1. pääsiäispäivän sanajumalanpalvelus/saarna Kälviän kirkossa 12.04.2020 10.32

Nouskaamme kuulemaan Pyhää Evankeliumia Johanneksen mukaan. Johannes 20. Sapaatin mentyä viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain. Ja sanoi heidät tavattuaan, ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.

Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle. Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä, vaan erillään omana käärönä. Hän tuli sisään ja näki, että Jeesus on nouseva kuolleista. Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.

Lämmin valo sieltä loistaa, surut murheet hajottaa. Kokoon tulkaa taivaan linnut, suvi ilmaan puhtaaseen. Pisertäkää pienet leivot viinipuussa tuoreessa. Olemme saaneet nähdä, kuulla ja kokea, miten keväinen luonto on heräämässä uuteen elämään. Tosin nyt pientä takatalvea pukkaa, mutta pian tämäkin takatalvi on varmasti täällä etelässä muistovain pian. Valo on voittanut pimeän syksyn ja talven. Lintujen keväinen liverys ja laulu muistuttavat meitä elämän jatkumisesta. Pian ruskea maa ja puut saavat vihreän sävyn.

Raamattu kertoo, miten sapatin jälkeisenä aamuna maa alkoi vavahdella. Herran enkeli laskeutui alas taivaasta, tuli haudalle ja vieritti suuren kiven haudan suulta. Hautaa vartioineet sotilaat pelästyivät. Hohtavan kirkasta lumivalkeaa enkeliä ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.

Pääsiäinen on kirkkovuoden tärkein juhla. Joulukin saa täyttymyksensä ja merkityksensä pääsiäisen voittosanomassa. Jos palautamme mieliin hieman kirkkovuoden värejä: Taaston aika, joka kesti tähän pääsiäiseen, on kirkkovuoden väri. Sen väri oli pääsääntöisesti violetti, katumuksen väri. Pitkä perjantai, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivän väri oli musta. Kiirastorstain Jumalanpalveluksen jälkeen kirkkosali puettiin mustaan väriin. Musta on surun ja kuoleman väri.

Kunnes pääsiäispäivä, pääsiäisaamu on koittanut. Tämä kirkko, kuten kirkot kaikkialla, on puettu valkoiseen väriin. Valkoiset tekstiilit ovat alttarilla, lukupulpeteilla ja muualla. Alttarilla palaa kuusi kynttilää suuren Kristusjuhlan merkkinä. Pääsiäiskynttiläkin on sytytetty. Valkoinen väri on ilon, toivon ja riemun väri. Iloa ja elämänvoittoa kuolemasta kuvaavat myös nuo kukat tuossa. Kelta narsissit tuossa lukupulpetin edessä ja tuolla alttarilla. Ja onpa tuossa joukkoon saatu myös koivun lehtiä. Vihreä onkin elämän väri.

Sitä saamme myös ihastella varmaankin kodeissa ainakin rairuohon merkeissä ja siellä kenties on näitä keltaisia tipusia. Tämäkin kuvaa elämänvoittoa kuolemasta. Myös kirkon kellot ja urut soivat tänään kirkoissamme.

Tänä keväänä valmistautuminen pääsiäiseen on ollut kuitenkin toisenlaista. Sen me kaikki tiedämme. Maailmanlaajuinen pandemia on langettanut ristinvarjon meidän kaikkien elämään. Jumala on antanut meille tällaisen koetuksen ajan. Tämä kevät kaikkineen on muistuttanut meitä elämän hauraudesta ja katoavaisuudesta.

Jeesuksen ristin kuoleman kautta ansaittu sovitus ja lunastus synnistä sekä Kristuksen ylösnousemuksen voitto kuoleman vallasta ovat kristinuskon sanoman ytimessä. Kristinusko on ennen muuta ylösnousemususko. Se kantaa toivoa iankaikkisesta elämästä.

Kuulimme toisesta lukukappaleesta Paavalin kirjasta korintolaisille seuraavat sanat: Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne. Usko Jeesuksen ylösnousemukseen on kristinuskon perusta. Uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan, syntien anteeksiantamukseen, ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään.

Jeesuksen kuolema ja tyhjä hauta asettivat Jeesuksen seuraajat, opetuslapset, kasvokkain sellaisen todellisuuden kanssa, joka aivan kuin räjäytti heidän kokemuspiirinsä. Tapahtumien vyöry Messiaan ristin kuolemasta aina Jeesuksen ylösnousemukseen sai heidät valtaansa ja vaati todistamaan siitä.

Samalla se oli jotain aivan todella poikkeavaa. Jeesuksen ylösnousemuksessa nimittäin ei ollut kyse vain kuolleen ruumiin elpymisestä takaisin tavanomaiseen elämään. Jeesus itse lihansa päivinä teki monia ihmetekoja: paransi sairaita, tyynnytti myrskyn, muutti veden viiniksi ja niin edelleen. Herätti jopa kuolleita. Muistamme, miten Jeesus herätti kuolleista naisen lesken pojan, herätti kuolleista Jairoksen tyttären ja herätti kuolleista hyvän ystävänsä Lasaruksen. Nämä olivat todella suuria ihmeitä ja herättivät uskoa Jeesukseen Jumalan poikana, Messiaana.

Uusi testamentti ja sen todistukset vakuuttavat meidät siitä, että ihmisen pojan ylösnousemuksessa tapahtui jotain aivan erilaista, täysin muuta kuin mitä nämä Jeesuksen itsensä tekemät kuolleista herättämiset olivat. Jeesuksen ylösnousemus merkitsi murtautumista uudenlaiseen elämään ja todellisuuteen, sellaiseen elämään, jota ei enää hallitse syntymisen ja kuolemisen laki, vaan joka on sen tuolla puolen.

Jeesus siirtyi sellaiseen Jumalan ulottuvuuteen, mikä on uskon todellisuutta. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja avaa meille tätä uudestaan uskon salaisuutta näin: Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.

Ylösnousemus oli opetuslapsille yhtä todellinen tapahtuma kuin Jeesuksen ristin kuolema. Alun empimisen ja ihmettelyn jälkeen he eivät voineet vastustaa enää näitä kahta tosiasiaa. Ristin kuolema oli saanut heidät pelkäämään ja pakenemaan lukkojen taakse. Se oli ollut heille kova isku, joka sai heidät epäilemään. Se sai heidän uskonsakin horjumaan. Surun kokemus oli heille musertava. Läheinen ihminen, heidän mestarinsa, oli poissa. Varmastikin he kokivat suurta turvattomuutta sillä hetkellä.

Eihän heidän luettavanaan olleet muuta kuin profeettojen ennustukset näistä tapahtumista, ei näitä evankeliumin todistuksia, mitä meillä on tänä päivänä. Sekin varmaan omalta osaltaan syvensi heidän pelkoaan ja ahdistustaan.

Raamattu kertoo, miten naiset menivät sisälle hautaan. Puhutaan nyt synoptisista evankeliumeista: Matteus, Markus ja Luukas. Lukemani evankeliumi oli evankelista Johanneksen mukaan. Nämä synoptiset evankeliumit kuvaavat asiaa näin: Kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneetkään Jeesuksen ruumista. Yhtäkkiä heidän keskellään seisoi kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Miehet kysyivät pelästyneiltä naisilta, miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta. Ei hän ole täällä. Hän on noussut kuolleista.

Miehet eli Herran enkelit muistuttivat, mitä Jeesus oli omilleen aikoinaan sanonut: Niin täytyy käydä. Ihmisen poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiin naulitaan. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.

Jeesus siis todella on. Ratkaisevampaa ja tärkeämpää tietysti oli, tai tärkeää oli se, mitä oli ja mitä tapahtui. Mutta vähintäänkin yhtä tärkeää meille tämän ajan kristityille on se, että Jeesus elää. Jeesus on. Hän on puhunut omilleen. Hän on antanut koskettaa itseään, vaikkei enää kuulunutkaan normaalilla tavalla kosketeltavien asioiden joukkoon ja maailmaan. Kristus oli ja on Jumalan voimasta uudella tavalla elävä. Hän oli todellisesti läsnä omana itsenään, vaikkei kuulunutkaan enää tähän maailmaan.

Tämän saivat uskoa Jeesuksen omat aikanaan, ja tämän saamme uskoa me tämän ajan ihmiset. Opetuslapset kyllä uskoivat Jeesuksen olleen Messias, jos näiden hiljaisesti ja pääsiäisen viikon ja pääsiäisen pitkän perjantain tapahtumienkin aikaan. Mutta heidän oli vaikea aluksi käsittää tapahtumien kulkua. Profeettojen ja muiden Vanhan testamentin kirjoitusten ennustukset alkoivat elää uudella tavalla heidän mielissään vasta näiden tapahtumien ja oikeastaan Jeesuksen ylösnousemisen ja hänen ilmestymisensä jälkeen.

Kuka oli Magdalan Maria tässä lukemassani evankeliumissa? Kuulimme, miten tuo Magdalan Maria lähti jo aamuvarhaisella yksin Jeesuksen haudalle pääsiäisaamuna. Apostoli Pietari ja Johannes olivat majoittuneena ilmeisesti samassa paikassa, ja ilmeisesti Jeesuksen äitikin, Mariakin, oli siellä. Näin he hakivat turvaa ja lohtua tämän surun ja murheen keskellä toinen toisistaan.

Magdalan Maria huomasi, että kivi oli vieritetty haudan suulta. Maria ei kuitenkaan mennyt sisään tutkimaan ja katsomaan sen tarkemmin, vaan hän lähti heti juoksemaan ja kertomaan Pietarille ja Johannekselle kokemastaan ja näkemästään. Sen jälkeen Pietari ja Johanneskin toimivat ripeästi. He lähtivät juoksujalkaa haudalle. Johannes nuorempana ehti haudalle ensimmäisenä. Evankeliumin viestiä on kiireesti vietävä eteenpäin.

Miesten toimia kuvatessaan huomio kiinnittyy sanaan nähdä, nähdä verbi. Se toistuu kolme kertaa tuossa evankeliumikatkelmassa. Täällä tuo nähdä verbi on ilmaistu eri kreikan kielen sanalla. Johannes kurkisti hautaan, mutta ei mennyt sisälle hautaan ja näki käärinliinojen olevan siellä. Tuo Johanneksen näkeminen tuossa yhteydessä tarkoittaa yleisluontoista näkemistä, vähän samaan tapaan kuin edellä Magdalan Maria näki kiven vieritetyn haudan suulta.

Entä sitten Pietari? Pietari meni suoraan toiminnan miehenä haudan sisäpuolelle saavuttuaan paikalle. Hänkin näki, mutta tuo käytetty näkemissana tarkoittaa tarkempaa, lähempää tarkastelua ja tutkimista. Pietari tutki, miten käärinliinat olivat haudassa ja havaitsi Jeesuksen päätä kasvoja peittäneen hikiliinan. Pietari tutki, miten käärinliinat olivat haudassa ja havaitsi Jeesuksen päätä kasvoja peittäneen hikiliinan erillään, kokonaan käärittynä. Vapahtajan oli täytynyt siirtyä käärinliinojen läpi, muuttamatta niiden muotoa.

Sitten evankelista Luukkaan mukaan Pietari lähti pois haudalta ja ihmetteli, mitä oli tapahtunut. Nyt sitten Johanneskin uskaltautui viimein menemään haudan sisään. Hänestä sanotaan lyhyesti: näki ja uskoi. Siis näki ja uskoi. Käytetty kreikan verbi tarkoittaa näkemällä ymmärtämistä. Johannes siis katsoi ja uskoi sekä ymmärsi, että Jeesus oli voittanut kuoleman vallan, siitä, mistä Jeesus oli heille puhunut monta kertaa.

Johannes ei siis uskonut oman ymmärryksensä kautta, vaan hän ymmärsi uskon kautta Jeesuksen ylösnousemuksen. Jumala avasi näin Johanneksen hengen silmät näkemään ja uskomaan. Ja tähän uskon sanomaan ja sen omistamiseen kutsutaan yhä tänäänkin. Ristin ja ylösnousemuksen voittosanoma on omistettavissa ja uskottavissa yhä vieläkin tässä pääsiäisaamun hetkessä.

Saat uskoa omat syntisi anteeksi Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sovintoveressä anteeksi annetuiksi.

Muistamme, miten Jeesus ilmestyi pääsiäisaamun jälkeisenä päivänä omille opetuslapsilleen lukittujen ovien takana. Toisella kertaa paikalla oli myös epäilevä Tuomas. Jeesus sanoi, kun hän oli heidän keskellään. Sen jälkeen hän sanoi osoittain sanansa Tuomaalle. Silloin Tuomas sanoi: Minun Herrani ja Jumalani. Jeesus sanoi hänelle: Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.

Päivän virressä lauloimme: Kesälinnut taivaan alla iloisina lentävät. Sulaneella sydämellä laulaa toukometsät. Elämä ja autuus loistaa Herran seurakunnassa. Aurinko on ristin päällä valkea ja punainen.

Todellakin, aurinko on ristinpäällä, valkea ja punainen. Virsissä ja lauluissa, varsinkin pääsiäisajan lauluissa ja virsissä, kaikuu voimallisesti sanoma Kristuksesta, hänen kärsimyksestään ja kuolemastaan. Mutta onneksi ne eivät jää vain ristin juureen. Niissä, niin kuin tässä virressä 105, nimenomaan on vahva läsnäolo. Ylösnousemuksen ihana sanoma: Kristus elää, ja me saamme elää yhdessä hänen kanssaan hänen valtakunnassaan.

Epävarmassa ajassakin on olemassa ylimaallinen rauha. Jeesushan sanoi tästä: Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat. Älkää vaipuko epätoivoon. Aamen.

Kristus on noussut kuolleista. Herra on totisesti ylösnoussut. Kuoleman valta on kukistettu. Haudan salpa murrettu. Pääsiäisenä kristikunta riemuitsee Herramme voitosta. Syntimme on sovitettu. Sen tähden eläkäämme uskossa hänen omiinaan. Tunnustakaa me sinne syntinne yhteen ääneen synnin tunnustuksen 709 sanoin. Kiitos.