Seurapuhe Jyväskylän RY:llä 08.03.2020 17.59

Jumalan isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.

Lauloimme tuossa tutun ehtoollisvirren, ja sitä ehkä harvemmin rauhanyhdistyksellä seuroissa lauletaan. Ajattelin, että tänään pysähtyisimme ehtoollisaiheen äärelle. Ihan siksi, että kuljemme kohti pääsiäistä, elämänpaaston aikaa ja kiirastorstai-iltana Jeesus asetti ehtoollisen.

Ehtoollista vietetään kirkoissa niin kuin joka sunnuntai-messussa. Myöskin ensi viikonloppuna on kevätseurat Jyväskylässä. Silloin on ehtoollismessuja Taulumäellä lauantai-iltana ja sunnuntai-aamuna Korvilahdella. Ajattelin, että jos Jumala meille jotain avaisi tästä ehtoollisaiheesta.

Luenkin raamatun sanaa ensimmäisestä korinttilaiskirjeestä sen luvusta 11. Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille. Herra Jeesus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.

Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kun te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni. Niin usein kun te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa siihen asti, kun hän tulee.

Niinpä se, joka väärin syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion sakramentista.

Meillä luterilaisilla on kaksi sakramenttia: on ehtoollinen ja on kaste. Kun Luther teki aikoinaan uskon puhdistusta, siinä yhteydessä hän mietti näitä sakramentteja myös katolisessa kirkossa. Niitä on seitsemän. Mutta Luther ajatteli, että sakramentin täytyy olla Jeesuksen asettama ja siihen täytyy liittyä Jumalan sana ja näkyvä aine.

Siksi Luther sitten päätyi siihen, että sakramentteja ovat ne, joissa on siinä yhteydessä sana ja aine. Kun me mietimme tuota sakramenttia, me ehkä mielellään haluaisimme ymmärtää täysin, mitä se sakramentti oikein on. Mutta se on mysteeri, jota emme pysty omalla järjellämme täysin ymmärtämään.

Ehkä nykyihmisellä on joskus vaikeakin tehdä joitain asioita, joita hän ei täysin pysty käsittämään ja järjellään perustelemaan. Mutta sakramentti on tällainen. Ehkä tärkeämpää onkin Kristuksen käskylle uskollisena käyttää ehtoollista kuin pyrkiä täysin ymmärtämään sen tarkoitus ja merkitys.

Mutta Kristuksen käskemänä sillä on myöskin meille erityisen suuri ja merkittävä tarkoitus. Tässä korinttilaiskirjeen kohdassa Paavali sanoo, että niin usein kun te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te julistatte Herran kuolemaa siihen asti, kun hän tulee.

Mitä on tuo Herran kuoleman julistaminen? Käsittäisin, että ehtoollisella tunnustetaan usko Kristukseen, joka on kuolemallaan sovittanut ja muistanut meidän ihmisten synnit. On jo omasta lapsuudesta jäänyt vahvasti mieleen, kun omat vanhemmat lähtivät ehtoolliskirkkoon.

Usein sovittiin asioita, ja vanhemmat saattoivat meitä lapsiltakin pyytää siinä tilanteessa anteeksi. Usein myöskin ehtoolliskirkossa saattaa nähdä, että asioita sovitaan ennen ehtoolliselle tulemista, pyydetään ja annetaan anteeksi. Se on ehkä sitä, että pidämme ehtoollista niin merkittävänä Herran kuoleman julistamisena, että haluamme valmistautua siihen sopimalla asiat.

Niin myös Paavali korinttilaisia kehotti. Jokaisen on tutkittava itseään ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.

Luther opettaa, että ehtoollisen voiman ja hyödyn saa jokainen, joka uskoo sen, mistä sanat kertovat ja mitä ne antavat. Vahvaa uskoa. Ehtoollisen nauttiminen ei vaadi kelvollisuutta. Eivätkä sakramentit ole ihmisen oman kelvollisuuden varassa.

Mutta kuitenkin Jumalan sana muistuttaa ehtoollisen pyhyydestä ja oikeasta nauttimisesta. Me käsitämme, että sakramentit otetaan uskolla vastaan niin kuin Luther tunnustuskirjoissa siitä opettaa. Ja myöskin ehtoollisrukouksessa, siinä rukouksessa, joka on ehtoollismessun yhteydessä, rukoillaan, että taivaan isä lähettäisi pyhän henkensä, jotta ottaisimme ehtoollisen vastaan uskoen ja nauttisimme sen oikein ja saisimme siitä voimaa elää keskinäisessä rakkaudessa.

Ehtoollinen on myös yhteys, ateria. Ateriayhteys oli tärkeä osa Jeesuksen ajan juutalaista kulttuuria. Yleensä ruokaa oli niukasti, ja koska ruokaa oli niukasti, niin jos joku pyysi toista aterialle, se oli suuri ja huomattava ystävyyden osoitus. Ateriat olivat myös hyvä ja keskeinen paikka ystävien tapaamiseen.

Ehkä merkittävin kertomus tuollaisesta ateriayhteydestä on juuri tuo, että tilanne kiirastorstai-iltana ennen pääsiäistä, kun Jeesus opetuslastensa kanssa syö viimeistä ateriaa yhdessä. Siitä on saanut myös alkunsa kristillinen ehtoollisen vietto. Jeesus itse siinä käskee opetuslapsia nauttimaan tuota ehtoollisateriaa, kun hän sen ehtoollisen asettaa.

Mitä tuo ateriayhteys on? Ehtoollisella koetaan yhteyttä ennen kaikkea Kristukseen. Me nautimme siinä Kristuksen ruumiin ja veren leivässä ja viinissä. Korinttilaiskirjassa Paavali kirjoittaa: Eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi. Ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä.

Tuo yhteys Kristukseen on vahva kokemus, jonka ehtoollisella voi kokea. Joskus se voi olla vahvempi, joskus se ehtoollinen tuntuu menevän ikään kuin huomaamattakin ohi. Se on yhteyttä Kristuksen ruumiiseen ja sitä kautta myös yhteyttä toisiin aterioiviin sisariin ja veljiin, jotka yhdessä ehtoollispöytään polvistuvat.

Ehkä sen yhteyden voi vahvimmin kokea silloin, kun ehtoollisella on paljon yhdessä menneisiin uskovaisiin, niihin, jotka ovat päässeet jo taivaaseen viettämään taivaan juhla-ateriaa. Useissa kirkoissa tuo ehtoollispöytä on puolikaaren muotoinen, ja silläkin on oma symboliikkansa.

Nimittäin voi ajatella, että se toinen puolikas siitä ehtoollispöydästä on näkymätön, ja sen kautta taivaan osalla on jo kunnian päässyt, taivaaseen päässyt uskovaisten joukko, ne, jotka ovat jo taivaassa taivaan juhla-aterialla, ja se yhteys voi toteutua ehtoollisesta myös heihin.

Ehtoollinen luo toivoa siitä, että mekin kerran pääsisimme taivaaseen. Ehtoollinen leipä on teille varmasti tuttua, jotka olette ehtoollista nauttineet. Se on sellainen vaalea, pyöreä, pieni leipä, jossa on joko ristiin naulittu Jeesus kuvattuna siihen keskelle tai risti.

Joskus se saattaa olla ihan itse leivottua leipää, jota murretaan siinä ehtoollispöydässä. Kuitenkaan ulkonäkö ei tee ehtoollisleivästä ehtoollista, vaan se, että siihen ehtoolliseen liittyy juuri tuo Jumalan sana, mistä alussa puhuin.

Ja siksi aina ehtoolliseen kuuluu niin sanotut asetussanat. Eli siinä yhteydessä, kun ehtoollista vietetään, niin ne ehtoollisleivät ja viinit erotetaan siihen ehtoolliskäyttöön, ja lausutaan ne sanat, jotka Jeesus lausui ensimmäisellä ehtoollispöydällä. Niitä sanoja myös Paavali tässä korinttilaiskirjan kohdassa muistelee.

Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni. Ja samoin hän otti maljan ja sanoi, että tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.

Tässä korinttilaiskirjan kohdassa nämä sanat ovat hyvin suppeassa ja ytimekkäässä muodossa evankeliumeissa. Ne ovat sitten vähän laajemmassa muodossa. Mutta ne asetussanat siinä ehtoollisen yhteydessä aina lausutaan.

Ja kun vaikkapa sairaalle viedään ehtoollista sairaalaan, joka saattaa olla hyvin heikossa kunnossa siinä mielessä, että hän ei jaksa pitkää ehtoollismessua tai ehtoollispalvelusta, niin silloin sitä ehtoollispalvelusta voi tiivistää hyvinkin paljon.

Olennaisinta on, että siinä on se ehtoollisaineet, leipä ja viini, ja sitten ne asetussanat ja usein myös Isä meidän -rukous. Se voi olla hyvin ytimekäs palvelus siinä tilanteessa, kun on sairas ja heikko ihminen ehtoollista nauttimassa.

Ehtoollisen yhteydessä leipä ja viini ovat totinen Kristuksen ruumis ja veri leivässä ja viinissä. Me ehkä helposti nykyaikaisena ja rationaalisena ajattelemme, että se on vain symbolisesti Kristuksen ruumista ja verta.

Mutta oikeastaan Luther erottautui tällaisesta ajattelusta reformaation aikana. Jotkut ajattelivat näin, että se on vain symbolisesti Kristuksen ruumista ja verta. Toisaalta sitten katolisessa kirkossa ajateltiin ja ajatellaan edelleenkin, että leipä ja viini muuttuu myös olemukseltaan Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.

Luther ajatteli, että olemussubstanssi niin sanotusti ei muutu, vaan se leipä ja viini ovat yhtä aikaa leipää ja viiniä, mutta myöskin Kristuksen ruumista ja verta. Vähän samalla tavalla kuin Jeesus oli yhtä aikaa Jumalan poika ja ihminen.

Siinä myös ehtoollisen mysteeri ja sakramentti tulee meille. Ja sitten se on tärkeä, että me emme voi käsittää tällaista paradoksia, että miten voi olla yhtä aikaa leipää ja viiniä ja ruumista ja verta. Mutta uskon kautta ja uskon vahvistukseksi me voimme sen käsittää.

Ehtoollisen asetus sanoissa, silloin kun viini asetetaan, niin siinä sanotaan, että Jeesus vuodattaa vereensä meidän syntien anteeksiantamiseksi. Ehtoollisella me saamme muistaa sitä, että Jeesus on tehnyt sovitustyön meidän puolestamme.

Me saamme vahvistua uskossa, että leipä ja viini ovat Kristuksen ruumis ja veri meidän edestämme annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi. Ja ehtoollinen antaa voimaa ja luottamusta Kristukseen.

Se antaa myös ehkä joskus voiman korjata ja keventää taakkoja, joita sydämellä kantaa, ja sopia myös keskinäisiä riitoja. Ja myös tällä tavoin ehtoollinen on uskon elämää hoitava armon ateria.

Me saamme joka hetki uskoa, että meidän syntimme ovat anteeksi. Ja me saamme uskoa sillä tavalla myös ehtoollisen yhteydessä ja vahvistua uskossa ehtoollisaterian yhteydessä.

Mutta me ymmärrämme, että tuo Jumalan vanhurskauttava työ tapahtuu evankeliumin kutsuvan sanan kautta, Jumalan sanan kautta, jota julistetaan Jumalan valtakunnasta.

Ehtoollista nautitaan myös Jeesuksen muistoksi. Jeesus sanoo, että tehkää se minun muistokseni, ja sanoo oikeastaan, että niin usein kun te siitä syötte ja juotte, tehkää se minun muistokseni.

Ajattelen, että on hyvä myös meidän rohkaista toisiamme nauttimaan tuota ehtoollisateriaa ja ettemme unohtaisi sitä ehtoollisen voimaa ja vaikutusta, joka sillä on.

On hieno tilanne, että ehtoollinen on mahdollista nauttia. Oikeastaan viikoittain järjestetään messuja ympäri Jyväskylääkin, missä ehtoollinen on nautittavissa.

Me käsitämme, että se on aina meille mahdollista, kun se on tarjolla. Ehtoollisen voima ja vaikutus ei myöskään ole sen asettajassa tai jakajassa, vaan se on siinä sanassa ja aineessa, jotka yhdistyvät tuossa ehtoollisen paikassa.

Ehtoollinen on myös kiitosateria, ja silloin me saamme ylistää siinä Jumalaa enkelien ja kaikkien pyhien kanssa. Ehtoolliseen liittyykin myös kiitosrukous, ja yleensä ehtoollismessun lopuksi myös lauletaan kiitosvirsiä.

Ajattelen, että ehtoollinen myös tuo sellaisen kiitollisen ja rauhallisen mielen, kun sen on uskossa saanut nauttia ja ottaa vastaan. Se on saanut virvoittaa ja vahvistaa uskoa, ja siksi sitä todella kannattaa nauttia ja rohkaistua nauttimaan.

Silti me saatamme usein tuntea myös pelkoa ehtoollisen edessä ja tuntea sitä, olemmeko valmiita sille aterialle. Niin moni asia tuntuu hidastavan meidän kulkuamme ja ahdistavan meitä, mutta meillä on lupaa uskoa kaikki anteeksi ja turvautua Kristuksen sovitustyöhön.

Se on mahdollista myös. Tänä iltana saat uskoa kaikki synnit Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi ja turvautua Jumalan sanaan ja luottaa siihen, että saat uskolla ottaa ehtoollisen vastaan sitten, kun sitä nautit.

Se on se ateria, jonka Jeesus on todella meille asettanut.

Yhdymme lopuksi Herran siunaukseen. Herra, siunaa meitä ja varjele meitä. Herra, kirkasta kasvasi meille ja ole meille armollinen. Herra, käännä kasvasi meidän puolemme ja anna meille rauha isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.

Herra, käännä kasvasi meille ja pojan ja pyhän hengen nimeen.