Opistoseurat/Seurapuhe Reisjärven opistolla 13.07.2019 14.29

Kolmiyhteisen Jumalan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Hiljennymme kuulemaan Jumalan sanaa yhteisen tutkimisen aiheeksi. Se löytyy Matteuksen evankeliumin luvusta 25, alkaen jakeesta 14 jakeeseen 30 saakka.

Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamasta pois maasta. Hän kutsui puheelleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.

Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen. Hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.

Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: "Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi."

Isäntä sanoi hänelle: "Hyvin tehty, olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule, herrasi ilojuhlaan."

Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: "Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi."

Isäntä sanoi hänelle: "Hyvin tehty, olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule, herrasi ilojuhlaan."

Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: "Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi."

Isäntä vastasi hänelle: "Sinä kelvoton ja laiskapalvelija. Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin. Mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita."

Tämä vertaus, Jeesuksen puhuma vertaus, saattaa herättää meissä pelkoa. Siinähän puhutaan viimeisestä päivästä, ja ajatus siitä saa meidät vavahtamaan. Vaikka tuo päivä onkin meille vapautuksen päivä.

Saatamme kysyä, olenko minä tuon yhden talentin saaneen palvelijan kaltainen. Pitääkö viimeisenä päivänä olla ansioita, joilla kelvataan isännän edessä.

Tässä edellä on Jeesus puhunut kymmenen morsiusneidon vertauksen. Ja ajattelen, että oikeastaan tämä koko luku on yksi kiinteä kokonaisuus, ja ehkäpä siihen voisi ottaa tuosta edellisestä luvusta myöskin lopun. Tämä sisältyy siihen jaksoon Matteuksen evankeliumia, johon on koottu Jeesuksen opetukset viimeisestä päivästä.

Tuossa kymmenen morsiusneidon vertauksessa puhutaan uskossa valvomisesta ja odottamisesta. Ja nyt tässä talenttivertauksessa puhutaan siitä, kuinka meidän tulee käyttää tuo odottamisen aika.

Tässä ovat siis esillä isäntä, palvelijat ja talentit. Ymmärrämme helposti, että tuo isäntä tarkoittaa Herraa Jeesusta, ja tuo matka vieraalle maalle tarkoittaa sitä, että Jeesus on astunut täältä ylös taivaaseen.

Sitten nuo palvelijat voimme Raamatusta löytää tukea sille ajatukselle, että uskovaiset ihmiset ovat noita palvelijoita. Me uskovaiset siis olemme Herran Jeesuksen palvelijoita.

Paavalihan aloittaa esimerkiksi Roomalaiskirjeen kirjoittamalla: "Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi." Ja vähän myöhemmin hän kirjoittaa siellä myöskin näin: "Mutta kun nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi."

Hän siis aivan selvästi sanoo, että uskovaiset ihmiset ovat Jeesuksen ja Jumalan palvelijoita täällä maan päällä.

No entä nuo talentit? Siinähän on kysymys isosta rahamäärästä. Mutta minäpä en kerrokaan, kuinka iso rahamäärä se on. Te saatte sen itse selvittää tuolta Raamatusta, kun menette tuonne majapaikkaanne tai kotiinne. Siinä voi käydä niin, että herääkin mielenkiintoa lukea muutenkin Raamattua, Jumalan pyhää sanaa.

Sana talentti voisi antaa ymmärtää, että siinä on kysymys jostakin meidän erityislahjakkuudesta tai taidosta. Tällaisia talenttejahan esitellään tuolla televisiossakin tämän maailman viihteenä. Mutta se ei minusta oikein sovellu Jumalan sanan kokonaisuuteen.

Sellainen ajatus, että jos olet musikaalisesti tai matemaattisesti lahjakas, etkä ole täällä käyttänyt sitä lahjaasi, niin siitä joutuisit sitten viimeisenä päivänä vastaamaan. Saamme kyllä rohkaista toisiamme siihen, että käytämme lahjojamme toistemme hyväksi ja erityisesti Jumalan seurakunnan rakennukseksi. Mutta ei ole pakko opetella pianon soittoa, vaikka olisikin lahjoja sellaiseen.

Joissakin selityksissä tämä talentti on myöskin esitetty tehtäväksi Jumalan seurakunnassa. Ja se kyllä oikeastaan sisältyykin tämän tekstin opetuksiin.

Mutta mikä voisi olla asia, jota voimme sanoa isännän, eli Herran Jeesuksen, kokoomaisuudeksi? Eikö se ole armon syntien anteeksiantamus? Sehän oli ainoa asia, jota varten Jeesus tänne maan päälle tuli eli vaelsi. Kaikki hänen askelensa tähtäsi siihen, että hän saisi sovittaa meidän syntimme ja lahjoittaa näin hankkimansa vanhurskauden meidän omaksemme.

No niin, nyt tässä vertauksessa kaksi näistä palvelijoista alkaa heti käydä kauppaa tällä pääomalla ja saavat myöskin tulosta aikaan. Ja sitten isännän palattua he tulivat hänen luokseen ja kertoivat, että ovat saaneet aikaan, mitä ovat saaneet aikaan, ja isäntä sitten kehuu heitä.

Ja juuri tämä on se kohta, missä me ehkä vähän huolestumme ajatellessamme itseämme tuohon tilanteeseen. Emme varmastikaan löydä ansioita esiteltäväksi ja alamme ehkä sovitella itseämme tuon yhden talentin saaneen palvelijan osaan.

Hänhän toi tuon maahan kaivamansa talentin isännälle ja pitää sellaisen puolustelupuheenvuoron, jossa yrittää suoraan sanoen vierittää vastuun isännälle. Siis isäntä, joka on kova ja ankara, niin hän sen takia pelkäsi.

Mutta tuo isäntä vastaa aivan niin kuin me joskus sanomme toisillemme, että älä selitä. Hän osoittaa puheenvuorossaan todellisen syyn tuohon saamattomuuteen. Hän sanoi: "Sinä paha ja laiska."

Ja näissä kahdessa puheenvuorossa onkin oikeastaan tämän tekstin avain. Ensinnäkin tuo palvelijan puolustuspuheenvuoro: miten hän koki isännän? Pelottavana ja vaativana.

No onko Taivaan Isä tällainen? Me sanomme, että kyllähän hän on. Jumala on oikeudenmukaisuudessaan niin ehdoton, että meidän rikkomuksistamme piti langettaa rangaistus. Siitä ei päässyt yli eikä ympäri. Eikä Jumala säästänyt edes omaa poikaansakaan, kun oli kyse siitä, miten ehdoton hän on.

Nyt Kristus onkin tarjonnut tämän hankkimansa vanhurskauden, eli sen kelvollisuuden Jumalan edessä, meidän omaksemme. Emmekä me uskovaiset enää koekaan Jumalaa tällaisena.

Meillä on rakastava Isä taivaassa, joka kuuntelee meitä, lahjoittaa meille kaiken hyvän ja kuljettaa meitä kohti taivasta. Meillä on Vapahtaja, joka rukoilee meidän puolestamme joka hetki. Ja meillä on Pyhä Henki, joka asuu meidän sydämissämme ja lohduttaa meitä.

Apostoli Johanneskin kirjoittaa, että pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.

Jos jollekin uskovaiselle käy niin, että Jumala alkaa näyttäytyä ankarana ja vaativana, niin on syytä huoleen. Sillä kun ihminen joutuu lain alle, niin silloin Jumala alkaa tuntua tällaiselta.

Siis näistä Jumalan sanan neuvoista tulee käskyjä, kieltoja, tulee syntilistoja, mitä ei saa tehdä ja niin edespäin.

Ja tämän yhden talentin saaneen palvelijan toiminnassa näkyy juuri se, että hän ei nähnyt tätä talentin arvoa, armon suuruutta, eikä halunnut toimia isännän parhaaksi, kuten nämä kaksi muuta palvelijaa halusivat. Hän oli kadottanut armon.

Eikä se laki anna voimaa rakastaa täydestä sydämestä. Sen me kyllä tiedämme.

Vanhastaan onkin sanottu, että kun ihminen joutuu lain alle ja jää sinne, niin siitä seuraa joko oma vanhurskaus, eli ihminen yrittää täyttää epätoivoisesti tuota lakia omilla teoillaan, tai sitten välinpitämättömyys, joka seuraa ensin epätoivoa.

Ihminen huomaa, että hän ei kykene. Isäntä on niin ankara, että minä en kykene täyttämään sitä isännän tahtoa.

Niin sen jälkeen tapahtuu se, että ihminen joutuu epätoivoon ja hän unohtaa, pyrkii elämässään unohtamaan sen koko asian. Koko Jumalan kieltää, Jumalan läsnäolon ja olemassaolon ja niin edespäin.

Tämän tekstin pääopetus, ajattelen niin, on uskollisuuden ohella. Paavalia lainatakseni se tuttu Jumalan sanan kohta, minkä Paavali kirjoitti muistaakseni Galatalaiskirjeessä, että usko tekee rakkauden kautta työtä.

Tai toisessa kohdassa: terveellinen Jumalan armo opettaa meitä.

Ja vielä voisi lainata Jaakobia, joka kirjoitti, että usko ilman tekoja on kuollut.

Nämä ovat tuttuja lauseita, mutta mitä ne tarkoittavat?

Nämä kaksi palvelijaa käsittivät sen, miten arvokkaasta omaisuudesta on kysymys. Ja heille syttyi halu toimia isännän omaisuuden kartuttamiseksi.

He arvostivat ja kunnioittivat tuota isäntää ja rakastivat niin paljon, että halusivat toimia hänen parhaakseen.

Meidän kohdallamme tämä voisi tarkoittaa sitä, että kun olemme saaneet syntimme anteeksi, niin me tahdomme ensinnäkin arkielämässä aina kulkea Jumalan tahdon mukaisesti, syntiä karttaen, koska se Jumalan armo meitä opettaa.

Haluamme myöskin puhua omille lapsillemme hyvästä Jumalasta ja kasvattaa heitä niin, että he juurtuisivat Jumalan valtakuntaan, Jumalan sanaa.

Jumalan sanaa juurtuisi heidän sydämeensä.

Ja haluamme myöskin kulkea täällä lähimmäistämme palvellen ja toimia niin, että mahdollisimman moni ihminen saisi käsittää tämän armon omalle kohdalleen.

Usko siis panee meidät liikkeelle, ei jätä meitä nukkumaan. Emme laita sitä kynttilää sinne piiloon, vakaan alle niin kuin Jeesus opetti.

Se loistaa Jumalan valoa meidän elämässämme. Se näkyy meidän elämässämme, että me olemme uskovaisia.

Ja tätä tarkoittaa se kaupankäynti tuossa vertauksessa.

Tärkeää on huomata, että isännälle oli erityisen tärkeää näiden palvelijoiden mielenlaatu, ei niinkään se tulosten määrä.

Noilla kahdella ensimmäisellä palvelijallahan ei ollut pienintäkään epäilyä siitä, etteikö se riittäisi, mitä he toivat isännälle. He eivät tuoneet sitä voittoa ansaitakseen sille jotain.

Ja sanoihan isäntäkin, että vähässä olet ollut uskollinen. Ei se niin paljoa kuitenkaan ollut. Ja se silti riitti.

Ja toisaalta tuo isäntä sanoi sille kolmannelle palvelijalle, että kun tiesit, että minä olen kova ja vaativa, niin sinunhan olisi silloin pitänyt viedä rahasi pankkiin.

Nämä sanat eivät ole taas töiden vaatimusta, vaan edelleen sitä sisimmän paljastamista. Eli sinä et halunnut edes yrittää.

Tuo rahan vieminen pankkiin, sehän on tässä, olisi paljon vähemmän oikeastaan vaatinut vaivaa kuin sen talentin kaivaminen maahan.

Niin se osoittaa meille sen, että se oli täysin välinpitämätön tuo palvelija. Se ei halunnut toimia millään lailla isännän parhaaksi.

No, meitä saattaa kuitenkin kaihertaa vähän se ajatus, että pitäisikö meidän olla tietoisempia näistä asioista, mitä usko on saanut meissä aikaan. Niin kuin nämä kaksi palvelijaa tuntuivat olevan.

Ajattelen, että evankeliumin kirjoittaja on nähnyt tämän kysymyksen. Ja heti tämän vertauksen perään tuleekin Jeesuksen kertomus viimeisestä tuomiosta, jossa uskovaiset eivät tiedä tehneensä yhtään mitään hyvää.

Tämä on se ristiriita, jossa me joudumme uskovaisina elämään.

Ja meidän ei tarvitse katsella noiden palvelijoiden toimintaan itsetietoisena kehumisena, vaan niistä kuvastuu juuri se syvä luottamus isäntään, että hän ei tuomitse.

Ja kyllähän se Jeesuskin opetti siellä, millä lailla meidän täytyy suhtautua siihen, mitä me teemme ja miten me toimimme uskovaisena.

Hän sanoi näin: "Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään."

Onhan niitä kyllä sellaisiakin, joilta ei intoa puutu. Ja myöskin monet pyrkivät sen näyttämään, mitä ovat saaneet aikaan.

Nimittäin juuri he, jotka pyrkivät omilla teoillaan täyttämään Jumalan lain.

Paavalallekin sanoi fariseuksista, että heillä on kyllä intoa, mutta heillä ei ole ymmärrystä. Puuttui uskon ymmärrys.

Nyt meidän kaksi osaisuuden vuoksi meidän on tärkeää eroittaa se, mikä on vanhan osan vaikutusta meissä, ja sitten toisaalta, mikä on tämä yhden talentin palvelijan kokemus.

Vanha osa nimittäin vastustaa aina Jumalan työtä ja hidastaa meitä eri tavoin.

Ei jaksa lähteä seuroihin. Ei jaksa lähteä Jumalan valtakunnan työhön. Ei halua puhua läheisille uskon asioista, kun se on vähän lapsellista uskoa tällaisiin asioihin tänä aikana.

Tai voi tulla läheissuhteissa sellainen ajatus, että nyt sanon kyllä suorat sanat tuolle, joka loukkasi minua.

Nämä ovat vain tällaisia esimerkkejä.

Ja tämän taistelun on Väinö Havas veljemme kirjoittanut kauniisti virteen 438:

"Vaan vielä on tahtoni talttumaton. Se helpoille teillensä lähdössä on. Pois karkota uhma ja huolettomuus. Suo palvelumieli ja uskollisuus."

Voima ja halu vanhan osan vastustamiseen.

Ei kyllä kasva sellaisissa asioissa, mitä meille tänä päivänä niin paljon tyrkytetään.

Tänne ajellessa minulle soitettiin, että haluaisinko tällaisia viihdepaketteja tilata. En tilannut.

Ei se talentin arvo kirkastu siellä Netflixin äärellä tai jääkiekkopeliä katsellessa tai sotapeliä pelatessa.

Tämä viihde varastaa meidän aikaamme niin paljon. Turruttaa meidän ajatuksiamme ja valtaa meidän mieltämme niin, että ei jää aikaa Jumalan sanan kuuloon.

Sillä Jumalan sana aina kirkastaa tuota talentin arvoa ja tuota isännän hyvyyttä.

Jos nyt on täällä kuulijana tai viestimien äärellä sellainen yhden talentin palvelija, joka olet hylännyt Jumalan armon, niin älä kuvittele, että Jumala armahtaa viimeisellä tuomiolla.

Tämä teksti osoittaa sen selvästi.

Moni luottaa siihen, että kyllä sitten kuolemassa Jumala armahtaa. Ei armahta.

Jos et ole tätä talentin arvoa täällä nähnyt, etkä ole Jeesuksen, Kristuksen palvelija, niin sinun käy huonosti.

Sinut tuomitaan lopulliseen pimeyteen, lopullisesti eroon Jumalasta.

Siellä ei ole hyvä olla niin kuin tämä teksti opettaa.

Ja me rukoilemme, että sinäkin tulisit käsittämään tilasi, että Jumalan laki saisi sinut ajaa niin epätoivoon, että sinä joutuisit lähtemään hakemaan turvaa Jeesuksesta, sillä hän ainoastaan voi sinua auttaa.

Mutta jos synti ahdistaa sinua ja kaipaat auttajaa, niin nyt on hyviä uutisia.

On mahdollisuus päästä omistamaan tätä talenttia ja käymään kauppaa sillä.

Ja niin ajattelen, että meidän saarnojemme pääsisältö onkin juuri tämä talentin arvon suuruus ja isännän hyvyys.

Ja me monesti sitä yritämme kuvata ihmisten sanoilla, mutta niin kuin lauluntekijä runoilee: "Jeesukseni rakkautta kyllin en voi kertoa."

Laulaisin nyt siitä, mutta kieleni on kankea.

Meidän sanamme eivät riitä, mutta me voimme ammentaa Jumalan sanasta.

Ja nämä Jeesuksen puhumat vertaukset ovat erinomainen lähde siihenkin.

Ajattelin, että joitakin tuollaisia kohtia katselisin.

Tulee mieleen se pienoisevankeliumi, jonka Jeesus puhui Nikodemukselle.

Hän sanoi, että Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Ja täällä on puhuttu monista näistä vertauksista, missä me näemme sen Jumalan rakkauden, suuruuden ja syvyyden.

Ajatelkaapa sitä tuhlaajapojan isää, joka näki jo kaukaa poikansa tulevan.

Hän odotti siellä ja juoksi vastaan heti, kun näki, että poika on tulossa.

Tai se taivaallinen helmikauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja kun hän löysi yhden, hän meni pois ja möi kaiken, mitä hänellä oli, ja osti sen helmen.

Näin on Jumala meitäkin rakastanut. Hän antoi kaikkensa meidät omaksi saadakseen.

Tai laupias samarialainen, kuinka hän nosti sen haavoille lyödyn sieltä tien oheesta ja vei majataloon.

Hoitii ensin haavat ja vei majataloon ja vakuutti, että jos enemmän kuluu, niin hän palatessaan maksaa.

Tällaisia kuvia on Raamatussa paljon, joilla Jeesus halusi kirkastaa sitä rakkautta meitä syntisiä kohtaan.

Ja jos nyt on sellaisia eksyneitä, hyvän paimenen laumasta eksyneitä, sanan kuuloetäisyydellä, niin Hyvä Paimen etsii pyhää tänäkin päivänä.

Hän kulkee kaikki pimeät rotkolaaksot, jos joku lammas olisi siellä, jonka hän saisi olalleen nostaa ja kantaa takaisin laumaan.

Tai ehkä joku on, joka on juuri ajatellut kaivaa sen talenttinsa sinne maahan.

Niin syntisten Vapahtaja kutsuu sinuakin nyt uskomaan.

Ei kannata kaivaa talenttia maahan, vaan kannattaa katsella, kuinka kallisarvoinen se on ja lähteä tekemään sillä kauppaa.

Jumala tahtoo kaikkia synnin teille eksyneitä armahtaa ja nostaa ja kuljettaa omaan laumaansa.

Nyt se on vielä mahdollista, mutta sitten viimeisenä päivänä ei kyllä armoa tunneta.

Nyt on armon ovi auki. Saat uskoa Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä synnit anteeksi.

Ja kokea sitä iloa ja rauhaa, jota Jumalan valtakunnassa koetaan, kun ollaan siellä sisällä.

Ja ajattelen myöskin sinua, joka oman huonouden tuntemisissa olet ollut.

Olet ehkä kokenut hitautta Jumalan tahdon tielle lähtemiseen ja Jumalan tahdon täyttämiseen.

Tahdon muistaa sinuakin. Saat olla vapaa.

Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Ja näin armo saa uudistaa sinua.

Niin kuin Paavali kirjoittaa, että muuttukaa, uudistukaa mieleltänne.

Niin tämä armo on juuri se voima, joka meitä uudistaa ja muuttaa.

Emme me itsestämme sitä voimaa löydä.

Niin ylennä nyt sydämesi uskomaan.

Synnit, hitaudet, Jeesuksen nimessä ja veressä saa uskoa synnit anteeksi.

Hitaudet, kiusaukset, epäilykset, kaikki anteeksi.

Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä saa uskoa synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä synnit saa uskoa anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja veressä uskoa synnit.

Jeesuksen nimessä ja veressä uskokaa kaikki rakkaat sisaret ja veljet, Jeesuksen nimessä ja veressä saa uskoa synnit anteeksi, aivan rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Ja ajattelen sitä Ilmestyskirjan kohtaa, joka tulee lähelle tätä tekstiä, aivan niin kuin kehotuksena meille kaikille tänä päivänä, että ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä sinulle elämän kruunun annan.

Täällä meitä armolla kruunataan, mutta siellä perillä meitä kruunataan elämällä ja meitä kruunataan kunnialla.

Ja siellä vaihtuvat nämä vanhan osan tuntemukset siihen uuteen elämään, jossa ei ole heikkoutta, ei syntiä eikä kiusauksia.

Näin saatte jäädä uskomaan.

Ja ajattelen myös teitä pienet lapset, jotka olette kuunnelleet, uskokaa tekin kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja näin se armo saa teitäkin kasvattaa ja pitää tässä Vapahtajan tuntemisessa.

Ja se on nuorille myöskin aivan yhtä tärkeänä voimana, elinehtona tämä Jumalan armo ja rakkaus.

Niin uskokaa tekin.

Uskokaa tällä hetkellä Jeesuksen nimessä ja vedessä synnit anteeksi, eikä tarvitse murehtia kuinka minä jaksan huomenna tai kuinka minä jaksan ylihuomenna.

Niin kuin Johannes kirjoittaa, nyt me olemme Jumalan lapset. Siis nyt, tällä hetkellä.

Niin lupaathan sinäkin tällä hetkellä uskoa ja Jumala pitää huolen huomisesta.

Tällä tavalla tämä alkuun ehkä vähän pelottavaltakin tuntuva Raamatun kohta kirkastaa kuitenkin Jumalan armoa ja rakkautta meitä kohtaan.

Ja olen myöskin oman vanhan osan painon tuntenut tässä palvelusvuoron alla.

Olen saanut paljon tukea ja rohkaisua, mutta tahdon teiltä vielä kysyä, siunaatteko minuakin tällä evankeliumilla.

Tahdon uskoa yhdessä teidän kanssanne. Jeesuksen nimeen. Aamen.