Äitienpäiväseurat/Seurapuhe Järvenpään RY:llä 10.05.2020 15.54

Armo, Laupeus ja rauha meidän Taivaalliselta Isältämme ja elämän seuralta, Jeesukselta Kristukselta, kolmiyhteiseltä Jumalalta. Olkoon meidän kanssamme nyt ja aina.

Näiden äitienpäiväseurojen aluksi me pistämme kädet ristiin ja hiljenemme näiden sienelaulun sanojen rukouksen muotoon lausottuna: Muista meitä jokaista! Taivaan Isä, Jumala. Rakkaitani kaikkia: ystäviä, sukua.

Muista isää, äitiä, siskoja ja veljiä. Kiitos tästä päivästä! Ole aina lähellä. Pettymysten tullessa yhteen meitä kasvata. Auta riidat sopimaan, anteeksi antamaan.

Niin kuin kedon kukkaset, luottavaiset linnut, meidätkin vie huomiseen, johdon kotiin taivaaseen. Vielä me sanomme Vapahtajan opetuksen sanoin: Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Me elämme nyt kirkkovuodessa neljättä sunnuntaita pääsiäisestä, ja se on meidän evankelis-luterilaisessa kirkossa otsikoitu näin: Taivaan kansalaisena maailmassa. Kehoituskantaatte, laulakaa. Sekä sen pohjana oleva psalmi, yhdeksänkymmentäkahdeksan, kytkevät tämän Pyhän vahvasti pääsiäisajan iloisten sunnuntaiden ketjuun.

Seurakunta kulkee voittajan jäljissä, totuudessa ja rakkaudessa, kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää Taivaan kansalaisena maailmassa.

Pyydän lukea Jumalan sanaa seurakunnan aiheeksi, joka on kirjoitettu tänne Psalmiin satakolme. Tämä on otsikoitu armollisen Jumalan ylistys. Daavidin virsi.

Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellä niin, että sinun nuoresi uudistuu kuin kotka.

Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille. Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.

Lapsi ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossansa. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahaa tekojemme mukaan.

Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.

Niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herra armahtaa pelkääjiään, sillä hän tietää, minkä kaltaista tekoa me olemme. Hän muistaa meidät tomuksi. Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho. Hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla.

Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lastenlapsille.

Niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä. Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.

Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen. Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.

Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä minun sieluni Herraa.

Aamen. Sillä uskon rukouksella, että Taivaallinen Isä henkensä kautta meitä johdattaa tämän tekstimme avaamisessa ja selittämisessä. Me käymme tätä tekstiä läpi. Tämähän on Daavidin virsi. Me muistamme Daavidin, sen nuoren paimenpojan, sen veljeksistä nuorimman, joka joutui Israelin kuninkaaksi jo nuoruudellaan. Nuoruudesta iästään huolimatta Jumala valitsi hänet, koska Jumala näkee sydämen.

Daavid lähti siihen tehtävään Samuelin siunaamana. Samuel voiteli nuoren pojan öljyllä ja hän sai kuninkuuden. Mutta niin kuin muistamme, Daavid menestyi kaikessa toimissaan niin kauan kuin hänellä oli elävä usko sydämellään, kun hän oli kuuliainen Jumalalle ja Jumalan sanalle. Niin kuin me hyvin tiedämme, sielun vihollinen ei ole jouten. Sielunvihollinen sai tämän Daavid-veljen langenneeksi syntiin, mutta Jumala on armollinen ja Daavidkin sai palaamisen väkevän armon, hän sai syntinsä anteeksi sieltä Naatanin kautta. Siitä Daavid iloitsi.

Hänhän oli monella tapaa äärimmäisen lahjakas valtionmies, soturi, runoilija ynnä muuta. Tässä psalmissa Daavid ylistää Jumalaa: "Kiitä Herraa, kaikki minun sieluni! Mitä minussa on hänen pyhään nimeensä?"

"Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi huonelaasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella." Tällainen käsittämättömän suuri armo ja mittaamaton rakkaus on meidän Taivaallisella Isällämme, joka meitä hoitaa. Tässä on kohta: "Jaa, joka parantaa sinun kaikki sairautesi." Me tiedämme, että meillä voi olla erilaisia sairauksia.

Meille sallitaan erilaisia sairauksia, mutta kaikista pahin sairaus on syntisairaus, ja siihen on lääke: se evankeliumi, joka puhdistaa kaikista synneistä. Se on sitä mittaamatonta Jumalan armoa. Kun ihminen saa uskoa kaikki synnit anteeksi, niin siihen ei jää mitään. Kaikki ovat armosta anteeksi, ja aivan tässä puheen aluksi, veljeni ja sisareni, saat jäädä uskomaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja saat olla siunattu ja turvassa. Se on ainoa turva, mitä meillä täällä syntisen maan syrjässä on.

Meillä on kerjäläisen passi, ja siinä lukee, että kaikki synnit ovat anteeksi, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellä, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille. Paavali veli kirjoittaa sitä kauniisti, että meidän täytyisi aina halajata kuin pieni lapsi sitä äidin maitoa, että me saisimme tätä armoa ja evankeliumia halajaa, ja sen kautta kun me kuulemme sen hyvän paimenen äänen, niin se sana ryhtyy meidän sielun hyväksi. Tässä niin, että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka, on viittaus tähän Jobiin. Muistamme Jobin, luonnonliiton rikkaan veljen, ja kuinka hän Jumalan sanan mukaan oli vähän kasvanut, hän oli näkevien silmä ja kuurojen korva, mutta Jumala näki kuitenkin, että käydä kohti Jobia ja koetella hänen uskoaan.

Hänhän oli sen ajan Lähi-idän rikkaampia miehiä, omaisuutta ja karjaa, sen ajan hyvyyttä, mutta niin lujalle joutui, että kun hänet oli riisuttu kaikista ajallisista hyvistä ja terveyskin oli mennyt, niin kyllä Job joutui lopulta sanomaan, kun Jumala häntä puhutteli, että "Opeta sinä minua." Se on sellainen kaunis kohta. Se on jakeessa ja luvussa kolmekymmentäkahdeksan alkaen, niin siinä Jumala rupeaa Jobia puhuttelemaan kauniisti. Hän aloittaa: "Missä olit silloin, kun minä maan perustin?" ja näin edelleen. Hän ottaa sieltä siitä kauniista luomakunnasta niitä esimerkkejä, ja sillä tavalla Jobia puhuttelee, niin Job joutui nöyrtymään ja samaan sanomaan, että "Opeta sinä minua."

Voi olla, että inhimillisesti ajattelen Job joutuu koville, mutta kun Jumala tekee hyvän työnsä, niin hän muistaa kiusausten jälkeen meitä polosia ja niin myös Jopia. Me muistamme, että Jopa saa kaikki monin kerran takaisin ja elinpäiviä paljon.

Juuri tämä, että hän sinun nuorentosi uudistuu kuin Kotkan. Tällä tavalla Jumala on armollinen niille, jotka häntä rakastavat. Hän on tehnyt Moosakselle tunnetuksi tiensä Israelin lapsille suuret tekonsa.

Me muistamme sen Mooses-vauvan sieltä, kun se Mooses joutui sinne Kaisla-koriin. Isä ja äiti joutuivat hänet, Vaaraan käsken mukaan surmaan suuhun virran vietäväksi, mutta Jumalalla oli muut suunnitelmat: väkevämmät ja korkeammat suunnitelmat.

Siellähän kävi niin, että se Vaaran tytär palvelijansa kautta otti sen pikku Mooseksen sieltä virran vietävänä. Mooses oli niin sen Kaisla-kodin nosti sinne kuivalle maalle. Faaran tytär totesi, että tämä taitaa olla heprealaisten lapsia, ja niin se Mooses joutui sinne Faaran hoviin opetettavaksi ja koulutettavaksi. Taivaan Isä järjesti vielä niin, että Mooses sai oman rakkaan äitinsä imettäjäksi ja neuvonantajaksi.

Varmasti äiti-poikasuhde oli hyvä, kun Mooses halusi kuitenkin pitää sen uskonsa ja hyvän omantunnon. Hän sai olla sen neljäkymmentä vuotta siellä opissa ja Jumala järjesti kuitenkin niin, että hän joutui lähtemään sieltä pakosalle sen, kun hän teki niin sanotusti tapon ja joutui sinne Jetron paimeneksi.

Siellä se korkeakoulu jatkui toiset neljäkymmentä vuotta. Käsittämättömällä tavalla se erämaan opas, joka paimensi siellä niitä Jetron lampaita, niin hän oppi, minkälaista on elämä erämaassa ja minkälaista se hänen tulevaisuutensa on, vaikka hän ei vielä sitä tiennyt, että hän on se, joka tuo Israelin lasten synninpesästä pois. Se oli Jumalan suuri käsittämätön teko.

Tässä sanotaan, että Israelin lapsille suuret tekonsa, kyllä Jumala näytti, kuka on herrojen herra ja kansojen vallitsija, kun sen ajan suurin armeija jäi sinne merenpohjaan, ja Israelin lapset saavat käydä kuivaa maata pitkin sinne virran toiselle puolelle. Tämmöinen käsittämätön ja mittaamaton Jumalan käsivarsi.

Meidän on hyvä muistaa tänäkin päivänä, ettei se Jumalan käsivarsi ole lyhentynyt yhtään. Yhtä voimallinen on vielä meidän taivaallinen Isämme. Vaikka me elämme erikoista aikaa, me emme voi fyysisesti oikein tavata toisiamme, mutta onneksi nämä sähköiset viestintä ovat sellaisia, että me saamme toisiimme yhteydellä.

Rukoilemme ja pyydämme, että vielä tulisi se aika, että voisimme yhdelle koolle tulla. Eihän sitä voida mikään, vaikka ne Facebookit on keksitty, niin tämä live-Facebookkiin ei sen parempaa ole.

Kyllä se Jumala on meidät luonut niin, että me toinen toistamme kasvokkain näemme. Lapas ja armahtavainen on Herra. Pitkämielinen ja suuri armossansa. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meidän pahain tekojemme mukaan, sillä niin kuin korkealla on taivaasta, niin voimallinen on hänen armonsa niin teko kohtaan, jotka häntä pelkäävät.

Monta kertaa tulee keskusteluihin tämä Jumalan pelko, ja varsinkin sillä tavalla, että moni käsittää tämän Jumalan pelon väärin. Ei se ole sellaista pelkoa, että jos me joudumme syntiin, että me saamme aivan sitten sen tekojemme mukaan, vaan se pelko on sellaista pelkoa, että kun me olemme oppineet ja saamme oppia tässä elinpäiviä ja Jumalan hyvyyttä ja armoa, mutta myös sitä, että joskus tulee se päivä, että jos meillä ei ole nimi elämänkirjassa, niin meille huonosti käy.

Harjoituksen vaiva meitä odottaa, koska Jumala on sen niin säätänyt. Se pelko on sellaista luottamusta. Sellaista luottamusta tänään äitienpäivänä, kun pieni lapsi luottaa siihen äitiin ja äidin hyvyyteen ja äidin ajattomaan mittaamattomaan rakkauteen.

Se on sellaista luottamusta ja sellaista, että Taivaan Isä pitää minusta huolta ja tavoittaa joskus kerran viime sinne taivaan kotiin.

Tuli mieleeni tässä sellainen äiti-poikasuhde, kerran yksi uskomaisen kodin poika oli joutunut väärille teille ja vuosien ja vuosikymmenten mittaan sitten ajautunut esivallan toimesta vankilaan, ja nyt sitten tämä poika pääsi sieltä pois, ja oli äitilleen ollut yhteydessä, että minä tulen junalla sitten sinne kotiin. Jos vielä rakastat minua, niin laita sinne asema koivuun lippu, sellainen lappu, että minä näen. Siitä sitten ymmärrän, että vielä ovat kodin ovet auki. Väinö rakkaus oli niin voimallinen ja suuri, että asema koivu oli täynnä niitä lippuja.

Ja vielä niin, että Jumalan sana on sillä tavalla erikoinen, että se aivan niitä pohjimmisia tuntoja myöten avaamme eli tätä Jumalan rakkautta ihmistä kohtaan.

Se sanoo niin, että vaikka äiti rintalapsensa hylkää, niin minä en sinua hylkää. Vaikka vuodet järkkyisivät ja kukkulet horjuisivat, niin sinä olet minun. Tällä tavalla me saamme luottaa armolliseen Jumalaan ja hänen hyvään tahtoonsa. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niin kuin isä armottaa lapsiansa, niin herrakin armahtaa pelkääviään, sillä hän tietää, minkälaista tekoa me olemme. Hän muistaa meidät tomuksi.

Tämä on aivan mahtava kohta tässä Raamatussa, kun niin kaukana kuin itä on lännestä, olemme joskus tuolla navigaatiokurssilla käyneet läpi näitä leveysasteita ja pituusasteita, ja nyt tämä eteläpohjasuunta loppuu, mutta niin viisaasti tänne Jumalan sanan teksti on tämän laitettu kuin itä on lännestä, että jos me lähdemme itään tästä, niin se ei lopu koskaan. Aivan sama, jos lähdemme länteen, niin aina on vain länsi.

Ja tällä tavalla Jumalan Sana meitä avaa meidän ymmärrystä, että todellakin armon lasinen meri on sellainen, että ei sieltä niitä syntejä enää tarvitse muistella. Se on käsittämätöntä se armonvirta, Hesekiel. Hesekillin kirjasta meille kerrotaan, kuinka siellä Hesekiel lähtee aivan uimaan silleen.

Hesekiel kertoo, että se armonvirta lähti sieltä kynnyksen alitse. Ja se on sellainen virta, että pursi ei sitä voi ylittää. Hesekiel mittasi sitä, että ensin se meni tuohon jalkoihin asti ja sitten lanteisiin, ja sitten aivan uimasille joutui Hesekiel siellä armonvirrassa.

Me ymmärrämme rakkaat veljet ja sisaret, että kun me olemme uimasillaan, niin se virran vesi on aivan meidän ihollamme, ja se kuvaa sitä armoa ja sulaa hyvyyttä, että se kantaa meitä. Se armon virta kantaa meitä täällä syntisen maan syrjällä kohti Taivaan kotia.

Joskus joku veli kauniisti sanoo siitä, että se on palsamia haavoihin, kun saa kuulla hyvää sanomaa, että ei ole tämä armo loppunut. Sillä hän tietää, minkä kaltaista tekoa me olemme, hän muistaa meidät tomuksi.

Ja näinhän se on. Niin kuin Jumala sanoo siitä alussa, että maasta sinä olet tullut ja maan sinut vielä kerran laitetaan. Siksi me olemme tomua, me olemme todellakin tomua.

Jumalan sana sanoo siitä, että me olemme ikään kuin savu, joka hetken näkyy ja sitten meitä ei enää ole. Näinhän se on. Ihmisen elinpäivät ovat ruoho. Hän kukistaa niin kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

Tämä on kanssa sellainen Jesajan-sana kohta, että kun Jesaja oli tuntemisissaan, Jumala oli poistunut hänen syntinsä, niin tuli kevyt olo. Kun Jumala kysyy kenet minä lähetän, niin Jesaja sanoi lähetä minut. Jesaja oli tuntemisissa. Mitä sille Jesajalle sanottiin, että mitä minun pitää julistamaan? Juuri tämä, että ihmisen erintavät ovat ruoho.

On hyvä muistaa, siitä sanotaan psal-yhdeksänkymmentä, mikä monesti on näissä teksteissä, mitkä lausutaan siellä, kun ihminen laitetaan sinne maanmultiin. Niin, että antaisit minulle viisaan sydämen. Että minä laskisin päiväni oikein ja antaisin minulle viisaan sydämen. Sitä me Jumalan lapsina pyydämme.

Olen huomannut, että kun me tulemme iällisiksi ja meillä elinpäivät karttuu, niin me haluamme aina vaan enemmän ja enemmän olla lähellä Taivaan Isän sydäntä ja keskellä Siionia ja kuunnella hyvän paimenen ääntä. Kun oma voima hiipuu ja vähenee, on hyvä olla sen paimenen sanan ääressä.

Mutta Herran armo pysyy iankaikkiselta ja iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen varmuutensa lastenlapsille, niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä, he noudattavat niitä.

Olen joskus saanut olla seuroissa, ja siellä on otettu esille psalmisseitsemänkymmentäkahdeksan. Siinä hyvin vahvasti tuodaan esille se, että me kertoisimme lapsillemme ja lastenlapsille hyvästä Jumalasta, armollisesta hyvästä Jumalasta, ihan taaperoiselle ja alle kouluikäisille hyvästä Jumalasta. Koska ihminen on sellainen, että kun se pienenä juurtuu Jumalan valtakuntaan ja hänelle toistetaan hyvyyttä ja armoa, niin hän ei ole juurrotan, vaan aivan niin kuin tässä puhuttiin Mooseksesta, niin äiti ja varmasti myös isä opettavat niitä käskyjä. Me muistamme, että hänhän oli leeviläinen, tämä Mooseksen isä ja äiti Leevin suvusta, ja varmasti siellä hyvinkin tarkkaan tätä käskyä.

Jos me ajattelemme, että vaikka nämä Mooseksen aikaiset käskyt sinänsä, mutta kymmenen käskyäkin, niin ne ovat elämää kantavia, hyviä käskyjä, rakkauden käskyjä. Niillä myös nämä entiset pyhät on joskus kuvattu tätä erämaan vaellosta sieltä monesti vähän aikaankin, koska ne tuntemiset meillä velje ja sisarilla on monesti samanlaiset, että ei ole aina helppoa, mutta vielä hänen liitonsa pysyy.

Jos muistamme liittoja, niin Jumala aina uudisti omalta puoleltaan ja piti liittonsa Abrahamille, Isakille ja Jaakobille. Elämä määrä Jeesus kiirastorstain iltana vielä.

Tämä on uusi liitto minun veessäni. Tehtiin uusi liitto. Me saamme olla tämän uuden liiton matkamiehiä ja samalla tavalla uskoa kuin ne entiset vanhat pyhät. He ovat jo perillä, mutta me olemme vielä matkalla. Herra on pystyttänyt istumensa taivaaseen ja hänen kuninkuuntensa hallitsee kaikkia.

Kiittäkää Herraa te hänen enkelinsä. Te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äärelle. Tässä aikoinaan, kun Jerusalemiin tehtiin valtavia isoja temppeleitä, missä palveltiin juuri jumalanpalveluksen kautta esikuvallisesti todellista pääsiäislammasta, elämäherää Jeesusta, niin siellä hän sanoo, että hän ei mahdu oikein taivaaseen taivaaseenkin ja maa on hänen jalkansa asti lauta. Sitä ikään kuin tällaisilla kielikuvilla avataan hänen Herran Jumalan valtavaa kuninkautta ja hän hallitsee kaikkea.

Ja sitten teksti kääntää tämän sanan säile meihin, kun tässä sanotaan, että kiittäkää Herraa te hänen enkelinsä ja väkevät sankarit.

Siellä Pyhässä Raamatussa sanotaan, että ottaisimme veljiä ja sisaria kylään, pyytäisimme kylään, vaikka nyt tällä hetkellä sellainen aika ei ole, mutta niin kuin tuossa edellä, niin kun se aika toivottavasti on ohi, niin me pyysimme ja kylällisimme, ja tällä tavalla me saamme niitä enkeleitä kylään. Siellä voi tulla hyvät seurat, voi olla, että olemme niin pienen paikalle, että joudun käymään tämmöistä kahdenkeskistä keskustelua, ja ne on hyvät seurat. Niissä saa kuulla hyvän paimenen äänen ja vielä kuulla senkin, että olemme tässä kiittäjien laamassa. Te väkevät sankarit, jotka on hänen käskynsä täytetty.

Kyllä se Jumalan sana meitä rohkaisee, vaikka uskon näin, että ei varmasti monesti meistä tunnu, että me ei mitään sankareita ole, mutta Jumalan sana meitä kuitenkin rohkaisee, että saa sitä vähän tällaisena äidinpäivänäkin, äidit ainakin siellä viestimien äärellä.

Semmoista sankaruutta, mikä äidin osan kautta tulee, niin se on vähän sellainen, että me saamme isinä seurata lämmöllä ja rakkaudella, mutta sekin on sellaista niin suurta, ettemme oikein sitä ymmärrä. Mutta hyvältä se tuntuu, te väkevät sankarit.

Kiittäkää Herraa kaikki hänen sotaväkensä, hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette. Kiittäkää Herraa kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitän minun sieluni Herraa.

Tässä puhutaan sotaväestön. Jumalan seurakunta on kiittävä seurakunta ja myös rukoileva seurakunta, mutta myös, niin kuin tässä puhutaan, sotaväkensä. Kyllä me olemme sodassa vielä, niin kauan kuin me täällä syntisen maan syrjäillä olemme. Olemme sodassa omaa lihaa, tätä maailmaa ja sielunvihollista vastaan, ja se sota ei ole helppoa. Mutta Jumala on antanut siihen sota-aseet ja varusteet, ne hyvät varusteet, että Jumalan sana pysyy iän kaiken.

Niin kuin se elämäherra Jeesus itse sanoi, että kaikki muu häviää kerran, mutta piirtokaan siitä Jumalan sanasta, mikä on tänne kirjoitettu, niin sitä ei häviä. Piirtokaa. Ja täällä puhutaan palvelijoista. On hyvä ajatella niin, että kun me tämän elämänlahjan olemme saaneet, niin että olisimme tässä palvelijan osassa suhteessa toisiin veljiin ja sisariin ja pitäisimme heitä parempana. Näin se Jumalan Sana meitä opettaa ja se on viisas neuvo.

Siinä ei kukaan kasva eikä katso itseään paremmaksi kuin muut. Tällä tavalla me kerran pääsemme sinne kotiin ja kunniaan, taivaan kotiin. Tässä kehotetaan vielä kiittämään kaikissa valtakunnan paikoissa minun sieluni Herraa. Se on ihan henkilökohtainen, joka siellä, mistä on tämä kynttilänjalka. Kuten Ilmestyskirja sanoo, että missä yksikin Jumalan lapsi, vaikka yksinäiselläkin paikalla on, niin siellä on kultainen kynttilänjalka, ja siellä on aina elävän evankeliumin sauna myös sydämellä.

Mikä se on se taisteluase ja se armon voima meillä täällä on se evankeliumi?

Rakas äiti, äiditte siellä vastaanottamien äärellä. Te saatte uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki, anteeksi, olla siunattuja turvassa. Meitä armo kantaa, kunnes pääsemme taivaan kotiin. Myös se isä kasvatustehtävä ei ole helppo ja siihen tarvii omalle kohdalle evankeliumia. Saatte uskoa Jeesuksen nimessä ja vedessä kaikki, anteeksi, ja saatte olla siunattuja turvassa.

Myös te taaperot, pienet lapset, murrosikäiset, tekin saatte jäädä uskomaan Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki, anteeksi, ja saatte olla siunattuja turvassa. Myös te yksinäiset, laitimaisen tuntoiset, sänkyyn tai kotiin sidottu sairashuolteella oleva. Täällä kuuluu hyvän paimenen ääni. Saat uskoa Jeesuksen nimessä övereissä kaikkia anteeksi ja saat olla siunattuja turvassa. Myös tämä Jumalan valtakunnan hyvän paimeninen ääni on kokoava.

Se kutsuu aina sellaista, joka on kenties herännellä tunnolla oman vanhursuden voimassa ja myös teitä tullaja lapsia sieltä maailmasta. Vielä on armon ovet auki, vielä kuuluu hyvän paimenen ääni. Saat uskoa Jeesuksen nimensä ja sen väleissä kaikki, anteeksi. Saat olla siunattu ja saat olla turvassa. Jeesuksen nimeen, Aamen.

Ja vielä seuraavan puheen päätteeksi, me pistämme kädet ristiin ja hiljenymme Herran siunauksen. Herra, siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Herra, kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen. Herra, kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.