Nettiseurat/Seurapuhe Vaasan RY:llä 01.04.2020 18.53

Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta meidän Isältämme ja Vapahtajaltamme Herralta Jeesukselta Kristukselta. Aloitamme yhteisellä kiitoksella ja rukouksella.

Vanhurskas Jumala, rakas taivaallinen Isämme, sinä annoit Poikasi kärsimyksiin ja kuolemaan meidän syntiemme edestä. Sillä voimalla, jolla herätit Poikasi kuolleista, teit meidät vanhurskaiksi. Kiitämme tästä lahjasta ja kaikesta siitä, mitä sinä meitä johdatat ja annat meille voimia tällä taivaan tiellä. Kiitämme sinua armo valtakunnasta, jonka olet laskenut tänne maan päälle ihmisten sekaan. Ja erityisesti kiitämme siitä, että itse saamme olla tuon valtakunnan osallisuudessa. Ja pyydämmekin, että sinä varjelisit meitä niin, ettei sieluvihollinen saisi ketään vieteltyä pois sinun valtakunnastasi ja näin elävästä uskosta.

Me, Isärakas, pyydämme tänä iltahetkenä, kun olemme kokoontuneet tutkimaan ja kuulemaan sinun sanasi, että sinä olisit avaamassa sitä jokaiselle meille, jotka olemme nyt kuulemassa, mitä sinä tahdot meille puhua. Sinä näet sinne koteihin. Sinä näet jokaiseen sinne paikkaan, missä sinun lapsesi kokoontuvat ja missä tätä puhetta kuullaan. Niin me tahdomme pyytää, että sinä olisit meitä jokaista lähellä ja ruokkimassa ja virvoittamassa sanallasi.

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Ajattelin lukea puheen johdannoksi viime sunnuntain epistolatekstin, joka on ensimmäisessä Pietarin kirjassa, luvussa 2, jakeet 4–10. Ja sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen:

"Jonka tykö te myös tulleet olette, niin kuin elävän kiven tykö, joka kyllä ihmisiltä hyljätty on, mutta Jumalalta valittu kallis.

Ja myös te, niin kuin elävät kivet, rakentakaa teitänne hengelliseksi huoneeksi ja pyhäksi pappeudeksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta otolliset ovat.

Sen tähden on myös raamatussa: Katso, minä panen Sioniin valitun kalliin kulmakiven, joka uskoo hänen päällensä, ei hän suinkaan tule häpeään.

Teille siis nyt, jotka uskotte, on hän kallis, mutta uskottomille on se kivi, jonka rakentajat hyljänneet ovat kulmakiveksi tullut ja loukkauskiveksi ja pahennuksen kallioksi.

Nimittäin niille, jotka itsensä sanaan loukkaavat ja ei sitä usko, johonka he myös asetetut olivat.

Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on.

Jotka ette muinen kansa olleet, mutta nyt olette Jumalan kansa.

Jotka ette muinen armossa olleet, mutta nyt te armossa olette." Aamen.

Me kuulimme tässä Pietarin kirjeen, ja tämä kirje on kirjoitettu Aasiaan, tai oikeastaan niin kuin tämän kirjeen ensimmäisessä luvussa mainitaan, valituille muukalaisille hajallaan asuvaisille Pontossa, Kalatiassa, Kappadogiassa, Aasiassa ja Pityyniassa. Eli tämä on siis kirjoitettu uskovaisille, valituille muukalaisille, niille, jotka Jumala on valinnut.

Tämä lukemamme raamatun kohta alkoi, että jonka tykö te myös tulleet olette, niin kuin elävän kiven tykö, joka kyllä ihmisiltä hyljätty on, mutta Jumalalta valittu kallis. Ensinnäkin tässä nyt herää kysymys, että kenenkä tykö. Me voimme tuohon vastata, että apostoli puhuu ja tarkoittaa tässä Kristusta, joka on elävä, valittu, Jumalan valittu ja kallis kivi, joka on myöhemmin, niin kuin sitä käytetään, sanaa kulmakivi.

Nämä olivat siis saaneet tulla Jumalan tykö, tai niin kuin tässä elävän kiven tykö, Jeesuksen luo. Tuohon voisi sen verran pysähtyä, että vaikka yhtäkkiä näyttäisi siltä, että nämä ovat ikään kuin omasta päätöksestään lähteneet, että nyt me lähdemme sitten seuraamaan Jeesusta, mutta näin se ei kuitenkaan tapahdu, sillä me tiedämme, että Raamatun todistuksen mukaan ihmisen tahto ja taipumus on poispäin Jumalasta. Eli ei kukaan voi omasta tahdostansa tulla Jeesuksen luo.

Vaan niin kuin Raamattu sanoo, Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo itse, että ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä. Näin siis Johanneksen evankeliumissa. Ja tuo, että nämä olivat tulleet, niin ne olivat kutsutut, niin kuin tässä samaisessa Pietarin kirjeessä edempänä. Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä sanotaan, että vaan sen jälkeen, joka teitä kutsunut on, ja on pyhä, olkaa te myös pyhät kaikissa teidän menoissanne.

Eli se on armojen armo, että Jumala herättää jonkun sydämessä kaipuun ja vetää häntä niin kuin meille Raamattu kertoo tuhlaajapojasta, joka siellä vieraalla maalla oli menettänyt kaiken omaisuutensa, ja sitten Jumala herätti hänet niin, että hänelle tuli kaipuu sinne isän kotiin. Ja näin siis Jumala vetää ihmistä puoleensa, ja ihminen alkaa etsimään, ja se on suuri armo, että Jumala antaa löytää itsensä.

Niin kuin siitä sanotaan, että etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää, voidaan ja silloin, kun hän läsnä on. Eli tänäkin iltana tämä sana, kun se lähestyy sinua, niin Jumala on tämän sanan kautta sinua lähellä. Ja jos tätä puhetta kuuntelet sinä, joka tunnet, että minä olen joutunut kauaksi Jumalasta, ja olet ehkä miettinyt sitä, että olisiko minulla enää mahdollista palata, niin tänä iltahetkenä tässä ja nyt Jumala lähestyy sinua sanallasi. On rohkaisemassa sinua, että sinullakin on mahdollisuus tulla sen elävän kiven luo ja päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Ehkä tulee mieleen tässä vielä, että joku saattaa ajatella, että minkälainen sen ihmisen sitten pitäisi olla, joka tulee Jumalan luo. Tähänkin löytyy raamatusta paljon vastauksia. Luukkaan evankeliumissa Jeesus sanoo, että minä kerron teille, millainen on se, joka tulee minun luokseni. Ja jatkaa, että kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle.

Eli Jeesus sanoo, kun hän miettii tai puhuu siitä, että minkälainen on tämä ihminen, niin tärkeintä on siinä, että hän kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. Eli usko alkaa sanankuulosta. Ja se on tänäkin iltana Jumala tahtonut lähestyä sinua, rakas sanankuulija, sillä hän on lähettänyt sanansa. Ja hän tahtoo sanallaan sinua vetää puoleensa.

Kun tässä mainittiin tästä elävästä kivestä, ja sitten kun luemme seuraavan jakeen, viidennessä jakeessa myöskin sanottiin, että ja myös te, niin kuin elävät kivet, rakentakaa teitänne hengelliseksi huoneeksi ja pyhäksi pappeudeksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta otolliset ovat.

Ja tämä siis puhuu, tämä teksti ensinnä tarkoittaa Jeesusta, mainitsi se, että elävä kivi. Ja sitten apostoli jatkaa, että te, siis tarkoittaa näitä Jumalan lapsia, joillekin hän kirjoittaa, että te, niin kuin elävät kivet, rakentakaa teitänne hengelliseksi huoneeksi.

Eli tämä on aika erikoinen tämä Jumalan huone, josta käytetään sanaa Jumalan valtakunta, ja se on kuvattu raamatussa monellakin tavalla. Ilmestyskirjassa puhutaan, että siellä Johannes katselee ja sanoo, että minä näin sen uuden Jerusalemin ylhäältä alas lasketun. Eli Jumala on laskenut tämän valtakuntansa tänne maan päälle.

Ja nyt siis apostoli kuvaa, että tässä Jumalan huoneessa on Kristus elävänä kivenä, ja Jumalan lapset ovat myöskin, ne ovat eläviä kiviä. Mutta nyt on sanottava se, että Kristus, joka oli Jumala Jumalasta, hänellä on elämä itsessään. Mutta ihmisillä ei ole elämää, vaan silloin kun heidät liitetään Jumalan huoneeseen, Jumalan valtakuntaan ja Kristuksen yhteyteen, niin silloin he saavat tuon elämän Kristukselta, eli he tulevat eläväksi, kun he ovat kiinnitettynä tuohon Jumalan huoneeseen.

Ja voimme myöskin ajatella, että jos kivi on irrallinen, irtonainen kivi, niin se ei ole elävä, se on kuollut. Oikeastaan Jeesus käyttää myöskin viinipuuvertauksessa siitä, että irrallansa oleva oksa, joka ei ole kiinni viinipuussa, niin se kuolee ja kuivettuu.

Eli ihminen, joka on Jumalan valtakunnassa, saa elää Jumalan armosta Kristuksen yhteydessä, niin hänelle huokuu tuo elämä Kristuksesta. Ja näin voidaan sanoa, että ne ovat eläviä kiviä. Tällainen on siis Jumalan huone.

Ja tässä rakkaassa meille sanottiin, että tämä Jumalan huone, niin siellä rakennutaan myöskin pyhäksi pappeudeksi ja uhraamaan hengellisiä uhreja. Vanhassa testamentissa papit suorittivat tällaisia uhreja. Muun muassa ylipappi meni, muistaakseni, kerran vuodessa sinne kaikkein pyhimpään ja uhrasi siellä itsensä ja kansan syntien edestä.

Mutta Jumalan Poika, Herra Jeesus Kristus, kärsimisellään ja kuolemallaan, on avannut tien tuonne kaikkein pyhimpään. Eli se tarkoittaa meille tänä päivänä sitä, että me saamme Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä uskoa syntimme anteeksi.

Niin sinäkin, joka ehkä tunnet, että minä olen niin huono, jos minä olen siinä rakennuksessa kivenä, niin minä olen ainakin niin sellainen kivi ja vähäpätöinen. Ja ehkä saatat ajatella, että pysynkö minä tuossa rakennuksessa, kun olen niin huono kilvoittelija.

Mutta me saamme olla siitä varmoja, että kun Jumala on sanaansa pistänyt sen, että evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin sen uskovalle autuudeksi, niin se on tänäkin iltana. Sinä saat juuri sille paikalle, joko siellä omassa huoneessasi, joka kuuntelet tätä puhetta, niin Herra Jeesus tahtoo lähestyä sinua, näyttää sinulle haavansa, kylkensä, kylkihaavat ja kätensä, niin kuin hän kerran näytti ne opetuslapsilleen, kun hän oli ylösnoussut, ja kerrotaan, että kun opetuslapset näkivät ne, niin he ihastuivat.

Tämä on tänä iltana meidänkin ihastuksemme, siitä, että me saamme katsella, että Herra Jeesus Kristus on kärsinyt meidän puolestamme ja tehnyt kaiken valmiiksi.

Kun tässä sanottiin, että uhraamaan hengellisiä uhreja, minulla tuosta nousee mieleeni ainakin yksi uhri, minkä apostoli Paavali esittelee roomalaiskirjeessä, kun hän sanoo näin: "Niin neuvon minä teitä, rakkaat veljet, Jumalan sydämellisen laupeuden kautta, että te antaisitte teidän ruumiinne eläväksi pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän toimellinen Jumalan palveluksenne."

Eli Jumalalla on otollinen uhri se, että me tahdomme lähteä seuraamaan häntä opissa, elämässä ja kärsimyksessä. Ja näin jatkaa tätä uskomisen matkaa synnin pois panijoina ja armon kerjäläisinä, niin kuin tällaista sanaa on usein käytetty.

Sitten tässä sanottiin, että teille siis, jotka nyt uskotte, on hän kallis, mutta uskottomille on se kivi, jonka rakentajat hyljänneet ovat kulmakiveksi tullut ja loukkauskiveksi ja pahennuksen kallioksi. Toiset uskovat ja toiset hylkäävät. Näin se on.

Tämä on ihmeellinen asia, että joillekin Jumala avaa. Ja siitä tänäkin iltana saamme iloita, että Jumala on sinulle ja minulle avannut evankeliumin salaisuuden.

Niin kuin hän sanoo toisessa korintolaiskirjeessä, että jos nyt meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan.

Eli kun Jumala sanoo, että minä armahdan sitä, jota minä armahdan, niin tämä on niin suuri lahja, mikä on meille uskottu, että me saamme olla Jumalan lapsia ja Jumala on avannut meidän silmämme niin, että me saamme nähdä hänen suuret lahjansa, mitä kätkeytyy siihen, että täällä Jumala omassa valtakunnassaan meitä johdattaa kohti taivasta.

Siellä muistaakseni, se oli Jesaja, joka siellä puhuu siitä, että hänkin ajatteli sitä, että kuka uskoo meidän saarnamme. Eli hän siellä varmasti huomasi, että ihmiset kulkivat ohi, ja niinpä hän sanoo täällä Jesajan kirjassa, 53. luku, jakeet 1 ja 5: "Kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?"

Eli tämä oli Jesajan ikään kuin sellainen murhe, että kuka uskoo. Ja ehkä tässä tulee myöskin sellainen inhimillinen ajatus, että kun tämä ei ole niin näyttävä tavara, mitä me olemme kaupittelemassa.

Kun Jesaja jatkaa, että sillä hän nousee ylös hänen edessänsä niin kuin vesa ja niin kuin juuri kuivasta maasta, ei hänellä ole muotoa eikä kauneutta. Me näimme hänen, vaan ei ollut hänellä sitä muotoa, joka meille olisi kelvannut.

Eli inhimillisesti ajatellen näyttää, että mitään järkeä on siinä uskoa. Mutta sitten Jesaja jatkaa, että hän oli kaikkein ylenkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä. Hän oli niin ylenkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä. Sen tähden emme häntä minäkään pitäneet.

Siis näin lohduttoman kuvan Jesaja antaa siitä, miltä tämä näytti. Mutta sitten hän jatkaa, että totisesti hän kantoi meidän sairautemme ja meidän kipumme hän sälytti päällensä.

Näin siis Jesaja puhuu siitä, että miten tämä yhtäkkiä päältä päin näyttäisi huonolta, mutta se sisältää suuren lahjan, niin kuin puhuin tuosta edellä, että miten Jumala on saanut avata meidän silmämme.

Tuohon vielä tämä kulmakivi. Siis kun tässä puhuttiin, että tämä Kristus, se on kallis ja se on tullut, toiset sen hylkäävät ja se on tullut sitten joillekin kulmakiveksi ja loukkauskiveksi.

Minä ajattelen sillä tavalla, että on ihmisiä, joiden rakennukseen ei vain eikä suunnitelmiin sovellu tuo halpa-arvoinen, halpa-arvoiselta näyttävä kulmakivi. Heille se ei ole kallis. He hylkäävät sen.

Tästä yksi esimerkki on siellä raamatussa kerrottu vanhassa testamentissa Naiman syyrialaisesta, joka oli hyvin arvossa pidetty sotapäällikkö. Vaikka hän oli arvossa pidetty ja kaikki näytti hyvin, niin hänellä oli yksi suuri vaiva, nimittäin hän oli sairastunut spitaaliin ja tuo oli hyvin vaarallinen tauti.

Ja nyt, kun tuo sairaus eteni, niin siellä oli Naimanin huoneessa palveluspiika, joka oli tuotu Israelista. Ja tämä palveluspiika, uskovainen palveluspiika, kertoi emännällensä, että siellä Israelissa on profeetta, joka voisi parantaa.

Ja ei aikaakaan, kun järjestettiin matka Israeliin. Ja siellä sitten jonkin ajan päästä kerrotaan, että sieltä löytyy tuo profeetta, jonka pihaan sitten Naiman ratsuineen ja vaunuineen ajaa. Ja ehkä odottaa arvolleen sopivaa vastaanottoa, mutta nyt käykin niin, että profeetta lähettää palveliansa. Ja palvelija tulee yksinkertaisesti ilmoittamaan tälle spitaaliselle Naimanille, että mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa, niin sinä paranet.

Niin tämä ei sopinut, tämä yksinkertainen sana Naimanin suunnitelmiin. Niin kuin sanoin tuossa, että on ihmisiä, joillekin tämä kallis kivi se ei sovi heidän suunnitelmiin eikä rakennukseensa. Ei sopinut Naimanillekaan tällainen. Hän oli mielessään suunnitellut ja ajatellut, miten nyt tämä voisi tapahtua. Että ainakin hän odotti, että profeetta itse olisi tullut ja pidellyt sitä arkaa paikkaa ja rukoillut tai jotakin erikoista. Ja niin hän vihassaan lähti pois.

Tämä oli vahinko. Näin monet ovat lähteneet vihassaan, mutta tosin emme nyt mene sen pitemmälle tähän Naimanin tapaukseen, mutta voimme siellä kotona itse kukin lukea, miten tämä jatkui. Se päättyy kuitenkin niin hyvin, että tämä Naiman teki profeetan sanan mukaan ja sai terveytensä takaisin.

Sitten tässä kahdeksannessa jakeessa jatkuu, että nimittäin niille, jotka itsensä sanaa loukkaavat ja ei sitä usko, johonka he myös asetetut olivat. Tämä on, että niin kuin puhuin tuosta Naimanista, että hän loukkaantui tuohon yksinkertaiseen sanaan.

Jumala on kuitenkin auttanut meitä, sinua ja minua, niin, että me olemme saaneet tässä valtakunnassa tehdä matkaa ja olla tuon sanan äärellä. Ja me pyydämmekin sellaista osaajakuulevia korvia, korvia, niin kuin Marjalla, joka oli siellä Jeesuksen jalkainjuudessa.

Muistamme, kun Jeesus poikkesi siellä tutussa kodissa, Martan ja Marjan kodissa, ja Jeesus opetti siellä, ja kerrotaan, että Marja istui siinä Jeesuksen jalkainjuudessa. Ja Jeesus sanoo tästä Marjan osasta, että se on niin hyvä osa, että ei ole kuin oikeastaan yksi, joka on niin hyvä, ja sitä ei oteta Marjalta pois.

Niin mekin pyydämme, että me tänä vaikeana aikana, jolloin virus riehuu maailmalle, että mekin saisimme kodissamme silti hiljentyä Jumalan sanan äärelle, ja tekin rakkaat vanhemmat, joilla lapset ovat siellä ympärillä, tiedän ja arvaan sen, että siinä on monia kiusauksia, ja siinä ei aina turmeluskaan ole kaukana.

Mutta pyydämme Jumalalta voimaa, että hän saisi siellä meidän kodeissamme olla avaamassa valtakuntansa kalleutta, avaamassa sitä, että tämä meidän maallinen matkamme se ei kestä kauan, ja täällä me saamme jo iloita.

Tämäkin elämä, mikä meille on annettu, se on Jumalan suuri lahja, ja nämä koettelemukset ja vaikeudet, mitä meillä nyt on, niin me tiedämme, että Jumala niissä meitä auttaa, ja senkin kautta on myös meitä johdattamassa ja avaamassa meille niitä näkymiä, mitkä ovat kaikista tärkeimmät.

Tässä oli myös mielenkiintoinen sana, kun tässä sanottiin, että nimittäin niille, jotka itsensä sanaa loukkaavat ja ei sitä usko, johonka he myös asetetut olivat. Mietin tuota sanaa, että johonka he myös asetetut olivat, niin oikeastaan tuo asetetut, se viittaa uudessa käännöksessä, siinä on käytetty sanaa määrätty.

Eli nämä, jotka loukkasivat itsensä sanaan, he olivat epäuskonsa takia joutuneet siihen tilaan, että heidän osansa he olivat menneet Jumalan armovalitsemisen ohi. Eli siinäkin näkyy se, että kuinka arvokas on se Jumalan lahja, että Jumala on meidät valinnut.

Hän on minut ja sinut miljoonien ihmisten joukosta johdattanut armovaltakuntaansa. Se on niin suuri lahja, että sitä ei kannata koskaan hyljätä.

Me tiedämme, että tämän lahjan kantajat kerran kutsutaan taivaan kotiin. Se on suuri asia olla kuulua siihen valittuun sukuun, josta Pietari tässä jatkaa, että mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on.

Tämä valittu suku Jumalan kanssa. Sinäkin, rakas matkaystävä, sinä olet Jumalan valittu, mutta sinulle on annettu myös tehtävä. Meille jokaiselle on annettu tehtävä, ja se tärkein tehtävä on ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on.

Evankeliumi on Jumalan voima itse kullekin sen uskovalle autuudeksi. Ja miten se onkaan puhuttelevaa, kun me saamme jollekin ystävälle kertoa sitä, että minäkin kaikista huonoimpana saan Jumalan armosta ja Jumalan voimasta kuulua tähän joukkoon. Ja Jumala on minut johtanut ihmeelliseen valkeuteensa.

Mikä tuo ihmeellinen valkeus ja mistä se tulee? Se on Kristus, se valkeuden lähde. Psalmin kirjoittaja sanoo, että sillä sinun tykönäsi on elävä lähde ja sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.

Tai niin kuin siinä eräässä Jesajan kirjan kohdassa, joka oikeastaan puhuu samasta kuin joulu evankeliumi, siellä sanotaan, että kansa, joka pimeydessä vaelsi, näki suuren valkeuden, ja jotka asuivat kuoleman varjon maassa, niiden ylitsessä kirkkaasti paistaa.

Kristus on tullut tänne maailmaan valkeudeksi, tähän pimeään maailmaan. Kuinka suuri asia se on, että tämän maan päällä vielä paistaa tuo ihmeellinen valkeus, joka kutsuvana lähestyy sinuakin, joka joskus olet ollut ainakin pienenä lapsena, olet saanut syntyä tähän tämän ihmeellisen valkeuden keskellä, mutta ehkä olet elämässäsi kulkeutunut synnin ja ylitse käymisten kautta eroon Jumalasta.

Silloin olet kulkeutunut siihen pimeään yöhön, mutta nyt tämä evankeliumin sana se paistaa Jumalan huoneesta. Se on ihmeellinen valkeus, joka kutsuu niin kuin tässä sanoo, että ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on.

Tämä valkeus se on kutsumassa ja puhuttelemassa, ja me toivomme, että jokainen ihminen saisi löytää Jumalan armovaltakunnan.

Sitten tässä viimeisessä jakeessa sanottiin vielä, että jotka ette muinen kansa olleet, mutta nyt olette Jumalan kansa. Jotka ette muinen armossa olleet, mutta nyt te armossa olette.

Jumalan kansa tekee täällä matkaa Jumalan armossa ja armon osallisuudessa. Ja tämä Jumalan armo se lähestyy sinuakin sinun omassa kodissasi, kun kuulet tämän äänen, niin sinua tahtoo Jumala, armollinen Jumala, olla lähestymässä. Hän tahtoo olla sinua nostamassa ja kantamassa.

Ja tämän armon sanoma on tuo Jumalan armollinen evankeliumi eli tälläkin iltahetkellä saat uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Ja sinulle, rakas ystävä, joka ehkä tunnet, että minulla ei ole ollut osallisuutta tästä armosta. Minä olen osaton Jumalan armosta, mutta kaipaat, että sinäkin pääsisit sinne. Niin Jumala on voimallinen sinut nostamaan sieltä epäuskon yöstä ja pimeydestä oman rakkaan Poikansa valtakuntaan tämän evankeliumin avulla, evankeliumin voimalla.

Eli sinäkin saat uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ja kun sinä tämän armoevankeliumin uskot, niin tapahtuu niin suuria asioita, että sinun edessäsi sulkeutuu kadotuksen ovi ja avautuu taivaan tie, jossa saat Jumalan armosta osallisena lähteä käymään seuraamaan Herraa meitä ja Herraa niin kuin apostolinen ilmaisee.

Saat lähteä tekemään matkaa kohti luvattua tietäen sen, että kun me loppuun asti jaksamme uskossa kilvoitella, niin meidän eteemme avautuu kerran puhtaat vedet ja seesteinen taivas, niin kuin sitä joku on joskus maininnut, eli tämä taivaan kunnia avautuu meille.

Sanomme lopuksi, että hyvää ja onnellista kotimatkaa taivaan kotiin saakka Jeesuksen nimeen. Aamen.

Rukoilemme: Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Herra valista kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauha Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.