Seurapuhe Oulun RY:llä 06.01.2020 17.00

Vielen Dank. Kauan, isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen, loppiaisseurojen aluksi hiljennymme yhteiseen kiitokseen ja rukoukseen.

Kauan, isän ja pojan ja pyhän. Me saamme asua armo valtakuntaasi ja sydämissämme on toivo kerran päästä näkemään tätä, jonka annoit tulla tänne ihmisten keskelle vapahtajaksemme.

Kauan, isän ja pojan ja pyhän. Niin, että voisimme heijastaa hänen valoaan ja julistaa sanomaa hänestä lähellä ja kaukana oleville. Kuule meitä, poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta, ja siunaa nämä seurat. Seurakuntasi rakennukseksi, sinun nimellesi ainoasti kiitokseksi ja kunniaksi ja meidän sielujemme autuudeksi. Aamen.

Loppiaisen evankeliumi on Matteuksen evankeliumin toisesta luvusta, kaksitoista jaetta alusta. Luen puheen johdannoksi sen Jeesuksen nimeen.

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Bethlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät, missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt. Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.

Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä Messiaan oli määrä syntyä. Juudean Bethlehemissä he vastasivat. Sillä näin on ilmoitettu profeetankirjassa: Sinä, Juudan Bethlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.

Silloin Herodes kutsui salatietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli syntynyt, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Bethlehemiin. Menkää sinne, hän sanoi, ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.

Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan. Ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden ja heidät valtasi suuri ilo.

He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo. Ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa. Aamen.

Tämä kertomus Itämaan tietäjien matkasta Jeesuksen luo ja sieltä takaisin omalle maalleen eri tietä kuin olivat tulleet, on varmasti oululaiselle kaikkein tutuin raamatunkertomus. Tiernapojista johtuen.

Tiernapojat eivät ole kuitenkaan se kertomus sisällöltään täysin raamattu, mutta kyllä siinä sen ydinkohdat on kerrottu. Tiernapojat eivät ole kertomus. Tämä on Jeesuksen kastepäivänäkin pidetty, kun hänet Jordan virrassa Johannes kastaja kastoi.

Ja vielä sillä on kolmaskin sisältö ollut, kaanaan häät. Näissä kaikissa näkyy Jeesuksen jumaluus. Ja sen latinalainen nimitys onkin epifania, joka suomennettuna on Herran ilmestyminen.

Vasta keskiajalla ruvettiin loppiaista viettämään Itämaan tietäjien vierailupäivän muistojuhlana. Ja nämä muut sisällöt siirtyivät seuraaviin loppiaisen jälkeisiin sunnuntaihin.

Tässä Itämaan tietäjien kertomuksessa on oikeastaan kolme ydinkohtaa: ensiksi vapahtajan etsiminen, toiseksi Jeesuksen löytyminen ja kolmanneksi löytäjän ilo.

Mistä nuo ilmeisesti Papioloniassa tietäjät, nämä viisaat miehet, olivat saaneet sellaisen ymmärryksen, että Israelissa syntyy kuningas, jonka kirkas tähti on ilmaiseva hänen syntymänsä ajan ja jopa paikan? Olivatko he tutkiessaan tähtien liikkeitä tähän tulokseen tulleet viisauskirjoituksia? Vai olivatko he saaneet käteensä Vanhan testamentin, jossa on ennustus tähden ilmestymisestä ja siitä, että se osoittaa kuninkaan, suuren kuninkaan syntymisen Israelin?

Mehän muistamme Vanhasta testamentistä muun muassa Saaban kuningattaren, joka oli jostakin syystä saanut tietää, että Israelissa on kuningas Salomon, jolla on elävä usko sydämessä ja valtava tietämys tämän maailman asioista. Ja Saaban kuningatar sen tietämyksen perusteella, jonka hän oli jostakin saanut, oli kun hänelle osautunut joku profeetallinen kirjakäärö, että hän osasi lähteä etsiskelemään Salomon kuningasta.

Se jää meille joka tapauksessa arvoitukseksi, mikä oli tuo tiedon lähde näillä Itämaan tietäjillä. Perimätieto on jopa nimennyt nämä Itämaan tietäjät: Kaspar, Melchior, Baltasar. Ja jonkun perimätiedon mukaan he olivat Arabiasta ja jopa semmoinenkin tieto on, että he olivat kuninkaita.

Joka tapauksessa viisaita miehiä, tietäjiä, jotka halusivat saada selkoa siitä tiedon, mikä tuo tähti on ilmaiseva, kuninkaan syntymäpaikka on ja kuka tämä kuningas on. Ja tuo tähti johdatti heitä, ja me voimme kuvitella tuota pitkää erämaataivalta, että heillä täytyy olla todellinen halu saada tuntea tämän tähden osoittama kuningas ja nähdä hänet.

Mutta sitten kun he tulivat lähelle sitä Jerusalemin kaupunkia sinne, ja he opastuivat tuon tähden opastamina suoraan länteen päin, niin siinä alkoi ihmisjärki tehdä tepposiaan. Tähti hukkui heidän silmistään ja he opastuivat järjen valon perusteella kuninkaan hoviin. Ja siellä he kyselevät, missä se juutalaisten vastasyntynyt kuningas on.

Me näimme hänen tähtensä idässä. Kun kuningas Herodes tämän kuuli, hän pelästyi. Hän oli vainoharhainen kuningas Herodes Suuri, joka eli 37–4 ennen Kristusta. Ja tämän perusteella ollaankin tultu siihen tulokseen, että ajanmääritys Jeesuksen syntymävuodeksi on erehtynyt. Hän on syntynyt noin 7–4 vuotta ennen ajanlaskun alkua, 7–4 vuotta ennen ajateltua Kristuksen syntymävuotta.

Se ei meidän uskoamme hämärä vähääkään. Sillä Herra Jeesus, lihaksi tullut vapahtajamme, on todellakin historiallinen henkilö ja suorittanut täyden työn meidän edestämme lunastaessaan meidät vapaiksi synnin, kuoleman ja sieluvihollisen vallan alta.

Kun Herodes kuuli, että tietäjät tulivat uutta kuningasta kumartamaan, niin tottakai hän kutsui sinne tietäjiä, että mikä tässä oikein on kysymyksessä. Tapahtuvan Bethlehemissä. Ja niin he ilmoittivat Bethlehemin vapahtajan taikka kuninkaan syntymäpaikaksi, Messiaan syntymäpaikaksi.

Sinä, Juudan Bethlehem, et ole suinkaan vähäinen heimosi valtioista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansan Israelia. Tähän Miikan ennustukseen on sisällytetty myös Esaian profeetan näkemys. Se on pikkusen toisenlainen sanamuodolta, mutta ajatus on selkeä, että Messias on syntyvä Bethlehemissä.

Ja mitä tekee vainoharhainen kuningas Herodes? Hän kutsuu salatietäjät luoksensa ja heiltä hyvin juurta jaksain tiedustelee, milloin tuo tähti ilmestyi ja miten heidän matkansa on tästä eteenpäin kulkeva. Ja hän lupasi olla tietäjille, että hänkin tulee sinne Bethlehemiin kumartamaan vastasyntynyttä Messiasta kuningasta, jos tietäjät tulevat hänelle kertomaan, missä syntynyt lapsi on.

Hänellä oli toisenlaiset ajatukset, niin kuin hyvin raamattua lukeneina ja seuroissakin näistä asioista on puhuttu. Olemme kuulleet. Herodeshan järjesti pian tämän itämaantietäjien vierailun jälkeen lastensurman Bethlehemissä ja sen lähialueella.

Itämaan tietäjät lähtivät opastuksen mukaisesti Bethlehemiin. Sinne he toki osasivat nyt mennä, kun päämäärän tiesivät. Ja kun he tulivat sitten Jeesuksen syntymäpaikan lähettyville, he jälleen huomasivat kirkkaan tähden, joka osoitti Jeesuksen syntymäpaikkaan.

He ihastuivat ikihyväksi ja menivät Jeesuksen luokse kumartain, kunnioittain häntä ja antaen hänelle lahjojaan, niin kuin tekstistämme kuulimme. Kalliita lahjoja he hänelle antoivat: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Kuninkaat tai sanokaamme tietäjät, he olivat äveriäitä miehiä, niin kuin tuosta heidän lahjoistaan voimme päätellä. Ja en malta olla sanomatta, kuinka tuossakin tuo Jumalan aivoitukset ja johdatus tulee näkyviin.

Kohta noita kalliita lahjoja tarvittiin, kun oli Jeesuksen vanhempineen päästävä pois Bethlehemistä, jossa pian surman aalto pyyhkäisi kaikki pienet lapset. Näitä rikkauksia tarvittiin, kun lähdettiin pakomatkalle Egyptiin.

Uskoivatko Itämaan tietäjät Herraan Jeesukseen? Emme epäile vähääkään. Heidän sydämensä täytti ilo. He kunnioittivat Messiasta. He antoivat hänelle kaikkein parasta, mitä voivat antaa.

Tänäkin päivänä, niin kuin oikeastaan tuossa virressä äsken lauloimme, tähti johdatti tietäjiä. Meilläkin on johdattajaa. Tämän ajan ihmisille on Jumalan sana, joka johdattaa Jeesuksen luokse.

Minä luulen, että täällä seurakansan joukossa on minun kanssani monia, jotka ovat aikanaan etsimällä etsineet vapahtajaa, rauhaa tunnolleen. Kun Jumala on saanut herättää synnin tuntoon ihmisen, hän lähtee etsimään omaa vapahtajaa, omaa rauhan ruhtinasta.

Niin on sinulle ja minulle tapahtunut, jotka olemme saaneet tuhroja ja lapsen tieltä parannuksen pyhän armon.

Minä luulen, että sinulle kävi aivan samalla tavoin kuin näille Itämaan tietäjille ja niin kuin minullekin kävi. Järki sai välillä voiton järjen valossa. Me etsimme. Hyvin monissa tilaisuuksissa me kuljimme. Rauhaa ei löytynyt.

Niin monta kertaa pettyneenä jouduimme lähtemään sellaisesta tilaisuudesta, jossa tunsimme, että siellä pidettiin tyhjää maljaa janoisen huulilla. Vaikka siellä saattoi olla aivan oikeanlaista opetusta.

Niin kuin lainopettajat ja ylipapit tiesivät, että Messias syntyy Bethlehemissä. Mutta kun he eivät sydämestään uskoneet, että se on tapahtunut juuri nyt. Vaikka nuo Itämaan tietäjät kertoivat nähneensä tuon Jeesuksen tähden. Vaikka tieto oli oikea, uskoa kun ei ollut.

Eivät tietäjät tyytyneet tilanteeseen, vaan jatkoivat matkaa sinne, jossa vapahtaja oli. Niin sinä kävi sinulle ja minulle.

Monissa paikoissa me kävimme kuuntelemassa, jossa puhuttiin kyllä raamatun perusteella Jumalan sanaa ja jopa oikean tuntuisesti, mutta jotakin puuttui. Jumalan henki ei ollut opetuksessa mukana.

Ja tuntui todella siltä, että tyhjä malja on janoisen huulilla. Jumala pitää valituistaan huolen. Hän johdattaa eläviä vesilähteiden luokse.

Järki kyllä, se oli sotkemassa monta kertaa. Mutta sitten kun Jumala ei antanut väärään rauhaan nukahtaa, niin hän johdatti lopulta sinne, missä Herra Jeesus anteeksi antavana vapahtajana asuu ja vaikuttaa.

Jeesus sanoi omille opetuslapsilleen vapahtajan työtä suorittaessa: Teissä minä tahdon asua ja teissä vaikuttaa maailman loppuun asti.

Ja niin kävi, että minäkin sydämessäni ymmärsin, mitä vapahtajan sanat tarkoittivat. Että siellä missä on anteeksi antamus, syntien anteeksi antamus, siellä on elämä ja autuus.

Löysin Jumalan armovaltakunnan. Löysin niin kuin Luther puhuu: Jeesus lapsen kapaloituna, kapaloton seurakunta ja Jeesus Kristus itse henkensä kautta seurakunnan sisällä.

Ja meidän, jotka olimme jo välissä aivan epätoivoisia, meidän täytti tuo tietäjien ilo. Sydämemme iloitsi ja oikeaan osoitteeseen tuli kiitos.

Vaikka totta on se, että ne, jotka ovat kätilön tehtävää suorittamassa, elävää evankeliumia saarnaamassa, heihin syttyy rakkaus. Mutta ennen kaikkea ihminen, joka pääsee tuskan ja vaivan alta ja pääsee etsinnän jälkeen kokemaan löytäjän iloa.

Hän sydämessään tuntee, kuinka anteeksi antava vapahtaja on saanut syntyä sydämeen. Ja kyllä se Herralle Jeesukselle se kiitos ja ylistys kohdistuu.

Itämaan tietäjät iloitsivat. He olivat löytäneet vapahtajan. He olivat saaneet kokea löytäjän iloa.

Oliko tämä vierailu tärkeä taivaasta päin katsottuna? Äärettömän tärkeä asia. Sillä taivaassa valvottiin. Taivaassa tiedettiin, mitkä olivat Herodeksen ajatukset.

Ja sen tähden ne tietäjät saivat yöllisessä näyssä unessa kuulla Jumalan varoituksen, etteivät menisi Herodeksen hoviin takaisin, vaan kukin omaa tietänsä omalle maalle.

Niin hänet aittaa tiernapojatkin laulua. Me iloitsemme, että nämä Itämaan tietäjät saivat turvallisesti matkata omaan maahansa, kotimaahansa.

Ja niin me uskomme, että silloinkin taivasten valtakunnasta ja hänen kuninkaastaan puhuttiin niillä seuduilla, joissa nämä Itämaan tietäjät asuivat.

Aina siellä, missä Jumala on saanut valtakuntaansa synnyttää eläviä lapsia, siellä on ilo, mutta sitä tietoa, mikä omassa sydämessä on, että Herra Jeesus on minunkin syntini sovittanut ja avannut tien taivaaseen asti.

Sitä tietoa ei haluta pitää salassa, vaan siksi Jumalan valtakunnan evankeliumia jalkain päältä edelleenkin viedään eteenpäin.

Ja me ihmettelemme, että meidän aikanammekin, vaikka tapahtuu paljon lankeamisia ja uskosta luopumisia, joista me murehdimme, ja panemme monta kertaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin, kun niitä on läheisiäkin, jotka ovat lähteneet tästä rauhan valtakunnasta, Jumalan valtakunnasta omille teilleen.

Me rukoilemme taivaallista Isää, että ottaisi kiinni näitä oikealla tavalla ja että ne opastuisivat takaisin ja saisivat syntinsä anteeksi uskoa.

Ja kuitenkin Jumala myöskin vie evankeliumiaan eteenpäin. Ja me saamme uskoa, että tämä se maa seisoo niin kauan kuin viimeinen valittu on siunattu Jumalan valtakuntaan ja hän on kokenut löytäjän iloa.

Sen jälkeen tälle maailmalle tulee loppu, mutta ei ennen sitä.

Nyt tätä evankeliumia, valtakunnan evankeliumia, kuulutetaan vieraissa maisemissa, meistä katsoen ja Israelista katsoen. Valtavan suuri on tänä päivänä evankeliumin julistajan joukko.

Ja rakkaat veljet ja sisaret, mekin omalla asuinpaikkakunnallamme olemme tämän evankeliumin eteenpäin viejiä.

Kyllä ne on ihmeellisiä ne terveiset, joita me saamme kuulla tuolta kaukaisista maista, Afrikasta ja ympäri maailmaa. Pakistanissakin on syntynyt Jumalalle elävä seurakunta ja se on tullut aaltojen välityksellä, radioaaltojen ja netin välityksellä. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta.

Ja siinä se vanhuskausi, joka Jumala edessä kelpaa, ilmoitetaan, kutsusta uskoon.

Näin tietäjät varmastikin ne myös omalla kotiseudullaan puhuivat tuosta ihmeestä, kuinka omaa kohtainen vapahtaja Herra Jeesus on tänne maailmaan syntynyt.

Me iloitsemme tänä loppiaisena siitä, että Jumala on armoihinsa ottanut valtakuntaansa, antanut meille synnit anteeksi evankeliumin saarnan kautta ja antanut meille sellaisen rauhan ja toivon näköalan.

Ja antanut meille, että Jumala johdattaa meitä vaikka vaikeitakin väyliä myöten, mutta kuitenkin niin, että me saamme tätä sydämessämme kantaa tätä toivoa, että kerran me saamme avata silmämme siellä perillä kunnian taivaassa.

Eivät menneet tietäjät surman suuhun Herodeksen hoviin, vaan Jumala johdatti heidän tietänsä. Jumala johdattaa myös meidän elämän polkujamme. Ja hänen tahtonsa on, että me kerran perille kunniaan pääsisimme.

Onko joskus tuntunut siltä, että tie on mutkainen, tie on kuoppainen? Sieluvihollinen vaanii ja pyrkii langettamaan ja pyrkii viemään toivon näköalat.

Mutta rakkaat veljet ja sisaret, missään muualla ei ole niin onnellista asua kuin Jumalan armo valtakunnassa, jolloin Jumalan rauha asuu omassa sydämessä.

Emmehän halua luopua tästä rauhan tilasta ja Jumalan armohuoneen asumisesta, vaan teemme niitä lupauksia ja päätöksiä tänäänkin loppiaisena, että perille isän kartan on.

Vaikka välissä luutivuus saavat murtua, mutta perille isän kartan on, niin kuin vanhat saarnajat sanoivat. Ja se on se Jumalan voima, niin kuin me tiedämme, että me tällä tiellä pysymme ja tässä armohuoneessa loppuun saakka asumme.

On Jumalan evankeliumi. Evankeliumi on Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi. Tähän voimaan saamme nytkin turvautua.

Veljeni ja sisareni, omaan sydämeesi osoitteella sinulla on lupa uskoa, vaikka kaikki viimeisetkin kiusaukset, synnit, epäilykset, kaikki kuormatkin anteeksi annetuiksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jeesuksen nimessä ja veressä synnit ovat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Saanko minä uskoa omat kiusaukseni ja epäilykseni anteeksi? Tarvon minä yhdessä teidän kanssanne, rakkaat veljet ja sisaret, uskoa, ja kun näin uskomme, niin kerran me pääsemme perille.

Jeesuksen nimeen, aamen.