Seurapuhe Rovaniemen RY:llä 18.01.2015 17.31

Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Luen puheenjohdannaksi täältä toisesta Mooseksen kirjasta sen yhdeksännestä luvusta jakeet kahdeksan viiva kuusitoista. Ja nämä sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen.

Ja Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille, ottakaat kätenne täyteen, toton nokea, ja Mooses paiskatkoon sen taivaaseen päin, Faaraon edessä. Ja pitää tuleman tomuksi koko Egyptin maan päälle, ja pitää oleman ihmisten ja karjan päällä märkäpäistä punottavaiset paisumat koko Egyptin maalla. Ja he ottivat nokea totosta, ja seisoivat Faaraon edessä, ja Mooses paiskasi sen taivaaseen päin. Niin tulivat märkäpäistä punottavaiset paisumat ihmisiin ja karjaan. Niin ettei noidatkaan saaneet seisoa Mooseksen edessä paisumain tähden, sillä paisumat olivat niin noitain päällä kuin kaikkein egyptiläisten.

Mutta Herra paadutti Faaraon sydämen, ja hän ei kuullut heitä, niin kuin Herra Moosekselle sanonut oli. Niin sanoi Herra Moosekselle, nouse huomenna varhain, ja teiso Faaraon edessä, ja sano hänelle. Näin sanoo Herra hebrealaisten Jumala. Päästä minun kansani palvelemaan minua. Muutoin minä tällä haavalla lähetän kaikki minun rangaistukseni sinun sydämees, ja sinun palveliais, ja sinun kansas päälle. Tietääksesi, ettei kaikessa maassa ole minun vertaistani. Sillä minä olisin nyt jo odentanut käteeni, ja lyönyt sinun ja sinun kansas ruttotaulilla, että sinun olisi täytynyt hukkua maan päältä.

Mutta tosin, sen tähden olen minä sinun antanut seisoa, että minä osoittaisin sinulle minun voimani, ja että minun nimeni julistettaisiin kaikessa maassa. Aamen.

Niin kuin me Ilari-veljen kautta kuulimme, niin tämän sunnuntain aihe on, että Jeesus osoittaa jumalallisen voimansa. Ja myös siitä Ilari meitä muistutti. Omallekin kohdalle ajattelin, että oli taas hyvä tulla sananpalvelijana itsekin seuroihin ja sanankuuloon, kun Ilari muistutti meitä, että se meidän seurapuheiden päähenkilö, koko meidän uskon ja elämän tärkein päähenkilö on Jeesus Kristus.

Tästä vanhan testamentin paikassa on oikeastaan kysymys samasta asiasta, samasta aihepiiristä, vaikka noin historiallisesti ajatellen tämä tapahtuma sijoittuu ehkä reilu 1500 vuotta aikaisempaan aikaan, ja myös eri maahan ja eri paikkaan kuin missä Jeesus vaikutti. Tämä teksti on pieni osa. Aika moni nuoristakin varmaan tunnisti, että mistä tapahtumasarjasta tämä oli osa. Ja kun laajemmin vielä ajatellaan, niin tämä on semmoisesta hyvin, hyvin laajasta tapahtumien ketjusta, tapahtumasarjasta, pieni, mutta tärkeä murunen.

Semmoisesta tapahtumasarjasta, jossa on kysymys ihmisen sielun pelastuksesta, pelastushistoriasta, nämä vanhan testamentin tapahtumat ja kertomukset, vaikka ne myös historiallisina kertomuksina ovat opettavaisia ja hyvin mielenkiintoisia, ja aivan epäilemättä, kun me tiedämme, että kuinka tarkasti se juutalaisten kansa, Israelin kansa on kautta vuosisatojen, vuosituhansien, vielä meidänkin aikanamme, kun juutalaiset ovat sitten Jerusalemin temppelin 70-luvulla jälkeen Kristuksen tapahtuneen hävityksen hajaantuneet ympäri maailmaa, niin senkin jälkeen juutalaiset ovat hyvin yksityiskohtaisesti ja tarkasti jatkaneet sitä perinnettä, että laitetaan tarkasti muistiin kansan historiassa tärkeät tapahtumat ja hallitsijat ja muut.

Tämä on siis siinä mielessä mielenkiintoista, mutta vanhan testamentin kertomuksilla on aina yhtymäkohta myös sinne Uuden liiton, Uuden testamentin tapahtumiin, ja se, että nämäkin sanat ovat meille tänä päivänä luettavana tässä pyhässä raamatussa, niin niillä on meille myös uskon kannalta ja meidän sielujemme autuuden ja pelastuksen kannalta tärkeä merkitys ja tärkeitä muistutuksia annettavana.

Tämä oli siis pätkä siitä kertomuksesta, kun Jumala antoi egyptiläisten päälle, Egyptin kansan päälle vitsauksia. Lapsetkin saattavat muistaa, mutta minusta tuntuu, että siellä jonkun pyhäkouluvuosikerran pyhäkoulukertomuksissakin tästä on kerrottu. En ole ihan varma, mutta lapsetkin varmasti muistavat, että niitä oli kymmenen. Oli monenlaisia vitsauksia, joita Jumala antoi egyptiläisille. Oli paarmoja ja sääskiä. Oli ruttotauti, josta tässä kerrottiin. Oli pimeys. Siellä raamatussa kerrotaan se yhdeksäs niistä vitsauksista. Oli semmoinen, että tuli pimeys kolmeksi päiväksi. Niin synkkä pimeys, että siihen voi koskea.

Kuvitelkaapa, kuinka synkkä semmoinen pimeys, että vaikka minkälainen otsalamppu tai auton valot saati kynttilään, mitä siihen aikaan käytettiin, sytytettiin, niin siitä ei ollut siinä pimeydessä mitään hyötyä. Jumala antoi sellaisen pimeyden, että siitä ei näkynyt edes valoa läpi. Sitä voi ihan koskea.

Näiden kaikkien vitsausten tarkoitushan oli se, että Faaraon paatunut syntinen sydän saataisiin sulatettua. Ja Jumalan tahto saisi tapahtua, että luvattu kansa pääsisi matkalle kohti luvattua maata, Israelin maata. Maata, josta toisessa kohtaa tämä toinen Mooseksen kirja kertoi, että se oli semmoinen maa, joka tiukkui maitoa ja hunajaa.

Meillä on semmoinen sopimus täällä Rovaniemellä, ainakin pyhäkoululaisten, taisi olla raamattoluokkalaistenkin kesken, että ei käytetä kännykkää pyhäkoulussa eikä raamattoluokassa saati seuroissa. Ja pidetään siitä nytkin kiinni, mutta kun kotia menette, niin voitte sieltä Google Mapsista katsoa, että se on aika mielenkiintoisen näköinen se Israelin alue, vaikka se varmasti on tänä päivänä tuhansia vuosia näiden tapahtumien jälkeen, niin se on erosio ja kuivuuden ja monenlaisen aika kuluttavan käytön muovaama, mutta silti se on sellainen, varsinkin se nykyisenkin Israelin pohjoisosa, niin semmoinen vihreä läiskä siellä autiomaiden keskellä, että se varmasti on ollut semmoinen maa, jonne kuivasta, kurjasta ympäristöstä on kaivattu.

Miten Israelin kansa oli päätynyt semmoiseen tilanteeseen, että heidän piti kaivata pois sieltä? Kyllähän Egyptin maakin oli. Tämä voisi ehkä verrata tässä meidän ajassa Amerikkaan tai Australiaan tai johonkin muuhun isoon rikkaaseen maahan, ehkä Saksaan täällä meillä Euroopassa. Maahan, jossa ainakin suhteellisesti näyttää olevan kaikki hyvin. Siellä oli hyvin jämerä hallinto ja yhteiskunnassa vallitsi järjestys ja ihmisillä oli pääsääntöisesti, taloudellisesti ja muutenkin turvatut olot. Ja se Niilin suisto antoi ruokaa ja antoi juomaa ja tarjosi elannon Egyptissä asuville. Mutta pilti sieltä Israelin kansa kaipasi pois.

Tämä tarinahan oikeastaan alkaa, tai tämä kertomus sieltä Abrahamista, josta Raamattu sanoo, että kun Jumala sen aikaisen tunnetun maailman vedenpaisumuksessa maailman syntien tähden hävitti, ja Nooa perhekuntineen sai säästyä, koska pysyi kuuliaisena Jumalan sanalle, oli kuulijainen Jumalan neuvoille ja varoituksille ja rakensi arkin. Nooasta sai alkunsa sitten uusi ihmissuku.

Ja Raamattu kertoo, sitäkin voimme varmaan oikeastaan pitää myöskin ihan historiallisena totuutena, että kymmenen sukupolvea Nooasta syntyi Abraham, joka oli meidän uskomme esi-isä ja Israelin kansan esi-isä. Ja Abrahamin Jumala asetti, kutsui aivan erityiseen tehtävään, asetti erityisasemaan. Hän lupasi, että sinusta polveutuu suuri kansa, niin suuri kansa, että siinä on jäseniä enemmän kuin rannalla on hiekanjyviä tai taivaalla tähtiä, niin paljon, että ei kukaan pysty niitä laskemaan.

Koko valtava sukupolvien ketju Abrahamista eteenpäin, niitä ihmisiä, jotka ovat elävässä uskossa vaeltaneet täällä maan päällä. Ja kukin vuorollaan saaneet matkasauvansa laskea, niin kuin sitten toisesta Israelin kansan kantaisästä Jaakobista kerrotaan osana myöskin tätä Israelin kansan Egyptin koettelemusta. Hän sai matkasauvansa laskea. Niitä on valtava määrä, niitä ihmisiä, jotka sieltä Abrahamista polveutuu.

Ja me muistamme, että sitten Abraham sai vanhoilla päivillä Jumalan lupauksen mukaisesti Iisakin. Ja Iisak taas sai Eesaun ja Jaakobin, joista meille käsittämättömällä tavalla Jumala tahtoi kutsua tätä tehtävää aivan erityisellä tavalla suorittamaan sitten sen nuoremman velipojan Jaakobin, eikä mennä siihen nyt tässä seurapuheessa sen pitemmälle.

Ja Jaakobin poikia oli sitten nämä, en nyt koko listaa lähde luettelemaan, mutta lapsetkin saattavat muistaa sen Jaakobin poikain listan, joka on joskus koulussa on pitänyt opetella, oli puhutteleva semmoinen lyhyt WhatsApp-viesti videonpätkä, jonka yksi minun sisaruksista laittoi, kun pikku poika, olisiko kymmenenvuotias, luetteli nämä kaikki Jaakobin pojat ulkoa. Ja siellähän oli Daania, Naftalia, Rubenia, Simeonia, Leevi ja Juuda. Ja nuorimmaisina Joosef ja Benjamin, jotka olivat sitten Raakelin ja Jaakobin poikia.

Miksi tuolta kaukaa asti lähdin, Nooasta asti tätä selittämään, niin vähän senkin takia, että minusta on tärkeää, että me tämänkin ajan ihmiset ja tämänkin ajan uskovaiset huomataan. Niin kuin tuli tuossakin puhuttelevalla tavalla, kun Ilari veli meille lausui muistosanat kahdesta pois nukkuneesta. Muisteltiin kaikki me, jotka olimme näitä ihmisiä tavanneet ja heidän kanssa keskustelleet, niin saimme hetken muistella sitä, että millä tavalla nämä ihmiset olivat osana meidän jokaisen elämää ja osana tätä jatkumoa, joka on sieltä Abrahamin ajoista asti Jumalan lupauksen mukaisesti täällä maan päällä aina oman viestivuoronsa ajan vaeltanut.

Siis Nooasta Abrahamin kymmenen sukupolvea ja sitten kolme sukupolvea, neljäs sukupolvi, niin oltiin jo Joosefissa. Ja niin kuin me muistamme, niin Joosef oli se henkilö, joka Jumalan käsittämättömien tarkoitusperien kautta orjana sinne Egyptiin joutui ja siellä saavutti Faaraon luottamuksen ja saavutti sellaisen aseman, että hän oli ehkä, voisi sanoa, että tämmöinen Egyptin pääministeri siihen aikaan.

Ja sitten kun tuli nälän hätää ja tuli kuivuus, jopa sinnekin vehreään Israelin maahan tuli huonoja vuosia, niin Israelin kansa sai tosin siinä vaiheessa pienenä. Siitäkin Raamattu kertoo ihan tarkan luvun, että niitä Jaakobin perhekuntaa, jotka tulivat Joosefin perässä sitten, kun asiat saivat järjestyä, ja Joosef sai veljensä kanssa sopia kaikki riitansa, niin kuin mekin haluamme omissa perheissämme itse kukin, aviopuolisot keskenään ja lapset ja nuoret, ei vain omien vanhempien kanssa, mutta kuinka tärkeää olisi, että te myös omien sisarustenne kanssa, omien veljen ja siskojen kanssa saisitte erimielisyydet armo evankeliumilla panna pois.

Silloin ne oikeasti voidaan unohtaa ja ne lakkaavat rasittamasta meidän matkaa ja tekemässä sitä hitaaksi ja hankalaksi. Että me muistasimme ottaa esimerkkiä siitä, miten Joosef itkien lankesi veljensä kaulaa ja oli valmis heille antamaan anteeksi sen, että he olivat hirveitä tekoja tehneet häntä kohtaan. Mutta Joosef näki, että siinä oli Jumalan suunnitelma, että näin oli Jumalan hyvä tahto tapahtua.

Mutta niitä tuli 66 henkeä. Ja sitten vielä Raamattu jatkaa toinen Mooseksen kirja tässä vähän ennen tätä luettua paikkaa. Kertoo, että kun otetaan Joosef Efraimin ja Manasten poikiensa ja vaimonsa kanssa mukaan, niin oli 70 henkeä yhteensä sitä luvattua kansaa. Sitä Abrahamin jälkeläisten joukkoa, joista oli luvattu, että polveutuu suuri kansa. Niin suuri kansa, että sitä ei pysty laskemaan ja lukemaan.

Näitä Raamatun kertomuksiahan ei, niin kuin sanoitte, kun näissä on aina se uskon näkökulma ja semmoinen vertauskuvallinen näkökulma meille tärkeämpi kuin tämä historiallinen näkökulma, niin ei välttämättä tarvitsisi sillä tavalla lukea, mutta kun te nuoretkin joskus luette Raamattua, niin ei haittaa vaikka lukea silläkin tavalla, että koettaa ihan oikeasti ymmärtää, että minkälaisissa olosuhteissa ja minkälaiseen yhteiskuntaan ja minkälaisiin oloihin tämä kertomus sijoittuu.

Minullakin, kun minä joskus kiinnostaa aina ottaa laskin käteen ja laskea jotakin asioita, niin minä en maltanut lukea tätä Raamattua näistä vitsauksista eteenpäin tarpeeksi pitkäksi, niin pitkästi minä rupesin miettimään, että siellä taidettiin sanoa siellä näiden vitsausten jälkeen, kun Israelin kansa lopulta päästettiin, ei vain päästetty lähtemään sieltä Egyptin maalta, vaan heidät ihan suorastaan ajettiin sieltä pois, että aiheuttavat epäonneja koko Egyptin maalle.

Niin siinä sanottiin, että niitä oli noin 600 000 marssikelpoista, siis täysikäistä, täysistä voimistaan olevaa miestä ja naiset ja lapset päälle. Ja minä vähän päässäni laskin, että kyllä niitä muutama miljoona täytyi olla kuitenkin sitä luvattua kansaa siinä vaiheessa. Ja me raamatusta saamme lukea, että perheet olivat isoja. Jumala siunasi perheitä. Jumala siunasi omiaan sitä kautta, että salli syntyä lapsia näihin perheisiin.

Monessa kohtaa vanhassa testamentissa erikseen mainitaan sitä, miten myöskin siihen aikaan uskovaiset jaksoivat olla ja osasivat olla kiitollisia siitä, että Jumala antoi lapsia. Lapsista on tulevaisuus ja toivo. Niinhän me tänäkin päivänä uskovaiset haluamme ajatella. Jumala antaa elämän. Ja Jumala myös määrää meidän päiviemme luvun.

Abrahamikin sai elää, oliko lähemmäs 200 vuotta, samoin Iisak. Jaakob, siinä vaiheessa kun Jaakob tuli poikansa Joosefin ja muiden poikien perässä, Faaraon kutsusta ja Faaraon luvalla, sinne Goosenin maalle, niin Jaakob valitteli, että hän on näin lyhyen aikaa täällä, kun hänellä on ollut raskas elämä, niin hänen taivalluksensa on ollut lyhyt, että vain 136 vuotta. Meidän näkökulmasta aika kunnioitettavaa ikä oli Jaakobilla jo siinä vaiheessa.

Mutta niin se vaan on, että Jumala määrää meidän päiviemme luvun ja Jumala antaa elämän ja ottaa sen meiltä pois.

No, ajattelin siis, että kun siihen aikaan monesti perheet oli, niin se ei ihan lueteltu niitä lapsilukuja, että oli helposti kymmenen lasta, niin minä laskin laskimella, että jos niitä oli 70 ja niistä puolet miehiä, niin se vaati varmaan sellaisen 400 vuotta.

Niin kun Raamattu sanoo, että Jumala siunasi Israelin kanssa, ja minä ymmärtäisin näin, että se tarkoittaa sitä, että ei annettu kulkutautien, eikä sotien, eikä vainon, eikä minkään ajallisen vaikeuden kohdata, vaan Jumala siunasi sitä kansaa. Ja erikseen sanotaan, että vaikka Egyptissä vallanpitäjät huomasivat, että tämä Israelin kansa lisääntyy, heidän mielestään lisääntyy liikaa, ja se valta kasvaa liikaa, niin Jumala silti sitä enemmän lisääsi Israelin kansaa.

Jos Jumalalla on tahto siunata, niin ei siihen ihmisen voimilla voi laittaa kapuloita rattaisiin. Kyllä Jumalalla on voima ja valta meidän ihmisten pyrkimysten yli. Eli noin 400 vuotta siihen, että olisi ollut semmoinen muutama miljoona jäsentä, ja no niinhän raamatussa kertaankin sitten, kun olisin lukenut loppuun asti, että 430 vuotta oli se Israelin pakkosiirtolaisuuden aika.

Että ihmeellisellä tavalla seitsemästäkymmenestä ihmisestä oli tullut monimiljoonainen kansa semmoisen ehkä kymmenen sukupolven aikana. Mutta viittasin jo tuohon, että siellä vallanpitäjät eivät tykänneet siitä, että Israelin kansa menestyi, ja Jumala siunasi Israelin kansaa.

Egyptin maalla minä rohkenisin vetää semmoisen yhtymäkohdan, että siellä Egyptissä oli vähän samanlainen ilmapiiri ehkä, kuin mitä on meidän rakkaassa isänmaassa, monien ihmisten mielistä, mikä on ehkä yleisimminkin semmoinen länsimainen ajattelutapa nykyaikana, että omat nautinnot, oma elämä, vapaus, ne ovat kaikkein tärkeimpiä ja luovuttamattomimpia arvoja, eikä huomata sitä, että miten valtavaan itsekyyteen, itse riittaisuuteen, ahneuteen se meitä yksittäisiä ihmisiä ja kokonaisia kansoja ja ihmiskuntaa on ajaamassa.

Että me herkästi olemme tavalla tai toisella oman etumme vuoksi riistämässä läheisiä, lähimmäisiämme, riistämässä ehkä muita kansoja. Ja Jumalasta ja Jumalan sanasta luopuminen on hyvin yleistä. Se on hyvin huolestuttavaa nykyaikana. Pidetään jopa ihan naurun alaisena, jos Jumalan sanaan ja Jumalan voimaan ja Jumalan tahtoon vedoten halutaan omia elämänratkaisuja tehdä.

Sellainen ilmapiiri varmasti vallitsi siihen aikaan siellä Egyptissä, jossa oli yltäkylläisyys ja kaikenlaisia nautintoja oli tarjolla. Israelin kansa teki työtä ja Jumalan antaman kehotuksen mukaisesti lisääntyi ja mehän muistamme, että jo siellä luomiskertomuksessa Jumala kehotti, että lisääntykää, älkää vähentykö.

No, Israelin kansa oli sitten, kun oli siis kulunut satoja vuosia, niin oli jo unohdettu siellä Egyptissä, että mitä palveluksia Joosef ja mitä palveluksia tämä kansa oli tehnyt koko Egyptille silloin satoja vuosia aikaisemmin ja millaiseksi siunaukseksi se oli ollut. Heidät oli alennettu orjan asemaan tiiliä tekemään ja sitten vielä alettiin simputtaa sillä tavalla, että Faarao esimerkiksi antoi käskyn, että nyt ei enää saa kuljettaa olkia niiden tiilien tekoon, vaan koko kansa, ihan varmasti pienintä, juuri kynnelle tykenevää lasta myöten joutui kokoamaan näitä olkia ja heinänpätkiä, jotta saisivat täytetyksi sen tiilien teolle asetetun päivätavoitteen, päivävaatimuksen.

Semmoiseen tilanteeseen Jumala kutsui Israelin kansalle johtajaksi ja johdattajaksi, opettajaksi Mooseksen ja antoi hänelle sitten työtoveriksi isoveljensä Aaronin, joka oli kolme vuotta Moosesta vanhempi. Aaronilla oli liukas kieli ja hän oli hyvä puhumaan ja Mooses taas oli ehkä muuten semmoinen vahva, kunnioitettu ihminen, ihan ihmisenäkin.

Ja Jumala näki ja Jumala tiesi. Tässä meidän luetussa tekstikohdastakin hän kävi ilmi, että niin kuin Herra Moosekselle sanonut oli, mutta Herra vaadotti Faaraon sydämen ja ei hän kuullut heitä, niin kuin Herra Moosekselle sanonut oli. Jumala tiesi, että helpolla tämä kansa ei pääse lähtemään ja helpolla Faarao ei tätä käytännössä ilmaista työvoimaansa ja yhtä valtansa ja elintasonsa takia päästä livahtamaan pois. Tarvitaan Jumalan ihme.

Pari ensimmäistä näistä vitsauksista oli sellaisia, että Faaraon omat noidat, niin kuin tässäkin tekstikohdasta puhuttiin, että noidatkaan ei saaneet seisoa Mooseksen edessä paisumain tähden, sillä paisumat olivat noitain päällä niin kuin kaikkien egyptiläisten.

Niin nämä noidat, niin kuin uuden käännöksen mukaan sanotaan, että loitsijat, niin näillä oli myöskin tällaisia voimia, jotka eivät olleet Jumalasta, jotka eivät olleet elävän Jumalan tarkoitusperien mukaisia voimia. He pystyivät aluksi vähän niin kuin panemaan vastaan Aaronille ja Moosekselle, jotka Jumalan voimalla Faaraon sydäntä, kovaa sydäntä koettivat pehmittää ja hänen tahtoaan taivuttaa.

Mutta sitten, kun näitä vitsauksia alkoi tulla yhä pahempia ja pahempia, niin sanotaan, että ei näillä noidillakaan ollut niiden yli valtaa.

Miten meidän aikana onko jollakin teistä minun kanssani tullut välillä sellainen epätoivoinenkin olo, että ne voimat, jotka seisovat vastaan Jumalan valtakuntaa ja vastaan meitä uskovaisia, että ne ovat meitä voimakkaampia ja saattaa käydä usko heikoksi, että ovatko ne jopa Jumalaa voimakkaampia. Että onko enää Jumalan aika? Onko tullut sellainen aika, että ovet katua vastaan suljetaan ja myllyn ääni vaikenee ja kutsu lakkaa kuulumasta?

Mutta varmasti ootte minun kanssani sen saaneet kokea ja huomata, että Jumalalla on keinoja ja hänellä on voimia ja hänellä on sellainen hyvä tahto, että kaikkia ihmisiä meidän on hyvä huomata tästäkin raamatun paikasta täällä ihan lopussa, mitä sanotaan, että kaikkia ihmisiä myös armosta osattomia kutsutaan osallisuuteen, kutsutaan mukaan tähän matkasaattoon, kutsutaan mukaan, niin kuin on vertauskuvallisesti tässä Israelin kansan vaelluksessa kysymys, niin kuin me olemme monesti seuroissa kuulleet ja oppineet, että siinä on kysymys kristityn vaelluksesta, meidän jokaisen elämän mittaisesta vaelluksesta kohti luvattua maata, kohti taivaankotia, kun me itse kukin kerran omaan matkasauamme laskemme, tapahtuupa se nuorempana tai vanhempana, että meidän nimeemme löytyisi elämän kirjasta ja me saisimme kostua perille taivaankotiin.

Täällä viimeisessä luetussa jakeessahan sanottiin näin, että tosin sen tähden olen minä sinun antanut seisoa, että minä osoittaisin sinulle minun voimani ja että minun nimeeni julistettaisiin kaikessa maassa. Jumala tiesi, että Faaraon tahto tulee taipumaan ja Jumala tiesi, että hänen voimansa, tämän Jumalaksi itsensä korottaneen Faaraon voima ei ylitä.

Mutta Jumala tahtoi antaa nämä vitsaukset, tahtoi, että niiden kautta Jumalan voima tulee osoitetuksi suuremmaksi kuin on näiden noitien, loitsijoiden voima tai suuremmaksi kuin on Faaraon voima. Niin se on tänäkin päivänä, että sanan voima on mahtava. Jumalan sanan voima on mahtava.

Ja mitään muuta voimaahan me uskovaiset emme halua toisiamme tai ketään muuta ihmistä kohtaan käyttää, emmekä kättämme kohottaa. Me haluamme luottaa siihen, että Jumala sanansa kautta avaa mahdollisuuksia. Hän sanansa kautta myöskin pelastaa, niin kuin voi olla, että enää näissä seuroissa ei ole kuulijana ketään sellaista, joka olisi rintamamiehenä ollut sodassa rintamalla.

Mutta varmastikin täällä on sellaisia sen verran iäkkäitä ihmisiä, että muistavat sota-ajan. Siinä on ehkä Suomen lähihistoriasta selkein sellainen esimerkki, selkein sellainen esimerkki, että Jumala on mahdottoman paikan yli voimallaan auttanut. Kyllä tänäkin päivänä sellaista voimaa on Jumalalla.

Ja nyt, kun tätä kertomusta näistä vitsauksista luemme, niin täällä useammassa kohdassa sanotaan niin, että siellä Egyptissä oli myös niitä ihmisiä, jotka olivat kuuliaisia Herralle. Esimerkiksi kun kerrottiin näistä rakeista raesateesta, minä en lukenut tätä niin pitkälle, olisi tullut liian pitkä teksti luettavaksi, mutta täällä sanottiin, että joka Faaraon palvelijoista pelkäsi Herran sanaa, se palveliansa ja karjansa huoneeseen korjasi, vaan jonka sydän ei totellut Herran sanaa, se jätti kerolle palveliansa ja karjansa.

Oli siellä jumalattomien joukossa sellaisia, jotka uskoivat, joiden tunto oli herännyt ja jotka olivat tulleet huomaamaan, että he ovat syntisiä ihmisiä. Jumalan edessä he eivät kestä, eivätkä heidän elämänsä hatarat perustukset kestä, vaan kun tulevat raesateet ja rankkasateet ja salamat, niin ne sorruttavat sen rakennuksen ja ne perustukset, joiden varaan heidän elämänsä oli rakennettu.

Ja samoin kun kerrotaan siitä, että Israelin kansa lopulta lähti vaeltamaan, niin sanotaan, että ja heidän mukanaan seurasi suuri joukko sekalaista kansaa. Että siinä näin minä sen ymmärtäisin, että Israelin joukon matkaan lähti, uskovaisten matkaan lähti sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät noin niin kuin geneettisesti, siis perinnöllisesti, inhimillisesti ajateltuna kuuluneet siihen Israelin kansaan.

Tämäkin on tärkeä Jumalasanan kohta sen vuoksi, että tämänkin päivän juutalaisuudesta on paljon sellaista ajattelua minun käsittääkseni, että se on ikään kuin periytyvä se uskon lahja, että kun syntyy tiettyyn kansaan, ja noudattaa sille kansalle vanhan liiton aikana Jumalan antamia ohjeita ja määräyksiä pilkun tarkasti, niin se Messias kerran tulee.

Mehän muistamme, että jo Pietarille Korneliuksen huoneessa pidetyissä seuroissa näytettiin todellisesti se, että Jumala ei katso ihmisen muotoa. Jumalan hyvä tahto, sen on määrä toteutua, niin kreikkalaisen kuin juutalaisen ja niin orjan kuin vapaan kohdalla jokaisella ihmisellä ja niin tänäkin aikana jokaisella ihmisellä on oikeus ja mahdollisuus uskoa päästä mukaan tähän matkasaattoon.

Tänäkin päivänä sinä, joka kenties kuuntelet siellä internetin ääressä tai olet täällä seuroissa jaetulla sydämellä tunnet, että tunnolla on sellaisia kuormia, joita ei tahdo jaksaa kantaa ja jotka ovat viemässä pois Jumalan valtakunnasta. Tai jos tunnet, että olet tästä armosta kokonaan osaton, olet lapsen uskon menettänyt, sinua Jumala nyt kutsuu ja kokoaa ja haluaa sillä tavalla, kun se tänä meidän aikanamme on Jumalan tahto, niin Jumala haluaa osoittaa voimansa.

Sen voiman meistä jokainen voi kaikkein omaa kohtalomme kokea silloin, kun me saamme omalle sydämelle kuulla evankeliumin suloisen sanoman, että sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja kun se evankeliumi saa voimallaan tehdä työtä sinun sydämessäsi, niin siinä tilanteessa on helppo uskoa se raamatun sana, että Jumalan voima on heikoissa väkevä.

Usko omat syntisi ja epäilyksesi ja te nuoretkin, joilla niin kuin tiedän omasta kokemuksesta ja jokainen meistä vanhemmista ihmisistä tietää, että teillä on monenlaisia kiusauksia ajallisen elämän suhteen ja voi olla, että siihen nuoren ajatusmaailmaan liittyy aivan erityisellä tavalla ja tänä päivänä meidän ajattamme sitä koulussa ja opiskelussakin aivan erityisesti korostetaan, että pitäisi kriittisesti tarkastella kaikkea oppia ja opetusta ja kaikkea informaatiota mitä saatte, niin se saattaa tuoda semmoisen tarpeen, että näitä uskonkysymyksiä pitäisi samanlaisella kriittisyydellä ja samanlaisilla perusteilla ja perusteluilla tarkastella.

Kun me raamattua luemme, niin me voimme lukea sitä näin minä uskon ja ymmärrän, että myöskin sillä tavalla niin kuin minä tuossa aamupäivällä tätä tekstikohtaa hakiessa luin, että olin kiinnostunut katsomaan, että mitenkähän se todellakin se Israelin kansa oli niin runsasluvuiseksi ehtinyt ja se on ihan mahdollista, mutta ennen kaikkea se, että me uskon kautta uskolla olisimme vastaanottamassa ilman semmoista turhaa kyselemistä ja kyseenalaistamista Jumalalta ihan lahjaksi saadun armon ilman mitään tenttejä ja pääsykokeita tähän joukkoon pääsee kyllä mukaan.

Uskokaa omat syntinne Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä anteeksi ja myös kaikki ennen uskoneet, jotka olemme ehkä saaneet lapsuuden uskossa säilyä, niin me tiedämme, että me tarvitsemme tällä matkalla joka hetki joka päivä uudestaan ja kerta kerran jälkeen niin me tarvitsemme oman uskomme vahvistukseksi armo evankeliumin voimaa, Jumalan voimaa.

Niin saatte uskoa jokainen oma syntinne Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi ja jäädä turvallisella ja rauhallisella mielellä matkaa tekemään. Minä haluaisin omallekin kohdalle kysyä, että saanko omat kiusaukset ja epäilykset ja kaikki synnit uskoa anteeksi. Minä haluan uskoa Jeesuksen nimeen. Aamen.

Yhdytään vielä Herran siunaukseen. Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra valistakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen. Aamen.