Seurapuhe Oulun RY:llä 09.10.2019 19.01

Meidän Herramme, Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien meidän kanssamme. Hiljennymme rukoukseen.

Pyhä Jumala, rakas taivaallinen Isämme, olemme tänä iltana kokoontuneet Pyhän sanasi äärelle saamaan siitä uskollemme virvoitusta. Sinä näet kaikkien meidän sydämiin ja tiedät meidän elämämme. Tiedät myöskin meidän hätämme ja avun tarpeemme ja olet luvannut auttaa meitä. Sinä taivaallinen Isä, olet lähettänyt rakkaan poikasi tänne maailman keskelle kärsimään ja kuolemaan kaikkien ihmisten tähden ja sovittamaan meidän syntimme. Me kiitämme sinua tästä suuresta armosta, mittaamattomasta armosta. Ja pyydämme, että tämä sinun poikasi sovintotyö saa tulla uskoksi kaikkien ihmisten sydämille. Siunaa tänä iltana koolla oleva sanankuulijajoukko täällä Rauhanne Yhdistyksellä ja nettiradioiden äärellä. Ole meidän jokaisen lähellä ja avaa korvamme kuulemaan. Siunaa seuramme yhteen nimesi kiitokseksi ja kunniaksi. Aamen.

Rakkaat matkaystävät. Uskaltaudun lukemaan tekstin, josta on saarnattu. Sen huomasin tuossa tekstikirjaa katsoessani noin kuukausi sitten täällä Rauhan Yhdistyksellä. Siitä huolimatta luen tämän tekstin jälleen puheenaiheeksi. Taivaan Isä voi tästä avata tahtonsa jälkeen.

Luen tekstiksi Markuksen evankeliumin kahdennesta luvusta, luvun alusta kaksitoista jaetta. Sanat kuulevat Jeesuksen nimeen. Luen tämän uusimman kirkkoraamatun mukaisesti.

Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodenmaton, jolla halvaantunut makasi.

Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi." Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen, miten hän tuolla tavalla puhuu. Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?

Jeesus tunsi hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa sanoa halvaantuneelle, 'sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa, 'nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te tietäisitte, että ihmisen pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi, hän puhui nyt halvaantuneelle: 'Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.'"

Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkein nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet." Aamen.

Rakkaat sanankuulijat, matkaystävät, veljet ja sisaret. Tekstikseni valikoitui, tai siinä auttoi lopulta tänään ilmestynyt päivämies. Ja tätä valintaa vahvisti kaksi viikkoa sitten ilmestynyt päivämieslehti. Jos Jumala suo, tähän aihepiiriin liittyen muutamia ajatuksia.

Taisimme laulaa äsken virrestä kärsimyksen maasta, johon meidän Herramme ja Vapahtajamme saapui pienenä ja avuttomana. Hän, joka on taivaan ja maan kuningas, tuli myöskin itse osalliseksi kärsimyksestä. Hän tuli itse kaikkein pienimmäksi, niin kuin profeetta oli häntä aikoinaan katsellut.

Jeesuksen julkisen toiminnan alku näyttää kuitenkin olevan hyvin suosiollinen. Markus kertoo tässä evankeliumikirjassaan Jeesuksen työn aloituksesta. Ja myöskin tämä tapahtuma, josta äsken luimme, liittynee Jeesuksen julkisen toiminnan alkuvaiheisiin.

Jeesus nimittäin herätti, sen Markus täällä jo kertoo, laajaa huomiota. Niin kuin tässäkin ajassa kaikki ihmeellinen ja erityisesti, jos siinä on parantavaa toimintaa, se herättää huomiota. Kansa lähtee liikkeelle. Avunpyytäjiä on jonoksi asti. Jeesuksen suosio näytti olevan taattu.

Sillä nytkin apostoli kertoo, taikka anteeksi evankelista Markus kertoo huoneesta, jossa Jeesus oli. Se oli, että se oli niin pakkautunut täyteen kuulijoita, että se oli ovea myöten täynnä. Niin kuin joskus sanotaan, että ei enää oikein jalantilaakaan löydy. Väkeä oli niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Ja Jeesus julisti heille sanaa, tai puhui heille sanan, niin kuin tämä Biblia sanoo.

Tuossa tilaisuudessa oltiin keskeisten kysymysten äärellä, tai keskeisen asian äärellä. Sillä aina silloin, kun ollaan Jumalan sanan äärellä, ollaan ihmiselämän keskeisimmän asian äärellä.

Kuinka niin? Monihan tässä ajassa huolehtii rahojen riittävyydestä. Vastikään ilmestyneet talouden tunnusluvut kertovat huolestumista. Ihmisen ajatukset näyttävät olevan, näin mekin tunnustamme usein olevan näissä ajallisissa: mitä me syömme tai mitä me juomme, niin kuin Jeesus vuorisaarnassa opetti.

On kuitenkin niin, että se ei ole ihmiselämän keskeisin kysymys. Kun puhutaan elämän ja kuoleman kysymyksistä, ollaan siinä kysymyksessä, josta Jeesus saarnasi käärmeelle, kuinka ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.

Teille hyvä nettiradion ääressä oleva kuulijajoukko. Kerron, että tässä minun edessäni on runsaslukuinen nuorten joukko. Minun on vaikea olla liikuttumatta nähdessäni, että näin paljon on valinnut tämän illan istumapaikakseen seurien kuuntelun. Toisinkin voisi olla. Muitakin valintoja voisi tehdä. Ja moni on tehnytkin.

Mutta haluan onnitella teitä sanan ääreen istuneet. Istuittepahan sitten siellä omien vastaanottimien äärellä tai täällä Oulun Rauhan Yhdistyksellä. Sillä on kysymys elämänleivästä, jota ei tee turhaksi edes leivänjakajien vajavuus. Elämänleipä, Jumalan sana, on aina pysähtymisen arvoinen, aina kuulemisen arvoinen ja uskomisen arvoinen.

Näin täälläkin kodissa, joka oletettavasti oli Pietarin koti, oli nyt menossa. Siellä oli siis seurat, niin kuin sanotaan. Ja puhujana itse Jeesus Kristus, Jumalan poika.

Seurameno keskeytyy. Voimme hyvin arvata, että katolta kuuluva purkuääni kiinnittää kuulijoiden huomion. Mitä nyt tapahtuu? He näkevät, että tuo katto, joka oli erilainen kuin meillä täällä on, se oli ensinnäkin ilmeisesti kohtuullisen helposti purettavissa tuo tasakatto. Ja sieltä aletaan laskea juuri Jeesuksen eteen halvaantunutta miestä.

Halvaantuminen ja sairaus yleensäkin on äärimmäisen koettelevaa. Ja tässä minä otan esille päivämiehen kaksi viikkoa sitten. Kuka teistä luki sen rohkean artikkelin, jossa veli kertoi päihderiippuvuudesta ja siitä pääsemisestä? Luettehan te nuoret päivämieslehtiä. Olettehan te mahdollisesti huomioineet asian niin, että sinne opiskelupaikoillekin on tilattu tämä kristillisyyden lehti. Sillä siinä on ruokkivia, meidän uskoamme ruokkivia kirjoituksia, aitoja kertomuksia elämästä uskon kautta katsottuna.

Ensinnäkin sanoisin näin, että lähetämme terveiset veljelle, joka oli niin rohkea, että kertoi omasta tilanteestaan. Mutta me lähetämme terveiset ja rakkaat sellaiset myöskin niille ystäville, jotka olivat hänen vierellään ja auttoivat.

Nimittäin jokainen sairas kaipaa vierelleen sellaista, joka on minun ehkä jopa hävettävän sairauden tai vamman aikana kantamassa sekä rakkain ajatuksin että esirukouksin, mutta myöskin lämpimin sanoin ja toimenpitein.

Onko sinulla sanankuulija ketään tänä iltana, jota haluaisit kantaa meidän Vapahtajamme parannettavaksi? Tai oletko sinä ehkä itsessäsi, joka ajattelet ja toivot, kumpa joku huomaisi minun hätäni? Kumpa joku huomaisi minun kipuni, josta on ollut niin vaikea puhua ja jonka kanssa eläminen ja seuroihinkin lähteminen, niin kuin tuossa veljen kertomuksessa tuli esille, tuntuu lähes mahdottomalta.

Meidän keskellämme lienee ihmisiä, jotka tarvitsevat meidän auttavaa kättämme, meidän kantamistamme. Oletteko kiinnittäneet huomiotanne suviseurojen esirukouspyyntöihin? Ainakin ne minua ovat syvästi puhutelleet.

Ne kertovat siitä, että tämä Jumalan kansa on taistelva seurakunta täällä maailman keskellä. Se tuntee elämän kivut, joskus tuntuu, että pohjia myöten. Siellä voi olla esirukouspyyntö alkoholi-ongelmaisen läheisen puolesta, päihderiippuvaisen läheisen puolesta, avioliitossa ristiriitoihin joutuneen pariskunnan puolesta.

Siellä voi olla esirukouksia solmuun menneiden ihmissuhteiden puolesta, sisarusten välisistä suhteista ja niin edelleen. Ehkä moni teistä on myöskin näitä rukoistyyntöjä jättänyt.

Oletko silloin tullut ajatelleeksi, että sinä liityt niihin kantajiin, jotka olivat tuota halvaantunutta kantamassa? Sinulla on ehkä oma kohde, eri kohde tietysti kuin näillä Markuksen kertomilla. Mutta joka tapauksessa sinäkin olet kantamassa jotakin läheistäsi Vapahtajan hoidettavaksi ja parannettavaksi.

Ja Jumalan sana meitä kehoittaa. Meillä on oikeus ja lupa ja suorastaan kehoitus muistaa toinen toistamme rukouksissa. Usein tätä myöskin pyydetään, kun elämän koettelemukset tuntuvat kaatuvan päälle.

Onhan sinullekin sanottu, että jos rukoilisit minun puolestani. Se ei suinkaan ole mikään vähätätöinen, mikään toivoton yritys, vaan se on asia, josta Jumala on luvannut kuulla.

Nämä vuoteen kantajat eivät välittäneet esteistä, joita oli. He nimittäin havaitsivat, että tuo huone oli täynnä ovea myöten. Ja siksi he toimivat sillä tavalla, mikä mahdollisti sen, että tuo halvaantunut pääsi meidän Vapahtajamme eteen.

Me ihmiset saatamme estääkin toisten pääsyä parannettavaksi. Kävihän nimittäin opetuslapsillekin niin, että kun äidit kantoivat tai vanhemmat toivat lapsiaan Jeesuksen siunottavaksi, niin opetuslapset ajattelivat, että se nyt kyllä häiritsee tätä seurapuhetta tai saarnaa, mitä Jeesus on pitämässä, ja estelivät tuojia.

Ja silloin Jeesus närkästyi heille ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkääkä estäkö heitä. Sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta."

Meillä varmaan on niitä läheisiä, ehkä sukulaisia tai muita ystäviä, joita olemme sekä muistaneet rukouksin. Mutta onpa sellaisiakin ihmeitä saattanut tapahtua, niin kuin se siltä melkein tuntuu, että olemme saaneet jotakin sanottua.

Jos tätä puhetta kuuntelisi joku ihminen, jolle on esimerkiksi sanottu, että tulisit sinäkin seuroihin. Tule tänne Oulun Rauhan Yhdistykselle. Tai tule suviseuroihin. Tule sinne, missä Jumalan kansa kokoontuu. Niin tiedä, että sinua ollaan kantamassa.

Kysymys on siitä, haluatko sinä tulla terveeksi. Saattaahan olla niinkin, että joku sanoo, että ei minua mikään vaivaa. Minä olen elämäni kunnossa. Näin voi ehkä ollakin. Mutta yhteys Jumalan valtakuntaan puuttuu. Puuttuu myöskin se yhteinen usko, joka yhdistää tämän Jumalan kansan. Puuttuu se yhteinen ymmärrys, miten ihminen tulee autuaksi. Puuttuu yhteinen ymmärrys, mikä on elävä Jumalan seurakunta. Ja kun tämä puuttuu, niin puuttuu valtavan paljon.

Monet ovat myöskin ne isät ja äidit, jotka kantavat lapsiaan Vapahtajan äärelle. Saattaa olla niin, että aivan ilta illan perään nousee rukous: "Muista Jumala minun perhettäni." Ne vanhurskaat rukoukset. On myöskin Jumala luvannut kuulla.

Mutta meitä saattaa kohdata myöskin sellainen sairaus, josta tämän päivän päivämieslehti kertoi. Niin, että se näyttää ulkoisesti siltä, että eihän tuota ihmistä ehkä mikään vaivaa. Mutta kun ne syvimmät haavat ovatkin näkymättömissä siellä haavoitetussa sydämessä, mielessä. Ja he sanovat, että tämän kanssa vasta on vaikea elää. Olisi helpompi elää, kun minulla olisi jalka poikki ja kaikki näkisivät, että kipsi siinä on. Ja siksikö sinä onnut? Mutta kun se haava on siellä sisällä, niin siitä on vaikea kertoa.

Myöskin tällaiset lähimmäiset tarvitsevat meidän kantamistamme, meidän rakkauttamme.

Jumalan valtakunnan ydinsanoma on kuitenkin vielä enemmän kuin ajallisten haavojen, taikka oli ne sitten henkisiä tai ruumiillisia vaivoja, niiden paraneminen. Jumalan valtakunnan ydinsanoma on vielä enemmän. Monin verroin enemmän.

Nuo tuojat olivat, niin kuin täällä sanotaan, uskovaisia ihmisiä. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi."

Jeesus ei tehnytkään niin kuin ihmiset odottivat, että kai hän nyt heti käy parantamaan tuon halvaantuneen. Sitä he ihmiset mielenkiinnolla odottivat. Kaikki paranemisihmeet olivat suuri tapahtuma, josta kerrottiin, mutta ei Jeesus näin menetellyt. Hän sanoo: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi." Se on se ihmiskunnan pahin vitsaus: synti.

Ja sitä on. Sitä on kaikissa ihmisissä. Johannes sanoo, että jos me sanomme, että me emme ole syntiä tehneet, niin me valehtelemme ja ei ole totuus meissä.

Syntiinlankeemuksen perintö ulottuu tähän päivään asti, tähän saliin saakka, jokaisen ihmisen sydämeen saakka. Me olemme syntiset. Mutta me saamme olla niitä syntisiä, jolle meidän Vapahtajamme valtakuntansa evankeliumissa on saarnannut, että sinun syntisi annetaan anteeksi.

Ette te, rakkaat nuoret, ole tulleet tänne seuroihin kuulemaan jotakin erityisen hiottua saarnaa. Tulleet kuulemaan jouhevaa, ajatuksen juoksuvaa ja nopeaa, vaan te olette, näin minä uskon, tulleet kuulemaan lopulta sitä, että jos Jumalan armo vielä edelleen minulle kuuluu.

Jumalan valtakunnan ydin on syntien anteeksiantamuksessa. Sitä tämä maailma saattaa pilkatakin ja sanoa, että eikö niille mikään riitä. Vasta on oltu viikonloppu monipäiväisissä seuroissa.

Niin, en minä toisaalta sitä ihmettele, kun minä olin nuori poika, eikä minulla ollut vielä uskon lahja avautunut. Ja minä istun seuroissa ja katselin, kun ne vanhat ihmiset pyysivät syntejään anteeksi. Niin minä ajattelin, että miksi ne pyytävät. Minunhan sitä pitäisi pyytää.

Nyt minä ymmärrän. Minä ymmärrän, miksi Jumalan lapsi tuntee jatkuvasti oman syntisyytensä, vaikka hän on armahdettu. Siksi, että meihin on jäänyt tämä turmeluksen osa. Raskas ja vaivaloinen matkakumppani, joka tuo paljon epäilyksiä. Siksi, että synti ja kuorma meihin tarttuvat.

Rakkaat matkaystävät, sanankuulijat lähellä ja kaukana. Jumalan valtakunnan ydinsanoma koskettaa tänä iltana myöskin sinua. Sinua, joka ehkä olet niin halvaantunut, että et ole saanut voimaa lähteä seuroihin pitkään aikaan. Olet ehkä miettinyt, että onhan sitä seurakutsua esitetty. Mutta kun ei tahdo enää kehdätä lähteä, kun on niin pitkä tauko.

Jos joku on niin uupunut ja painunut erilaisten kuormien ja syntien alle, että yhteys Jumalan valtakuntaan on katkennut tai katkeamassa, niin sinulle, juuri sinulle, saarnataan anteeksiantamusta.

Ei tänne Jumalan lasten seuroihin käskemällä saada ketään tulemaan. Tänne saadaan tulemaan, kun sanotaan, että täällä on syntisen hyvä olla.

Siksi, että maailman erilaisten tartuntojen, erilaisten mielipiteiden vellonnassa uupunut matkamies saa kuulla hyvän paimenen äänen.

Meille Jumalan sana opettaa armollista suhtautumista kaikkiin ihmisiin ja erityisesti niihin, jotka ovat heikkoja. Apostoli sanoo roomalaiskirjeessä: "Mutta meidän vahvojen tulee kantaa heikkojen vajavuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi."

Jos joku ajattelee olevansa niin vahva, että katsoo syrjäsilmin sitä heikompaa ihmistä, niin juuri sinun pitää olla siinä vahva, että sinä nostat sitä heikkoa. Että sinulla on vara nostamaan sitä, joka on sinua heikompi.

Ja vuorollaan elämän eri tilanteissa me kohtaamme senkin asian, että itse asiassa minäkin kuulun näihin heikkoihin. Minäkin olen sellainen, joka tarvitsee toisten kantamista, toisten rukousta, rakkautta ja anteeksiantamusta.

Kun Jeesus saarnaa syntejä anteeksi, se ei sopinutkaan. Siellä oli muutamia lainopettajia, jotka sanoivat itsekseen, miten hän tuolla tavalla puhuu. Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu voi antaa syntejä anteeksi? Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?

Ja sitten Jeesus osoittaakseen jumalallisen voimansa, hän ensinnäkin sanoo: "Kumpi on helpompaa sanoa halvaantuneelle, 'sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa, 'nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te tietäisitte, että ihmisen pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi, hän puhui nyt halvaantuneelle: 'Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.'"

Jokuhan saattaa sanoa, että totta kai Jeesus saattoi antaa anteeksi. Eihän se ole mitenkään kiistanalainen, etteikö Jeesus voinut antaa anteeksi. Ja vieläkin voi.

Jeesus jätti tämän anteeksiantamuksen evankeliumin hänen valtakuntaansa. Hän täällä Johanneksen evankeliumissa puhuu omille opetuslapsilleen, kun hän lähettää heidät kaupunkeihin saarnaamaan Jumalan valtakunnan lähelle tulemista.

Mutta saa sanoa myöskin, kuinka suurin vastuun ottaa se, joka ei otakaan tätä Jumalan valtakuntaa vastaan.

Tämä kaupunki, jossa Jeesus nyt oli, oli hänen kotikaupunkinsa, Kapernaumi. Se siis näki tämän valtavan ihmeen, halvaantuneen parantumisen.

Jeesus sanoo täällä Luukkaan mukaan: "Voi sinua Koratsin, voi sinua Peetsaida, jos teidän kaduillanne tehdyt voimatyöt olisi tehdyt Tyyroksessa ja Siidonissa, niiden asukkaat jo aikoja sitten olisivat verhoutuneet säkkiin, istuneet tuhassa ja katuneet."

Ja sitten tälle Kapernaumille, tälle, joka oli pakkautunut tuohon yhteen huoneeseen ja näki ihmeen, osa kaupungin väestä, Jeesus sanoo: "Ja sinä Kapernaum, joka olet taivaaseen asti korotettu, sinun pitää hamaan helvettiin asti sysätä."

Voi Kapernaumin asukkaat, jotka eivät sittenkään uskoneet, että vielä on Jumalan valtakunnan saarna kuultavissa, uskottavissa. Se tulee alhaisena, se tulee kuitenkin sillä lupauksella, jonka Jeesus antoi omille opetuslapsilleen: joka teitä kuulee, se minua kuulee. Näin Luukkaan mukaan.

Veljet ja sisaret, tämä Jumalan valtakunta on hoitopaikka kaikille sairaille, kaikille halvaantuneille, voimansa menettäneille, kaikille syntisille. Tässäkin hetkessä sinulla, rakas sanankuulija, on lupaus: syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Sitä evankeliumia me saarnaamme. Se on yksinkertainen, mutta siinä on Jumalan voima.

Veljet ja sisaret, ison kuulijajoukon eteen tuleminen tuntuu aina vähintäänkin haristuttavalta, ja suorastaan välillä peloittaa, että miten tästä selviää. Saanko minä uskoa omat syntini anteeksi? Minä tahdon.

Lähetän vielä terveiset niille, jotka odottavat auttajaa: älä odota enää, vaan usko syntisi anteeksi tässä ja nyt, Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Käy Jumalan lasten joukkoon, tähän armahdettujen joukkoon.

Ja sinä, ehkä siellä radion äärellä, kaikkien erilaisten kipujesi keskellä oleva matkaystävä, ylennä sydämesi uskomaan syntisi anteeksi, Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Me jäämme Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun. Jeesuksen nimeen, aamen.

Hiljennymme Herran siunaukseen.

Herra, siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra, kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra, kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.

Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos.