Tutustumisilta/Alkuhartaus Vaasan RY:llä 18.09.2019 19.08

Isännällä on aika kova luotto, että muutamassa minuutissa pystyisi alustuksen laatimaan, mutta ajattelin, jos tyydyttäisi kuitenkin alkuhartauteen. Viime sunnuntain evankeliumiteksti jumalanpalveluksessa sisälsi yhden kysymyksen. Olen oppinut, että mitä minun pitää tehdä, että iankaikkisen sen elämän saisin. Ne, jotka oli seuroissa sunnuntaina, kuulivat myös puhujan kertovan eräästä kysymyksestä, joka minua jäi puhuttelemaan niin paljon, etten melkein muistanut kuunnella sitä vastausta. Veli kertoi, että joku veli oli joskus kysynyt jossakin tilaisuudessa, jossakin seuroissa, että mihin Jeesus menisi istumaan, jos se tulisi tänne seuroihin?

Katsotaan, löydetäänkö siihen vastausta. Ajattelin lukea ihan lyhyen jakeen. Se on heprealaiskirjeen kolmetoista luvussa. Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat työsijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä.

Sunnuntain oli siis lähimmäisen sunnuntai-otsikkona ja muutaman viikon päästä on Mikkelin päivä, jolloin se on enkelien päivä. Voisi sanoa, että tässä lyhyessä tekstissä, jossa puhutaan vieraanvaraisuudesta, työpaikan antamisesta ja enkeleistä, niin siinä on kumpikin asia sekä tämä lähimmäisenrakkaus että enkelit. Kun puhutaan enkeleistä, minulla tulee usein mieleen aamuhartaudet kaksikymmentäkaksi vuotta sitten ennen jouluviikkoa. Silloin aamuhartauden pitäjä oli sama joka päivä ennen jouluaattoon asti. Hänen teemanaan olivat enkelit.

Ne eivät olleet niitä enkeleitä sillä tavalla, mitä Raamatussa kerrotaan. Enkeleitä, jotka ilmestyivät esimerkiksi Marialle tai muulle. Vaan ne enkelit olivat tälle hartauden pitäjälle niitä ihmisiä, jotka hän oli kohdannut, jotka olivat toimineet lähimmäisen rakkauden mukaisesti. En muista yhtään yksityiskohtaa, mutta muistan, että vaikka ne eivät liittyneet sillä tavalla Raamatun enkeleihin, niin ne aamuhartaudet kuitenkin puhuttelivat. Ehkä siinä syynä oli myös se, että meidän tytär Annariikan tilanne oli silloin jo kriittinen ja saattoi olla ajatukset niissäkin mahdollisen poismenon hetkissä, jotka sitten muutaman kuukauden päästä tapahtuikin.

Paavali puhuu Roomalaiskirjeessä samasta vieraanvaraisuudesta, mutta siinä hän puhuu myös luvussa kaksitoista näin. Kun hän puhuu erilaisista armolahjoista, niin hän sanoi näin: Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita. Palakoon töissä hengen tuli. Palvelkaa Herraa.

Toivokaa ja iloitkaa. Ahdingossa kestäviä. Rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä. Osoittakaa vieraanvaraisuutta.

Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat. Siunatkaa älkääkä kirotko. Ilotkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa pääosaisten rinnalle.

Muista myös viimeisen tuomion tekstistä, Matteuksen evankeliumissa, jossa Jeesus kertoo kuinka kuningas jakaa ihmiset kahteen ryhmään. Niille, jotka saavat periä, jonka alueen alusta on jo vahvistettu, niin heille sanotaan, että he kysyvät, että koska olemme auttaneet, koska olemme ruokkineet, koska olemme juottaneet, koska olemme käyneet sinua katsomassa ja niin edespäin. Jeesus sanoo myös sen, että kun olin koditon, niin te annoitte minulle sijan, niin Jeesus sanoo siinä, että silloin kun te olette tehneet näitä asioita näille minun vähimmille veljilleni. Joskus olen miettinyt sitä, että kun ihan oikeasti opetetaan, että me emme Jumalan edessä voi tehdä ansiomme ansioksi hyviä tekoja. Tarkoittaen sitä ansiota, jolla taivasosuuden saisi omakseen tai saisi sen pysyväksi, niin kuitenkin Raamattu kertoo ja Jeesus opettaa lähimmäisen rakastamisesta.

Niin samoin apostolit epistoloissaan kertovat siitä, kuinka tärkeää on hyvällä mielellä, ei vaadittuna, mutta hyvällä mielellä palvella toinen toistamme. Emme siis tarvitse pelätä sitä, että me lähimmäisessä autamme. Se on hedelmä siitä meidän uskosta. Kiitollisuus siitä, että Taivaallinen Isä Jumala rakastanut juuri minua niin, että saan olla hänen lapsensa, että minulla on kaikki synnit anteeksi. Minulla on rauha Jumalan kanssa.

Minulla on hyvä omatunto. Tiedän ja olen varma siitä, että pääsen kerran kaivamaan kotiin. Nämä synnyttävät tämmöinen usko, luottamus ja kiitollisuus synnyttää näitä hyviä tekoja, jotka ei siis ole sen autuuden ansaitsemiseksi, vaan siitä, että me voimme hyvällä mielellä osoittaa silläkin tavalla kiitollisuutta Jumalalle. Jos ajattelemme sitä kysymystä, mihin Jeesus menisi istumaan, jos hän tulisi tänne tänään? Emme ole niin ylihengellisiä, että me, uskosemme, näkisimme Jeesuksen täällä, mutta me tiedämme, että Jeesus itse sanoo, että missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, niin siellä minä olen heidän keskellään.

On sanottu myös, että Jumala, joka pitää meistä huolen kaikella tavalla, tarvitsee kuitenkin meidän ihmiskäsiä toteuttamaan sen hänen huolenpidon. Samalla tavalla voisimme ajatella ja saammekin ajatella, että kun me huomaamme sen lähimmäisemme, teemme sen lähimmäisen eteen jotakin hyvää. Se voi olla hyvinkin yhtäkkiä katsottuna hyvinkin pientä. Se voi olla huomaaminen, tervehtiminen vaikka nyökkäämällä.

Ei esimerkiksi täällä rauhanistyksellä voi ajatellakaan, että kaikkialta alettaisiin kädestä tervehtimään. Mutta sillä tavalla, että huomataan toinen toisemme. Ehkä sillä tavalla, että jos huomaa, että joku esimerkiksi uusi vaasalainen tuntuu olevan yksinäinen ja tuntuu, ettei hänen viereen koskaan kukaan istu seurapenkissä. Niin sinä, kun menet hänen viereensä, osoitat hänelle Jumalan rakkautta. Sillä tavalla Jumala on tarkoittanutkin, että me toinen toistamme rohkaisemme.

Aina ei tarvitse sanoa. Silloin kun toinen on tullut uskossaan heikoksi, on tullut syntiä, on tullut uskomisen esteitä, niin silloin tarvitaan myös sanoja. Silloin kun sinä neljänä tai sisarena lähimmästäsi, silloin siinä tilanteessa auta, että mene ohi, jos sattumalta vaikka tietäisikin, että toisella on asioita, jotka häntä painaa. Että toimisi erinäköisillä tekosyillä, että miksi juuri minä menisin samalla tavalla kuin siinä sunnuntain evankeliumin Jeesuksen vertauksessa laupiaasta samarialaisesta. Siinäkin kaksi ihmistä meni tämän haavalle lyödyn ryövärien ryöstämän ja alasti pieksämäen miehen ohi, mutta yksi pysähtyi, ja voisin sanoa niin, että pani itsensä likoon.

Meillä on ehkä jotenkin mukavuudenhalua tai mitä se on sitten, että me saatamme sitten helpommin ehkä toimia tämän papin ja leeviläisen tavoin. Jumala, herra Jeesus on pyytänyt meitä rakastamaan lähimmäistä. Silloin se tarkoittaa sitä, että saamme rohkeasti toista olla tukemassa ja hänen kanssaan tarvittaessa keskustella. Ehkä sillä tavalla voisimme vastata tähän kysymykseen, niin kuin muistaakseni siinä sunnuntain puheessakin vastattiin, että Jeesus menee sen heikomman puoleen. Mekin saamme omalta osaltamme olla toistemme enkeleitä, sanansaattajia, viestinviejiä.

Sitähän se enkeli-sana tarkoittaa. Viestinviejiä siinä, että herra Jeesuksen sovitustyö, lunastustyö, kärsimys ja kuolema ja ylösnousemus on tapahtunut juuri sinun ja minun vuoksi. Hänen sovintoveressään ja nimessään saamme toisillemme antaa kaikkein kalleinta ilosanomaa ja hyvää sanomaa Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Mitä ne enkelit voisivat olla, jotka niin kuin tässä tekstissämme sanottiin, että älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijaan antaessaan tulleet majettaneeksi enkeleitä.

Varmasti niin, että kun olemme vieraanvaraisia, on ne sitten vieraat yökunnissa tai vain käymässä kahvilla tai syömässä, niin saattaa syntyä hyviä keskusteluja. Ei aina, mutta saattaa joskus syntyä hyviä keskusteluja uskonasioista. Voi olla, että on tarvetta isäntävällä tai niillä vierailla oma psalmiansa kertoa ja saa evankeliumin siunauksen alla se vierailuppua. Voi olla, että sellaisen kohtaamisen jälkeen ja varmaankin sellaisen kohtaamisen jälkeen sekä isäntäväki että vieraat ovat iloisia siitä, että näin on saanut tapahtua. Kun tässä yösiästä ja majoittamisesta puhutaan, niin lopuksi ehkä mainitsen sen.

Joskus majoittajatkin ovat eräällä tavalla enkeleitä. Muistanko Mikon kanssa muistaakseni kummallakin oli ekaa kertaa kommentiin Norjaan. Siitäkin on kaksikymmentäkaksi vuotta suurin piirtein itsenäisyyspäivänä. Siellä oli semmoisia 20-vuotiaita kollega ja kosseja, jotka oli tienaamassa autojansa. Ei siellä oikeastaan aikaisempia ihmisiä ollut.

Muutama tyttö saattoi olla. Nämä nuoret veljet hoiti kaikki. Tämäkään ei ole mikään uusi asia, varmaan montakin kertaa tämän kertonut, mutta siinä näkyi, että heillä oli tämmöinen palvelemisen halu. Ensinnäkin halusi järjestää seuroja sinne. He järjesti kaiken kahvituksen ja myös majoituksen.

Ehkä me saatettiin Mikon kanssa vähän miettiä, että mitenköhän tästä iltapalat ja muut hoituu. Pojat vei meidät sitten, että majoittajia oli varmaan semmonen seitsemän kappaletta. Se oli tämmönen kolhoosi. Ensiksi mentiin johonkin isoon Mäkkäriin ja sitten mentiin sinne nukkumaan paikkaan. Kaikki pelas hyvin.

Myöhemminkin siellä käytiin, niin nuoret oli. Hyvin nuoret ihmiset olivat siinä vastuunottajana. Voin sanoa, että hekin olivat eräällä tavalla sanan viejiä toisillensa ja halusivat omalle uskolleen vahvistusta sitä kautta, että saa Jumalan Sana kuulla ja järjestivät seuroja, että kaikki pääsi sinne seuroihin. Silläkin tavalla viesti meni eteenpäin. Ajattelisin niin, että kun täällä on nyt uusia vaasalaisia, niin ottakaa hommia vastaan ja jos niitä ei tarjota, niin pyytäkää niitä.

Olkaa kotona. Ajatelkaa, että jos olette kaksi-kolme-neljä vuotta täällä, niin tämä on tavallaan teidän kotisiioni. Olisi tärkeää, että se tulisi tutuksi. Tänne voi myös viikonlopuksi jäädä. Ei tänne kuole, jos jää viikonlopuksi vaan saanut.

Kehotan, että otatte yhteyttä ja pyydätte, että päästään erilaisiin hommiin. Ottakaa vaariin myös siitä, että jos näette jonkun, joka tuntuu olevan yksinäinen, niin olkaa hänelle lähempänä ja omalla tavalla enkeli. Veljen ja sisar saat tänäänkin turvallisesti omalle kohdalle uskoa kaikki synnit anteeksi, epäilykset anteeksi, kiusaukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aamen. Pyydämme rukoukseen.

Ravelin Isää kiitämme siitä, että saamme näin kokoontua yhdelle koolle sinun sanasi kuulemaan. Kiitämme siitä, että meillä on tämä kotisiioni, jonka toiminnassa saamme olla mukana. Kiitämme siitä, että saamme pitää seuroja ja muitakin tilaisuuksia, mihin me voimme tulla. Kiitoksia siitä, että meillä on veljiä ja sisaria, uskon veljiä ja sisaria, jotka meitä rakastavat sellaisena kuin me olemme. Siunat tämä tutustumisilta tänään.

Tämän pyydämme Vapahtajamme Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Aamen.