Nettiseurat/Seurapuhe Kokkolan RY:llä 12.05.2020 18.30

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Hiljennymme yhteiseen alkurukoukseen.

Rakas taivaallinen Isä, pyhä ja vanhurskas Jumala! Me tuomme sinulle köyhät kiitoksemme siitä, että tänä erikoisena aikana sinä kuitenkin tarjoat lapsillesi ruokaa ja juomaa, niitä asioita, joista meidän kuolematon sielumme elää. Me kiitämme, Isä, kaikesta sinun suuresta siunauksestasi, kaikesta ajallisesta hyvästä, mitä meille olet suonut. Ennen kaikkea me, Isä, kiitämme siitä kalleimmasta hengellisestä siunauksesta, siitä vanhurskaudesta, joka sinun edessäsi kelpaa, jonka sinä Poikasi sovintotyön kautta meille olet valmistanut ja jota me saamme olla uskolla omistamassa. Varjele, Isä, meitä kaikkia uskomassa.

Pyydämme vielä Poikasi opettamin sanoin:

Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niin kuin taivaissa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin anteeksi annamme velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Puheen ja tutkistelun aiheeksi luen ennakkoon kirjoitettua Jumalan sanaa Ilmestyskirjan kahdennestatoista luvusta, luvun alusta kuusi jaetta ja sitten vielä joitakin jakeita tuolta kolmannesta viimeisestä selitysosasta. Sanat kuuluvat Jeesuksen nimeen:

"Ja suuri ihme ilmestyi taivaassa. Vaimo oli puetettu auringolla ja kuu hänen jalkainsa alla ja hänen päässänsä kruunu kahdestatoista tähdestä. Ja hän oli raskas ja huusi synnyttäessänsä, ja hänellä oli suuri vaiva synnyttää. Ja toinen ihme näkyi taivaassa. Katso, suuri ruskea lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea ja hänen päissänsä seitsemän kruunua, ja hänen pyrstönsä veti kolmannen osan taivaan tähdistä ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi vaimon edessä, joka oli synnyttämällänsä, että kun hän olisi synnyttänyt, se olisi syönyt hänen lapsensa. Ja hän synnytti poikalapsen, joka oli kaikki pakanat hallitseva rautaisella vitsalla. Ja hänen poikansa temmattiin Jumalan tykö ja hänen istuimensa tykö. Ja vaimo pakeni korpeen, kussa hänellä oli sija Jumalalta valmistettu, siinä ruokittaa tuhannenkaksisataa ja kuusikymmentä päivää.

Ja kuin lohikäärme näki itsensä maahan heitetyksi, vainosi hän vaimoa, joka pojan synnytti. Ja vaimolle annettiin kaksi suuren kotkan siipeä, että hän olisi korpeen sijaansa lentänyt, kussa hän elätetään ajan ja kaksi aikaa ja puolen aikaa käärmeen kasvojen edessä. Ja käärme puuskasi vaimon jälkeen suustansa vettä niin kuin kosken upottaaksensa häntä. Mutta maa auttoi vaimoa, ja maa avasi suunsa ja särpi veden, jonka lohikäärme suustansa puuskannut oli. Ja lohikäärme vihastui vaimon päälle ja meni sotimaan muiden kanssa hänen siemenestänsä, jotka Jumalan käskyt kätkevät ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen pitävät." Aamen.

Tämä Ilmestyskirja, Raamatun viimeinen kirja, sisältää apostoli Johanneksen muistiin kirjoittamia näkyjä, joita hän sai katsella ollessaan vangittuna sinne Patmos-luodolle. Tuolla Ilmestyskirjan alussa Johannes kertoo, että eräänä aamuna hän oli meren rannalla ja kertoo, miten hänelle ilmestyi enkeli, joka kertoi, että haluaa Johanneksen välityksellä lähettää terveisiä ja käski Johanneksen kirjoittaa ylös, mitä tästedes tapahtuva on.

Tästedes kertoo meille, että tämä Ilmestyskirja kertoo tapahtumista, jotka suurimmalta osin tapahtuivat tuosta hetkestä eteenpäin, tuosta hetkestä, jolloin Johannes oli siellä Patmos-luodossa. Tosin on tässä tämmöisiä lyhyitä takaumiakin, niin kuin tässä meidän tekstissäkin oli viittaus Jeesuksen syntymään.

Minkä takia apostoli Johannekselle nämä näytettiin ja ilmoitukset ilmoitettiin ja käskettiin kirjoittamaan ylös? Se oli Jumalan tahto, Jumalan viisautta, Jumalan rakkautta meitäkin tämän päivän Jumalan lapsia kohtaan. Se, että Jumala antoi meille aivan kuin tienviittoja, joista me saamme katsella ja oppia ja saamme vahvistua uskossamme, kun näemme, että se, mitä meidän ympärillämme ja ajassamme tapahtuu, ei ole sattumaa, vaan se on osa Jumalan suurta suunnitelmaa. Suunnitelmaa, jonka Jumala on kertonut hyvin suurelta osin profeettojen suulla jo vuosituhansia sitten ja monet asiat uudestaan apostoli Johanneksen kautta tässä Ilmestyskirjassa.

Nämä ovat aivan niin kuin tienviittoja, jotka meille osoittavat, kertovat siitä, että ollaan Jumalan suunnittelemalla tiellä ja siitä, että matka edistyy ja että ei ole enää pitkästi matkaa jäljellä.

Tämä teksti alkoi sanoilla: "Suuri ihme ilmestyi taivaassa. Vaimo oli puetettu auringolla, kuu hänen jalkainsa alla ja hänen päässänsä kruunu kahdestatoista tähdestä." Raamatun kielikuvissa sana vaimo hyvin usein tarkoittaa Jumalan valtakuntaa, Jumalan valtakuntaäitiä, sitä ylhäältä alas laskettua Jerusalemia, joka on meidän kaikkien äitimme, niin kuin Paavali Galatalaiskirjeessä kirjoittaa. Se on se äiti, joka synnyttää Jumalalle lapsia kaikkina aikoina täällä maan päällä.

Ja tätä vaimoa tässä kuvattiin, että vaimo oli puetettu auringolla ja kuu hänen jalkainsa alla ja hänen päässänsä kruunu kahdestatoista tähdestä. Siinä on vertauskuvia, joilla Ilmestyskirjan lukijoille annetaan Jumalan valtakunnan tuntomerkkejä. Minkälainen on Jumalan valtakunta? Se on puetettu auringolla. Aurinko on Jumalan kirkkauden ja Jumalan armon vertauskuva. Armon auringosta puhutaan. Tuolla Vanhassa testamentissa on semmoisetkin säkeet psalmiraamatussa, että Siionissa Jumala antaa täydellisen kirkkauden paistaa.

Ja Jeesus sanoo täällä Ilmestyskirjassakin muistaakseni, että: "Minä olen maailman valkeus." Ainakin Jeesus sanoi nuo opetuslapsilleen ja muille kuulijoilleen silloin, kun eli täällä ajassa ihmisenä: "Minä olen maailman valkeus." Tuosta sanasta valkeus meillä monella tulee heti mieleen sanat sieltä Raamatun alkulehdiltä, jossa lukee, että: "Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus, ja valkeus tuli." Merkillistä on se, että nuo sanat on kirjoitettu ja Jumala lausunut paljon ennen kuin Jumala loi auringon valaisemaan tätä meidän maailmaa. Se kertoo meille siitä, että siinä ei puhuta luonnollisesta auringosta eikä luonnollisesta valkeudesta, vaan puhutaan siitä valkeudesta, josta Jeesus puhuu, kun hän sanoo, että: "Minä olen maailman valkeus", eli valo.

Tuo valkeus tuli maailmaan jo ennen kuin aurinkoa luotiin. Ja se valkeus loistaa täällä maailmassa kaikkina aikoina siihen asti, että tulee ilta ja pimeä. Armon auringon säteet eivät enää valaise tätä maailmaa, eikä Jumalan valtakunnasta enää saarnata ulospäin, tarjota evankeliumia ja mahdollisuutta parannuksen tekemiseen. Mutta se on asia, josta Jumala vastaa ja pitää huolen, että se tapahtuu silloin, kun Jumala on sen suunnitellut tapahtuvaksi.

Tänä päivänä me saamme vielä vapaassa isänmaassa vapaasti julistaa armoevankeliumia, saarnata sitä tuttua saarnaa, joka vuosituhansia on maailmassa kaikunut. Käytännössä niin kauan kuin tämä maailma on seissyt, ja se saarna on aina kuulunut Jumalan valtakunnasta samanlaisena, että Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.

Tämmöinen saarna on Jumalan valtakunnasta tarjolla kaikille omaa syntisyytensä tunteville ihmisille. Se on se Jumalan valtakunnan valkeus, se auringonpaiste, armon auringonpaiste, joka Jumalan valtakunnasta paistaa.

Sitten täällä sanotaan, että kuu hänen jalkainsa alla. Tuo kuu Raamatun vertauskuvissa kuvaa toista pienempää valkeutta, ihan niin kuin se on ajallisessakin mielessä: toinen pienempi valkeus, joka kalpeasti heijastaa sitä valoa, joka auringosta on lähtenyt. Ja se on lain valo. Se on se valo, joka valaisee tuolla Jumalan valtakunnan ulkopuolella, josta Jumalan armoa ei löydy. Mutta kuitenkin lain kirjainkin opettaa ihmisille Jumalan tahtoa, ja sen tehtävä on herättää ihmisissä tunto synnistä, siitä, että meistä jokainen elämässämme rikomme Jumalan tahtoa, pyhää lakia vastaan.

Ja Raamattu kertoo, että se laki on niin vaativa, että riittää, kun rikkoo yhden käskyn ja kohdan Jumalan vaativasta laista, niin on rikkonut koko lain, ja silloin ihminen vetää päällensä sen tuomion, joka Raamatun mukaan lainrikkojalle kuuluu. Se on iankaikkinen kuolema, osa pitkässä iankaikkisuudessa kadotuksen vaivassa, joka on valmistettu sielunviholliselle ja hänen enkeleilleen.

Ja se on lain tehtävä, että se herättää ihmisessä synnintunnon, tiedon siitä, että minä olen rikkonut Jumalan tahtoa ja käskyjä vastaan, ja sen takia laki tuomitsee minut kuolemaan. Ja lain tehtävä on ajaa ihminen etsimään Jumalan armoa. Luther jossakin vertauksessaan vertasi tuota lakia, kun Luther oli metsämies, niin vertasi, että se on aivan kuin ajokoira, joka ajaa saaliin isännän luo.

Ja sitten tässä vielä kolmas tuntomerkki tästä vaimosta oli, että hänen päässänsä kruunu kahdestatoista tähdestä. Tuo luku kaksitoista toistuu Raamatussa hyvin usein, ja hyvin usein sillä on sama sisältö. Siinä on sen sisältö lyhyesti sanoen: se on vertauskuva Kristuksen opista, vanhurskauttamisopista. Miten Jumala ihmisen vanhurskauttaa? Se on myös, tuo luku kaksitoista, se on profeettojen ja apostolien luku. Sitä minä en osaa sanoa, miten se on profeettojen luvuksi luettu. Onko profeettoja ollut kaksitoista? Mahdollisesti. Joka tapauksessa se on profeettojen ja apostolien luku, ja se kuvaa, kertoo meille sitä, että tämä usko on ollut aivan sama vanhan liiton aikana, profeettojen aikana ja samoin apostolien aikana, uuden liiton aikana.

Jumalan valtakunta, Jumalan valtakunnan saarna, Jumalan valtakunnan tehtävä, Kristuksen oppi, oppi siitä, miten Jumala ihmisen vanhurskauttaa, on kaikkina aikoina ollut sama.

Ja semmoinenkin muistikuva minulla on, että tuolla vanhan liiton aikana, kun Jumala antoi ohjeet siihen vertauskuvalliseen uhrijumalanpalvelukseen ja sen alttarin rakentamiseen, niin se alttari piti rakentaa kahdestatoista kivestä tai kahdentoista kiven päälle. Eli se uskon vanhurskaus oli silloinkin samalla perustuksella, Kristuksen opin perustalla, apostolien ja profeettojen opin perustalla, niin kuin se on tänäkin päivänä.

Se autuuden syy, minkä takia ja miten Jumala ihmisen vanhurskauttaa, niin se on aina ollut sama. Ihan yksinkertaisesti Jumala vanhurskauttaa ihmisen armosta, Kristuksen sovitustyön tähden. Niin Jumala vanhurskautti vanhan liiton ihmiset, uskovaiset, kuin meidät tämän uuden liiton ajankin uskovaiset samasta syystä ja samaa uskon kautta. Ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle.

Sitten tässä jatkaa, että hän oli raskas ja huusi synnyttäessänsä ja hänellä oli suuri vaiva synnyttää.

Tuossa kun tekstiä kahteli, tuli mieleen, että mitä Luther kirjoittaa Jumalan valtakunnasta. Ja löysinkin joskus muistiin tallentamani katkelman Lutherin opetuksesta, joka hyvin sopii tähän kahteen ensimmäiseen jakeeseen tässä meidän tekstissä. Tässä Luther puhuu tästä vaimosta, Saara-äidistä, ja siitä, miten Saara-äiti synnyttää lapsia. Nämä Lutherin sanat kuuluvat näin:

"Saara eli Jerusalem, vapaa äitimme, on siis juuri seurakunta, Kristuksen morsian, josta me kaikki synnymme, ja hän synnyttää lakkaamatta lapsia maailman loppuun asti sanan palvelustoimella. Toisin sanoen opettamalla ja levittämällä evankeliumia, sehän juuri on synnyttämistä. Evankeliumia hän taas opettaa seuraavasti: Me pääsemme vapaiksi lain kirouksesta, synnistä, kuolemasta ja kaikesta muusta onnettomuudesta Kristuksen kautta, emme lain emmekä tekojen avulla. Se Jerusalem siis, joka on ylhäällä, toisin sanoen seurakunta, ei ole alistettuna lain ja tekojen alaisuuteen, vaan se on vapaa, ja se on äiti, jolla ei ole lakia eikä syntiä eikä kuolemaa. Ja millainen äiti on, sellaisia lapsiakin hän synnyttää. Käsillä oleva vertauskuva siis opettaa ihanasti. Seurakunnan pitää yksinomaisesti opettaa evankeliumia oikein ja puhtaasti ja näin synnyttää lapsia. Näin me olemme kaikki toistemme äitejä ja lapsia, sillä me synnymme toinen toisestamme. Evankeliumin välityksellä minä muista syntyneenä taas synnytän toisia, jotka sitten vuorostaan taas synnyttävät yhä uusia, ja näin tämä synnyttäminen jatkuu aina maailman loppuun asti."

Kahteen kohtaan palaan tässä Lutherin saarnassa. Kun Luther täällä puhuu tästä laista, ihan niin kuin tämä meidän tekstikin sanoo, että tämä kuu oli hänen, elikkä tämän vaimon jalkojen alla, niin Luther selittää tätä asiaa, että me pääsemme vapaiksi lain kirouksesta, synnistä, kuolemasta ja kaikesta muusta onnettomuudesta Kristuksen kautta, emme lain emmekä tekojen avulla. Se Jerusalem siis, joka on ylhäällä, toisin sanoen seurakunta, ei ole alistettuna lain ja tekojen alaisuuteen, vaan se on vapaa ja se on äiti, jolla ei ole lakia eikä syntiä eikä kuolemaa.

Ja tiedättekö, että kun Luther nämä sanat lausui, uskon, että Luther saattoi olla aivan liikutukseen asti iloinen. Tämä oli nimittäin se suuri löytö, jota Luther vuosia ja vuosia sieltä nuoruudesta asti etsi, että miten päästä pois lain tuomion alta. Ja Luther teki töitä ahkerasti, niin ahkerasti, että jos lain vanhurskaudella ihminen olisi voinut saada tunnolleen rauhan, niin Luther olisi sen varmasti saanut. Mutta Jumala rakasti Lutheria niin paljon, että ei antanut Lutherin paatua tuossa lain töiden kuorman alla ja siinä työuupumuksessa, vaan Luther pääsi vapaaksi vasta, kun löysi tämän äidin, joka synnytti hänet Jumalan lapseksi. Äidin, joka on vapaa ja meidän kaikkien äitimme.

Ja niin myös äidin lapset ovat vapaita, vapaita lain vaatimuksesta, vaatimuksesta täyttää laki, ja vapaita lain tuomiosta, kadotuksesta ja iankaikkisesta kuolemasta.

Ja sitten mennään tässä meidän tekstissä eteenpäin.

Toinen ihme näkyi taivaassa. Katso, suuri ruskea lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea ja hänen päissänsä seitsemän kruunua, ja hänen pyrstönsä veti kolmannen osan taivaan tähdistä ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi vaimon edessä, joka oli synnyttämällänsä, että kun hän olisi synnyttänyt, se olisi syönyt hänen lapsensa.

Tässä puhutaan lohikäärmeestä, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Tuolla seuraavassa, kolmannessatoista Ilmestyskirjan luvussa kerrotaan myös pedosta, jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Mutta rohkenen sanoa, että ei puhuta kuitenkaan samasta asiasta kuin tässä kahdennessatoista luvussa. Ja perusteluksi sanon, että tässä kahdennessatoista luvussa tuota petoa nimitetään lohikäärmeeksi, joka tarkoittaa Raamatun vertauskuvissa sielunvihollista.

Ja sitten toinen perustelu: tuolla kolmannessatoista luvussa, kun puhutaan hyvin samankaltaisesta pedosta, niin sanotaan kuitenkin, että lohikäärme antoi tuolle pedolle voimansa, istuimensa ja suuren vallan. Eli sielunvihollinen antoi tuolle kolmannentoista luvun pedolle oman istuimensa, voimansa ja suuren vallan. Eli siinä on puhe kahdesta eri asiasta.

Mutta nyt me saadaan ihan yksinkertaisesti ajatella ja uskoa, että tässä, kun puhutaan tästä pedosta, niin puhutaan sielunvihollisesta.

Ja tässä jätin tuon toisen selitysalan lukematta tästä kahdennestatoista luvusta, jossa puhutaan suuresta sodasta, joka tapahtui taivaassa, jossa Mikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmeen kanssa ja lohikäärme soti ja hänen enkelinsä. Niin, minä ajattelinkin, että tuo kolmannentoista luvun peto, se on yksi noista sielunvihollisen enkeleistä, jolle sielunvihollinen antaa istuimensa, voimansa ja suuren vallan tiettynä ajankohtana tai tiettyinä ajankohtina, jotka Raamatussa toisaalla selitetään kyllä tarkemmin, mutta niihin en mene nyt.

Mutta tuo sielunvihollinen oli vainoamassa vaimoa, joka oli synnyttämässä. Ja kun hän seisoi vaimon edessä, että kun hän olisi synnyttänyt, se olisi syönyt hänen lapsensa.

Ja hän synnytti poikalapsen, joka oli kaikki pakanat hallitseva rautaisella vitsalla. Ja hänen poikansa temmattiin Jumalan tykö ja hänen istuimensa tykö.

Tässä nyt katsotaan tapahtumia välillä taaksekin päin. Miten aivan konkreettisesti oli tapahtunut se, mitä tässä kuvataan, että kun vaimo synnytti, Maria, äiti synnytti Jeesus-lapsen, niin tämän pedon palvelija, kuningas Herodes, kirjaimellisesti vainosi ja oli valmiina, että hän tappaa tuon lapsen, kun se on syntynyt tai joka on syntynyt. Mutta Herodeksen suunnitelmat eivät onnistuneet, koska ne eivät olleet Jumalan suunnitelmia, vaan olivat vastoin Jumalan suunnitelmia.

Ja muistamme, miten Joosef, Maria ja Jeesus-lapsi pakenivat sinne Egyptiin. Ja myöhemminkin olisi sielunvihollinen halunnut toimittaa Jeesuksen pois päiviltä ja estää näin Jeesusta täyttämästä sitä tehtävää, jonka oli Isälleen luvannut kerran iankaikkisuudessa, ennen kuin aikaa ja tätä maailmaa oli edes luotu.

Kun Isä antoi, tarjosi Pojalle pakanoita perinnöksi ja taivasten ääriä omaksi syntymälahjana. Ja Poika, joka ymmärsi, että tuon lahjan vastaanottaminen tarkoittaa lahjan lunastamista, niitä kiirastorstain, pitkänperjantain tapahtumia, Jeesus katseli noita tapahtumia lahjaa vastaanottaessaan ja sanoi Isälleen, että minä teen, Isä, sinun tahtosi, ja minä teen sen mielelläni.

Tuo Pojan lupaus, se on se evankeliumi, jonka varassa me tänä päivänä uskotaan ja kaikkina aikoina ihmiset ovat uskoneet omat syntinsä anteeksi. Se oli sen lupauksen evankeliumi vanhan liiton ajalla, ja nyt uuden liiton ajalla me saamme elää täyttyneessä lupauksessa. Mutta evankeliumi on ihan sama: syntien anteeksiantamuksen evankeliumi Kristuksen sovintotyön tähden.

Ja tässä vielä kerrottiin, miten hänen poikansa temmattiin Jumalan tykö ja hänen istuimensa tykö.

Ja sitten tämä ensimmäisen selitysosan viimeinen jae kuuluu, että vaimo pakeni korpeen, kussa hänellä oli sija Jumalalta valmistettu, sinne ruokittaa tuhannenkaksisataa ja kuusikymmentä päivää.

Näiden sanojen äärellä me saadaan pysähtyä sen asian eteen, miten tarkkoja ovat Jumalan suunnitelmat ja miten tarkasti Jumala suunnitelmistaan myös kertoo, niin että me saadaan omalle heikolle uskolle vahvistusta siitä, että saadaan nähdä, miten täsmälleen Jumalan lupaukset myös toteutuvat.

Tästä tapahtumasta, miten vaimo pakenee korpeen, puhutaan tuolla Vanhan testamentin puolellakin, ja aina tarkoitetaan samaa asiaa, samaa tilannetta, samaa hetkeä. Ja se hetki on se hetki, jolloin alkaa uuden liiton alussa pakanakansojen etsikkoaika.

Ja se on tänne Jumalan sanaan talletettu niin tarkasti ja niin kauan sitten jo, että profeetta Jesajan kirjasta me saadaan lukea ennustus tuosta päivästä ja tuosta tapahtumasta.

Jesajan kirjan kolmannessakymmenessä toisessa luvussa on sanat, että on ennustusta, profetiaa, että sillä paitsi... Mä luen tuolta Biblian puolelta, kun aloitin lukemaan tuosta uusimmasta käännöksestä. Tämä tuntuu tutummalta, tämä Biblia-käännös:

"Sillä salit pitää hyljättämän ja kansanpaljous kaupungissa pitää vähenemän, niin että tornit ja linnat pitää tuleman iankaikkiseksi luolaksi ja metsän pedoille iloksi ja laumoille laitumeksi. Siihen asti, että henki korkeudesta vuodatetaan meidän päällemme. Silloin tulee korpi peltomaaksi ja peltomaa luetaan metsäksi, ja oikeus asuu korvessa ja vanhurskaus peltomaassa."

Nyt kun me poimitaan täältä ne tutut, Uudesta testamentistakin tutut sanat, ne kuuluvat, että: "Siihen asti, että henki korkeudesta vuodatetaan meidän päällemme. Silloin tulee korpi peltomaaksi ja peltomaa luetaan metsäksi."

Nämä lähes samat sanat löytyvät sitten Uudesta testamentista, sieltä kohtaa, missä tämä profetia on toteutumassa. Nimittäin Luukkaan evankeliumin kahdennessakymmenennessä neljännessä luvussa on sanat, tämä tilanne, mikä tässä on käsillä, on se tilanne, kun Jeesus ilmestyy opetuslapsille sinne suljettujen ovien taakse pääsiäisen jälkeen, jälkeisinä päivinä. Täällä kirjoittaa, että silloin hän avasi heidän ymmärryksensä kirjoituksia ymmärtämään.

Ja nyt tässä vaiheessa sanon, että kun Jeesus avasi opetuslasten ymmärryksen ymmärtämään kirjoituksia, niin ihan varmasti tässä tarkoitetaan myös tuota Jesajan kirjan kolmannenkymmenennenkahden luvun kohtaa.

Ja sitten tämä jatkuu, tämä Luukkaan evankeliumin kohta, että sanoi heille: "Niin on kirjoitettu. Niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä ja saarnattamaan hänen nimessään parannusta ja syntien anteeksiantamusta kaikissa kansoissa ruveten Jerusalemista. Mutta te olette näiden todistajat. Ja katso, minä lähetän minun Isäni lupauksen teidän päällenne. Mutta olkaa Jerusalemissa siihen asti, kuin te puetaan voimalla korkeudesta."

Eli Jeesus sanoo, että olkaa Jerusalemissa siihen asti, että toteutuu tuo Jesajan kirjan ennustus päivästä, jolloin korpimaa muuttuu peltomaaksi ja peltomaa metsäksi. Eli jolloin Israelin kansan etsikkoaika päättyy. Se, joka oli ennen ollut peltomaata, Jumalan peltopalsta siellä Israelin maalla, niin se muuttui korveksi eli metsäksi. Ja se korpi eli pakanakansat, muu maailma, niin se muuttui peltomaaksi. Alkoi pakanakansojen etsikkoaika.

Ja Jeesus tässä vielä muistutti, että evankeliumia pitää saarnattaman kaikkialla maailmassa, mutta pysykää Jerusalemissa siihen asti, kun teidät puetaan voimalla korkeudesta.

Ja kun se Pyhän Hengen vuodattamisen päivä tuli, niin varmasti opetuslapsilla tuli mieleen nuo Jesajan kirjan sanat, miten heitä puetaan voimalla korkeudesta. Ja Jeesuksen käsky saarnata evankeliumia kaikkialla maailmassa, alkaen Jerusalemista.

Silloin täyttyi tuo Jesajan kirjan ennustus ja silloin tapahtui se, mitä tässä meidän tekstissäkin puhuttiin: vaimo pakeni korpeen, kussa hänelle oli sija Jumalalta valmistettu, sinne ruokittaa tuhannenkaksisataa ja kuusikymmentä päivää.

Mutta Raamattu kertoo myös siitä, että kaikella on aikansa. Pakanakansojen etsikkoaikakin aikojen lopulla vielä tulee päättymään. Ja Paavali siitä sanoo, että pimeys on puolittain Israelin kansan päällä siihen asti, kuin pakanain täyttymys tulee. Eli se viimeinen valittu, viimeinen parannuksen tekijä pakanakansojen keskuudessa, saarnataan sisälle Jumalan valtakuntaan.

Silloin loppuu etsikkoaika täällä muualla maailmassa ja silloin alkaa vielä Israelin kansalla lyhyt etsikkoaika, josta on moneen kirjaan kirjoitettu.

Ja sitten täällä meidän tekstin loppupuolella kirjoittaa, että:

"Kun lohikäärme näki itsensä maahan heitetyksi, vainosi hän vaimoa, joka pojan synnytti. Ja vaimolle annettiin kaksi suuren kotkan siipeä, että hän olisi korpeen sijaansa lentänyt, kussa hän elätetään ajan ja kaksi aikaa ja puolen aikaa käärmeen kasvojen edessä. Ja käärme puuskasi vaimon jälkeen suustansa vettä niin kuin kosken upottaaksensa häntä. Mutta maa auttoi vaimoa, ja maa avasi suunsa ja särpi veden, jonka lohikäärme suustansa puuskannut oli."

Tässä lähdetään ajassa kulkemaan, ajassa ja maantieteessä kulkemaan kohti meidän päiviä ja meidän maatamme. Kun se vaimo alkaa sen korpitaipaleensa, Jumalan valtakunnan evankeliumia aletaan saarnata ulospäin Israelista kohti pohjoista. Aivan niin kuin profeetta Sakarja siitä on aikanaan ennustanut, miten ne valkeat orhit vetävät rattaansa, eli sen Kristuksen opin, pohjoista päin ja saattavat Pyhän Hengen lepäämään Pohjanmaalla.

Se on semmoinen merkillepantava asia, että kun se matka alkoi, niin Lutherkin siitä sanoo, että se Jumalan valtakunta ei sukupolvea tai kahta pitemmäksi ajaksi pysähtynyt mihinkään, kun se Jumalan valtakunta jo siirtyi, jatkoi matkaansa pohjoista päin. Mutta aivan Sakarjan kirjoittamalla tavalla se Pyhä Henki on levännyt täällä Pohjanmaalla moneen, moneen sukupolveen ajan.

Lieneekö niin, että se lepää täällä niin kauan, kun se pakanain täyttymys tulee ja tämä pakanakansojen etsikkoaika päättyy ja Israelin kansan viimeinen lyhyt etsikkoaika vielä alkaa. Sitä sen saa nähdä, joka tuohon aikaan asti elää.

Mutta tämä toteutui tuossa vuosisatojen, parin vuosituhannen aikana, mitä tässä kirjoitettiin, että käärme puuskasi vaimon jälkeen suustansa vettä niin kuin kosken upottaaksensa häntä. Ja kristittyjä vainottiin. Ne vainot tulivat sieltä etelästä perässä koko ajan sitä mukaa, kun Jumalan valtakunta siirtyi kohti pohjoista. Siellä oli kovia vainoja. Kymmenet tuhannet ihmiset ottivat asiakseen hävittää Jumalan valtakunta pois maan päältä, vaan eivät onnistuneet.

Mieleen on jäänyt jostakin kirkkohistoriasta semmoinen lause, joka on poimittu jostakin kirjeestä, jossa joku kirkon oppinut kirjoittaa toiselle, että on se kumma, tämä yksi eriseura ja lahko, joka välillä näyttää, että se saadaan täysin jo hävitettyä pois maan päältä. Mutta eipä mitään, kohta se taas ilmaantuu näkyviin jossakin toisessa paikassa.

Ja se lahko, mihin tuossa viitattiin, oli juuri se vainottu Jumalan lasten joukko, johon aikanaan kuului siellä Tšekinmaalla Juhana Hus. Ja kun Jumalan valtakunnan evankeliumi saavutti Saksanmaan ja Luther sai parannuksen ja armon, niin Luther lausui sanat, että mehän olemme kaikki hussilaisia. Ja oli ihan oikeassa siinä, että hän oli samalla tavalla uskomassa kuin Juhana Hus saatuaan parannuksen ja armon Jumalan valtakuntaan.

Ja eikä se sinne Saksanmaallekaan tämä Jumalan valtakunta pysähtynyt, vaan herrnhutilaisten kauppiaitten mukana se siirtyi meren yli Ruotsiin, kulkeutui sieltä Ruotsin Lappiin ja edelleen Suomeen.

Ja koko tämän ajan on myös toteutunut tämä, että vaikka se sielunvihollinen on ahkerasti tehnyt töitä hukuttaakseen synnin tulvalla Jumalan lapsia, niin tuo maa on auttanut vaimoa. Se tapahtuu tässä meidänkin ajassa.

Synnin muodot ovat niin moninaiset, että tuntuu, että onko koskaan ollut niin monenlaista tapaa ihmisen toteuttaa turmeltuneen mielensä tahtoa ja lihansa himoja kuin tänä päivänä? Ja sielunvihollisen toive on, että meistä Jumalan lapsistakin mahdollisimman moni lähtisi sille oman tahdon tielle, pois Jumalan tahdon tieltä, joka vie taivaaseen, joka on tunnon puhtauden tie, jolla tiellä me saadaan pysähtyä ja viedä vesilähteitten tykö pesemään pois matkan vikoja Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ja niin on tuo evankeliumi tälläkin hetkellä tarjolla. Jos siellä kuulijoiden joukossa on joku, joka tuntee oman syntisyytensä, mieleen on noussut epäilyksiä, että tämmöinen syntisäkki, ei minulla ole enää lupaa pitää itseäni edes uskovaisena, aivan niissä tuntemissa, missä itsesi löydät, sinulla on lupa ylentää sydän uskomaan: kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä.

Mutta kun sanoin, että tässä kirjoitettiin, että maa auttoi vaimoa ja maa avasi suunsa ja särpi veden, jonka lohikäärme suustansa puuskannut oli, niin tämä Jumalan valtakunta on aina ollut, voidaan sanoa, että vähintään yhden kuoren sisällä.

Tosin siitä joku, olisikohan se ollut 1800–1900-luvun taitteessa, jossakin lausui tämmöisenkin profetian sanaa, että Jumalan valtakunta tulee olemaan lopun ajalla kahden kuoren sisällä, josta toinen tarkoittaa sitä, että me ollaan ajallisen esivallan suojissa. Ja toinen kuori tarkoittaa sitä, että me ollaan hengellisen esivallan eli kirkon suojissa.

Ja mitä se tarkoittaa tuo sana maa tässä, niin kuin se Raamatun vertauskuvissa hyvin usein tarkoittaa, se viittaa hengelliseen, väärään hengelliseen maailmaan, omavanhurskaaseen maailmaan. Raamattu ja tämä Ilmestyskirja puhuu maan ja meren asuvaisista: maan asuvaisista, jotka elävät omavanhurskaudessa ja ovat jumalattomia, osattomia elävästä uskosta, ja meren asuvaisista, jotka elävät suruttomana synnin luvallisuudessa.

Mutta tuo maa on läpi tämän pakanakansojen etsivän ajan enemmän tai vähemmän koko ajan suojellut tuota vaimoa. Miten se on suojellut? Sekin tästä pystyy aivan kuin rivien välistä lukemaan, että särpi veden, jonka lohikäärme suustansa puuskannut oli.

Mitä se tarkoittaa käytännössä? Tulee mieleen semmoiset Raamatun sanat, että vanhurskaus korottaa kansan, mutta synti on kansakunnan häpeä. Se on toteutunut meidänkin rakkaassa isänmaassa tänä etsivän aikana, että vanhurskaus on saanut korottaa kansan, kun tämä maa eli hengellinen esivalta on pitänyt esillä Jumalan sanaa ja sitä tervettä oppia, mikä Jumalan sanasta löytyy, jonka voi kiteyttää, että meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseämme.

Tätä opetusta on kuitenkin tämä hengellinen maailma pitänyt esillä, ja se, vaikka se ei ole ollut semmoista vanhurskautta, joka Jumalan edessä kelpaa, niin se on kuitenkin ollut elämän vanhurskautta, joka on semmoista vanhurskautta, joka korottaa kansan sen synnin törkyn ja lian yläpuolelle. Ja näin se on suojellut myös Jumalan lapsia.

Ja täällä tekstin viimeisessä jakeessa sanotaan, että lohikäärme vihastui vaimon päälle, meni sotimaan muiden kanssa hänen siemenestänsä, jotka Jumalan käskyt kätkevät ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen pitävät.

Tuo on semmoinen pitkään jatkunut sota, jota aina on käyty valtakunnan rajalla, Jumalan valtakunnan ja maailman valtakunnan, sielunvihollisen valtakunnan rajalla. Eikä sille sodalle tule loppua ennen kuin tälle maailmalle tulee loppu.

Se sota alkoi silloin, kun syntiinlankeemus tapahtui. Ensimmäinen ihmispari karkotettiin paratiisista, ja Jumala sanoi, puhuu sielunviholliselle, että minä panen vainon sinun siemenesi ja vaimon siemenen välille. Ja se vaino on jatkunut aina sielunvihollisen siemenen eli sielunvihollisen lasten ja vaimon siemenen eli Jumalan valtakunnan, Jumalan lasten välillä. Sillä rajalla ei koskaan tule rauhaa.

Ja sitä sotaa mekin ollaan käymässä. Ja siinä sodassa sielunvihollisen liittolaisina on epäuskoinen, jumalaton maailma syntimenoineen, ja sen kanssa liitossa on vielä meidän perisynnin turmelema vanha osa, tämä maaosa, joka kerran maan poveen haudataan ja me saadaan, päästään lepäämään sen Aabrahamin helmaan ja saadaan kerran nousta uudessa ruumiissa Kristuksen kaltaisina. Semmoisena, sen kaltaisena, että siinä uudessa ruumiissa ei enää synti, turmelus eikä synnin houkutukset asu eikä vaivaa.

Mutta niin kauan kuin me tässä vanhassa osassa täällä eletään ja Jumalan valtakunnan matkasaaton mukana matkaa tehdään, niin tämä meidän turmeltunut osa on liittoutunut sielunvihollisen kanssa. Se on ilomielin lähdössä tekemään kaikkea sitä, mikä ei ole Jumalan mielen mukaista.

Ja apostoli Paavali pyysi Jumalalta, että häneltä otettaisiin pois se piikki, joka on hänen lihassaan. Mutta Jumala sanoo Paavalille, niin kuin sanoo kaikille Jumalan lapsille, että: "Minun voimani on heikoissa väkevä. Tyydy minun armooni." Siihen on meidän luottaminen ja tyytyminen.

Se on kuitenkin Jumalan lupaus, että minun voimani on heikoissa väkevä, ja että meillä on lupa ja oikeus tyytyä Jumalan armoon ja luottaa siihen, että vaikka synti tarttuu ja vaikka ne synnit olisivat rumia, aivan veriruskeita, niin Jumalan armo, evankeliumi, pystyy ne puhdistamaan aivan villanvalkeaksi, niin kuin siitä vanhan liiton uskovainen iloitsi, että miten Jumalan valtakunnan evankeliumi puhdistaa veriruskeat synnit aivan villanvalkeiksi.

Sen takia saa nytkin vielä näitten seurojen päätteeksi jokainen, joka oman syntisyytensä tuntee, syntisyytensä tuntevalle on aina tarjolla kokonainen Jumalan armo, täydellinen Kristuksen sovitustyö. Se lupaa aina kaikki synnit anteeksi.

Sen takia ylennä sydämesi uskomaan: kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovinnon veressä, aivan hyvälle ja turvalliselle mielelle asti. Jumalan armossa on varaa ja Jeesuksen veressä on voimaa.

Sen takia meillä on lupa ja oikeus tyytyä ja luottaa Jumalan armoon ja kasvaa sen Jumalan armon tuntemisessa, iän lisääntyessä ihmetellä sitä Jumalan armon määrää, että niin monenlaisiin ja niin rumiinkin asioihin olen elämäni varrella langennut. Kuitenkaan Jumalan armo ei ole loppunut, eikä Jumalan kärsivällisyys, vaan saan tänä päivänä vielä, ihme kyllä, olla uskomassa, uskolla omistamassa Kristuksen vanhurskautta.

Tähän Jumalan armon voimaan luottaen me päätämme nämä seurat Jeesuksen nimeen. Aamen.

Hiljennymme vielä Herran siunaukseen.

Herra, siunaa sinä meitä ja varjele meitä. Valista kasvosi meille ja ole meille armollinen. Käännä sinun laupiaat kasvosi meidän puoleemme ja anna meille sinun iankaikkinen rauhasi. Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen.