Seurapuhe Lahden RY:llä 28.01.2015 18.35

Kiitos. Rakas taivaallinen Isä, me haluamme kiittää sinua tästäkin armonpäivästä, jonka olet meille antanut. Me haluamme kiittää sinua siitä varjeluksesta, joka on ollut meidän matkallamme ja kaikista niistä hyvistä lahjoista, joita sinä tänäkin päivänä olet meille runsaasti antanut.

Me kiitämme sinua siitä, että sinä olet ohjannut meidän askeleitamme tänä iltana sinun sanasi äärelle. Me haluamme kiittää tälläkin hetkellä ennen kaikkea siitä, että sinä annoit oman poikasi kuolla meidän syntiemme tähden, että meillä on tie auki taivaan kotiin.

Me haluamme kiittää sinua tästä valtakunnastasi, jonka sinä olet tänne maan päälle laskenut meidän keskellemme. Olet ollut meitä valtakuntasi asukkaiksi kutsumassa ja tähän iltahetkeen asti olet myös varjellut meitä. Me pyydämme, että sinä olisit tänä iltana pyhän henkesi kautta avaamassa sanaasi ja myös avaamassa meidän sydämiämme ja korviamme kuulemaan ja vastaanottamaan, mitä sinulla on tänä iltana meille sanottavaa.

Siksi pyydämme, että sinä olisit siunaamassa tämän meidän kokoontumisemme niin, että se koituisi meidän kuolemattomien sielujemme autuudeksi ja yksin sinulle, rakas taivaan Isä, kiitokseksi ja kunniaksi. Aamen.

Kiitos. Olen kertonut tälle illalle tekstiä täältä Matteuksen evankeliumin 16. luvusta ja kolmannesta selitysosasta ja kestä 13. eteenpäin, tuonne jakeeseen 20. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen. Mutta kun Jeesus tuli Kesarean maan ääriin, joka kutsutaan Filippuksen, kysyi hän opetuslapsiltansa ja sanoi, kenenkä sanovat ihmiset minun ihmisen pojan olevan.

Niin he sanoivat monikahdat Johannes Kastajan, mutta muutamat Eliaan, muutamat taas Jeremiaan, taikka jonkun profeetoista. Sanoi hän heille, mutta kenenkä te sanotte minun olevan. Vastasi Simon Pietari ja sanoi, sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika.

Ja Jeesus vastaten sanoi hänelle, autuas olet sinä Simon Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ilmoittanut sitä. Aamen.

Ja myös aika usein saarnoissa lainattu Jumalan sanan kohta. Tässä kerrotaan siitä, miten opetuslapsi Pietari tunnustaa uskonsa. Ja tämä on semmoinen meille Jumalan lapsille hyvin tärkeä asia, että mihin me uskomme. Sitä meiltä kysytään tässä maailmassa.

Ja Jeesus kokosi niitä opetuslapsiaan ja kertoi heille tästä suuresta Jumalan lupauksen täyttömyksestä. Ja sitä samaa saarnaa Jeesus saarnasi, mihin hän menikin. Hän liikkui kylästä toiseen.

Ja me muistamme, että Jeesuksen saarnan ydin oli saarna Jumalan valtakunnasta ja siitä, että kun siellä vanhan testamentin profeetat ennustivat Messiaasta, niin hän niissä saarnoissaan osoitti kuulijoilla, että nyt tämä ennustus on teidän silmiin enne nähden käynyt toteen.

Eli hän saarnasi paitsi, että Jumalan valtakunta on nyt lähestynyt, tehkää parannus, niin hän myöskin saarnasi Herrasta Jeesuksesta, Kristuksesta, Jumalan uhri Karitsasta.

Ja tämä on aina Jumalan valtakunnan saarnan tuntomerkki, että Herra Jeesus Kristus ja Jumalan valtakunta ne on erottamattomat asiat. Koko Raamattu sieltä alkulehdiltä asti saarnaa Jeesuksesta. Saarnaa Messiaasta siellä ennustetaan.

Ensimmäisen ennustuksen Jumala antoi itse ensimmäiselle ihmisparille. Ja myöhemmin sitten Jesajat kirjasivat muistiin sen, mitä Jumala antoi heille kirjoitettavaa ja puhuttavaa.

Eli koko tämä Jumalan sana on Jumalan omaa ilmoitusta tästä Jumalan suuresta pelastussuunnitelmasta.

Ja nyt sitten, kun Jeesus oli aloittanut tämän julkisen toimintansa, hän oli saarnannut monessa paikassa siellä. Ja siellä sitten ihmiset ihmettelivät sitä Jeesuksen saarnaa.

Muistamme, että he siellä kyllä hämmästelivät sitä, että Herran Jeesuksen, tämän Nasaretilaisen, puheessa oli sellainen voima, joka puuttui kaikkien niiden kirjansa hyvin lukeneiden fariseusten ja kirjanoppineiden puheista.

He kyllä lukivat niitä kääröjä, niitä profeettojen ennustuksia ja Moosesta, Mooseksen kirjoituksia ja lakeja. Mutta me ymmärrämme, että kun se puhe oli sellaista hengetöntä, pyhä henki ei ollut ohjaamassa niiden kirjanoppineiden puheita, niin se jätti kuulijat kylmäksi.

Jumalan valtakunnan saarnasta ja Jumalan sanastahan sanotaan, että se on sellainen kaksiteräinen miekka. Siinä on lain ja evankeliumin terä.

Ja se laki herättää ihmisen ja saa ihmisen tuntemaan Jumalan edessä syntiseksi. Mutta silloin kun se Jumalan sana saarnataan Jumalan valtakunnasta ja pyhän hengen rakkaus on mukana siinä Jumalan sanan saarnassa, niin siinä on aina se parantava evankeliumi.

Eli se sisältää aina sen, että syntinsä hädässä olevalle ihmiselle vakuutetaan, että Jumala rakastaa syntistä ihmistä. Vaikka Jumala vihaa syntiä, niin Jumala rakastaa syntistä ihmistä niin paljon, että on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Eli Jumalan valtakunnan evankeliumi toisaalta herättää ihmisen. Ja me tiedämme, että esimerkiksi kirjanoppineet ja fariseukset pahentuivat siihen saarnaan. He eivät kokeneet sitä evankeliumin tarpeellisuutta.

He olivat itsessään rikkaita ja onnistuneita, ja he katsoivat, että se saarna sisältää Jumalan pilkkaa, kun Herra Jeesus puhui itsestään, että nyt nämä Jumalan lupaukset ovat toteutuneet.

Mutta monet rammat, raajarikot, kuurot, pontuvat saivat ensin kuulla syntien anteeksiantamuksen evankeliumin. Ja sen jälkeen vielä monet ajallisetkin vaivat parannettiin.

Tämä järjestys oli aina tässä Herran Jeesuksen työssä. Ja se on aina se arvojärjestys, jota Jumalan valtakunnasta kehoitetaan ihmisiä omassa elämässään pitämään.

Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin sen ohella kaikki teille rammetaan.

Ja tämä ei ole tarkoitettu vain epäuskoiselle, etsivälle Jumalan valtakuntaa etsivälle ihmiselle, vaan kyllä se kehoitus on tarpeellinen meille joka päivä, koska meidän vanha osamme olisi etsimässä ensin näitä tämän ajan tarpeita.

Ja ne helposti jäävät sitten kuolemattoman sielun tarpeet tyydyttämättä, ja elävä usko saattaa kuolla näiden ajallisten murheiden keskellä.

Eli että me aina saisimme olla etsimässä ensin Jumalan valtakuntaa, kysymässä, että vieläkö minä olen lammasten jäljillä ja vieläkö tänäkin päivänä on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi.

Ja kun Jumalan valtakunnasta meille tällä tavalla vakuutetaan, niin me tunnemme, että me olemme onnellisia. Me olemme autuaita ihmisiä, ja meillä on luottamus siihen, että taivaan isä pitää meistä joka päivä hyvän huolen.

Vaikka ne ajalliset haasteet meillä on monesti, joskus aivan ylivoimaisiltakin tuntuvia, mutta ne olivat silloinkin, kun Israelin kansa lähestyi Luottua maata sieltä autiomaasta.

Sieltä tuli paljon sellaista viestiä, että sinne luottumaan ei koskaan pääse, että siellä on niin paljon niitä vastuksia.

Mutta sitten oli se uskonsaarna, jota sieltä tuotiin. Joosua ja Kaalef toivat sellaista uskonsaarnaa, että Jumala sotii meidän puolestamme.

Ja sehän se on tärkein tänäkin päivänä. Se on joka päivä silloin, kun me mittaamme niitä omia mahdollisuuksia, niin ne näyttävät kovin pieniltä.

Mutta kun me muistamme, että Jumala sotii meidän puolestamme ja että meille on annettu nämä kaikki taivaalliset sota-aseet, joilla me voimme kolmiliittoista vihollista vastaan joka päivä taistella.

Ja saamme uskon voimaa ja saamme voimaa myöskin tunnustaa uskomme.

Tässä kohdassa, jonka me luimme, niin tässähän Jeesus haluaa nimenomaan pysähtyä omien opetuslastensa kanssa keskustelemaan.

Jeesus oli tullut ihan sinne maakunnan laidoille ja ollut pitkän matkaa opettanut paljon kansaa. Ja sitten hän kääntyi opetuslastensa puoleen ja kysyi, että kenenkä ihmiset sanovat minun ihmisen pojan olevan.

Vähän niin kuin terveisiä sieltä työkentältä. Ja ne vastaukset ovat monenlaisia. Ne kertovat sen, että sanankuulijat katselivat Jeesusta ihmisenä. He koettivat hakea sieltä historiasta vertauskohtaa.

He olivat kuulleet Johannes Kastajan opetusta. Sitten he olivat lukeneet näistä profeetoista. Ja he ihmettelivät, että kuka tämä mies on.

Jeesus halusi tehdä suoran kysymyksen opetuslapsille. Hän kysyi opetuslapsilta, että kenenkä te sanotte minun olevan.

Tässä oli kysymys tällaisesta henkilökohtaisesta kysymyksestä, jonka eteen me joudumme elämässämme varmasti joskus. Eli mihin sinä uskot ja mihin joukkoon sinä kuulut.

Ja tällä kerralla muiden opetuslasten puolesta äänessä oli Pietari. No tämä ei ole meille yllätys, Pietari oli aina äänessä ja toiset olivat hiljaisempia, niin se varmaan meidän joukossamme on.

Ja toisaalta, kun me joudumme tällaisiin tilanteisiin, joissa meidän pitää uskomme tunnustaa, niin joskus se on todella vaikeaa. Ja me silloin rukoilemme hiljaa sydämessä, että rakas taivaan isä, anna minulle vuoroa, voimaa ja oikeita sanoja.

Tämä uskon tunnustaminen on vaikeaa ja siihen me saamme aina pyytää taivaan isältä voimaa.

Ja niin tässäkin, kun sitten Pietari antaa tunnustuksen, että sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika, niin Jeesus antaa tunnustuksen, että sinä olet Jumalan poika. Sinä olet autuas.

Suun tunnustuksella me autuaksi tulemme ja sydämen uskolla me autuaksi tulemme. No molemmat ovat tärkeitä asioita. Henkilökohtainen elävä usko siellä sydämessä ja halu tunnustaa, että me olemme Jumalan valtakunnan asukkaita.

Ja Jeesus kuitenkin haluaisi sitten muistuttaa siitä, että millä voimalla me uskomme ja millä voimalla me uskoa tunnustamme.

Kun Jeesus sanoo, että ei liha eikä veri ilmoittanut sitä sinulle, vaan isäni, joka on taivaissa.

Ellei taivaallinen isä anna pyhän henkensä puhua meidän sydämessämme ja kirkastaa tätä elävää uskoa, se elävä usko kuolee nopeasti sieltä sydämeltä.

Se taivaan isä puhuu meille henkensä kautta. Taivaallinen isä on puhaltanut jokaiseen ihmiseen pyhän hengen silloin, kun hän on synnyttänyt meitä lapsikseen tähän maailmaan.

Ja sitten se taivaallinen isä haluaa, että hänen elävä henkensä säilyisi tuolla meidän sisimmässämme opettajana läpi meidän elinpäiviemme.

Ja sellaista ihmistä, joka on elämän uskon menettänyt syntien ja ylitsekkäämisten kautta, niin Jumalan valtakunnasta aina halutaan muistuttaa, että tänä päivänä, kun kuulet Jumalan äänen, niin älä paaduta sydäntäsi, vaan ole ahkera ja tee parannus.

Eli täältä Jumalan valtakunnasta aina kuuluu, paitsi sisarille ja veljille, lohduttava evankeliumi, että niitä matkan vikoja me saamme olla joka päivä puhdistamassa ja panemassa pois Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Niin meillä aina kuuluu se kutsu Jumalan valtakuntaan, että Jumalan valtakunnan ovet ovat auki yöllä ja päivällä, ja jokainen, joka on tästä Jumalan armosta joutunut ulkopuolelle, ja Jumalan sana sitten satuttaa ja ihminen tuntee oman syntisyytensä, niin Jumalan valtakunnasta kuulutetaan tätä evankeliumia.

Että juuri tällä hetkellä kannattaa tehdä parannus ja tulla Jumalan valtakuntaan sisälle ja uskoa ne kaikki epäuskon ja sen tuomat hedelmät anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja se merkitsee uuden elämän alkua, uudesti syntymistä, kun Jeesus sitä sanaa käytti.

Ja muistamme, että ei se oikein kirkastunut Nikodeemuksellekään, että kuinka ihminen voi vasta uudesti syntyä, kun on kysymys tällaista hengellisestä kuvasta, että ihminen voi olla täällä ajassa kuollut hengellisesti.

Mutta kun Jumalan sana saa olla ensin haavoittamassa, tekemässä ihmisen syntiseksi, ja sen jälkeen sitten evankeliumi saa olla korjaamassa kaikki ne vahingot, joita on siellä syntielämässä tullut, niin ihminen saa todella pukea taivaalliselle isälle kelpaavan, täydellisen vanhurskauden vaatteen ylleen tällä ajassa.

Ja sellaisia ihmisiä tällä Jumalan valtakunnassa sitten on ulkonaisesti ihan samannäköisiä ihmisiä kuin tässä maailmassa. Aivan niin kuin se Herra Jeesuskin oli siellä, se Puuseppa Joosefin poika, Nasaretilainen.

Ja hänen opetuslapsensa, ne partaiset kalastajat siellä, eivät he eronneet siitä ulkonaisesti siitä joukosta, mutta kun he olivat saaneet uskoa kaikki syntinsä anteeksi, niin he uskon kautta saivat katsella niin kuin mekin, että me olemme Herran Jeesuksen sovintotyön tähden täysin puhtaat ja taivaskelpoiset.

Olemme syntisinä vanhurskaita, niin kuin se voidaan tällä lailla kuvaata.

Ja Jeesus halusi tässä Pietarille ja niille muille olla sitten puhumassa tästä Jumalan valtakunnasta, että minkälainen valtakunta tämä on, tämä iankaikkinen valtakunta.

Kun Pietari oli antanut tuon tunnustuksen, sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika, niin Jeesus sanoi, että tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani.

Tämä Jumalan seurakunta on rakennettu Kristuskallion päälle. Se ei ole rakennettu meidän ihmisten, ei Pietarinkaan heikon uskon tunnustuksen päälle, vaan se on rakennettu Kristuskallion päälle.

Kyllä se on rakennettu tämän Kristuskallion päälle. Ja vaikka me heikkoina tunnustajina tätä matkaa teemme, niin me tiedämme, että me olemme tällaisen vankkumattoman valtakunnan asukkaita, josta Jeesus sanoi, että helvetin portit eivät pidä voittamaan.

Eli Jumalan sana on sama eilen ja tänään. Ja sen Jumalan sanan keskeinen kulmakivi on tämä Jeesus Kristus, meidän syntiemme sovitukseksi annettu.

Hän tuli tänne ihmiseksi, kävi ihmisten askeleet, kävi meidän kiusauksemme, mutta ei langennut syntiin. Kantoi meidän kanssa kaikki vikamme ja virheemme siellä Kolkatan keskimmäisellä ristillä.

Ja tämän syyttömän uhrin Jumala katsoi sitten meidän kaikkien ansioksi. Ja sen tähden Jeesus sitten antoi tällaisen tärkeän tehtävän Pietarille ja kaikille Jumalan lapsille.

Ja sinä muodossa minä annan sinulle. Sinulle Jumalan lapsi, sille yksittäiselle Pietarille ja muille Jumalan lapsille on annettu tällainen valta.

Se valta ei ole siis millään instituutiolla. Se ei ole kirkolla tai edes suurella joukolla tai vain joillakin johtajilla, niin kuin tämä maailma saattaa käyttää tällaisiakin sanoja Jumalan valtakunnan organisaatiosta.

Että siellä on johtajia ja sitten on hierarkiassa eri paikassa olevia. Ja Jeesushan opetti tästä Jumalan valtakunnasta, että se lapsi on se Jumalan valtakunnan suuri.

Ja kun Jeesus sitten antaa tällä tavalla tämän käskyn, että minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet, mitä sinä maan päällä sidot pitää sidotun oleman taivaissa, mitä sinä päästät maan päällä sen pitää olemaan päästetyn taivaassa.

Ajatelkaa, miten kallis on tämä evankeliumi, joka on annettu Jumalan valtakunnan suurille, joka on annettu jokaisen Jumalan lapsen suuhun saarnattavaksi.

Evankeliumi, joka voi vapauttaa epäuskoisen kuoleman ja synnin vallasta ja siirtää tähän rakkaan pojan valtakuntaan.

Kuka tahansa meistä saattaa elämässään joutua siihen tilanteeseen, että meiltä kysytään, että vieläkö näin suuri syntinen saa uskoa, anteeksi, onko Jumalan valtakunta vielä minulle avoinna.

Ja se on ihmeellistä, että kuka tahansa Jumalan lapsi on yhtä arvokas lausumaan ne päästön sanat, joita itse Herra Jeesus lausui niille syntisille ja raajarikoille, että poikani ja tyttäreni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.

Ja me emme omalla valtuudella näitä saarnaa vaan Jeesus jätti omaan valtakuntaansa tämän vallan.

Ja muistamme, miten vielä sitten myöhemmin Jeesus halusi vahvistaa tämän asian, kun hän antoi sen lähetyskäskynsä siellä suljettujen ovien takana, kun hän oli noussut kuolleista ja lähetti opetuslapsiaan.

Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa parannusta kaikille luoduille alkaen Jerusalemista. Hän kehotti meitä saarnaamaan parannusta hänen nimensä.

Ja näinhän tämäkin päivänä tapahtuu. Jumalan valtakunta tekee työtä Jumalan suunnitelman mukaan aina sinne, minne taivaan isä lähettää meitä omia lapsiaan.

Joskus aivan yksinäisillekin vartiopaikoille tuolla maailmassa. Siellä tämä evankeliumi kuuluu.

Kun siellä päästetään syntinen ihminen tuosta syntitaakasta, ne synnit on varmasti päästetty myöskin sillä taivaassa.

Näin me saamme tänäkin päivänä tämän Jumalan sanan äärellä kokea suurta kiitollisuutta siitä, että taivaan isä on meitä ollut tällaisessa ihmeellisessä valtakunnassa varjelemassa tähän iltahetkeen asti.

Ja saamme tälläkin hetkellä rukoilla, että taivaan isä tekisi valtakuntansa työtä täällä Lahdenkin seudulla ja kaikkialla siellä, mihin hän meidän askeleitamme ohjaa.

Että me saisimme rukoilla, että me jaksaisimme olla uskoa tunnustamassa ja muistuttamassa siitä, että taivaan isä on niin paljon minua rakastanut, että minä olen saanut uskoa kaikki syntini anteeksi.

Ja Jeesuksen nimessä ja veressä on lupaa uskoa kaikki synnit. Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi.

Jeesuksen nimessä ja Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit. Uskoa ihan sellaisena kuin tänä iltana varmasti arkisissa tuntemisissa tänne tulemme, mutta se taivaan isä haluaa kuitenkin meitä hoitaa lapsinaan.

Ja tärkeintä on se, että me saamme todellakin yksin armosta, yksin Herran Jeesuksen ansion tähden uskoa itsemme tällä tavoin pahana pyhäksi.

Että me emme paremmaksi tule. Kyllä ne vanhat sisaret ja veljet ovat siinä viisaasti meille sitä kuvanneet, että tältä Jumalan valtakunnan matkalta ei kerry evästä eikä sellaisia ruokavarastoja, että niiden turvin me matkaa tekisimme.

Vaan tämmöisenä yhden päivän matkalla ja luottaen siihen, että se taivaan isä ruokkii meitä tulevinakin päivinä ja pitää meistä varmasti hyvän huolen.

On lupa jäädä uskomaan kaikki synnit ja kiusaukset ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Ja kysyn vielä, että saanko minäkin syntisenä ja epäonnistuneena uskoa, uskoa kaikki synnit anteeksi.

Minähän haluan yhdessä teidän kanssanne näin olla tätä matkaa tekemässä.

Ja näin meidän on turvallista jäädä Jumalan ja hänen armonsanojensa siunaamaan haltuun tätä matkaa tekemään.

Pyhdy mehän vielä Herran siunaukseen. Herra siunaa meitä ja varjele meitä. Palaisi kasvosi meille ja ole meitä, ole meille armollinen.

Käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun rauhasi. Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen.