Jumalanpalvelus/saarna Nivalan kirkossa, Radio Pookin lähetys 22.04.2011 10.00

Nouskaamme kuulemaan pyhää evankeliumia Herramme kärsimyksestä.

Jeesusta lähdettiin viemään. Kantaen itse ristiään, hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan pääkallon paikaksi, heprean kielellä Golgata. Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen.

Pilatus oli kirjoittanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas. Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi.

Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: älä kirjoita juutalaisten kuningas. Kirjoita, että hän on sanonut: minä olen juutalaisten kuningas. Pilatus vastasi: minkä kirjoitin, sen kirjoitin.

Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: ei revitä sitä, heitetään arpaa, kuka sen saa. Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana: He jakavat keskinään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa. Juuri näin sotilaat tekivät.

Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopas'en vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: nainen, tämä on poikasi. Sitten hän sanoi opetuslapselle: tämä on äitisi. Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.

Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: minun on jano. Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen isoppiruohon päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viiniä, sanoi: se on täytetty. Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Tämä on suuri ilon, kiitoksen, riemun ja ylistyksen päivä. Onko tämä ristiriidassa sen kanssa, mitä olemme kuulleet Vanhan testamentin sanasta, Uuden testamentin sanasta ja niiden virsien ja musiikin kanssa, jota olemme jo kuulleet tässä Jumalanpalveluksessa? Herramme kärsimys nähdään ilona ja kiitoksena.

Kun muistamme Raamatun sanat, voiko kukaan antaa suurempaa rakkautta toiselle kuin antaa henkensä ystävänsä puolesta? Meidän tänään ristiriitaisissa tunnelmissa ystävämme riippuu ristillä. Ja toisaalta tunnemme iloa siitä, että hän tekee näin meidän vuoksemme. Jos hän ei riippuisi ristillä, niin me riippuisimme siinä itse. Kokisimme suurta tuskaa, vaivaa, ahdistusta. Kokisimme itsemme Jumalan hylkäämäksi, täysin epätoivoiseksi. Meillä ei olisi mitään mahdollisuutta päästä iankaikkiseen elämään.

Jeesusta lähdettiin viemään. Tämä ei jää ainutkertaiseksi tapahtumaksi, että Jeesusta lähdetään riepottelemaan sinne tänne. Hänen päälleen syljetään ja häneltä kysytään: oletko sinä Messias? Sano nyt meille se suoraan. Näin tapahtuu aina silloin, kun me ihmiset joudumme synnin houkutuksiin. Silloin Kristusta lähdetään viemään yhä uudelleen Golgatalle.

Muistamme kuitenkin sen Raamatun sanan, että Jeesuksen kertakaikkinen uhri riitti. Riitti se, että hänet yhden kerran uhrattiin. Mutta vertauskuvallisessa mielessä Jeesus uhrataan yhä uudelleen meidän puolestamme. Vanhan testamentin aikana ylipappi meni suurena sovintopäivänä kaikkein pyhimpään ja uhrasi siellä itsensä omien syntiensä ja koko kansan syntiensä puolesta.

Nyt Jeesus Kristus, suuri ylipappi, menee kaikkein pyhimpään eikä uhraa itseään, vaan uhraa maailman syntien puolesta. Te muistatte, että temppelin esirippu repesi ylhäältä alas saakka ja tie kaikkein pyhimpään oli auki silloin, kun Jeesus kuoli. Muistatte myös sen, miten keskipäivällä aurinko pimeni kolmeksi tunniksi.

Vanhasta testamentista saamme sen käsityksen, että tällainen pimeys on Jumalan vihan ja tuomion merkki. Muistamme, miten Egyptissä tuli niin suuri pimeys aikanaan, että sitä voitiin käsin koskettaa. Miksi Jumala nyt vihastui niin kovasti, kun hänen oma poikansa riippui ristillä? Hän ei vihastunut omalle pojalleen, vaan hän mielistyi siihen uhriin, jonka hänen poikansa antoi. Mutta hän vihastui ihmiskunnan syntien tähden.

Tämä koko ihmiskunnan synnit olivat nyt hänen poikansa kannettavana ja siksi Jumalan suuri viha kohdistui näihin pahoihin tekoihin. Tämä oli hyvin puhutteleva asia sinä aikana. Ja voimme sanoa, että näin koko Herramme kärsimys saisi myös tänään olla meitä kaikkia puhuttelemassa. Se ei jätä meitä ketään sivusta seuraajiksi.

Huomasimme, että sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen. Näissä kahdessa ristin ryövärissä näkyvät ne kaksi tapaa, joilla voimme suhtautua Jeesuksen ristin kuolemaan.

Sillä hetkellä paikalla oli kansaa suurin joukoin. Kansa pilkkasi Jeesusta. Paikalla oli myös kansan johtomiehiä. Oli myös hengellisiä johtajia. Ja hekin pilkkasivat Jeesusta. Ja niinpä tuo toinen ristin ryövärikin alkoi pilkata Jeesusta. Hän ei voinut puolustautua sillä, että hänellä oli kova julkinen paine. Hänen oli pakko yhtyä tuohon pilkkaan.

Toinen ristin ryöväreistä ei välittänyt tästä julkisesta paineesta, vaan hänellä oli paljon suurempia kysymyksiä esitettävänä itselleen ja myöskin Jeesukselle: miten minä perisin iankaikkisen elämän? Hän näki, että tuossa hänen vieressään on ainut mahdollisuus. Siinä riippuu Jumalan poika. Ja hän pyysi Jeesukselta, että muista minua, kun tulet valtakuntaasi.

Tämä ristin ryöväri katui syntejään ja katuvalle syntiselle on aina kuulunut hyvä sanoma. Jeesus sanoi hänelle: totisesti, tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa.

Meiltäkin kysytään tänään sitä, että me emme vain katsele tätä Jeesuksen ristin kuolemaa historiallisena tapahtumana. Eikä meille riitä sekään, että me tunnemme, että olemme suuria syntisiä. Minun tähdenhän Jeesus ristillä juuri riippui. Minun tähteni hän kärsi kaiken vaivan ja tuskan.

Me emme voi jäädä vielä tähänkään tilanteeseen, vaan meidän tulee etsiä armoa. Tulee uskoa koko tämä Jeesuksen sovintokuolema meidän omaksi ansioksemme. Ei niin ymmärtäen, että me olisimme jollakin tavalla auttamassa tässä pelastuksen asiassa, vaan niin, että Kristus on tehnyt täydellisesti kaiken. Ja meidän tehtävämme on uskolla vastaanottaa tämä pelastuksen lahja.

Kristuksen yläpuolella luki: Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas. Vietettiin pääsiäisjuhlia ja kansaa oli kokoontunut Jerusalemiin hyvin laajalta alueelta. Ei ollut näille uskonnollisille johtajille helppo selittää näille ihmisille, jotka olivat tulleet, miksi kuningas riippuu ristillä.

Jokuhan saattoi esittää heille kysymyksen: miksi teidän kuninkaanne on ripustettu ristille? Nämä johtomiehet olivat pyytäneet Pilatukselta: älä kirjoita juutalaisten kuningas. Kirjoita, että hän on sanonut: minä olen juutalaisten kuningas. Pilatus vastasi: minkä kirjoitin, sen kirjoitin.

Aikaisemmin, kun tuomio oli tehty, kansalla oli mahdollisuus sanoa oma mielipiteensä. Pilatushan tuomitsi Jeesuksen kansanäänestyksen perusteella. Hän kysyi, kumpi vapautetaan: Jeesus vai Barabbas? Ja kansa huusi: vapauta Barabbas, ristiinnaulitse Jeesus. Tätä ei voitu enää peruuttaa.

Sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen. Oli hyvin kansainvälinen tilanne, kun ristin päällä luki latinaksi, kreikaksi ja hepreaksi: Jeesus, Kristus, Nasaretilainen, juutalaisten kuningas. Jeesus tahtoi, että hänen ristin kuolemastaan sanoma lähtee leviämään kaikkialle maailmaan. Tätä sanomaa ei saa pilkkoa millään tavalla. Kristuksen vanhurskaus on kokonainen, se on ehjä. Siitä ei saa ottaa mitään pois.

Niin kuin kuulimme, he ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: ei revitä sitä. Kun Jeesus teki kaiken täydellisesti, niin jos me ihmisinä otamme pois jotakin tästä opetuksesta, niin kuten Raamattu sanoo, että joka harhailee eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa.

Olemme hyvin vakavan kysymyksen edessä. Sillä jos se Jumala, josta me kuulemme puhuttavan, ei ole sinun Jumalasi, jos se Kristus, jonka kärsimyksen äärellä me olemme, ei ole sinun Vapahtajasi, niin silloin me olemme itse ristiinnaulitsemassa itseämme. Ja se on kestämätön tilanne pelastuksen kannalta.

Me emme voi sovittaa omia syntejämme, ei vaikka meidät joka päivä naurittaisiin ristille, koska siihen vaadittaisiin Jumalan kymmenen käskyn lain noudattaminen. Kukaan muu kuin Jeesus ei tähän pysty, mutta ei ole oikein, että me otamme kymmenestä käskystä yhdenkään pois. Jeesus opetti, että joka ottaa näistä käskyistä yhdenkin piiron pois, on kaikkein vähäisin Jumalan valtakunnassa.

Siksi Raamatun opetusta emme voi muuttaa. Jeesus tahtoo, että hänen sanomansa säilyy kestävänä ikuisena. Jeesus eli ihmisenä ja hän ymmärsi kyllä meidän ihmisten kiusaukset. Ymmärsi, miten me olemme taipuvaisia pahaan. Ymmärsi myös meidän elinolosuhteemme. Mutta hän ei hyväksynyt syntiä.

Kun hän paransi tai antoi syntiselle naiselle synnit anteeksi, hän sanoi: mene, äläkä enää syntiä tee. Jeesuksen kärsimys ei ole vain tätä ajallista elämää varten. Vaikka Jeesus hyvin kauniisti huolehti myöskin äidistään. Hän sanoi opetuslapselleen Johannekselle, joka seisoi hänen ristinsä juurella: tämä on äitisi, ja hänen äidilleen sanoi: nainen, tämä on poikasi.

Jeesus halusi huolehtia myöskin näistä ajallisista asioista siitä, että hänen äidillään on hyvä olla. Tällainen on myöskin uskon hedelmä. Mutta ei voi olla niin, että ensin ihmisellä tulevat teot ja sitten usko. Vaan aina on ollut niin, että ensin on uskon vanhurskaus, jota seuraa elämän vanhurskaus.

Kristus sanoi: se on täytetty. Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. Kun Kristus teki niin suuren uhrauksen, voimme kysyä, miksi jotkut eivät ota vastaan tätä pelastusta. Voimme sanoa, että yksinkertaisesti epäusko estää ihmistä uskomasta.

Meidän täytyy muistaa Raamatun sanaa, että Jumala antoi Jeesuksen kärsiä ristin kuoleman meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauden ottamisemme tähden. Kun on näin selvä Raamatun sana, ei ole ihmisellä mitään mahdollisuutta pelastua, ellei hän usko.

Ensimmäisenä helluntaina Pietari saarnasi suurelle kansanjoukolle. Hän puhui siitä, että te ristiinnaulitsitte Kristuksen. Kansa sai piston sydämeensä ja kysyi: miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä? Niin Pietari sanoi: tehkää parannus. Ja kaikki, jotka ottivat nämä Pietarin sanat vastaan, halusivat uskoa. Heidät myöhemmin kastettiin. Ja kolme tuhatta sielua sai tuona päivänä parannuksen armon.

Tänään on samanlainen armon aika. Tänään kaikille sanotaan, että sinun syntiesi vuoksi Jeesus on kuollut. Sinä olet siis ristiinnaulittunut Kristuksen kanssa. Jos tästä ihmisen oma tunto tulee kipeäksi ja sinulle tulee kysymys: mitä minun pitää tehdä, että minä iankaikkisen elämän perisin? Niin Pietarin tavoin kehotan sinua: tee parannus ja usko evankeliumi.

Augsburgin tunnustuksessa yksinkertaisesti selitetään, mitä on parannus. Se on syntien katumista ja samalla uskomista evankeliumiin. Tänään tämä yksinkertainen Jumalan valtakunnan evankeliumi on keskellämme.

Tänään nostetaan Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnit Jumalan valtakunnan juhlalipuksi. Tänään osoitetaan jo pääsiäisen sanomassa tyhjää hautaa ja sanotaan, että sinun Vapahtajasi on ylösnoussut. Ja jos sinä uskot Jumalan valtakunnan evankeliumissa synnit anteeksi, niin sinä saat kerran nousta Vapahtajasi kanssa.

Ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä Jeesus sanoo: minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, ei ikinä kuole.

Tänään te kaikki saatte täällä kirkossa, radion äärellä, olitpa autossa, olitpa omassa kodissasi, olitpa äiti, joka keität ruokaa perheellesi, olitpa isä, joka olet perheesi keskellä, tai yksinäinen ihminen, joka olet yksin kodissasi, tai lapsi, joka leikit sohvalla tai sohvan alla, niin kaikille teille kuuluu tämä sama yksinkertainen Jumalan valtakunnan evankeliumi.

Uskokaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämä evankeliumi jättää syrjään ja poistaa sydämestämme epäuskon. Antaa Jumalan rauhan, ilon ja vapauden. Tämä on se Kristuksen vanhurskaus, jonka Kristus meille ansaitsi silloin, kun hän riippui ristillä ja Jumala herätti hänet kuolleista.

Näin suuresta sanomasta on kysymys. Voimme sanoa, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Jumala teitä armossaan auttakoon ja siunatkoon aina niin, että te etsitte Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan. Aina etsikää Jumalan tahdon tietä. Aina hylätkää kaikki, mikä on Jumalan sanan vastaista. Ja eläkää Kristuksen armosta, Jumalan lupauksiin luottaen. Jumalan lapsen turvallista elämää.

Jääkää uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Nousemme tunnustamaan kristillisen uskomme:

Minä uskon Jumalaan, Isään, kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka siki pyhästä Hengestä, syntyi neitsyestä Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin. Astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista. Astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan Isän, kaikkivaltiaan oikealla puolella, ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Ja Pyhään Henkeen, pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhään yhteyteen, syntien anteeksiantamiseen, ruumiin ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään.