämme, että se, mitä hänen nimessään pyydämme, sinä sen kuulet ja annat. Aamen.

Minä ajattelin koettaa lukea Toisen Mooseksen kirjan kolmannen luvun alusta, kun Jumala kutsui Moosesta. Kuulemme sanat Jeesuksen nimeen.

Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulen liekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: "Menenpä katsomaan tuota ihmettä, minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?"

Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: "Mooses, Mooses!" Mooses vastasi: "Tässä olen." Herra sanoi: "Älä tule lähemmäksi. Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." Herra sanoi vielä: "Minä olen sinun Isäsi Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala." Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.

Herra sanoi: "Minä olen nähnyt kansani ahdingon Egyptissä ja kuullut, miten israelilaiset valittavat sortajiensa kovuutta. Minä tiedän kyllä heidän hätänsä. Olen tullut vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja viemään heidät Egyptistä maahan, joka on hyvä ja avara ja tulvii maitoa ja hunajaa. Maahan, jossa nyt asuvat kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Mene siis, minä lähetän sinut faaraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä."

Mutta Mooses sanoi Jumalalle: "Mikä minä olen menemään faaraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?" Jumala sanoi: "Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen lähettänyt sinut. Kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella."

Mooses sanoi Jumalalle: "Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta, mikä on hänen nimensä. Mitä minä heille silloin sanon?"

Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se, joka olen." Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille. Minä Olen on lähettänyt minut teidän luoksenne." Aamen.

Mooses oli kahdeksankymmenen vuoden ikäinen. Hän oli käynyt sekä yliopiston että ammattikoulun. Yliopisto oli neljäkymmentä ensimmäistä vuotta faaraon hovissa, faaraon tyttärenpoikana. Siellä hän, niin kuin Stefanus siitä siinä puheessaan ennen kuin hänet kivitettiin sanoi, että hänet opetettiin kaikessa egyptiläisten viisaudessa. Ja kyllä egyptiläiset viisaita olivatkin. Se maa oli sen ajan suurvalta. Muistan vieläkin, miltä tuntui, kun ensimmäisen kerran bussin ikkunasta näin Keopsin pyramidin muutaman kilometrin päästä. Tuntui käsittämättömältä, että semmoinen vuori on ihmisten rakentama pyramidi. Ja kun sitä olette tutkineet, egyptiläisten uskontoa ja viisautta ja rakennustiedettä ja taidetta ja kaikkea, mitä he tekivät, niin kyllä se käsittämätöntä on, että niin kauan sitten on kyetty rakentamaan sellaista, jota ei kai vieläkään oikein tutkijat ja arkkitehdit ja insinöörit ole pystyneet ratkaisemaan, että miten sekin pyramidi on rakennettu. Ja kyllä siellä niinku tuntee semmoisen ikuisuuden kosketuksen, kun ajattelee, että tässä on vuosituhansia sitten ihmiset kulkeneet ja tämän rakennuksen rakentaneet ja paljon muuta.

Ja kyllähän me Raamatustakin sen näemme, kuinka suuri oli heidän mahtinsa ja valtansa. Aabrahamille jo Jumala ilmoitti tämän etukäteen ja antoi semmoisen pyöreän ajankin, kuinka monta sataa vuotta siellä israelilaiset ovat orjina. Ja sitten vielä ennen kuin tätä oikein rupeamme katsomaan, niin minusta sekin on ihmeellinen asia, kuinka Jumala oli jo...

No ensinnäkin, kun maailma alkoi, niin se alkoi yhdestä ihmisparista. Oli Aatami ja Eeva, ja sitten heille syntyi lapsia ja heille lapsia ja niin edelleen. Sitten kun Jumala hävitti vedenpaisumuksella jumalattoman maailman, niin kylläpä kutistui jälleen ihmiskunta vähäksi, kun oli yksi perhe enää jäljellä. Isä, äiti, kolme poikaa ja heidän kolme vaimoansa, kahdeksan ihmistä. Ihmiskunta kutistui niin pieneksi ja Jumalan valtakunta kutistui niin pieneksi. Ja sitten kun Joosef joutui Egyptiin, niin jälleen Jumalan kansa kutistui aivan pieneksi. Yksi perhe, Jaakobin perhe, muutti Egyptiin. Kun he lähtivät, niin sinne jäi muut saman kansan jäsenet asumaan tähän maahan, joka nyt sitten tunnetaan luvattuna maana tai Israelina. Eihän se maa jäänyt tyhjäksi. Sieltä lähti vain yksi perhe, Jaakob, joka sai Jumalalta nimen Israel, joka on nyt tämän kansan nimi, joka siellä asuu.

Ja nyt tämä Jaakobin perhe, seitsemääkymmentä sielua, seitsemänkymmentä henkeä muutti Egyptiin. Ja Jumalan valtakunnassa on aina ymmärretty, että Jumala antaa lapset ja Jumalan luomistyöhön ei ole uskallettu puuttua jumalanpelon vuoksi, niin perheet ovat olleet suuria. Niin ne oli sielläkin. Ja kansa kasvoi, ja siitä yhdestä perheestä tuli neljänsadan vuoden reilun aikana niin suuri kansa, että kun Mooses laski sen kansan ensimmäisen kerran siellä erämaataipaleella, niin asekuntoisia, siis yli kahdeksantoistavuotiaita miehiä oli yli kuusisataatuhatta.

No niin, Mooses oli yliopistossa siellä Egyptissä. Hän sai teoreettisen koulutuksen tulevaan tehtäväänsä. Jumala tiesi Mooseksen jo pienestä. Tietysti, Jumala tietää kaiken. Jumala tietää sinun elämäsi alusta loppuun saakka. Psalmissa sanotaan, että ennen kuin ensimmäinenkään päivä elämästä on kulunut, niin Jumalan kirjassa on kirjoitettu kaikki päivät. Eikö ole aika turvallista ajatella, että Jumala tietää, mitä minun elämässäni tapahtuu? Ja se tarkoittaa minun ymmärtääkseni myöskin sitä, että kun Jumala luo ihmisen, niin hän tietää, minkälaiset elämänvaiheet sillä ihmisellä tulee olemaan.

Niin sitten kun Jumala antaa puolison, se on muuten viisasta pyytää Jumalalta, hyvin nöyrästi pyytää, että Jumala johdattaisi puolison minun elämääni, eikä niin, että minä hommaan. Siinä kyllä lyö kirveensä kiveen, kun rupeaa puolisoa hommaamaan. Mutta rukoilla kannattaa hyvästikin ja monestikin, että Jumala johdattaisi. Mistä me tietäisimme, minkälainen puoliso on minulle sopiva, kun en minä tiedä, minkälainen elämä minulla tulee olemaan? Yksi veli sanoi kyllä hyvin puolisosta, että hän sitä mietti ja rukoili ja mietti, että minkälaisen äidin minä haluan lapsilleni. Siinä on nuoret miehet teille hyvä miettimisen paikka. Minkälaisen äidin haluat tuleville lapsillesi? Jos sitä mietit, niin se on niinku hyvä lähtökohta. Minä puhun kokemuksesta.

Sitten Mooses kävi ammattikoulua. Hän joutui lähtemään Jumalan johdatuksen vuoksi Egyptistä karkuun, ja hän tuli tänne Midianin maalle ja pääsi sen Jetro-nimisen miehen, midianilaisten papin perheeseen turvaan, ja sieltä hän sai myöskin puolison. Ja nyt oli toiset neljäkymmentä vuotta kuluneet. Hän oli paimentanut lampaita. Tämä korkeasti oppinut faaraon tyttärenpoika oli lammaspaimenena toiminut neljäkymmentä vuotta siinä erämaassa, jossa hän tuli kolmannen nelikymmentävuotisen taipaleen sitten johdattamaan kansaa. Jumala valmisti palvelijansa, työntekijänsä niin täydellisesti kuin vain Jumala voi. Sekin on ihmeellinen asia, tuo Jumalan kuljetus.

Kyllä minä olen sitä omassa elämässäkin ajatellut. Kun minä olin lukiossa, niin minä vihasin englannin kieltä. Minä olin aivan aasi siinä hommassa. Olin varmaan huonoin koko luokassa. Ja tuota, ja minä olisin synniksi sen saarnannut, mutta ei siihen niinku Raamattua ollut. Ja minä ajattelin, että kun minä tästä eroon pääsen ikäpäivänä en. Ja nyt minä teen sillä kielellä työtä. Minä asun siinä maassa, jossa puhutaan englantia, ja minun seurakunnassani ei suomea kuin kourallinen. Englanniksi siellä pitää työtä tehdä. Ja Jumala rupesi minua valmistamaan heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen tähän työhön. Englannista tuli minun lempiharrastus. Siinäkin suhteessa minä sanoisin, että täällä on paljon nuoria, että antakaa Jumalan johdattaa.

Olkaa kuuliaiset ja antakaa Jumalan johdattaa ja pyytäkää, että Jumala johdattaa. Oletko koskaan ajatellut, että mitä tapahtuu, jos Jumalan tahto tapahtuu sinun elämässä? Sinä pääset taivaaseen. Jumala tahtoo, että sinä pääset taivaaseen. Eikö se ole aika viisas rukous rukoilla, että Jumalan tahto tapahtuisi minun elämässä, koska silloin pääsee taivaaseen. Ja muutenkin Jumalan tahto on aivan ylivertainen siihen, mitä me suunnittelemme. On suurta viisautta pyytää, että Jumala johdattaisi. Hän osaa sen paljon paremmin. Nimittäin mehän emme edes... tai minä sanon näin päin, että Jumala tietää, mitä on kulman takana, ja me emme edes tiedä, että siinä on kulma vastassa. Me emme näe nenänpäätä pitemmälle. Kuka on taannut sinun seuraavan sydämenlyöntisi? Ei kukaan. Elämässä voi tapahtua aivan mitä vain. Emme me sitä voi ennakoida ja ennustaa, mutta Jumala tietää. Ja on hyvä ja turvallista ajatella, että Jumala valmistaa siihen ja Jumala johdattaa kaiken parhain päin niille, jotka häneen turvaavat. Jos panet turvasi Jumalaan, et pety ikinä. Jumalan majesteetti ei kestä sitä, että hän huonosti hoitaisi sen lapsen asiaa, joka panee elämänsä hänen käsiinsä.

No niin. Mooses oli kahdeksankymmenvuotias, oli saanut koulutuksen faaraon hovissa ja nyt käytännön työssä toiset neljäkymmentä vuotta, ja tuli Jumalan aika. Sekin on ihmeellinen asia, tämä Jumalan aika. Se on eri kuin meidän aika. Kun me rukoilemme Jumalalta jotakin, niin Jumalalla on kolmenlaista vastausta ainakin. Jumala voi vastata "kyllä" siihen meidän pyyntöömme. Jumala voi vastata "ei", mutta hän voi myös vastata "myöhemmin". Ja me kärsimättömät ihmiset monesti luulemme, kun Jumala sanoo, että myöhemmin, että hän sanoi, että ei. Ja jos Jumala sanoo myöhemmin, niin se tarkoittaa sitä, että sitten kun on Jumalan aika, niin se asia tapahtuu.

Ja nyt kansa oli ollut neljäsataa vuotta Egyptissä. Vai se taisi olla se tarkka luku, joka sanotaan neljäsataakolmekymmentä vuotta. Kuitenkin noin pyörein luvuin satoja vuosia. Ja siellä oli aluksi ollut hyvä olla silloin, kun Joosef oli siellä. Faarao ymmärsi, että Jumala pelasti koko kansan Joosefin vuoksi. Sekin on mielenkiintoinen asia, että jos Joosef ei olisi tullut Egyptiin ja siellä olisi ollut neljän vuoden viljavat vuodet ja neljän vuoden nälkävuodet, niin se maa olisi kärsinyt hirvittävästi. Viljavat vuodet, hyvät vuodet. Silloin olisi kansa pulskistunut, mutta ei olisi ymmärretty säästää tulevaisuuden varalle. Ja sitten kun olisi katovuodet iskenyt, ajattelepas seitsemän katovuotta peräkkäin. Se on kamala juttu! Niin se faaraokin ymmärsi, että tuon miehen vuoksi meillä on näin hyvin asiat. Eli Jumala pelasti Egyptin uskovaisten Joosefin vuoksi.

Ja sitten kun tuli aika, niin Jumala käytännössä tuhosi Egyptin uskovaisten vuoksi. Minä oikeastaan ehkä on väärin sanoa, että uskovaisten vuoksi tuhosi. Mutta uskovaiset oli niinku siinä tilanteessa hyvin keskeinen osa. Jumala omien tarkoitusperiensä vuoksi sen Egyptin tuhosi. En minä-- se kuulostaa vähän niinkuin panisi uskovaisen syyksi sen... Ei se uskovaisten syy ollut. Jumalan tiet ovat tutkimattomat ja ihmeelliset, ja nyt oli tullut aika. Jumala sanoi, että minä olen kuullut heidän valituksensa ja rukouksensa.

Jumala kuulee meidän rukouksemme. Älä ikinä epäile, että kuuleeko Jumala. Minä kerran kysyin eräältä, että oletko sinä rukoillut Jumalaa, kun minä pyysin esirukouksia, ja tämä ihminen sanoi, että olen minä rukoillut. Minä kysyin, että kuuleeko Jumala sinun rukoukset? Minä sanoin, että kyllä kuulee. Ja sitten minä vielä jostakin syystä kysyin ja olen siitä kiitollinen. Minä kysyin, että no, vastaako Jumala sinun rukouksiin? Niin tämä uskovainen lapsi sanoi minulle, että Jumala aina heti vastaa rauhalla minun rukouksiini. Ja minä ajattelin, että olipa hyvä, että älysin kysyä. Siis Jumala aina heti rauhalla vastaa minun rukouksiini. Niin se tekeekin. Kun me rukoilemme Jumalaa uskossa, niin Jumala rauhalla vastaa. Oletteko pannut merkille? Kyllähän Jumala sen tiesi, meidän tarpeemme, ennen kuin me rukoilimmekaan. Ei ne rukoukset ole Jumalaa varten, vaan meitä varten. Mutta Jumala rauhalla vastaa, että nyt se asia on tullut hänen tietoonsa. Jumala kuulee omiensa rukoukset, hiljaisetkin, aivan kuin sanattomatkin huokaukset. Jumala tietää, mitä me tarvitsemme.

Ja nyt Mooses näki ihmeellisen näyn. Siellä oli orjantappurapensas, joka oli tulessa. No, se ei ollut vielä se ihmeellinen näky, mutta se ihmeellinen näky oli siinä, että se pensas paloi ja paloi ja paloi eikä muuttunut tuhkaksi. Täällä maailmassa on kaksi tulta. Tulihan on voiman lähde, voiman ja lämmön lähde. Täällä maailmassa palaa kaksi tulta: viha ja rakkaus. Molemmat ovat lämmönlähteitä. Molemmat ovat energianlähteitä. Me olemme nähneet ja todenneet, kuinka valtava voimanlähde on viha. Kuinka vihan tai kateuden tai katkeruuden tai jonkun tämän sukuisen asian vuoksi ollaan valmiit tekemään paljon työtä. Se on kuin tuli. Ja sitten olemme todenneet, kuinka rakkaus myöskin on voimanlähde. Rakkaus ei koskaan väsy, sanoo Raamattu. Mutta niillä on yksi merkittävä ero, näillä kahdella tulella. Viha polttaa tuhkaksi. Se kuluttaa sen ihmisen, joka on vihainen, joka on katkera. Se syö niinku sisältä päin sen ihmisen. Se polttaa tuhkaksi, ontoksi, kovaksi, tunteettomaksi, kylmäksi. Mutta rakkaus, se vain palaa ja palaa ja palaa. Rakkaus ei koskaan väsy, nimittäin se tuli on taivaasta ja tämä toinen tuli on maasta.

Ja nyt Mooses sai nähdä Jumalan tulen, sen rakkauden tulen. Ja Mooses meni katsomaan sitä ihmettä, ja Jumala puhutteli Moosesta. Ensinnäkin siihen piti valmistautua. Jumalan kohtaamiseen piti valmistautua ottamalla kengät pois jalasta. Se paikka oli pyhä. Pyhä on erotettu, erilainen. Se pyhä tarkoittaa sitä, että se on erotettu. Se on erilainen kuin muut. Pyhäpäivä on erilainen päivä kuin arkipäivät. Pyhäpäivänä ei tehdä työtä. Arkipäivänä tehdään työtä. Jumalan sana sanoo uskoville: "Olkaa te pyhät", eli erottakaa itsenne maailmasta.

No mitenkä erotetaan itsensä maailmasta? Täällä maailmassa koetetaan monenlaisia keinoja siihen. On semmoisia uskonnollisia yhdyskuntia, joissa pukeudutaan jollakin määrätyllä tavalla. Se erottaa maailmasta. Minä sanoisin, että me emme elä jossakin uskonnollisessa museossa. Me elämme tässä ajassa ja tässä päivässä. Jos ajattelemme jotakin yhdyskuntaa, siellä Amerikassakin on monenlaisia. Yksi yhdyskunta pukeutuu suurin piirtein 1850-luvun vaatteisiin. No mitä pyhää on 1850-luvun vaatteissa? Nehän on olleet aivan muotia silloin, kun ne on ensimmäisen kerran tulleet. Ne on olleet aivan niinku terävintä kärkeä siinä muodissa. Minä en niinku ymmärrä, että miksi joku tämmöinen johonkin vuosilukuun kiinni jääminen niinku edustaisi tämmöistä pyhyyttä. Tietenkin on eri asia se, että me pukeudumme siveästi. Yksi sisar tuolla meilläpäin keskustelussa sanoi, että tyttöjen pitäisi pukeutua sillä tavalla, että pojatkin pääsee taivaaseen, että ei saa pukeutua niin rumasti, siveettömästi, niin paljastavasti, että pojat joutuu syntiin... Ja se on kyllä, se on minusta kauniisti sanottu ja ajateltu. Siinä on Jumalan Hengen opetus.

Ja niin se nyt Mooses Jumalan valmistamana nöyrästi otti kengät jalastaan ja meni. Ja Jumala sanoi: "Minä olen sinun Isäsi Jumala." Mooseksen vanhemmat oli Amram ja Jokebet. Ne oli uskovaisia ihmisiä. Ne oli Leevin suvusta, ja ne pelkäsivät Jumalaa niin paljon, että kun Mooses syntyi, niin ne uhmasivat kaikkivaltiaan faaraon vihaa ja salasivat lasta kolme kuukautta. Ja ajatelkaapa, se on aivan eri asia salata siellä kuin täällä. Siellä ei ollut ikkunoita, siellä ei ollut äänieristystä. Kun se lapsi itki yöllä, niin sehän kuului vaikka kuinka kauas. Ja Mooses taisi olla melkoinen parkujaakko, kun sen faaraon tytär avasi sen kaisla-arkun, missä Mooses oli, niin Raamatussakin sanotaan, että katso, lapsi itki. Varmaan naama punaisena huuti niin, että se faaraon tyttärenkin sydän liikahti niin paljon, että se heti päätti, että tämä lapsi pitää pelastaa. Se kävi naisen sydämeen, kun se pikkupoika siellä pontevasti huusi. Niin, salatapa semmoinen lapsi, niin siellä perheessä kuinka ei paljon nukuttu sen kolmen kuukauden aikana. Ja varmasti vihollinen sanoi, että tämä on aivan hulluutta, että ette te pysty sellaista salaamaan. Että antakaa egyptiläisen tehdä likainen työ. Annatte sen kun huutaa, ei teidän tarvitse tappaa sellaista. Annatte se huutaa, niin egyptiläiset tulee ja tappaa, niin pääsette helpommalla. Ne oli uskovaisia ihmisiä. He tunsivat, että Jumalan lahja, tämä lapsi, on semmoinen, että sitä pitää koittaa varjella sen mitä pystyy. Kolmen kuukauden päästä se tuli mahdottomaksi. Ääni oli jo niin kova, että ei sitä voinut. Niin ne panivat sen kaisla-arkkuun ja panivat Niilijokeen.

Ja niin Jumala täällä sanoi: "Minä olen sinun Isäsi Jumala." Minä luulen, että se oli Moosekselle aika vavahduttava sana. Minä olen sinun Isäsi Jumala. Täällä on paljon uskovaisia nuoria, joilla on uskovainen isä. Kun sinä ajattelet omaa isääsi, sinä tiedät isäsi heikkoudet. Sinä tiedät, että isä on ollut kärsimätön. Minä en nyt puhu itsestäni, mutta sinä myöskin tiedät, että isä haluaa uskoa. Ja sinulla on varmaan semmoisia muistikuvia, kun isä on tullut sinun luokse ja pyytänyt turmelusta anteeksi, ja sinä olet antanut isälle turmelukset anteeksi. Jos joku sinulta kysyy, että minkälainen isä sinulla on, niin sinä sanot, että minulla on uskovainen isä. Nyt Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen sinun Isäsi Jumala." Ja sitten hän sanoi Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Ja silloin Mooses ymmärsi, että tämä ihme on Jumalan ihme.

Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. Jumalanpelko on hyvä asia, ja me monesti ajattelemme niin, että pelko on semmoinen negatiivinen asia, jota pitäisi välttää, että ei tarvitse ketään pelätä. Jumalaa kannattaa pelätä. Jumalaa pelätään eri tavalla. Jumalaa pelätään rakkaudella. Jumalaa sekä rakastetaan että pelätään, ja se on otollista Jumalan edessä. Jumala rakastaa niitä, jotka häntä pelkäävät. Se on otollista. Se on hyvää Jumalan edessä, että pelätään rakkaudensekaisella pelolla.

Ja Mooseksestahan muutenkin Herran sana antaa hyvän todistuksen. Muistatteko sen yhden tapauksen, joo, kun silloin elettiin eri aikaa, niin silloin saattoi yhdellä miehellä olla enemmän kuin yksi vaimo. Mooses otti siellä korpitaipaleen aikana nubialaisen vaimon, ja Mirjami loukkaantui siitä. Isosisko. Se tykkäsi huonoa, ja se meni Aaronin tykö. Aaron oli kaksi vuotta vanhempi isoveli, ja se sanoi, että tää on nyt kumma juttu, että tuommoisen vaimon otti, ja ne meni nuhtelemaan Moosesta, mutta se ei ollut Jumalan edessä väärin. Ja siellä sanotaan, että Mooses oli nöyrin kaikista ihmisistä. Ajatelkaapa, kuinka Jumala oli antanut Moosekselle valtavat lahjat ja antoi no inhimillisesti aivan valtavan tehtävän, ja se nöyryytti Moosesta. Mooses oli nöyrä, nöyrempi kuin kukaan muu ihmisistä... Ja Raamattu sanookin, että jos he ovat sinut valinneet johdattajaksensa, niin älä siitä ylpisty, vaan pidä itsesi nöyränä. Ja niin, vanha käännös sanoo muistaakseni jotenkin sillä tavalla, että sinä tulet hyvin hallinneeksi ja he rakastavat sinua. Että jos Jumalan valtakunnassakin on semmoinen tilanne, että on luottamusta ja silloin kun on luottamusta, niin on luottamustehtäviä. Niin silloin pitää aivan erityisesti pyytää Jumalalta nöyryyttä, että osaisi olla oikeasti nöyrä. Se oikeasti nöyrä ei ole semmoinen, jolla on pää kallellaan aina kun on tarvis, vaan että se on sydämestä nöyrä, että se sydämestään ymmärtää, että minun tehtäväni on tärkeä, mutta minä en ole tärkeä. Minä olen vaihdettavissa. Että sitten kun minun aika tulee siirtyä sivuun, niin Jumalan valtakunta ei notkahdakaan. Työ jatkuu ja elämä jatkuu aivan samanlaisena kuin ennenkin. Minä en ole tärkeä, vaikka minun tehtäväni on tärkeä. Se on kaksi eri asiaa.

No niin, tämmöinen oli Mooses. Jumalan sana antaa hänestä hyvän todistuksen, kauniin todistuksen. Ja nyt tässäkin sanotaan, että Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. Ja Jumala kertoi Moosekselle... kuinka hän on nähnyt israelilaisten hädän ja valituksen. Ja Jumala sanoi: "Minä tiedän kyllä heidän hätänsä. Olen tullut vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja viemään heidät Egyptistä maahan, joka on hyvä ja avara ja tulvii maitoa ja hunajaa." Semmoinen oli Jumalan lupaus tälle kansalle. Siellä asui, tässä mainitaan kuusi heimoa. Toisaalla sanotaan, että Jumala hävitti seitsemän heimoa sieltä luvatulta maalta.

Ja siellä, minä kyllä koitan kiristää, minä ymmärrän, että kello käy, mutta tuota, siellä on yksi semmoinen mielenkiintoinen kohta, että kun Jumala rupesi valmistamaan sitä luvattua maata israelilaisten tuloa varten, niin hän sanoi, että minä lähetän sinne herhiläisiä. Se herhiläinen on, se on niinku, se on semmoinen ampiainen, jonka piikissä ei ole sitä väkästä. Ja niitä on tuolla meillä päin. Ja minä hyvin kunnioittavasti niitä mieluummin vähän kaukaa katselen. Nimittäin niillä on tosi jämykkä se myrkky, ja ne voi niinku tikittää, pistää monta kertaa, kun siinä ei ole sitä väkästä, se ei jää se piikki yhdellä kerralla. Jos tuota suuttuvat, siellä on semmoisia. Se on hornet, hornet, niinku tämä lentokoneen merkki, niin tuota, ne saattaa olla jopa hengenvaarallisia. Jos niinkin on semmoinen, no minäpä en nyt, kun mä en suomeksi tiedä mikä se on, mutta semmoinen yksi laji. Ne on erittäin aggressiivisia, jos niitten pesää särjetään. Että tuota, että siellä on kyllä, niinku nopeat jalat on erinomainen apu siinä tilanteessa.

Ja Jumala sanoi, että minä lähetän näitä herhiläisiä sinne maahan karkottamaan ne pois. Mutta sitten hän sanoo, että minä kuitenkin vähän kerrallaan ne karkotan, koska Jumalahan olisi voinut lähettää ne vaikka kuinka paljon niitä, että ne olisi kaikki lähteneet kerralla karkuun. Mutta Jumala sanoo, että petojen määrä sitten kasvaa siellä. Tai Jumalahan tietää, miten ekosysteemi toimii, että jos ihmiset lähteneet pois, niin pedot ois villiintynyt ja olisi ollut toinen paha vastassa. Mutta minä olen sitä ajatellut, että kuinkahan monta herhiläisen pistoa piti siellä niitten paikallisten saada, ennen kuin isä sanoo vaimolle, että nyt lähdetään, että nyt tuli mitta täyteen. Nimittäin joutuvat jättämään kotinsa, öljypuunsa, peltonsa, kaikkensa. Mitä vaan tavaraa pystyi kantamaan mukanaan, ne otettiin mukaan ja lähdettiin pois. Ja on se ihmeellinen, tuo Jumalan kuljetus, että tällä tavalla Jumala valmisti sinne luvatulle maalle tuloa omiensa vuoksi. Jumala hävitti sitä seitsemän kansaa, kun ei se maa jäänyt umpioksi. Sieltä yksi perhe lähti pois. Satoja vuosia sitten oli lähtenyt, mutta se maa kuului heille, kun sen oli Jumala luvannut. Sen oli Jumala luvannut jo Aabrahamille. Ja jos Jumala jotakin lupaa, niin hän sen pitää. Jumala on uskollinen, ja hän pitää joka ainoan lupauksensa. Senkin takia kannattaa rukoilla Jumalan apua, koska Jumala ei unohda omiansa.

Ja niin, vielä yksi asia. Mooses kysyi, että no, mikä on sinun nimesi? Että nyt kun minä menen sinne kansalle puhumaan, niin kyllä ne kysyvät, että no, kuka sinut lähetti? Mikä on Jumalan nimi? Jumalan nimi on ihmeellinen nimi, jonka Jumala tässä antoi. Minä olen. Se oli Jumalan nimi... Minä olen, preesens, nyt tällä hetkellä. Se on aina Jumalan nimi. Jumala ja Jumalan sana myöskin ei ole vanhanaikaista eikä nykyaikaista. Se on ajatonta. Jumala on ajaton. Jumala on iankaikkinen, ikuinen. Ja minä tiedän jo sanoessani, että minä en ymmärrä. Se on niin iso sana. Jumalalla ei ole aikaa. Jumala ei ole sidoksissa tähän aikaan. Hän on täällä nyt, mutta hän on samalla historiassa ja tulevaisuudessa. Hän on aina. Jumalan nimi on Minä olen.

Ja Jeesus käytti tätä nimeä muutaman kerran. Muistatteko? Kun Jeesusta tultiin ottamaan kiinni siellä Getsemanessa, niin sinnehän tuli niitä vangitsijoita. Aika iso porukka. Ja Juudas tuli ja antoi suudelman Jeesukselle. Ja sitten Jeesus kysyi, että mitä varten te olette tänne tulleet? Ja nämä tulijat kertoivat, että tulimme hakemaan, en muista, että miten se meni, mutta siinä tilanteessa Jeesus sanoi: "Minä olen." Elikkä sanoi Jumalan nimen. Ne perääntyivät ja lankesivat maahan, kaatuivat tai menivät maahan. Ja minä en ymmärrä sitä. Minä en osaa selittää, mitä kaikkea siinä tapahtui. Mutta Jeesus sanoi kuitenkin Jumalan nimen. Ja me tiedämme jo Raamatusta, että Israelin kansa on aina ollut tämän asian kanssa äärimmäisen varovainen, koska Jumala sanoi, että älä lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä turhaan. No niin, semmoinen on Jumalan nimi, Minä olen. Ja hän sanoo: "Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen."

Jumalan nimi on Minä olen. Jumala on, nytkin tänä iltana. Jumala on täällä meidän kanssamme. Jumala on Amerikassa, Jumala on Keniassa niitten uskovaisten kanssa, jotka siellä on. Minä olin pari kuukautta sitten siellä seuramatkalla, ja siellä on kalliita Jumalan lapsia Keniassa ja Togossa ja Ecuadorissa ja Venäjällä ja pitkin maailmaa eri puolilla, ja ne uskovat samalla tavalla, panevat turvansa samaan Jumalaan kuin mekin ja uskovat syntinsä anteeksi niin kuin mekin.

Veljet ja sisaret, rakkaat! Tämä ikuinen Jumala on täynnä armoa ja anteeksiantamusta. En tiedä, Jumala tietää, minkälaisesta tilanteesta olette tulleet. Mitkä on teidän ilonne ja vaivanne? Onko jollakin tunto kipeä? Onko aivan nimellistä syntiä tunnolla, mitä lieneekin? Jumalan tahto on, että me uskomme synnit anteeksi. Tänä iltana sinä saat uskoa jälleen syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jumala antaa anteeksi. Hän on täynnä anteeksiantamusta. Jeesuksen nimessä ja veressä synnit on lupa uskoa anteeksi, aivan turvattuna Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Jumala haluaa, että me uskomme. Se on Jumalan voima jokaiselle. Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi jokaiselle sen uskovaiselle autuudeksi. Ja siihen me turvamme paneemme. Ja kun me näin uskomme, niin me kerran pääsemme taivaaseen. Jumala on luvannut.

Minä kovin arkana ja vähäisenä tulin teidän eteenne ja pyytäisin, että saanko minäkin uskoa synnit anteeksi? Minä haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne. Jeesuksen nimeen, aamen. Kiitämme ja rukoilemme.

Rakas Taivaan Isä, kiitämme sinua siitä, mitä olet meille antanut tänä iltana. Pyydämme, että siunaisit puhutun sanasi meidän sydämissämme. Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Herra valistakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.