Nettiseurojen valitsema mainos:
Hyvää itsenäisyyspäivää! - Veteraanin iltahuuto 3-vuotiaan Luukaksen laulamana .
← Takaisin

Seurapuhe Järvenpään RY:llä 22.12.2019 16.01

Puhuja: Ismo Autio

Paikka: Rauhanyhdistys Järvenpää

Vuosi: 2019

Kirja: Luukkaan evankeliumi Matteuksen evankeliumi Jesajan kirja Miikan kirja

Raamatunkohta: Luke 2:1-20 Matthew.1 Micah 5:2 Isaiah 9:1-2

Avainsana: usko armo evankeliumi pelastus parannus sovitus luottamus profetia joulu enkeli Kristuksen syntymä paimenet


Kuuntele
Tämä saarna on litteroitu automaattisesti tekoälyn avulla. Voit korjata selviä virheitä muokkaamalla tekstiä lause kerrallaan.
Jatkamme vielä hetken seuroja ja luen puheen ja yhteisen tutkimisen aiheiksi Luukkaan evankeliumin toisesta luvusta 20 jaetta. Tämä on meille varmasti hyvin tuttu teksti tästä luvun alusta. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Siihen aikaan antoi keisari haukustuskäskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kuiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon kukin omaan kaupunkiinsa.

Esikoisensa hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heillä ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet. Mutta enkeli sanoi heille: älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille ilosanoman suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.

Tänään merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä. Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa. Maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: Nyt Beetlehemiin, siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti. He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämmeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu. Aamen.

Tämä on varmasti tutuimpia raamatun kohtia teille kaikille. Monessa joulujuhlassa ja muussa joulutilaisuudessa luetaan, monissa kodissakin luetaan jouluevankeliumi jouluaattona tai joulupäivänä. Siinä kuvataan Jeesuksen syntymää, josta äsken veljen kautta kuulimme. Hieman niitä tapahtumia, mitä oli ennen Jeesuksen syntymää tapahtunut. Miten Maria sai ilmoituksen tästä Jeesuslapsesta ja miten sitten Joosef siihen suhtautui. Ja miten enkelin ilmoituksen jälkeen hän luotti siihen, mitä hänelle taivaan lisältä tuli tästä asiasta tietoa.

Tässä hyvin tarkkaan kuvataan tapahtuma-aikaa. Kerrotaan keisarihaukustuksen käskystä ja koko valtakunnan verollepanosta, joka oli ensimmäinen. Ensimmäinen Rooman valtakunnan verollepano. Kerrotaan vielä, kuka oli Syyrian käskynhaltijana tuohon aikaan. Syyria on näinäkin päivinä ollut uutisissa. Siellä on ollut sotaa ja levottomuutta viime vuosinakin.

Sitten tässä kuvataan sitä, miten kaikki lähtivät kirjoittautumaan veroluetteloon kukin omaan kaupunkiinsa, eli siihen kaupunkiin, mistä he olivat kotoisin, mikä oli heidän synnyinkaupunkinsa. Ja sitten kerrotaan, miten Joosef lähti Galileasta Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoon varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, Beetlehemiin. Sillä hän kuului Daavidin sukuun. Eli Jeesuksen ajallinen isä oli tämä Joosef.

Ja kun Jeesus olikin Jumalan poika ja pyhästä hengestä siinä nyt, niin kuin juuri kuulimme, niin perheessään oli kuitenkin sitten tämä Joosef isä. Ja varmasti Jeesuksesta huolehti ja rakasti häntä niin kuin muitakin lapsiaan. Jeesuksellahan oli, oliko kaksi veljeä vai kolme, en muista, mutta veljeä kuitenkin. Ja jossakin mainitaan myös, että oli sisaria. Onko ihmiset sitten ihmetelleet, kun Jeesus heille puhui, että mehän tunnemme hänen veljensä ja sisarensa.

Daavidin kaupunkiin, Beetlehemiin, josta niin kuin Jeesuksen syntymästä oli ennustettu, niin myös tästä Beetlehemistä on ennustettu tuolla Vanhan testamentin puolella, profeetta Miikan kirjassa. Miika kirjoittaa, että sinä Beetlehem, sinä Ebrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa, mutta sinun keskuudestasi sinousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana.

Näin oli Jeesuksen syntymäpaikkakin ennustettu jo paljon, paljon ennen hänen syntymäänsä. Me kuulimme äsken, miten tämän kaiken takana oli Jumalan lupaus ensimmäisen ihmisparin synnin ja koko maailman syntivelan sovittamisesta ja perisynnin vahingon korjaamisesta. Se oli tässä takana, ja näin Miikakin kirjoittaa, miten tämän hallitsijan juuret ovat muinaisuudessa. Jeesushan oli olemassa jo ennen aikojen alkua. Silloin kun maailmaa luotiin, silloin Jeesus oli olemassa. Mutta hän syntyi ihmiseksi.

Tässä tilanteessa, tässä tekstikohdassa sitä kuvataan. Ja tosiaan tuolla Daavidin kaupungissa, Beetlehemissä. Eli Joosef oli kuningas Daavidin sukua. Ja aivan se sukuluettelo löytyy tästä Matteuksen evankeliumin alusta. Ja sitten kuvataan, miten Joosef on siellä Daavidin pojan ja Abrahamin pojan sukuluettelossa. Taikuut sutaan ja on otsikoitu täällä Matteuksen evankeliumin alussa, että se on Jeesuksen sukuluettelo.

Siihen Joosef ja Maria menivät. Niin kuin tässä sanotaan, hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heillä ei ollut tilaa majapaikassa.

Varmasti oli paljon ihmisiä liikkeellä tuohon aikaan, kun oli tämä verollepano ja jokaisen piti matkustaa sinne omaan synnyinkaupunkiinsa. Majapaikat olivat hyvin täynnä. Ei sieltä löytynyt Joosefille ja Marialle tilaa, vaikka Maria oli viimeisillään raskaana ja synnyttämisen aika oli lähellä. Ja näin sitten kävi, että he sinne talliin joutuivat majoittumaan. Ja sinne Jeesuslapsi sitten syntyi. Hänet laitettiin siihen eläinten ruokintaseimeen makaamaan, niin kuin äsken lauloimme tuossa virressä, että sait osaksesi oljet vain. Se kuvaa sitä, että Jeesus pantiin lepäämään sinne kolkkuun vuoteeseen. Varmasti hänellä oli aivan turvallista siinä levätä äidin ja Joosefin isän hoivissa.

Sitten tässä kerrotaan näistä paimenista. Kuinka paimenet olivat yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Paimenet vartioitsivat laumoja päivästä toiseen ja yöstäkin toiseen siellä kaupunkien ympäristöissä. Paimenia ei erityisesti arvostettu, vaan pikemminkin heitä väheksyttiin ja heitä pidettiin vähän toisen luokan ihmisinä, koska he eivät tämän paimentehtävänsä vuoksi voineet osallistua sen aikaisiin hengellisiin tapahtumiin. He eivät voineet pitää sapattilepoa tai noudattaa kaikkia niitä perimmäisiä sääntöjä, mitä juutalaiset tuohon aikaan noudattivat.

Paimenia pidettiin vähän epärehellisinä ja sellaisina ihmisinä, että ovatko he edes oikealla tavalla uskomassa Jumalaa, niin kuin juutalaiset ajattelivat itse olevansa. Mutta paimenille ilmestyi enkeli. Tässä kuvataan, kuinka yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet. Mutta enkeli sanoi heille: älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille ilosanoman suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.

Tällainen ilmoitus tuli noille paimenille ja Herran kirkkaus heidät ympäröi, niin varmasti voimme kuvitella, että he pelästyivät tuolla pimeässä yössä. Siellä oli pimeää varmasti tuohon aikaan, kun se yöllä tapahtui. Niin kuin tuolla etelässä on pimeää öisin, niin sinne yhtäkkiä ilmestyi heille enkeli. Ja Jumalan kirkkaus ympäröi heidät. Aivan varmasti meistä jokainen olisi pelästynyt tuossa tilanteessa. Mutta sitten enkeli tosiaan puhuttelee heitä ja kehottaa rauhoittumaan ja sanoo, että älkää pelätkö.

Ja mitä enkeli sanoo? Hän sanoo, että tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Aivan kuin kohdistaa viestinsä noille paimenille. Hän ei vain kerro yleisesti, että Daavidin kaupungissa on syntynyt Vapahtaja, vaan hän sanoo, että teille on syntynyt Vapahtaja. Se on aivan puhutteleva ilmaus. Se koskettaa myös näitä paimenia, tämä viesti.

Sitten sanotaan heille, että tämä on merkkinä teille, että löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä. Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Tästä kirkkaudesta ilmoittaa myös profeetta Jesaja, miten Jumalan kirkkaus ilmestyy kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Se näkee suuren valon, niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.

Ajattelemme vielä näitä paimenia, joille tämä viesti tulee. Ja niin Martti Lutherkin sitä ihmettelee kirkkopostillassa, että eikö olisi voinut, tai pohdiskelee, että eikö nämä enkelit olisi voineet yhtä hyvin puhutella vaikkapa ylipappeja tai Jerusalemin oppineita, jotka osasivat puhua Jumalasta paljon ja enkeleistä, mutta kävikin toisin. Enkelit ilmestyivät köyhille paimenille, joilla maan päällä ei ollut mitään arvoa. Heidät pidettiin tämän ilmoituksen arvoisina. Heille tuli tämä viesti.

Ja mitä tapahtuu sitten seuraavaksi? Tässä sanottiin, että kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: nyt Beetlehemiin. Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen minkä Herra meille ilmoitti. Tunsivat, että tämä oli Jumalan ilmoitus, minkä Herra meille ilmoitti. He eivät miettineet, että mitä enkeli meille sanoi. He uskoivat, että se oli Jumalan ilmoitus.

Ja tämä onkin tärkeä asia, tämä usko. Älä vaan niin kuin äsken kuulimme veljen kautta, miten Joosef uskoi sen enkelin ilmoituksen, niin myös paimenet uskoivat. Heille eivät olisi uskoneet, niin eivät he varmasti olisi lähteneet sinne Beetlehemiin. He eivät varmaan olisi mitään muutakaan tehneet, mitä tässä evankelumikohdassa kerrotaan.

Kerrotaan. Ehkä mekin ajattelemme, että olisi helpompi uskoa, jos taivaan enkeli meille ilmoittaisi asioita, ilmestyisi meidän eteemme. Ja muistamme, miten se rikas mies siellä kadotuksen vaivassa pyysi, että niille hänen, kun hän oli jo puolilta joutunut sinne kadotuksen vaivaan, niin hän ajatteli niitä sukulaisiaan, veljiään. Josko se Lasaarus kerjäläinen voisi mennä ilmoittamaan niille veljille, että kannattaa tehdä parannus.

Ja miten vastattiin tälle rikkaalle miehelle? Että heillä on Mooses ja profeetat. Eli heillä on se Mooseksen laki ja heillä on profeettojen ilmoitus. Kuulkoot heitä. Se ei auta, vaikka taivaan enkeli tulee ilmoittamaan ihmiselle, jos ei hänellä ole vastaanottavaista mieltä. Heillä ei ole halua uskoa, niin se ei mene perille se ilmoitus.

Me ajattelemme tätä uskoa. Ja ei se usko ole sitä, että me uskotaan, että tämäkin raamatun kertomus on totta. Se ei ole sitä uskoa, mistä raamattu puhuu. Se ei auta sellainen usko. Sen saattaa uskoa sellainenkin ihminen, joka ei ole elävästi uskomassa. Mutta se, että uskomme sen, että Jeesus on syntynyt meille, meidän Vapahtajaksemme. Ja hän on sovittanut sinun ja minun synnit kuolemalla siellä ristin puulla ja nousemalla sitten ylös. Se on se usko, mikä pelastaa.

Hän on meidän tähtemme syntynyt ja kärsinyt. Tehnyt kaiken täydellisesti, niin kuin oli Jumalan tahto. Sitten tässä sanottiin, että he lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. He lähtivät kiireesti. Siitäkin huomaa, että he olivat tosissaan, että heidän oli kova halu mennä sinne katsomaan sitä ihmettä, mistä Herra heille ilmoituksen lähetti enkeleiden kautta.

Tästä myös Martti Luther tästä jakeesta selittää, että kun he löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, että tälläkin on merkitystä. Maria kuvaa Jumalan seurakuntaa, Joosef seurakunnan palvelijaa ja sitten on Jeesuslapsi. Ja miten sellaisen ihmisen, joka haluaa löytää elävän uskon, hänen täytyy ensin löytää uskovien joukko, eli Jumalan seurakunta. Kuulla seurakunnan sanaa, vaikkapa jonkin palvelijan kautta tai uskovaisen ihmisen kautta, jonka esikuvana Joosef tässä jakeessa on, niin sitten voi löytää sen lapsen, eli Jeesuksen.

Näinhän Luther siitä myös monessa kohdassa tätä asiaa tuo esille, että ennen kuin voi päästä Jumalan lapseksi, on löydettävä se Jumalan lasten joukko. Ja näin se on tänäänkin. Ja jos joku sellainen ihminen on tätä kuulemassa, joka kokee, että sinulla ei ole vielä tätä joulunlasta sydämessäsi ja et ole osallinen tästä Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta, ei ole rauhaa sydämellä eikä synnit anteeksi, niin tänä päivänä taivaan Isä kutsuu sinua palvelijansa kautta. Sinäkin saat uskoa, saat uskoa epäuskon ja kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kallissa sovintoveressä.

Ja kun tämän uskonnot vastaanotat, niin sinä pääset Jumalan lasten joukkoon ja pääset Jumalan lasten joukon mukana kerran taivaaseen, taivaan ikijouluun. Ja sitten kun paimenet olivat löytäneet Marian, Joosefin ja lapsen, niin he kertoivat. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

Paimenet kertoivat. He tunnustivat uskonsa. Kertoivat, mitä oli tapahtunut. He eivät jääneet miettimään sitä mielessään, vaan he halusivat kuvata sitä asiaa muillekin. He ilmoittivat lapsesta kaikille, jotka olivat kuulemassa, mitä Jumala oli heille ilmoittanut. Uskoivat sen sanomaan.

Sitten lopussa vielä sanottiin, että paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu. Tästäkin Luther selittää tästä viimeisestä jakeesta, että eivät nämä paimenet muuttuneet mitenkään erilaisiksi. Eivät he vetäytyneet mihinkään luostareihin tai pukeutuneet kaapuihin, vaan he palasivat suorittamaan sitä tehtävää, mikä heillä oli. Palasivat niiden laumojen luo, joita he olivat paimentamassa.

Tällä tavalla Luther näkee, että ei kristillinen elämä ole ulkonaista vaellusta, vaan se on sitä, että me uskomme sydämessämme, mutta elämme tässä maailmassa aivan niin kuin muutkin ihmiset. Opiskelemme ja käymme töissä. Näin on taivaan Isä tarkoittanut, että me elämme täällä maailman keskellä. Olemme omalta osaltamme viemässä sitä viestiä, että joku ihminen joskus löytäisi meidän kauttamme Jumalan valtakunnan, saisi uskoa syntinsä anteeksi ja pääsisi kerran taivaaseen.

Tätä varten olemme täällä maailman keskellä ja tätä varten me vielä tänä päivänä pidämme Jumalan sanaa esillä ja kutsumme ihmisiä parannukseen. Vanhassa joululaulussa onesti tulee mieleen, kun kuulee, se ei ole virsi eikä sionin laulu, mutta siinä lauletaan tässä joululaulussa: Jumalan saamme, kun me käymme joulun viettoon. Puhuttelevasti tällä tavalla, että me lahjat saamme runsaat, lapsi tyhjin käsin ihana.

Itselleni aina tulee tästä mieleen, miten Jeesuslapsi viattomana ja aivan pienenä vauvana syntyy. Ja tosiaan niin kuin kaikki lapset syntyvät, aivan alastomina tähän maailmaan, tyhjin käsin. Mutta miten paljon Jeesus sai täällä aikaan. Ei hänellä ollut rikkauksia eikä mitään ihmeellisiä välineitä, mutta hänellä oli Jumalan voima. Ja hän halusi meidän puolestamme sovittaa sen syntiinlankeemuksen vahingon.

Aivan tyhjin käsin syntyi, mutta sitten hänen kätensä lävistettiin meidän tähtemme. Ja hän aivan vapaaehtoisesti antoi henkensä meidän puolestamme ja sovitti meidän syntimme. Näin me saamme tänäänkin turvallisesti uskoa ja vapahtajan meille syntynyt. Saamme hänen sovitustyönsä uskoa omalle kohdallemme ja saamme uskoa kaikki synnit ja kiusauksetkin anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Hänet saamme turvallisesti tänäänkin uskoa ja käydä viettämään vapahtajan syntymäjuhlaa turvallisella mielellä. Ja te lapsetkin saatte uskoa kaikki synnit anteeksi ja tottelemattomuuden Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Saamme muistaa, että jouluna kun ehkä saamme joitakin lahjoja jokainen, niin Jeesus syntyi tyhjin käsin. Kyllä hänellekin sitten tietäjät toivat lahjoja, mutta varmasti hyvin vaatimattomasti joulua vietettiin ja Jeesuksen syntymää siellä tallissa.

Ajattelemme tämän päivän puitteita, niin meillä on hyvin asiat, siitäkin saamme taivaalliselle Isälle olla kiitollisia. Me emme saa turvallisesti jäädä Jumalan ja hänen armonsa sanan siunattuun haltuun. Jeesuksen nimeen, aamen.

Saanko minäkin uskoa synnit ja kiusaukset ja päivät se tantamassa? Minä haluan uskoa yhdessä maailman lasten joukon kanssa. Hiljennymme rukoukseen.

Rakas taivaallinen Isä, kiitos, että kokosit meitä sanasi ääreen poikasit syntymäjuhlan edellä. Siunaat puhuttua sanaa meidän sydämissämme, ja sä antaisit meille voimaa ja virvoitusta kilvoitella tällä kaidalla tiellä eteenpäin ja kerran päästä luoksesi taivaan ikijouluun. Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Kiitos.