Messu/saarna Merijärven kirkossa 03.11.2019 13.19

Uskaamme kuulemaan pyhäämme evankeliumia, Matteuksen evankeliumin 22. luvusta.

Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi, taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin.

Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen. Toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.

Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte. Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.

Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita? Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.

Jeesus oli taitava puhuja. Hän osasi huomioida kuuliansa. Jeesuksesta sanottiin, että hän opetti niin kuin se, jolla on valta, ei niin kuin lainopettajat. Joskus Jeesuksen opetuslapsetkin olivat hämmästyksissään Jeesuksen puheesta. He eivät aina ymmärtäneet, miksi Jeesus puhui sillä tavalla kuin puhui.

Kerran opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät, miksi sinä puhut heille vertauksin. Jeesus vastasi siksi, että te olette saaneet oppia tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta he eivät. Jolla on, sille annetaan ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.

Minä puhun heille vertauksin, koska he näkevät, eivätkä kuitenkaan näe, ja kuulevat, eivätkä kuitenkaan kuule, eivätkä ymmärrä. Heissä käy toteen tämä Jesajan ennustus: Kuulemalla kuulkaa, älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa, älkääkä nähkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi, eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi, enkä minä parantaisi heitä.

Tällä tavalla Jeesus havainnollisti sitä, mitä profeetta Jesaja jo oli kirjoittanut, että monet eivät usko. Tai jos uskovat, he uskovat omalla tavallaan.

Kuulimme tänään Uuden tehtäväntin lukukappaleissa kirjeessä Timoteokselle Paavalin kehotuksia siitä, että julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan. Luhtele, moiti ja kehota aina kärsivällisesti opettaen. Ja Paavali ennusti, että tulee aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia, vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä, mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.

Tällainen oli tuttua siis jo Uuden tehtäväntin alkupuolella. Voimme kysyä, onko tällainen tuttua myös meidän ajassamme.

Kun Jeesus puhui, niin hän puhui kuulijoitaan rakastaen. Näinhän tuleekin aina olla. Jumalan rakkaus lähestyy ihmistä aina Jeesuksessa, Kristuksessa. Hänessä, joka on täynnä armoa ja totuutta.

Kun Jeesus puhui kuulijoilleen, niin hän huolehti siitä, että totuus ei koskaan mene armon edelle. Siitä oli monia esimerkkejä. Ihan käytännössä Jeesus toimi niin kuin puhui. Kun muut olivat valmiita kivittämään syntisen naisen, niin Jeesus toi siinäkin tilanteessa armon ensiksi. Hän kysyi kuulijoiltaan: Se, joka teistä ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.

Kuulijat havaitsivat kaikki itsensä syntiseksi. Tuolle naiselle Jeesus sanoi: mene, äläkä enää syntiä tee. Jeesus armahti tuon naisen.

Kun Jeesus puhui tästä päivän evankeliumissamme tämän vertauksen, niin silloinkin hänen tarkoituksenaan oli osoittaa se, että Jumala armahtaa.

Tässä vertauksessa voimme ajatella, että tämä kuningas, joka valmisti häät pojalleen, on Jumala. Tuo poika on itse Jeesus. Tuo kuningas lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla.

Tuohonkin aikaan ihmisillä varmaan oli omat tehtävänsä ja omat kiireensä. Tuohon aikaan tämä kutsu oli kaksiosainen. Ensiksi lähetettiin tieto siitä, että häät ovat tulossa, valmistautukaa. Ja sitten lähempänä tilaisuutta tuli uusi kutsu: nyt on kaikki valmiina. Se kutsu saattoi tulla yllättäen. Se saattoi olla ihan vähän ennen häiden alkamista.

Kun nämä ihmiset saivat kutsun, niin jotkut lähtivät pellolleen ja toiset kaupoilleen. Voimme sanoa, että ei ole mitään pahaa siinä, että ihminen huolehtii pelloistaan tai tekee kauppoja. Voimme ajatella, että kyse on kuitenkin elämän tärkeysjärjestyksestä.

Ennen vanhaan Suomessakin oli sellainen yhteiskunnallinen järjestys, että sunnuntaisin olivat kaupat kiinni. Näin kirkollisesta näkökulmasta se oli hyvä järjestys. Emme ketään ihmisiä tahdoa osoittaa sormella, mutta tiedämme, että tälläkin hetkellä kauppakeskuksissa on väkeä. Eivätkö he tule ajatelleeksi, että tänään olisi mahdollisuus ehkä osallistua myöskin Jumalan palvelukseen?

Kun me mietimme elämämme tärkeysjärjestystä, kun meille puhutaan siitä, että ensiksi tulisi etsiä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, tällainen puhe ei ihmismieltä välttämättä miellytä.

Jeesuksen puhumassa vertauksessa toiset ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Voimme ajatella, että mitä pahaa oli tällaisessa kutsussa. Kutsuttiin juhliin valmiiseen pöytään syömään.

Voimme ajatella, että nuo, jotka pieksivät nuo kuninkaan palvelijat, pitivät tätä kuningasta vihamiehenään. Heidän mielestään ehkä tuo kuningas oli epäoikeudenmukainen. Hän kutsui juhliinsa kaikkia ihmisiä, jopa ihan sellaisiakin, joita yhteiskunnassa alennettiin. Tämä oli heidän mielestään varmaan huono asia.

Emme tiedä, oliko tämän suuttumuksen syy tällainen. Tällainenkin se olisi saattanut olla. Tai sitten syynä saattoi olla myöskin se, että nuo ihmiset tunsivat piston sydämessään. Eivät he olisi ansainneet tuota kutsua.

Kun me tätä kutsua katselemme, niin me voimme katsella tätä sekä ajallisena hääjuhlana että myöskin hengellisenä hääkutsuna. Ajallisessa mielessä oli varmaan harvinaisempaa, että kieltäydyttiin kutsusta.

En tiedä, mitä sinä kuulijani ajattelisit, jos Ruotsin kuningas kutsuisi sinut tyttärensä tai poikansa häihin. Tuskin heti ensimmäiseksi ajattelisit, että kieltäydyn kutsusta. Tämä taivaallisen kuninkaan kutsu on vielä arvokkaampi.

Kun me ajattelemme tavallisia pitoja, on mukava olla yhdessä ja syödä hyvin laitettua maukasta ateriaa. Mutta me huomaamme, että pian tuo tilanne on ohitse. Vieraat lähtevät koteihinsa. Ja meille jää tuosta tilaisuudesta vain kauniit muistot.

Mutta kun nämä juhlat, joista Jeesus vertauksessaan puhuu, alkavat, niin ne eivät koskaan pääty. Koko ihmiskunnan historia on käytetty ja edelleenkin käytetään hääkutsun esittämiseen.

Jumala tahtoisi lahjoittaa kaikille hääpuvun, jotta kaikki olisivat valmiita, kun tulee tämä toinen kutsu. Täällä ajassa ihminen voi saada kutsun parannukseen ja syntien anteeksiantamuksen omistamiseen. Sitten kerran tulee se kutsu, jolloin kutsutaan taivaan hääjuhlaan.

Se kutsu voi tulla yhtä yllättäen kuin tuolla Itämailla. Palvelijat tulivat ilmoittamaan, että nyt häät ovat valmiit alkamaan. Voimme ajatella, että noissakin itämaisissa juhlissa, kun sinne kutsuttiin ihmisiä teiltä ja toreilta, ei heillä ollut mahdollista hankkia itse häävaatteita.

Niinpä isäntä, tämä kuningas, oli varustautunut siihen, että kaikille kutsun vastaanottaneille löytyisi valmis häävaate. Sitä varten oli ovella palvelijat, jotka pukivat ihmiset häävaatteisiin. Antoivat heille lahjaksi hääpuvun.

Evankeliumitekstissä kerrottiin, että yksi kuitenkin oli näissä häissä ilman häävaatteita. Sitä voimme päätellä, että tuo ihminen ei ehkä ollut tullut noihin juhliin ovesta, vaan hän oli tullut jostakin muualta. Hän halusi tulla noihin juhliin, mutta ei halunnut itselleen häävaatteita.

Näin voimme ajatella. Hänellä oli sama oikeus kuin muillakin saada lahjaksi hääpuku. Tuo ihminen ei halunnut olla häävieras sydämestään, vaan hän halusi pitää jotakin omaa, ainakin omat vaatteensa.

Silloin kun Jumala tahtoo lahjoittaa ihmiselle vanhurskautensa, hääpukunsa, on välttämätöntä, että ihmiseltä riisutaan oma puku pois. Raamatussa kerrotaan ylipappi Joosuosta, jolla oli yllään saastaiset vaatteet. Häneltä nuo saastaiset vaatteet riisuttiin pois ja hänen ylleen puettiin puhtaat vaatteet. Ja hänelle sanottiin, että sinun syntisi otetaan sinulta pois.

Tänäänkin Jumalan valtakunta on keskellämme juuri sitä varten, että Jumalan valtakunnan ovella on itse Herra Jeesus Kristus. Hänhän sanoo olevansa lammashuoneen ovi. Lammashuoneella hän tarkoitti Jumalan valtakuntaa.

Hän on tuossa ovella itse pyhän henkensä kautta. Hän ei enää elä fyysisessä muodossa täällä maan päällä, mutta hän on antanut palvelijoilleen oikeuden pukea heidät juhlavaatteisiin kaikille, jotka haluavat tulla sisälle Jumalan valtakunnan ovesta. Tai toisin sanoen tulla portista sisälle Jumalan kaupunkiin.

Tänäänkin evankeliumi vapauttaa kaikesta synnistä. Se antaa ihmiselle uskon lahjan. Tänään on mahdollista uskoa syntisi anteeksi, tehdä parannus ja liittyä Jumalan valtakunnan asukkaaksi.

Saatte uskoa syntinne anteeksi annetuksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tähän kaikkeen sisältyy Jumalan rakkaus. Jumala ei näet halua, että kenellekään käy niin kuin tälle vertauksen miehelle, kun häneltä kysyttiin: ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?

Huomaatko, kuulijani, tämän ystävällisen puhuttelun? Ystäväni. Näinhän Jeesus puhutteli myöskin Juudasta, kun hän tuli vangitsijoiden kanssa Jeesukselle luokse. Jeesus sanoi Juudakselle: ystäväni, suurellammallako sinä kavallat ihmisen pojan?

Tänään Jumalan todellinen ystävä saa olla se, joka haluaa uskoa ja turvautua evankeliumiin. Jumalan tahto ei ole, että kukaan joutuu tilanteeseen, että hän ei saa sanaa suustaan ja hänet sidotaan käsistä ja jaloista ja heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.

Emme voi väistää Raamatun totuutta. Tämä on olemassa taivaan kirkkaus. Tämä on olemassa myöskin kadotuksen vaiva. Jumala meitä armossaan auttakoon uskomaan niin, että saisimme kerran iloita kuninkaan pojan hääjuhlassa taivaassa.

Uskaamme tunnustamaan kristillisen uskomme:

Minä uskon Jumalaan, Isään, kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herramme, joka sikiisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Marjasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, Kristiin naulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istui Jumalan, Isän, kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhäin yhteyteen, syntien anteeksiantamiseen, ruumiin ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään.

Kiitos.