Seurapuhe Oulun RY:llä 21.08.2019 19.00

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen aloitamme seurat yhteisellä kiitoksella ja rukouksella.

Rakas taivallinen isämme, me olemme saaneet tänä kauniina syyskesän iltana tulla sanasi äärelle. Sinä, Isä, tiedät, minkä tilanteen keskeltä kukin meistä on seuroihin tullut. Sinä tunnet meidän ilomme, tunnet meidän murheemme ja huolemme. Isän, sinä muistat jokaista lastasi, tiedät meidän salatuimmatkin ajatuksemme. Me pyydämme, että sinä olisit nytkin sanasi avaamassa niin, että me saisimme sanastasi sen määräosan, jonka näet meidän tänä iltana tarvitsevan. Siunaa meidän seuramme nimesi kiitokseksi ja kunniaksi. Ja jokaisen meidän kuolemattoman seurun autuudeksi. Aamen.

Markuksen evankeliumin kuunnellisesta luvusta luen ennenkirjoitettua Jumalan sanaa yhteiseksi puheenjohtumisen aiheeksi. Alkaen jakeesta 14 jonkin matkaa eteenpäin.

Kuningas Herodeskin kuuli Jeesuksesta, sillä hänen nimensä tunnettiin jo laajalti. Ihmiset sanoivat, että Johannes Kastaja on herännyt kuolleesta. Siksi hänessä vaikuttavat nuo voimat. Toiset sanoivat, että hän oli Elia. Toiset, että hän oli profeetta, sellainen kuin profeetat olivat olleet. Kun Herodes kuuli Jeesuksesta, hän sanoi, Johannes, se mies, jonka minä mestautin, on herännyt kuolleesta.

Herodes oli näet pidättänyt Johanneksen, pannut hänet kahleisiin ja peljännyt vankilaan. Tämän hän oli tehnyt veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden. Hän oli naimissa Herodian kanssa. Mutta Johannes oli sanonut hänelle, sinun ei ole lupa elää veljesi vaimon kanssa. Herodias ei sietänyt Johannesta ja olisi halunnut tappaa hänet, mutta ei voinut, koska Herodes pelkäsi Johannesta. Herodes tiesi hänet hurskaaksi ja pyhäksi mieheksi ja suojeli häntä. Hän kuunteli Johannesta mielellään, vaikka tämän puheet usein jäivätkin vaivaamaan häntä.

Sopiva tilaisuus Herodialle tarjoutui, kun Herodes syntymäpäivänä järjesti pidot hoviherroilleen ja sotaväen päälliköille sekä Galilean johtomiehille. Herodian tytär tuli silloin sisään ja tanssi, ja Herodes ja hänen pöytävieraansa olivat ihastuksissaan. Kuningas sanoi tytölle, pyydä minulta mitä vain tahdot, niin minä annan sen sinulle. Ja hän lupasi ja vannoi, mitä ikinä minulta pyydät, sen minä sinulle annan, vaikka puolet valtakuntaani.

Tyttö meni ulos ja kysyi äidiltään, mitä minä pyytäisin. Äiti vastasi, pyydä Johannes Kastajan päätä. Tyttökin ryntäsi heti takaisin kuninkaan luo ja sanoi, tahdon, että annat minulle nyt heti vadilla Johannes Kastajan pään. Kuningas tuli pahoille mielille, mutta koska hän oli vieraidensa kuullen vannonnut valan, hän ei voinut vastata kieltävästi. Hän antoi heti pyövelille käskyn, että tämä tuo Johanneksen pään.

Pyöveli meni vankilaan ja mestasi siellä Johanneksen. Sitten hän toi pään vadilla ja antoi sen tytölle. Ja tyttö antoi pään äidilleen. Kun Johanneksen opetuslapset kuulivat tästä, he tulivat hakemaan ruumiin ja veivät sen hautaan. Aamen.

Tämä on yksi Raamatun järkyttävimmistä kuvauksista siitä, mitä sieluvihollinen saa ihmisessä aikaan. Markus, joka on tämän evankeliumin kirjoittanut, hän ei ollut Jeesuksen opetuslapsi, niin kuin varmaan veljet sisäät tämän tiedättekin. Evankeliumeissa on kaksi, Matteus ja Johannes, heidän evankeliuminsa, jotka on opetuslasten tekemiä, mutta Luukas ja Markus eivät olleet opetuslapsia.

Kuitenkin Raamatusta on mielenkiintoista lukea ja myöskin historiatiedot kertovat. Yksi Markuksen elämänvaiheista on varsin mielenkiintoisia asioita. Ensinnäkin hän oli kotoisin Kiprokselta. Hänen isänsä oli kuollut ja hän oli äitinsä mukana muuttanut Jerusalemiin. Siitä ei ole tietoa, oliko perheessä muita lapsia. Mutta äiti oli varakas ja hankki Jerusalemista ison talon, josta tuli sitten myöhemmässä vaiheessa uskovaisten kokoontumispaikka. Niin voimme sanoa, että seuratalo.

Sillä muun muassa kiirastorstai-iltana Jeesus oli opetuslastensa kanssa koolla syömässä pääsiäislammasta. On arveltu, että tuo Markus, joka on tämän evankeliumin kirjoittanut, olisi lyhyen maininnan itsestään pannut tänne evankeliumiinsa. Nimittäin täällä on yksi sellainen kohta, jota ei ole muissa evankeliumeissa. Tutkijat ovat arvelleet juuri tämän Markuksen henkilöksi sen tähden, että kysymys oli Markuksen kotitalosta.

Ja kun Jeesus lähti yhdentoista opetuslapsensa kanssa, kun Juudas Iskariot oli lähtenyt kavaltaakseen Jeesuksen, niin Jeesuksen ja opetuslasten poistuessa talosta hän aivan ilmeisesti liittyi mukaan siihen joukkoon, joka meni Getsemaaneen. Ja täällä, jos löydän sen kohdan, niin luen.

Siinä tilanteessa, jossa Juudas tuli näiden ylimmäisen papin, fariseusten ja kirjanoppineiden lähettämän joukon, asein varustautuneen joukon kanssa kiinni ottamaan Jeesusta, niin siitä yhteydestä Markus itse kertoo. Ensinnäkin, että ne, jotka olivat Jeesuksen kanssa, jättivät hänet ja pakenivat. Sehän on meille tuttu Raamatun kuvaus.

Mutta sitten itsestään, siis todennäköisesti itsestään, hän sanoo näin: Jeesuksen mukaan oli lähtenyt nuori mies, jolla ei ollut yllään muuta kuin pellavainen vaate. Hänet otettiin kiinni. Mutta hän riistäytyi vaatteestaan ja pakeni alasti.

Ja kun tiedetään sitten historiasta, että Paavalin lähtiessä ensimmäiselle lähetysmatkalle 40-luvun lopulla Barnabaan kanssa, heidän mukanaan oli myöskin Markus. Siitä tosin, jos siitä yhteydestä luetaan Raamatusta, niin hänestä käytetään nimitystä Johannes. Hänen täydellinen nimensä oli Johannes Markus.

He menivät ensin Kyprokselle. Myöskin Barnabas oli sieltä kotoisin, siis Markuksen lisäksi. Ja lisäksi Markus oli Barnabaan serkku. Matka suuntautui Kyproksen jälkeen Turkin eteläosaan. Ja mistään historiatiedoista ei selviä, minkä tähden Markus palasi sieltä takaisin.

Itse olen arvellut, että silloin kun Jeesus ristiin naulittiin, niin tämä evankeliumin kirjoittaja Markus oli ilmeisesti iän puolesta niin kuin joku yksi teistä nuoret veljet syvästi. Ja kun oli toistakymmentä vuotta siitä tapahtumasta, niin Paavali, Barnabas ja Markus lähtivät lähetysmatkalle, josta siis Markus palasi kesken kaiken takaisin. Paavali ja Barnabas jatkoivat matkaansa ja menivät tuonne Turkkiin sisämaahan.

Ja siellä heidän matkaansa ulottui sellaisiin kaupunkeihin kuin Derbe ja Lystra, jossa Paavali sai aivan erityisen kovan kohtelun. Siellä nimittäin noiden veljeen mukana, kun siellä ensin oli niitä, jotka halusivat evankeliumia kuulla, niin heidän perässään kulki juutalaisia, jotka aina yllyttivät ihmisiä Paavalia ja Barnabasta vastaan.

Ja jos tuosta ajasta luetaan Paavalin lähetysmatkalta, niin Paavali kivitettiin niin pahasti, että luultiin hänen kuolleen. Näinhän ei kuitenkaan tapahtunut.

Kun sitten toinen lähetysmatka 50-luvun alussa oli alkamassa, niin siinä tapahtui, että tuli sellainen episodi, että Paavali puhui Barnaballe, että siitä me lähetysmatkalle lähdöstä. Barnabas olisi halunnut ottaa Markuksen mukaan, mutta Paavali ei sitä hyväksynyt. Sen tähden, että kun Markus luopui heidän matkastaan ensimmäisen lähetysmatkan aikana.

Ja noilla veljillä oli niin paljon erimielisyyttä, että Barnabaskaan ei lähtenyt Paavalin mukaan, vaan matkakumppaniksi lähti Silas. Ja varmaan muistatte, seurassa on joskus luettu tekstiä Paavalin lähetysmatkan siitä osasta, kun nuo veljet tulivat sinne Turkin luoteisosaan, ja heidän suunnitelmansa oli mennä muualle kuin mihin he päätyivät.

Paavali näki unen, jossa unessa tuli hänen tykönsä mies, joka sanoi, tule ja auta meitä. Ja nuo veljet ymmärsivät, että se oli Jumalan kutsu. Silloinkin, niin kuin tänäkin päivänä, Jumalan valtakunnan lähetystyötä tehdään kutsusta. Ja nuo veljet silloin suuntautuivat sitten Euroopan puolelle. Emme lähde sitä seuraamaan.

Mutta kuitenkin, kun noilla veljillä oli tullut erimielisyys, niin me Raamatusta ymmärrämme myöhemmin, että ne asiat kyllä korjaantuivat. Niin kuin uskovasten kesken. Sehän ei ole ollenkaan ihmeellistä, jos uskovaisten välille joskus tulee, siis yksittäisten uskovaisten välille erimielisyyttä. Mutta sitten, kun on aika, niin asiat korjaantuvat. Ne korjataan ja evankeliumilla anteeksi annetaan.

Kun Paavali kirjoittaa myöhemmässä vaiheessa kirjeitään, hänhän kirjoittaa nimenomaan Roomasta niitä useita, niin siellä hän mainitsee aivan erikoisesti tämän Markuksen ja sanoo hyvin lämpimät sanat, ja kuinka paljon hänelle on apua siitä, että Markus on hänen luonaan.

Historia kertoo edelleen sitten Markuksen elämästä, että kun evankeliumityötä tehtiin, niin yksi merkittävä alue, missä sitä tehtiin, oli Rooma. Rooma oli silloin maailmanvallan pääkaupunki. Pietari oli myöskin siellä evankeliumia saarnaamassa, ja tämä Markus oli kaikesta päätellen kielitaitoinen nuori mies. Ja hän toimi Pietarin tulkkina.

Ja kun siellä Roomassa Pietari puhui sanankuulijoille, niin hän kertoi Jeesuksen elämästä, ja kun tulkkina oli Markus, niin hän hyvän muistisena painoi mielensä, mitä Pietari oli puhunut Jeesuksen elämästä. Ja sitten nuo pakanoista parannuksen armon saaneet tuolla Roomassa pyysivät Markukselta, että kirjoittaa muistiin nuo Pietarin puheet. Siis itse asiassa kirjoittaa muistiin Jeesuksen elämään kuvattavat asiat.

Ja näin Raamatun ja toisaalta sitten historiatietojen perusteella tämä Markuksen evankeliumi on syntynyt. Sehän syntyi ennen kuin muita evankeliumeja vielä olikaan. Eli tämä on tarkoitettu nimenomaan sinne Roomaan pakana-kristityille, ja samalla me sanomme, että myöskin meille tämän illan Jumalan lapsille.

Tämä tekstimme kertoi Johannes Kastajasta. Johanneshan oli Jeesuksen edelläjuoksija. Hänestä oli jo Vanhassa testamentissa kirjoitettu, kuinka hän on huutavan äänenä korvessa valmistamassa tietä Herralle.

Kun Jeesus aloitti sitten julkisen toimintansa, niin tekstistämme käy jo ilmi se, että viestejä Jeesuksen töistä ja teoista tuli ihmisten tietoisuuteen, ja niin myöskin tämä Herodes sai siitä tietää. Ja Herodes teki johtopäätöksen, että Johannes Kastaja on noussut kuolleista. Toisin sanoen, aivan kuin Johannes Kastajan henki on herännyt, ja tuossa Jeesuksessa nyt vaikuttaa.

Ja toisaalta on järkyttävää todeta se, että tuon Herodeksen itsensä kannalta, että kun oli ollut aika, jolloin hän ensin oli ottanut veljensä vaimon. Ja kun Johannes Kastaja tästä nuhteli, niin tämä vaimo Herodias sai aikaan sen, että Herodes vangitsi Johannes Kastajan.

Mutta Raamatusta me saamme sen käsityksen, että niin kuin se tässäkin tuli ilmi, että Herodes mielellään kuunteli Johannes Kastajaa, vaikka sitten tuon Johanneksen puheet jäivät vaivaamaan häntä. Luonnollisesti kun Johannes nuhteli Herodesta syntielämästä.

Toisaalla evankeliumissa kerrotaan, että kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa, niin Herodes olisi halunnut itse nähdä henkilökohtaisesti Jeesuksen. Ja varsinainen syy oli se, että hän olisi halunnut, että Jeesus olisi hänen nähtensä tehnyt jonkun ihmeen. Mutta ei Jeesus sellaisen suostunut eikä alentunut.

Mutta sitten kun Jeesuksen julkinen toiminta alkoi olla lopullaan, ja Jeesus oli Pontius Pilatuksen edessä kuultavana, niin evankeliumit kertovat, että kun Herodes oli sattumoisin juuri tähän samaan aikaan käymässä, ilmeisesti tuolla Jerusalemissa, niin Pontius Pilatus lähetti Jeesuksen vartijat viemään Jeesuksen Herodeksen luokse.

Nyt Jeesus oli Herodeksen edessä, mutta Jeesus ei avannut suutaan. Siinä varmasti oli vaikuttamassa toki yhtenä se, että ei Jeesus suinkaan ollut mikään ajallinen ihmeitten ja temppujen tekijä. Ei suinkaan, vaan tuolla Herodeksella oli tässä mielessä karmeat ajatukset ja sellainen hyvin pilkallinen mieli.

Mutta siinä oli samalla myöskin se, että kun ajallaan Johannes oli puhutellut Herodesta, neuvonut synnistä parannukseen, me ymmärrämme, että silloin oli Herodeksen etsikon aika. Ja tuo etsikon aika meni umpeen silloin, kun hän järjesti pidot ylimmäisilleen, josta tekstimme kertoo.

Ja etsikon aika oli mennyt umpeen jo aiemmin, kun hän oli sitten Jeesuksen edessä. Jumala vaikeni. Ja tämä on samalla hyvin vakava muistutus siitä, että ei Jumala ihmistä iankaiken nuhtele. Jumala antaa ihmiselle ajan parannusta tehdä.

Esimerkiksi kun me luemme Ilmestyskirjasta, muistaatte sieltä Jeesus kirjoituttaneen Johanneksella, siis ei Johannes Kastajalla, vaan tällä opetuslapsi Johanneksella, seitsemälle sananpalvelijalle eli enkelille kirjeen. Niin siellä näkyy näiden sananpalvelijoiden joukossa, jotka olivat nuhteen alaisia, että Jeesus sanoi, minä annoin sinulle ajan parannusta tehdä. Mutta jos et sinä tee, niin minä tulen pian ja syöksen kynttiläjalkasi sieltä pois.

Ja aina silloin, kun ihminen saa olla elävän Jumalan sanan kuulossa, Jumalan lasten seuroissa, tai tänä päivänä myöskin tiedotusvälineiden kautta saa kuulla Jumalan lasten seuroista, niin silloin me emme korota ihmistä, mutta me muistutamme Jumalan sanan mukaisesti, että silloin on ihmisen elämässä aivan ainutlaatuinen tilanne. Jumala itse lähestyy ihmistä. Jumalan kutsu kuuluu Jumalan valtakunnasta.

Ja sen tähden Raamattu sanoo, että tänä päivänä, jos sinä kuulet Jumalan äänen, niin älä paaduta sydäntäsi, vaan tee parannus. Jumala yksin tietää, milloin on ihmisen etsikon aika. Me emme sitä tiedä.

Meillä varmaan useimmilla on epäuskoisia läheisiä, joiden puolesta olemme ehkä useinkin saattaneet rukoilla, että he käsittäisivät parannuksen ja uskomisen lahjan ja pääsivät Jumalan lasten joukkoon. Sitten saattaa olla niin, että heidän elämänsä kulkeutuu sellaiseksi, että me saatamme ajatella, että tuo ihminen ei kyllä koskaan tee parannusta, että kyllä se on niin kauan mennyt Jumalan valtakunnasta.

Niin voi ollakin, että juuri tuollainen ihminen tekee parannuksen. Jumala on ihmisen sydänten tutkija. Ja Jumalan sana, elävä Jumalan sana, on raamatunmukaisesti niin kuin kaksiteräinen miekka. Kun se tulee ihmisen korvaporttien kautta ihmisen sydämeen, niin se on samalla ihmisen sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomari.

Ja sehän tuo rajanveto, minkä Jumalan sana tekee, on se, että se aina osoittaa sen, että Jumalalla on täällä maan päällä oma valtakuntansa, on Jumalan lapsia ja niitä, jotka eivät ole. Ja taivaallisen Isän tahto, niin kuin meidänkin Jumalan lasten tahto, on se, että jokainen ihminen käsittäisi uskomisen lahjan ja pääsisi kerran siihen osaan, jonka Jumala luomisteossaan on tarkoittanut kaikille ihmisille.

Kun Jumala loi ensimmäisen ihmisparin, niin hänhän loi heidät paratiisiin. Eivät Aadam ja Eeva synnistä silloin mitään tienneet. Mutta sitten, kun tapahtui syntiinlankeemus, niin syntiinlankeemuksen seurauksena heihin ja kaikkiin tuli, jotka ovat heistä syntyneet, niin kuin mekin olemme, niin tuli lihaan ja vereen synnin vaikutus ja houkutukset.

Ja sen tähden meillä Jumalan lapsillakin on aina taistelu kolmiliittoista vihollista vastaan. Ja Raamattu kuvaa viimeisiä aikoja, että niin kuin me olemme joutuneet sen toteamaan Raamatun perusteella, että monet ajanmerkit ovat toteutuneet. Me elämme vaikeaa aikaa.

Mutta ei niin vaikeaa aikaa, ettekö saisi ja voisi olla uskomassa. Sillä evankeliumi on kaikkina aikoina ja on tänäkin päivänä Jumalan voima jokaiselle sen uskovaiselle autuudeksi.

Tämä meidän tekstimme kertoi siitä tilanteesta, jossa Herodeksella olisi ollut mahdollisuus vielä tehdä elämässään sellainen ratkaisu, että hän ei olisi kuunnellut omaa lihaansa ja vertaan. Kun Johannes oli häntä puhutellut, niin kuin tekstissä kerrottiin, niin monet Johanneksen puheet panivat hänet miettimään.

Ne vaivasivat häntä sen tähden, että ihmisen pahat teot vaivaavat silloin, kun omaa tuntoa on herätetty, niin ihmisen pahat teot vaivaavat omaa tuntoa. Herodias, siis tämä, joka oli Herodeksen veljen vaimo, jonka kanssa sitten Herodes eli, niin hän oli aivan erityisen käärmeissään Johannekselle.

Ja täällä kerrottiin, että Herodias olisi halunnut tappaa Johanneksen, mutta ei voinut, koska Herodes pelkäsi Johannesta. Ja sen tähden tuo Herodes suojeli häntä, mutta tuli sellainen tilanne, sellainen koetuksen paikka tuolle Herodekselle, että hän joutui tekemään ratkaisun, ja hän teki ratkaisun, joka oli hänen oman elämänsä ja tulevaisuutensa ja iankaikkisuuden osalta ratkaiseva.

Toki me sanomme sen, että jos hän olisi myöhemmin parannuksen tehnyt, niin olisi hänen kaikki syntinsä annettu anteeksi, mutta ei ihminen voi parannusta tehdä noin vain ottamalla. Jeesus itse on sanonut, että ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun taivaallinen Isäni vedä häntä.

Jos ihmisestä ei tule syntistä ihmistä. Synti on se, joka erottaa ihmisen elävästä Jumalasta. Synti erottaa ihmisen Jumalasta ja saa aikaan Jumalan vihan. Jumalan valtakunta on ainoa paikka, missä synnit annetaan anteeksi. Ei missään muualla ole sellaisia valtuuksia.

Raamattu ilmoittaa sen, että Jumala on omaan valtakuntaansa, omille lapsilleen antanut pyhässä Hengessä valtuudet syntien anteeksi antamiseksi. Jumala on valtakunta.

Vielä jos ihan muutamalla sanalla katselemme tuota tilannetta, niin Herodes antoi tuon Herodian tyttärelle lupauksen. Ja tuo lupaus oli vannomalla vannottu. Ja kun Herodes huomasi, mitä hän on nyt luvannut, niin oman kunnian tähden hän halusi pitää sen lupauksen.

Ja tässä näin ymmärrän sen, että kun Johannes Kastaja oli häntä nuhdellut, hänen omaa tuntoaan oli ollut herännyt, niin tällä teolla hän paadutti omaa tuntoaan niin, että kun hän itse oli sitten Herra Jeesuksen edessä, niin ei Jeesus hänelle sanaakaan sanonut.

Jumalan lasten seurat ovat meille uskovaisille aina sellainen juhlatilaisuus, jossa me saamme kuulla hyvän paimenen ääntä. Samalla me myöskin haluamme muistaa sitä, että ja niin kuin ajattelen, että monella monella meistä on epäuskoisia läheisiä, joiden puolesta me rukoilemme, että he saisivat parannuksen armon.

Että silloin, kun ihminen lainaa korviaan Jumalan sanan kuulolle, niin hän pysähtyisi laskemaan elämänsä kulutusta, niin kuin Raamattu tätä sanaa käyttää. Kun me ihmisenä emme tiedä tulevia päiviä, me emme tiedä, niin kuin ei tuo Herodeskaan tuossa tilanteessa tiennyt ennemmin, kun hän juhlat oli järjestämässä, mitä hän tulee tehneeksi.

Ihmisen elämässä voi tulla sellaisia asioita, jotka sulkevat monta mahdollisuutta. Raamattu kertoo Jeesuksen julkisen toiminnan ajalta monesta monesta ihmisestä, jotka saivat parannuksen ja uskomisen armon.

Mutta samalla Raamattu kuvaa, niin kuin yhtenä voimme sanoa, että karmeimpana tapahtumana juuri tämän tapahtuman, missä ihminen kovettaa omaa tuntoaan niin, että hän ei enää halua kuunnella ollenkaan Jumalan sanaa ja Jumalan sanan kutsua.

Tästä Johanneksesta kerrotaan, ei Johanneksesta, vaan Herodeksesta kerrotaan myöhemmin, että hän muun muassa surmautti Johanneksen veljen Jaakobin. Ja sen jälkeen alkoi ottaa kiinni Pietarin, mutta se ei kuitenkaan onnistunut.

Hänen kohdallaan oli murheellinen tilanne. Jumala oli aikansa häntä nuhdellut synnystä, mutta hän vaati niin oman tunnon, että hän lopulta taisteli vain oman tunnon kovettaneena Jumalan valtakuntaa vastaan.

Tänäkin iltana me rukoilemme ja toivomme sitä, että jos näidenkin sanojen kuulossa on yksikään armosta osaton ihminen, että nyt on armonpäivä ja nyt on autuudenpäivä.

Silloin, kun Jumalan valtakunta lähestyy, niin kuin se tuona aikana näillä Johannes Kastajassa lähestyi Herodesta. Kun Jumalan valtakunta lähestyy, niin silloin on mahdollisuus tehdä parannus.

Ja tuo parannus, siis se suomen kielessä parannuksen tekeminen, se sellaisena ei ehkä avaudu, sillä ei kysymys ole ihmisen teosta, vaan siinä on kysymys Jumalan teosta. Ja monesti Raamatussa käytetään nimitystä kääntyminen, nöyrtyminen ja esimerkiksi vieraissa kielissä on kieliä, joissa tämä asia on ilmaistu ymmärrettävämmin kuin suomen kielessä.

Mutta kristinoppi selittää yksinkertaisesti, mitä on parannus. Ja kun tänä päivänä Jumalan valtakunnan ulkopuolella parannussaarna on käytännössä katsoen kokonaan vaiennut, on ani harvoin, kun siitä kuulee mitään sanottavan.

Niin Raamattu sanoo kuitenkin, että pitää saarnattaman parannusta ja syntien anteeksi antamusta alkaa Jerusalemista aina maailman ääriin asti. Jumalan valtakunnasta saarnataan tänäkin päivänä ja tänäkin iltana tarjotaan mahdollisuutta tehdä parannus, ottaa evankeliumi uskolla vastaan.

Sillä tuossa parannuksessa ihminen ensinnäkin Jumalan herättämänä ymmärtää sen, että minä olen omilla synneilläni, omilla tekosynneilläni ansainnut iankaikkisen kadotuksen vaivan. On murhe ja pelästys omista synneistä.

Mutta samalla Jumalan valtakunnasta saa kuulla anteeksi antamuksen evankeliumin omalle sydämelleen uskoksi. Kun ihminen tämän saa kuulla, niin Jumala antaa armonsa, antaa parannuksen armon.

Ja kun ihminen saa parannuksen armon ja uskon lahjan, niin Jumalan pyhä henki tulee hänen sydämensä asukkaaksi ja se lähtee häntä opettamaan. Niin kuten Raamatussa sanotaan, että Jumalan terveellinen armo on ilmestynyt, joka opettaa meitä hurskaasti ja jumalallisesti tässä maailman ajassa elämää.

Se synnyttää rakkauden ennen uskoineisiin Jumalan lapsiin. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Se synnyttää rakkauden ennen uskoineisiin Jumalan lapsiin ja sen tähden me Jumalan lapset olemmekin niin rakkaita toinen toisillemme kuin taivaallinen Isä on saanut sinulle ja minulle henkilökohtaisesti antaa kaikki synnit valtakunnassaan anteeksi.

Ja veljet ja sisaret rakastavat sinua ja minua aivan itsensä vertaisina. Tänäkin iltana näittenkin sanojen äärellä, joissa olemme hetken viivähtäneet, me saamme olla iloisia ja turvallisella mielellä, sillä onnellisempaa ihmistä ei ole maan päällä kuin on Jumalan lapsi.

Me uskomme ja ajattelemme niin kuin psalmin kirjoittaja sanoessaan: minun onneni on olla lähellä Jumalaa. Nytkin seureen päättyessä jää rakas matka ystävä, veljeni ja sisareni täällä Rauhan yhdistyksellä tai viestimien äärellä jää uskomaan omat synnit ja matkaviat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi. Olet turvattu ja vapaa. Jumalan lapsi on onnellinen. Sinkin tähden meidän ei tarvitse kantaa omalla tunnolla elämän taakkoja, elämän lankemuksia, kun ne on anteeksi annettu.

Me ihmisenä uskovaisina koemme kyllä monesti koettelemuksia, vastoinkäymisiä, ne kuuluvat jokaisen ihmisen elämään, mutta meidän ei tarvitse kantaa omaa tunnon tuskaa anteeksi antamattomien syntien tähden, kun ne Jumalan valtakunnassa on annettu anteeksi ja annetaan joka päivä runsain mitoin.

Ja silloinkin kun me joudumme nimelliseen vikaan ja virheeseen, niin me saamme etsiä luotettavan rippi-isän tai -äidin, jolla me saamme puhua oman sydämemme asioista ja saamme häneltä kuulla, että me saamme uskoa ei vain tämän asian vaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä ja saamme olla turvattuja ja vapaita.

Tähän armon vapauteen me nytkin saamme jäädä, veljet ja sisaret, tänäkin iltana. Ja minä kysyisin vielä omalle kohdalle: saanhan minä omalle kohdalle uskoa syntini anteeksi? Minä näin haluan uskoa yhdessä teidän kanssanne Jeesuksen nimeen. Aamen.

Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra valista kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi puoleemme ja anna meille iankaikkinen rauhasi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Kiitos.